perjantai 14. lokakuuta 2016

Miksi treenaan

Katselin eräs päivä Virkusta eri lajien kokeita ja sain idean siitä, että ilmottaisin Riehan jälkikokeeseen. Aloin oikein innostumaan ajatuksesta, kun sitä pohdin. Rieha hallitsee tottiksen ja esineet, joten jälki olisi ainoa mitä pitäisi muistutella. Mehän ei olla puoleen vuoteen jälkeä ajettu, mutta onhan siellä pohja olemassa.

Kokeen ilmottautumiseen oli vielä pari päivää, joten ehdittiin hyvin testailemaan millä mallilla jälki olikaan. Ajettiin kahtena peräkkäisenä päivänä kaksi valmista jälkeä. Kummassakin oli ihan superhieno jana, eli se osa-alue tuntui olevan mallillaan. Ekalla jäljellä Rieha nosti 4/6 keppiä, lopussa tosin eksyttiin jäljeltä. Seuraavan päivän jäljellä keppejä nousi 5/6. Merkkasi myös tuon jääneen kepin pyörimällä paikallaan, en vaan alkanut sitä tarkemmin etsimään. Se oli luultavasti keppi, joka ehti hajustua vain hetken jäljentekijän kädessä. Tällä toisella jäljellä oli myös paljon kikkoja: mutkia, tien vieressä jäljestämistä jne. ja Rieha selvitti ne hienosti. Tämän treenin jälkeen oli superfiilis, jälkikin voisi ihan realistisesti onnistua!

Samana päivänä aloin soittamaan paikkaa kokeeseen. Varattu. Varattu. Valitsemanne henkilö puhuu toista puhelua. Varattu. Varattu. Varattu. Reilun vartin päästä pääsin läpi ja eihän kokeeseen enää päässyt edes varasijalle. Pettymys oli heti valtaisa. Keväällä valiteltiin, että kokeet ei täyty ja nyt näin, voi itku. Oltaisiin päästy edes yhteen pk-kokeeseen tänä vuonna, mutta ei.

Otsikkoon tämä siis liittyy sillä lailla, että minä tarvitsen kokeita. Koira ei niitä tarvitse, mutta minä tarvitsen sen päämäärän, mitä kohti mennä. Treeni-into jäljellä nousi heti kattoon, kun tällainen päämäärä oli ajatuksissa. Voi olla, että nyt jäljen ajaminen jää ensi kevääseen. Itse asiassa on jännä, miten jännitän kokeita, mutta silti haluan niihin. Jollain tavalla kuitenkin nautin siitä fiiliksestä ja sitten kun kokeessa onnistuu, niin fiilis on huikea. Olen ollut todella onnekas siinä, että Rieha on pysynyt terveenä (kopkop) ja olen pystynyt sen kanssa kisaamaan näinkin paljon. Varmasti treenaisin sen kanssa vaikka kisoihin ei päästäisikään, mutta ei se olisi niin intensiivistä ja lajivalikoima jäisi varmasti pienemmäksi. Koska minun koiraharrastukseeni kuuluu myös se kisaaminen.

Maajoukkuekarsinnoista viime vuodelta
Koska tokokokeisiin pääsee hieman helpommin, niin tokoiltu ollaan myös. Ollaan saatu hitsin hyviä toistoja eteenmenoista edelleen. Tiistaina tehtiin päivätreenissä tosi vaikeita eteenmenoja häiriömerkkien keskelle. Aluksi Rieha meni lankaan, mutta ajatus syttyi nopeasti ja pystyi jättämään merkit huomiotta, vaikka ne ihan vieressä olikin. Tehtiin alle myös ohjattu ja edes merkin tekeminen ei haitannut eteenmenoa. Ihan super, juuri tuommoista ajattelua haluan. Tänään treeneissä tehtiin vähän helpompia suoria lähetyksiä eri suuntiin ja hienosti se kyllä etenee!

Tunnarissa ollaan tehty edelleen haastetta. Hieman Riehalle meinaa edelleen tulla kiire, jos kapulat eivät ole näkyvillä tai oma onkin vähän kauempana, eikä se osu sille heti. Oma nousee kyllä, mutta näkee ilmeestä, että ei ihan pysty. Silloin myös kapula pyörii enemmän palautuksessa. Tänään tein ihan vierestä tunnaria isolla kasalla vääriä. Siinäkin meinasi kiire puskea päälle ja näki, kuinka suu meinasi avautua ihan väkisinkin, kun omaa ei heti löytynyt. Näitä täytyy tehdä vaan lisää ja kasvattaa taas varmuutta.

Tämän päivän treenissä myös hässäkkää liikkuroituna. Siinä muuten hyvä meno, mutta istumista sai muistuttaa. Samoin kapulan luovutuksia suoraan treenattiin, kun ei niissä ole ihan tarkkana. Luoksetulossa myös pientä palauttelua stopin kanssa, ihan minkälaisia stoppeja vaan ei sallita.

Zetassa tehtiin tänään myös häiriötä eli avustaja koitti saada Riehan mukaan jäävistä. Tässä Rieha oli tosi hyvä. Keskittyi, ei irroittanut katsetta minusta ja pysyi paikallaan. Toivottavasti näillä treeneillä saadaan kokeisiinkin tarkempaa menoa jääviin.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Syystunnelmia

Viime viikkoina ollaan lähinnä ulkoiltu kun on ollut niin kivoja syyskelejä. Aurinkoinen, viileä keli on kyllä ihan paras keli ulkoiluun. Mieli virkistyy :).


Treenihommia ollaan tehty maltilla, eli aika vähän. Kisatokoryhmän treeneissä ollaan Riehan kanssa pyörähdetty pariin otteeseen. Tunnaria ollaan nyt tehty urakalla, että saisi varmuuden niin hyväksi kuin se oli ennen edellistä koetta. Ollaan tehty vähän haastetta mm. niin, että kapulat on piilossa tai ihmisen päällä. Hyvin Rieha ratkaisee asiat ja vaikka menisikin alkuun ihan täysiä, niin aivoissa alkaa aika pian raksuttamaan. Viime kokeen takia ollaan tehty myös kaukoihin häiriötä. Treeneissä skarppaa kyllä hyvin ja uskoisin, että tämäkin treeni taas kantaa parempaan kuunteluun kokeessa.

Mitäs muuta. Hallissa ollaan tehty eteenmenoja eri suuntiin. Todella kivasti se kyllä hakee, hyvin harvoin olen joutunut puuttumaan suoruuteen. Olen samassa treenissä vaihdellut suuntaa, eikä sekään ole pahemmin Riehaa hämännyt. Ainoa mihin olen joutunut hieman puuttumaan, on tarpeeksi pitkälle eteneminen. Se ei sinänsä haittaa, koska ihan varmasti etenee kyllä sen kokeessa vaadittavan 10m, mutta haluaisin, että etenee vaikka sen 30m ilman taaksekatseluja. Varsinkin, kun se pk-puolen eteenmeno pitäisi pitää mielessä, jos vaikka joskus vielä sinnekin kokeeseen ehdittäisiin. Rieha siis alkaa herkästi ennakoimaan stoppia. Onneksi sen saa nopeasti hereilleaviemällä palkan kauas ja sen jälkeen lähettämällä tyhjään.  Tietysti pitäisi muistaa olla myös mustavalkoinen, eikä hyväksyä ennakointia.


Rallyssa olen vähän alkanut miettimään mestarin juttuja. Puolen vaihto edestä tuntui alkuun mahdottomalta, koska Rieha vaan pyörähti ja haukkui ja törmäsi ja mitä kaikkea. Mutta sitten eilen treeneissä se vaan loksahti. On vaan todella vaikea liike noin nopean koiran kanssa, kun pitäisi pysyä sen vauhdissa. Pikkuhiljaa. Edessä peruuttaminen on sekin alkanut sujumaan. Sivulla peruuttamisessa olen nyt treenannut sitä omaa kävelyä ja ehkä sekin pikkuhiljaa. Oikealla puolella vieressä peruuttaminen on muuten Riehalle tosi haastavaa, siihen saa ottaa kunnon vartalonhallintakuurin.

Viimakin pääsi tekemään yksi päivä ja voi sitä intoa :)