Keskiviikkona vepeiltiin taas. Päätin tesata muutamaa uutta liikettä avointa luokkaa silmällä pitäen. En tosin tiedä ehditäänkö tänä kesänä vielä avoimeen ja ensi kesäksihän liikkeet muuttuvat sääntöuudistuksen myötä. Uskon kyllä, että Riehalle avoimen luokan liikkeet saiso nopeasti koekuntoon, mutta ehditäänkö kokeeseen on sitten eri juttu. Onneksi ensi vuonna tulevat liikkeet ovat nekin varmasti hyvin koulutettavissa.
Aloitettiin treeni viennillä ja otin ekaa kertaa vientiesineeksi lepuuttajan. Kuiaharjoiteltiin ensin maalla ja vaikka maahan koliseva lepuuttaja ei varmaan niitä helpoimpia tuotavia ole, niin Riehalle se ei tuottanut isoja ongelmia. Siirrettiin homma veteen ja hyvin Rieha vei lepuuttajan vieraalle.
Toisena uutena liikkeenä tehtiin oman veneen haku. Eli koira hyppää veneestä ja kiskoo sen veneen rantaan. Tämänkin idean Rieha tajusi heti ja veti veneen hienosti rantaan. Hukkuva tehtiin alokkaan mukaan, eikä siinäkään ollut ongelmia.
Riippumatta nyt siitä mennäänkö avoimeen luokkaan tänä vai ensi kesänä, niin liikkeitä täytyy alkaa vaikeuttamaan Riehalle. Alokkaan liikkeet on sille jo helppoja ja se kuitenkin tykkää, kun saa haasteita. Ottaa sitten työn alle vaikka ne uusien sääntöjen liikkeet.
Ennen sm:iä käytiin toista kertaa Kivimäen Riitan opeissa. Keskityttiin alkuun taas seuraamiseen. Näytin miten luopumistreeni on edennyt ja kerroin, että siitä on ollut hyötyä. Toki se ei edistämisessä riitä vielä kokonaiseen koesuoritukseen (kuten sm:ssä nähtiin), mutta kontaktia se on parantanut ja lyhyellä matkalla se toimii edistämiseenkin. Nyt vaan pitäisi saada ajetuksi se Riehan päähän myös pidemmällä matkalla.
Edelleen kaiken a ja o on se mustavalkoisuus. Se lähtee jo perusasennosta, etten missään kohti hyväksy liian edessä olevaa asentoa. Tähän Rieha on jo kivasti vastannutkin ja tarjoaa perusasentoa taaemmas. Se tuntuu itsestä aika oudolle, kun on tottunut edessä olevaan koiraan. Muuten aletaan työstämään seuraamista pikkuhiljaa. Jos edistää niin muistutetaan luopumisesta ja peruutetaan takaisin ja otetaan uudestaan. Tärkeää omalla kohdalla on myös se, että muista palkata eli pitää pätkät niin lyhyenä, että saadaan myös onnistumisia. Minulla on paha tapa ahnehtia ja liian pitkällä pätkällä Rieha alkaa aina edistämään.
Toisena juttuna katsottiin eteenmenoja. Riitta kertoi tekevänsä niitä lähes aina piilossa olevan palkan kanssa. Koira viedään kentälle ja lähetetään ja jos lähtee vinoon niin haetaan pannasta lähtöpaikalle ja mennään yhdessä pannasta kiinni pitäen katsomaan palkka, jonka jälkeen uusi lähetys. Lisäksi voi tehdä lähetyksiä myös niin, että koira näkee palkan vienni, väliin tehdään jotain muuta ja sitten lähetetään. Eli aika samanalaisi kuin ollaan pk-puolen eteenmenon kanssa tehty.
Lopuksi puhuttiin vielä eteenmenon korjauksen opettamisesta. Riitta suositteli opettamaan korjauksiin koiralle pomput eli korjauskäskyllä koira osaisi pompata kaksi kertaa kummallekin sivulle. Pomput, koska niiden kautta on koiralle on selkeä kriteeri mitä tehdä. Juoksemisessa kriteeri on vaikea määrittää ja silloin on enemmän kiinni omasta pysäytyksen ajoituksesta. Pomput opetetaan kosketusalustan kautta. Tätä ei ehditty kokeilla käytännössä, mutta ajatus jöi hyvin muhimaan.
Lauantaina oli vuorossa tokon vuoden päätapahtuma eli SM-kisat. Ne järjestettiin meidän omilla kulmilla Laukaassa. Vaikka alun perin meinasin, etten osallistu järjestelyihin, niin parina päivänä kävin kuitenkin muutaman talkootunnin tekemässä. Mukavassa seurassa se olikin kivaa. Iso kiitos kaikille kavereille ja tutuille, jotka kisoja järkkäsivät monta kuukautta! Meidän näkökulmasta kaikki sujui todella hyvin.
Starttinumeromme oli tällä kertaa 6, mikä oli mukavaa vaihtelua edellisvuosien loppupään paikkoihin. Odottelua olisi luvassa vähemmän, mikä on minun kisahermoilleni aina plussaa. Toki tänä vuonna eroa oli myös siinä, että en vaan ollut ehtinyt jännittää. Edellinen yö meni valvoessa ihan muista syistä. Aamulla sitten raahauduin kisapaikalle silmät ristissä.
Kehät alkoivat Tuire Marjamäen tuomaroimilla paikallaoloilla, vähän myöhässä aikataulusta. Rieha oli toisen ryhmän ensimmäinen koira. Nurmikolla oli paljon mäkäräisiä, jotka häiritsivät monia koiria, mutta Rieha ei niistä välittänyt. Paikkaistumisesta saatiin 10. Yksi rivin koirista oli painunut maahan ja sitä nostettiin istumaan ennen paikkamakuun alkua. Maihin Rieha meni hienosti ja luoksetulokin oli ok, toki olisi varmaan voinut tulla vieläkin nopsemmin. Paikkamakuusta saatiin 9.
Sitten tuli hetki odottelua ennen ensimmäisyä yksilökehää, jossa tuomarina Ralf Björklud (tästä kehästä ei valitettavasti ole videota). Treenailin Riehalle kaukoja ja hengailtiin vaan. Kehässä ensimmäisenä olikin kaukokäskyt. Rieha teki ihan ok suorituksen, olisiko S-I-vaihdossa hieman liikkunut. Kaukoista saatiin 8. Seuraavana liikkeenä luoksetulo. Seisominen olisi voinut olla parempi. maahan hyvin. Luoksetulosta saatiin 8.
Samassa kehässä jatkettiin zetalla. Muistin järjestyksen väärin, mutta onneksi varmistin sen vielä Anna-liikkurilta. Järjestys siis I-M-S. Riehalta aika perusmenoa. Jäävät onnistui, pientä vinoutta oli jossain. Seuraaminen oli ok, mutta kävelytin itse Riehan päin yhtä merkkiä. Mikä tyhmä moka! Zetasta saatiin 7. Viimeisenä tässä kehässä oli tunnari. Rieha meni kapuloille nopeasti ja nosti oman melkein heti. Varmisteli kuitenkin vielä paria kapulaa oma suussa ja olisiko hieman pyöräyttänytkin kapulaa. Tunnarista saatiin 7.
Seuraavaan kehään siirryttiin suoraan, en edes ehtinyt palkata Riehaa. Toisaalta, eipä se juuri tuossa vaiheessa palkkaa tarvinnut. Tämän kehän tuomaroi Carina Savander-Ranne. Aloitettiin ruudulla. Rieha keskittyi eteenmenoon tosi hyvin ja juoksi melkein täydellisen keskelle, jes! Siitä hyvä ruutuun (pientä iloloikkaa havaittavissa) ja hyvät stopit. Samoin sivulle tuli todella hienosti. Ruudusta hienosti 9.
Toisena liikkeenä sitten ohjattu, jossa saatiin oikea. Tosi moni koira mokaili oikelle menossa, niin myös Rieha. Merkille meni ok, mutta käskyn saatuaan lähti etenemään etoikealle. Siellä oli yksi kyltti, oliko sitten se, minkä bongasi. Annoin sille yhden korjauskäskyn, jolla kääntyi salamanopeasti ja meni oikealle kapulalle. Luovutuksessa tallasi toisella tassulla omalle jalalle, muuten loppu minusta ok. Ohjatusta kuitenkin tiukalla tuomaroinnilla 5.5.
Tähän kehään olin kyllä tosi tyytyväinen, Rieha teki ihanalla asenteella!
Sitten tulikin tauko ennen viimeisiä kehiä. Eli alkupäään paikasta huolimatta saatiin odotella kuitenkin. Olisiko joku 1.5h mennyt ennen kuin päästiin aloittamaan. Rieha oli osan aikaa häkissä, mutta menin kuitenkin hyvissä ajoin odottelemaan vuoroa. Ei oikeastaan edes treenattu mitään, kunhan hengailtiin ja leikittiin.
Toiseksi viimeisessä kehässä liikkeenä oli hässäkkä, jonka tuomaroi Jaana Tala. Rieha oli ihan fiiliksissä ja teki liikkeen aivan onnesta soikeana. Olisi pystynyt parempaankin stoppiin, mutta ehti juuri pompata ennen käskyä. Kapulan nosto oli vauhdikas ja luovutus ok. Hässäkästä saatiin sitten hienosti 9.
Viimeisessä kehässä olikin meidän alkuvuoden ongelmaliike eli seuraaminen. Tuomarina toimi Erkki Shemeikka. Kontaktiongelmasta ollaan ainakin tämän perusteella päästy, Rieha piti kontaktin aivan upeasti. Edistäminenkään ei ollut ihan jäätävää, kuin ehkä vasta ihan lopussa, Sen sijaan pomppuja ja yliyrittämistä löytyi kyllä. Toki en itsekään juuri auttanut, käännökset oli ihan järkyttävän huonoja ja juoksussa meinasin kaatua. Eli ei sitä harmonisinta seuruuta, mutta asennetta ei ainakaan Riehalta puutu, kun häntä heilui ja askel lensi. Peruuttaminen sujui myös aika kivasti. Seuraamisesta saatiin 7.
Yhteensä saimme pisteitä 253,5, eli ykköstuos jäi 2,5 pisteen päähän. Tulospalvelu toimi hienosti ja läpi kokeen olikin hauskaa seurata missä kohti olimme tuloksissa. Mm. tälläinen hetki kesti hetken verran :D
Sitten jännättiin ja seurattiin hienoja suorituksia. Kisan lähestyessä loppua yhä useampi alkoi tulla kyselemään, että tehän olette finaalissa tällä menolla. Siinä vaiheessa meinasi iskeä jännitys, eihän me mihinkään finaaliin uskalleta. Juoksukoiratkin tekivät urakkansa ja tulosten perusteella näytti, että oltiin jaetulla 18. sijalla, kun 20 koirakkoa otetaan finaaliin. Tulosluettelo kuitenkin hämäsi, koska se ei laittanut samoilla pisteillä olevia koiria eri sijoituksille. Oikeasti olimme jaetulla 20. sijalla, vieläpä toisen kelpien kanssa.
Sitten alkoikin odottelu, että kumpi finaaliin pääsee. Kukaan ei oikein muistanut, että mitkä olivat ne kolme liikettä, joiden pisteiden perusteella sijoitus päätetään. Kysyin jopa kahdelta tuomarilta, mutta selvyyttä ei tullut. Lisäksi muutama sanoi, että joskus finaaliin on otettu 21 koirakkoa jos on ollut tasapisteet. Olin ihan hoomoilasena, että mitäs sitten. Joku sitten kaivoi esiin, että kolme sijoituksen määräävää liikettä olisivat seuruu, luoksetulo ja ruutu. Kisakaverilla oli paremmat pisteet seuruusta ja luoksarista, meillä ruudusta. Loppupeleissä meidän piti lähteä paikalta pois ennen palkintojen jakoa, eikä tietoa vielä ollut. Viimeinen varmistus jäi kavereiden ja puhelimen varaan.
Lopulta sain sitten varmistuksen. Järjestys katsottiin juuri noiden em. liikkeiden perusteella, eli jäimme täpärästi ulos finaalista. Kieltämättä tässä vaiheessa harmitti, niin älyttömän lähellä pääsy finaaliin oli. Jos ero olisi oikeasti ollut pisteitä, niin harmi ei olisi tuntunut niinkään paljoa. Onneksi edes yksi kelpi finaaliin pääsi ja he vetivätkin hienosti. Pitää myös muistaa, että Suomen 21. tottelevaisin koira ei todella ole huono saavutus sekään :). Koiria oli karsinnasta kisaamaan selvinnut kuitenkin se n. 50.
Seuraavana päivänä finaalikoirien suorituksia seuratessa edelleen harmitti, olisi ollut kiva kokeilla miten Rieha olisi toiminut. Veikkaan, että se olisi ollut huomiosta ja taputuksista aivan onnessaan. Ainakaan useamman päivän kisaaminen ei olisi vaikuttanut menoon, se on jo todettu. Finaalissa oli kuitenkin mahtavia koiria ja hienoja suorituksia, Jokainen oli paikkansa ansainnut. Ja ehkä mekin joku kerta mukaan vielä päästään. Onneksi Riehalla on vielä kisavuosia edessä ja nythän se vasta alkaa olla parhaassa iässä.
Semmoinen jännitysnäytelmä oli tämä SM. Kokonaisuutena olin Riehaa niin älyttömän tyytyväinen, se teki parhaansa ja ennen kaikkea millä asenteella. Sen tekemisen ilo on jotain niin parasta. Ohjaajakin on selkeästi jollain tasolla kehittynyt ja edellisten vuosien isot mokat jäivät nyt puuttumaan. Itse asiassa minulla oli aika rento ja kiva fiilis kisata yhdessä Riehan kanssa. Meillä oli myös mahtijoukkue ja sijoituttiin joukkuekisassa 15. sijalle. Kiitos siis kaverit tuesta ja tsempeistä kisapäivänä! Ensi vuonna toivottavasti lisää!
Treenejä on takana jos jonkinmoisia sitten viime postauksen, eikä aikaa tunnu olevan niiden kirjaukseen. Mutta viikonloppuna ehdittiin kisaamaan Kuopiossa vepekokeessa ja vielä mainioin tuloksin.
Kuopion ranta oli oikein kiva avonainen hiekkaranta. Muuten paikka oli kohtuu askeettinen. Se ei onneksi koirien menoa hidasta vaikka wc puuttuu. Sää oli sateinen, mutta sade oli kuurottaista eli se ei pahasti häirinnyt, kun tuultakaan ei liiemmin ollut. Alokasluokassa oli 8 koirakkoa ja me saatiin arvonnassa numero kaksi.
Rieha veti liikkeet läpi todella hyvällä asenteella. Veneestä hyppy oli niin vauhdikas kuin pystyy, esineen se vei reippaasti ja vene tuli sitkeästi rantaan vaikka joutui vähän korjaamaan otetta. Hukkuvalle se lähti kiljahtaen ja kiskoi hienosti hukkuvan rantaan. Harmittavasti suunta oli maalista oikealle ja itse olin sijoittunut siihen nähden huonosti, joten Rieha ei onnistunut kääntämään hukkuvaa ihan maalitolppien sisään. Maalin ohittamisesta tulee jokaisesta alkavasta metristä -1p. ja me saatiin -3p.
Muista liikkeistä saatiin kuitenkin upeasti täydet pisteet joten lopputulema oli 97/100p. 1-tulos ja sijoitus 2/8.
Rieha teki taas niin parhaansa ja ei voi pikkukoiraa sitkeyden puutteesta syyttää. Vielä toinen ykkönen niin avoin luokka kutsuu :)
Viime viikolla päästiin treenaamaan tokoa nurmikolla ja isommalla porukalla pariin otteeseen. Ekan treenin ihmeellisin juttu oli tunnarin totaalinen hajoaminen. Rieha ei nähnyt kaikkia kapuloita nurmikolla, joten otti vaan jonkun, kun ei malttanut etsiä. Sitä jankattiin ja vaadin keskittymään. Tämä ilmeisesti toimi, koska seuraavassa treenissä oma nousi taas hyvin ja ennen kaikkea malttoi tarkentaa haistelua, vaikka ei kaikkia kapuloita heti nähnytkään.
Ruutu ja eteenlähetys on sujuneet ihan ok. Varsinkin tokassa treenissä saatiin hyviä ja suoria toistoja. Ohjatussa ei nurmikolla ollut ongelmaa kummallakaan kerralla, vaikka itsekään en meinannut kapuloita aina nähdä. Mutta Riehalla käännös on niin vahva, että löysi kapuloille siitä huolimatta. Zetassa tehtiin kummallakin kerralla asennetreeniä lähtöön ja muutenkin yritin vahvistella sitä ettei zeta olisi aina se tylsä liike. Luoksetulossa toisessa treenissä Rieha tarjosi maahanmenon sijaan istumista kovin sitkeästi, varmaan hässäkän peruja eli sitä piti myös vahvistaa. Hässäkkää ei olla päästy tekemään hyppyjen kanssa, mutta kiertoa olen vahvistanut.
Treenien fiilis on ollut ihan hyvä ja onnistumisia on myös tullut paljon. Ja vaikka ei onnistuisikaan niin viime treenissä tuli sivullinen ihastelemaan Riehaa ja sitä, miten tottelevainen se on ja miten iloiselta se näyttää, kun häntä vaan heiluu. Ja eikös se ole vähän niin kuin koko homman idea, siis se, että koira nauttii!
Perjantaina päästiin vepeilemään vieraalle rannalle. Vienti onnistui hyvin vieraalle. Veneen haussa meinasi vähän ajautua ohi maalilinjan, eli sen kanssa saa olla tarkkana. Käskyt ohjaukseen pitää muistaa antaa ajoissa, että Rieha ehtii korjata linjaa. Lopuksi tehtiin hukkuvaa. Siinä ei ollut minkäänmoista ongelmaa, eli idea on kirkastunut. Pyysin hukkuvaa häiriöksi räpiköimään mahdollisimman paljon, eikä se tuottanut ongelmia. Rieha otti patukasta hyvän otteen ja kiskoi hukkuvan hienosti maihin.
Bongasin sattumalta facesta, että paikallinen koirakerho järjesti möllitokon ja saatiin sinne paikka, kun kaveri luovutti omansa meille. Tuomarina mölleissä oli vielä virallinen tokotuomari, niin ajattelin sen olevan hyvä tilaisuus hakea vikalistaa. Ja niinhän se olikin. Päälle vielä ihanan sateinen ilta joten saatiin vielä kunnon huonon kelin treenikin.
Hyvinhän se meni noin kokonaisuudessa (vielä kun sama onnistuisi ihan oikeassakin kokeessa...). Mutta oli siellä paljon hiottavaakin.
Vikalista:
Seuraaminen. Kehän ulkopuolella toimi hienosti, tehtiin luopumista ja skarppasi. Kehässä oli ihan eri koira, levoton, edistävä ja paikoin jopa mölisevä.
Zetassa sama juttu seuraamisessa, jäävät onnistui kyllä. Rieha jopa haukahti lähdössä ihan törkeästi.
Luoksetulossa seisominen venyi hieman liikaa, sitä pitää vahvistaa, koska pystyy paljon parempaan.
Ohjatussa luovutus vino ja perusasento vajaa.
Kaukoissa S-I jäi vajaaksi, muuten hieno tekniikka.
Positiivisuudet:
Paikkikset hyvät ja napakat.
Ruutu oli aivan sairaan hieno! Tyhjän lähetys täydellinen, vaikka ympärillä oli häiriömerkkejä, tästä erityispointsit Riehalle.
Hässäkässä teki iloisesti ja reippaasti.
Tunnari itsevarma ja hyvä.
Erittäin mainio koetreeni. Riehan vire oli korkea ja se varmasti kostautui noissa seuraamisissa. Vauhtiliikkeissä se ei tietenkään haittaa, kun saa tykittää. Mutta silti hyvä meno, vielä huonossa säässä.
Kaikki viime viikkojen läträäminen kulminoitui, kun lauantaina ajeltiin Kouvolaan vepekokeeseen. En ollut koskaan aiemmin edes nähnyt vepekoetta, joten hieman jännitti. Onneksi ihanat treenikaverit olivat hyvin kertoneet kokeen tapahtumista ja apuohjaajakin löytyi treeniporukasta, kiitos vaan Annalle!
Kuvat viime viikon treeneistä
Oltiin aamulla paikalla hyvissä ajoin, aurinko paistoi ja koepaikka oli muutenkin mukava. Sovessa oli meidän lisäksi yksi koira. Malttamattoman odottelun jälkeen koe käynnistyi ja pian päästiin suoritusvuoroon. Tuomarit olivat tosi mukavia ja kehottivat kysymään heti jos tulee jotain epäselvää.
Ensimmäisenä vuorossa oli veneestä hyppy. Rieha meni veneeseen innoissaan, ehkä jopa normaaliakin innokkaamin ja Anna oli joutunut pitämään sitä tiukasti ettei ottanut varaslähtöä. Hyppy sujui hienosti ekasta käskystä ja Rieha ui rantaan nopeasti. Tässä se taisi tehdä nopeimman ajan sove- ja alokasluokan koirista. Veneestä hypystä täydet 25 pistettä.
Esineen vienti oli vuorossa toisena. Treenattiin Annan kanssa pari kertaa kuivalla maalla, eikä siinä ollut ongelmia. Rannassa Rieha oli taas ihan täynnä virtaa. Luvan saatuani annoin sille esineen ja se sinkosi veteen. Ui taas ihan täysiä ja luovutti esineen hyvin. Muutamaa metriä ennen venettä se oli jotenkin korjannut otetta esineestä ja päästänyt siitä hetkeksi irti, mutta koska oli napannut kiinni saman tien, eikä ylimääräisiä käskyjä tullut, niin tämä ei haitannut. Tässäkin Rieha teki todella nopean ajan. Pisteitä esineen viennistä myös täydet 25.
Pienen tauon jälkeen jatkettiin veneen haulla. Rieha lähti taas vauhdikkaasti ja otti köydestä hyvin kiinni. Virtaus painoi venettä voimakkaasti oikealle ja siinä oli isommillakin koirilla vaikeuksia. Riehakin lähti menemään oikealle, mutta annoin muutaman käskyn ja se korjasi todella hienosti. Loppupeleissä ei kuitenkaan ihan saanut käännettyä venettä maalitolppien väliin ja meni n. metrillä ohi. Todella hieno suoritus kuitenkin, tosiaan isommillakin koirilla oli vaikeuksia. Piste menetettiin tuon metrin takia eli veneen hausta 24/25p. Tässä vaiheessa jännitus helpotti, koska tiedossa oli että kolmen onnistuneen liikkeen jälkeen sove on läpäisty. Tuomarikin onnitteli :D
Viimeisenä oli vuorossa hukkuvan pelastaminen, eli meille haastavin liike. Treenimäärät on niin paljon vähäisempiä tämän liikkeen kanssa. Arvoin ihan viime hetkeen saakka otanko Riehalle valjaat vai patukan, mutta päädyin patukkaan. Leikitin Riehaa tuomarin luvalla patukalla ja se kiskoi sitä hyvin. Muutenkin oli ihan innoissaan menossa veneen perään. Hukkuvan tipahtaessa lähetin Riehan ja se lähti todella hyvin. Olin jo aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että hukkuva loiski paljon voimakkaammin kuin ollaan treeneissä tehty ja se selkeästi hämäsi Riehaa. Se meni lähelle, mutta ei niin lähelle, että hukkuva olisi lopettanut loiskimisen ja selkeästi hämmentyi. Siinä vaiheessa se yritti kääntyä takaisin ja lopulta lähteä uimaan kohti poijua (koska jotain piti ilmeisesti tuoda, eikä se keksinyt muuta). Saatiin kuitenkin Annan kanssa se käskytettyä takaisin hukkuvalle ja vihdoinkin se tajusi, että patukka oli tosiaan siellä. Tämän ahaa-elämyksen jälkeen tarrasi patukkaan hienosti ja kiskoi hukkuvan upeasti rantaan. Olin niin ylpeä ja kehuin sitä vielä matkalla, vaikka kehuista pisteitä menikin. Tuomarikin sanoi, että siinä oli hieno näyte siitä, kuinka homma viedään loppuun saakka eikä jätetä kesken. Hukkuvasta saimme 18/25p. ylimääräisten käskyjen takia.
Yhteensä saatiin siis 92/100p., mikä on ykköstulos ja hyväksytty soveltuvuuskoe. Jatkossa kisataan siis alokasluokassa, jossa liikkeet ovat samat kuin sovessa.
Oli kyllä mukava kokemus! Ja Riehasta sai olla erityisen ylpeä, se teki hommia vauhdikkaasti ja sitkeästi, luovuttamatta missään vaiheessa. Hieno Rieha, monitoimikoira!
Tämä viikko ollaan oikeastaan vaan vepeilty. Maanantaina lähsetyiin mökille ja siellä oli tarkoitus tehdä tehotreeni hukkuvan pelastamiseen. Jotenkin homma ei vaan mennyt ihan putkeen, kun ekalla treenikerralla Rieha varasti kaikki palkkansa ennen treeniä ja unohdin myös kokonaan ottaa mukaan patukan hukkuvalle.
Lähdettiin siis ensin kokeilemaan valjaiden kanssa, mutta se meni räpiköimiseksi, kun Rieha ei vaan tajunnut miksi hukkuvalla ei ollutkaan mitään kädessä joten päätin kuitenkin testata toista tyyliä. Patukaksi otettiin viennin dami. Tämä tuntui sujuvan ihan hyvin ja Rieha kiskoi hukkuvaa rannalle ongelmitta.
Myös Tuike halusi osallistua vepetreeneihin. Se volisi rannalla sen minkä kerkesi ja saikin sitten hakea damia. Se hyppäsi laiturilta aivan hurjana ja kantoi damia niin ylpeänä ympäriinsä. Rieha seurasi kateellisena perässä.
Viima keskittyi mökillä lähinnä tarkkailemaan ja hengailemaan. Taisi sekin mahakarvansa kastella, mutta muuten tyytyi vaan katselemaan vepetouhuja. Niin ja toki sen piti jahdata lentäviä öttiäisiä, Viiman suurimpia vihollisia.
Keskiviikkona ajeltiin Riehan kanssa vielä vepetreeneihin. Tehtiin kaikki soven liikkeet koemaisesti ihan "tuomarin" kanssa. Minulle tuli taas yllätyksenä se, kuinka vapaasti vepessäkin koira saa olla. Se saa kiskoa ja haukkua rannalla, asennot on vapaita jne. Olen ilmeisesti vaan liiaksi tottunut tokon pilkunviilaamiseen :D
Veneestä hyppy, vienti ja veneen haku sujuivat todella hyvin. En tainnut itsekään mokailla mitään eli aika lailla täydet pisteet olisi niistä irronnut. Mutta sitten se hukkuva. Rieha lähti hyvin, mutta hukkuvalla yritti väkisin tarttua patukan päässä olleeseen ohueen käsilenkkiin. Eihän se siitä pystynyt kiskomaan, joten ote irtosi. Sama juttu uusinnalla ja tässä vaiheessa se meinasi jo lähteä rantaan. Saatiin kuitenkin se vielä takaisin ja lopulta hukkuva tuli rantaan. Uusittiin tämä vielä helpommalla esinellä, josta Rieha sai paremman otteen. Taisi siinäkin kuitenkin kerran irroittaa.
Hukkuvalla tuntuu nyt kyllä olevan ajatus ihan hukassa. Yritettiin eilen vielä vahvistaa sitä, mutta pahoin pelkään että sekin säätö vaan lisäsi Riehan hämmennystä. Kyllä se sai hukkuvan rantaan, mutta tuntui että se riippuu kovasti siitä, millainen esine hukkuvalla on kädessä. Olin jo ihan satavarma, että jätän valjaat pois, mutta nyt en taas tiedä. Eikä varmasti omakaan hohhailu auta, pitäisi vaan päättää tyyli ja pysyä siinä.
