Tasontarkistus, eli ensimmäinen koe uusilla säännöillä

Saatiin keskiviikkona ilmoitus, että mahduttaisiin Tampereelle evl:ään. Olin jo melkein unohtanut, että olin paikkaa kysellyt, mutta kun peruutuspaikka irtosi, niin pakkohan se oli lähteä kokeilemaan. Tiesin kyllä, että liikkeet eivät ole vielä sellaisessa kunnossa, että ne onnistuisivat joka paikassa varmasti. Eikä ne kuukauden treenillä voikaa olla. Mutta koska treeni- ja kisamahdollisuudet on tänä keväänä vähissä, niin jostain on aloitettava. Rieha on myös koira, jonka voi viedä kokeeseen, vaikka kaikki ei vielä valmista olisikaan. Sillä on aina kokeissa superhauskaa, eikä se jää todellakaan muistelemaan mitään juttuja, vaikka pieleen menisikin.

Kokeissa käyminen on myös itselle todella tärkeää. Olen jännittäjä, enkä opi kisaamista kuin kisaamalla. Ennen eilistä en ollut nähnyt yhtään evl:n koetta livenä, eikä minulla edes oikein ollut kunnollista mielikuvaa kaikista liikkuroinneista ym. Nyt kun olen itsekin kisannut, niin kynnys lähteä jatkossa on taas paljon matalampi. Se fiilis, että me selvitään, kantaa pitkälle!

Ajettiin Tamsk:in uudelle kohtuullisen ajoissa. Tuomarina kokeessa oli Ilkka Sten ja lisäksi paikalla oli tuomariharjoittelija. Arvelin etukäteen, että koe on varmasti myöhässä, mutta mitä vielä. Saman tien kun tultiin paikalle, niin sain kuulla, että aloitetaan heti kunhan viimeinen koira tulee paikalle. Eihän siinä, kiva juttu päästä ajoissa kotiin kun koe kulkee tehokkaasti!

Kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen, joka sopii kyllä Riehalle. Tässäpä siis pisteet, analyysit ja videot.

Paikalla istuminen 10
Paikkamakuu ja luoksetulo 10: Rieha meni tosi hyvin maihin, vaikka hieman käänsi päätä liikkurin suuntaan. Paikkamakuussa ei ongelmia. Luoksetulossa viereinen koira nousi seisomaan edellisen käskyllä, sitä Rieha vähän katsoi, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut sen makuuseen. Luoksetulo oli hyvä.

Seuraaminen 9: Hmm, pystyttäisiin kyllä parempaankin. Mutta peruuttaminen ei ollut niin huono, kuin pelkäsin, lopussa se alkoi hieman irtoamaan liikaa. Mutta ei ollut kauheaa rynnimistä kuitenkaan. Alussa oli pientä edistämistä ja pari kontaktirikkoa siellä täällä. Perusasennot oli hyviä. Häntä heilui ja ilme oli iloinen läpi seuruun, se on aina mahtijuttu,



Zeta 9: S-I-M ja kaikki onnistui tosi hyvin. Makuussa ehti käyttää nenää maassa, voi mur.



Luoksetulo 9: Minusta oli aika pätevä luoksari. Stoppi olisi voinut olla hinasen napakampi toki.



Ruutu 8: Merkitön merkki pelasi hienosti! Rieha on vähän jousilla, mutta malttaa kuitenkin odottaa käskyä ruutuun menoon. Ruudussa hyvät stopit. Jousilla olo kostautuu sitten sivulle tulossa, jossa lähtee liikkurin käskystä. Tätä ei olla treenattu ja se kostautuu heti.



Ohjattu nouto 9: Hieno! Luovutus eteen jäi turhan kauas, luultavasti vähennys siitä.



Kiertohässäkkä 0: Voi hitsi voi harmi! Rieha lähti kiertoon tosi hyvin. Samoin stoppi onnistui hienosti. Lähti kuitenkin käsimerkistä kohti lähellä ollutta häiriömerkkiä ja vasta siitä kapulalle. Siinä vaiheessa linja oli jo niin vino, ettei enää osunut hypylle vaikka annan aika tiukan käskyn.

Jatkoon siis lisää häiriöt ja sen vahvistusta, että hyppy tehdään aina, vaikka tultaisiin mistä suunnasta. Hässäkkää on tehtävä myös suoraan ohjatun jälkeen, Rieha ihan selkeästi reagoi käsimerkkiin nyt erilailla. Lisähuomiona seuraavaan kokeeseen myös se, että pysäytin Riehan ihan liian ajoissa. Jos olisin antanut sen tulla lähemmäs kapuloita, niin olisi saattanut bongata ne paremmin.



Tunnistusnouto 10: Ihan ok työtä, olisi voinut tulla luovutukseen nopeammin, mutta paikka oli siinä nyt ihan priima.



Kaukot 8: Vaihdot toimi muuten ok, mutta yhteen tuli tuplakäsky. Lisäksi tässä Riehalta todella ruma haistelu, kun en nää. Tätäkään ei olla treenattu ja se kyllä neitokaisen kanssa kostautuu heti.



Yht. 254p. 2-tulos, sij. 3/7.

Kokonaisuutena olin todella tyytyväinen. Ollaan treenattu kuukauden verran Riehan mammaloman jälkeen, sitä ennen se on tehnyt uusia liikkeitä ihan muutaman kerran. Eli todella hyvin onnistui siihen nähden. Ykkönen jäi nyt kahden pisteen päähän, mutta tämän perusteella voi sanoa, että mahikset sen saamiseen on todellakin olemassa. Vielä kun saadaan lisää treeniä ja varmuutta alle.

Kokeessa tuli myös hyvin esiin ne treenattavat kohdat. Uusien liikkeiden lisäksi täytyy alkaa taas haastamaan Riehaa paljon enemmän. Se oli läpi kokeen todella itsevarma, mikä näkyi ennakointina ja haisteluina, koska hän kyllä ehtii kuunnella myöhemminkin. Itsevarmuus on hyvästä, liika itsevarmuus on jo liikaa :D. Mutta onhan sen kanssa niin hauska kisata, olikin jo ikävä sitä fiilistä, minkä tehokelpin kanssa saa kehässä!

Tästä on tosi hyvä jatkaa harjoituksia!

Oilin oppeja ja onnistuneita treenejä

Meillä oli tosiaan viime lauantaina Huotarin Oilin koulutus. Edellisestä kerrasta kennelpäivillä ei ollut kulunut kuin pari viikkoa, eli oli mukavaa mennä tasontarkistukseen kun kouluttaja tietää missä mennään. Muutenkin Oili on aina mukava ja kannustava koutsi.

Aloitettiin treeni kuuntelu- ja häiriötreeneillä. Rieha oli näissä aika hyvä, ei juurikaan mennyt lankaan. Tehtiin kaukoja rivissä ja ympyrässä, samoin sivulla istu-maahan-jumppaa. Kerran Oili sai Riehan sivulla maahan, kun tuli ihan viereen ja teki käsimerkin samalla. Voi mikä moka ja Riehan ilme oli sen näköinen. Sen jälkeen kelpi muisti taas kuunnella oikean tyypin käskyjä. Tehtiin myös evl:n paikkista. Tässä ei ollut oikeastaan mitään huomautettavaa, Rieha oli tosi hyvä.

Ykistyistreenissä katsottiin alkuun eteenlähetystä eli merkitöntä merkkiä. Näytin kylmiltään miten lähtee ja hyvinhän Rieha lähti. Ollaan hyödynnet treenissä paljon pallonheittoa vipuvarren avulla ja näytin senkin Oilille. Tuo sopii Riehalle hyvin, sain vielä tarkennuksen siihen, että välillä pallo voisi lentää jo ihan muutaman laukka-askeleen jälkeen. Muuten Rieha etenee kyllä hyvin ja stoppaa hienosti.

Puhuttiin myös siitä, että voisin opettaa Riehan katsomaan eteen vain kerran ja sen jälkeen nostamaan kontaktin, Nyt siis vielä varmistelen tosi paljon ja Rieha jääkin tuijottamaan eteenpäin. Se saattaa lisätä riskiä sille, että ehtii bongata matkalla jotain muuta, eikä menekään suoraan. Ja pk-puolellahan tehdään juuri niin, että Rieha katsoo eteen ja ottaa sen jälkeen kontaktin, eli ihan hyvin voisi ottaa saman käyttöön myös tokoon.



Hässäkkää tehtiin myös. Alkuun koemainen, joka onnistui, vaikka Rieha vähän kaartaen kiertoon menikin. Alettiin tekemään siihen vaikeutusta, eli siirrettiin koko hässäkkää eri suuntaan kuin aiemmalla kerralla. Tämä oli Riehalle yllättävänkin vaikeaa. Omasta mielestä se bongasi merkin hyvin, mutta silti kävi kaartamassa siellä päin, missä merkki edellisellä kerralla oli ollut. Toki sitten heti korjasi virheensä lennosta ja kiersi oikean merkin. Siirreltiin hässäkkää vielä pariin otteeseen ja selkeästi Rieha alkoi ajattelemaan enemmän, eikä mennyt enää lankaan. Kiva juttu, että pystytään tekemään vähän vaikeampaakin treeniä jo ja niissäkin tulee onnistumisia!

Loppuun tehtiin vielä peruuttelua. Alettiin opettamaan Riehalle sitä, että peruutus tarkoittaa seisomaan nousemista, eikä hillitöntä sinkoamista taaksepäin. Käytössä meillä oli etupalkka ja pienellä jalan siirrolla ja käskyllä Riehan piti nousta seisomaan. Tajusi tämän nopeasti ja tuosta sitten edeteään pienin askelin siihen, että peruuttaessa seisotaan ja liikutaan rauhassa. Vaatii todella paljon työtä, Rieha on niin hektinen tuossa seuruussa, varsinkin kun on nyt saanut päähänsä, että taaksepäin meneminen täysiä on se juttu.

Tällä viikolla ollaan treenattu pariin otteeseen hallilla. Harjoittelu meinaa viedä kaikki mehut, mutta onneksi muutama hetki treeniin on löytynyt. Keskiviikkona mulla oli mukana Viima ja Rieha. Viiman kanssa tehtiin sekä tokoa, että agia ja se oli niin onnessaan. Muutenkin pakkaset on sopineet rouva porokoiralle kuin nenä päähän, se on suorastaan villiintynyt viime viikkoina. Ja oli tosi kivaa tehdä sen kanssa, ihan pikkaisen mietin jopa, että mitäs siinä uudessa avoimessa luokassa olikaan, josko mummoporokoira vielä yllättäisi... Nyt tehtiin sen kanssa merkin kiertoa, noutoa, hyppyä ja kakeja, kaikki oli aika hyvin muistissa. Haukku toki raikasi aina välillä, mutta pääasia, että oli iloa ilmassa :).

Riehan treenilistalla on olleet aika lailla nuo samat jutut kuin Oilin koulutuksessakin. Eilen tosin nähtiin Annan kanssa ja tein Riehalle hieman koemaista, mukana myös virkistyksenä vanhoja liikkeitä.

Ekassa setissa Anna liikkuroi meille tunnarin. ruudun, luoksetulon ja zetan. Näissä oli kyllä superhieno meno, kertakaikkiaan! Tunnarissa varma nuuskin, kerran ylitti oman, mutta muuten hyvä. Ruudun eteenlähetys onnistui tosi hyvin ja loppu meni hienosti. Luoksari stopit pelasi ja zetassa saatiin hyvä zen-fiilis, mikä tarkoittaa myös sitä, että jäävät onnistuu. Super!

Toisessa setissä tehtiin hässäkkä ja kaukot. No, hässäkässä kävi niinkuin siinä vielä tässä vaiheessa joskus käy, eli lähti lähetyksellä kohti hyppyä. Otin sen takaisin ja uudella lähetyksellä kierto onnistui ja loppukin sujui. Jumpattiin tätä hetken verran ja todettiin, että Rieha jäi jonkin verran kiinni liikkuriin, mikä sai sen sitten unohtamaan kierron. Mutta saatiin kuitenkin hyviä toistoja ja parikin sellaista, joilla olisi ollut mahdollisuudet hyväänkin arvosanaan. Tämä on meille vaan vielä semmoinen fifty-sixty-liike, joko onnistuu tai ei. Sen sijaan kaukot Riehan pitäisi osata, mutta esitti kyllä nyt luokattoman huonoja vaihtoja. Tässä olisi taas jumpattavaa.

Kolmannessa setissä tehtiin vielä ohjattu. Sen Rieha teki konkarin elkein, ei ongelmia. Loppuun kierrätin sitä vielä muutamaan otteeseen hässäkän isolle merkille, että siitä jäisi vahva mielikuva.

Kiva oli tehdä vähän koemaista ja nähdä, että voidaan kyllä onnistuakin. Toki uudet liikkeet vaatii vielä paljonpaljon toistoja, että ne onnistuisi joka tilanteessa ja joka paikassa. Mutta koska aikaa ei ole määrättömästi, niin jossain vaiheessa noitakin on lähdettävä kokeilemaan. Katsotaan kuinka käy.

Pikakelauksella viikon kuulumiset

Yli viikko päivittämättä ja kauheasti asiaa kertyy. Kelaillaan siis pikaisesti kuulumiset. Viime viikon lauantaina treenattiin kisatokoryhmän kimppavuorolla. Käytin ison tilan hyödyksi ja tehtiin Riehan kanssa koemaisesti sekä ruutu, että ohjattu. Ruutu meni hienosti, osui merkittömän merkin ympyrään, vaikka vähän ajautuikin ruudun suuntaan. Loppuosa meni varmalla rutiinilla. Ohjatun halusin tehdä liikkuroidusti, koska ei olla sitä nyt treenattu. Hyvin oli muistissa, eikä juuri huomauttamista löytynyt. Luovutusasento edessä oli hieman väljä, mietiskelin saisinkohan ohjattuunkin Riehan n takaakiertäen.

Muuten taidettiin tehdä hässäkkää ja jotain pieniä juttuja. Tällä kertaa hässäkkä meni kyllä säädöksi, Rieha olisi halunnut hypätä kovasti, eikä istuminen kierron jälkeen ottanut onnistuakseen. Ollaankin sen jälkeen vahvisteltu istumista kaukana. Loppuun tehtiin kimpassa koemaisena evl:n paikkis, joka sujui hienosti.

Viime sunnuntaina pyörähdettiin myös rallytokokisoissa. Mulla oli jo valmiiksi tosi huono fiilis, väsytti ja muutenkin oli takana rankka yö. Lisäksi voittajan rata oli tosi haastava, vaikein millä olen tähän mennessä ollut. Ttajusin myös vasta paikan päällä, että Tuike lähti ekana, kun olin valmistautunut siihen Riehan kanssa ja koiranvaihtosäätöön meni hetki. Päälle vielä kauhea pakkanen, ei hyvä.

Tuiken kanssa lähdettiin radalle ihan ok. Heti toisena kylttinä oli jalkojen välistä puolenvaihto. Tuike lähti sitä tekemään, mutta jotenkin se stoppasi ja onnistuin potkaisemaan sitä. Tämän jälkeen mummokoiran meno muuttui todella nihkeäksi. Se pelkää tosi paljon kaikkia tuollaisia kolahduksia ja vaikka se sitten kovasti yrittikin niin ei saatu mm. yhtä takaakiertoa onnistumaan ollenkaan. Se haahuili ja minulle iski epätoivo ja päätin keskeyttää. Jälkikäteen ajateltuna luovutin suht helposti, mutta silloinen olotila oli mikä oli, eikä huumori enää riittänyt. Mentiin siis vaan tekemään käytösruutu, joka sujui ok. Jossain toisessa tilanteessa olisin ehkä jaksanut tsempata loppuun saakka, silloin ei vaan kyennyt.

Rieha oli radalla oma innokas itsensä. Piti hyvin kontaktin ja osasi ihan yllättävän pätevästi juttuja. Peruuttaminen meni pieleen, kun Rieha lähti innokkaasti peruuttamaan sivulle päin. Muuten itse liikkeet sujui hyvin treenimäärään nähde. Yksi liike uusittiin ja päälle pari muuta pientä pistemenetystä. Harmittavasti Rieha kuitenkin ehti istua kaksi kertaa väärässä kohtaa, joista kummastakin lähti -10p. Päälle peruutuksen -10p., niin eihän sillä tulosta saatu.

Kieltämättä tässä kisassa tiivistyi viha-rakkaussuhteeni rallyyn. Rieha teki kontaktissa, hyvällä paikalla ja innokkaasti, mutta rallyssa sillä ei ole merkitystä. On oikeastaan melkein parempi, jos koira on perässävedettävä ja houkuteltava, kunhan ei ole liian nopea. Rieha taisi olla melkeinpä ainut koira, joka selvitti esimerkiksi houkutuksen ilman että kävi nuuskimassa mitään jne. Mutta lajin henki on tämä. Jos kisataaan jatkossa, niin itse pitäisi olla tosi skarppina, eikä hidastella kylteille mennessä yhtään, koska silloin Rieha istuu. Mutta voi olla, että jätetään rallykisaaminen nyt suosiolla ja keskitytään tokopuolelle.



Hallilla käytiin pariin muuhunkin otteeseen, aika samat kuviot treenin alla. Riehan hässäkässä oli taas parantumista havaittavissa. Kierrot oli tosi hyviä, eikä hypyt kiinnostaneet. Myös istumisessa oli parempi onnistumisprosentti. Zetaa ja kaukoja ollaan otettu myös. Myös Tuike kävi pyörimässä rallytokoa yhtenä päivänä, eikä kisojen huonosta fiiliksestä ollut tietoakaan.

Viime lauantaina oltiin taas Riehan kanssa Oilin tokoopissa. Kirjoitan siitä erillisen postauksen, kunhan ehdin.

Kennelpäivän opit ja käytäntö

Sunnuntaina vietettiin Lahdessa Nallikallion ja Kelmin kennelpäivää. Ohjelmassa oli sekä agia, että tokoa, me osallistuttiin jälkimmäiseen. Niin ja olihan siellä myös pentumiitti. Riehan toisista pennuista Neo ja Pate pääsivät paikalle ja oli kyllä huippua nähdä hurjan reippaita pikku-ukkoja, uskomattoman rohkeita ja sosiaalisia pentuja. Ekasta pentueesta paikalla oli Fiini ja Terra, jotka nekin tokoilivat ja aksasivat tosi pätevänä.

Rieha oli ihan onnessaan pennuistaan, muiden pennuista, kasvattajistaan ja oikeastaan ihan kaikesta. Se olisi vaan halunnut rakastaa kaikkia :D. Koko koira on jotenkin ihan höperöitynyt tästä tuplaäitiydestä...

Tokossa meitä koulutti Huotarin Oili. Aina yhtä mukavaa ja antoisaa! Keskityttiin yllätys, yllätys, uusiin liikkeisiin. Tässä pikainen selostus Oilin meille antamiin vinkkeihin ja perään tämän viikon maanantain ja tiistain treenien käytännön kokeilujen tuloksia omalla hallilla.

Merkitön merkki: Näytettiin ensin kylmiltään miten sujuu vieraassa hallissa ja kyllähän Rieha merkkiympyrän sisään osui, vaikka vähän ruudun suuntaan kaarsikin. Hallissa oli ekaa kertaa ympyrä, jossa oli teipit maassa merkkinä ja minusta Rieha ihan selkeästi merkkasi etureunan teippejä, ikään kuin kosketusalustan toivossa. Se on kyllä kosketusalustan huono puoli. Mutta hyvä suoritus Riehalta kuitenkin tällä treenimäärällä, meni hyvällä vauhdilla ja kaarroskin tapahtui oikeastaan vasta ihan lopussa. Voisi jopa siis olettaa, että kokeessakin tämä onnistuisi.

Puhuttiin siitä, että lähetysmatka pitää pitää todella pitkänä, silloin kokeessa on helppo onnistua. Myönnän, että ollaan tehty vähän liian lyhyellä matkalla viime aikoina, ihan hallitilan takia. Lisäksi Oili vinkkasi, että koiran voisi opettaa juoksemaan ihan seinään asti, eli maan sijaan se hakisikin seinää taustalla. Tämä toki sitten ulkona haastavampi, mutta voisi olla aika selkeä merkki koiralle hallikokeessa. Alustaa ja lelua mahdollisimman kuitenkin vähän, mieluummin sitten vaikka näyttäen tai sitten niin, ettei koira näe niitä kuin ihan lopussa.

Yhtenä treeninä kokeiltiin sellaista, että vein Riehan ympyrän pysähdyspaikkaan, josta kutsuin sen kiertäen vierelle ja lähetin uudestaan samaan paikkaan. Tässä haetttiin ikään kuin sitä hajuvanaa, jonka avulla koira saa juosta ja muutenkin hahmottaa paikkaa paremmin. Pk-puolella hajuvanahan on eteenmenossa tosi selkeä ja siinä mielessä helpompi.

Kolmantena vinkkinä saatiin lentävä palkka pelkästä juoksemisesta. Nythän Rieha on saanut palkan oikeastaan pelkästään oikeasta paikasta, eli ihan lopusta. Lentävän palkan ideana on se, että kun koira lähtee juoksemaan suoraan, niin palkka lentääkin takaa. Silloin koira saa vahvistusta pelkkään juoksemiseen ja räjähtävään suoraan lähtöön. Tähän Oili suositteli palkkaukseen vipupalloa, minkä saa singotuksi kauas.

Meiltä sattuu tuollainen vipuvarsi pallon heittoon löytymään, eli maanantaina lähdettiin heti testaamaan sen toimintaa. Rieha tuntui ainakin tykkäävän tästä metodista kovasti, koska pallo lentää pitkälle ja kelpi saa juosta. Kovin montaa toistoa ei voi peräjälkeen tätä tehdä, koska sitten Rieha alkoi kyttäämään jo taaksepäin. Mutta kun väliin sirotteli muita treenejä, eli kävin taputtamassa lähetyspaikkaa/seinää ja otin yhden luoksekutsunkin sieltä, niin toimi tosi kivasti. Lähtöihin tuli ihan eri lailla räjähtävyyttä ja koska pallo lensi ihan sinne seinään asti, niin samalla toki myös vahvistusta siihen, että kannattaa juosta pitkälle. Ihan mukavan tuntuinen ajatus ja käytetään jatkossakin.

Kiertohässäkkä: Näytettiin tästäkin Oilille meidän tilanne hyppyjen kanssa. Hyvin Rieha löysi merkin, eikä hypyt häirinneet. Kivalla mallilla tämäkin.

Kapuloita ei ollut, mutta tehtiin yksi harjoitus niin, että matkalla olikin lelu. Tämä oli haastaavaa Riehalle, vaikka leluista luopumisia ollaan tehty. Mutta onnistui kuitenkin. Ja heti kierron jälkeen Rieha sai juosta lelulle. Tämä vahvistaa vauhtia kiertoon. Puhuttiin myös, että vauhti vahvistuu ihan itsekseen kun varmuutta tulee ja näinhän se menee. Stopit Riehalla on kunnossa, eli niitä ei kauheasti tarvitse vahvistella ja jos niitä tekee, niin silti pitää vaatia, että vauhti säilyy kierroissa.

Alkuviikon treeneissä tehtiin kiertoja urakalla. Tein myös vaikeutusta, eli vein hyppyjä yhä lähemmäksi toisiaan ja se oli Riehalle tosi vaikeaa. Ihan väkisinkin hypyt veti sitä puoleensa ja samalla kierto unohtui ihan täysin. Loppupeleissä selvitti tämän ja helpotin sitten taas hypyt normaalille etäisyydelle.

Videolla näkyy, että kiertää hyvin, mutta vielä ei ole ihan satavarma se tekeminen, eli lujempaakin voisi mennä. Mutta toisaalta, tuo vauhti riittää ja tuossa vauhdissa se pystyy tekemään hyvät stopit ilman ongelmia.



Peruuttaminen: Pikaisesti ehdittiin Oilin kanssa puhua tästäkin. Puhuttiin siitä, että Rieha ei ymmärrä että kyseessä on seuraaminen, se vaan haluaa rynnätä taaksepäin täysiä. Eli jo pelkkä ajatus pitäisi muuttaa. Oili näytti miten oli itse lähtenyt työstämään samaa ongelmaa. Etupalkka, koira sivulla ja ihan pieni jalan liike, jolloin koira nousee seisomaan ja saa palkan samantien. Tällä pienellä liikkeellä sitten hinkutetaan alku kuntoon, eikä lähdetä heti harppomaan, koska silloin koirakin lähtee sinkoilemaan. Lisäksi Oili sanoi käyttävänsä merkkejä tmv. sivussa esteenä, että voi sanoa koiralla, jos osuu jaloillaan niihin. Tätä ollaan tehtykin, mutta jos koko ajatus hommasta on väärä, niin ei se oikein auta.

Ollaan nyt joka päivä treenattu tuota lähtöä ja on muuten haastavaa. Rieha ei todellakaan ymmärrä että kyse on seuraamisesta. Saman tien kun sanon jotain niin se sinkoaa taaksepäin, eli alkuun sille piti ajaa sisään ajatus, että käsky ei tarkota sinkoamista, vaan odotetaan minun liikkeelle lähtöä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että se pystyy istumaan sivulla vaikka sanon peruutuskäskyn. Ollaan otettu myös pieni jalan liike mukaan ja Rieha ei enää lähde täysiä taaksepäin, vaan nousee seisomaan. Pikkuhiljaa...

Vuoden vikat ja ekat treenit

Uuden vuoden aattona treenattiin vielä reippaasti Annan kanssa. Tuike ja Rieha treenasi kumpikin alkuun vähän rallyjuttuja. Tuike oli tosi kivalla mallilla. Peruuttamisestakin saatiin monta hyvää toistoa. Tosin se ehti kyllä myös syödä houkutuksesta nakin, kun en ollut tarkkana ja annoin sen hengailla vapaana. Mutta eikös uusi vuosi ja nakit kuulukin yhteen ☺.

Riehan tokojuttuja katsottiin toki myös. Tehtiin koemainen tunnari ja se oli super. Treenin rikkominen parilla edellisellä kerralla toi selkeästi hyvää itsevarmuutta.

Eteenmenoa otettiin myös lätkän kanssa. Toimi hyvin ja Rieha eteni hienosti. Hässäkästä treenattiin vaan kapulan luovutuksia takaa kiertäen. Suurin osa toistoista sujui hyvin, vasemmalta tullessa on kuitenkin edelleen hieman epävarmuutta. Mutta toistoja, toistoja.

Uuden vuoden ekana päivänä treffattiin Veera ja Riski-kelpie Jattilassa. Viileää meinasi olla tälläiselle lämpimässä treenaamaan tottuneelle. Mutta toisaalta tilaa oli paljon enemmän, eli puolensa siinäkin.

Hyödynnettiin sitten tilaa ja tehtiin isoja liikkeitä. Alkuun ruutua eli merkitöntä merkkiä ruutuhäiriöllä. Olin vienyt lelun valmiiksi eteen ja ruutu oli pysäytyspaikasta ehkä 15m päässä. Ja oli muuten paha häiriö. Rieha lähti kohti ruutua ihan väkisinkin ja sain suunnata sitä huolella ennen kuin vihdoin pystyi luopumaan siitä. Sen jälkeen eteenmenot sujuikin tosi hyvin ilman lelua ja lelun kanssa. Riehan vauhtia ei voi kuin kehua, se ei ainakaan epäröi. Häiriövarmuutta pitää vaan kasvattaa vielä hurjasti.

Rakennettiin myös hässäkkä. Merkin kierto onnistui tosi hyvin heti suorilta, eikä takana ollut ruutu häirinnyt. Otettiin kiertoja useampi, jonka jälkeen tehtiin erikseen noutoja. Hypyt onnistui tällä kertaa tosi kivasti, kerran piti vasemmalle antaa tuplakäsky. Luovutuksetkin oli ok. Ajattelin näiden jälkeen ottaa vielä pari kiertoa, mutta sepä olikin sitten haastavaa. Rieha yritti hyppyjä, kapulaa ja ruutua ennen kyin merkki löytyi. Jännä, että meni noin sekaisin kun alkuun kierrossa ei ollut ongelmaa. Pitää ehkä tehdä noutoja enemmän kierron kautta, eikä pilkkoa osiin.

Luoksetulo testattiin koemaisena ja se oli aikasta hyvä. Stopit sujui ja vauhti oli hieno. Seuraamista tehtiin pitkillä suorilla myös ja sain kivasti sanottua paikasta.

Viima kävi hallissa intoilemassa ja sai juosta aksaa. Onnea ja haukkua kuului treeniin kovasti ☺.

Nyt on vuosi siis startattu treenaten, siitä se lähtee!

Mitä tavoiteltiinkaan vuonna 2015

Palataanpas hetkeksi siihen mitä tavoiteltiin viime vuonna ja mitä saavutettiin ja tehtiin. Tämän vuoden tavoitteista sitten oma postaus myöhemmin.

Tuiken tavoitteet vuodelle 2015 olivat:

• RTK2
• Iloisena ja terveenä mummokoirana porskuttaminen

Tuike treenasi rallytokoa varsinkin loppuvuodesta ahkerasti. Saatiin kasaan ihan huippu rallyryhmä, jossa Tuike porskutteli menemään melkein joka viikko. Alkuvuodesta käytiin kisaamassa yhdessä avoimen luokan kisassa, josta saatiin tavoiteltu RTK2-koulari pistein 94. Seuraava kisastartti olikin vasta lokakuun lopussa, jolloin käytiin kahdessa voittajaluokan kisassa. Näistä kummastakin saatiin hyväksytty tulos. Ohjaaja mokaili pisteitä aika reippaastikin, mutta Tuike oli tosi hieno. Sai olla tyytyväinen melkein 12v. koiran suorituksiin! Se on aina niin tosissaan kun sen kanssa tekee, että välillä meinaa ihan naurattaa tärpättävä pikkukoira.

Muuten Tuike porskuttaa menemään edelleen omana itsenään. Välillä paikat jumittaa enemmän, mutta mitään isompaa sillä ei ole ollut ja särkylääkekuurilla ärtyineisyyskin yleensä vähenee. Tuike on aina yhtä innokas lenkki- ja treenikaveri, se suorastaan pakahtuu innosta kun pääsee mukaan. Pientä höpertymistä on kyllä ollut havaittavissa, se näkyy lähinnä siinä, että on minun perääni todella paljon. Ja onhan sillä jo tiettyjä mummokoirien etuoikeuksiakin :).

Viiman tavoitteet vuodelle 2015 olivat:

• Joku rallytokokisa
• Rentoa fiilistä, iloista hömppäilyä ja terveyttä, pitkiä lenkkejä ja hyvää ruokaa

Rallytokokisaan Viima ei tänä vuonna päässyt. Se on kyllä treenannut innokkaasti aina kun on treeneissä mukana ollut. Mutta Viima on tästä porukasta se, kuka pärjää ilman säännöllistä treeniä ihan hyvin. Se nauttii niistä treenihetkistäkin sitten enemmän, kun ei joka viikko ravata verenmaku suussa treenaamassa. Se on ollut suorastaan liekeissä aina kun on päässyt tekemään, mutta herkästi sen kanssa pelkään, että kisoissa liekkifiilis unohtuu, eli se saa vaan hömpätä. Mutta kävihän Viima yhdessä näyttelyssä. Se oli siellä ROP ja ROP-VET ja tuomari oli siihen kovasti ihastunut.

Muuten Viima on nauttinut elämästä täysin rinnoin. Se on saanut lenkkeillä paljon ja onpa sillä oma vakiopoikaystäväkin vakiolenkin varrella. Poikaystävä on nimeltään Santtu ja jokaisella lenkillä Viima käy irti ollessaan moikkaamassa pihassa olevaa Santtua. Se viipyy siellä kuulemma vain hetken, mutta kumpikin ovat kovasti onnellisia tästä tapaamisesta. Tälläisiä hetkiä kuuluu Viiman, oman elämänsä supersankarin elämään jatkuvasti. Se on varmasti yksi omalaatuisimmista koirista mitä tunnen ja pelkästää hyvällä tavalla.

Riehan tavoitteet vuodelle 2015 olivat:

• Tokossa tulosvarmuuden säilyttäminen. SM- ja PM-kisoihin osallistuminen ja oman tasoisen suorituksen tekeminen. Uusien sääntöjen ja liikkeiden opettelu, että loppuvuodestakin saataisiin kisoja alle. Ehkä tänä vuonna se ulkomaanmatka, seuraakin olisi tarjolla.
• Viestillä toiveissa olisi KVA-arvo. Lisäksi toivottavasti pääsemme osallistumaan SM-kisoihin ja PM-kisoihin ja pystytään tekemään oman tasoinen suoritus niissäkin.
• Jälkeä treenataan oikeasti ja toivottavasti päästään kisaamaan.
• Agissa olisi mukava saada nollia kakkosista. Meidän meno on parantunut paljon, mutta edelleen haen itse sitä oikeaa tapaa ohjata supertykkiä.
• Rallytokossta RTK2 ja voittajaluokan starttaaminen
• Vepeily voitaisiin ottaa taas kuvioihin, jos vaan ehditaan ja koirafrisbeetäkin olisi kiva kokeilla
• Muuten kunnon ja terveyden ylläpito, niin kuin aktiiviselle harrastuskoiralle kuuluukin
• Varovainen mietintä siitä, tulisiko Riehalle vielä toiset pennut

Riehan tokovuosi oli tuloksellisesti aika hieno. Voi tosiaan sanoa, että tulosvarmuus säilyi, koska se sai viime vuonna 7kpl EVL1-tuloksia, kun kokeissa käytiin yhteensä 9 kertaa. Harmittavasti tulosvarmuus ei kestänyt SM-kisoissa, lähinnä ohjaajan takia ja nollailtiin meille helppoja liikkeitä. Siitäkin huolimatta Rieha oli hieno ja yritti parhaansa, niin kuin aina. Ulkomaillakin käytiin yhden kerran, mutta sielläkään ohjaaja ei ihan saanut pakkaa pysymään kasassa ja valioituminen jäi muutaman pisteen päähän. Sen sijaan piirimestaruuksissa saatiin tehtyä hyvä suoritus, joka kantoi pronssille saakka. Rotumestaruuksissa Rieha vei potin kirkkaasti kotiin. Saatiin treenata huippujen tyyppien kanssa ja huippujen tyyppien opissa, erityisesti Mujusen Salme panosti meidän treeneihin tosi paljon, kiitos siitä!

Uusien sääntöjen opettelu sen sijaan jäi harmittavasti viime kesänä kovin vähiin, eikä ehditty kisaamaankaan pentujen takia. Tämä harmittaa koska SM-kisojen osallistumiskriteerit julkaistiin vasta nyt ja niihin tarvitaan mahdollisesti ykkösiä uusilla säännöillä. Loppuvuoden pari viikkoa hyödynnettiinkin heti pelkästään uusien juttujen opetteluun.

Viestillä vuosi oli myös upea. Toukokuussa rotumestaruuksissa saatiin viimeinen ykköstulos ja Riehasta tuli FI KVA. Tietääkseni se on ensimmäinen viestiltä valioutunut kelpie, eikä noita käyttövalion arvoja muutenkaan varsinkaan nartuilla kovinkaan paljoa ole. Samalla voitettiin rotumestaruus ja tehtiin aivan käsittämättömän hieno 98p. tottis, jota tuomari hehkutti koko päivän. Se oli aika hieno päivä se!

Viime vuonna osallistuttiin myös ensimmäisiin Palveluskoirien SM-kisoihin Ärrä-tiimillä: Riikka, Raisa ja Rieha. Oli ihan älyttömän jännittävää, mutta selvisin. Rieha teki hienoa työtä ensikertalaiseksi, saatiin vahva 2-tulos ja sillä sijoituttiin kuudensiksi. Tottiksessa ei ihan päästy omalle tasolle 85 pisteellä, mutta olin silti todella tyytyväinen Riehaan ja erityisesti itseeni siinä jännityksessä. Ja miten paljon kannustusta saatiinkaan kisapaikalla ja sen jälkeenkin ihan tuntemattomilta ihmisiltä, aivan huikeaa!

Piirinmestaruuksiin viestillä ei tänä vuonna osallistuttu. Annettiin mahdollisuus muillekin, vai miten se nyt oli. Ehtiihän noita.

Jälkeä treenattiin. Toki se meni taas sellaiseksi paniikkitreeniksi, koska ilmoitin Riehan kokeeseen ja tajusin, että treenattava on. Tähän voisi kyllä ottaa vähän erilaisen lähestymistavan jatkossa... Mutta startattiin kokeessa ja saatiin koulari JK1 reippaalla 2-tuloksella. Esineistä täydet pisteet, yksi keppi jäi metsään. Tottiksessa meidän suoritusvuorolle sattui ihan järkyttävä rankkasade, minkä takia mokasin vinoesteen kapulan heiton ja Rieha nousi paikkamakuussa istumaan ja annettiin niissä juuri ykköseen tarvittavat pisteet. Eipä noita voi ennustaa, tehtiin parhaamme ja tyytyväinen sai olla tähänkin.

Agissa vuosi oli vähän hiljainen. Rieha starttasi kakkosissa 10 kertaa ja saatiin yksi LUVA. Ei vaan jotenkin natsannut, vaikka lähellä oli. Vuoden kolme viimeistä starttia Rieha juoksi lainaohjaajan kanssa ja jokaisella kerralla meno vaan parani joka kerta. Ja miten ihanaa oli vaan katsoa menoa, kun ei tarvinnut yhtään miettiä ohjauskuvioita. Taidetaan jatkaa tällä linjalla jatkossakin.

Rallyssa Rieha sai koularin RTK2 heti alkuvuodesta, mutta voittajan korkkaaminen jäi kesällä muiden lajien alle ja syksyllä tulikin sitten pennut. Riehasta rally on siistiä, jopa vähän liiankin siistiä ja ohjaaja yrittää pysyä mukana.

Vepeen tai koirafrisbeeseen ei todellakaan jäänyt aikaa tälle vuodelle ja ihan hyvä niin :D.

Loppuvuoden vei tosiaan Riehan toinen pentue, johon syntyi 3 urosta ja 4 narttua. Aivan mahtavan makean oloisia tyyppejä, innolla seurailen mitä niistä tulee. Pentue oli vähän niin kuin suunniteltu minua varten, mutta aina ei suunnitelmat mene ihan putkeen ja en pentua tästä ottanut. Harmitti, mutta loppuvuodesta totesin, että oli ihan täysin oikea ratkaisu. Ehkä sitten näiden pentujen jälkeläisistä tulee joku täyttämään kelpien paikkaa tulevaisuudessa.'

Rieha on todellakin antanut tänä vuonna itsestään niin paljon! On se vaan aivan aivan mahtava koira, todellinen monitoimieläin ja päivien ilostuttaja.

Vuoden aikana on tapahtunut siis paljon, muuallakin kuin harrasterintamalla. Onneksi koko porukka on saanut olla kohtuullisen terveenä ja hyvinvoivana. Pystykorvaisten lauma on vaan niin omanlaisensa. Jokaisella on siinä oma paikkansa, vaikka se vähän erikoinen välillä olisikin. Supertyypit!