lauantai 28. marraskuuta 2015

Mummot treenaa ja pennut kasvaa

Tällä viikolla päästiin osallistumaan rallytokotreeneihin. Otin mukaan kummatkin pystykorvat. Rakennettiin omasta päästä voittajaluokan rata. Hyvin sujui niinkin ja saatiin mukaan niitä kaikkein vaikeimpia kylttejä.

Tuike pääsi tekemään eka. Se esitteli heti alkuun kuinka voi tulla kentälle ja juosta suoraan houkutuksen leluille rieputtelemaan niitä. Kannattaa siis pikkukoiraakin hieman purkaa ennen radalle menoa. Leikittiin vähän hanskoilla ja sitten menoksi. Tuike oli taas aivan ihana. Täynnä intoa ja yritystä. Hyvin se selvisi vaikeistakin paikoista, eikä houkutus enää radalla aiheuttanut reaktiota. Lopuksi käytiin vielä käytösruudussa ja temppuiltiin itsekseen.

Viiman kanssa lähdin yrittämään melkein kaikkia voittajaluokan kylttejä ja ihan yllättävän hienosti se ne handlasi. Muutamassa kohdassa helpotettiin, kun ei se ole treenannut kaikkia juttuja. Mutta pääasia oli sen asenne, se oli aivan messissä ja innoissaan, jopa suorastaan sähäkkänä. Oli tosi mukava rata, eikä sitä tarvinnut liikaa houkutella.

Treenin jälkeen käytiin vielä perinteiseen tapaan isolla porukalla kävelemässä. Oli huippukivat treenit ja huippukivaa on treenata tuossa porukassa!

Loppuun laitan iloksenne vielä muutaman kuvan 4-viikkoisista pennuista ja Riehasta. Pennut  alkavat olemaan kuulemma jo aikamoisia riiviöitä. Rieha jaksaa leikkiä niiden kanssa kuulemma erittäin kärsivällisesti. Pari viikkoa ja saadaan Rieha takaisin kotiin, ihan parasta!

Jotain niin suloista!








lauantai 21. marraskuuta 2015

Pennut vihdoin livenä

Torstaina päästiin vihdoin katsomaan Riehaa ja pentuja. Rieha oli oma ihana itsensä, otti saman tien pennuille tarjotun lelun, jolla piti leikkiä välittömästi. Kuulemma pentujen lelut katoilee muutenkin tehokkaasti mamman toimesta... Sitten on Riehalla onnen päivät, kun pennuista saa kunnolla vastusta repimisleikkeihin. Ekan pentueen kanssa se olisi jaksanut kiskoa leluja ihan loputtomiin.

Muutenkin Rieha vaikutti hyvinvoivalta ja hyväntuuliselta. Treenattiin ulkona vähän tokoa ja voi mamman intoa! Hyvin sillä oli asiat muistissa, tosin hieman oli pientä ennakointia ja keulimista havaittavissa. Mutta olihan se ymmärrettävään pitkän tauon jälkeen. Tunnaria se teki ihan superhienosti, oma nousi välittömästi ja isolla itsevarmuudella. Seuraamista, jääviä ja luoksetuloa tehtiin myös. Oli ihanaa treenata sen kanssa, on se vaan niin mahtikoira!

Sitten niihin pentuihin. Ikäähän niillä oli päivää vaille 4 viikkoa. Aikamoisia sydänten murskaajia. Sisälle tullessa yksi pennuista tuli itsekseen vastaan eteisessä. Se oli tullut yksin Erjan ja Riehan perässä läpi keittiön ja pentuportin. Siellä se minikokoinen kelpien pentu heilutti häntää itsekseen vastassa. Hieman meinasi naurattaa, aika hurja tutkimusmatkailija.




Pentujen touhuja olisi voinut seurata vaikka kuinka. Meno oli vielä välillä vähän huteraa, mutta välillä nähtiin niin hienoja laukkaspurtteja ja lelujen tapporavistuksia, että oksat pois. Kaikki olivat tosi kiinnostuneita ihmisistä ja kiipeilivät syliin mielellään. Hampaat tyypeillä oli vielä niin pienet, että pureskelu ei juuri tuntunut, Mutta siitä se todellakin lähtee.

Rieha oli tietysti pentujen ykkösidoli, joka sai heti kauhean ruuhkan aikaiseksi kun saapui paikalle. Muutaman pennun kanssa Rieha leikkikin, vaikka ne vielä vähän pieniä mamman leikkeihin ovatkin. Mutta sinnikkäästi ne yrittivät ja Rieha oli kovin kärsivällinen niiden kanssa. Viikon päästä leikkikaverit on varmasti paljon kovempia vastuksia.




Porukka kävi hetken verran myös ulkona. Tuuli oli kova ja se meinasi vähän palelluttaa, mutta reippaasti ne menivät ja seurasivat ihmistä todella kivasti.





Koko sakki oli kyllä tosi tasaisen ja mukavan oloinen. Noin pienistä ei vielä kovin suuria eroja saa, varsinkaan näin lyhyessä ajassa, mutta oli siellä joku suosikki. Mutta voisin kyllä ottaa kenet vaan. Onneksi niille on hyvät kodit tiedossa.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pentukuvapäivitys

Tässä muutamia kuvia Riehan ja Popon pennuista. Ikää pennuilla 3viikkoa ja 2 päivää. Itse pääsen pentuja ja Riehaa katsomaan ensi viikolla, sitten taas lisää päivitystä.

Kaikki kuvat ottanut Sonja Aerikkala.










On ne vaan aivan syötävän suloisia. Ja nuo väritykset on jotain niin ihanaa. Edelleen sydän kyllä niin pakahtuu, kun ei itse voi pentua ottaa.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Herkuttelutreenejä ja perusmenoa

Meidän huikea rallyryhmä sai hirmuisesti tuloksia viime viikonlopun rallykisoissa. Sen kunniaksi torstain treeneissä juhlistettiin kunnon herkkupöydällä. Sai syödä ja treenata ja jutella ihanien ihmisten kanssa, mikäs sen parempaa.

Tehtiin ihan omasta päästä rata, jossa oli mm. meille Tuiken kanssa kisoissa vaikea täyskäännös oikeaan. Nyt pikkujapsi taas muisti homman ihan ongelmitta ja teki kyllä muutenkin ihan tosi hienoa työtä. Radalla oli hyppy, putki ja merkki ja kaikki sujui hienosti. On se kyllä niin pätevä mummo ja täynnä virtaa!

Myös Viima the Porokoira pääsi treenaamaan. Pienen alkukankeuden jälkeen se suorastaan syttyi hommaan ja siltä onnistui hyvin myös oikealla puolella seuraaminen. Välillä Viima inhoaa uusien juttujen oppimista ihan yli kaiken, mutta nyt se on aika lyhyessä ajassa oppinut jalkojen välistä pujottelun ja tuon oikealla seuraamisen ihan ongelmitta. Se on suorastaan ihan liekeissä.


Hyvän mielen treenaaja Viima
Muuten elo on ollut aika perusmeininkiä. Viima tosiaa n muuttuu päivä päivä oudommaksi persoonallisemmaksi, kun se kehittelee kaikkia jänniä uusia juttuja. Mutta ei kai siinä, ei käy aika pitkäksi.

Rieha ja pennut voivat hyvin. Pitää tehdä Erjan kuvista erillinen postaus tässä joku päivä. Ensi viikolla yritetäänkin mennä katsomaan pikkutyyppejä ja tietysti Riehaa. Kovasti pennut jo kuulemma harjoittelee kävelyä ja toisiinsa törmätessä on kauhea ärinä. Siitä se lähtee :D

maanantai 2. marraskuuta 2015

Mummokoiran kanssa kisaamassa hyvällä fiiliksellä

Viikonloppuna pistettiin viime viikkojen treenaus koetukselle, kun Jyväskylässä oli kolmet rallykisat. Ilmoitin Tuiken kahdelle radalle. Lauantaina kisattiin Keski-Suomen piirinmestaruudesta ja oltiin Tuiken kanssa mukana LAUKAn joukkueessa. Sunnuntaina taas oli vuorossa japaninpystykorvien rotumestaruus, joten olihan mummo pakko ilmoittaa sinnekin.

Kaikki kuvat Jenny Rautiainen, kiitos!

Kieltämättä kisaaminen jännitti koska tuntui, että Tuike oli edeltävän viikon treeneissä ihan sekaisin. Se ei välillä osannut oikealla seuraamista ollenkaan ja kun itse hermostuin, niin se vaan häsläsi lisää, kun ei tietenkään ymmärtänyt mitä siltä halusin. Käytiin myös Hennan kanssa treenaamassa vieraalla kentällä ja Tuike otti kovasti häiriötä kaikesta. Ei ollut kaikista rennoin fiilis näissä treeneissä ja tuli kovasti kaiken kestävää Riehaa ikävä.

Perjantai-illaksi oltiin varattu LAUKAn porukalle paniikkitreenivuoro Haukkuvaarasta ja päätin, että nyt en stressaa tai hermostu ja pidetään vaan hauskaa. Tavoite saavutettiinkin ja Tuike teki tosi kivasti, eikä ottanut häiriötä. Se sai extrapaljon palkkaa, että paikkaan yhdistyisi kivat fiilikset ja maailman ahneimman pikkukoiran mielestä se taisi olla todella hyvä juttu.


Lauantaina koitti kisapäivä ja startattiin kumpikin ekaa kertaa voittajaluokassa. Rata oli tosi kivan oloinen, ei meille liian vaikeita liikkeitä ja oikeallakin seuraamista vaan pikkupätkä:


Kummasti sitä kuitenkin nousi jännittäjä itsessä esiin, kun mentiin ihan uuteen luokkaan. Ihme homma, että siitä ei pääse eroon. Mokasinkin itse heti ensimmäisellä kyltillä (jota olin juuri tuijotellut ennen lähtöä varmaan 5min). Koiran piti ensin istua sivulle, mutta minä otinkin Tuiken suoraan eteen. No, tajusin virheen ja uusittiin, josta -3p. Harmittavasti otin sitten vielä samalta kyltiltä itse toisenkin virheen, sillä en peruuttanut uusinnassa tarpeeksi kauas. Tästäkin -3p, hyvä minä!

Spiraalista saatiin -1p. puutteellisesta yhteistyöstä ja 1p. epätarkasta liikkeestä, kun Tuike otti hieman häiriötä käytösruudussa olleesta isosta koirasta. Käytösruutu oli sijoitettu todella lähelle rataa, siis oikeasti todella lähelle. Siitä kun olisi joku koira singonnut pois tai radalta makaavan koiran päälle, niin siinä ei olisi ehtinyt tehdä yhtään mitään. Matkaa oli reilu metri spiraalin kyltistä makaavaan koiraan. Onneksi siinä ei isompaa, pieni herpaantuminen vaan kun iso koira pölähti näköpiiriin.

7-kyltti oli puolenvaihto jalkojen välistä ja minä jatkoin mokailua. Menin ihan liian lähelle kylttiä, jolloin Tuike väkisinkin törmäsi siihen tullessaan jalkojen välistä. Se oli ihan parka, kun piti niin tiukasti kontaktia ja kyltti tuli ihan puskista. Koiran kylttiin osumisesta -1p.

12-kyltillä saatiin -1p. vinosta rintamauunnasta ja -1p. epätarkasta liikkeestä. Vasemmalle kääntymiset ei ole Tuiken vahvuusaluetta köpön takapään takia ja niissä tulee herkästi sitä, ettei käänny kunnolla. Pistemenetykset siis ihan ymmärrettäviä.

Loppurata hienosti. Ensimmäinen käytösruutukin onnistui todella hyvin.

Suorituksen jälkeen olin tosi tyytyväinen koiraan. Itselle sen sijaan isosti risuja noista lukuisista mokista! Käytännössä vein siis omalla tekemisellä meiltä suoraan 7p. Yht. radalta saimme 83p. eli heti ekasta kokeesta hyväksytty tulos. Taidettiin tällä olla jaetulla viidennellä sijalla 12 koirakon joukosta.


Lauantain kisoista jäi tosi hyvä mieli, joten sunnuntain japsimestaruuksissa oli kiva jatkaa. Rata oli tälläkin kertaa ihan meille sopiva:


Tällä kertaa odottelua tuli huomattavasti eilistä enemmän, kun rata oli reippaasti myöhässä. Itseä ei enää onneksi jännittänyt niin paljoa ja olin varma, että Tuike kyllä osaa.

Lähdettiinkin radalle tosi hyvissä fiiliksissä. Tuike teki kertakaikkiaan hienosti! Ensimmäinen virhe tuli 4-kyltillä, kun Tuike jäi hetkeksi katsomaan jotain, eikä tullut ekalla käskyllä takaisin sivulle. Tästä -1p. Myös 7-kyltin käännöksestä -1p. epätarkasta liikkeestä. 9-kyltiltä -1p. vinosta rintamasuunnasta sekö -1p. epätarkasta liikkeestä. Edelleen, ne vasemmalle menot ei ole meidän vahvuus. Fiilis oli kuitenkin edelleen tosi hieno!

Tällä radalla puolenvaihdos onnistui tosi hienosti ja jätin koiralle hyvin tilaa. Samoin sen jälkeinen eteentulo oli aivan sairaan hieno. Mutta sitten, kyltillä 13 meidän piti vaihtaa suuntaa kääntymällä kumpikin oikealle. Tämä ei ole meillä vahva liike, mutta pihalla ennen rataa onnistui hyvin, samoin edellispäivän radalla. Mutta nyt se ei meinannut onnistua millään. Tuike kääntyi joko väärään suuntaan, tai teki täyden ympyrän. Uusin kerran ja uusin toisenkin, näistä -6p. Mutta edes kolmannella kerralla liike ei onnistunut, eli otettiin kuitenkin se -10p., mitä yritin uusinnoilla välttää. Tässä olisi taas voinut jossitella, että ei olisi kannattanut uusia kuin kerran, tai ei ollenkaan. No, näillä mennään.

Loppurata meni hyvin, tuplasaksalainen ja houkutus hienosti. Käytösruudussakaan ei ongelmia.

Yht. tältä radalta 78p. ja toinen hyväksytty tulos! Japsien rotumestaruuksissa oltiin sijalla 5/8. Mutta eniten lämmitti tuomarin kommentit arvostelussa:

"Ihana koira (sydänhymiö). Pirteä, hyvän mielen suoritus!"



Viikonlopun fiilis oli tosi positiivinen. Eikä ne tulokset, vaan se fiilis ja onni, mikä kisaamisesta ja onnistumisista tuli. Tuike ei ole enää nuori ja 11v9kk iässä kisaaminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Tuikekaan ei ole terveyden perikuva leikattuine polvineen ja selän spondylooseineen. Mutta niin se vaan todella pisti parastaan olemalla uskomattoman terhakkka ja reipas. Se todellakin ansaitsi kaikki kehut ja kiitokset.

Hieno ja upea mummo!

Tässä vielä koko japsimestaruusporukka, päteviä pieniä huiskuja!