Nyt vietetään kesälomaa. Ansaittua sellaista. Riehalla on ollut touko- kesäkuun ajan aivan hurja koetahti, mikä tarkoittaa tietysti myös paljon treenejä. Kahden kuukauden kisa- ja tulostilasto näyttää nimittäin tältä:
4 agilitystarttia: LUVA ja 3xHYL
4 tokokoetta: 3xEVL1, EVL0, kelpieiden rotumestaruus
Viestikoe: VK3, FI KVA, kelpieiden rotumestaruus
Jälkikoe: JK1
Hurja tahti, onneksi heinäkuu on aikalailla kisavapaa. Tekee ohjaajallekin ihan hyvää. Meinasi nimittäin välillä jo hermoja kiristää kaikki jännittäminen.
Tiinan kuvauksissa toissa viikolla kuvattiin myös Tuikea ja Viimaa. Ja ne on niin itsensä näköisiä näissä kuvissa. Meidän mummopersoonat! Kiitos Tiina!
Tässä vaiheessa tuli ötökkä kiusaamaan viatonta porokoiraa
Maailman suloisin valeopentu 11v.
Nyt nautitaan kesästä, kun kelitkin alkaa vihdoin olemaan edes jollain tasolla kesään sopivia!
Saanko esitellä FI TVA FI KVA VK3 JK1 RTK2 Nallikallion Laulunlahja, joka vietti myös sunnuntaina 5v. synttäreitään
Alkuviikko kului viimeistelytreeneissä. Tein itse Riehalle yhden jäljen ja Laura tallasi yhden jäljen. Kepit nousi hyvin. Lisäksi tehtiin pari janatreeniä, joissa oli enemmän intoa kuin järkeä. Lauran kanssa tehtiin myös esineruutukaistale, josta Rieha nosti kolme esinettä ongelmitta. Näillä treeneillä suunnattiin sitten eilen Uuraisille jälkikokeeseen.
Päivä aloitettiin tottiksilla. Kokeessa oli yhteensä 9 koirakkoa ja alokasluokan koiria kaksi. Suoritusvuorossa olimme viimeisessä parissa. Tummia pilviä pyöri taivaalla, mutta vettä ei satanut. Kunnes tuli meidän vuoro. Vettä alkoi satamaan ihan kaatamalla. Pidettiin hetki taukoa tuomarin luvalla, mutta ei ne pilvet siitä mihinkään väistyneet, joten pakko oli mennä tekemään. Rieha kyllä yrittää parhaansa sateessakin, mutta ei tuollainen kivaa ollut kummallekaan. Ei auttanut.
Seuraaminen sujui hyvin olosuhteisiin nähden. Tosin sade alkoi selkeästi ärsyttää Riehaa ja siitä alkoi kuulua pienoista kurinaa ja murinaa. Onneksi on koira, joka ennemminkin nostaa itseään haastavissa olosuhteissa. Seuraamisesta saatiin erinomainen.
Jäävät Rieha teki hienosti. Tosin istumisessa sen pää painui sateen vaikutuksesta ihan riipuksiin :D. Mutta nopeat jäävät ja hyvä seuruu. Luoksetulossa Rieha päätti tulla suoraan sivulle. Sekin selkeästi sateen vaikutusta, kiire oli jo seuraavaan vaiheeseen. Istumisesta erinomainen, maahanmenosta ja luoksetulosta erittäin hyvä.
Noudoissa tasamaanouto oli hieno, erinomainen. Hyppynoudossa hipaisi estettä takaisin tullessa, erittäin hyvä. Vinoesteellä mokasin itse, litimärkä kapula lipesi otteesta ja jäi tosi vinoon ja lähelle estettä. Olisi ehdottomasti pitänyt uusia, mutta en tajunnut. Rieha kiersi esteen mennessä, mutta takaisin onneksi tuli ongelmitta, vaikka ei juuri vauhtia saanut. Oisiko tästä sitten puutteellinen vai hyvä? Ei voinut koiraa syyttää, ihan ohjaajan moka.
Eteenmenossa sade vaan yltyi. En kuullut enää mitään sateen ropinan alta ja vettä valui silmiin. Rieha seurasi hyvin, lähti ihan täysiä ja upea maahanmeno. Ihan yhtä hieno kuin viimeksi kokeessa. Mutta sitten kun lähdin kävelemään, niin nousi ylös ja korvat lintassa yritti tehdä leikkiinkutsua häntä heiluen. Ei vaan siinä sateessa kyennyt enää. Meni kuitenkin maahan ennen kuin olin sivulla ja loppu ok. Tästä hyvä.
Tässä vaiheessa tuomari kysyi, että pidetäänkö tauko ja suostuin siihen tietysti. Rieha oli ihan litimärkä ja minä myös. Yritettiin värjötellä huoltorakennuksen lipan alla ja onneksi Raisa toi Riehalle pyyhkeen, millä sain sitä kuivattua. Rieha kun on ihan karvaton, niin ei varmasti tuntunut kivalta. Joku 10min me siinä odoteltiin ja niin sade alkoi laantua. Yritin vähän liikuttaa Riehaa ettei olisi niin kylmissään, mutta märkähän se oli. Eikä se sitten enää pystynyt makaamaan, eli nousi melkein heti jätön jälkeen istumaan. Pysyi kuitenkin paikallaan eli paikkamakuusta arvosana hyvä.
Tottiksesta saatiin pisteitä 87/100. Vähän harmitti, koska pystyttäisiin helposti siihen 10p. parempaankin suoritukseen. No, säälle ei kukaan mitään voi. Eikä koiraltakaan voi vaatia täydellistä suoritusta, kun ohjaajakin mokailee. Kiitosta saatiin kuitenkin upeasta ykkösluokan tottiksesta :).
Tottiksesta mentiin jäljille. Oli ihan kauheaa odotella oman jäljen alkamista, varsinkin kun ei ollut mitään tietoa, milloin se alkaisi. Oli varmasti vanhentunut jälki, koska mekin odoteltiin paikalla ainakin sen tunnin verran.
Janalle mentiin aikamoista haipakkaa ja unohdin kysyä tuomarilta tarkennuksia siinä tekemiseen. Rieha lähti etenemään, mutta meni pikkaisen sivuun, joten pyysin sen takaisin ja lähetin uudestaan. Nyt eteni hienosti suoraan ja lähti varmasti vasempaan. Vähän jännitti mokailinko janalla, mutta se oli tuomarin mukaan hieno. Pisteitä janalta saatiin 39/40, miinuspiste siitä, että Rieha hieman oikaisi lopussa jäljelle.
Eka keppi löytyi melkein heti. Sitten kulma ja siltä suoralta toinen keppi. Kolmas kulma meni ehkä hieman pitkäksi ja ilmeisesti kolmoskeppi olisi ollut siinä. Olin jo ihan paniikissa, kun keppejä ei näkynyt. Rieha kuitenkin jäljesti koko ajan siellä suopursujen keskellä, joten oli vaan pakko luottaa koiraan. Onneksi vihdoin osuttiin neloskepille, voi sitä helpotusta! Siitä Rieha otti kolmannen kulman ja kaksi viimeistä keppiä nousivat lyhyellä välillä jäljen lopusta. Olin vieläkin ihan paniikissa ja piti soittaa Tiinalle, että onko kuutoskeppi merkattu jollain. En sitten tajunnut, että siellä päässä luki että 6 ja samoin kepissä 2/6... Mutta keppejä siis 5/6, mikä tarkoitti pisteissä 110/130.
Viimeisenä oli vuorossa esineruutu. Rieha oli aivan liekeissä. Yksi lähetys ja se juoksi aivan hulluna ruutuun. Esine nousi keskivaiheilta ja palautus oli hieno. Eipä siinä sitten muuta tarvinnut, pisteet 30/30.
Yhteensä saimme pisteitä 266, mikä tarkoitti 2-tulosta ja siis koularia JK1. Tällä irtosi myös luokkavoitto. Rieha todisti taas sen, miten upea koira se on. Se toimii haastavimmissakin olosuhteissa ja yrittää aina loppuun saakka. Jälki on meille ollut aina sivulaji ja treenimäärät vähäisiä. Senkin tähden tämä oli huikea onnistuminen! Kiitos kaikille tsemppareille, treenikamuille ja jäljen tallaajille!
Tämmöinenkin tuloslista, eli viestin aktiivisuustilasto, löytyi Palveluskoirat-lehdestä, aika hienoo!
Alla oleva kuva kuvaa meidän tottista aika hienosti. Kiitti Raisa :D
Keskiviikkona päästiin Tiinan kuvattavaksi. Nämä on nyt vähän niin kuin viralliset käyttövaliokuvat ja tulette näkemään näitä jatkossakin, koska niitä on paljon. Kiitos tuhannesti upeista kuvista, joista todella loistaa Riehan tekemisen ilo!
Tekemisen iloa, yhdessä
Oikeaoppinen nouto
Rieha oli innoissaan, kun kerrankin sai noutaa. Ja noutaa. Ja noutaa. Into on loputon.
Tässä pienen koiran esimerkkiä pk-esteiden ylittämisestä. Asenne ratkaisee!
Jälkitreeneissä on nyt ollut ongelmia janalla takajälkien muodossa. Mutta kepit on nousseet viikon treeneissä 100% varmuudella, mikä on mahtavaa.
Kuvauksen jälkeen kävin tallaamassa Riehalle yhden 500m jäljen ja kaksi janatreeniä. Yhdessä näistä haki takajälkeä, kahdessa lähti heti oikeaan suuntaan. Eteneminen janalla oli tosi hyvää, suoraviivaista ja reipasta. Kepit nousi sekä janatreeneistä, että pidemmältä jäljeltä 6/6. Pitempi jälki oli muutenkin tosi kiva, kulmat meni hyvin ja oli tarkkana.
Eilen ajeltiin treenaamaan Annan kanssa Vihtavuoreen. Anna oli tallannut meille valmiiksi yhden janan ja yhden 500m jäljen kuudella kepillä. Nämä vanhenivat n. 1h15min. Aloitettiin janalta. Lähti vähän vinoon, josta korjasin suoraan, mutta otti takajäljen. Kun en päästänyt etenemään niin kääntyi itse. Vauhti oli aika kova, mutta niin vaan nousi keppi.
Pidemmällä jäljellä janalla eteneminen taas hyvä ja suoraviivainen. Haki jälkeä kuitenkin tosi korkealla nenällä ja lähti takajäljen suuntaan. Mietin olisiko sade vaikuttanut? Kun päästiin jäljelle, niin keppejä nousi tasaiseen tahtiin ja kulmatkin selvitettiin. Kepit tältä jäljeltä 6/6. Hienosti tehty vierailla kepeillä, jotka ei olleet hajustuneet kauhean kauaa.
Tänään päätin tehdä pelkkää janatreeniä. 3 janaa, kaksi oikealle ja yksi vasemmalle. Eteneminen ja takamerkkien bongaus tosi hyvä, mutta huoh, jokaisella tarkasteli väärää suuntaa. Näissäkin oli tosi korkealla nenällä liikkeellä, ennen kuin malttoi laskea nenän alas. Onko janalla etenemisestä tullut nyt se pääasia, eikä malta sitten nuuskia? Sitten kun korjasi, niin eteni hyvin ja kepit nousi näistäkin jokaisesta tosi hyvin.
Eli paljon on hyvää, mutta vähän nyt säätöäkin. Jatketaan harjoituksia.
Eilen kisattiin Laukaassa iltakokeessa. Tämä tuli tosi hyvään paikkaan SM-kisojen jälkeen ja vaikka ei olla ihan kauheasti treenattu, niin uskoin kokeen olevan hyvä nollaus koetilanteesta itselle. Ja niinhän se olikin. Jännästi se ihmismieli taas kerran vaan toimii.
SM-kokeessa oli ainakin Riehalla hauskaa, kuva Miia Toivonen
Nyt nauratti kumpaakin :D. Kaikki kuvat kokeesta Tiina Karvonen.
Tuomarina toimi Mauri Pehkonen. EVL:ssä vaan neljä koiraa ja me startattiin kolmantena. Kaikki yksilöliikkeet tehtiin putkeen sotketussa järjestyksessä.
Paikkaistuminen 9,5: Oli korjaillut tassuja. Paikkamakuu 10
Hyppynouto 9: Perusreipas meno, ehkä pikkaisen vino luovutus, Luoksetulo 10: Tää oli kyllä hieno! Tuomari oli haltioissaan stopeista ja vauhdeista ja Rieha pisti kyllä parastaan. Seuraaminen 8: Alku oli varsinkin kovin levoton, loppua kohden parani. Ruutu 10: Riehan bravuuri, meni muuten lujaa. Jopa niin lujaa, että säikähdin pystyykö pysähtymään ruudun sisälle, mutta sinne se kuitenkin jäi.
Zeta 10: Jes, kaikki vaihdot onnistui ja muutenkin ok meno. Ohjattu 8: Vähennykset kapulan pyörityksestä ja vinosta luovutuksesta. Merkki ja nosto oli ihan priimat. Tunnari 9: En tiedä mistä vähennys, oisko siitä, että ylitti oman kerran. Luovutti kuitenkin hyvin, eikä pyöritellyt.
Kaukot 8: Hyvä ja skarppi ilme. Tekniikka ei vaan ihan pelannut S-I-vaihdossa.
yht. 292,5p. EVL1, kunniapalkinto, sij. 2/4
Video kokeesta:
Se oli oikea hyvänmielen koe ja Rieha sai tuomarilta kovasti kehuja. Ykköspaikka hävittiin Maaritille ja Ruulle 0,5 pisteellä, mutta ei haittaa, Rieha oli niin hieno. Oltiin todellakin omalla tasollamme (poislukien seuraaminen) ja se tuntui mielettömän hyvältä! Kiitos Tiinalle kokeen kuvista ja Tuulalle videosta!
Rieha kävi myös makoilemassa voittajaluokan koirien kanssa paikkamakuun uudestaan. Mikäs siinä loikoilessa, kun pisteet oli jo tienattu :D.
Riehan toko on ollut aika ranttalimenoa viime aikoina... Käytiin lauantaina tekemässä Vihtavuoressa treeni liikkurin kera.
Seuruu ja ruutu menivät ok, mutta sitten ohjattu. Kentälle oli unohtunut jonkun lapsen jalkapallo ja voi kuulkaa, kun keskusteltiin kelpien kanssa siitä, tarkoittaako sekä merkki ja vasen sitä että juostaan puremaan jalkapalloa. Nimittäin aika monta kertaa käskyt Riehan mielestä tarkoittivat juurikin sitä. Se oli yksinkertaisesti aivan liekeissä, eikä ymmärtänyt ollenkaan, miksi minulla alkoi kasvamaan sarvi otsaan. Hyvin tiukkojen keskustelujen jälkeen se pystyi jättämään pallon ja tekemään ohjatun. Mutta voi huoh, näinkin voi käydä kohta 5-vuotiaan tottelevaisuusvalion kanssa...
Zeta sujui onneksi hyvin. Loppuun tehtiin vielä tunnari, joka onnistui pallosta huolimatta. Teki tosin varmistelun, mutta muuten ok.
Jälkeä ollaan taas painettu. Eilen Rieha ajoi n. 500m pituisen jäljen, jossa oli 5 keppiä. Janalla oli vähän ongelmaa ja haki takajälkeä, mutta korjasi kyllä. Eka suora oli aikamoista ryteikköä ja Rieha ryysi menemään vaikka kuinka yritin hidastaa. Sinne jäi yksi keppi, en itsekään nähnyt sitä.
Ekan suoran ja ekan kulman jälkeen Rieha sitten oksensi. En tiedä oliko jäljellä sitten kusiaisia ja niistä tuli huono olo, mutta oksensi ihan olan takaa kaikki syödyt namit. Hetken se keräili itseään ja koitti syödä oksennusta, mutta lähti omatoimisesti jäljestämään uudestaan. Kaksi keppiä nousi tältä suoralta.
Viimeisellä suoralla nousi yksi keppi ja oltiin melkein lopussa, kun Rieha oksensi taas. Taas se keräili itseään maassa maaten. Hetken päästä palasi kiertäen takaisin päin jonkun matkaa, nostaen viimeisen kepin. Eli aikamoinen työmoraali muijalla, vaikka kuinka olisi huono olo, niin hommia ei keskeytetä. Sai siis olla tyytyväinen, vaikka alussa pieni kiire olikin ja yksi keppi unohtui.
Tänään tein Riehalle kolme janaa. Kaikissa se eteni ihan ok, ekassa haki vähän enemmän, mutta ei ottanut takajälkiä. Kaikki kolme keppiä nousivat hienosti pienen jäljestyksen jälkeen. Eli eilisen ryysimisestä ei ollut tietoa ja keskittyi tosi hyvin.
Pystykorvat tekivät esineruutua näkölähtöjen avulla. Viima meinaa välillä hakea minusta tukea, mutta kun olen ihan hiljaa, niin jatkaa etsimistä. Tuike työskentelee koko ajan varmasti ja reippaasti. Esineet siis löytyivät kummaltakin, tässä todiste pikkukoiran menosta:
Päästiin eilen Rokkamäen Maaritin jälkioppiin. Olipa antoisaa, en edes muista milloin olen ollut viimeksi jälkikoulutuksessa. Kun eihän me jälkeä tehdä... tai edes osata. Kunhan vaan hömpätään.
Viime viikkojen aikana sitä on kuitenkin taas muistanut, miksi jälki on niin jännää. Luoton koiraan pitää olla kova, se vaatii jo paljon ohjaajalta. Lisäksi onhan se kiva nähdä, kun koira tekee sellaista työtä, mihin se on luontaisesti tarkoitettu. Jäljellä on myös aina pieni jännitys: nouseeko keppejä, löytyykö kulmat. Tämä voi olla minun kohdallani se kynnyskysymys kisamenestyksen kannalta, mutta sitä luottoa oppii onneksi treenaamalla. Ihan samalla lailla kuin muissakin lajeissa.
Rieha agikisoissa 30.5. Kuva Leena Partanen
Aloitettiin koulutus keskustelemalla siitä missä ollaan. Kerroin, että janat on sujuneet hyvin ja että kepit nousevat varmasti, jos Rieha vaan on jäljellä. Vauhti ja sitä kautta epätarkkuus jäljellä on ne ongelmat, minkä takia kepit jäävät. Maarit oli sitä mieltä, että jarrunameja kannattaa käyttää jos ne toimivat. Lisäksi puhuttiin siitä, että koiralle kannattaa tehdä jäljelle haasteita, eikä vaan aina niitä koeluokan mukaisia jälkiä. Haasteiden kanssa koira yleensä joutuu keskitymään paremmin ja ryntäily unohtuu. Puhuttiin myös siitä, että jälkiä kannattaa ajaa tuoreempina ja vanhempina, eikä tässäkään aina sitä samaa.
Maarit tallasi meille koemittaisen jäljen, jossa oli kuusi keppiä. Muuta en jäljestä sitten tiennytkään, paitsi sen, että siellä kuulemma oli vähän haasteita. Vanhennettiin sitä ehkä 45min, Maarit halusi että ajettiin vähän tuoreempaa, koska silloin koira alkaa herkästi ryysimään ja siltä voi sitten vaatia tarkkuutta.
Jana oli melkein kisamittainen. Rieha eteni ihan täysiä ja ihan suoraan. Upea! Jälki nousi hyvin ja ekalla suoralla ollut keppi myös nopeasti. Ekasta kulmasta ajoi vähän yli, mutta kääntyi omatoimisesti takaisin. Tällä suoralla Maarit näytti mulle liinan pitoa, eli sitä, että pidän koko ajan tuntuman Riehaan. Tämä laski Riehan pään alas paremmin ja jäljen tarkkuus parani myös.
Edettiin tosi kivasti ja keppejä nousi säännöllisesti. Maarit oli tehnyt jäljen mm. kiertämään parin puun ympäri, suoraan kepiltä lähti kulma ja keppejä oli vähän erikoisemmissa paikoissa. Rieha selvitti vaikeatkin paikat hetken mietinnän jälkeen ja olin ihan onnessani tajutessani, että keppejä nousi 6/6. Hienoo!
Aksassa saa mennä urku auki. Kuva Leena Partanen
Maarit tallasi Riehalle myös toisen jäljen. Tämä oli vähän lyhyempi, neljällä kepillä. Mutta kikkoja oli sitäkin enemmän. Jana oli tässä himpan huonompi. Rieha eteni kyllä taas suoraan, mutta meni takamerkistä yli, enkä ehtinyt stopata. Siellä oli selkeästi joku haju minkä perässä meni. Kääntyi kyllä nopeasti itse takaisin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan.
Tällä jäljellä pidin Riehan koko ajan liinatuntumalla ja se jäljesti todella hienosti. Jos meinasi ajautua jäljen päältä pois, niin palasi heti takaisin. Keppejä alkoi taas nousta tasaiseen tahtiin. Tälläkin jäljellä oli puiden kiertoja, jotka Rieha selvitti tosi hyvin. Lisäksi jälki meni ojan pohjalla märässä maastossa, siitäkin selvittiin. Keppejä oli mm. ihan alamäen alussa, mikä on kuulemma monille koirille vaikea, koska vauhti kasvaa. Viimeinen keppi oli kannon päällä ja siitä Rieha sai jo ilmavainun. Mutta muuten todella kaunista työtä, kepit nousi kaikki eli 4/4.
Näistä treeneistä jäi todella hyvä fiilis. Vieraan tekemät, vierailla esineillä ja mukana vielä vaikeita juttuja. Voi todella sanoa, että Rieha jäljesti hyvin. Olen ollut vähän epävarma meidän menosta ja vähän jännitti mennä näyttämään sitä koulutukseen, mutta ihan turhaan. Riehan keskittyminen on parantunut huimasti ja esineiden ilmaisu on varmaa. Mitään suurempia korjausehdotuksia ei saatu, kunhan vaan muistan pitää tuon liinatuntuman, että saan vaadituksi tarkkaa menoa. Samalla myös oikeasti tiedän milloin koira jäljestää.
Metsälajien harrastaminen olisi huomattavasti kivempaa ilman kutsumattomia vieraita. Eli hyttysiä, mäkäräisiä ja muurahaisia. Lentäviä öttiäisiä on tietyissä paikoissa jo aivan älyttömästi ja jäljenteko onnistuu lähinnä huppu päässä. Muurahaisia pysstyy joissain paikoissa välttelemään, mutta joissain ei, kuten eilen kävi.
Käytiin tekemässä Lauran kanssa Riehalle ja Fiinille jäljet ja esineruutua. Tallasin Fiinille lyhyen jäljen ja Laura Riehalle pidemmän, kuudella kepillä. Vanhenivat reilun tunnin. Fiinin jälki ajettiin eka ja jo sillä huomattiin, että kaikki namit oli täynnä kusiaisia. Fiini ei suostunut enää edes koskemaan nameihin. Jäljesti kyllä urheasti loppuun, isot pisteet siitä.
Riehan jäljellä nameja oli siellä täällä. Jana meni taas tosi hienosti. Vauhti oli luja, mutta eteni suoraan ja jälki nousi. Eka keppi nousi myös vähän matkan päästä. Sitten alkoivat muurahaisongelmat. Rieha yrittää aina syödä namikasoista, vaikka niissä kusiaisia olisikin ja ällöttäväähän se on. Sain itsekin pari puremaa käteen ja kyllä muuten kirpaisi. Eka ja toka suora menikin kierimiseksi ja kauheaksi kiskonnaksi, kun muurhaiset ällötti niin paljon. Toinen keppi nousi, mutta kaksi taisi jäädä tälle matkalle. Loppua kohden Rieha rauhoittui ja kusiaiset väheni, jolloin myös tarkkuus parantui. Loppusaldona 5/7 keppiä, joista yksi avustettuna.
Rieha teki myös yhden janatreenin. Maasto oli kohtuu vaikea ja kivinen, mutta hyvin Rieha sen handlasi. Otin sen kerran takaisin, kun kiipesi ison kiven päälle, joka kyllä oli ihan melkein linjassa. Vahvistin vielä eteenmenoa ja toisella kerralla eteni hienosti kivien välistä suoraan jäljelle. Hyvin nousi oikea suunta ja jäljen päästä keppi, vaikka tälläkin pätkällä ehdittiin taistella kusiaisten kanssa.
Esineruutu sitten. Tallattiin n. 20x50m kaistale. Riehalle sinne viisi vierasta esinettä, joista nostatin neljä. Ensin nuosi kaksi keskellä ollutta, sitten takareunan esine ja lopulta etureunassa ollut. Rieha työskenteli todella hienosti. Ei epäröinteja ja meni koko ajan täysiä. Tuollaisen fiiliksen kun saisi kokeeseenkin. Pitää vaan nyt tehdä sille vaikeita ruutuja, että jaksaa uskoa esineiden löytymiseen.
Fiini oli muuten esineruudussa tosi pätevä ja nenänkäyttö oli erinomaista. Hyvä lapset!
Arki ja treenit on jatkuneet samaan malliin, eikä viikonlopun epäonnistuminen enää oikeastaan paina. Se on elämää ja tärkeintä on, että saa touhuta asioita mistä pitää.
Jälkeä ollaan tehty lähestulkoon joka päivä. Sunnuntaina tallasin itse n. 400m jäljen viidella kepillä. Vanheni tunnin ja nameja siellä täällä. Aika lailla hieno suoritus. Jana ihan pro ja kaikki kepit nousi. Nameissa oli muurahaisia ja niitä piti kieriä välillä pois, mutta siitä huolimatta palasi aina hienosti jäljelle.
Maanantaina jälki Ladun majalle. Pituutta ehkä n. 300m, vanheni tunnin ja keppejä neljä. Nyt otti janalta takajäljen ja vaikka lähetin uudestaan, niin otti sen vieläkin. Hetken pyörittyään nosti sitten oikean suunnan. Jäljesti hyvin, mutta viimeinen keppi jäi kuitenkin jonnekin.
Eilen Raisa tallasi meille kaksi janaa. Eka meni ihan täydellisesti, eteni lujaa ja suoraan. Keppi nousi pienen jäljestyksen jälkeen. Toisella janalla mössin itse ja lähetin väärästä kohtaa, mutta niin vaan Rieha korjasi, nosti jäljen ja lopusta kepin.
Olin myös tallannut sille 500m alokasluokan jäljen kuudella kepillä. Sekin meni ihan todella hienosti. kaikki kepit nousi ja jana oli upea. Yhdessä vaiheessa luulin, että Rieha lähtee harhalle, mutta olin vaan unohtanut mistä kuljin. Onneksi annoin Riehan mennä, koska pian se nosti kepin. Upea jälki!
Jälki tuntuu olevan nyt ihan ok mallilla. Rieha ei kaahota ja janat sujuu pääasiassa todella hyvin. Namijarruja on edelleen siellä täällä, mutta muuten menee aika hienosti alokasluokan jälkeä ajatellen.
Eilen aksattiin tiistain tehotyttöjen kanssa tällaista rataa:
Rata oli aika hauska. Alku meni hienosti, vähän haettiin linjoja paremmiksi, mutta muuten hyvää menoa. 7-hypylle vastakäännöstä, niin sai kääntymään tiukemmin. Putkijarrua sai todella käyttää, että Riehan sai kääntymään 11-hypylle, siihen otettiin hypyn merkkaus ja vastakäännös 12-putkeen vientiin.
13-16 pätkää kokeiltiin takaaleikkauksella 15-hypylle ja 11-hypyn leijeröintinä. Toimi ihan hyvin, kunhan vaan rohkeasti lähdin ohjaamaan takaaleikkaukseen. 19-21 pätkällä tein valssin putken päähän ja takaaleikkauksen 20-hypylle, muuten linjaa ei saanut mitenkään järkevästi. 23-hypylle kokeilin ensin persjättöä, mutta vaihdettiin kuvio niin, että heitin vaan Riehan hypyn yli ja vein vasemmalta puolelta putkeen (taas nämä ohjauskuvioiden nimet hukassa...). Kiva rata ja Riehalla hurjana vauhtia.
Eilen ja tänään ollaan tokoiltukin. Tänään oli extrahäiriötreenit ja pääsin kyllä sanomaan Riehalle siitä, kun ei kuunnellut ihan kunnolla. Se meni lankaan ihan hölmöihin juttuihin, kuten ohjatussa matkalla olleisiin leluihin ja ruudussa häiriömerkkeihin. Ilmeisesti ollaan tehty liian helppoja treenejä... Onneksi sieltä alkoi taas ajatus löytyä, oikein näki kun Riehalla raksutti. Hyvä treeni!
Pystykorvat on olleet viime aikojen treenirupeaman takia vähän vähemmällä treenihuomiolla, mutta tällä viikolla sitä on korvattu. Tiistaina tein niille esineruutua ja tänään agia, ihan ilman Riehaa. Esineruutu oli ihan Viiman heiniä, se ei meinannut millään malttaa odottaa. Ja vaikka esineet ei aina ihan käteen saakka palaudukaan, niin on sillä vaan hauskaan.
Tänään kumpikin teki eilistä rataa ja tässä Tuiken tyylinäyte. Aika hyvin 11 vuotiaalta! Pieni on täynnä virtaa ja intoa, se jopa komentaa minua välillä.
Eilen kisattiin taas Suomen tottelevaisimpien koirien joukossa, eli Tokon SM-kisoissa Tampereella. Meillä on ollut aina vähän huono karma SM-kisoissa EVL:ssä ja valitettavasti ei katkaistu sitä tälläkään kertaa.
Mitäs siitä päivästä kirjoittelisi. Pahin syy mokille olen minä itse. En vaan saanut päätä pysymään kasassa jännityksessä. Olen saanut omaa kisäjännitystäni laannutettua kisaamalla paljon, mutta näissä isoissa kisoissa jännitys aina hiipii jostain syövereistä. Ja se tosiaan tarkoittaa sitä, että nään unia kisoista, heräilen yöllä ja kuten kohta liikeselostuksesta voitte lukea, sekoilen kokeessa.
Mistä se jännitys sitten johtuu. Rieha on aivan sairaan makea koira ja meillä on ollut niin mahtavia kisoja ja tuloksia tässä viime aikoina, että koiraan pitäisi pystyä luottamaan. Mutta jotenkin kokeessa mieleeni jää vaan ne mokat ja en sitten pääse niistä yli, vaikka pää pitäisi pystyä nollaamaan heti. Meidän pitäisi ehkä enemmän mokailla treeneissä, niin selviäisin niistä tilanteista myös kokeessa? Jollain noita pitäisi treenata, ettei ne olisi kokeessa niin isoja asioita.
Mennäänpä sitten koekertomukseen, niin pysytte paremmin kärryillä. Meidän suoritusvuoro oli numerolla 59 ja aika meni yllättävänkin nopeasti. Ilma oli välillä kuuma, välillä tuuli puhalsi hullun lailla.
Ekassa kehässä oli tuomarina Ralf Björklund ja liikkeinä ruutu ja luoksetulo. Menin kehään hyvällä fiiliksellä ja Rieha tuli hienossa kontaktissa. Tosi moni koira ei ollut löytänyt ruutuun ja päätin bongauttaa ruudun Riehalla. Se on todella hyvä hakemaan katsellaan asioita. Bongautan sillä aina ruudun kokeessa, mutta, bongautan sillä myös merkin. Nyt en tehnyt sitä, kehuin vaan ruudusta ja menoksi. Ja ruutuun Rieha sitten menikin, aivan onnessaan ja täysiä. Pysäytin sen ja yritin lähettää merkille, mutta se juoksi ruutuun. Päätin tehdä homman loppuun ja sehän oli ihan sairaan hieno stoppeineen ja seuruineen. Mielessä pyöri kuitenkin vaan ajatus, mitä ihmettä, Rieha ei ole ikinä mennyt suoraan ruutuun!?! Ruutuhan on se meidän varma nakki, joka onnistuu aina ja on Riehan tehdessä niin näyttävä. Nyt siitä tuli 0.
Ruudusta mentiin luoksetuloon. Sain itseni pidettyä vielä kasassa ja Rieha teki oikein pätevän luoksetulon, josta arvosanaksi saatiin 9.5. Se oli tiukassa arvostelussa todella hieno suoritus.
Ekan kehän jälkeen epäusko oli valtaisa. En vaan olisi ikinä voinut kuvitella, että Rieha nollaa ruudun. Itseruoskinta oli myös valtaisa, miksi en vahvistanut merkkiä? Tässä vaiheessa seuraavassa kehässä oli ruuhkaa ja taukoa tuli reilun vartin verran, mikä ei ollut paras mahdollinen tilanne noissa fiiliksissä. Rieha sen sijaan oli itseensä hyvin tyytyväinen, se makoili, kerjäsi rapsuja ja herkkuja.
Toisessa kehässä tuomaroi Carina Savander-Ranne, liikkeinä ohjattu ja kaukot. Saatiin arvonnassa haettavaksi vasen. Rieha meni merkille ok (olin ihan, että jes!!). Sitten annoin käskyn. Osoitin kädellä vasemalle ja sanoin käskynä oikea. Rieha oli selkeästi hämmentynyt, kääntyi ympäri ja meni keskikapulalle. Sain sen stopattua ja yritin antaa uuden käskyn, tällä kertaa vasemmalle myös suullisesti. Mutta eihän se enää kääntynyt ja nosti keskikapulan. Ei hemmetti, meidän toinen varma liike ja 0. Tässä vaiheessa olin jo ihan sekaisin, en voinut uskoa, että päästin suustani väärän käskyn...
Kaukoihin mennessä fiilis oli todella epävarma ja se näkyi. Kaukoissa oli käytössä elektroninen näyttötaulu, joka oli kyllä imho, todella huono. Tai ainakin tuollaisen kanssa pitäisi päästä treenaamaan. Alku meni hyvin. Maahan-istu vaihtoon tuli tuplakäsky. Sitten käskytin Riehan väärään asentoon käsimerkillä, kun en ollut enää yhtään varma, missä kohti taulua oltiin menossa ja sekaisessa päässäni en vaan saanut koottua liikettä enää. Yksi asento jäi välistä. Tästäkin liikkeestä 0.
Kolmen nollan jälkeen fiilis oli aika uskomaton. Liikkeitä, joita ei olla nollattu koskaan. Nollia ei olla viimeisen vuoden aikana otettu yhteensä kuin ihan muutama ja nyt ne kasaantuivat. Pakko oli vaan jatkaa viimeisiin kehiin, ihan jo kiukullakin.
Kolmannessa kehässä tuomaroi Tuija Sere ja liikkeinä tunnari ja zeta. Tunnarissa Rieha oli hyvin kuulolla, mutta ei selkeästi nähnyt kapuloita, kun meni niille niin hitaasti. Onneksi törmäsi niihin ja oma nousi heti. Loppu oli ok. Arvosanana 8.
Sitten meidän koepeikko, zeta. Meni yllättävän hyvin! Kaikki jäävät onnistui, itse kävelin huonosti ja olin vähän väärillä linjoilla, mutta onnistui! Tästä arvosanana 8.
Nyt oli jo vähän parempi fiilis, saatiin onnistumisia, vaikka alun jälkeen oli valmis jättämään koko homman kesken. Päätin vielä pusertaa ja mennä viimeiseen kehään.
Viimeisenä vuorossa oli seuruu ja metallinouto, tuomarina Pirkko Bellaoui. Seuraaminen meni yllättävänkin hyvin. Hieman se edisti, mutta häntä heilui ja kontakti piti kivasti. Ekassa sivuaskeleessa oli hieman pihalla suunnassa, mutta sitten skarppasi. Lopussa käännös ja stoppi tuli myös hieman yllätyksenä ja irtosi. Mutta kokonaisuutena hyvä ja tuossa vaihessa erittäin hyvä :D. Arvosanaksi saatiin 8.5, eli ei huono.
Metalissa yritin taas itse mokailla, heitin kapulan tosi lähelle estettä, josta se vielä kimposi lähemmäksi. Onneksi Rieha paikkasi ja vaikka käytännössä laskeutui kapulan päälle, niin hoiti homman hyvin. Arvosanaksi 9.
Loppuun oli paikallaolot. Ensin paikkamakuu, josta saatiin 9.5 ja sitten paikkaistuminen, josta 9.
Yht. 184.5p. ei tulosta, sij. 77/95
Vaikka alku meni miten meni, olen ylpeä siitä, että loppuun sain itseni kasatuksi. Ehkä ne kaikki paineet ja jännitys katosivat, kun mitään mahiksia minkäänlaiseen tulokseen ei enää ollut. On tämä ihmismieli vaan jännä. Mutta kertoohan tämä selkeästi sitä, että en ole ohjaajana valmis muuhun. Jos oltaisiin päästy toiselle päivälle, niin minkälainen paniikki siitä olisikaan tullut... Oppia ikä kaikki ja nyt on monta asiaa, joita en enää koskaan tee kokeessa.
Riehaa ei voi muuta kuin kehua. Se tekee parhaansa huolimatta ohjaajasta. Herkempi koira ei varmasti tekisi kanssani yhtään mitään. Rieha vaan skarppaa. Läpi kokeen sillä oli ihana ilme, häntä heilui ja se oli rennon oloinen. Häiriöt ei haitanneet, odottelu ei haitannut, mutta minä haittasin. Pääasia on, että Riehalla oli kivaa, vaikka minulla ei ollut. On se vaan niin mahtava koira ja on etuoikeus kisata sen kanssa, vaikka ei ihan omalle tasolle ylletty.
Ei tässä taas auta kuin kehittyä. Onneksi ensi viikolla päästään jo nollaamaan koetilannetta.
Mummokoira on saanut taas perinteisen kesälookkinsa. Samalla mummo nuortuu ihan pentuikäiseksi. Ja nyt meillä on kaksi jättikorvaa.
Turkin leikkaus tuntuu välillä herättävän voimakkaita tunteita. Mutta kun itse näkee miten paljon helpompaa veteraani-ikäisen koiran on lenkkeillä lyhyessä turkissa, niin siinä ei muiden voimakkaat tunteet paljon paina. Tuiken kähinä, läähätys ja jatkuva lätäköistä juominen vähentyi nytkin heti huomattavasti. Eikä vielä edes olla hellekaudessa. Isona plussana on myös punkkien helpompi paikantaminen, niitä kun saa täällä päin nyppiä valkoisesta koirasta jatkuvasti, lääkkeistä huolimatta.
Ainoa pieni miinus on nyt ollut Tuiken kutina. Ilmeisesti lyhyeksi leikatut häntäkarvat kutittavat jonkin verran ja se on aiheuttanut Tuikessa ärsytystä. Pihalla se paahataa normaalisti, mutta sisällä se on nyt pitänyt takkia, että kutittava häntä ei painaisi selkää. Onneksi lyhyeen karvaan tottuu nopeasti ja muut edut on niin isot, että kyllä mummo kesäturkkinsa on ansainnut.
Riehan kanssa ollaan otettu kohtuullisen rennosti. Tiistaina käytiin heittämässä reissu Forssaan ja samalla treenattiin upeilla nurmikentillä. Kerrattiin luoksetulon stoppeja, seuraamista, kaukoja ja sitä kauheaa zetaa. Joka ei ollut ollenkaan kauhea, pikemminkin tosi pätevä. En saanut Riehaa lankaan sitten millään, en vaikka tehtiin kahteen eri otteeseen. Sormet ristissä, että istuminen onnistuu myös tosi paikan tullen.
Ajettiin nurmikolla myös jälkeä. Vanheni tunnin ja neljä keppiä muutaman kulman kera. Jäljen nosto oli tosi hyvä. Pääasiassa ajoi hienosti, mutta yhdestä kepistä meni yli, kun tuuli työnsi jälkeä sivuun. Mutta kokonaisuutena hyvää työtä ja muut kepit nousi hienosti.
Tänään ajettiin myös jälkeä. Tällä kertaa metsässä. Viisi keppiä ja vanheni taas sen tunnin. Ja siellähän sattui ja tapahtui. Jana oli hieno, ei ongelmia. Ekan kepin nosti hyvin, samoin tokan. Kokoajan se jäljesti intensiivisesti ja keppejä nousi. Kunnes kuulin jäljentekijältä, että ollaankin takajäljellä. Rieha oli siis painanut kulmasta yli viimeiselle suoralle, ilmeisesti ilmavainulla kepin perässä. Sieltä se otti takajäljen ja jäljesti jääneet kepit. Tehtiin siis käytännössä ympyrä jäljellä. Siitä se nosti taas oikean jäljen ja jäljesti hienosti viimeiselle kepille. Kaikenmoista, mutta sama kai se on miten ne kepit nousee. Tai niin ainakin yritän vakuuttaa itselleni...
Nyt otetaan vaan rennosti ja odotellaan lauantaita. Tai niin rennosti, kuin tälläinen kisajännittäjä voi ottaa. Mutta kiva päästä näkemään hienoja koiria ja suorituksia. Täytyy vaan luottaa siihen, että mekin päästäisiin näyttämään parasta osaamista.
Eilen kisattiin Laukaassa bordercollieiden ja kelpieiden tokon rotumestaruuksista. Rieha kruunattiin viikon sisään toista kertaa rotunsa mestariksi, aika makeeta :). Tämäkin jo toista vuotta peräkkäin. Saan todella olla parhaaseen kisakaveriini tyytyväinen! Rieha on vaan niin asennemimmi!
Kuvista kiitokset Anniinalle ja Tiinalle!
Koirakoita oli EVL:ssä 19 kappaletta. Näistä bortsuja oli 10 ja kelpieitä kolme. Tuomarina toimi Marko Puranen. Alkuun tehtiin paikallaolot ja yksilöliikkeet sen jälkeen kahdessa erässä, sekoitetussa järjestyksessä.
Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 10
Ruutu 10: Riehalla on aina nopea ruutu, nyt se oli extranopea. Hieno!
Seuruu 8,5: Ruudun jälkeen vire oli korkea ja se näkyi jonkin verran. Muutama huono käännös ja vähän pärskintää. Kokonaisuutena kuitenkin ihan ok.
Luoksetulo 9,5: Tuli lujaa, mutta stopit onnistui ihan ok. Sivulle tulo oli tosi hyvä, siinä on tullut kehitystä.
Tunnari 9: Oikein pätevää työtä, nosti oman varmasti. Vähän pyöritti tuodessaan.
Kuva Anniina Huovinen
Kuva Anniina Huovinen
Metallinouto 9: Perusvarmaa työtä, olisi voinut tulla tiiviimmin luovutukseen.
Zeta 7: Voihan kökkö, istumisen koekooma tuli taas :(. Ärsyttävä, turha pistemenetys, muuten oli hieno liike. Videolta kun katsoo, niin kävelen ehkä vähän turhan reippaasti, siihen nyt ainakin huomiota.
Ohjattu 9,5: Hieman vino luovutus, muuten hieno.
Kaukot 8: Alku oli ihan super! Sitten Rieha alkoi katsomaan liikkuri-Maarittia ja yhteen seisomiseen tuli tuplakäsky ja tekniikkakin vähän kärsi.
yht. 289p. I-tulos, kunniapalkinto, sij. 2/19 ja rotumestaruus
Ja vielä videot:
Kokonaisuutena homma sujui tosi hyvin. Toki nuo muutamat pistemenetykset harmitti. Mutta tekeminen tuntui tosi hyvältä. Rieha oli aivan hurmaavan ihana, hyvin kuulolla ja asenteella mukana. Oli myös kiva kisata, kun paikalla oli paljon tuttuja ja Keski-Suomen tytöt putsasivatkin rotumestaruudet ihan suvereenisti.
Rotumestarit ja sijoittuneet: Anna ja Pipsa, me, Hanna ja Kit sekä Riitta-Liisa ja Jinga
Koska ihan täydellistä suoritusta ei saatu, niin treenit jatkui tänään. Aamusta nähtiin Raisa ja treenattiin nurtsilla zetaa ja tunnaria. Zetassa tuli taas moka ekalla yrityksellä istumisessa. Sen jälkeen onnistui. Tunnarit oli haastavia, koska tuuli oli tosi kova, mutta hyvin Rieha nuuski ja oma nousi. Tosin tokalla kerralla se varasti ennen käskyä, eli vähän oli tuhmuutta ilmassa.
Raisa oli ihana ja päästiin ajamaan kaksi valmiiksi tallattua nurtsijälkeäkin. Eka oli haastavassa paikassa harhojen takia, mutta niin Rieha vaan sen selvitti. Jäljen nosto oli hieno ja kepit nousi upeasti. Nyt annoin sille jo enemmän liinaa, eikä vauhti kiihtynyt ihan mahdottomasti. Hyvä Rieha!
Toinen jälki oli vielä haastavampi, koska nurmikko oli tosi lyhyttä ja tuuli todella kova. Alussa tuli pieni moka ja Rieha kävi nostamassa merkkipaaluna olleen kepakon. En rauhoittanut sitä kepin tuonnin jälkeen ja se lähtikin vaan poukkoilemaan. Hetken mietittyään se kuitenkin nosti jäljen itse, ilman apuja, niin hienoa! Puolessa välissä se yritti myös yhtä harhajälkeä, mutta siitäkin selvisi. Kepeissä ei ollut mitään ongelmia, eikä myöskään kulmissa. Vielä enemmän hyvä Rieha!
Illalla nähtiin vielä Maarit. Muistuteltiin kaukoja ja pääsinkin huomauttamaan kontaktin tippumisesta. Ruudussa vauhti oli yhtä kova kuin eilen, mutta nurmikolla jarrut ei pitäneetkään ja meni yli. Olin tyhmä, kun en laittanut Riehaa korjaamaan ja se juoksikin luokse. Uudella lähetyksellä olikin vähän pihalla oikeasta kohdasta ja alkoi stopin jälkeen tarjoamaan paikkaa. Kävin palkkaamassa oikeaan kohtaan ja kolmannella lähetyksellä stoppikin oli taas hyvä. Huh, pitikin alkaa sössimään kympin liikkeen kanssa...
Sitten se murheenkryyni zeta. Taas tuli pari mokaa istumisessa, mutta sitten onnistui. Ei tähän nyt auta muu kuin toistot. Rieha myös mokasi yhden seuraamiseen lähdön, eli nyt oli todella huono zeta... No, mokia sattuu.
Ai niin! Oltiinhan me lauantaina agikisoissakin. Kaksi rataa ja ei niin mitään kerrottavaa kellekään Tuomarina oli joku SM-kisatuomari ja radat oli todella vaikeita. Mulla ei käytännössä ollut mitään hajua mitä teen ja nopean maxikoiran kanssa mahdollisimman lyhyet estevälit ja korkeat rimat ei olleet paras yhdistelmä. No, onneksi agi on meille vaan harrastus ;).
