Nipoa ja rennompaa

Torstaina nähtiin Hennan kanssa hallilla. Aloiteltiin paikallaoloilla, niissä ei ollut huomautettavaa kummassakaan. Seuraamista ja sen paikka muistuteltiin taas ja se kuulemma välillä näyttää jo paremmalta, eli en siis ole kuvitellut asiaa.

Ohjattua tehtiin liikkuroituna, mutta hieman vaikeutettuna. Kaikki kapulat olivat merkin toisella puolella, eli välimatkat olivat lyhyempiä ja Riehan piti tosissaan miettiä, mikä on reunimmainen. Se olikin alkuun aika haastavaa ja olisi kovasti mieluummin kääntynyt keskimmäiselle. Toistojen jälkeen kaari alkoi taas löytymään ja lähti voimakkaammin sivulle ja oikea kapula nousi. Merkit oli hyviä, mitä nyt välillä se meinaa olla hieman kärsimätön niillä, eli kestoa pitää muistaa ottaa mukaan myös.

Kaukoihin tehtiin taas häiriötä. Siihen lankaan Rieha ei enää juurikaan mennyt, mutta nyt tuli kerran esiin taas se nuuskiminen. Sanoin siitä ja sen jälkeen Rieha oli hetken sitä mieltä, ettei tee enää yhtään mitään, jos se kerran on kiellettyä. Palkkailin sitten helpommista siirtymistä ja onnistui ne sitten pitkästäkin matkasta.

Eilen treffattiin sitten Jenny. Nyt oli päätös, että ei nipoteta, vaan tehdään pelkällä ilolla. Viime aikojen treenit on olleet aika vaikeita ja haastavia, välillä on hyvä tehdä helppoa. Vaikka toki aina kehun ja palkkaan ruhtinaallisesti, kun onnistuu, niin ainainen nipotus on välillä vähän rankkaa. Ehkä sen takia en ole ihan niin tavoitteellinen toko-ohjaaja, en aina muista ja jaksa vaatia.

Aloitettiin merkillä ja ruudulla. Merkistä palkkaa ja sehän löytyi hyvin. Ruudussa oli lelu valmiina, sinne sai siis tykittää täysiä. Sitten juostiin vähän merkin ja ruudun väliä. Lopuksi vielä etsittiin ruudun paikkaa läheltä, ruudun takaa ja sivuilta. Taidettiin vähän jumpata kaukojakin ruudussa. Näissä hyvä meno.

Hyppynoutoa taas isommalla metallisella. Ei ongelmia ja hyvä meno.

Tasamaanoudossa heittelin vaihteeksi kilon kapulaa. Tuo on muuten jännä tuo hallin pohja, kilonkin kapula lentelee ihan miten sattuu, välillä ihan hirvitti. Riehaa ei hirvittänyt ja kapula nousi hienosti ja laukalla takaisin.

Luoksetulossa tehtiin lähinnä suoria, mutta myös muutama stoppi. Kuvasin vähän videota stopeista. Ekassa on huono seisominen, mutta siinä näkyy hyvin loikat, joilla Rieha välillä tulee. Toisessa seisominen onnistuu jo paremmin.





Seuraaminen kuuluu jo vakiokauraan. Loppuun Jenny liikkuroi meille vielä koemaisen tunnarin ja se oli oikein pätevä. Oma nousi heti, kun haistoi, eikä pyöritellyt kapulaa.

Hyvin onnistui asennetreeni, eikä Rieha juurikaan edes hillunut (paitsi käy siihen- käsky tarkoittaa sille ilmeisesti nykyisin, että kieri autuaana selällään niin, että pöksyt lähtee jalasta). Mukavaa!

Niin ja hei, ollaanhan me juostu puomia melkein jokaisessa treenissä. Nyt alkaa taas vauhtia löytyä loppuun saakka!

Iltahallitreenit

Eilen treffattiin Jenny ja huiskut hallilla iltatreenin merkeissä. Rieha pisteli menemään pöksyissään, eipä juuri menoa haittaa. Tosin tykkäisi kovasti kieriä selällään joka välissä, sen verran housut ärsyttää.

Hyppynoudossa taas isompi kapula. Hienoa menoa, ei yhtään epäröintiä ja laukalla kumpaankin suuntaan. Pito on ok, parempi jos ottaa kapulan vinosti suuhun. Millähän sen saisi automaattisesti tekemään niin? Sheippaamalla? Vinoja heittoja treenattiin myös, nekin pääasiassa ok. Yksi oli niin vino, että oli melkein hypyn kanssa samassa tasossa, sitä piti muistuttaa.

Seuraamisessa teemana, yllätys, yllätys, paikka. Mielestäni se paranee joka kerta. Nyt ei tarvitse muistuttaa vasemmassa jalassa kiinni pysymisestä kuin kerran tai pari ja alkaa itse hakemaan paikkaa. Kokeiltiin samaa myös juoksussa, siinä keulii hieman herkemmin vielä. Eli ainakin tälläisessä treenimoodissa paikan korjaus sujuu. Koemoodi voikin olla sitten ihan eri...

Luoksetulossa satunnaisesti palkkaa stopeista, odottelusta tai suorasta luoksetulosta. Pomput on taas lisääntyneet, eli suorien toistojen määrää on lisättävä. Stopit pelasi kyllä oikein hyvin.

Sitten tunnaria. Paljon vääriä, lisäksi hämymerkki, jonka alle laitoin välillä oman ja välillä väärän ja välillä en mitään. Alkuun meno oli hieman malttamatonta ja jos omaa ei löytynyt nopeasti, niin tarjosi väärää. Maltti kasvoi tehdessä ja oma alkoi onneksi löytymään. Hämymerkki on toinen asia, minkä kanssa Rieha menee lankaan. Jos oma on kerran se alla, niin se seuraavalla kerralla vaan olettaa, että siellä se on taas. Niin joutui pieni kelpi taas koville mietintöjen kanssa. Pitotreeniä tehtiin vielä erikseen. Siinä oli kiva ja levollinen ilme ja mälläys oli vähissä.

Merkkiä tehtiin häiriön kanssa, eli sinne piti mennä tunnarikasan yli. Oli hieman hankalaa, mutta mietinnän jälkeen merkki löytyi tosi hyvon. Ai että, nää kaavojen rikkomiset on niin parhaita. Rieha ei voi vaan kaahottaa, sen täytyy oikeasti ajatella!

Loppuun jumpattiin vielä kaukoja. Ihan hyvää tekniikkaa, tosin olen nyt kiinnittänyt huomiota että Rieha siirtää herkästi oikeaa jalkaa ja maatessaan vapaasti on vähän kierossa sinne suuntaan. Olisiko siis hieman jumia, pitääpä seurailla.

Tuike-pieni kävi myös humputtelemassa rallytokoa ja muistutteli mieleen tokojuttujakin. Rallyssa treenattiin vaikeita juttuja, eli takapään käyttöä ja sitä ettei hyppyä saa hypätä joka kerta, kun sen lähelle mennään. Sama juttu pujottelussa, ne ei ole merkkejä, joiden taakse voi yrittää joka välissä... Kyllä voi muuten pienellä koiralla olla intoa! Lopuksi Tuike sai vielä etsiä tunnaria isosta kasasta vääriä ja hyvin se homman osasi edelleen.

Riehalla on ollut pari viime viikkoa vakkarilenkillä aarre. Nimittäin jonkun onnettoman vaeltajan jäätynyt villasukka. Se kulkeutuu joka kerta aina vähän pidemmälle, kunnes käsken sen jättämään sukan hankeen. Silti Rieha löytää sen joka kerta ja kaivaa hangesta esiin. Se varmaan toivoo, että ensi kerralla sukka pääsisi jo autolle saakka. Itse en ole ihan niin innoissani...

Palauttavat ja häiriötä

Viikon treenit tulee taas tiivistettynä. Itsellä alkoi tällä viikolla koulu ja Riehalla juoksu, joten ne ovat hieman rajoittaneet menoa. Onneksi juoksunartun kanssa saa treenata toisessa lämpimässä hallissa missä käydään, joten voidaan jatkaa omia treenejä rauhassa.

Sunnuntaina käytiin tekemässä palautteleva Annan ja Hannan kanssa. Tosin se meni sitten aika vaativaksikin treeniksi ja pieni kelpi joutui miettimään ihan tosissaan. Halusin siis, että tehdään erityisesti haistelemattomuutta. Sitä kun kokeessa näkyi sekä ruudussa, että paikkamakuun lopussa (tosin tämä juoksujen alkaminen osaksi sitä selittää).

Rieha paikkaistumisessa Varkauden kokeessa. Kuva Anniina Huovinen.

Alkuun tehtiin paikallaolot porukassa. Istuminen oli hieno, mutta makuussa häiriönamit oli Riehasta ällöjä ja se makasi osan aikaa etutassu kropan alla. Pitää muistaa, että nameja ei saa jättää ihan niin lähelle.

Sitten lähdettiin tekemään ruutuun nuuskintahäiriötä. Ensin laitoin Riehan ruutuun ja Anna kävi laittamassa sinne namia, kun itse kävelin. Sitten Anna houkutteli Riehaa nameilla sekä heitteli niitä. Näistä Rieha vielä selvisi hyvin ja tehtiin myös sivulle kutsuja.

Sitten vaikeutettiin ja namit olikin ruudussa valmiina ja Riehan piti juosta ruutuun täydestä matkasta. Ekalla kerralla meinasi napata namin suuhunsa ja ärähdin. Sen jälkeen nameja piti väistää ihan tosissaan, ei meinannut kelpi enää löytää ruutuun ollenkaan. Se tarjosi kaikkea muuta. Lopulta, kun ruutu taas löytyi, niin sinne piti koikkelehtia namien yli niin, ettei vahingossakaan vaan koskenut mihinkään. Oli muuten aika hauskan näköistä hommaa.

Hieman jo huolestuin, että noinko rikottiin koko ruutu, mutta toisaalta, Rieha joutui ainakin ajattelemaan. Ja kun tauon jälkeen testattiin ruutuun lähetystä, niin juoksi ihan täysiä, suoraan ja ongelmitta. Hanna meni vielä häiriöksi istumaan ruudun taakse ja se tuntui olevan oikein extramagneetti Riehalle, sellaista vauhtia se ruutuun sinkosi. Eikä nuuskinut :). Niin ja merkki oli muuten sikahyvä läpi treenin, siihen ei ruudun sekoilu vaikuttanut.

Toisena treeninä otin kaukoja häiriössä. Taas mielessä se nuuskimattomuus ja jätinkin nameja ympärille. Ne vaan veti niin jumiin, ettei Rieha voinut sitten oikein tehdä kaukojakaan, koska nameihin EI saa koskea. Hannan vinkistä siirsin ne kauemmaksi, jolloin jumi vähenee, mutta edelleen joutuu ajattelemaan. Silloin alkoi kaketkin sujua. Kit tuli vielä lisähäiriöksi viereen tekemään kaukoja omaan tahtiin. Sekin meinasi hieman vaikeuttaa, ehkä eniten sen takia, että yhtäaikaiset käskyt hieman vaikeuttivat ymmärrystä. Loppuun jumppasin kakeja vielä itsekseen, että jäi kaikki jumit pois.

Tunnarikin löytyi. Kuva Anniina Huovinen.

Tiistaina nähtiin Hannan ja Jennyn kanssa. Aloitettiin treeni kehäänmenoilla ja paikkiksilla. Rieha tuppaa nykyisin olemaan kehään mennessä aika irti, joten tämä oli hyvä treeni. Paikallolot meni hyvin ja jumpattiin erikseen vielä jättöjä. Rieha on nykyisin aika hyvä näissä, eikä juuri muiden käskyihin reagoi, Oma käskyni taitaa  tosiaan olla aika napakka, sillä kun usein saan muitakin koiria maahan :D.

Sitten tehtiin itsekseen, mutta lapsi- ja koirahäiriössä mm. metalliin vauhtia, merkkiä (vaikka vieressä toinen koira tekee taaempana olevaa merkkiä) ja kaukoja. Hyörinää ja pyörinää oli ympärillä, mutta hyvin R keskittyi.

Tuike treenasi myös rallytokoa ja sille teki erityisen hyvää juurikin häiriö. Muuten se on kovin mallikas, kaikki avoimen liikkeet sujuvat. Yksi juttu on vaan hirmuisen hankala pienelle, innokkaalle pystykorvalle. Nimittäin hyppy. Tai siis se, että kun Tuike on saanut sen kerran hypätä, niin miten sen saa menemään siitä ohi ilman, että karkaa hypylle. Se on hypystä aivan onnessaan. Harjoiteltiin siis hypyn ympäri seuraamista.

Kohta 11-vuotias, oppimaan innokas

Eilen käytiin Viiman ja Riehan kanssa hallilla. Rieha treenasi pöksyt jalassa, mutta eipä se juuri haittaa. Tarkoituksena oli alkuun treenata ohjatun luovutusasentoja, mutta samalla tajusin, että tämähän on hyvä liike treenata uutta evl:n liikettä eli kiertoa ja noutoa. Siinä saa olla eteen luovuttavan koiran kanssa tosi tarkkana, että koira varmasti suoristaa itsensä luovutukseen, joten ihan hyvä alkaa treenaamaan.

Alkuun Rieha kiersi hienosti ja suoraan, mutta kun oli pari kertaa saanut noutaa, niin yrittikin suoraan kapulalle. Eli tarkkana saa olla. Mutta hyvät pohjat sillä tähän liikkeeseen on, enkä usko, että tulee tuottamaan ongelmia. Luovutusasentoakin pitää vaan treenata.

Tässä treenissä tuli muuten esiin kapulan puremista. Normaalissa ohjatussa se ei koskaan pure kapulaa, mutta ilmeisesti kiertäminen nostattaa sen verran, että kapula pyörii. Treenattiin vielä erikseen nättiä pitämistä ja muistuttelun jälkeen se alkoi toimia taas.

Seuraavaksi paneuduttiin jättöihin luoksetulossa ja kaukoissa. Appari näytti peukkua, jos Rieha oli nätisti kun kävelin pois sen luota ja jos onnistui, niin saikin tulla suoraan palkkaan. Tämä treeni on jäänyt vähän unholaan ja odottelusta on tullut vähän tylsää. Tällä Riehan saa skarppaamaan, kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.

Stoppeja tehtiin luoksetuloon myös ja niissä oli hyvä meno. Loppuun vielä kaukojen häiriötä, koska niissä huomio herkästi kiinnittyy johonkin ja käsky jää kuulematta. Muutamaan otteeseen keskusteltiin, mutta jos pöllöili, niin keskeytin homman, näytin menetetyn palkan ja otettiin sitten uudestaan. Järjestään paransi menoa tämän jälkeen. Hyvää ajatustyötä siis.

Viimakin teki tokoa. Ja sillä oli kivaa. Sen sijaan ohjaaja taas muisti, miksi Viima ei käy kokeissa. Tässä Viiman variaatiot noudosta:

Mutta oli sillä ainakin kivaa :D.

Korvaeläin treenaa ja kisaa ykkösen arvoisesti

Taas on muutamat treenit takana. Keskiviikkona omalla porukalla Haukkuvaarassa. Riehalle tarkkuutta luoksetuloon, seuraamiseen ja ohjattuun. Ja kuulemma näkyy, että kuri on tiukentunut ja härvääminen vähentynyt :). Viimakin treenasi, edelleen porokoiramaisella innolla.

Torstaina nähtiin isommalla naisporukalla taas Haukkuvaarassa. Pari tuntia vierähti tehokkaasti ja olipa mukavaa. Rieha teki tunnaria liikkuroidusti (oma nousi heti, ei puremista), seuraamista (paranee, pitää vaan muistaa maltilliset kehut), zetaa (malttia, seuraamiseen ei keulita) ja metallihyppyä (hieno). Lisäksi tehtiin loistavassa lapsihäiriössä paikallaolot ja jumpattiin paikkamakuun aloituksia. Hyvä setti!

Perjantaina vielä viimeistelyt ennen lauantain koetta. Liikkuroituna ensin ruutu, jossa tuli leikkiinkutsuasento seisomisen sijaan eli se korjattiin. Muuten hyvä meno ja erilseen treenattiin vielä merkin paikkaa. Ohjatussa tehtiin kumpikin puoli ja varmistelin lähinnä suoraa luovutusta. Tunnari meni hienosti. Loppuun vielä paikkikset porukassa, niissäkään ei ongelmia, vaikka halliin ja suoraan piiloon pölähti räyhäävä bortsu. Hyvät viimeistelyt siis.

Tänään suunnattiin Varkauteen Anne Nokelaisen tuomaroimaan kokeeseen. Meinattiin nukkua pommiin, mutta ehdittiin kuitenkin. Evl:ssä oli 8 koirakkoa ja liikejärjestys oli sotkettu.

Pisteet ja selostukset suoritusjärjestyksessä:

Paikallaistuminen 10
Paikkamakuu 9.5: Rieha nuuski ihan pienesti, kun tulin piilosta. Sain muuten kaksi muuta koiraa maahan omalla käskyllä alussa, hieman nolotti...

Ruutu 9.5: Vauhti oli kova, mutta hieno merkki ja hyvät stopit. Puolikas lähti, kun Rieha taas nuuskaisi ruudussa maatessaan. Tuomari kommentoi, että on sillä kyllä melkoiset loikat ja niinhän sillä on :D.
Luoksetulo 9: Tuli isoilla loikilla, niihin nähden stopit hyviä.
Zeta 9.5: Seuraaminen keuli hieman lopussa.
Seuraaminen 7.5: Rieha oli ihan liekeissä, seuruu lähti askelsiirtymillä ja siitä lähti sellainen wii-ääni. Eli vire oli tosi kova. Välillä hyvää menoa, välillä keuli. Tuomari sanoi, että näkee että koira osaa, mutta nyt into vie järjen. Miinukset alun äänestä ja ajottaisesta edistämisestä.

Kaukot 6.5: S-I- vaihdossa tuli muutaman sentin eteenpäin, muuten tekniikka ok. Mutta viimeisessä vaihdossa katsoikin yhtäkkiä tuomaria, siihen siis tuplakäsky ja -2p.
Tunnistusnouto 9: Kerran meni omasta ohi, muuten hyvä. Kapulaa piti hyvin, eikä purrut.
Metallihyppynouto 9.5: Ekaa kertaa isommalla kapulalla, ihan ok. Takaisin olisi voinut tulla hinasen nopsemmin omaan makuun.
Ohjattu nouto 9.5: Saatiin oikea ja minusta se oli aika lailla hieno. Hyvä vauhti, tarkka merkki, hyvä nostoja luovutus.

Yht. 282.5p. 1-tulos, sij. 2/8

Tuomarointi oli tiukkaa, mutta oikeudenmukaista ja linjakasta. Varkauden halli oli nyt Riehalle vähän hankala, koska sisällä ei mahdu pyörittämään ja koska halli on keskustassa niin juoksutuspaikkoja ei ole. Päälle vielä järkyttävä liukkaus, niin ei paljon voinut kelpiä riehuttaa. Ja se kyllä näkyi ekassa setissä :D. Mutta tyytyväinen olin siitäkin huolimatta, Rieha on vaan niin hauska kaiken intonsa kanssa. Ja kyllä se malttikin sieltä tulee ja saadaan tuo seuraaminen taas kuosiin. Lupaan olla tarkka ja pitää kriteereistä kiinni, katsotaan sitten taas seuraavassa kokeessa.

Meillä on nyt viiden ykkösen putki evl:ssä, aika hienoo! Voi ehkä sanoa, että suoritusvarmuutta alkaa jonkin verran olla. Ja olipa kiva taas kisata!

Talvitreenit sujuu, mutta vain hallissa

On tää talvi ihanaa. Joko tulee lunta tai on kauhea pakkanen. Ei muuten lenkkeilykään aina ole ihan helppoa, kuten Tuike voi todistaa. Nuoskalumi ja pikkukoiran turkki eivät oikein sovi yhteen...

Onneksi on ihania, lämpimiä halleja, joissa treenata. Muutama vuosi sitten täällä päin ei ollut yhtään isoa lämmintä koiratreenihallia, nyt on jo pari kappaletta. Ollaankin siis ahkerasti käytetty niitä hyväksemme. Viikon sisään ollaan käyty hallitreeneissä useamman kaverin kera ja itsekseen. Torstaina oltiin Hennan kanssa aamutreeneissä, perjantaina oli kisatokovuoro isommalla porukalla, sunnuntaina treenattiin Jennyn ja Annan kanssa ja eilen käytiin mustien koirien kanssa tunnin reipas hömppäilytreeni. Kuten kuvista näkyy, niin hauskaa oli :).

En ala sen kummemmin erottelemaan tätä treenikimaraa. Riehalla on ollut oikeastaan kaikissa treeneissä aika samat isot asiat työn alla. Tunnari, seuraaminen ja luoksetulo.

Tunnarissa ollaan etsitty yhtä kapulaa ja siinä samalla muistuteltu kaunista luovutusta. Sen kanssa toimiikin aika hyvin ja yhdistettynä pitotreeniin ote alkaa olemaan taas korrekti. Pitotreenissä ollaan pariin otteeseen keskusteltu aika voimakkaasti kapulan pyörittämisestä, mutta sitten löysensin hieman pipoa ja otettiin enemmän hyvän kautta, niin asiasta vääntäminen väheni heti. Anna sanoikin hyvin, että pitotreeni on ainut treeni, missä on ikinä nähnyt Riehan ottavan vähän painetta sanomisesta. Muutenhan se ei juuri korvaansa lotkauttele. Mutta pääasia, että ote on parantunut. Ai niin ja se todettiin myös, että tunnarikapulaa ei kannata heitellä ja sitten pyytää hakemaan. Se kiihdyttää ja pureminen lisääntyy heti.

Lisäksi ollaan tehty vaikeutusta väärien kanssa. Kisatokovuorolla tehtiin treeni, jossa kaikki kapulat oli matalien kartioiden alla. Se hieman hämäsi Riehaa, mutta aika nopeasti taas paransi. Lisäksi muutamat yksittäiset koemaiset treenin on sujuneet hyvin ja oma on noussut varmasti. Eli ehkä kelpien elämän järkyttely ajoi ihan asiansa, ei pääse liian itsevarmaksi.

Seuraamisessa ollaan jatkettu muistuttelua oikean jalan mukana kulkemisesta ja hyvästä perusasennosta. Voisin jopa oikeasti sanoa, että toimii! Helpoiten Rieha menee lankaan heti lähdöissä, mutta kun sen saa siitä kiinni, niin skarppaa ja suoralla paikka alkaa olemaan aika hyvä. Tarkkuutta tämä vaatii, toivottavasti vaan jaksan pitää kriteeristä kiinni.

Luoksetulossa olen yrittänyt muistaa sen kriteerin myös. Lisäksi ajettiin kelpille sisään sitä, että merkille ei ole tarkoitus pysähtyä itsenäisesti. Miten ne oppiikin nuo asiat niin hyvin. Rieha on ihan varma, että merkin kohdalla kuuluu stopata ja alkaa sitten kyttäämään sitä. Olenkin siis tehnyt paljon suoria luoksetuloja suoraan palkkaan. Lisäksi satunnaisia stoppeja ihan missä kohden vaan, hyödyntäen myös takapalkkaa. Stopit on sinänsä olleet hyvällä mallilla, kunhan pidän kriteeristä kiinni.

Mitäs muuta. Kisatokovuorolla tehtiin ruutua käskytettynä ja se sujui hienosti. Lisäksi ollaan jumpattu kaukoja. Metallinoutoa sen verran, että päätin vaihtaa kapulaa astetta isompaan otteen parantamiseksi. Ja onhan se helpompi nähdäkin eri alustoilla. Paikallaolot treenattiin kisatokovuorolla, lisäksi paikkamakuun aloituksia jumpattiin Jennyn ja Annan kanssa. Niin ja agipuolelta tehty kontakteja, Puomilla hiipiminen on lisääntynyt kovasti ja ihan vaan sen takia, kun en luota siihen. Eli sitä ollaan tehty palkan kanssa.

Siinäpä Riehan treenin tiivistettynä. Muutamaan asiaan saa kyllä aikaa kulumaan :).

Viima on tehnyt nyt pariin otteeseen hupitokoa ja se on ollut aivan liekeissä. Miten siitä onkin tullut tuollainen villikko :D. Tosin suoritukset voi olla hyvinkin omaperäisiä, kuten todettiin. Viima etsi tunnarikapulaa piilosta, ei löytänyt ja Anna meni haukkumaan, jolloin kapulalle piti haukkua ja sen jälkeen häntä heiluen yrittää luovuttaa sitä ensin Annalle ja sitten Jennylle... Voi huoh, nämä pitäisi niin saada videolle :D. Mutta on siinä silti ollut intoa. Seuraaminenkin on maistunut ihan eri malliin kuin pitkään aikaan ja rallytokopätkääkin saatiin hyvin tehtyä. Puomit ja pujottelut menee myös kuin vettä vaan. Pääasia, että Viima on tyytyväinen.

Myös Tuike treenasi rallyjuttuja hallissa. Ilmoitin senkin nyt kisaamaan, eli pitää ihan tosissaan treenata peruutteluja ja ehkä hieman häiriötäkin. Eiköhän sekin siitä.

Tänään lenkkeiltiin umpihangessa kirpakassa pakkassäässä. Viima niin tykkää, kun saa työntää päätä hankeen ja haistella lintujen jälkiä. Ihan porokoiran keli! Tosin niin se taisi olla kelpienkin keli, semmoista kyytiä se veti koko parituntisen. Ja aina joukon ensimmäisenä, raivaten tietä umpihangessa lumen pöllytessä. On se vaan semmoinen urheilijaluonne, uskomaton tyyppi :D.

Loppiaistokot

Annan kanssa Haukkuvaarassa. Superkivat pohdintatreenit. Rieha teki:

• Tunnaria. Oman etsintää piilosta yksittäisenä, näissä palautukset pääasiassa hyviä, ei puremista. Piilotetun etsiminen saa sen selkeästi ajattelemaan enemmän, ei tarvitse purra. Lisäksi vähän pitotreeniä, kun pientä pyöritystä tuli. Hyvin ottaa palautteen vastaan ja parantaa. Erityishuomiona nyt se, että kapulaan voi koskea, ilman että se tippuu. Ote paranee tällä heti.

• Merkkiä. Eri suunnasta lähetyksiä. Ei mennyt lankaan missään vaiheessa ja teki suorastaan mahtavia merkkejä. Ei tökkimistä ja suora paikka.

• Seuraamista. Tää on niin vaikeeta! Mutta paranee. Alkuun meinasi taas keulia, mutta korjasi paremmaksi aika nopeaan. Kyllä se sieltä siis pikkuhiljaa, vaikka mielikuva onkin jostain maata kiertävästä radasta siistin seuraamisen sijaan,

• Luoksetuloa. Anna katsoi stoppeja ja vain hyvät meni läpi. Ja se tekikin alkuun aika lailla hienoja stoppeja. Opettelin itse antamaan käskyä oikeaan aikaan ja Rieha jäi ehkä vähän kiinni minulla olleeseen leluun, jolloin muutamaan stoppiin tuli hiipimistä. Tähän pitäisi muistaa se palkan suunnan vaihtelevuus, välillä myös takapalkkaa.

• Jääviä. Tätä ihan vaan namipelillä, kun en halua nyt nillittää siitä seuruusta. Istuminen on todella haastava, kun on kaukana, muut onnistuu hyvin. EVL:n uudessa merkin kierrossahan koira voi joutua myös istumaan vauhdista, eli tätä pitää treenata.

Treeniä ja kouluttatumista Oilin opissa

Uusi vuosi ja tiukkaa treeniä on jo takana useampaan otteeseen. Otin kuukausikortin lämpimään halliin ja se pitää nyt hyödyntää kunnolla.

 Ennen joulua käytiin Haukkuvaarassa ja Tiina otti treeneistä kuvia, saatte nauttia niistä ohessa. Silloin Riehalle tuotti vaikeuksia ruutuun meno uudessa hallissa. Ja erityisesti se, kun matkalla oli yksi noutokapula. Useammat noutokapulat häiriönä eivät haittaa, mutta yksi, ei ymmärtänyt pieni kelpie. Taidettiin tehdä myös ohjattua, jossa kelpi meni myös lankaan, kun keskikapula olikin erilainen, isompi. Selkeästi pitää tehdä vaikeampia treenejä uuden vuoden kunniaksi, kun menee noin helppoihin kikkoihin.

Niin ja tehtiin me seuruutakin. Kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa. Intoa riittää, mutta ai että tuota paikkaa... ja ohjaaja jäykistelee.

Tiistain agitreeneissä tehtiin rataa, jota ollaan tehty n. vuosi takaperin. Tarkoituksena oli vetää rata nollana läpi ja virheen sattuessa piti palata alkuun. Meidän hienot ryhmäläiset teki tietysti nollia helposti, me taidettiin kosahtaa ekalla kerralla heti tokaan esteeseen... No, sai Rieha ainakin kerrankin tehdä rataa ihan riittävästi.

5-hyppy taisi olla meille pahin paikka. Rieha tiputti siinä riman todella herkästi. Varsinkin jos yhtään sähläsin. Sitten kun sain siihen sellaisen rauhallisen, kiirettömän ohjauksen, niin sujui. Ja kyllä mekin loppupeleissä päästiin nollalla loppuun, ei hätää.

Uudenvuoden ekana päivänä suunnattiin Annan kanssa Haukkuvaaraan. Korjailtiin ruutua, joka oli viimeksi vaikea. Nyt ei ollut ongelmaa. Merkin paikkaa treenattiin myös ja hyvin R haki. Lisäksi se on lähestulokoon kokonaan lopettanut merkin tökkimisen kuonolla, jee! Anna liikkuroi meille myös tunnaria ja sepä olikin haastavaa. Riehalla oli kovasti kiire, oma nousi ja tippui ja muita nuuskittiin ja vähän maisteltiinkin. Jotenkin kovin epävarma ja sähläävä kokonaisuus. Hyppynouto sen sijaan sujui hyvin.

Otettiin myös rallytreeniä. Rieha ja Tuike pääsivät tekemään kumpikin. Annan kanssa pohdittiin sekä Riehan oikealla seuraamista, että Tuiken vasemmalle käännöksiä. Hyvä ajatus tuli siitä, että Tuiken kanssa on annettava peruutuskäsky jo reippaasti ennen kuin lähden itse kääntymään, muuten se ei ehdi mukaan. Riehan kanssa tarvitaan vaan treeniä, mutta ei se oikealla seuraaminen nyt ihan mahdoton liike ole.

Lauantaina päästiin pitkästä aikaa Huotarin Oilin toko-oppiin ja tykkäsin taas kerran todella kovasti. Päästiin katsomaan oikeastaan kaikkia viime aikojen ongelmia. Ihan huippua treeniä hyvässä porukassa!

Ekalla kierroksella otettiin työn alle seuruu ja sen parissa saatiin aika tehokkaasti kulumaan. Oili sanoi heti, että joo, kyllä paikalle on tehtävä jotain. Asenne Riehalla sen sijaan on hyvä, eikä siihen tarvitse puuttua. Puhuttiin, että lelupalkkaus on ihan nounou, samoin kaikenlainen juoksentelu ja syöksähtely namin perään. Rieha on niin innokas, että se ei tarvitse enää mitään nostamaan itseään. Kehujenkin kanssa on oltava maltillinen.

Oili oli sitä mieltä, että Rieha on unohtanut mikä on perusasento. Se vaan syöksähtää liikkeelle, ilman ajatusta paikasta. Testattiin tätä niin, että taivutin ylävartaloa eteenpäin, mutta en ottanut askelta. Ja Riehahan sinkosi samantien n. metrin, koska nyt mennään. Näistä pääsin sille hyvin kuitenkin sanomaan ja korjaamaan. Sitten kun alkoi itse tajuta, niin pääsin myös palkkaamaan. Eli tästä pitää lähteä liikkelle, eteenpäin ei singota ja muistutetaan perusasennosta ja paikasta. 

Toisena treeninä Oili kehotti tekemään äkkipysähdyksiä vasen jalka takana ja oikea edessä ja jos niissä edistää, niin taas muistutus paikasta vasemman jalan luona. Vasemmassa jalassa kiinnipysymisestä tehdään se juttu. Työtä tämä Riehan kanssa vaati, mutta kuulemma ihan on palautettavissa.

Ehkä jatkossa vähän hillitympää menoa?

Toisessa setissä katsottiin ensin luoksaria. Siinä koin ongelmaksi lähinnä Riehan itsevarmuuden ja sitä kautta sen, että tarkkuus kärsii ja erityisesti eka stoppi. Ja Oili pitikin puheen kriteerin pitämisestä. Jos on huono stoppi, niin ei hyväksytä. Lisäksi en saa antaa Riehan itse korjata, niin kuin olen aiemmin tehnyt. Riehahan lähtee saman tien juoksemaan takaisin lähtöpisteeseen ja pomppii ja hyppii. Sillä se palkkaa itsensä, kun saa kuitenkin juosta. Eli jos on huono stoppi (tai ennakoi lähtöä, niin kuin myös kerran teki), niin homma poikki, koira maahan ja yhdessä kävellään rauhassa takaisin lähtöpaikkaan. Eli selkeästi homma poikki ja yhtään ei juosta, ennen kuin liike onnistuu.

Toisena juttuna katsottiin tunnaria. Ensin koemainen, joka oli muuten hyvä, paitsi puri kapulaa palautuksessa. Kerroin Riehan herkästä hätäilystä ja tehtiin vaikeutustunnari, jossa oma oli piilossa merkkikartion sisällä. Kyllä menikin pieni koira ihan sekaisin. Se ei millään uskonut, että oma olisi muka jossain ja alkoi nostamaan ihan mitä vaan kapuloita. Yhtään se ei lannistunut, tarjosi vaan vääriä, vaikka selkeästi itsekin tiesi, että väärin meni. Lopulta se sattui haistamaan kartiota ja oma nousi. Muitakin vaikeutuksia tehtiin ja Riehalle oli tosi paha paikka, jos oma olikin erossa vääristä.

Saatiin siis ohjeeksi tehdä vaikeutettuja tunnareita, joista voi kuitenkin selvitä. Lisäksi mukaan rauhoittumiskäsky ja voin itsekin mennä lähemmäksi auttamaan rauhallista haistelua. Jos menee ihan sähläämiseksi, niin koira pois ja uudestaan. Tässä ei saa liikaa torua, koska paine näkyy kapulan puremisena, vaikka muuten ei lannistukaan.

Erikseen sitten mukaan pitotreeni. Tätä voi treenata piilottamalla yhtä kapulaa ja samalla vahvistaa sitä oman etsintää, vaikka se ei olekaan näkyvissä. Ja jos puree, niin heti palaute, kävellään koiran luokse, korjataan kapula, kehu ja uusi yritys. Lisäksi pitää tehdä kapulan pitoa peruutellen. Eli oikeastaan tunnarissa nyt näitä vauvatreenejeä, joita ei olla tehty vuosiin.

Testailin sekä kapulan pitoa, että seuraamista itsekseen odotellessa ja vitsit, että näillä vinkeillä alkoi homma parantua heti. Hyvähyvä!

Loppuun tehtiin vielä kimpassa häiriötreeniä. Ensin uusien sääntöjen paikallaolot ja luoksetulot rivistä. Sitten perinteisiä pujotteluseuraamisia, jääviä koko rivi koirakoita kerrallaan, istu-maahan-treeniä rivissä jne. Rieha oli ihan super, keskittyi täysillä, eikä tainnut mennä kertaakaan lankaan.

Huippukiva päivä!

Tänään käytiin vielä Haukkuvaarassa ja tehtiin luoksarin stoppeja ja tunnarin palautusta Oilin neuvoilla. Hyvin pelasi. Lisäksi Rieha treenasi hypyn takaakiertoa eri esteiltä ja kulmista tullessa. Viimakin kävi juoksemassa pari kierrosta oikein pätevää porokoira-aksaa.