torstai 31. joulukuuta 2015

Heippa Neo-Neppari!

Eilen Neo lähti oikeaan kotiinsa. Oli hauskaa seurata pennun elämää, mutta toisaalta tämä vahvisti sen, että oli oikea päätös olla ottamatta pentua tähän laumaan. Jonkun treenaus olisi varmasti kärsinyt, eikä se olisi ollut oikein.

Neo oli kyllä mahtava tyyppi. Semmoinen lunki ja rento. Se oli hyvin avoin ja luottavainen ihmisiin ja todella kivasti kontaktinhakuinen. Se ei turhia hötkyillyt. Ihan varmasti siitä kasvaa huikea kelpiemies, tasapainoinen, sosiaalinen ja varma.


Eniten harmittaa Riehan puolesta. Se tuntui todella tykkäävän kun sai kaltaistaan seuraa. Painit oli jatkuvia ja se tykkäsi myös hoitaa ja nuolla poikaansa. Pystykorvien kanssa samanlaista suhdetta ei ole ja Rieha tykkäisi kun sillä olisi oma härväyskaveri, jonka viereen voisi välillä käpertyä nukkumaan. Mutta toisaalta, kyllä Rieha ilmankin pärjää ja ehkä sitten joskus tulevaisuudessa se saa oman kelpiekaverin. Nyt se saa jatkaa elämäänsä yhtenä ihmisenä muiden joukossa.



Riehan treenaukset on jatkuneet tällä viikolla ja hallilla ollaan oltu sekä tiistaina että keskiviikkona. Riehan anturassa oli pieni halkeama, joten ollaan keskitytty liikkeisiin, niissä antura ei haittaa. Eikä se onneksi muutenkaan ole sitä juuri varonut, mutta ei oteta turhia riskejä.

Tunnari on ollut tehotreenissä kummassakin treenissä. Ollaan rikottu kaavaa ja laitettu kapuloita haastavampiin paikkoihin. Tämä osoittautui taas erinomaiseksi treeniksi, koska Rieha alkaa niin herkästi olettamaan kapulan paikkaa. Sen näki hyvin treenissä, jossa osa kapuloista oli näkyvillä ja osa piilossa. Yhden toiston jälkeen Rieha oli ihan varma, että kapula on uudestaan samassa paikassa ja vaikka nuuski kuinka, niin palasi aina varmistamaan kapulan paikkaa. Onneksi se ei kuitenkaan nostellut vääriä, kunhan vaan varmisteli. Tiistaina homma meni näin, mutta eilen Rieha oli selkeästi pohtinut asiaa ja nyt varmistelu jäi kokonaan pois. Oma nousi hienosti heti, eikä olettamuksia kapulan paikasta tullut.

Zetaa tehtiin tiistaina liikkuroituna. Olin aika tyytyväinen omaan kävelyyn ja Riehan seuraamiseen. Jäävät onnistui myös joka kierroksella aika kivasti. Tehtiin myös pelkkää kävelyä, eikä jäänyt kiinni liikkuriin.

Eilen annoin Riehan juosta sen verran, että tehtiin merkitöntä merkkiä kosketusalustan kansssa. Häiriönä oli ruutu aika lähellä pysähdyspaikkaa, mutta hyvin eteni lätkälle siitä huolimatta. Pysäytin vuorotellen lätkälle ja vuorotellen ennen sitä, eikä alkanut ennakoimaan.

Eilen otin treeniin myös sen peruuttamisen, jota olen onnistuneesti vältellyt. Kokeiltiin ottaa käyttöön alustalle peruuttaminen ja se tuntui sopivan Riehalle aika kivasti. Vielä kun vaihdettiin palkka eteen, niin alkoi tosissaan paremmin miettimään jalkojen liikuttamista vuorotellen, eikä vaan pomppinut. Mutta aika raskasta treeniä tuo oli Riehalle ja väsyi nopeasti. Lisäksi tarvitsi vielä minulta katsekontaktin, että osasi lähteä eli sivulla suoraan peruuttamiseen on vielä matkaa. Mutta jatketaan alustan kanssa.

Paikallaoloja ollaan tehty kummassakin treenissä useamman koiran voimin. Erinomaista treeniä ollaan saatu. Olen päässyt palkkaamaan Riehaa pelkästä makuusta ja välillä taas olen kutsunut sen luokse. Lisäksi ollaan jumppailtu rivissä istu-maahan-vaihtoja, niissä Rieha on ollut hyvin kuulolla. On nimittäin hyvä treenata sekin, että viereinen koira nostetaankin takaisin istumaan, jos kokeessa sattuukin käymään niin.

Joka treenissä ollaan pyöritelty myös rallyn juttuja. Kovasti meinaa Riehalla kierrokset nousta, varsinkin jos se ei ole ihan varma, mitä sen kuuluisi tehdä. Oikealla puolella seuraaminen on sille vielä vähän sellainen asia, joka ei tule ihan selkärangasta. Noo, kisa on vasta ensi viikolla, vielähän sitä ehtii... Tuikeakin pitäisi nyt pyöritellä vähän enemmän ennen ensi viikkoa.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Joulun ajan kuulumiset ja treenaukset

Joulu vierähti ohi mukavasti. Käytiin sekä aattona että joulupäivänä mökillä viettämässä sukujoulua. Koirista mukaan pääsivät kelpiet, kun pystykorvat jäivät talon vahdeiksi. Tämä oli ihan hyvä ratkaisu, hulinaa riitti kun paikalla oli vielä kaksi ihanaa ja vilkasta alle kouluikäistä. Tuike ja Viima olivat varmasti myös ihan tyytyväisiä siihen että riiviö-Neo oli poissa.

Riehan kanssa on aina helppo mennä minne vaan, se on niin lunki. Nytkin se oli kiltisti lasten silitettävänä, makoili vieressä maassa ja tietysti tarjosi leluja kaikille halukkaille. Poikansa otti myös hyvin rennosti. Se riehui lasten kanssa ja yritti aina tilaisuuden tullen kaataa kuusta. Sitten se vetikin autuaana unta jonkun sylissä. Joulupukkikin kävi, eikä kumpikaan kelpie noteerannut sitä mitenkään.

Neon kanssa ollaan muutenkin liikuttu paljon. Se on kyllä hyvin fiksun ja järkevän oloinen pentu. Uusissa paikoissa ei jännitä yhtään ja ihmiset on kaikki tosi ihania. Se ei ole niin tulinen kuin mihin olen narttupentujen kanssa tottunut, pikemminkin sellainen mietiskelijä. Mutta kyllä siitäkin aikamoinen riiviö kuoriutuu ja se puree kyllä tosi lujaa. Samoin huutaa. Varmasti osaksi ollaan päästy helpolla sen takia, koska Rieha leikittää pentua niin paljon. Painien väliajat hereillä ollessaan Neo yrittääkin sitten jatkuvasti tuhota jotain... yksi läppärin johto menetettiinkin jo. Mutta semmoista se on pentujen kanssa.


Hallillakin Neppari on päässyt käymään kaksi kertaa ja hirmu reippaasti se sielläkin on ollut. Haukkuvat koirat ei jännää ja häkkiinkin se rauhoittuu hyvin nukkumaan vilskeestä huolimatta.
Rieha on jatkanut evl:n uusien liikkeiden hiontaa. Paitsi sitä hiton peruuttamista en ole oikein vieläkään jaksanut alkaa hiomaan. No, yritän saada meille paikan kokeeseen tammikuulle, onhan tässä vielä aikaa...

Häkissä odottelu sujui hallilla hienosti mamman kanssa


Lauantaina ja eilen treffattiin Annan kanssa. Eteenmenoa eli merkitöntä merkkiä ollaan hiottu joka kerta. Ihan ok se edistyy, häiriöt pitää vaan ottaa taas mukaan, kun nyt on saanut tehdä helppoja menoja lätkälle.

Kiertohässäkkää ollaan pilkottu osiin ja osina se alkaa pelittämään aika kivasti. Tosin eka kiertämään lähetys hyppyjen kanssa meinaa olla haastava eli Rieha hakee herkästi umpihyppyä. Mutta siitä kun kerran huomuttaa, niin kierto onnistuu tosi hyvin. Varmuuden puutetta vaan. Kapuloidrn nostot ja takaa luovutus alkaa nekin olla ihan ok kuosissa.

Eilen muistuttelin Riehalle myös ihan tavallista merkkiä. Koska kai ne vanhatkin liikkeet pitäisi edelleen osata. Kyllä se merkin muisti, mutta selkeästi paikka oli huonompi kun ehkä haki vähän kiertoa. Muistuteltiin sitten paikkaa.

Paikallaoloja ollaan tehty useaan otteeseen. Niissä ei ole ollut isompia ongelmia. Pikkaisen nykii makuussa, mutta sekin on vähentynyt, kun en ole ottanut luoksetuloja. Esittipä Rieha yhden upean häiriöpaikkamakuunkin, jossa kaikki muut rivin koirat säikähtivät viereisellä radalla putkeen juossutta ja aitaan törmännyttä koiraa. Rieha oli lähimpänä aitaa, eikä ollut moksiskaan, vaikka muu rivi nousi pöhisten ylös. Ihan hyvä treeni tuokin.

Zetaa. luoksetuloa ja kaukoja ollaan muistuteltu myös. Vielä kun muistaisi itse ottaa joskus tunnarikapulat mukaan hallille, niin pääsisi sitäkin treenaamaan. Vaikka pääpaino onkin nyt uusissa liikkeissä, niin pitää joku taso yrittää ylläpitää vanhoissakin.

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!


maanantai 21. joulukuuta 2015

Like mother like son

Saatiin tälläinen söpöstys hoitoon.


Kyseessä siis Riehan pentu Neo alias Nallikallion Mä Olen Niin Pop. Ikää kaverilla on nyt sen 8 viikkoa. Neo on hyvin järkevän ja reippaan oloinen pikkukaveri. Se ei vaikuta yhtä tuliselta kuin Rieha pienenä, mutta toisaalta, se on uros. Hauska seurata sen menoa hetken verran!

Neo saapui eilen ja siitä lähtien meno on näyttänyt tältä.




Rieha on pennusta aivan onnessaan. Saman tien kun se tuli niin alkoi vimmattu hännän heilutus ja se leikkisi pennen kanssa ihan koko ajan. Siis jos Rieha saisi päättää, niin ne ei edes nukkuisi välillä. Tuntuu, että Rieha on taantunut itse 8 viikkoisen tasolle.

Muutenkin Rieha on aivan järjettömän kärsivällinen. Neo saa imeä tissiäkin, eikä Rieha sano mitään. Olen sitten mennyt itse väliin jos olen vaan huomannut, koska eiköhän se jo riitä. Muutenkin pentu saa kiskoa ja riehua ja purra Riehaa ihan niin paljon kuin sielu sietää. Jopa luita se saa ottaa äidiltä, leluista puhumattakaan. Onneksi Neo on vaan hoidossa, muuten siitä saattaisi tulla aikamoinen peräkammarin poika...


Tuike on tapansa mukaan vihaannut pentua alusta saakka. Neo ei siitä juurikaan välitä, menee vaan. Viima on ollut hoidossa, eli porokoiran suhtautumista kelpien pentuun ei olla vielä päästy testaamaan. Muuten elo pennun kanssa on ollut kohtuu helppoa, koska Rieha tosiaan viihdyttää sitä minkä ehtii.

Pentukuvia siis luvassa hetken verran :)

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kauheesti treeniä

Hallilla ollaan oltu tällä viikolla joka päivä ja joka päivä ollaan saatu seuraa. Huippua! Ja joka päivä Riehan treenilistalla on pyörineet aika pitkälti samat jutut, eli tässä tiivistelmä niistä.

Kiertohässäkkä: Kierto sujuu yksittäin tosi hyvin. Keskiviikkona hypyt haittasi alkuun ja sitten kapulat. Eilen häiritsi ylimääräiset merkit, kun kapulat ja hypyt saatiin suljettua pois mielestä. Mutta tiiättekö, tänään ei häirinnut mikään, eli treeni tuottaa tulosta ihan silmissä! Tänään saatiin tehtyä ekaa kertaa myös ihan kunnon matkasta, eikä ollut mitään ongelmia. Törpön takana ollut ruutukaan ei häirinnyt millään lailla. Häiriötreeni kannattaa!

Erillisinä osina olen treenannut kapuloiden nostoja, hyppyä ja luovutuksia. Suunnissa ei ole näissä treeneissä ollut ongelmaa ja lukee hyvin varsinkin käsimerkkiä. Vasenta kapulaa haettaessa hyppy on onnistunut aina, mutta oikeaa haettaessa on saanut vähän enemmän muistutella. Ilmeisesti siltä puolen olisi vaan helpompi tulla suoraan. Kiertäen luovutus alkaa sekin pikkuhiljaa iskostua mieleen. Siinä saa vaan olla tarkkana, etten turhaan itse omalla katseella työnnä koiraa vinoon, niin kuin tänään.a

Erikseen olen vahvistanut myös stoppeja, eikä niissä tuntuisi olevan ongelma. Jopa se vaikea vauhdista istuminen sujuu tosi hyvin. Tärkeää on vaan vahvistaa myös pelkkää kiertoa, muuten tulee ennakointia.

Merkitön merkki: Ehkä niin maailman typerin liike... Seinää kohden etenemisessä ei ole mitään ongelmia, se on hyvä. Ja muutenkin Rieha kyllä lähtee joka kerta reippaasti ja innokkaasti, mutta ongelmaksi tulee häiriöt ja silloin suoruus. Ollaankin siis tehty valmiilla leulpalkalla tai kosketusalustalla häiriötreeniä. Eilen väisteltiin merkkejä matkalla ja tänään häiriönä oli ruutu. Kyllä ne vaan kovin vahvana on Riehan mielessä ja ihan väkisinkin meinaa hakeutua niitä kohti ekalla kerralla. Mutta sitten kun saa yhden vahvistuksen lelun kanssa suoraan etenemisestä, niin sen jälkeen etenee hyvin ilman leluakin. Eli toistoja vaan kovasti, niin suoruus löytyy varmasti myös ekalle kerralle.

Paikallaolot: Lähinnä ollaan treenattu malttia makuuseen, eli siihen, että muiden luoksetulokäskyillä ei tulisi nykimistä. Muuten uudet paikallaolot on sujuneet kivasti. Riehan kanssa täytyy vaan ottaa linja, että luoksetuloja mahdollisimman vähän ja enemmän palkkaa siitä, että makaa nykimättä muiden lähdöt ja kestää myös minulta häiriökäskyt. Kuuntelua siis.

Eilen tehtiin samaan aikaan treenanneelle sakemannille häiriönä jääviä, luoksetuloja ja kaukoja. Niissä hyvä meno. Kiva juttu, että vanhat liikkeet tuntuu olevan kuitenkin hyvin muistissa, sen verran tekemistä on näissä uusissa...


Rieha tuntuu olevan kovin tyytyväinen treenien jatkumiseen
Tuikella oli eilen rallytokovalkka. Keskityttiin oikealla seuraamiseen, jota tehtiin pidempää pätkää. Muuten hyvä, mutta vähän turhaan jäykistelen oikeaa kättä. Eli rentoutta siihen. Lisäksi katsottiin oikealla puolella seisomisia ja maahanmenoja ja niihin saatiin vinkki etupalkasta, jonka avulla Tuike alkoikin paremmin suoristamaan itseään.

Lisäksi katsottiin Tuiken sivulla peruuttelua ja siihen ajattelin nyt testata targetille peruuttamista. Se voisi toimia Riehan kanssa myös, joka muuten tuppaa peruuttelussa rymistelemään ihan miten sattuu. Kokeiltiin Riehalle keskiviikkona merkkikujassa peruuttamista, mutta eihän se mitään välitä vaikka kaikki merkit lentelisi minne satuu, sehän on vaan siistiä. Targetin kanssa joutuisi keskittymään paremmin.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Episodi X: Riehan paluu

Perjantaina hain Riehan kotiin. Samalla sain pallutella 7-viikkoisia pentuja. Ne olivat edelleen aivan älyttömän suloisia, rohkeita ja reippaita koiranalkuja. Tällä viikolla pennut lähtevät uusiin koteihinsa ja yksi jää kasvamaan Mäntysaloille. Paljon onnea matkaan kaikille :)!

Tässä vielä kuva siitä, kuinka lauma pentuja paimentaa äitiään. Olivat aika tosissaan tuon homman kanssa!



Riehan mukaan lähteminen oli tietysti kaikista parasta ikinä. Se vaikutti hyvin lähtövalmiilta, vaikka edelleen antoi pentujen välillä imeä ja muutenkin leikitti niitä mielellään. Mutta varmaan parin kuukauden mammaloma alkoi jo riittämään. Se ei ollut yhtään väsyneen oloinen, pikemminkin sen oloinen, että voisi jo tehdä vaikka mitä.

Kotona Rieha on ollut oma iloinen itsensä. Se on valloittanut sängyn ja leikki maistuisi joka välissä. Tuike ja Viimakin vaikuttivat jopa iloisilta Riehan paluusta, vaikka epäilin, että jotain kyräilyä voisi varsinkin Viiman suunnalta tulla. Mutta niin vaan lauma palasi vanhaan vahvuuteen täysin ongelmitta. Sakki on lenkilläkin juossut ja leikkinyt keskenään normaalia enemmän.

Riehan kanssa aloitellaan nyt reippaampi kunnon kohotus ja eritysesti projekti Tissit pienemmiksi. Riehan nisät on nimittäin aika valtavat. Nehän jäi isoiksi jo ekasta pentueesta ja nyt ne ovat todella isot. Toivottavasti ne siitä kutistuvat ajan kanssa. Menoa ne eivät onneksi haittaa, mutta takkia olen pitänyt ulkoillessa päällä paleltumisvaaran takia.

Treenirintamalla on paljon suunnitelmia ja kisakalenteri on kaivettu esiin. Ajattelin, että ei meillä ole mikään hätää kisailla, mutta tänään tuli Kennelliitolta SM-kisojen osallistumiskriteerit ja siellä onkin, että EVL:n tulosten on oltava tehty uusilla säännöillä. Meillä olisi vanhoilla säännöillä kaksi ykköstä viime SM-kisojen jälkeen, mutta ne eivät nyt siis kelpaa. Kova kiirus tulee, koska meillä on yli kahden kuukauden tauko treeneistä ja keväällä on luvassa lisää taukoa. Saa nähdä kuinka käy, kieltämättä ohuesti harmittaa, jos ei ehditä kisaamaan tuloksia. Jos osallistumiskriteerit olisivat olleet tiedossa jo viime SM-kisojen jälkeen, olisin varmasti kisannut Riehalla vielä kesällä/syksyllä ennen pentujen tuloa. No, ei mahda mitään.

Tänään kuitenkin suunnattiin hallille ensimmäisiin "kunnon" treeneihin. Työn alle tietysti kaikki uudet evl:n liikkeet. Eikä ne nyt ihan pahalla mallilla olleet, toki vaativat vielä hurjasti työtä ja koemaista tekemistä alle, ennen kuin voi ykkösiä odottaa. Mutta ihan nollasta ei tarvitse lähteä.

Aloitettiin kiertohässäkällä. Alkuun pelkkiä kapulan nostoja ja hyppyjen kautta luovutukseen tulemisia. Rieha oli aika hyvä, kapulat nousi kummaltakin puolelta ja muisti uuden luovutuspaikan sivulle aika hyvin. Vauhtia riitti ja muutenkin asenne oli makea. Sitten lisäsin hässäkään kierron, jota tehtiin ensin erikseen ilman ongelmia. Kierron jälkeen kapulat nousi hienosti, mutta hyppy oli haastava. Ilmeisesti kierto nostaa sen verran virettä, ettei ihan malta loppuun saakka Tuo siis työn alle.

Merkitöntä merkkiä treenattiin pariinkin eri suuntaan. Häiriönä oli alkuun tokohyppy ja sitten agilityesteitä. Tehtiin lähetyksiä myös ihan kohti seinää, se kun on aika todennäköinen skenaario monessa kokeessa. Meno oli aika hyvää, käytin välillä targettia ja välillä ilman. Hyvin Rieha etenei eikä häiriöt haitanneet. Hieman sillä meinaa lopussa tulla pomppuja, jos targettia ei ole, eli ennakoi stoppia. Mutta sekin varmasti vähenee kun saa toistoja alle.

Treenattiin myös EVL:n makuuta Viiman toimiessa häiriökoirana. Tässä Rieha oli tosi hyvä, ei reagoinut Viiman käskyihin tai luoksetuloon.

Kaukoja, zetaa ja seuruuta muistuteltiin loppuun. Intoa oli, vähän liikaakin seuraamiseen, mutta kaukoissa skarppasi tosi hyvin. Olipa kiva taas treenata tuon pienen innokkaan kelpin kanssa!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Rallya ohjatusti

Tein sellaisen vedon, että ilmoitin Tuiken rallytokon valmennusryhmään. Tarjous oli niin hyvä, kun samaan hintaan sai myös vapaakortin lämpimään halliin. Eli päästään Riehan kotiutuessa treenaamaan oikein urakalla. Muutenkin on varmasti hyödyllistä käydä treeneissä, joissa joku katsoo vain meidän tekemistä. Lisäksi Tuike saa hyvää häiriötreeniä ja ihan omaa yksityisaikaansa. Tuike ei ole käynyt ohjatuissa treeneissä varmaan neljään vuoteen.

Torstaina sitten startattiin ja koko tunti oli jaettu kahdelle koirakolle, eli treeniaikaa jäi ruhtinaallisesti. Teemana oli käännökset, sekä oikealla, että vasemmalla seuraten. Hyviä huomioita tuli siitä, että käännösvinkki pitäisi antaa vieläkin aiemmin, että Tuike ehtii käyttämään takapäätään. Lisäksi monesti ajaudun ihan liian lähelle kylttiä, joka vähän jännittää pikkukoiraa ja siksi käännöksessä tulee epävarmuutta. Kotiläksynä takapään käyttö ja täyskäännös, jossa kumpikin käännytään oikealle. Oikein mukava treeni ja pikkukoira tykkäsi!

Tuikella on nykyisin myös toinenkin harrastus, eli minun tavaroideni hoitaminen kun en ole kotona. Tässä saavat Converset rakkautta!

torstai 3. joulukuuta 2015

Pennnut 5 viikkoa ja iso kasa kuvia

Laitan omaksi ja teidän kiusaksenne linkin Kati Kuuttilan ottamiin kuviin pennuista. Voiko enää ihanampia olla? Noissa kuvissa tiivistyy niin se koiranpentujen suloisuus ja riiviömäisyys!


Ensi viikolla haenkin jo Riehan kotiin. Aivan huikeeta! Treenisuunnitelmia ja koesuunnitelmia on jo vaikka kuinka. Mutta parasta on saada maailman iloisin Rieha takaisin kotiin!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Mummot treenaa ja pennut kasvaa

Tällä viikolla päästiin osallistumaan rallytokotreeneihin. Otin mukaan kummatkin pystykorvat. Rakennettiin omasta päästä voittajaluokan rata. Hyvin sujui niinkin ja saatiin mukaan niitä kaikkein vaikeimpia kylttejä.

Tuike pääsi tekemään eka. Se esitteli heti alkuun kuinka voi tulla kentälle ja juosta suoraan houkutuksen leluille rieputtelemaan niitä. Kannattaa siis pikkukoiraakin hieman purkaa ennen radalle menoa. Leikittiin vähän hanskoilla ja sitten menoksi. Tuike oli taas aivan ihana. Täynnä intoa ja yritystä. Hyvin se selvisi vaikeistakin paikoista, eikä houkutus enää radalla aiheuttanut reaktiota. Lopuksi käytiin vielä käytösruudussa ja temppuiltiin itsekseen.

Viiman kanssa lähdin yrittämään melkein kaikkia voittajaluokan kylttejä ja ihan yllättävän hienosti se ne handlasi. Muutamassa kohdassa helpotettiin, kun ei se ole treenannut kaikkia juttuja. Mutta pääasia oli sen asenne, se oli aivan messissä ja innoissaan, jopa suorastaan sähäkkänä. Oli tosi mukava rata, eikä sitä tarvinnut liikaa houkutella.

Treenin jälkeen käytiin vielä perinteiseen tapaan isolla porukalla kävelemässä. Oli huippukivat treenit ja huippukivaa on treenata tuossa porukassa!

Loppuun laitan iloksenne vielä muutaman kuvan 4-viikkoisista pennuista ja Riehasta. Pennut  alkavat olemaan kuulemma jo aikamoisia riiviöitä. Rieha jaksaa leikkiä niiden kanssa kuulemma erittäin kärsivällisesti. Pari viikkoa ja saadaan Rieha takaisin kotiin, ihan parasta!

Jotain niin suloista!








lauantai 21. marraskuuta 2015

Pennut vihdoin livenä

Torstaina päästiin vihdoin katsomaan Riehaa ja pentuja. Rieha oli oma ihana itsensä, otti saman tien pennuille tarjotun lelun, jolla piti leikkiä välittömästi. Kuulemma pentujen lelut katoilee muutenkin tehokkaasti mamman toimesta... Sitten on Riehalla onnen päivät, kun pennuista saa kunnolla vastusta repimisleikkeihin. Ekan pentueen kanssa se olisi jaksanut kiskoa leluja ihan loputtomiin.

Muutenkin Rieha vaikutti hyvinvoivalta ja hyväntuuliselta. Treenattiin ulkona vähän tokoa ja voi mamman intoa! Hyvin sillä oli asiat muistissa, tosin hieman oli pientä ennakointia ja keulimista havaittavissa. Mutta olihan se ymmärrettävään pitkän tauon jälkeen. Tunnaria se teki ihan superhienosti, oma nousi välittömästi ja isolla itsevarmuudella. Seuraamista, jääviä ja luoksetuloa tehtiin myös. Oli ihanaa treenata sen kanssa, on se vaan niin mahtikoira!

Sitten niihin pentuihin. Ikäähän niillä oli päivää vaille 4 viikkoa. Aikamoisia sydänten murskaajia. Sisälle tullessa yksi pennuista tuli itsekseen vastaan eteisessä. Se oli tullut yksin Erjan ja Riehan perässä läpi keittiön ja pentuportin. Siellä se minikokoinen kelpien pentu heilutti häntää itsekseen vastassa. Hieman meinasi naurattaa, aika hurja tutkimusmatkailija.




Pentujen touhuja olisi voinut seurata vaikka kuinka. Meno oli vielä välillä vähän huteraa, mutta välillä nähtiin niin hienoja laukkaspurtteja ja lelujen tapporavistuksia, että oksat pois. Kaikki olivat tosi kiinnostuneita ihmisistä ja kiipeilivät syliin mielellään. Hampaat tyypeillä oli vielä niin pienet, että pureskelu ei juuri tuntunut, Mutta siitä se todellakin lähtee.

Rieha oli tietysti pentujen ykkösidoli, joka sai heti kauhean ruuhkan aikaiseksi kun saapui paikalle. Muutaman pennun kanssa Rieha leikkikin, vaikka ne vielä vähän pieniä mamman leikkeihin ovatkin. Mutta sinnikkäästi ne yrittivät ja Rieha oli kovin kärsivällinen niiden kanssa. Viikon päästä leikkikaverit on varmasti paljon kovempia vastuksia.




Porukka kävi hetken verran myös ulkona. Tuuli oli kova ja se meinasi vähän palelluttaa, mutta reippaasti ne menivät ja seurasivat ihmistä todella kivasti.





Koko sakki oli kyllä tosi tasaisen ja mukavan oloinen. Noin pienistä ei vielä kovin suuria eroja saa, varsinkaan näin lyhyessä ajassa, mutta oli siellä joku suosikki. Mutta voisin kyllä ottaa kenet vaan. Onneksi niille on hyvät kodit tiedossa.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pentukuvapäivitys

Tässä muutamia kuvia Riehan ja Popon pennuista. Ikää pennuilla 3viikkoa ja 2 päivää. Itse pääsen pentuja ja Riehaa katsomaan ensi viikolla, sitten taas lisää päivitystä.

Kaikki kuvat ottanut Sonja Aerikkala.










On ne vaan aivan syötävän suloisia. Ja nuo väritykset on jotain niin ihanaa. Edelleen sydän kyllä niin pakahtuu, kun ei itse voi pentua ottaa.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Herkuttelutreenejä ja perusmenoa

Meidän huikea rallyryhmä sai hirmuisesti tuloksia viime viikonlopun rallykisoissa. Sen kunniaksi torstain treeneissä juhlistettiin kunnon herkkupöydällä. Sai syödä ja treenata ja jutella ihanien ihmisten kanssa, mikäs sen parempaa.

Tehtiin ihan omasta päästä rata, jossa oli mm. meille Tuiken kanssa kisoissa vaikea täyskäännös oikeaan. Nyt pikkujapsi taas muisti homman ihan ongelmitta ja teki kyllä muutenkin ihan tosi hienoa työtä. Radalla oli hyppy, putki ja merkki ja kaikki sujui hienosti. On se kyllä niin pätevä mummo ja täynnä virtaa!

Myös Viima the Porokoira pääsi treenaamaan. Pienen alkukankeuden jälkeen se suorastaan syttyi hommaan ja siltä onnistui hyvin myös oikealla puolella seuraaminen. Välillä Viima inhoaa uusien juttujen oppimista ihan yli kaiken, mutta nyt se on aika lyhyessä ajassa oppinut jalkojen välistä pujottelun ja tuon oikealla seuraamisen ihan ongelmitta. Se on suorastaan ihan liekeissä.


Hyvän mielen treenaaja Viima
Muuten elo on ollut aika perusmeininkiä. Viima tosiaa n muuttuu päivä päivä oudommaksi persoonallisemmaksi, kun se kehittelee kaikkia jänniä uusia juttuja. Mutta ei kai siinä, ei käy aika pitkäksi.

Rieha ja pennut voivat hyvin. Pitää tehdä Erjan kuvista erillinen postaus tässä joku päivä. Ensi viikolla yritetäänkin mennä katsomaan pikkutyyppejä ja tietysti Riehaa. Kovasti pennut jo kuulemma harjoittelee kävelyä ja toisiinsa törmätessä on kauhea ärinä. Siitä se lähtee :D

maanantai 2. marraskuuta 2015

Mummokoiran kanssa kisaamassa hyvällä fiiliksellä

Viikonloppuna pistettiin viime viikkojen treenaus koetukselle, kun Jyväskylässä oli kolmet rallykisat. Ilmoitin Tuiken kahdelle radalle. Lauantaina kisattiin Keski-Suomen piirinmestaruudesta ja oltiin Tuiken kanssa mukana LAUKAn joukkueessa. Sunnuntaina taas oli vuorossa japaninpystykorvien rotumestaruus, joten olihan mummo pakko ilmoittaa sinnekin.

Kaikki kuvat Jenny Rautiainen, kiitos!

Kieltämättä kisaaminen jännitti koska tuntui, että Tuike oli edeltävän viikon treeneissä ihan sekaisin. Se ei välillä osannut oikealla seuraamista ollenkaan ja kun itse hermostuin, niin se vaan häsläsi lisää, kun ei tietenkään ymmärtänyt mitä siltä halusin. Käytiin myös Hennan kanssa treenaamassa vieraalla kentällä ja Tuike otti kovasti häiriötä kaikesta. Ei ollut kaikista rennoin fiilis näissä treeneissä ja tuli kovasti kaiken kestävää Riehaa ikävä.

Perjantai-illaksi oltiin varattu LAUKAn porukalle paniikkitreenivuoro Haukkuvaarasta ja päätin, että nyt en stressaa tai hermostu ja pidetään vaan hauskaa. Tavoite saavutettiinkin ja Tuike teki tosi kivasti, eikä ottanut häiriötä. Se sai extrapaljon palkkaa, että paikkaan yhdistyisi kivat fiilikset ja maailman ahneimman pikkukoiran mielestä se taisi olla todella hyvä juttu.


Lauantaina koitti kisapäivä ja startattiin kumpikin ekaa kertaa voittajaluokassa. Rata oli tosi kivan oloinen, ei meille liian vaikeita liikkeitä ja oikeallakin seuraamista vaan pikkupätkä:


Kummasti sitä kuitenkin nousi jännittäjä itsessä esiin, kun mentiin ihan uuteen luokkaan. Ihme homma, että siitä ei pääse eroon. Mokasinkin itse heti ensimmäisellä kyltillä (jota olin juuri tuijotellut ennen lähtöä varmaan 5min). Koiran piti ensin istua sivulle, mutta minä otinkin Tuiken suoraan eteen. No, tajusin virheen ja uusittiin, josta -3p. Harmittavasti otin sitten vielä samalta kyltiltä itse toisenkin virheen, sillä en peruuttanut uusinnassa tarpeeksi kauas. Tästäkin -3p, hyvä minä!

Spiraalista saatiin -1p. puutteellisesta yhteistyöstä ja 1p. epätarkasta liikkeestä, kun Tuike otti hieman häiriötä käytösruudussa olleesta isosta koirasta. Käytösruutu oli sijoitettu todella lähelle rataa, siis oikeasti todella lähelle. Siitä kun olisi joku koira singonnut pois tai radalta makaavan koiran päälle, niin siinä ei olisi ehtinyt tehdä yhtään mitään. Matkaa oli reilu metri spiraalin kyltistä makaavaan koiraan. Onneksi siinä ei isompaa, pieni herpaantuminen vaan kun iso koira pölähti näköpiiriin.

7-kyltti oli puolenvaihto jalkojen välistä ja minä jatkoin mokailua. Menin ihan liian lähelle kylttiä, jolloin Tuike väkisinkin törmäsi siihen tullessaan jalkojen välistä. Se oli ihan parka, kun piti niin tiukasti kontaktia ja kyltti tuli ihan puskista. Koiran kylttiin osumisesta -1p.

12-kyltillä saatiin -1p. vinosta rintamauunnasta ja -1p. epätarkasta liikkeestä. Vasemmalle kääntymiset ei ole Tuiken vahvuusaluetta köpön takapään takia ja niissä tulee herkästi sitä, ettei käänny kunnolla. Pistemenetykset siis ihan ymmärrettäviä.

Loppurata hienosti. Ensimmäinen käytösruutukin onnistui todella hyvin.

Suorituksen jälkeen olin tosi tyytyväinen koiraan. Itselle sen sijaan isosti risuja noista lukuisista mokista! Käytännössä vein siis omalla tekemisellä meiltä suoraan 7p. Yht. radalta saimme 83p. eli heti ekasta kokeesta hyväksytty tulos. Taidettiin tällä olla jaetulla viidennellä sijalla 12 koirakon joukosta.


Lauantain kisoista jäi tosi hyvä mieli, joten sunnuntain japsimestaruuksissa oli kiva jatkaa. Rata oli tälläkin kertaa ihan meille sopiva:


Tällä kertaa odottelua tuli huomattavasti eilistä enemmän, kun rata oli reippaasti myöhässä. Itseä ei enää onneksi jännittänyt niin paljoa ja olin varma, että Tuike kyllä osaa.

Lähdettiinkin radalle tosi hyvissä fiiliksissä. Tuike teki kertakaikkiaan hienosti! Ensimmäinen virhe tuli 4-kyltillä, kun Tuike jäi hetkeksi katsomaan jotain, eikä tullut ekalla käskyllä takaisin sivulle. Tästä -1p. Myös 7-kyltin käännöksestä -1p. epätarkasta liikkeestä. 9-kyltiltä -1p. vinosta rintamasuunnasta sekö -1p. epätarkasta liikkeestä. Edelleen, ne vasemmalle menot ei ole meidän vahvuus. Fiilis oli kuitenkin edelleen tosi hieno!

Tällä radalla puolenvaihdos onnistui tosi hienosti ja jätin koiralle hyvin tilaa. Samoin sen jälkeinen eteentulo oli aivan sairaan hieno. Mutta sitten, kyltillä 13 meidän piti vaihtaa suuntaa kääntymällä kumpikin oikealle. Tämä ei ole meillä vahva liike, mutta pihalla ennen rataa onnistui hyvin, samoin edellispäivän radalla. Mutta nyt se ei meinannut onnistua millään. Tuike kääntyi joko väärään suuntaan, tai teki täyden ympyrän. Uusin kerran ja uusin toisenkin, näistä -6p. Mutta edes kolmannella kerralla liike ei onnistunut, eli otettiin kuitenkin se -10p., mitä yritin uusinnoilla välttää. Tässä olisi taas voinut jossitella, että ei olisi kannattanut uusia kuin kerran, tai ei ollenkaan. No, näillä mennään.

Loppurata meni hyvin, tuplasaksalainen ja houkutus hienosti. Käytösruudussakaan ei ongelmia.

Yht. tältä radalta 78p. ja toinen hyväksytty tulos! Japsien rotumestaruuksissa oltiin sijalla 5/8. Mutta eniten lämmitti tuomarin kommentit arvostelussa:

"Ihana koira (sydänhymiö). Pirteä, hyvän mielen suoritus!"



Viikonlopun fiilis oli tosi positiivinen. Eikä ne tulokset, vaan se fiilis ja onni, mikä kisaamisesta ja onnistumisista tuli. Tuike ei ole enää nuori ja 11v9kk iässä kisaaminen ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Tuikekaan ei ole terveyden perikuva leikattuine polvineen ja selän spondylooseineen. Mutta niin se vaan todella pisti parastaan olemalla uskomattoman terhakkka ja reipas. Se todellakin ansaitsi kaikki kehut ja kiitokset.

Hieno ja upea mummo!

Tässä vielä koko japsimestaruusporukka, päteviä pieniä huiskuja!

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Pennut ovat täällä

Rieha pyöräytti perjantaina maailmaan jo toisen kerran seitsemän pientä kääpiötä. Sukupuolijakaumakin on ihan sama kuin ekassa pentueessa, neljä narttua ja kolme urosta. Rieha suoriutui urakasta ennätysvauhtia, koko katras oli maailmassa n. neljässä tunnissa. Se teki tasaisesti vuorotellen tytön ja pojan.

Viime pentue oli sateenkaaripentue, mutta eipä tämäkään huonommaksi jää. Yksi poika ja kaksi tyttöä on red&taneja, loput black&taneja. Jokaisella on isot ja yksilölliset valkoiset merkit, yhdellä mm. aivan hurmaava valkoinen hännänpää. Näistä tulee kyllä sellaisia hurmureita!