Vanha ja uusi vuosi

Kertaillaanpa mekin tämä vuosi ja katsotaan hieman tulevaan.

Tuiken tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

• Rallytokon avoimesta luokasta hyväksyttyjä tuloksia jokunen. Iloista treenaamista.
• Temppuja ja kehonhallintaa enemmän.
• Fyysisen kunnon ylläpitoa edelleen kaikin keinoin. Säännöllistä huoltoa, että mummo pysyy terveenä ja reippaana vielä 10-vuotiaanakin.

Rallytokossa startattin kolme kertaa ja saatiin kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta luokasta. Se on teräsmummun kanssa todella hienosti. Temppuja ja kehonhallintaa ollaan tehty jonkin verran, enemmänkin saisi tehdä. Fyysisesti Tuike on kuitenkin ihan ok kunnossa, se on edelleen ihan täynnä intoa ja valmis tekemään mitä vaan, milloin vaan. Joinakin päivinä äreys vaivaa enemmän ja ylösnouseminen on hitaampaa, mutta kaikkiin kremppoihinsa nähden se on aivan hyvässä kunnossa.

Viiman tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

• Tokossa edes se yksi kisa :). Mutta tärkeämpänä se kiva fiilis treenatessa. Koitan siis ylläpitää omaa reilua, mutta napakkaa linjaa sen kanssa. Tekemisestä ja yrittämisestä saa paljon palkkaa, passivoitumista ei sallita.
• Agissa satunnainen treenailu, hyvällä fiiliksellä. Kisatavoitteita ei laiteta.
• Mejää treenataan kun ehditään, koetavoitteita ei tässäkään aseteta, kun ei vaan aika riitä.
• Vimps täyttää helmikuussa 8-vuotta, ehkä niitä veteraanikehiä näyttelyissä voisi oikeasti katsella
• Viiman kanssa kokonaisuutena voidaan harrastaa kaikkea, kunhan sillä on hauskaa. Se taas on kiinni niin paljon siitä, miten itse suhtaudun sen tekemisiin. Eli muistan olla reilu, mutta vaatia asioita. Tämä koskee niin harrasteita, kuin esim. iltaisin pihalta sisälle tulemista ;).
• Lenkkeily ja kunnon ylläpito edelleen.

Tokossa ei startattu ja vähän luulen, että rouva porokoiran tokoura taitaa olla taputeltu. Rallytokossa Viima sen sijaan starttasi kerran ja sai hyväksytyn tuloksen alokasluokasta, omalla tyylillään. Agia ollaan tehty silloin tällöin ja sillä on ollut tosi kivaa. Mejä jäi tältä vuodelta oikeastaan kokonaan väliin, eikä näytelmiinkään jaksettu lähteä. Lenkkeillyt Viima on ahkerasti, niin meidän kuin muun perheen kanssa. Muutenkin Viiman kanssa elo sujuu mukavasti, se on seesteinen rouva, joka tietää oman arvonsa, mutta ymmärtää jossain määrin nykyisin myös, että omistajiakin kannattaa kuunneella.

Riehan tavoitteet 2014:

• Pennutuksesta palautuminen fyysisesti. Ahkeraa lenkkeilyä ja kunnon kasvatusta siis kevääksi! Jumppaa, venyttelyä ja hierontaa myös enemmän.
• Tokossa evl:n kisakokemuksen ja ennen kaikkea tulosvarmuuden kasvattaminen. Luulen, että se tulee osaksi iän mukana ja osaksi tietysti treenin kautta. SM-kisoihin osallistuminen ja sieltä tuloksen saaminen. Piirinmestaruuksissa voisi realistesti tavoitella paikkaa kolmen parhaan joukossa. Olen hieman haaveillut kisaamisesta ulkomailla, se olisi ainakin kokemus. Saa nähdä riittääkö vielä uskallus. Matkaseuraa, anyone :)?
• Pk-puolella VK3 ja JK1, jos vaan saadaan koepaikkoja. Ahkeraa treenausta, erityisesti jäljellä. Jos saadaan VK3 ennen SM-kisoja ja sillä pääsee kisaamaan, niin kai se on melkein pakko sinne lähteä :).
• Agissa satunnaista kisaamista ja suht säännöllistä treenausta. Nollia olisi tietysti kiva saada, mutta jos koittaisi tosissaan keskittyä tokoon ja pk-puolelle, niin en tiedä miten aika riittää.
• Rallytokoa huvituksena ja mielenvirkistyksenä, RTK1 nyt ainakin.

Pennutuksesta palautuminen otti aikansa, mutta palautui kuitenkin. Nisät sillä roikkui pitkään ja on ne vieläkin enemmän pakkasen armoilla kuin aiemmin. Kehonhuoltoa olisi saanut tehdä vieläkin enemmän, vaikka hierojilla ja fyssareilla käytiinkin. Kesällä uinti oli hyvää liikuntaa ja loppuvuotta kohden lenkkeilynkin määrä on taas kasvanut hyvin. Riehan pennuista on muuten kasvanut aivan ihania, eli siinä mielessä pennutus sujui hienosti!

Tokossa kisakokemusta karttui hyvin. Oikeastaan nyt vasta neljävuotiaana alkaa näkemään, millainen kisakoira se on kun sillä on enemmän ikää ja varmuutta. Aiemmin sillä oli vielä niin paljon nuoruuden hulluutta mukana ja vaikka nykyisinkin meno on iloista ja innokasta, niin sillä on tietynlainen varma ote hommaan. Käytiin tänä vuonna seitsemässä evl:n kokeessa (joista yksi oli SM-koe) ja saatiin kasaan yhteensä viisi EVL1-tulosta. Ei huono ollenkaan ja nyt takana on neljän ykkösen putki. SM-kisoista saatiin tulos, mutta ei ihan ylletty omalle tasollemme. Piirinmestaruuksissa oli kova taso ja vaikka tehtiin hienoa työtä, niin paikkaistumisen nolla vei mitalisijat ja oltiin neljänsiä. Ulkomaille ei vielä tänä vuonna päästy. Saatiin myös kelpieiden rotumestaruus.

PK-puolella vuosi oli huikea. Tavoitteena oli yksi VK3, saatiin kaksi ja kumpikin ykköstuloksella, vaikka jouduttiin vaihtamaan apuohjaajaakin. Tottikset oli yli 90p. kummassakin kokeessa ja muutenkin oli todella hienoa menoa. Valiokello tikittää siis ihan tosissaan! Viestillä oltiin myös PM-2 ja voitettiin rotumestaruus. SM-kisoihin ei päästy, vaikka ilmottauduttiin, koska mursin käteni. Jälkeä ei juuri treenattu, eikä siis myöskään kisattu.

Agissa kisattiin maltillisesti, alle 10 starttia. Mutta saatiin kaksi voittonollaa ja noustiin kakkosiin.

Rallytokosta saatiin RTK1 vanhoilla säännöillä ja kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta luokasta uusilla säännöillä. Kolmas kisa meni sivu suun, kun ohjaaja unohti kisakirjan kotiin...

Ja sitten ne ensi vuoden tavoitteet (jotka on vaan ajatuksia, kaikki tehdään koirien ehdoilla):

Tuiken tavoitteet vuodelle 2015:

• RTK2
• Iloisena ja terveenä mummokoirana porskuttaminen

Viiman tavoitteet vuodelle 2015:

• Joku rallytokokisa
• Rentoa fiilistä, iloista hömppäilyä ja terveyttä, pitkiä lenkkejä ja hyvää ruokaa

Riehan tavoitteet vuodelle 2015:

• Tokossa tulosvarmuuden säilyttäminen. SM- ja PM-kisoihin osallistuminen ja oman tasoisen suorituksen tekeminen. Uusien sääntöjen ja liikkeiden opettelu, että loppuvuodestakin saataisiin kisoja alle. Ehkä tänä vuonna se ulkomaanmatka, seuraakin olisi tarjolla.
• Viestillä toiveissa olisi KVA-arvo. Lisäksi toivottavasti pääsemme osallistumaan SM-kisoihin ja PM-kisoihin ja pystytään tekemään oman tasoinen suoritus niissäkin.
• Jälkeä treenataan oikeasti ja toivottavasti päästään kisaamaan.
• Agissa olisi mukava saada nollia kakkosista. Meidän meno on parantunut paljon, mutta edelleen haen itse sitä oikeaa tapaa ohjata supertykkiä.
• Rallytokossta RTK2 ja voittajaluokan starttaaminen
• Vepeily voitaisiin ottaa taas kuvioihin, jos vaan ehditaan ja koirafrisbeetäkin olisi kiva kokeilla
• Muuten kunnon ja terveyden ylläpito, niin kuin aktiiviselle harrastuskoiralle kuuluukin
• Varovainen mietintä siitä, tulisiko Riehalle vielä toiset pennut

Tämä vuosi on ollut hässäkkää ja muutosta, mutta niin vaan kaikesta on selvitty. On se vaan pakko oikeasti uskoa, että asioilla on aina tapana järjestyä. Ihan jokaisen kohdalla.

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille!

Kuva Tiina Karvonen

Vähän ennen ja jälkeen joulun

Ennen joulua treenattiin pariin otteeseen agia. Käytiin myös JATin epävirallisissa kisoissa juoksemassa pari rataa. Ekalta radalta HYL ja tokalta 5, kun yksi rima tipahti. Ekalla radalla varmistelin ihan liikaa, enkä luottanut koiraan ja väärälle esteellehän se meni. Huomasin myös sen, että vaikka juuri oltiin treenattu itsenäistä puomia ja se Riehalta onnistuu, niin nyt en antanut sen tehdä puomia itse. Karjuin sille kiipee-käskyä naama punaisena ja koska se nykyisin jopa välillä kuuntelee, niin puomihan hidastui huomattavasti, kun alkoi hiipimään lopussa. Kun antaisi vaan sen käskyn ja luottaisi koiraan... Muuten meno oli hyvää ja toka rata varsinkin aika pätevää menoa.

Puomia käytiin sitten treenaamassa erikseen seuraavana päivänä ja toki pientä ohjauspätkääkin. Ja eihän siinä ollut mitään ongelmaa. Millä siis muistaisi sen kisoissakin...

Tapaninpäivänä kuvailin Riehaa hieman. Valo oli mitä oli, mutta kyllä sinne pari onnistunuttakin otosta mahtui mukaan. Tämä on erityisesti mieleinen, Rieha on niin itsensä näköinen. Loputonta iloa ja intoa, sitä tuo koira kyllä on.

Tapanina oli myös kinkunsulattelutreeni kilpatokoryhmän kanssa. Ohjaajalla meinasi ruuat vielä painaa, joten keskityin lähinnä heittelemään kapulaa. Treenattiin pk-tottiksen noutoja, kilon kapulalla ja hypyllä. Ajattelin, että talven aikana voisi ottaa tehotreeniä näillä ja tottutaisi sitä kunnolla vaan painavien kapuloiden kanssa liikkumiseen. Riehalla ei koskaan ole ollut ongelmaa isoissa kapuloissa, joten kisoihin on menty aika vähällä treenillä. Mutta olisihan se koirallekin reilumpaa, kun pääsisi kunnolla pelaamaan ison kapulan painon kanssa ja tottuisi siihen. Tai ei siitä ainakaan haittaa ole,

Tasamaanoudossa tein treeniä, jossa Rieha jäi istumaan kapulan edessään selin minuun. Käskystä vaan nappasi kapulan ja hyvästä vauhdista palkka. Ja hyvää vauhtia Riesku piti, laukka pysyi hyvin. Luovutuksia treenattiin erikseen, niissä oli ensin nytkähtelyongelmaa. Se katosi aika pian ja pystyi ottamaan kapulasta kunnolla kiinni, eikä nytkähtelyä tullut. Tässä kapulan paino näkyy jonkin verran ja Riehan pää menee väkisinkin hieman vinoon. Eli treeni ei ole pahasta.

Hyppynoutoa tehtiin vaan tokoesteellä, johon saatiin korkeutta ehk joku 60-70cm. Siinä ihan vaan heittoja ja noutoja. Halli on muuten hyvä paikka treenata heittämistä näin ohjaajallekin. Kapula pitää saada just eikä melkein esteen yli, muuten se kolahtaa kattoon. Vähän otettiin myös vinoja heittoja, niissä ei ollut ongelmaa. Palkkailin pääasiassa lennosta, mutta myös muutamasta luovutuksesta.

Tokopuolen jutuista treenattiin paikallaolot porukassa. Kumpikin sujui hyvin. Lisäksi testattiin Annan kanssa uutta evl:n paikkamakuuta, jossa siis kutsutaan koiran rivistä luokse. Tarkka suoritustapa ei vielä ole tiedossa, mutta tuskin treenistä haittakaan on. Rieha oli ekalla kerralla vähän ihmeissään, että noinko makuusta saa lähteä, mutta toisella kerralla tuli jo varmasti. Annan käskt jätti hyvin huomiotta. Siitä se uusien liikkeiden treenaaminen siis lähtee ;).

Tässä vielä pari kuvaa pallohullusta

Semmoinen pieni liitokelpi se on

Jouluyönä vain tontut ovat hereillä

Varsinkin isokorvaisimmilla tontuilla on kiirusta

Tärkeää on olla myös oma lahjanarunjatke

Siispä koko meidän tonttulauma toivottaa rauhallista ja ihanaa Joulua teille kaikille!

Itsenäinen puomi?

Tiistain treeneissä oli teemana puomi ja sen itsenäinen suorittaminen. Aika monta puomia radalle mahtumaan saatiin:

Ensimmäinen ja toinen puomi (3 ja 5)  tehtiin ihan vaan vedättämällä. 2- hypylle ja 4-putkeen lähetys ja sitten vaan jalkaa toisen eteen. Näissä ei ongelmia. 5-puomin jälkeen tehtiin sokkari ja jaakotuksella taas lähetys puomille (7). Nyt testattiin sivuttaista irtoamista, kun koira mentiin ottamaan pakkovalssilla vastaan 8-hypylle. Tässäkään ei ollut ongelmia, Rieha meni hienosti puomin päähän ja atuli hyvin pakkovalssiin. 9-putkeen lähettämisessä sai olla tarkkana, jos rintamasuunta aukesi yhtään, niin Rieha sinkosi jo kohti puomia.

12-puomilla testattiin irtoamista niin, että ohjaaja ei saanut mennä 9-putken ohi. Riehalla oli tässäkin tosi hyvä fokus eteenpäin. Sillä oli vaan niin kova kiire, että meinasi kääntyä ja tehdä puomin uudestaan takaisin päin. Tämä korjaantui, kun appari palkkasi puomin päässä.

Viimeisellä puomilla (16) jatkettiin irtoamistreeniä, tällä kertaa ohjaamaan ei saanut tulla putken jälkeen kuin puomin alkuun. Riehan irtoaminen näkyi tässäkin, se painatti heti ekalla kerralla täysin ongelmitta puomin päähän. Kontaktilla pysymistä ja siitä eteenpäin lähtemistä saa kyllä edelleen treenata. Mutta apparin ja/tai etupalkan kanssa tästäkin saa varmasti Riehalle helposti varman ja nopean. Kunhan vaan muistaa treenata ;).

Houkutusten highway

Eilen toteutettiin kavereiden kanssa Koiramestarit-ohjelmasta tuttu Houkutusten Highway- rata jyväskyläläisittäin. Tuloksen voitte nähdä alla. Ihailkaa siis koirieni koulutustasoa, erityisesti Viiman suoritus on täydellinen. Mikä nopeus, keskittyminen ja häiriötekijöiden täydellinen huomioimattomuus! On se vaan niin Viima. Myös Tuike yrittää parhaansa ja Rieha ei vaan voi sille mitään, että lelut hyppii suuhun.

Mutta oli meillä hauskaa, suosittelen lämpimästi :D.

Treenejä on takana useampi. Perjantaina oltiin hallilla kisatokovuorolla. Alkuun paikkikset, joissa oikein hieno keskittyminen. Tosin söi ilman lupaa maassa olleet haistelunamit vapautuksen jälkeen. Mutta parempi niin, kuin kesken paikkiksen.

Muissa seteissä tehtiin seuruuta, joka oli kyllä ihan rikki. Lelupalkka ei toimi kainalossa sitten yhtään, Rieha edistää vaan kahta kauheammin ja joudun huomauttamaan joka välissä. Namipalkalla kulki paljon paremmin ja sain oikeasti palkattuakin sitä, eikä homma ollut pelkkää ärinää. Jääviä tehtiin myös, samoin merkkiä ja ruutua. Loppuun vielä luoksetulon vahvistusta.

Eilen treenattiin houkutusten highwayn jälkeen vielä vähän tokoa. Edelleen seuraamista, joka oli jo paljon parempaa. Peruuttelin paljon ja volttasin vasemmalle, paikka alkoi taas löytymään. Kun vaan muistaisi pitää kriteerin tarkkana. Lähdöissä olen sentään pysynyt aika tiukkana ja nykiminen on vähentynyt huomattavasti. Jääviä jumpattiin myös ja niissä erityisesti istumisen tassujen liikkumattomuutta.

Merkillä huomasin, että kriteeri on siinäkin vähän lipsunut. Erityisesti, kun tietää pääsevänsä ruutuun, niin hakee merkille ruudun suuntaan. Korjattiin siis paikkaa suoremmaksi ja kierrettiin merkkiä lähetellen eri paikoista. Nopeasti muistui taas mieleen. Ruudussakin se sai käydä, siinä hyvä meno. Loppuun vielä kaukoja, joissa häiriö vei huomion yhdestä siirtymästä. Eli häiriötreeniä! Lisäksi taas tekniikkajumppaa, ei siitä vaan pääse mihinkään.

Tänään vielä pikavisiitti hallilla. Treenattiin tekniikkaa parilla hypyllä ja kahdella mutkaputkella. Teemana aika paljoltin sama kuin viime ratatreenin ongelmakohta, eli piirroksesta kohta 10-15.

Jos viimeksi oli ongelmia, niin nyt Rieha teki tosi upeasti. Taisi mennä kerran väärään putken päähän ja muutenkin kääntyi Riehaksi tosi hyvin. En tiedä oliko sillä vaikutusta, että oli ihan poikki ja en jaksanut kannustaa, joten ohjaus oli aika vähä-äänistä... Ehkä hiljainen ohjaus on se meidän juttu.

Yli ja ali pöytien

Viimasta piti tulla joskus mun superharrastuskoira. Tässäkin tapauksessa pätee se, että jokainen saa sellaisen koiran kuin ansaitsee ja vaikka Vimps ei ehkä himoharrastajan huippukriteereitä täytäkään, niin on se silti niin tärkeä ja niin ihana. Ja ainakin se on oman elämänsä supersankarikoira, kuten uusi pantakin todistaa.

Riehan kanssa oltiin tiistaina agitreeneissä. Teemana oli mm. pöytä ja rata oli tälläinen:

Alkuun harjoiteltiin pelkkää pöytää kahden hypyn välissä. Ensin otettiin kutsuna niin, että seisoin tokan hypyn edessä. Rieha teki hyvin riehamaisen suorituksen ja leiskautti koko pöydän yli. Kelpien mielestä se taisi olla joku pituuden ja muurin sekoitus. Pikkuhiljaa sen mieleen muistui, että pöydän päälle oli tarkoitus mennä, tosin jarrut oli silti pitkään kateissa. Ja taisi se kerran pysähtyä pöydän allekin. Tehtiin tätä harjoitusta myös irtoamisena niin, että seisoin keppien kohdalla ja lähetin hypyn yli pöydälle. Muistuttelua siis vaati tämä este, ei sitä liikaa olla treenattu.

Sitten itse rataan. Pöydälle oli tarkoitus lähettää koira itsenäisesti n. 2-hypyn tasalta. Tämä toimi Riehalla hyvin, se irtoaa ja pöydän jarrukin toimi, kun jäin taakse. Kepeille lähetys ja 5-hyppy valssaten.

6-kepeillä oli tarkoitus treenata loppuun päällejuoksua. Eli rohkeasti vaan liikkeelle, kun koira lähestyy loppua. Tämä toimi, kunhan oli napakka ja silloin myös putkeen lähetys onnistui, kun sain sen verran etumatkaa.  8-kepeille tehtiin takaaleikkaus, siinä ei ollut ongelmia.

Viimeisella keppikierroksella treenattiin sivuttaista irtoamista. Koira lähetettiin siis kepeille ja mentiin itse 11-hypyn taakse tekemään pakkovalssia. Rieha pujotteli upeasti ja pakkovalssi pelasi myös. Nää on niitä parhaita kohtia, kun sen itsenäisyys pääsee esiin.

Muurin takaakierto oli koko meidän treeniryhmälle vaikea, niin myös Riehalle. Näitäkään ei tule liian usein treenattua. Varsinkin, jos olin itse yhtään valsilla Riehan edessä, niin muurin palikat lenteli. Kun tilanteen rauhoitti, niin palikatkin alkoi pysymään. Loppuun tehtiin vielä valssi 13- ja takaaleikkaus 14-hypylle.

Huisin kiva treeni, erikoisia esteitä ja vaikeitakin ohjauksia. Silti pysyttiin yllättävänkin hyvin kartalla.

Tottisoppeja ym. treenintynkää

Alkuun tämän viikon traagisin tapahtuma.

Joku ei vissiin tykkää pandoista #pandasscre

Viime perjantaina oli tehotreenipäivä. Aamupäivällä oli Jatin ratatreenit ja tälläinen rata me rakennettiin:

Aika haastavahan tuo meille oli. Alkuun meinasin ensin persjättöjä, mutta loppupeleissä taidettiin mennä lähinnä valsseilla. Kiire oli ja varsinkin 6-hypyllä olin jatkuvasti myöhässä ja käännös pujotteluun venyi tämän takia. Muuten Riehalle sopi hyvin takaaleikkaus pujotteluun, vaikea kulma ei haitannut.

Toinen kohta, mitä jankattiin oli 14-17. Rieha pääsi kerran livahtamaan väärään putkeen ja sitä oli aika hankala kääntää enää oikeaan. Alunperin tämä johtui toko omasta huonosta ohjauksesta, mutta vaikka kuinka hiottiin, niin Rieha ei meinannut enää unohtaa väärää putkea. Tein voimakkaan linjauksen ja merkkauksen 15-hypylle ja 16-hypylle vastakäännöksen. Alkuun tein vastakäännöksen liian pitkälle, mikä tietysti työnsi Riehan väärään putkeen. Vastakäännös oli tehtävä melkein 15-hypyllä, että oli edes jotain mahdollisuuksia saada Rieha kääntymään.

Kiitos treenikamuille taas tsemppauksesta ja neuvoista. Ei oo aina helppoa, mutta kuten eräs päivän kanssatreenaaja sanoi, Rieha on nin makea, se vaan vaatii vähän enemmän asennetta välillä.

Perjantain treenirupeaman kruunasi illan kisatokovuoro hallilla. Aloitettiin paikkiksilla, joissa Rieha oli tosi hieno. Namiansat toimi taas hyvin, eikä nuuskimista esiintynyt. Skarppi ja pätevä, tykkäsin.

Ekassa setissä tehtiin ohjattua ja tunnaria. Niihin otettiin mukaan häiriötä. Ohjattua tehtiin suoraan odottavien koirien eteen. Tämä ei Riehaa häirinnyt ja kumpikin puoli nousi hienosti. Rieha myös skarppasi ihan hyvin eteentuloissa, mikä oli hyvä juttu.

Tunnarissa otettiin extrapitkää matkaa. Hyvin tuli esiin se mitä hainkin. Juokseminen kiihdyttää ja se näkyi heti sekoiluna. Tuli siis maistelua. Tätä korjailtiin. Riehan ilme ei kuitenkaan kärsinyt uusinnoista ja yritti silti tosi hyvin.

Toisella kierroksella tehtiin rallytokoa. Se oli jotain järkkyä, Rieha oli ihan irti. Hieman sai ohjaaja hengitellä syvään. Se ei malttanut odottaa yhtään esim. edessäoloa, tarjosi vaan kiertämistä. No treenattiin sitten lähinnä odottelua. Ihan hyvä idea sekin, ei siinä mitään.

Lauantaipäivän vietin Haukkuvaarassa Kiviahon Miian tottisoppeja kuuntelemassa. Paljon oli tuttua asiaa, mutta myös muutama uusi juttu. Rieha oli aika erityyppinen kuin muut koulutuksessa olleet koirat, joten sille piti kaivella vähän erilaisia metodeja

Riehan treenissä katsottiin läpi seuraamista, eteenmenoa ja noutoa. Seuraamisen edistämiseen saatiin neuvoksi palkan suunta. Olen itse palkannut paljon oikeasta kädestä niin, että koira kiertää taakse. Miia kehoitti siirtämään palkan kainaloon tai vasempaan käteen niin, että käsi on koiran pään toisella puolella. Hyvä pikkuvinkki, mikä pitää ottaa käytäntöön. Kiertämään lähtiessään koira kun herkästi kiepsahtaa eteenpäin, mikä tietysti vie paikkaa väärään suuntaan.

Eteenmenossa saatiin vinkiksi lähinnä toistot. Ja tottahan se on, taakse vilkuilu johtuu lähinnä vaan siitä, että Rieha ei ole ihan varma. Nyt tehdyt kaksi toistoa oli kyllä hienoja. Miia sanoi aina palkkaavansa koiran itse, jos käskee sen maahan, eikä silloin ole etupalkkaa ollenkaan. Itse olen käskenyt välillä maahan ja vapauttanut silti etupalkalle. Tätäkin voisi siis miettiä.

Noudoissa Miia neuvoi lähinnä totuttamaan koiraa raskaan kapulan painoon, sillä se saa parhaan asenteen koko liikkeeseen, kun ymmärtää miten kapulaa pitää. Tehtiin pari treeniä, jossa jätin Riehan istumaan kapulan kanssa ja kutsuin siitä tuomaan. Näissä todettiin, että paremmin toimi se, kun jätin Riehan selkä minuun päin ja kapula oli sen edessä. Hetken mietti, että mitäs nyt, mutta toi hyvin ja siinä se pääsee ottamaan kapulan samaan tyyliin kuin kokeessakin.

Olipa jännää olla suojeluihmisen opissa ja kun paikalla oli muutenkin paljon kokeneita pk-ihmisiä. Tuli ihan kisafiilis, ehkä se olikin tämän treenin paras osuus, kun sai treenata omaa jännitystä. Onneksi Rieha oli oma innokas itsensä ja ei se ainakaan ketään kylmäksi jätä menonsa kanssa.

Sylivekkejä ja sylivekkejä

Eilen treenattiin viikkotreenissä Top Teamin läksyrataa. Katselin rataa jo päivällä, että kuinkahan meille käy. Ja olihan se haastavaa, mutta ihan mukavaa, vaikka muutamassa kohdassa meinasi vähän epätoivo iskeä. Onneksi on tsemppaavat treenikamut ja kouluttaja. Kummasti sitä vielä yhden kierroksen jaksaa, kun joku kannustaa :). Rata oli tälläinen:

2-, 4- ja 6-hypyille tehtiin sylivekki. Siinä saikin hakea rytmiä ja rintamasuuntaa. Alkuun nämä sujui aika hyvin, mutta sitten Rieha keksi 2-hypyn takana olleen putken ja vaikka sylivekkini oli kuulemma oikein hyvä, niin Rieha ei enää kääntynyt ja tätä piti vääntää rautalankasta oikein huolella. Huoh.

7-hypylle tehtiin ennakoiva vastakäännös, jolla oli tarkoitus välttää takana ollut putki. Tämä toimi hyvin, mutta sitten 8- ja 9-hypyn välistävetoihin tuli ongelmia. Olin joko liian myöhässä tai liian lähellä tai jotain. Huoh. Tästä johtuen 11-hypylle tehty vippaus meinasi olla vähän hankalaa. Mutta selvittiin. Yllättävän hyvin Rieha vippaukseen lähti, vaikka ei kauheasti olla sitä tehty.

Loppurata tehtiin kerran raivolla, kun alun ohjauksissa meni niin paljon aikaa. Ja siinäpä ei enää ollutkaan juuri ongelmia. 13-putkeen takaaleikaten ja A:n kontakti nätisti. Putkijarru pelasi, samoin ennakoiva valssi 18-hypylle. Hyvä, että edes tässä tuli onnistumisen kokemus. Muusta radasta tuli lähinnä oppia, mutta sitähän varten me treenataan.

Joulukuu :O

Huh, meneepä aika taas nopeaan. Kohta on vuosi pulkassa. Siitä oma postaus myöhemmin. Marraskuun loppu meni meillä aika lailla rauhallisesti. Itse olin flunssainen ja sen takia treenit jäi vähälle. Koirat oli myös paljon hoidossa, koska viimeiset työvuorot verottivat aikaa tehokkaasti. Mutta työt on nyt melkein taputeltu loppuun vähäksi aikaa. Tästä tytöstä tulee siis täysipäiväinen opiskelija (ja koirien treenaaja ;) ).

Tuike kävi viime maanantaina Eerikalla hierottavana ja mummo oli jo paljon parempi. Seuraavaa hierontakertaa ei edes tarvinnut sopia, koska vetreytyminen oli jo niin hyvää. Mutta säännöllisesti se pitää huollettavana käyttää, koska erityisesti selän spondyloosi vetää lihaksia jumiin. Mutta sitten hoidetaan ja jumpataan, se on mummokoirat ansainneet,

Näin vauhdikas tokomummeli se oli pari vuotta sitten ja sitä se on edelleen