Pimenevän illan viestitreeni, esineitä ym.

Perjantaina kävin Laukaassa vetämässä treenin kisaamaan tähtäävien ryhmälle ja Rieha teki sen jälkeen vähän tottista/tokoa. Lähinnä kertailtiin jääviä (ja uskalsin juosta samalla kentällä, missä mursin käteni!) ja tehtiin muutama nouto kilon kapulalla. Loppuun tehtiin vielä paikallaolot isossa rivissä, niissä ei ollut moitittavaa, vaikka häsläystä ympärillä olikin. Paitsi  se, että reagoi viereisen koiran istu-käskyyn paikkamakuun lopussa, murr. Paikkisten jälkeen se sai vielä juosta ruutuun kummastakin suunnasta ja muistella paikkaa.

Laukaasta ajettiin viestitreeneihin. Saatiin seuraksi Raisa ja Tiina, sekä Ipi, Naakka ja Piika. Tarkoitus oli tehdä lyhyt ja napakka treeni, mutta se yllättäen venyikin niin, että saatiin kävellä pois ihan pimeästä metsästä.

Rieha juoksi viisi matkaa minun ja Lauran välillä. Hallinta oli se isoin ongelma tänäänkin, kun vire on niin mielettömän korkea. Minun päässäni treenattiin tuomariin reagoimattomuutta ja korrektia seuruuta. Ei karannut kertaakaan, mutta nyki alkuun kovastikin tuomarin käskyllä. Juoksemisessa ei ollut mitään ongelmaa, muutama haukahdus kuului ekalla pätkällä, mutta hiljeni kun karjaisin.

Lauran päässä Rieha olikin sitten sikaillut vähän enemmän. Toisella lähetyksellä se karkasi ilman lupaa, eikä ollut kuunnellut takaisin huutoja ollenkaan. Tällä matkalla se otti myös mukaansa matkalle jääneen Naakan. Parivaljakko saapui vähän oudosta suunnasta, mutta saapui kuitenkin. Karkaamisen jälkeen harjoittelivat lähetystä a-pisteellä oikein huolella ja ilmeisesti aika hyvin tuloksin. Toisten perään lähteminen vaan nostaa Riehaa entistä enemmän, jolloin hallinnan täytyy olla todella tiukkaa.

Lopuksi Rieha juoksi vielä kaksi lyhyttä pätkää Piikan kanssa, ihan vaan, että saivat a-pisteellä vielä yhden lähetyksen. Intoa riitti edelleen ja lähetys oli sujunut hyvin.

Olipa hyvä treeni, saatiin esiin koemaisen menon ongelmia ja treenatuksi niitä. Juoksuvarmuus näyttää olevan ainakin näissä treeneissä 100% ja vauhtia riittää. Kunhan vaan ei mössitä koko hommaa niin tylsällä asialla, kuin lähetyksestä karkaamisella...

Sunnuntaina pidettiin lepopäivä, lukuunottamatta pientä sisätreeniä kaukoista ja jäävistä.

Tänään nähtiin Lauraa ja Nastaa pitkästä aikaa. Olipas sekin kasvanut, pitkäjalkainen tyttö edelleen. Rieha treenasi esineruutua, tallattiin joku 20x50m kaistale ja sinne kolme esinettä, kaksi ihan taakse ja yksi eteen. Meno oli tosi hyvää, kaikki esineet nousi muutamassa minuutissa. Takareunan esineet nousi eka, eli irtoamisessa ei ole ongelmaa. Etureuna oli hieman haastavampi, mutta upealla nenätyöskentelyllä nosti senkin. Luovutukset toimi, eli sai olla tyytyväinen.

Tämän jälkeen vielä pikaiset tottikset. Rieha oli vähän nuupahtanut alkuun, mutta paransi loppua kohden. Jäävät ja eteenmenot lähinnä treenin aiheena.

Nyt ollaan muuten treenattu...

Blogin päivityksissä treenaaminen ei toki tietenkään näy... Kerrataan siis pikaisesti.

Viime torstaina treenattiin tuplasti. Ensin aamulla Killerillä tokoa Tuikelle ja Riehalle sekä agia Viimalle ja Riehalle. Tuiken ja Viiman treenit oli mielen virkistystä ja sujuivat hauskasti, erityisesti Viiman agi oli taas superkivaa. Vedettiin rataa ja porokoira oli onnellinen :).

Riehan tokot tiivistetysti:

• Tunnari: Kolmisen toistoa extrakapuloilla. Ekalla häsläsi ja nosti oman viereisen, sen jälkeen keskittyi. Hyvä vauhti!
• Merkki&ruutu: Ruutu oli keskellä ja merkkejä niin, että pystyin lähettämään kolmesta suunnasta. Todella hyvin haki merkin ja ruudun, eikä suunnan vaihtaminen vaikuttanut millään lailla. Hieno!
• Seuruuta: Lähtöjä ja hyvää meininkiä. Pään pysyminen lähdöissä ykköskriteeri ja saatiin hyviä pätkiä.
• Eteenmenoa: Ok meininki.

Aksassa tehtiin puomin ja putken erottelua. Sujui ihan tosi hyvin. Tein extrapitkiä lähetyksiä, jostain 15 metristä ja silti ei mennyt lankaan. Puomia myös leijeröitiin. Samoin keppeihin haettiin pitkiä lähetyksiä ja tehtiin pientä irtoamispätkää. On se vaan nykyisin niin hieno.

Illalla Rieha treenasi Killerillä vielä tottista. Lisäksi se pääsi testaamaan rallytokorataa ihan uuden ohjaajan kanssa, oli aika hauskan näköistä menoa. Hyvin se toimii kenen kanssa vaan. Viima sai leikkiä uuden porokoiratuttavuuden kanssa ja hyvin sillä ja nuorella miehellä meni leikit yhteen.

Lauantaina oli vuorossa JATin epäviralliset agikisat. Kisa oli joukkuekisa ja me oltiin oman treeniryhmän joukkueessa. Tiistain tehotytöt veikin kilpailevien luokan voiton kotiin, aika pätevää!

Riehan kanssa tehtiin oikeasti mahtava suoritus. Mulla oli vielä kipsi kädessä, mutta hyvin sujui ohjaaminen silti. Nollalla maaliin ja vaikka kyseessä olikin vaan epävirallinen kisa, olin niin iloinen. Onnistumiset antaa toivoa, että virallisissakin on sama mahdollista. Ja onhan se viime aikoina treeneissäkin tuntunut siltä, että ollaan samalla radalla.

Kaiken huipuksi Riehalla oli kilpailevien koirien nopein aika, mikä oli ihan huikeaa, mukana oli kuitenkin meidän seuran huippuja, sm-tasolla kisaavia kolmosluokkalaisia. Ei mikään turha kelpie tuo minun pikkutykki. Näistä onnistumisista tulee vaan niin hyvä mieli. Harmi, kun homma ei tullut videolle teknisten ongelmien takia, tämä olisi ollut voimarata pitkäksi aikaa. Mutta hyvä fiilis! Ja on meillä huippu treeniryhmä ja koutsi Hanna :).

Kisojen jälkeen yritettiin olla Annan kanssa reippaita ja treenattiin rallytokoa. Tosin reippaus jäi vähän puolitiehen, Tuike oli aika häiriöherkällä päällä ja en jaksanut sitä oikein tsempata. Rieha taas oli ihan irti ja rata meni ihan pelleilyksi, kun se komensi ja painoi ja edisti ja häntä vaan heilui... ei oikein jaksanut olla kovin tiukkana, niin parempi oli jättää homma siihen. Aina ei tämäkään "helppo" laji ihan suju.

Sunnuntaina treenatiin Killerillä tottista. Ensin tasamaanoutoa kilon kapulalla, ihan ok meno. Sitten metristä. 80 ja 90cm meni ihan ongelmitta, mutta metripä meinasikin vähän jänskättää. Aika yllättävä veto Riehalta. Sitten tehtiinkin hetsitreeniä ja parin semmoisen jälkeen keepie leiskautteli taas metristä kuin vettä vaan. Vähän se takaisin hypätessä saattaa koskea, mutta se sallittakoon. Loppuun eteenmenoa, jossa eka yritys oli ihan vino, mahdollisesti oli menossa hypylle. Sitten suoristeltiin hetki palkan kanssa.

Maanantai levättiin ja tiistaina olikin taas agitreenien vuoro. Hanna oli suunnitellut kivan treenin (lainattu Veeran blogista):

Puomin päähän irtoamista autettiin palkan kanssa. Sitten saikin olla tarkkana, että hyppäsi renkaan kunnolla. Vastaanottaminen renkaan takaa auttoi siihen. 8-10 oli aika haastava, kaarros venyi ihan väkisin. Sitä haettiin hetken verran ennen kuin alkoi hieman paremmin kääntymään. Pituudelle irtosi hienosti ja putkijarru toimi. 16-20 pätkä oli aikamoista taiteilua, mutta selvittiin. Siihen tuli pari pakkovalssia ja ne sujui kivasti. Mukava treeni, taas kerran. Minähän alan suorastaan taas innostua agilitystä, varmaan joku hetkellinen mielenhäiriö.

Eilen treenattiin taas Killerillä tokoa/tottista, nyt vähän isommalla porukalla. Ja kaatosateessa osan treeniä. Rieha teki:

• Tunnari: Oma nousi varmasti, mutta märkyys ja lätäköt hidasti vauhtia.
• Ohjattu: Haettiin vasen, oikeastaan ihan sama kuin tunnarissa.
• Luoksetulo: Himmaili stoppeja, luultavasti taas märkyys. Kiertojen kautta tehdessä paransi taas.
• Zeta: Hyvä seuruu, ekan maahanmenon teki seisomisena. Sen jälkeen sujui.
• Seuraaminen: Pitkä, liikkuroitu pätkä, olin tyytyväinen. Pää pysyi ja häntä heilui.
• Ruutu: Yksi nopea hetsilähetys, hyvä vauhti. Ilmeisesti alkoi tottua märkyyteen...
• Eteenmenoa ja jääviä: Jäävät toimi hyvin, myös juoksusta. Eteenmenossa tehtiin pari lähetystä palkalle ja yksi ilman. Hyvin eteni, mahaanmeni oli hieman nihkeää.
• Paikallaolot: Istuminen hyvä, makuussa oli mennyt lonkalle.

Tänään treenattiin vielä viestiä, toista kertaa Lauran kanssa. Viisi lähetystä, matkaa muutamia satoja metrejä. Pimeää ja märkää oli myös, eli ihan oikea meininki metsätreeneihin.

Rieha oli taas aivan liekeissä. Lauran suuntaan lähti ihan yhtä innoissaan kuin aina. Tänään ongelmat oli enemmänkin hanskaamisessa, meinasi karata sekä Lauralta, että multa kerran. Lisäksi tuli haukahduksia, jotka kyllä loppui, kun karjuin "hiljaa" niin, että metsä raikasi. Vauhti oli uskomaton ja virtaa riitti odotellessakin, olisi hallunut repiä hihnaa jatkuvasti. Seuraamiset sujui ekan karkaamisyrityksen jälkeen tosi hyvin, sama juttu Laurankin päässä. Vire on siis kova, onneksi oikeasti kolmosluokan viesti vähän jo väsyttää, eli kokeessa ei ihan samanmoista menoa ole todennäköisesti luvassa. Motivaatio ja vauhti on ainakin kohdillaan, hallintaa voidaan vielä vähän hioa ;).

Siinäpä pikainen kertaus. Ensi viikolla onkin luvassa kokeita oikein tuplasti. Jännää!

Nyt treenataan

Nyt alkaa treenaaminen, uskokaa mua :D. Sairaslomakin lähenee loppua ja koulussakin pitäisi aloittaa. Sitten kun on täysipäiväinen opiskelija, niin on aikaa treenata, vai mitä ;).

Viime viikon lomailin ja koirat oli hoidossa. Kiitos siitä kaikille! Rieha kävi Raisan luona ja oli päässyt tekemään hieman tottista ja esineitä. Hyvin oli kuulemma mennyt, sekä hoitoreissu, että treenit, mikä on tietysti kiva kuulla.

Eilen jatkettiin esineillä. Kolme esinettä ehkä 20x30 ruudussa. Tuike sai tallata ja etsiä myös yhden esineen. Rieha tykitti kolme esinettä ehkä minuutissa ja oli aivan onnessaan. Ensi kerralla jos tekisi vaikka ihan oikean kokoisen kaistaleen, nyt vaan muistuteltiin. Ja mikä hienointa, ei pelaillut esineillä yhtään ja luovutukset oli nättejä. Niin pätevä koiruus!

Tänään aamusta ajeltiin Killerille koko sakin kanssa. Ensin lenkki ja sitten hallille treenaamaan. Rieha sai aloittaa aksalla, jossa tehtiin pientä radanpätkää, missä oli mm. niitä haastavia välistävetoja. Täytyy sanoa, että oli vähän hassu fiilis ohjata kipsikädellä, mutta sujuihan se joten kuten. Eniten jännitti se, ettei Rieha juossut tai hypännyt suoraan käteen. No, selvittiin vammoitta ja ratakin sujui aika kivasti. Pätkällä oli myös puomi ja kontaktit sujui hyvin. Lisäksi tehtiin hieman pujottelua ja keinua. Olipas hauskaa, pitkästä aikaa!

Rieha meni tauolle ja myös Viima pääsi aksaamaan. Se mietti hetken hallin ovella, että oliko tämä taas hyvä juttu, mutta päätti tulla testaamaan. Ja sehän suorastaan villiintyi. Tehtiin ihan pitkää radanpätkää ja Viima halusi vaan tehdä uudestaan. Tuo on niin parasta, kun näkee miten se nauttii, eikä tarvitse yhtään miettiä innostaako sitä vaiko ei. Tämmöinen hömppäily vaan sopii meille, kummallekin jäi niin hyvä mieli :). Ja Viimahan osaa, virheitä sille ei satu, kunhan se moottori vaan käynnistyy.

Sitten oli vuorossa mummokoiratoko/-rallytoko. Ja edelleen, niin hyvän mielen treeniä. Otin mukaan sekä metallikapulan, että ohjatun kapulan ja Tuike karkasi niille ihan jatkuvasti, koska se vaan halusi niin noutaa. Ja pikkusaparo vaan heilui. Rallyjututkin oli hyvin mielessä. Kun vaan pääsisi niihin kokeisiin tässä joskus... Tuike esitti noudoista myös tälläisen bravuuriversion, johon ei moni pystykään:

 

Jännittäviä treenejä ja kuulumisia

Sairasloma helteillä kipsi kädessä on kuulkaas hyvin nautinnollista. Eli ei ole. Tekisi mieli uimaan ja rantasaunaan ym. Mutta tällä mennään, vielä pari viikkoa.

Sen sijaan treeneihin oli jo palattava, edes pienesti. Rieha-parka tuntuu vajonneen masennuksen alhoon treenien vähyyden takia. Ilme kirkastuu heti, jos vähänkin pääsee tekemään. Tässä tulee taas hyvin esiin sen lunki luonne, kun tekemistä ei ole tarjolla, niin se on hyvin huomaamaton ja rauhallinen koira. Minkäänmoista häiriökäyttäymistä ei tule esiin, se vaan sopeutuu.

Mutta sitten ne treenit. Viime viikolla vedettiin yksi napakka viestitreeni, koska meillä on nyt uusi apuohjaaja. Kiitos Laura! Eli treeni oli lähinnä totuttelua, sekä koiralle, että ohjaajille. Juoksutettiin neljä matkaa, tein pieniä siirtymiä, mutta kokonaismatka jäi joihinkin satoihin metreihin.

Rieha toki osoitti heti huikeutensa. Uusi ohjaaja ei aiheuttanut niin minkäänmoista epäröintiä tai mietintää. Se oli ihan tasan yhtä innoissaan, kuin aina ja juoksi ihan täysiä. Toisella matkalla tuli vähän ääntä, mutta joko minun hyvin ajoitetun hiljaa-karjaisun tai kuumuuden takia se oli loppumatkat ihan hiljaa. Lähetyksissä se meinasi hieman keulia, mutta tiukalla otteella pysyi hallussa. Ja se oli niin onnellinen, kun pääsi juoksemaan!

Vähän marjojakin kerättiin viime viikolla, Tuike avusti yksikätistä

Perjantaina käytiin Riehan kanssa kisatokovuorolla. Ja täytyy sanoa, että vähän jännitti ottaa kaatumisen jälkeen seuraamista. Juoksemista en edes viitsinyt testata. Jonkinmoinen post-traumaattinen stressireaktio vissiin ;)? Toivottavasti korjaantuu ennen seuraavaa koetta.

Mutta tehtiinhän me vaikka mitä muuta. Ohjattua, ruutua, kaukoja, seuraamista (käännöksiä, pitkiä suoria, hidasta kävelyä) ja tunnaria. Pientä tauon jälkeistä säätöä oli ilmassa, mutta yritys oli hyvä ja pienellä korjailulla meno oli mallikasta. Siitä se taas palautuu, kun päästään kunnolla treenaamisen makuun!

Mustat pyörähtivät myös näin komeissa maisemissa.

Muuten ollaan lähinnä hengailtu. Tuike on helteistä huolimatta oma pirteä itsensä, joka pitäisi aina ottaa mukaan. Niin reipas mummo. Viiman kesän suuri rakkaus on ollut Ikeasta ostettu panda-pehmolelu. Se kulkee panda suussa jatkuvasti, eikä sillä saa muut leikkiä, tai ei ainakaan missään nimessä Rieha. Huvinsa kullakin.

Heitin myös kaikki Riehan paperit vahingossa roskiin, Rieha sanoo, että voi huokaus.

Tyypillinen lenkkiasetelma, kaksi tärppää ja yksi oman tiensä kulkija

Unohdin myös päivittää, että Rieha kävi pari viikkoa sitten Tanja Kotilla hoidettavana. Synnytyksen ja pentujen jälkeisiä jumeja vielä löytyi ja sisuskaluja käsiteltiin huolella. Hyvin ne kuitenkin aukeni ja Rieha nautti.