Vanha ja uusi vuosi

Kertaillaanpa mekin tämä vuosi ja katsotaan hieman tulevaan.

Tuiken tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

• Rallytokon avoimesta luokasta hyväksyttyjä tuloksia jokunen. Iloista treenaamista.
• Temppuja ja kehonhallintaa enemmän.
• Fyysisen kunnon ylläpitoa edelleen kaikin keinoin. Säännöllistä huoltoa, että mummo pysyy terveenä ja reippaana vielä 10-vuotiaanakin.

Rallytokossa startattin kolme kertaa ja saatiin kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta luokasta. Se on teräsmummun kanssa todella hienosti. Temppuja ja kehonhallintaa ollaan tehty jonkin verran, enemmänkin saisi tehdä. Fyysisesti Tuike on kuitenkin ihan ok kunnossa, se on edelleen ihan täynnä intoa ja valmis tekemään mitä vaan, milloin vaan. Joinakin päivinä äreys vaivaa enemmän ja ylösnouseminen on hitaampaa, mutta kaikkiin kremppoihinsa nähden se on aivan hyvässä kunnossa.

Viiman tavoitteet vuodelle 2014 olivat:

• Tokossa edes se yksi kisa :). Mutta tärkeämpänä se kiva fiilis treenatessa. Koitan siis ylläpitää omaa reilua, mutta napakkaa linjaa sen kanssa. Tekemisestä ja yrittämisestä saa paljon palkkaa, passivoitumista ei sallita.
• Agissa satunnainen treenailu, hyvällä fiiliksellä. Kisatavoitteita ei laiteta.
• Mejää treenataan kun ehditään, koetavoitteita ei tässäkään aseteta, kun ei vaan aika riitä.
• Vimps täyttää helmikuussa 8-vuotta, ehkä niitä veteraanikehiä näyttelyissä voisi oikeasti katsella
• Viiman kanssa kokonaisuutena voidaan harrastaa kaikkea, kunhan sillä on hauskaa. Se taas on kiinni niin paljon siitä, miten itse suhtaudun sen tekemisiin. Eli muistan olla reilu, mutta vaatia asioita. Tämä koskee niin harrasteita, kuin esim. iltaisin pihalta sisälle tulemista ;).
• Lenkkeily ja kunnon ylläpito edelleen.

Tokossa ei startattu ja vähän luulen, että rouva porokoiran tokoura taitaa olla taputeltu. Rallytokossa Viima sen sijaan starttasi kerran ja sai hyväksytyn tuloksen alokasluokasta, omalla tyylillään. Agia ollaan tehty silloin tällöin ja sillä on ollut tosi kivaa. Mejä jäi tältä vuodelta oikeastaan kokonaan väliin, eikä näytelmiinkään jaksettu lähteä. Lenkkeillyt Viima on ahkerasti, niin meidän kuin muun perheen kanssa. Muutenkin Viiman kanssa elo sujuu mukavasti, se on seesteinen rouva, joka tietää oman arvonsa, mutta ymmärtää jossain määrin nykyisin myös, että omistajiakin kannattaa kuunneella.

Riehan tavoitteet 2014:

• Pennutuksesta palautuminen fyysisesti. Ahkeraa lenkkeilyä ja kunnon kasvatusta siis kevääksi! Jumppaa, venyttelyä ja hierontaa myös enemmän.
• Tokossa evl:n kisakokemuksen ja ennen kaikkea tulosvarmuuden kasvattaminen. Luulen, että se tulee osaksi iän mukana ja osaksi tietysti treenin kautta. SM-kisoihin osallistuminen ja sieltä tuloksen saaminen. Piirinmestaruuksissa voisi realistesti tavoitella paikkaa kolmen parhaan joukossa. Olen hieman haaveillut kisaamisesta ulkomailla, se olisi ainakin kokemus. Saa nähdä riittääkö vielä uskallus. Matkaseuraa, anyone :)?
• Pk-puolella VK3 ja JK1, jos vaan saadaan koepaikkoja. Ahkeraa treenausta, erityisesti jäljellä. Jos saadaan VK3 ennen SM-kisoja ja sillä pääsee kisaamaan, niin kai se on melkein pakko sinne lähteä :).
• Agissa satunnaista kisaamista ja suht säännöllistä treenausta. Nollia olisi tietysti kiva saada, mutta jos koittaisi tosissaan keskittyä tokoon ja pk-puolelle, niin en tiedä miten aika riittää.
• Rallytokoa huvituksena ja mielenvirkistyksenä, RTK1 nyt ainakin.

Pennutuksesta palautuminen otti aikansa, mutta palautui kuitenkin. Nisät sillä roikkui pitkään ja on ne vieläkin enemmän pakkasen armoilla kuin aiemmin. Kehonhuoltoa olisi saanut tehdä vieläkin enemmän, vaikka hierojilla ja fyssareilla käytiinkin. Kesällä uinti oli hyvää liikuntaa ja loppuvuotta kohden lenkkeilynkin määrä on taas kasvanut hyvin. Riehan pennuista on muuten kasvanut aivan ihania, eli siinä mielessä pennutus sujui hienosti!

Tokossa kisakokemusta karttui hyvin. Oikeastaan nyt vasta neljävuotiaana alkaa näkemään, millainen kisakoira se on kun sillä on enemmän ikää ja varmuutta. Aiemmin sillä oli vielä niin paljon nuoruuden hulluutta mukana ja vaikka nykyisinkin meno on iloista ja innokasta, niin sillä on tietynlainen varma ote hommaan. Käytiin tänä vuonna seitsemässä evl:n kokeessa (joista yksi oli SM-koe) ja saatiin kasaan yhteensä viisi EVL1-tulosta. Ei huono ollenkaan ja nyt takana on neljän ykkösen putki. SM-kisoista saatiin tulos, mutta ei ihan ylletty omalle tasollemme. Piirinmestaruuksissa oli kova taso ja vaikka tehtiin hienoa työtä, niin paikkaistumisen nolla vei mitalisijat ja oltiin neljänsiä. Ulkomaille ei vielä tänä vuonna päästy. Saatiin myös kelpieiden rotumestaruus.

PK-puolella vuosi oli huikea. Tavoitteena oli yksi VK3, saatiin kaksi ja kumpikin ykköstuloksella, vaikka jouduttiin vaihtamaan apuohjaajaakin. Tottikset oli yli 90p. kummassakin kokeessa ja muutenkin oli todella hienoa menoa. Valiokello tikittää siis ihan tosissaan! Viestillä oltiin myös PM-2 ja voitettiin rotumestaruus. SM-kisoihin ei päästy, vaikka ilmottauduttiin, koska mursin käteni. Jälkeä ei juuri treenattu, eikä siis myöskään kisattu.

Agissa kisattiin maltillisesti, alle 10 starttia. Mutta saatiin kaksi voittonollaa ja noustiin kakkosiin.

Rallytokosta saatiin RTK1 vanhoilla säännöillä ja kaksi hyväksyttyä tulosta avoimesta luokasta uusilla säännöillä. Kolmas kisa meni sivu suun, kun ohjaaja unohti kisakirjan kotiin...

Ja sitten ne ensi vuoden tavoitteet (jotka on vaan ajatuksia, kaikki tehdään koirien ehdoilla):

Tuiken tavoitteet vuodelle 2015:

• RTK2
• Iloisena ja terveenä mummokoirana porskuttaminen

Viiman tavoitteet vuodelle 2015:

• Joku rallytokokisa
• Rentoa fiilistä, iloista hömppäilyä ja terveyttä, pitkiä lenkkejä ja hyvää ruokaa

Riehan tavoitteet vuodelle 2015:

• Tokossa tulosvarmuuden säilyttäminen. SM- ja PM-kisoihin osallistuminen ja oman tasoisen suorituksen tekeminen. Uusien sääntöjen ja liikkeiden opettelu, että loppuvuodestakin saataisiin kisoja alle. Ehkä tänä vuonna se ulkomaanmatka, seuraakin olisi tarjolla.
• Viestillä toiveissa olisi KVA-arvo. Lisäksi toivottavasti pääsemme osallistumaan SM-kisoihin ja PM-kisoihin ja pystytään tekemään oman tasoinen suoritus niissäkin.
• Jälkeä treenataan oikeasti ja toivottavasti päästään kisaamaan.
• Agissa olisi mukava saada nollia kakkosista. Meidän meno on parantunut paljon, mutta edelleen haen itse sitä oikeaa tapaa ohjata supertykkiä.
• Rallytokossta RTK2 ja voittajaluokan starttaaminen
• Vepeily voitaisiin ottaa taas kuvioihin, jos vaan ehditaan ja koirafrisbeetäkin olisi kiva kokeilla
• Muuten kunnon ja terveyden ylläpito, niin kuin aktiiviselle harrastuskoiralle kuuluukin
• Varovainen mietintä siitä, tulisiko Riehalle vielä toiset pennut

Tämä vuosi on ollut hässäkkää ja muutosta, mutta niin vaan kaikesta on selvitty. On se vaan pakko oikeasti uskoa, että asioilla on aina tapana järjestyä. Ihan jokaisen kohdalla.

Ihanaa Uutta Vuotta kaikille!

Kuva Tiina Karvonen

Vähän ennen ja jälkeen joulun

Ennen joulua treenattiin pariin otteeseen agia. Käytiin myös JATin epävirallisissa kisoissa juoksemassa pari rataa. Ekalta radalta HYL ja tokalta 5, kun yksi rima tipahti. Ekalla radalla varmistelin ihan liikaa, enkä luottanut koiraan ja väärälle esteellehän se meni. Huomasin myös sen, että vaikka juuri oltiin treenattu itsenäistä puomia ja se Riehalta onnistuu, niin nyt en antanut sen tehdä puomia itse. Karjuin sille kiipee-käskyä naama punaisena ja koska se nykyisin jopa välillä kuuntelee, niin puomihan hidastui huomattavasti, kun alkoi hiipimään lopussa. Kun antaisi vaan sen käskyn ja luottaisi koiraan... Muuten meno oli hyvää ja toka rata varsinkin aika pätevää menoa.

Puomia käytiin sitten treenaamassa erikseen seuraavana päivänä ja toki pientä ohjauspätkääkin. Ja eihän siinä ollut mitään ongelmaa. Millä siis muistaisi sen kisoissakin...

Tapaninpäivänä kuvailin Riehaa hieman. Valo oli mitä oli, mutta kyllä sinne pari onnistunuttakin otosta mahtui mukaan. Tämä on erityisesti mieleinen, Rieha on niin itsensä näköinen. Loputonta iloa ja intoa, sitä tuo koira kyllä on.

Tapanina oli myös kinkunsulattelutreeni kilpatokoryhmän kanssa. Ohjaajalla meinasi ruuat vielä painaa, joten keskityin lähinnä heittelemään kapulaa. Treenattiin pk-tottiksen noutoja, kilon kapulalla ja hypyllä. Ajattelin, että talven aikana voisi ottaa tehotreeniä näillä ja tottutaisi sitä kunnolla vaan painavien kapuloiden kanssa liikkumiseen. Riehalla ei koskaan ole ollut ongelmaa isoissa kapuloissa, joten kisoihin on menty aika vähällä treenillä. Mutta olisihan se koirallekin reilumpaa, kun pääsisi kunnolla pelaamaan ison kapulan painon kanssa ja tottuisi siihen. Tai ei siitä ainakaan haittaa ole,

Tasamaanoudossa tein treeniä, jossa Rieha jäi istumaan kapulan edessään selin minuun. Käskystä vaan nappasi kapulan ja hyvästä vauhdista palkka. Ja hyvää vauhtia Riesku piti, laukka pysyi hyvin. Luovutuksia treenattiin erikseen, niissä oli ensin nytkähtelyongelmaa. Se katosi aika pian ja pystyi ottamaan kapulasta kunnolla kiinni, eikä nytkähtelyä tullut. Tässä kapulan paino näkyy jonkin verran ja Riehan pää menee väkisinkin hieman vinoon. Eli treeni ei ole pahasta.

Hyppynoutoa tehtiin vaan tokoesteellä, johon saatiin korkeutta ehk joku 60-70cm. Siinä ihan vaan heittoja ja noutoja. Halli on muuten hyvä paikka treenata heittämistä näin ohjaajallekin. Kapula pitää saada just eikä melkein esteen yli, muuten se kolahtaa kattoon. Vähän otettiin myös vinoja heittoja, niissä ei ollut ongelmaa. Palkkailin pääasiassa lennosta, mutta myös muutamasta luovutuksesta.

Tokopuolen jutuista treenattiin paikallaolot porukassa. Kumpikin sujui hyvin. Lisäksi testattiin Annan kanssa uutta evl:n paikkamakuuta, jossa siis kutsutaan koiran rivistä luokse. Tarkka suoritustapa ei vielä ole tiedossa, mutta tuskin treenistä haittakaan on. Rieha oli ekalla kerralla vähän ihmeissään, että noinko makuusta saa lähteä, mutta toisella kerralla tuli jo varmasti. Annan käskt jätti hyvin huomiotta. Siitä se uusien liikkeiden treenaaminen siis lähtee ;).

Tässä vielä pari kuvaa pallohullusta

Semmoinen pieni liitokelpi se on

Jouluyönä vain tontut ovat hereillä

Varsinkin isokorvaisimmilla tontuilla on kiirusta

Tärkeää on olla myös oma lahjanarunjatke

Siispä koko meidän tonttulauma toivottaa rauhallista ja ihanaa Joulua teille kaikille!

Itsenäinen puomi?

Tiistain treeneissä oli teemana puomi ja sen itsenäinen suorittaminen. Aika monta puomia radalle mahtumaan saatiin:

Ensimmäinen ja toinen puomi (3 ja 5)  tehtiin ihan vaan vedättämällä. 2- hypylle ja 4-putkeen lähetys ja sitten vaan jalkaa toisen eteen. Näissä ei ongelmia. 5-puomin jälkeen tehtiin sokkari ja jaakotuksella taas lähetys puomille (7). Nyt testattiin sivuttaista irtoamista, kun koira mentiin ottamaan pakkovalssilla vastaan 8-hypylle. Tässäkään ei ollut ongelmia, Rieha meni hienosti puomin päähän ja atuli hyvin pakkovalssiin. 9-putkeen lähettämisessä sai olla tarkkana, jos rintamasuunta aukesi yhtään, niin Rieha sinkosi jo kohti puomia.

12-puomilla testattiin irtoamista niin, että ohjaaja ei saanut mennä 9-putken ohi. Riehalla oli tässäkin tosi hyvä fokus eteenpäin. Sillä oli vaan niin kova kiire, että meinasi kääntyä ja tehdä puomin uudestaan takaisin päin. Tämä korjaantui, kun appari palkkasi puomin päässä.

Viimeisellä puomilla (16) jatkettiin irtoamistreeniä, tällä kertaa ohjaamaan ei saanut tulla putken jälkeen kuin puomin alkuun. Riehan irtoaminen näkyi tässäkin, se painatti heti ekalla kerralla täysin ongelmitta puomin päähän. Kontaktilla pysymistä ja siitä eteenpäin lähtemistä saa kyllä edelleen treenata. Mutta apparin ja/tai etupalkan kanssa tästäkin saa varmasti Riehalle helposti varman ja nopean. Kunhan vaan muistaa treenata ;).

Houkutusten highway

Eilen toteutettiin kavereiden kanssa Koiramestarit-ohjelmasta tuttu Houkutusten Highway- rata jyväskyläläisittäin. Tuloksen voitte nähdä alla. Ihailkaa siis koirieni koulutustasoa, erityisesti Viiman suoritus on täydellinen. Mikä nopeus, keskittyminen ja häiriötekijöiden täydellinen huomioimattomuus! On se vaan niin Viima. Myös Tuike yrittää parhaansa ja Rieha ei vaan voi sille mitään, että lelut hyppii suuhun.

Mutta oli meillä hauskaa, suosittelen lämpimästi :D.

Treenejä on takana useampi. Perjantaina oltiin hallilla kisatokovuorolla. Alkuun paikkikset, joissa oikein hieno keskittyminen. Tosin söi ilman lupaa maassa olleet haistelunamit vapautuksen jälkeen. Mutta parempi niin, kuin kesken paikkiksen.

Muissa seteissä tehtiin seuruuta, joka oli kyllä ihan rikki. Lelupalkka ei toimi kainalossa sitten yhtään, Rieha edistää vaan kahta kauheammin ja joudun huomauttamaan joka välissä. Namipalkalla kulki paljon paremmin ja sain oikeasti palkattuakin sitä, eikä homma ollut pelkkää ärinää. Jääviä tehtiin myös, samoin merkkiä ja ruutua. Loppuun vielä luoksetulon vahvistusta.

Eilen treenattiin houkutusten highwayn jälkeen vielä vähän tokoa. Edelleen seuraamista, joka oli jo paljon parempaa. Peruuttelin paljon ja volttasin vasemmalle, paikka alkoi taas löytymään. Kun vaan muistaisi pitää kriteerin tarkkana. Lähdöissä olen sentään pysynyt aika tiukkana ja nykiminen on vähentynyt huomattavasti. Jääviä jumpattiin myös ja niissä erityisesti istumisen tassujen liikkumattomuutta.

Merkillä huomasin, että kriteeri on siinäkin vähän lipsunut. Erityisesti, kun tietää pääsevänsä ruutuun, niin hakee merkille ruudun suuntaan. Korjattiin siis paikkaa suoremmaksi ja kierrettiin merkkiä lähetellen eri paikoista. Nopeasti muistui taas mieleen. Ruudussakin se sai käydä, siinä hyvä meno. Loppuun vielä kaukoja, joissa häiriö vei huomion yhdestä siirtymästä. Eli häiriötreeniä! Lisäksi taas tekniikkajumppaa, ei siitä vaan pääse mihinkään.

Tänään vielä pikavisiitti hallilla. Treenattiin tekniikkaa parilla hypyllä ja kahdella mutkaputkella. Teemana aika paljoltin sama kuin viime ratatreenin ongelmakohta, eli piirroksesta kohta 10-15.

Jos viimeksi oli ongelmia, niin nyt Rieha teki tosi upeasti. Taisi mennä kerran väärään putken päähän ja muutenkin kääntyi Riehaksi tosi hyvin. En tiedä oliko sillä vaikutusta, että oli ihan poikki ja en jaksanut kannustaa, joten ohjaus oli aika vähä-äänistä... Ehkä hiljainen ohjaus on se meidän juttu.

Yli ja ali pöytien

Viimasta piti tulla joskus mun superharrastuskoira. Tässäkin tapauksessa pätee se, että jokainen saa sellaisen koiran kuin ansaitsee ja vaikka Vimps ei ehkä himoharrastajan huippukriteereitä täytäkään, niin on se silti niin tärkeä ja niin ihana. Ja ainakin se on oman elämänsä supersankarikoira, kuten uusi pantakin todistaa.

Riehan kanssa oltiin tiistaina agitreeneissä. Teemana oli mm. pöytä ja rata oli tälläinen:

Alkuun harjoiteltiin pelkkää pöytää kahden hypyn välissä. Ensin otettiin kutsuna niin, että seisoin tokan hypyn edessä. Rieha teki hyvin riehamaisen suorituksen ja leiskautti koko pöydän yli. Kelpien mielestä se taisi olla joku pituuden ja muurin sekoitus. Pikkuhiljaa sen mieleen muistui, että pöydän päälle oli tarkoitus mennä, tosin jarrut oli silti pitkään kateissa. Ja taisi se kerran pysähtyä pöydän allekin. Tehtiin tätä harjoitusta myös irtoamisena niin, että seisoin keppien kohdalla ja lähetin hypyn yli pöydälle. Muistuttelua siis vaati tämä este, ei sitä liikaa olla treenattu.

Sitten itse rataan. Pöydälle oli tarkoitus lähettää koira itsenäisesti n. 2-hypyn tasalta. Tämä toimi Riehalla hyvin, se irtoaa ja pöydän jarrukin toimi, kun jäin taakse. Kepeille lähetys ja 5-hyppy valssaten.

6-kepeillä oli tarkoitus treenata loppuun päällejuoksua. Eli rohkeasti vaan liikkeelle, kun koira lähestyy loppua. Tämä toimi, kunhan oli napakka ja silloin myös putkeen lähetys onnistui, kun sain sen verran etumatkaa.  8-kepeille tehtiin takaaleikkaus, siinä ei ollut ongelmia.

Viimeisella keppikierroksella treenattiin sivuttaista irtoamista. Koira lähetettiin siis kepeille ja mentiin itse 11-hypyn taakse tekemään pakkovalssia. Rieha pujotteli upeasti ja pakkovalssi pelasi myös. Nää on niitä parhaita kohtia, kun sen itsenäisyys pääsee esiin.

Muurin takaakierto oli koko meidän treeniryhmälle vaikea, niin myös Riehalle. Näitäkään ei tule liian usein treenattua. Varsinkin, jos olin itse yhtään valsilla Riehan edessä, niin muurin palikat lenteli. Kun tilanteen rauhoitti, niin palikatkin alkoi pysymään. Loppuun tehtiin vielä valssi 13- ja takaaleikkaus 14-hypylle.

Huisin kiva treeni, erikoisia esteitä ja vaikeitakin ohjauksia. Silti pysyttiin yllättävänkin hyvin kartalla.

Tottisoppeja ym. treenintynkää

Alkuun tämän viikon traagisin tapahtuma.

Joku ei vissiin tykkää pandoista #pandasscre

Viime perjantaina oli tehotreenipäivä. Aamupäivällä oli Jatin ratatreenit ja tälläinen rata me rakennettiin:

Aika haastavahan tuo meille oli. Alkuun meinasin ensin persjättöjä, mutta loppupeleissä taidettiin mennä lähinnä valsseilla. Kiire oli ja varsinkin 6-hypyllä olin jatkuvasti myöhässä ja käännös pujotteluun venyi tämän takia. Muuten Riehalle sopi hyvin takaaleikkaus pujotteluun, vaikea kulma ei haitannut.

Toinen kohta, mitä jankattiin oli 14-17. Rieha pääsi kerran livahtamaan väärään putkeen ja sitä oli aika hankala kääntää enää oikeaan. Alunperin tämä johtui toko omasta huonosta ohjauksesta, mutta vaikka kuinka hiottiin, niin Rieha ei meinannut enää unohtaa väärää putkea. Tein voimakkaan linjauksen ja merkkauksen 15-hypylle ja 16-hypylle vastakäännöksen. Alkuun tein vastakäännöksen liian pitkälle, mikä tietysti työnsi Riehan väärään putkeen. Vastakäännös oli tehtävä melkein 15-hypyllä, että oli edes jotain mahdollisuuksia saada Rieha kääntymään.

Kiitos treenikamuille taas tsemppauksesta ja neuvoista. Ei oo aina helppoa, mutta kuten eräs päivän kanssatreenaaja sanoi, Rieha on nin makea, se vaan vaatii vähän enemmän asennetta välillä.

Perjantain treenirupeaman kruunasi illan kisatokovuoro hallilla. Aloitettiin paikkiksilla, joissa Rieha oli tosi hieno. Namiansat toimi taas hyvin, eikä nuuskimista esiintynyt. Skarppi ja pätevä, tykkäsin.

Ekassa setissä tehtiin ohjattua ja tunnaria. Niihin otettiin mukaan häiriötä. Ohjattua tehtiin suoraan odottavien koirien eteen. Tämä ei Riehaa häirinnyt ja kumpikin puoli nousi hienosti. Rieha myös skarppasi ihan hyvin eteentuloissa, mikä oli hyvä juttu.

Tunnarissa otettiin extrapitkää matkaa. Hyvin tuli esiin se mitä hainkin. Juokseminen kiihdyttää ja se näkyi heti sekoiluna. Tuli siis maistelua. Tätä korjailtiin. Riehan ilme ei kuitenkaan kärsinyt uusinnoista ja yritti silti tosi hyvin.

Toisella kierroksella tehtiin rallytokoa. Se oli jotain järkkyä, Rieha oli ihan irti. Hieman sai ohjaaja hengitellä syvään. Se ei malttanut odottaa yhtään esim. edessäoloa, tarjosi vaan kiertämistä. No treenattiin sitten lähinnä odottelua. Ihan hyvä idea sekin, ei siinä mitään.

Lauantaipäivän vietin Haukkuvaarassa Kiviahon Miian tottisoppeja kuuntelemassa. Paljon oli tuttua asiaa, mutta myös muutama uusi juttu. Rieha oli aika erityyppinen kuin muut koulutuksessa olleet koirat, joten sille piti kaivella vähän erilaisia metodeja

Riehan treenissä katsottiin läpi seuraamista, eteenmenoa ja noutoa. Seuraamisen edistämiseen saatiin neuvoksi palkan suunta. Olen itse palkannut paljon oikeasta kädestä niin, että koira kiertää taakse. Miia kehoitti siirtämään palkan kainaloon tai vasempaan käteen niin, että käsi on koiran pään toisella puolella. Hyvä pikkuvinkki, mikä pitää ottaa käytäntöön. Kiertämään lähtiessään koira kun herkästi kiepsahtaa eteenpäin, mikä tietysti vie paikkaa väärään suuntaan.

Eteenmenossa saatiin vinkiksi lähinnä toistot. Ja tottahan se on, taakse vilkuilu johtuu lähinnä vaan siitä, että Rieha ei ole ihan varma. Nyt tehdyt kaksi toistoa oli kyllä hienoja. Miia sanoi aina palkkaavansa koiran itse, jos käskee sen maahan, eikä silloin ole etupalkkaa ollenkaan. Itse olen käskenyt välillä maahan ja vapauttanut silti etupalkalle. Tätäkin voisi siis miettiä.

Noudoissa Miia neuvoi lähinnä totuttamaan koiraa raskaan kapulan painoon, sillä se saa parhaan asenteen koko liikkeeseen, kun ymmärtää miten kapulaa pitää. Tehtiin pari treeniä, jossa jätin Riehan istumaan kapulan kanssa ja kutsuin siitä tuomaan. Näissä todettiin, että paremmin toimi se, kun jätin Riehan selkä minuun päin ja kapula oli sen edessä. Hetken mietti, että mitäs nyt, mutta toi hyvin ja siinä se pääsee ottamaan kapulan samaan tyyliin kuin kokeessakin.

Olipa jännää olla suojeluihmisen opissa ja kun paikalla oli muutenkin paljon kokeneita pk-ihmisiä. Tuli ihan kisafiilis, ehkä se olikin tämän treenin paras osuus, kun sai treenata omaa jännitystä. Onneksi Rieha oli oma innokas itsensä ja ei se ainakaan ketään kylmäksi jätä menonsa kanssa.

Sylivekkejä ja sylivekkejä

Eilen treenattiin viikkotreenissä Top Teamin läksyrataa. Katselin rataa jo päivällä, että kuinkahan meille käy. Ja olihan se haastavaa, mutta ihan mukavaa, vaikka muutamassa kohdassa meinasi vähän epätoivo iskeä. Onneksi on tsemppaavat treenikamut ja kouluttaja. Kummasti sitä vielä yhden kierroksen jaksaa, kun joku kannustaa :). Rata oli tälläinen:

2-, 4- ja 6-hypyille tehtiin sylivekki. Siinä saikin hakea rytmiä ja rintamasuuntaa. Alkuun nämä sujui aika hyvin, mutta sitten Rieha keksi 2-hypyn takana olleen putken ja vaikka sylivekkini oli kuulemma oikein hyvä, niin Rieha ei enää kääntynyt ja tätä piti vääntää rautalankasta oikein huolella. Huoh.

7-hypylle tehtiin ennakoiva vastakäännös, jolla oli tarkoitus välttää takana ollut putki. Tämä toimi hyvin, mutta sitten 8- ja 9-hypyn välistävetoihin tuli ongelmia. Olin joko liian myöhässä tai liian lähellä tai jotain. Huoh. Tästä johtuen 11-hypylle tehty vippaus meinasi olla vähän hankalaa. Mutta selvittiin. Yllättävän hyvin Rieha vippaukseen lähti, vaikka ei kauheasti olla sitä tehty.

Loppurata tehtiin kerran raivolla, kun alun ohjauksissa meni niin paljon aikaa. Ja siinäpä ei enää ollutkaan juuri ongelmia. 13-putkeen takaaleikaten ja A:n kontakti nätisti. Putkijarru pelasi, samoin ennakoiva valssi 18-hypylle. Hyvä, että edes tässä tuli onnistumisen kokemus. Muusta radasta tuli lähinnä oppia, mutta sitähän varten me treenataan.

Joulukuu :O

Huh, meneepä aika taas nopeaan. Kohta on vuosi pulkassa. Siitä oma postaus myöhemmin. Marraskuun loppu meni meillä aika lailla rauhallisesti. Itse olin flunssainen ja sen takia treenit jäi vähälle. Koirat oli myös paljon hoidossa, koska viimeiset työvuorot verottivat aikaa tehokkaasti. Mutta työt on nyt melkein taputeltu loppuun vähäksi aikaa. Tästä tytöstä tulee siis täysipäiväinen opiskelija (ja koirien treenaaja ;) ).

Tuike kävi viime maanantaina Eerikalla hierottavana ja mummo oli jo paljon parempi. Seuraavaa hierontakertaa ei edes tarvinnut sopia, koska vetreytyminen oli jo niin hyvää. Mutta säännöllisesti se pitää huollettavana käyttää, koska erityisesti selän spondyloosi vetää lihaksia jumiin. Mutta sitten hoidetaan ja jumpataan, se on mummokoirat ansainneet,

Näin vauhdikas tokomummeli se oli pari vuotta sitten ja sitä se on edelleen

Treenaamisen iloa

Tällä viikolla on painettu kouluhommia, mutta on me ehditty treenaamaankin. Saatiin myös kuvia rotumestaruustokosta, laitan niitä tähän oheen. Kaikki kuvat on ottanut Pauliina Havo.

Merkillä, ohjattua odotellessa

Tiistaina oli agitreenit ja teemana sokkarit. Rata oli tälläinen:

Sokkareita väännettin 2-hypylle, 5-hypylle ja 7-hypylle. 8-hypylle päällejuoksu ja putkeen käännettiin puolivalssilla.

Meille vaikeimmat kohdat olivat 4-6 ja 7-8. Eka onnistui ihan ok, mutta Riehan hyppy ajautui vähän liian pitkälle, eli en vaan saanut sitä kääntymään kauhean nätisti kohti 6-hyppyä. Päällejuoksu taas oli tänään ihan ylivoimaisen vaikea. Rieha tuli n. 10 kertaa 8-hypyn väärältä puolelta. Lähetin sen taakse, mutta heti jos otin vastakkaisen käden mukaan, niin se onnistui kääntymään pienimmästäkin rakosesta hypyn toiselle puolelle. Ja sitten kun onnistuin, niin en vaan ehtinyt ja jouduin lähettämään sen takaaleikkauksella pituudelle. Olipa vaikeaa.

Annan kanssa tavattiin seuraavana aamuna hallilla ja treenattiin noita vaikeita pätkiä. 7-9 pätkässä alkuun helpotettiin kääntämällä 8-hyppyä nii, ettei väärälle puolelle tuleminen vaan toiminut. Mutta sitten Annalta tuli suurin ahaa-elämys omaan ohjaukseeni. Ihan turhaan yritin tehdä päällejuoksua vastakkaisen käden kanssa. Minun piti vaan heittää koira takaakiertoon, liikkua ja ottaa se vaan vastaan toiselle puolelle sokkarilla. Ja niinhän se sitten pelasikin. Eli tuollaisissa kohdissa vaan pitää jättää se ajatus päällejuoksusta ja vastakkaisella kädellä koiran ohjaamisesta ja liikkua, koska muuten en vaan ehdi. Sama juttu oli tuossa putken jälkeisessä pätkässä, liikettä niveliin, niin koirakin kääntyi paremmin. Kiitos Anna näiden ongelmien setvimisestä!

Viima teki myös agilityä. Tehtiin sellaista n. 15 esteen pätkää, joka oli rakennettu toiselle kentälle. Sai hyppiä hypyt medihyppyinä (ja silti onnistui pari kertaa tiputtamaan riman). Lisäksi siellä oli suoria putkia ja pujottelua. Kovasti oli taas porokoirassa intoa ja kivaa oli.

Tuike kävi vielä hommailemassa rallytokoa. Treenattiin erityisesti taas kääntymisiä ja niissä peruuttelua. Aika hyvin sujui, mummo oli vetreänä ja jaksoi liikuttaa takapäätään reippaasti. Muutkin liikkeet tehtiin pienen pystykorvan innolla

Perjantaina oli kisatokoryhmän treenit lämpimässä hallissa. Aloitettiin paikallaoloilla. Nyt päätin, että aletaan treenaamaan nuuskimattomuutta. Varsinkin makuusta saadaan herkästi joku puolen pisteen vähennys, kun ehtii pikkaisen nuuskaista. Nyt jätin kumpaankin paikallaoloon nakkeja ympärille ja tiukka kehoitus olla nuuskimatta. Istumisessa siirsi kerran tassuja, mutta makuu oli täydellinen. Tämä siis nyt tiukasti työn alle.

Luoksetulossa treenattiin stoppeja kiertojen kautta. Lisämausteena kuuntelua, eli stoppi saattoi tulla jo ennen kiertoa ja järjestys vaihteli. Hyvin oli kuulolla ja stoppasi hienosi ennen kiertoakin. Eteentulossa oli "hieman" liioittelun makua alkuun, tunki koko pään jalkojen väliin, eli siitä piti vähän sanoa.

Ruutua tehtiin häiriömerkkien kanssa. Myönnän, ne oli pahoja, kun laitoin ison kasan valkoisi merkkejä matkalle. Rieha menikin heti lankaan. Ruutu piti käydä näyttämässä ennen kuin alkoi löytämään sinne itse. Sen jälkeen itsevarmuus oli parempi ja ruutu löytyi.

Loppuun jumpattiin vielä seuruuta. Oli mukava porukalla miettiä, mitä tehtäisiin Riehan "pienelle" pursuilulle. Peruuttelutreeni pelasi taas hyvin ja paikka alkoi olemaan parempi. Samoin se auttoi pään nykimiseen, kun en kehunut ollenkaan, vaan naksutettiin, kun pää oli paikallaan. Rieha vaan nousee niin paljon palkasta ja kehuista, että se tekee hommasta levotonta. Ja edes sellaiset tooosi rauhalliset kehut ei auta, kun on vaan niin siistiä. Lähdöt pitäisi muutenkin rauhoittaa paremmin. Itsellä on vähän paha tapa sinkoilla koiran kanssa, kun pitäisi hengittää syvään ennen kuin lähtee liikkeelle. Yritetään nyt ottaa tämä tosissaan työn alle.

Koska on vaan niin siistii!

Rieha on tuplarotumestari!

Saanko esitellä, australiankelpieiden tokon rotumestari vm. 2014!

Eilen kisattiin siis Pieksämäella sekä bortsujen, että kelpieiden rotumestaruudesta. Tuomarina toimi Kaisa Poutanen ja evl:ssä kisasi 18 koirakkoa (joista 12 taisi olla bortsuja ja 3 kelpieitä). Päivä meni kuitenkin yllättävän nopeasti ja aikataulua kirittiin kiinni myöhästyneestä aloituksesta huolimatta.

Liikkeet olivat normaalissa järjestyksessä ja ruudusta poikki (niin kuin aina Pieksämäellä ;) ). Meidän suoritukset selostuksineen meni näin:

Paikkaistuminen 10

Paikkamakuu 9.5: Oli nuuskinut pienesti.

Seuraaminen 8,5: Alku oli vähän levotonta, mutta loppua kohden parani.

Zeta 9: Järjestys S-M-I. Jännäsin vähän, kun seisominen meinasi jäädä edellisillan treeneissä vähän päälle, mutta nyt ei ollut sitä ongelmaa. Stopit pelasi minusta hyvin, seuraaminen hieman keuli.

Luoksetulo 8,5: Seisominen oli hyvä, maahan olisi voinut mennä hinasen nopeammin. Loppu ok.

Ruutu 9: Muuten loistava ruutu, mutta kun käskin Riehan seisomaan, niin niiasi etupäätään alas leikkiinkutsuasentoon.

Ohjattu nouto 10: Tämä oli hieno. Oli hyvin kuulolla, katsoi kapulan viennin ja otti sen jälkeen kontaktin. Hyvä merkki, kapulan nosto ja luovutus oli ihan suora, jee :).

Metallinouto 10: Tämäkin oli ihan nappisuoritus, ei myöskään nytkähdellyt irrottaessa.

Tunnistunouto 8: Oma nousi heti ja palautti hyvää vauhtia. Pyöritti kuitenkin kapulaa suussa ja taisipa se vähän purrakin.

Kauko-ohjaus 7.5: Ihan ok kaukot, eteenpäin ei juuri tullut, mutta ilmeisesti oli vähän liioitellut peruuttamista ja oli liikkunut taaksepäin. Oli vähän vaikea nähdä oliko liikkunut, kun maassa ei ollut lähtöpaikalla mitään viivaa.

yht. 285.5p. EVL1 sij. 5/17

Olin todella tyytyväinen tähän suoritukseen. Rieha oli hyvin kuulolla ja innoissaan mukana. Ei kuitenkaan lähtenyt lapasesta ja mitään outoja virheitä ei sattunut. Oltiin aika lailla omalla tasollamme, pientä hiottavaa kun löytyy aina.

Kelpieiden rotumestaruus tuli siis meille, kakkoseen oli eroa viiden pisteen verran. Kaikki kokeessa olleet kolme kelpietä saivat muuten hyvät ykköset. Hieno juttu, että kilpailua tuli sitä kautta, vaikka osallistujamäärä ei huikea ollutkaan. Kokonaissijoitukseen olin myös todella tyytyväinen. Neljä ensimmäistä koiraa olivat maajoukkuetason bortsuja. eli ei huonoille hävitty.

Rieha on niin hieno koira ja nyt se on myös tuplarotumestari, kun viestin rotumestaruus meillä jo hallussa olikin. Aika huikeaa :)!

Tuplarotumestari sai kotimatkalla hyvin ansaitun palkinnon. Huomatkaa epäuskoinen ilme :)

Loppuun vielä pikainen selostus koetta edeltävien päivien treenistä. Torstaina käytiin hallilla, jossa Viima ja Rieha tekivät ensin vähän agipätkää. Treenasin Riehan kanssa viime kisoissa kahdesti pieleen mennyt kohtaa, jossa tultiin kahden hypyn kautta mutkaputkelle. Riehahan meni kummallakin kerralla väärään päähän, eli siihen, mikä edessä oli. Yritin ohjata sitä kisoissa valssilla putkeen, mutta se ei siis pelannut. Nyt treenasin tätä ihan vaan linjaamalla ja takaaleikkauksella ennen putkea. Toimi ihan todella paljon paremmin näin, Riehalle vaan tuntuu sopivan tuo takaaohjaus. Viima teki saman pätkän ja sen kanssa valssissa ei ollut mitään ongelmaa, kun vauhti ei päätä huimaa. Tyypit teki myös taas häiriötokoa keskenään, luoksetuloja ynnä muuta pientä.

Perjantaina pääsin ekaa kertaa mukaan kisatokoryhmän hallivuorolle. Olipa aikamoista luksusta treenata taas lämpimässä, isossa hallissa. Ja hyvät treenikamut tietysti kruunaa kaiken.

Saatiin hyvä viimeistelytreeni rotumestaruuksiin. Treenattiin luoksetulon stoppeja kiertojen kautta. Zetassa keskityttiin liikkuriin reagoimattomuuteen, koska kävi ilmi, että Rieha teki seisomisen liikkurin käskystä, eikä sen takia istuminen onnistunut. Pienen hinkkaamisen jälkeen kaikki vaihdot sujui ja liikkuri ei enää haitannut. Metallihypyssä haettiin vaan asennetta. Tunnarissa tehtiin vähän häiriötä. Nosti kerran väärän, muuten meni hyvin. Kaukoja jumppailtiin myös. Ai niin ja paikallaolot tehtiin kimpassa, ne sujui oikein hyvin. Hyvä treeni, josta jäi hyvä mieli seuraavan aamun koetta silmällä pitäen.

Häiriö- ja kimppatreeniä

Maanantaina käytiin hallilla koko porukan kanssa ja vedettiin tehokas treenituokio. Viiman kanssa aloitettiin pienellä agipätkällä. Vauhti ja hauskuus, ne oli homman tarkoitus. Viima olikin kovasti liekeissä ja arvosti erityisesti putkea. Se oli muuten sen inhokkieste nuorena, nykyisin se rakastaa sitä, eli niin ne vaan ajatukset muuttuu.

Viima oli niin innoissaan treenaamisesta, että ei halunnut autoon ollenkaan. Päätinkin sitten ottaa sen mukaan Riehan treeniin, häirikkökoiraksi. Ja se toteutti rooliaan erinomaisesti.

Rieha treenasi seuruuta ja Viima katseli vierestä. Sama juttu zetan kanssa. En saanut Riehaa kiinni vääristä jäävistä, mutta seuruuta piti hieman treenata kulmien kohdalla. Viima teki myös seuruuta ja Rieha teki sillä aikaa paikkaistumista. Luoksetuloa tekivät kumpikin, Viima suorana ja Rieha stopin kanssa. Tein juoksulähtöjä ja stoppaus vartaloavun kera. Tästä tuli ihan hauska kilpailuasetelema ja sain hyviä stoppeja Riehalle.

Ruutua Rieha teki itsekseen ja Viima norkoili missä sattuu tiellä. Hieman oli paikan kanssa tarkkuus hukassa, eli sitä tehtiin vielä läheltä. Metallinoudossa otettiin vauhti- ja hetsauslähtöjä ja hyvin sain laukan esiin.

Loppuun kumpikin teki vielä kaukoja. Laitoin Viiman tekemään Riehan ja minun väliin, eli siitä tuli vielä pikkaisen häiriötä. Rieha keskittyi oikein hyvin ja Viimakin teki I-M-vaihdot ihan avoimen luokan vaatimusten mukaan :). Hauska treeni ja kumpikin koira tykkäsi, kun pääsi hommiin.

Tuike kävi myös verestämässä voittajan juttuja. Se juoksi ruutuun ja haki metallikapulaa, kumpikin meni kovin hienosti. Loppuaika vaan leikittiin ja se sai hakea lelua temppujen palkaksi.

Eilen oli Riehan agitreenit ja ratana oli tälläinen kiemura:

Pakko hehkuttaa meidän agilityä. Se nimittäin tuntuu nykyisin oikeasti agilityltä. Tälläkin radalla mulla oli suht selvät sävelet, miten mennään ja ne jopa onnistui monessa kohtaa. Vielä, kun saa tämän fiiliksen siirrettyä kisaradoille!

Alussa treenattiin hieman sivuttaisirtoamista ja 4-hypylle saksalainen. Nämä toimi hienosti ja päästiin hyvin keinulle. 7-hypylle valssi ja putkijarru (joka unohtui ekalla kerralla ihan totaalisesti, mutta sen jälkeen pelasi ihan tosi hyvin). Pujottelun Rieha haki hienosti ja pääsin ottamaan etäisyyttä 10-hypylle. A ja putket sujui hyvin, kunhan rintamasuunta pelasi. Erottelussa ei ollut ongelmaa.

16-hypylle takaaleikkasin ja se pelasi Riehalla tosi hyvin. 17-19 pätkä oli haastavin, koska Rieha lähti valumaan ja hyppäsi ihan liian pitkälle, kun kokeilin ensin valssia 18-hypylle. Lopulta se toimi parhaiten niistolla ja takaaleikkaukselle 19-hypylle. Tässä kohden näkin hyvin Riehan erot, se ei ole paras kääntyjä (tai sitä ei ole opetettu siihen) ja varsinkin edestä ohjatessa se meinaa valua. Takaaohjaus taas sopii sille erinomaisesti ja saa sen olemaan enemmän kuulolla.

Mutta mainio rata, kiitos taas Hannalle! Treenin lopuksi Rieha kävi tekemässä kaukoja agilityhäiriössä. Lähinnä kuuntelua ja malttia haettiin ja hyvin pelasi. Kotitreenin "tylsät" odottelut on siis toimineet, eikä se enää häsää seuraavaa siirtoa hullun kiilto silmissä.

Tänään treffattiin Maarit ja Henna hallilla ja tokoiltiin taas urakalla.

Tehtiin alkuun luoksareita putken kautta. Olen lenkeillä vahvistanut sille myös peruuttamista stopin jälkeen ja tämä on mielestäni saanut sen ajatusta hyvin taakse. Ensin juoksutin vaan putkesta ja palkkailin stopeista. Sitten tehtiin koemaisia lähtöjä ja stopin jälkeen sai juosta takana olevaan putkeen. Rieha tykkäsi ja stopit sujui.

Ruutua tehtiin liikkuroidusti ja sain hyvin palkatuksi sekä aloituksesta, merkistä, että kuuntelusta ruudussa. Ei nykinyt pahasti ja oli kuulolla.

Zetassa ensin vaan käveltiin. Ei reagoinut liikkuriin, mutta edisti hieman. Peruuttelulla korjaantui. Samoin lähtöä ja pään ylhäällä pysymistä piti hieman muistutella. Jäävissä olikin sitten istuminen alkuun hukassa, tarjosi vaan seisomista. Viimeksi se kokeessa siis istui kaksi kertaa ja ollaan nyt treenattu seisomista. Jännästi nää heti näkyy...

Tunnaria tehtiin myös liikkuroituna. Yritettiin saada liikkurihäiriötä, eli möreää ääntä ja tuijotusta. Ei hätkäyttänyt Riehaa millään lailla. Oma tuli kummallakin kerralla hienosti. Todettiin myös se, että Rieha ei kuuntele yhtään, minkä käskyn annan. Sanoin ekalla kerra "oma"-käskyn sijaan "käsky" ja sinnehän se sinkosi. No, kuuntelua täytyy ehkä treenata erikseen, ei näin pari päivää ennen seuraavaa koetta.

Ohjatussa haettiin kerran oikea ja kun nousi niin nätisti vaikeasta paikasta, niin siitä suorapalkka. Muutenkin oli nätisti kuulolla, katsoi kapulan viennin ja sen jälkeen nosti hyvin kontaktin, siitäkin piti palkata.

Loppuun vielä Ruun ja Hupin kanssa paikallaolot. Ei huomauttamista kummassakaan ja hyvä niin.

Agia treeneissä ja kisoissa

Alkuun on pakko laittaa kuvatuokio mummokoiran iltaleikeistä. Pieni on niin onnellinen pehmolelunsa kanssa..

Riehan kanssa ollaan tällä viikolla aksattu viikkotreeneissä. Muuten oikeastaan vaan pientä kotihiontaa, lähinnä malttia kaukoihin. Viikkotreeneihin Hanna oli suunnitellut tämmöisen radan:

Alussa menin vastaanottamaan melkein puoleen väliin putkea. 7-hypylle taidettiin sovitella vastakäännösitä. 9-11 pätkä sujui hyvin, kun otin vaan koiran selkeästi haltuun 10-hypyn jälkeen, siitä heitto ja vastakäännös. Pujottelun haki tosi hyvin avokulmasta.

Pituudella meinasi tulla välillä kiire, eli se piti ohjata tarkkaan. 15-hypylle tehtiin jotain, jonka nimeä en muista (miten voinkin olla näin huono näiden kanssa...). No, 16-hypylle kuitenkin päällejuoksu, joka oli tänään taas himpan hankala. Rieha meni ohi tai sitten jos otin liian tiukasti niin tuli mukana väärälle puolelle. No pikkuhiljaa sekin sieltä tuli. 18-hyppy mentiin itse asiassa toisene suuntaan kuin piirroksessa, loppu oli ok.

Tänään kisattiin kolme rataa JATin kisoissa. Eipä jäänyt jälkipolville kerrottavaa, tuloksena 3xHYL. Mutta ei jäänyt huono fiilis, oltiin kuitenkin aika lailla samoilla radoilla. Toka ja kolmas rata meni hyllyksi ihan samasta kohdasta, se oli vähän tyhmää, kun en muuttanut viimeiselle radalle ohjausta siiihen. No, oppia ikä kaikki.

Rallytokosta tuloksia

Eilen kisattiin Tuiken ja Riehan kanssa rallytokoa täällä Jyväskylässä. Oltiin varasijalla, mutta loppupeleissä sain paikan kummallekin koiralle kahteen kisaan avoimeen luokkaan. Paikkana oli Taitavien tassujen halli, jossa muuten treenataan tokoa talvikausi. Tosi mukavan oloinen paikka, isot tilat ja hyvä pohja.

Ensimmäinen rata oli tälläinen:

Tuike starttasi ekana. Alku meni oikein mainiosti ja se tuli pätevänä mukana. Hypyllä se oikein innostui ja sen jälkeen homma hieman hankaloitui, kun se yritti mennä hypylle vielä uudestaankin...

Saatiin kaksi -10p. virhettä, kylteiltä 8 ja 14 ja huomautuksena rintamasuunta. Eli kun tehdään käännös vasemmalle, niin Tuike ei peruuta tarpeeksi, vaan kääntyy. Nuo on sille tosi vaikeita juttuja, kun leikattu jalka ei ole ihan priima ja selkä ei taivu kunnolla spondyloosin takia. Eli tähän ei kauheasti edes voi treenillä vaikuttaa. Alokkaassa noita kääntymisiä katsotaan enemmän sormien läpi, mutta avoimessa luokassa ollaan jo tarkempia.

Saatiin lisäksi muutama pikkuvirhe, lopputuloksena radalta 72p. eli hyväksytty tulos :). Tuomarin kommenteissa oli, että hienosti kannustettu ja olihan meillä tosi mukavaa. Olin tosi tyytyväinen Tuikkuseen, sen kanssa uudet hallit on aina vähän jänniä ja kun miettii nuo em. asiat, niin sai olla tosi iloinen meidän menosta.

Riehan kanssa mentiinkin sitten vähän eri vaihteella. Se oli niin onnellinen päästessään uuteen siistiin halliin, jossa on kaikkia siistejä juttuja ja ihmisiä ja saa vielä tehdä. Voihan toisen elämäniloa :D.

Loppupeleissä saatiin yksi -10p. virhe kyltillä 14, jossa se oli istunut yhden ylimääräisen kerran. En itse edes huomannut tätä, koska Rieha on vaan niin nopea. Muuten kaksi pikkuvirhettä, yhteensä 88p. ja myöskin hyväksytty tulos :)

Toinen rata oli haastavampi, koska häiriö oli isompi yleisön ollessa ihan radan vieressä. Muuten oikein kiva rata:

Tuike oli taas vuorossa ekana. Se otti hieman häiriötä lähdössä, mutta itse sössin ekan kyltin, kun unohdin istuttaa koiran sivulle alussa. Siitä -3p. Houkutus (nameja ja possulelu sangossa) meinasi kovasti kiinnostaa pientä valkoista, mutta selvittiin.

Tällä radalla Tuiken köpöys tuli esiin vielä enemmän. Se joutui odottelemaan kylmässä autossa ja vaikka sillä oli takki päällä, niin ihan varmasti jäykistää. Istuminen olikin tosi hidasta läpi radan ja sitä sai pyytää useampaan otteeseen. Muuten se oli hyvin mukana ja reipas.

Tällä radalla saatiin sitten kolme -10p. virhettä. Ensimmäinen tuli kyltillä 7, jossa Tuike ensin istui ja meni vasta sitten maahan. En viitsinyt uusia, kun näki, että sillä oli hieman hankalaa. Kaksi muuta isompaa virhettä tuli kylteiltä 8 ja 13, kummassakin syynä rintamasuunta. Tuike ei vaan enää yksinkertaisesti taipunut. Näiden päälle 8p. pikkuvirheistä, joten pisteet ei valitettavasti enää riittäneet tulokseen.

Mutta olen niin ylpeä mummosta, se teki parhaansa. Vanhuus tuo vaan mukanaan juttuja, eikä se enää ole ihan niin vetreä itsensä. Mutta reipas se on kuin mikä, eikä sitä suurimman osan ajasta uskoisi ikäisekseen. Kyllä me vielä yritetään se viimeinen tulos hakea koulutustunnukseen, mutta mennään koiran ehdoilla.

Rieha riemastutti radalla kovasti, itseäkin nauratti kun toinen oli niin innoissaan. Jouduin uusimaan ekan kyltin, kun Rieha ehti kiertää sivulle takakautta ennen kuin tajusin yhtään mitään. Siitä -3p. Lisäksi saatiin yksi kontrollivirhe, muuten meno oli oikein sujuvaa. Yhteensä 96p. ja toinen hyväksytty tulos kolmossijalla.

Kiva kisareissu ja on tää vaan hauska laji, rentoa ja mukavaa vaihtelua :)!

Agitreenit ja mummokoiran huoltoa

 Tiistaina treenattiin taas agia ja seuraavanlaista rataa:

 

 

Alussa otin Riehan vastaan 2-hypyllä ja tehtiin siihen ihan vastakäännös. Silti teki suht isoa kaarrosta, haki ehkä hieman 6-hyppyä. Osui kuitenkin joka kerta keinulle, eli sinänsä ei ongelmaa. 6-hypylle tehtiin pakkovalssi, joka toimi hienosti. Pujottelussa annoin koiran hakea ja takaaleikkasin, että pääsin putken puolelle. Toimi ihan sikahyvin, heti eka toisto oli aivan täydellinen.

 

  Piirroksesta puuttuu yksi numero, eli 12-putken jälkeen käytiin vielä hyppäämässä 6-hyppy samaan suuntaan. Siinä pyöritin Riehan niistolla A:n puoleisen siivekkeen ympäri. Toimi hienosti ja loppuun saatiin hyvä vauhti.

 

Aika tosi kiva rata, nyt ei ollut ollenkaan sellaisia ylitsepääsemättömiä ongelmia ja tehtiin tosi monessa hankalassa paikassa hyvää työtä. Alun kääntymistä ja jarrutusta siinä treenattiin vielä erikseen, mutta muuten rata oli aika lailla siinä.

 

Keskiviikkona Tuike kävi Hankalinin Erikan hierottavana. Kerrostaloelämä ja liukas rappukäytävä ovat varmasti osaltaan auttaneet siinä, että olen huomannut Tuiken olevan aika jumissa selästään. Ja Erika sanoi heti, että sillä olikin kunnon hanhenmunan kokoiset patit kyljissä. Eli oli voimakkaasti kerännyt sinne nestettä. Erika käsitteli Tuikkusta hyvän tovin ja kaularangankin alueelta löytyi jäykkyyttä. Mutta kyllä ne siitä onneksi lähtivät aukeamaan ja Tuike antoi käsitellä tosi hyvin. Mennään marraskuussa vielä uudestaan ja jatketaan hanhenmunien kadotusta.

 

Mutta olipa mummo tyytyväinen kun sai yksityishuomiota ja lääpintää :).

Maanantaina hallilla

Eilen vedettiin tehokas treeni-iltapäivä. Ensin metsälenkkiä, sitten hallille. Viiman kanssa tehtiin hömpöttelyrataa, helppoa, mutta hauskaa. Kovasti Viima taas tykkäsi. Mutta on se vaan vähän semmoinen, hyppytekniikkakin on ihan mitä sattuu ja se saattaa yhtäkkiä rojauttaa riman päälle ihan hassusti, vaikka se ei edes olisi kuin 50 sentissä. Eli kyllä tämä hömpöttely on sitä, mikä sille sopii. Kisakuntoon saattaminen olisi vaatinut niin paljon enemmän panostusta hyppytekniikkaan ym., eikä vauhti silti olisi enää riittänyt ylempiin luokkiin. Tämä onneksi riittää, meille kummallekin. Haukku raikasi ja häntä pyöri :).

 

Riehan kanssa tehtiin viime treenistä pätkä, eli 1-4 ja 7-11:

 

Rieha oli hallissa aivan liekeissä. Ainahan se on aksasta innoissaan, mutta nyt se veteli semmoisia kenguruloikkia, että oksat pois. Ei voinut kuin nauraa :D. Yllättävän hyvin se keskittyi kuitenkin tekemiseen. Päällejuoksut onnistui minusta hyvin. En kääntänyt liikaa ja Rieha hyppäsi maltillisesti. Tehtiin pätkää kumpaankin suuntaan ja alkuun palkkailin lelulla vaan hyvästä käännöksestä.

 

Toisessa pätkässä treenattiin puolivalssi-persjättö-välistäveto-puolivalssihässäkkää ja sekin sujui hienosti. Viime kerran alun ongelma siitä, että Rieha meinasi ajautua 9-hypyn väärälle puolelle puuttui nyt kokonaan. Kulki jotenkin tosi kivasti, hyvä me!

 

Rieha lähti tauolle ja rakentelin halliin pienen rallytokoradan. N. 15 kylttiä. Tuike tuli halliin ensin ja pääsi hommiin. Se aivan puhkui intoa ja narupallo sai kyytiä. Alkuun se yritti tarjota kosketusalustaa kyltillä, mutta kun siitä pääsi eroon, niin homma sujui hienosti. Eteentuloissa sillä on nyt hieman ollut ongelmaa istumisen kanssa, toivottavasti keskiviikon hieronta auttaa. Muuten se teki oikein pätevänä.

 

Rieha teki saman radan ja sen kanssa keskityttiin vaan siihen, että mennään ihan rauhassa. Istutin sitä edessä pitkiä aikoja, koska se vaan meinasi ennakoida. Paha tehtävä oli myös se, kun ensi edestä kierretään takaa ja sitten pitäisikin tulla suoraan sivulle. Näitä siis treenattiin peräkkäin useita kertoja ja alkoihan se kuuntelemaan, eikä vaan ennakoimaan. Kun maltti saatiin peliin, niin rata sujui hyvin. Pitää muistaa kisoissakin vaan kehua ihan rauhallisesti ja ottaa aikansa kylteillä.

Ralleja ja pentutapaaminen

Sain paikat koirille ensi viikon rallytokokisaan. Samalla tajusin, ettei juuri olla treenattu. Riehalle pitäisi opettaa mm. sivulla istumasta seisomaan nousu, ilman hyppyjä ja/tai haukahduksia. Samoin eteentuloa pitäisi saada "vähän" väljemmäksi, koska säännöissä ei sallita sitä, että koira on ihan iholla. No, onneksi muuten homma on perusjutuilla hyvin hallussa. Tuiken kanssa eniten jännittää väkimäärä ja koirapaljous, kun se ei ole niin kauheasti porukassa treenaillut viime aikoina. Lisäksi se on hieman jumisen oloinen. No, katsotaan.

Ollaan siis nyt kuitenkin kotitreenissä hiottu noita juttuja. Lisäksi perjantaina käytiin treenailemassa parin kaverin kanssa ihan kentällä. Tuiken kanssa käytiin läpi oikeastaan kaikki rallyliikkeet ja hyvin sillä oli homma hanskassa.

Rieha teki tokojuttuja ja niissä viime kokeen ongelmakohtia. Aloitettiin zetalla, jossa sain sen kiinni samasta jutusta kuin kokeessa, eli jos istuminen tulee eka, niin istuu myös seuraavan seisomisen. Tähän pitää nyt kiinnittää huomiota. Muuten teki nättiä työtä.

Luoksetulossa sen sijaan ei tehnyt makaamista tuplana, mutta stoppi oli muuten vähän huono. Takapalkan kanssa treenailtiin tätä. Lopuksi se juoksi ruutua ja merkkiä pariin otteeseen ja kaukotkin muisteltiin (ei omia vaihtoja tällä kertaa).

Eilen treenattiin hyvässä seurassa, kun Riehan ja Timin pentuja kokoontui Saarijärven Tehovastukselle. Kiviahon Katja tuli meitä kouluttamaan ja mukava päivä saatiin aikaiseksi. Paikalla Riehan pennuista oli 5/7 eli aika hienosti.

Elisa ja Terra, Laura ja Fiini, minä ja Rieha, Katja ja Riio, Sonja ja Prima sekä Elina ja Rokka 

Pennut treenaili omia juttujaan ja täytyy sanoa, että tykkään niistä ihan hirveästi. Onhan ne vilkkaita ja varmaan vlillä oikeita pain in the asseja :D, mutta kyllä niistä vaan paistaa halu tehdä töitä ja potentiaalia on vaikka mihin. Ja ihanaa, kun niillä on noin aktiiviset omistajat!

Riehan kanssa otettiin kaksi kierrosta treeniä. Ekalla keskityttiin seuraamiseen ja kehään tuloon. Riehan vire meinaa olla vähän väärä, tai olen lipsunut sen kanssa miten kehään tullaan. Ja se näkyy sitten kehään sinkoiluna ja levottomuutena seuraamisessa. Otettiin Riesku hihnaan ja huomautettiin heti, jos pää meinasi pyöriä. Sehän korjasi ilmeensä parilla huomautuksella, niin yksinkertaista se on vaan on. 

Lisäksi Katja puhui siitä, että Riehan kanssa kannattaisi oikeasti leikkiä ja riehua kunnolla ennen kisaa. Ihan silleesti, että läähättää. Sitten hetken lepo ja kehään. Kuulemma toimii Zenilläkin erinomaisen hyvin, eikä kiehumista tapahdu. Jotenkin tuollaista aina vaan jännittää, vaikka eihän Riehan vireen kanssa ole mitään ongelmaa.

Kehäänmenoissa myös napakka ote. Jos koira tulee kehään väärällä ilmeellä, niin heti pois ja homma poikki. Näihinkin saatiin taas rotia ihan eri lailla. Toisella kierroksella Katja vielä häiriköi kehään tuloja, mutta Riehapa oppi edellisestä kierroksesta, eikä kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Ihan erilainen tunne oli mennä seuraamisen aloituspaikkaan.

Toisena juttuna katsottiin luoksaria. Näytettiin kisamainen, joka oli aika tyypillinen, eli seisominen ei ollut ihan niin napakka kuin voisi, maahanmeno oli hyvä. Katjan mielestä Riehan ilme on ekalla pätkällä ihan erilainen, se lähtee ihan kaasu auki ja vasta ekan stopin jälkeen alkaa miettimään.

Tehtiin treeninä lähtöjä, joissa juoksin karkuun ja stoppasin vauhdista. Siinä oli jo ihan erilaista kropan käyttöä. Paljon siis vaan palkkaa stopeista ja huomio ekaan väliin.

Mukava päivä, hyvää seuraa ja herkkuja ja ihania pentuja, kiitos kaikille!!