Kuuntelutreeniopissa

Tänään treenattiin nuorten koirien ringin koulutuksessa Angelica Leimanin ohjauksessa. Kiva oli päästä kelpieohjaajan oppiin. Yleiseksi teemaksi Riehan treeniin toivoin kuuntelu-/häiriötreeniä.

Ekassa setissä katsottiin ohjattua. Liikkeessä ei sinänsä ole ongelmaa, mutta siinä näkyy herkästi Riehan tietty asenne, eli että se tietää nämä hommat ja odotellessa ehtii touhuilla. Se ei siis ole alussa kuulolla ja herää vasta, kun sen mielestä hauskuus alkaa, eli kun kapulat on viety. Tämä tuli hyvin esiin esimerkissä. Ehti pyörittää päätä sivulla ollessaan, vaikka itse liike sujuikin hyvin.

Tehtiin tähän treeniä, jossa liikkuri otti lelun ja kun katsoi skarppina kapuloiden vientiä, niin saikin vapautuksen lelulle. Rieha terästäytyi jo ekan toiston jälkeen huomattavasti, eikä enää ehtinyt kuikuilla muualle. Lisäksi tehtiin yllätyksellisyyttä niin, että lähetinkin koiran merkille kesken kapuloiden viennin. Sinänsä ihan perussettiä kaavan rikkomiseen, mutta niin ne vaan meinaa unohtua. Muutoksen Riehan ilmeessä huomasi heti, eli oikeasti pitäisi näitä treenata. Toki on muistettava tasapaino, eli koira ei kuitenkaan saa esim. varastaa liikkurille/merkille. Kuuntelu on kaiken a ja o.

Toisessa kuuntelutreenissä heitin kapulaa merkin lähelle ja Riehan piti vuorotellen joko noutaa tai sitten mennä merkille kapulasta huolimatta. Aiemmin ollaan tehty pelkkää merkkiä kapulahäriössä, mutta ilman noutoa ja silloin se pystyy hyvin luopumaan kapuloista. Tämä versio oli paljon pahempi. Rieha rakastaa noutaa ja yhden noudon jälkeen kapulasta luopuminen ei enää onnistunutkaan. Mutta kun sai rauhassa miettiä ja väärästä toiminnasta ei tullut palkkaa, niin nopeasti se alkoi ajattelemaan. Ihana nähdä kuinka koiralla raksuttaa, eikä se vaan oleta :).

Toisessa setissä puhuttiin ensin kaukoista. Niissä Ansu korosti palkasta luopumisen opettamista ja kieltämättä se on meillä vähän puolinaista. Otetaan se siis asialistalle jatkossa.

Sitten tehtiin vielä kuuntelutreenirata, joka meni näin:

1. Merkki, jonne piti mennä kapuloiden ja sivummalla olevan merkin ohi
2. Merkillä kaukoja
3. Merkiltä luoksetulo ja siinä puolessa välissä stoppi
4. Kapulan nosto ja se suussa sivulla olleen hypyn suorittaminen
5. Hypyn takana seis ja kapulasta irroitus
6. Hyppy ilman kapulaa
7. Suora luoksari leluun

Ensimmäinen tehtävä oli ehdottomasti vaikein. Merkki oli kaukana ja lähempänä olleet kapulat ja merkki kiinnostivat. Eli ei ihan luottanut käskyyn ja sitten tarjoili muuta. Edes käsimerkillä avustaminen ei meinannut auttaa. Lopulta se luopui kapuloista ja lähti etenemään. Siinä vaiheessa sillä oli hieman hermo kireällä ja merkillä tulikin kunnon komentamista, kun koitin saada sitä kuuntelemaan kaukoja. Siinä ei kiellot auttaneet, komensi vaan takaisin, eli piti käydä napakasti kertomassa sille, että tuollainen ei sovi. Sen jälkeen oli taas kuulolla.

Sen jälkeen homma toimi aika hienosti. Luoksarin stoppi oli hyvä ja nyt kun sai sen ihanan kapulan ottaa ihan luvan kanssa, niin mikäs sen kivempaa. Hyppy onnistui kapulan kanssa hyvin, stopissa sen jälkeen hieman valui. Kapulasta pystyi irrottamaan hyvin kaukokäskynä, mikä oli hyvä juttu. Siitä hypyn kautta palkalle ja kyllä oli tyytyväinen kelpi!

Edelleen, nämä tekee niin hyvää. Ansukin oli kovasti sitä mieltä, että Rieha kannattaa pistää ajattelemaan. Sanoi myös sen, että sen kanssa ei kannatta vääntää, eli jos se turhautuu ja komentaa, niin napakasti palautus maan pinnalle. Ei huutokisaa, vaan kerralla selväksi.

Loppuun tehtiin vielä kimpassa häiriötreeniä. Ensin koirat ympyrässä ja jokainen käskytti omaan tahtiin maahan-istu. Muutamaan sivu-käskyyn R ensin reagoi, sen jälkeen ei enää.

Mutta sitten tuli häiriköijä-Ansu, joka houkutteli istuvaa Riehaa maahan. Ja Rieha meni lankaan varmaan 15 kertaa peräkkäin. Vaikka kuinka huomautti ja kehui kun onnistui, niin kohta se taas oli maassa ihan tyytyväisenä. Ansu oli tässä siis selkeästi tosi hyvä ja Rieha ei ihan loistanut :D. Naaman edessä heiluneesta namista Rieha pystyi luopumaan melkein heti, mutta tietyllä äänensävyllä annettu maahan-käsky sai sen lakoamaan saman tien. Saatiin neuvoksi vaan homman selkeyttäminen. Rieha kuuluu koiriin, joita ei haittaa tehdä asiaa sataa kertaa väärin eli oikean ja väärän erottelussa saa olla tosi selkeä. Loppuun saatiin onneksi pari onnistunuttakin toistoa, eli ihan ei ollut epätoivoista.

Toisena treeninä tehtiin puolikaaressa kimppakaukoja. Jokainen käskytti koiraa vuorotellen. Tässä R ei reagoinut muiden käskyihin ollenkaan, mutta itse tekniikka oli vähän kökköä. Ilmeisesti lähellä olleet koirat vähän kiihdytti.

Mukava treenipäivä, jossa hyvää muistusta siitä, että kaavoihin ei kannata kangistua! Oli myös kiva tavata useampia uusia kelpieihmisiä :).

Houkutuksia, tokokoiran uusi aluevaltaus ja ohjaajapiiskaa

Eilen  oli Muuramessa rallytokon möllikisat ja pakkohan se oli lähteä koittamaan kisamaista tekemistä. Vettä satoi, oli pimeää ja kylmää. Lisäksi treenaaminen on ollut vähän niin ja näin, mutta mitäs sitten :D.

 

Ilmoitin Riehan alokasradalle. Sehän ei ole treenannut rallytokoa ikinä, eli lähdin koittamaan ihan puhtaalla tokopohjalla. Ennen radalle menoa testasin vaan sivulta eteentulon ja saksalaisen täyskäännöksen ja nerokelpi hiffasi ne välittömästi. Varsinkin kun niissä saa avustaa käsillä, niin eihän ne nyt ole temppu eikä mikään. Eli eikun radalle, joka näytti tältä (pahoittelut huonoista kuvista):

 

 

 

Rieha oli omaan tyyliinsä ihan liekeissä ja tuntui kovasti innostuvan tästäkin hommasta. Koitin mennä sen kanssa hillitymmin, kuin esim. Tuiken kanssa, ettei se olisi ihan lähtenyt lapasesta. Peruskehut, kun teki oikein ja sillä mentiin. Hihnan kanssa oltiin pariin otteeseen solmussa, mutta yllättävän hyvin selvittiin kuitenkin.

 

Yksi isompi virhe sattui, mutta se oli täysin oma moka. Eli 2-kyltillä olisi pitänyt pysähtyä, käskeä koira istumasta maahan ja lähteä siitä liikkeelle suoraan. No, minä käskytin Riehan maahan ja siitä takaisin istumaan ennen liikkeellelähtöä. Tästä väärin suoritettu kyltti ja -10p. Lisäksi saatiin yksi -3p., kun 12-kyltillä peruuttelin edellisen kyltin kumoon. Eli ei ole helppoa ei. Kaksi pistettä lähti pikkujutuista.

 

Rieha veti kuitenkin hienosti, tuloksena 85p. eli hyväksytty tulos, jolla vielä voitettiin alokasluokka. Arvostelulomakkeessa luki lisäksi, että iloinen energiapommi. Eli hyvin tokokoira pärjää rallytokossa, kun perusjutut on hallinnassa. Ohjaaja on asia erikseen.

 

Tuiken ilmoitin avoimeen luokkaan, joka jännitti enemmän. Jos alokasluokassa sattuu mokia silloin tällöin, niin vaikeammassa luokassa niitä sattuu ihan varmasti. Lisäksi siellä tulee uusia liikkeitä, koira on irti jne. Kaiken kruunaa houkutus, joka on ahneen pikkukoiran unelma. Päivän rata oli tälläinen:



 

  

 

Jännitys tiivistyi heti, kun näin, että houkutukseen vietiin avattu makkarapaketti. Lisäksi siellä oli iso jumppapallo ja joku lelu, mutta ne ei jännänneet lähellekään niin paljoa. Toinen meille vaikea kyltti oli istumisesta seisomaan nouseminen ja siinä koiran kiertäminen. Sitä ei olla treenattu vielä kovinkaan paljon ja se on Tuikelle aika vaikea liike.

 

Tuike veti radan läpi kuitenkin ihan ok. Vähän sitä jännäsi kesken suorituksen radan reunalle pölähtänyt (ainoa) katsoja, mutta loppua kohden pääsi siitä yli. Toki lirkuttelin sille minkä kerkesin ja reippaasti se sitten veti.

 

Mahtavinta oli se, että houkutus ei kiinnostanut Tuikea yhtään. Samoin seisominen onnistui aika hyvin, tosin nousi aika vinoon. Pisteitä lähti sitten 12- ja 14-kylteistä, kummastakin -10p. Peruuttelussa en ottanut viimeistä kolmea askelta tarpeeksi isosti (pelkäsin kaatavani taas kyltin), kun askelien pitäisi olla koko ajan samanlaisia. Viimeisessä täyskäännöksessä T ei kääntynyt tarpeeksi tiivisti, eli ei näyttänyt vaadittavaa takapään käytöä. Päälle pari pikkuvirhettä.

 

Tuloksena kuitenkin 73p. eli hyväksytty tulos. Ja  pikku-T voitti myös oman luokkansa, jossa tosin oli vaan kaksi osallistujaa. Mutta olin tosi tyytyväinen menoon tällä harjoittelumäärällä. Ja ohjaaja saa todellakin skarpata, turhaan tiputan noita pisteitä.

 

Viimakin oli mukana, mutta se ei halunnut syödä nameja oli muutenkin sitä mieltä, että pidä tunkkisi, niin se sai sitten vaan hengailla ja käydä muiden kanssa lenkillä.

 

Muuramesta ajettiin Riehan agitreeneihin, jossa tehtiin parin viikon takaista rataa:

 

Aamuinen juoksulenkki vissiin painoi jaloissa, kun tuntui, että oli tosi vaikeaa. Testailtiin vähän eri ohjauskuvioita kuin viimeksi ja muutamaa sai vääntää oikein rautalangasta, että meni tälle ohjaajalle perille. Mutta ylpeä olin edelleen 15-18 pätkästä, joka toimi taas niin hyvin takaaohjaten (viskileikkauksella?).

12-hypyn pakkovalssi-jaakotus oli yksi näistä vaikeista kuvioista. Ei vaan meinannut onnistua. Tuskalla kaivoin sen sieltä esiin edes jotenkin. 21-hypyllä treenattiin twistä ja sekin oli aika haastavaa. Siinä tuli esiin hyvin putken metrisääntö, eli jos en ehtinyt putken taakse metrillä, niin Rieha ei kääntynyt oikeaan suuntaan. Niisto toimi tässä paremmin, siis itsellä, Riehahan kääntyy, jos vaan liikun.

Pujottelun jälkeiseen hyppyyn testattiin japanilaista. Rieha oli aika lapasesta, se ei ihan hiffaa tuollaista ohjausta, jossa ei mennäkään heti esteelle. No, treeniä vaan.

 



Viesti vaan kulkee!

Päivittelin nyt videot edelliseen postaukseen. Kyllä niitä aika kriittisella silmällä katseli, tietysti lähinnä sitä omaa toimintaa. Onneksi itse kokeessa fiilis oli aivan huippu ja jälkikäteenhän sitä voi aina miettiä, mitä jatkossa treenaa. Ja koska tokon treenaaminen oli ennen koetta aika vähissä, niin seuraavaan voi taas treenata enemmän ;)

Meidän treenilistalle menee nyt (tai siis edelleen):

• häiriö, erityisesti taputtavat ihmiset ja erityisesti liikkeissä, joissa Riehalla ehtii olla tylsää, ennen kuin mitään tapahtuu (tunnari, kaukot, ohjattu)
• liikkuritreeni ja mahdollisimman paljon koiraa kiusaava, eli koitetaan saada se lähtemään
• treenien rikkominen, Rieha alkaa olemaan aika itsevarma kaikesta ja silloin niitä virheitä tulee, kun ei mieti

Mutta oli se vaan onnellinen tuolla, hauska eläin :).

Tänään vedettiin viestitreenit hyytävän kylmässä kelissä. Syksy tosiaan tuli ihan yhtäkkiä. Saatiin seuraksi Ansku, Ellu ja Aatu. Vedettiin voi-luokan kisamainen rata.

Rieha lähti B:ltä A:lle ekana, ei mitään ongelmia. Tässä oli heti tien ylitys, josta reitti kaarsi tiukasti vasempaan. Meni täysin ongelmitta tien yli ja kaarratti siitä vasemmalle, eli ihan oli kartalla. C-piste oli aikamoisessa ryteikössä, eli koiraa ei juuri nähnyt. Yksi haukahdus kuului, ilmeisesti edelliseltä pisteeltä ja kumpikin koira tuli hieman vasemmalta, Rieha tällä  kertaa tokana.

C-pisteeltä Rieha lähti taas tokana, hieno lähtö. D-piste oli taas aukeammalla paikalla, mutta sitä ennen oli tosi jyrkkä rinne, eli siinä mielessä vähän erikoisempi maasto. Nyt Riehasta kuului vähän enemmän ääntä, sellainen kiljahdushaukahdus kajahti pari kertaa. Tällä pätkällä se oli ilmeisesti kerran vilkaissut taakseen, ennen kuin lähti juoksemaan. Viimeiselle matkalle Rieha lähti ekana. Ajattelin, että rinne voi olla haastava, mutta sinne se painoi, eikä mitään ongelmia.

Hienosti se kyllä juoksee, voi vitsi, kun päästäisiin vielä tänä vuonna kokeeseen! Jäljestyspätkillä kuului nyt pari haukahdusta, mutta luulen sen johtuneen pitkälti siitä, että se oli vaan niin innoissaan. Treeniä muutama kerta alle ja muistutukset hiljaa olosta, niin ei varmasti olisi mitään ongelmaa. Se oli nyt todella innoissaan, odotuspaikoillakin olisi vaan halunnut leikkiä ja tuusata. Eli ei se 8km täysiä juostuna juuri kelpin kunnossa tunnu :). Toki se sitten odotteli rauhallisena, kun mitään ei tapahtunut.

Nyt on kaikki sormet ristissä, että päästäisiin kolmosluokka starttaamaan tänä vuonna!

Rieha ja lenkkikivaa, ei tarvii meillä aurata

Riehalle tokon piirinmestaruuspronssia!

Eilen kisattiin Keski-Suomen piirinmestaruuksista, lajina tietysti toko. Koe järjestettiin Keuruulla pesäpallokentällä. Yleisöäkin oli paikalla mukavasti viereisen jäähallin ansiosta. Kentällä pyöri yhtäaikaa kaksi kehää, eli ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua kaikinpuolin ;).

Tällä kertaa en ehtinyt juuri jännittämään itse koetta, koska koko viikonloppu meni säätäessä ja suhatessa paikasta toiseen. Olin tuplabuukannut eiliselle piirinmestaruuden lisäksi konserttimatkan Helsinkiin, eli näiden kahden yhteensovittaminen vaati jonkin verran järjestelyitä. Mutta loppupeleissä kaikki sujui, koe meni mainiosti, ehdin Helsinkiin ja koirakin pääsi kotiin (kiitos Annalle!).

EVL:n tuomaroi Anne Nokelainen, tiukka, mutta oikein kiva uusi tuttavuus. Liikkeet oli perinteisessä järjestyksessä, jaettuna kolmeen osaan (lisäilen videot myöhemmin, kunhan latautuvat):

Paikkaistuminen 9: Loppuvaiheessa oli liikutellut kuulemma tassuja.
Paikkamakuu 8.5: Pienesti nuuskinut.

Seuraaminen 8: Tuomari sanoi, että olipa siinä sähäkkä ja vauhdikas seuruu. Pistevähennykset siitä, että hitaassa kävelyssä painoi, paikallaan käännöksissä ylikompensoi takapuolella. Rieha olikin ihan liekeissä, vaikka kaavio oli pitkä (videolta puuttuu suurin osa).
Zeta 6.5: Järjestys I-M-S, Rieha teki hienosti M-M-S. Istuminen onnistui ennen kehään menoa ongelmitta, mutta ilmeisesti oli niin kovassa vireessä, että päätti vetäistä täysiä maahan. Muuten ei saatu kommenttia sen kummemmin, seuraaminen olisi varmaan voinut olla parempi, muut jäävät oli minusta hyviä.
Luoksetulo 8.5: Ennakoi hieman lähtökäskyä ja törmäsi hieman eteentullessa. Tässäkin oli tosi kovassa vireessä, mutta stopit pelasi silti hyvin. Tässä vaiheessa taisi tulla kommentti, että ei teidän perässä meinaa pysyä.
Ruutu 8: Pistevähennykset siitä, että ennakoi ihan sekunnin sadasosalla sekä maahanmenoa, että ilmeisesti seuruuseen tuloa. Kummassakin olin siis jo avaamassa suuta/kääntämässä päätä, eli käsky oli tuloillaan ja noin kovassa vireessä R vaan reagoi. Eikä muuten tätä muistettu treenata ollenkaan ennen koetta... Mutta toisaalta, suurimmassa osassa kokeista noita ei olisi lähtenyt pisteitä, suurin osa yleisöstäkään ei näitä huomannut.



Ohjattu nouto 10: Saatiin oikea ja se nousi hienosti.
Tunnari 10: Niin oli, oma nousi heti ja hyvä luovutus.
Metallinouto 10: Tässä vaiheessa tuomari sanoi, että taidatte olla oikeita noutoexperttejä :D.
Kaukot 5: Tuplakäsky maahanmenoon (vieressä tapahtui juuri jotain, eikä R ollut yhtään kuulolla). Yhdessä vaihdossa liikkui ehkä 15cm. Tiukka tuomio, mutta pystyttäisiin kyllä parempaankin.



yht 263,5p. 1-tulos, sijoitus 3/8

Eli tiukalla tuomaroinnilla ja kovassa seurassa saatiin siis pronssia. Rieha on ihan oikeasti Keski-Suomen kolmanneksi paras tokokoira, aika huikeaa! Tämä oli meidän kummankin eka piirinmestaruus evl:ssä, edessä on siis toivottavasti vaikka mitä, kun kumpikin kehitytään. Rieha oli kokeen nuorin koira, eli siinäkin mielessä saavutus.

Kaikista parasta kokeessa oli taas se tunne. Rieha oli aivan liekeissä. En vaan pysty edelleenkään käsittämään, miten olen saanut tuollaisen koiran, joka rakastaa tehdä tokoa noin paljon. Sen häntä heilui ja naama loisti läpi kokeen, se oli ryhdikäs, itsevarma, innokas ja vauhdikas. Aivan huikean mahtava! Toki siellä sitten tuli kauneusvirheitä, kun vire on noin korkea, mutta tulkoon, kyllä meillä on vielä aikaa hioa hillitympää suorittamista. Minä vaan niin tykkään tuon koiran asenteesta, sillä pääsee vaikka mihin!

Koska pm-kokeessa ei tainnut kukaan kuvata, niin saatte tyytyä näihin vanhoihin Katin ottamiin kuviin, jotka on edelleen musta ihan parhautta ja niistä näkyy vaan se fiilis!

Kisaryhmän treenit tihkusateessa

Tänään käytiin kisatokoryhmän treeneissä vetämässä kenraalit. Paikalla oli hyvin porukkaa, joten tuli oikeasti vähän isomman kisan tuntua kun tehtiin kahdella kentällä ja useampi koira samaan aikaan. Oli vähän erilaista menoa, kun esim. kaukoissa minun ja koiran välistä meni kaverin koira. Pitäisi ihan ehdottomasti treenata enemmän näin.

Treenit sujui tosi hyvin, Rieha oli suorastaan liekeissä. Tehtiin:

Ohjattua: Haettiin kummatkin puolet, lisäksi hetsailin merkkiä erikseen. Aivan tosi makea meno, kumpikin puoli nousi ihan täysiä ja luovutukset oli hyviä. Anna sanoi, että teen vartalolla luovutuksissa ylimääräistä liikettä, pitää siihen jatkossa kiinnittää huomiota. Voi olla, että nyt se tuli vaan sen takia, koska Rieha tuli niin lujaa kohti että oli pakko vähän nojata taakse.

Luoksetuloa: Kiertojen kautta ja stopit oli aivan upeita. Rieha keskittyi täysillä ja intensiivisesti, eikä reagoinut liikkuuriin edes vilkaisulla. Pomppuja tulee, mutta ne ei vaikuttaneet stoppeihin, mikä on pääasia. Jarrutusjäljet jäi vaan maahan. Suorassa luoksarissa meinasi ekalla kerralla ennoikoida stoppia, toka oli ok.

Tunnaria: Liikkuroitu koemainen. Nosti oman nopeasti, mutta piti vielä yksi varmistaa. Hyvä luovutus.

Metallinoutoa: Tämäkin sujui kivasti, teki ripeästi ja piti tiukalla otteella. Luovutukset ok, ihan pientä nyintää oli, vaikka koitin olla mahdollisimman rauhallinen. Mutta asenne oli kunnossa ja se on pääasia.

Kaukoja: Tässä saatiin tosiaan kunnon häiriöt, mikä oli huippujuttu. Koitin rikkoa palkkauskaavoja ja sai mennä palkalle välillä muutaman askeleen jälkeen, välillä oman käännöksen jälkeen jne. Oli tosi skarppina ja kuulolla. Vaihdotkin onnistui hyvin, kerran taisi mennä seisomisesta istumaan, kun piti mennä maihin. Mutta tässäkin ilme oli parasta, kaukoissa R on välillä ollut vähän tylsistynyt ja pää on pyörinyt jätön jälkeen. Nyt oli fokus kohdillaan!

Seuruuta: Lähtöjä ja kontaktin pitoa. Pää meinasi alkuun tippua lähdössä, mutta alkoi parantamaan nopeasti. Täytyy kokeessa muistuttaa tämä mieleen ennen kehään menoa.¨

Zetaa: Ensin pelkkää kävely- ja kulmatreeniä, joka sujui aika hyvin eli en itse mokaillut pahasti. Liikkuriin ei reagoinut. Sitten vaihtoja. Seisominen ja maahanmeno onnistui upeasti, mutta istuminen oli ihan hajalla. Seisoi kuin paraskin näyttelykoira, eikä millään meinannut hiffata mitä ajoin takaa. Joskus se väärä toiminto vaan jää päälle, eikä sitä meinaa saada rikotuksi enää millään. Tätä jankkailtiin ja onneksi istuminen taas ilmiintyi. Olisihan se ollut ihan liikaa, jos kaikki olisi sujunut kuin vettä vaan ennen koetta? Sehän oisi melkeinpä huono enne :D.

Paikallaolot: Istuminen oli ollut skarppi. Oli tosin koittanut katsoa kaukalon ulkopuolella olleita koiria niin paljon, että oli kuulemma näyttänyt siltä, että nousee kohta mangustiasentoon. Mutta ei liikettä, se on pääasia. Makuu oli sekin aika priima, harmi vaan että nousi lopussa Annan käskyllä istumaan. Sitä treenattiin pariin otteeseen.

Hyvät kenraalit ja rento ote!

Eräänä päivänä meille muutti jääkarhu, poro ja susi ja kuinka sitten kävikään

Jääkarhu

Poro

Susi

Jääkarhu, poro ja susi hellästi yhdessä suussa

Ylpeä porokoira ja kateellinen kelpie

  

Onnea on omat lelut ja rapsuttaja

Poro, susi ja jääkarhu jatkavat eloaan lelukaapissa ainakin seuraavaan leikkikertaan.

Sarvien ja korvien typistyksesta vastasi Tuike. Leluista ei olisi enää mitään jäljellä jos se olisi saanut touhuta niiden kanssa, mutta nyt olin julma ja takavarikoin ne typistyksen jälkeen.

Kiitos siis äiskälle ja Sannalle Ikean tuliaisista :)!

 

Tänään treenattiin Raisan kanssa Vaajakosken nurtsilla. Ollaan tehty hurjasti nurtsitreeniä, koska pm-kokeen piti olla nurmikolla. Se on sitten kuitenkin hiekalla. No, ei se varmaan lopputulosta ainakaan huononna, yleensä nurmikko on kuitenkin haastavampi alusta kapuloiden näkymisen ym. kannalta.

 

Tehtiin alkuun hyppytekniikkaa Viiman kanssa. Rieha saa vielä lepäillä viikonlopun kurssin jälkeen. Viima teki perussarjaa ja etäisyyden arviointia. Se oli suorastaan liekeissä, puhuttiinkin että tänään oli joku porokoirien villityspäivä :D. Perussarjalla se teki hyvää työtä. Etäisyyden arviointi on Viimalle hankalampaa, se ei juuri venytä hyppyä ja alkaa melkein heti ottamaan pienen välilaukan. Mutta kasvaapa ainakin itsevarmuus.

 

Tuiken kanssa taas rallytreeniä. Nyt treenattiin se avoimen hppykin, mikä eilen jäi tekemättä. Hienosti se sujui ja on tosi hauskaa, että rallyssa on näitä vauhdikkaampiakin liikkeitä. Muuten käytiin taas läpi avoimen juttuja sieltä täältä. Paikallaan seisomisessa aloin miettimään, että miten se käytännössä toteutetaan. Täytyy perehtyä sääntöihin nyt tarkemmin. Siinä meinasi taas alkuun tulla liikettä, mutta nopsaan korjasi.

 

Rieha teki ekana tunnarin liikkuroituna ja se oli aivan upea! Huikea vauhti ja oma nousi heti, kun siihen osui. Täysiä takaisin ja hieno luovutus. Nurmikko on ollut vaikea, mutta nyt kun ollaan siinä treenattu, niin on päässyt vaikeudesta yli. Hieno R!

 

Metallia haettiin nyt esteen yli. Tässäkin oli tosi hieno meno, ei yhtään epäröintiä ja laukalla ees taas. Raisa kysyikin, että miten sitä tarvii hetsata, kun se oli jo valmiiksi ihan liekeissä :D:

 

Luoksetuloa kertailtiin kiertojen kautta. Liikkurihäiriö stoppeihin. Tylsästi täytyy sanoa, että tämäkin sujui todella hyvin. Priimat stopit ja fokus ihan täysin minussa. Suorassa luoksarissa tuli pomppien, mutta kuitenkin hyvin eteen.

 

Seuraaminen oli treenin epätaisaisin osuus. Se kuulemma näyttää hyvältä, mutta itsestä tuntui välillä tosi kököltä. Oikealle käännökset oli ainakin ihan kauheita ja pää seilasi välillä liikaa. Mutta ehkä sitä itse on itsensä kriittisin katsoja, ulkopuolelle se ei niin näy. Loppuun lyhyempi pätkä, jossa sain korjattua noita omasta mielestäni huonosti menneitä kohtia.

 

Loppuun vielä kaukoja samaan aikaan, kun Naru teki vieressä tottista. Fokus oli tästä huolimatta hieno. Vaihdot oli niin hyviä, kuin vaan pystyy tekemään. Päästin sen välillä palkalle pelkästä kävelystä ja koitin, muutenkin tehdä liikkeestä jännän. Hyvällä ilmeellä se kyllä tekikin!

Hyppytekniikkaa pk-lajien näkökulmasta 2 ja huikeita tokoja

Riehan kanssa oltiin lauantaina Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssilla, jossa jatkettiin pk-hyppyharjoituksia. Aiemmat postaukset löytyy blogista: peruskurssi ja jatkokurssi1.

Rieha teki kahta harjoitusta. Ensimmäinen oli set point-harjoitus umpiesteellä, ponnari kuuden jalan päässä. Saman harjoituksen voi tehdä myös neljän jalan päästä, jolloin se on vielä fyysisesti vaativampi.

Set point on aloitettu agiesteellä ja kun perustekniikka on kunnossa, niin voi siirtyä umpinaiseen. Set point-harjoituksen tarkoituksena on opettaa koiralle painonsiirtoa takapäälle, mistä ponnistus lähtee. Pk-hypyssä painonsiirto on erityisen tärkeää, koska hypättävä este on niin korkea.Samalla harjoitus on koiralle jumppaa, joka vahvistaa hyppyyn käytettäviä lihaksia.

Ulla korosti edelleen myös sitä, kuinka pk-hypyssä pitää koiralla olla hyvät voimat ja korkea vire, koska se lähentelee koiran maksimisuoritusta. Lähtöasentona hyvä istuma-asento, jossa koira ei kenota mihinkään suuntaan ja istuu tasaisesti takajalkojen päällä.

Riehan treenissä este korotettiin aina 70 senttiin, joka on aika maksimi, mitä noin lyhyestä matkasta voi hypätä. Jos haluaa kasvattaa korkeutta, niin silloin myös lähtömatkaa aletaan lisäämään. Tämän jälkeen estettä alettiin laskemaan ja vaihdoin itse puolta, eli loput toistot tehtiin kutsuhyppynä. Silloin samassa treenissä tulee treenattua sekä meno, että tulohyppy. Tässä kohden palkan suunta on tärkeää, eli sen pitää olla maassa, jotta koira voisi pitää pään alhaalla. Ulla näytti meille tähän hyvän kikan, eli seisoin leveässä haara-asennossa ja tiputin lelun maahan niin, että Rieha näki sen. Samalla kun se katsoi tippuvaa lelua, se sai luvan hypätä. Näin sen katse oli alhaalla, eikä kontaktissa minuun.

Video Riehan treenistä::



Rieha meni 50 senttiin asti oikein hyvällä tekniikalla, sen jälkeen hajoili pikkaisen. Mutta aika hyvällä mallilla se silti on ja Ullakin sanoi, että hyppäsi sen 60-70 senttiä kuitenkin suhteellisen hyvin. Kulma oli sille hieman haastava, eli ihan ei saanut kroppaansa korkeimmissa siihen mukaan. Tarkkana saa olla lähtöasennon kanssa, koska Rieha alkaa helposti kenottamaan etupainoiseksi, jolloin hyppytekniikka myös huononee.

Toisena treeninä tehtiin liikkuvaa hyppyä, jossa viimeisenä esteenä taas umpieste, jota nostettiin. Kolme tavallista hyppyä perussarjan väleillä ja viimeinen hyppy 16 jalan päässä. Tässä vaihtelu voi olla 15-17 jalkaa. Samassa treenissä koiralle tulee sekä, etäisyyden, että korkeuden arviointia.

Riehan treenissä korkeus vaihteli 50-80cm. Tätä treeniä tehtäisiin nyt muutama kerta ja sen jälkeen nostetaan väli 60-90cm. Nostettaessa korkeutta saattaa viimeisen esteen etäisyyttä myös joutua kasvattamaan 17 jalkaan. Tähän mukaan myös paluuhyppytreeni set point-treenin tapaan.



Rieha arpoi ponnistuspaikkaa jonkin verran, eli ei ole sillekään ihan itsestäänselvää, mistä hypätään. Tämäkin kuitenkin ihan hyvällä mallilla ja ainakin motivaatio ja vire on ihan kohdillaan. Siitä ei voi kyllä Riehaa moittia! Ulla tykkäsi, että Rieha on hyvällä mallilla kaikin puolin. Aina voi kuitenkin treenata ja parantaa tekniikkaa ja myös fysiikkaa. Mukavaa oli taas käydä kuuntelemassa.

Tehtiin hallissa lämpäksi myös kaukoja, koska siellä vire on aina korkea. Riesku olikin aika täpinöissään. Ensin meinasi tulla liikettä, sitten omatoimisia vaihtoja. Mutta lopulta se alkoi keskittymään ja saatiin hyvää tekniikkaa. Se on vaan aina makeaa, kuinka noinkin korkeassa vireessä se pystyy ajattelemaan ja muuttamaan omaa toimintaa.

--------------------------------------------

Tänään treenattiin tokoa Jennyn ja huiskujen kanssa Vaajakosken nurtsilla.

Aloitettiin metskulla, jossa vaan motivaation nostatusta. Harmi, kun metallissa en oikein voi ottaa vauhtinoutoja, koska irrottaa sitten herkästi kokeessakin palkan toivossa. Mutta lähdöt hetsaten ja luovutuksesta iso palkka. Kyllähän se kapula vähän kolisi, mutta palautui hyvällä laukalla. Luovutuksissa tuli nytkähtelyä, mutta sitäkin saatiin loppua kohden vähennettyä.

Zetassa pari kolme kierrosta pelkkää kävelyä liikkurin käskyjen toimiessa häiriönä. Rieha meinasi mennä lankaan pariin otteeseen, eli esitti omatoimisia jääviä. Tuli siis tarpeeseen. Kävely oli taas todella vaikeaa itselle, tuntui, että kulmissa mentiin ihan miten sattuu. Tehtiin yksi kiekka myös jäävien kanssa. Seisomisessa liikutti hieman tassua ekalla kerralla, toka oli priima ja samoin istuminen ja maahanmeno.

Ohjatussa treenattiin suuntia ja vähän hetsailtiin merkkiä. Kumpikin puoli nousi hyvin, vaikka nurtsi haastava olikin. On taas alkanut ajattelemaan enemmän keskikapulaa, siis hyvässä mielessä. Se huomaa sen, mutta muistaa, että sitä ei oteta. Luovutuksetkin sujui hyvin, vahvistelin niitä vielä kiertojen kautta ja aika hyvin mallasi itseään suoraan, vaikka tuli vinosta. Asenne super ja liikkuri oli ilmaa!

Tunnari oli taas alkuun nurtsilla vaikea. Kolme toistoa ja jokainen oli edellistä parempi. Viimeinen oli ihan priima, eli kyllä se ajatus sieltä taas tulee.

Ruudussa vahvistelin vaan keskikohdan hakemista. Lähetin sen ruutuun kolmesta eri suunnasta ja joka kerta paikka oli hieno. Tämän se osaa vaikka unissaan ;).

Kaukoja tehtiin samaan aikaan, kun Mila teki ruutua ja ihan siinä ruudun vieressä. Aika hyvin pystyi fokusoimaan olennaiseen, vaikka ihana ruutu olikin vieressä. Ja vaihdot, ne oli suorastaa priimaa. Se mietti jokaista ja ajatus oli nimenomaan takana, jee! Muistin loppuun tehdä myös yhden koemaisen, eli että palasin koiran viereen ennen vapautusta. Muuten palkka tuli hyvästä vaihdosta.

Tuiken kanssa otettiin rallysulkeiset ja kerrattiin oikeastaan melkein kaikki avoimen kyltit (pl. hyppy). Se teki tosi kivasti ja iloisella asenteella. Houkutusruudussa oli kapuloita ja ne oli Tuikelle ilmaa. Vielä kun uskaltaisi treenata sillä ruualla... Eteentuloissa ei tarvitse apuaskelta ja hakee itse hyvin paikkaa. 360 astetta oikealle toimii nyt tosi hyvin, kun opetin siihen eri käskyn.

Oikeastaan ainut, mikä tarvitsi nyt kunnolla treeniä oli seisominen niin, että kierrän sen ympäri. Seisomista ei olla tehty aikoihin ja sen teki kauheasti mieli vähän kääntyä perään. Kiersin ja voivottelin jos liikkui, paikallaan pysymisestä tietysti heti palkka. Alkoi muistua hyvin mieleen. Eli kyllä me aika valmiita sinne avoimeen oltaisiin.

Tokojutuista tehtiin luoksaria suorana ja sen stoppeja kierroista. Tuike ei ole samanlainen himokiertäjä kuin Rieha, mutta tekee ja siitä on kuitenkin helppo ottaa stoppeja. Eli kyllä ne kierrot vaan pelaa, muillekin kuin paimenille. Lopuksi se haki ohjatun kapulat vapaamuotoisesti. Muistissa oli suuntakäskyt, koska järjestys oli juuri se, minkä osoitin.

Viimeisenä otin vielä porokoiratokot. Viima oli taas niin reipas! Tänään sitä ei tarvinnut edes pakottaa kentälle, tuli sinne ihan onnessaan ihan itse :). Aloitettiin hetsinoudoilla ja mikä vauhti, vau! Kokeilin myös muutamia luovutuksia ja pienen mietinnän jälkeen onnistui.

Luoksetulossa Viimalla oli niin paljon intoa, että varasti! Ja tottakai palkkasin ruhtinaallisesti, koska Viima saa todellakin olla niin röyhkeä kuin vaan ikinä haluaa. Stoppi täytyy muistutella mieleen erikseen, esim. kiertojen kautta. Loppuun tehtiin vielä seuraamista ja siinäkin se oli aika reipas. Koitin muistaa tehdä sen kanssa aina jonkun tempun ennen palkan saamista ja se selkeästi nosti virettä. Alkoi jopa oma-aloitteisesti hyppimään vasten, mikä oli aivan huippua. Sitten juostiin yhdessä vielä loppupalkalle. Oli rentoa ja ihanaa, huipputreeni!

Kyllä mulla vaan on kolme pätevää ja niin erilaista koiraa! Jokaisen kanssa saa (siis oikeasti saa, koska etuoikeus se on) miettiä asoita ihan eri vinkkelistä.

Yksi on täysiä tekevä työnarkomaani, joka elää joka solullaan sille, että kerron mitä se saa seuraavaksi tehdä. Toinen on täpäkkä ja itsepäinen pikkuakka, jolle pitää olla samaan aikaan sekä sopivan tiukka, että motivoiva ja se palvoo maata jalkojesi alla ja unohtaa muun maailman häiriöt. Kolmas on oman tiensä kulkija, jonka kanssa pitää heittää romukoppaan kaikki ajatukset siitä mitä sen pitäisi olla, ottaa vaan rennosti, vaatia ja olla aidosti iloinen onnistumisista, koska kaikki palaute näkyy koiran vireessä samantien.

Aika huisin mahtavaa!

Niin ollaan taas treenattu

Eilen treenattiin ensin tokoa Killerin parkkiksella Miian ja Sadun kanssa. Rieha oli ihan porsas, se komensi ja pöllöili. Toisaalta rakastan sen sika-asennetta, eipähän tarvii ainakaan huolia että kävisi hommat ahdistamaan. Toisaalta se on välillä hieman hermoja kiristävää... No, itsepähän olen tieni valinnut :D.

Ruudussa treenattiin liikkuriin reagoimattomuutta merkillä, eikä se siihen reagoinutkaan. Useita lähetyksiä ja paljon palkkaa hyvästä odotuksesta. Sitten muutama ruutuun lähetys, joissa muuten mainio meno, paitsi veti suoraan maihin (kyllä minä tämän osaan). Sitä korjailtiin hetki.

Luoksetulossa myös liikkuriin reagoimattomuutta. Sekin sujui hyvin, mutta stopit oli huonoja, eli niitä piti vahvistella. Tein sille stopin jälkeen peruuttelua, sillä ajatus siirtyi taas hyvin taakse.

Ohjatussa haettiin vasenta. Eikä se meinannut löytyä millään. Se oli ehdottomasti vaikeampi puoli, takana oli autoja ja vieraita koiria, mutta ei Rieha kyllä edes kunnolla yrittänyt. Se lähti joo kaartamaan, mutta kun ei heti nähnyt kapulaa, niin suuntasi keskelle ja siitä jouduin sitten sanomaan. Vein sen seisomaan kapuloille ja näytin vasemman ja silti keskimmäinen kiinnosti. Meinasi jo kelpiltä usko loppua (rupesi komentamaan) ja vähän myös minulta. Onneksi se vasuri sieltä lopulta nousi.

Loppuun paikallaolot porukalla. Istumisessa liikutti kerran tassuja, muuten erinomainen. Makuussa meni lonkalle ja kävin sen korjaamassa, sekin oli muuten hyvä.

Sitten oli vuorossa agitreenit ja tälläinen rata:

Minua suoraan sanottuna jännitti miten käy noin vaikean radan kanssa, mutta Rieha oli upea ja itsekään en ollut ihan pöllö. Ekalla kiekalla tehtiin kuutoselle asti ja sitten oli pakko palkata, koska minä onnistuin ja koira onnistui. Osasin rytmittää takaakierrot hyvin ja uskalsin liikkua.

7-10 oli Riehalta upeaa irtoamista. 12-hypyllä pyöritin vaan lähemmän siivekkeen ympäri, sekin sujui ok. Noissa vaan pitäisi muistaa pitää se oma liike, eikä jäädä vaan töllistelemään. 13-putki oli Riehalle haastava, se ei meinannut millään kääntyä vasemmalle, vaikka kuin putkijarruttelin. Tehtiin sitä erikseen pari kertaa ja lopulta tajusi, että minne puolelle menin.

Ihan kaikista tyytyväisin radalla olin kohtaan 14-18. En olisi ikinä uskout sen onnistuvan, mutta se meni ekalla kerralla ihan nappiin. Rieha kääntyi 17-hypylle takaaohjaten aivan upeasti, kun olin ihan varma, että se paukkaa joko 16-hypyn jälkeen suoraan putkeen tai ei käänny ja käy hyppäämässä 12-hypyn. Mutta me ollaan niin kehitytty ja se luki ohjauksen ihan täydellisesti!

Loppurata tehtiin 27-hypylle saakka. Kaikki muu sujui tosi kivasti, mutta viimeistä hyppyä piti uusia. Rieha halusi ihan välttämättä hypätä sen toisin päin ja jos otin liiaksi haltuun, niin se veti hypyn ohi ja putkeen. Tuollaisessa linjassa olevat hypyt on vaan treenattava.

Mutta hei, me päästiin oikeasti aika sujuvalla menolla 27 estettä!!! Jee! En tiedä oliko mun upouusilla lenkkareilla vaikutusta asiaan :D.

------------------------------------------

Tänään oli vuorossa kisatokoryhmän treenit. Paikalla oli hurjasti sakkia, eli saatiin sekä häiriötä että kunnon rivipaikallaolot. Muutenkin meno oli paljon järkevämpää tänään.

Luoksetulon stoppeja tehtiin kiertojen kautta. Liikkuri häiriköi oikein urakalla ja koitti saada Riehaa liikkumaan stopista, mutta se ei mennyt lankaan. Stopit oli muutenkin tosi hyviä, näitä lisää! Suorassa luoksetulossa meinasi pomppia, mutta tuli kuitenkin hyvin eteen. Eli pitäisi muistaa ottaa enemmän ihan suoraan leluun, että pomput taas unohtuisi.

Ohjatussa haettiin kumpikin puoli. Eilen vaikea vasen oli tänään täydellinen. Oikea oli vaikeampi, eli jouduin stoppaamaan ja lähettämään uudestaan ennen kuin nousi. Mutta pääasia, että korjasi hyvin. Treenattiin suuntia vielä lähietäisyydeltä, eikä niissä enää ollut ongelmaa. Ja muistin jopa palkkailla merkiltä erikseen, se meinaa näissä treeneissä herkästi unohtua.

Tunnari tehtiin kaksi kertaa liikkuroituna vaikealla nurmella. Ekalla kerralla nosti oman, mutta tiputti ja varmisteli vielä pari ennen kuin toi. Lisäksi puri kapulaa törkeästi, eli epävarma oli. Uusinassa itsevarmuus oli ihan eri luokkaa, oma nousi välittömästi, eikä purrut eli palkkasin suoraan lennosta. Eli toistoja, toistoja ja vaan nurtsilla!

Itsekseen tehtiin vielä kaukoja ja seuruuta. Kaukoissa aika perushyvä meno, ainoa vaihto joka ei ole ihan priima on S-M. Siinä se ei vaan osaa mennä tarpeeksi taakse ja tulee hieman liikettä. Seuraamisessa tehtiin tempon muutoksia ja niissä kontaktin pitämistä. Hyvin paransi, erityisesti juoksupätkillä.

Loppuun paikallaolot rivissä ja koemaisina. Istumisessa jätin vissiin alussa jo hieman vinoon, mutta muuten oli ollut hyvin vaikka naapuri meni heti alussa maihin. Makuu oli muuten täydellinen, mutta meinasi pompsahtaa perusasentoon naapurin käskystä. Sitä jos ehtisi vielä treenata edes kerran...

Tuiken kanssa tehtiin myös. Luoksetuloa, kaukoja ja metallinoutoa. Kaukoista täytyy sanoa, että ne on kyllä nykyisin niin kivat! Luoksari sujui myös. Metallissa vähän häiritsi maassa olleet namit, jotka toki täytyi etsiä ja syödä ennen kapulan nostoa... 

Tuike teki vielä rallyjuttuja, erityisesti vasemman kautta tehtävää täyskäännöstä, jossa ei saisi takapuoli osua maahan. Opetin siihen eri käskyn, koska perus-seuraamiskäskyllä meinaa ihan väkisin istua. Samoin testailtiin avoimen luokan seuraamisessa pyörähtämistä ja se sujui kuin vettä vaan. Vähän olen katsellut rallykisoja sillä silmällä, ainoa mikä meinaa jännittää on se houkutus. Maailman ahnein pikkukoira ja ruokahoukutus ei ehkä ole paras yhdistelmä :D.

Illan treenin kruunasi Viima. Sitä meinasi alkuun ahdistaa koko kentälle tuleminen, mutta kun otin sen vaan ulos ja alettiin tekemään, niin se voitti kaikki jännitykset ja oli suorastaan liikuttavan iloinen! Sitä vaan tulee niin hyvälle mielelle, kun toisesta loistaa tyytyväisyys, varsinkaan kun se ei ole ihan itsestään selvä juttu.

Viiman kanssa tehtiin vauhtinoutoja, eli heittelin kapulaa ja heti kun lähti tulemaan laukalla niin lihapulla lensi. Ja sehän tuli! Tosin se myös saalisti kapulaa, mutta antaa saalistaa. Samalla meiningillä luoksetuloja ja ne oli niin nopsia. Loppuun vielä seuraamista, joka on ehkä se haastavin juttu ja siinäkin Vimps pisti aivan parastaan ja lihapullat lensi. Se ei halunnut mennä autoon takaisin, eli treenistä jäi tosiaankin hyvä fiilis! Jos koittaisi tehdä porokoirasta taas tokokoiran? Pitäisi treenit vaan lyhyinä, superhauskoina ja superpalkattuina. Koska on se vaan niin symppis.

Parin päivän tokot kotona ja koemaisena

Aktiivinen kotipihatreeni on nyt alkanut ja treenisuunnitelma tehty. Lauantaina ehdittiin käydä liikkeet suurimmaksi osaksi läpi, toissapäivänä ja eilen pilkottiin. Tänään tehtiin koemainen, että saatiin ne viimeisetkin hiottavat jutut esiin.

Toissapäivänä tehtiin metallilla pitoja, hetsilähtöjä hypyn kanssa ja luovutusta. Suurimmaksi osaksi hyvä meno. Välillä vähän arpoo nostoa, mutta kun yllyttää ja hetsaa, niin parantaa. Edessä pito meinaa välillä valua, kun pää ylhällä ei pysty pitämään hyvin kiinni, mutta pääasia että pitää. En tiedä pitäiskö tuohon treenata erilainen luovutus, eli että ei tarviisi kenottaa edessä pää ylhäällä. Mutta toisaalta, onnistuu se näinkin, vaikka välillä vähän ällö onkin.

Kaukoissa aloituksia, jotka oli ihan supersurkeita. Riesku oli ihan korvaton, kun piti kuunnella naapurin koirien haukuntaa. Reagoi vasta toiseen käskyyn kolme kertaa. Siinä vaiheessa laitoin sen jäähylle miettimään hommaa, jonka jälkeen otettiin uudestaan. Kummasti korvat palautui tämän jälkeen.
Seuraamisessa koitin tuunailla paikkaa ja kontaktia. Meinaa nimittäin vähän keulia. Katsotaan.

Eilen tehtiin tunnaria nurtisilla. Iso kasa vääriä, oma tahalleen vaikeisiin paikkoihin. Lisähäiriönä Tuike, eli saivat hakea Riehan kanssa omaa vuorotellen. Kivasti tuli kilpailufiilistä, varsinkin kun Tuike meinasi välillä ihan väkisin tunkea kapuloille samaan aikaan Riehan kanssa. Se on vaan nykyisin niin anarkistimummo, joka ei ihan malta totella :D.

Mutta itse tunnarit sujui hyvin, kummaltakin. Tekivät kumpikin viitisen toistoa eri kuvioilla. Tuike nosti oman todella varmasti, palautuksessa se alkuun mietti, mutta itseluottamus kasvoi nopsaaa ja palautukset nopeutui. Riehalla tuli muutama varmistelu, erityisesti silloin kun oma oli ihan nurmikon peitossa. Mutta sekää ei nostanut yhtään väärää ja palautukset oli hienoja.

Ohjatun kapulan kanssa treenattiin vinoja luovutuksia, eli laitoin sen kiertämään ja menin itse seisomaan eri päin. Aika hienosti R hiffasi idean ja osasi tuoda kapulan eteen vaikka seisoin selin sitä kohti. Vinoissa ei ollut mitään ongelmaa. Tämä oli hyvä kaavan rikkominen!

Ja tänään sitten se koemainen. Jenny liikkuroi, oltiin nurtsilla vähän vieraammassa paikassa eli siinäkin mielessä hyvä treeni. Rieha oli tosi korkeassa vireessa ja aivan liekeissä. Se ehkä vähän näkyi ;).

Seuraaminen: Hieman oli epätasainen suoritus, sekä minulta, että koiralta. Nurtsilla oli taas yllättävän vaikeaa kävelä, enkä siis ainakaan auttanut. Pari kontaktin tippumista, pientä edistämistä. Ehkä sellainen kasin seuruu.

Zeta: M-S-I, kaikki vaihdot tosi hyviä. Seuraamisessa hieman keulintaa. 9 - 9.5

Luoksetulo: Tuli täysiä ja pomppien, oikein naama loisti kun oli niin siistiä. Kumpikin stoppi hyviä, mutta seisomisessa kääntyi kohti liikkuria palkan toivossa. Loppu ok. Ehkä 8-9?

Ruutu: Hieno merkkki. Ennakoi ruutuun lähtöä ihan sekunnin sadasosan, tuomari ei välttämättä olisi huomannut. Ruudussa hyvä paikka ja stopit. Meinasi nuuskia, josta ärähdin ja lopetti. Loppu ok. 9

Ohjattu: Haettiin oikea. Kapulat näkyi tosi huonosti nurmikosta. Lähti kuitenkin ihan täysiä etenemään oikealle ja siitä löysi kapulan. Vauhti nostossa upea. Luovutus vino, loppuasento ok. Vinoudesta 9- 9.5

Metallihyppy: Pieni este ja iso kapula ei toimineet. Sylkäisi maahan, eikä meinannut ottaa uudestaan, heilutti vaan häntää. Nollille oisi mennyt.

Tunnari: Alkoi satamaan kaatamalla, se häiritsi ja Rieha nousi seisomaan sivulla. Hieman törkkäisi yhtä väärää, ei kuitenkaan minusta nostanut. Oma nousi sen jälkeen hyvin ja luovutus ok. 7-8?

Kaukot: Hieman tuli liikettä ja vinoutta. Aika huonot kaukot verrattuna viime aikaisiin. Ehkä 6.5 -7

Hyvin tuli selville, mitä pitää treenata ennen ensi viikkoa. Liikkuriin reagoimattomuus, metsku ja kaukot on ne isoimmat. Kapuloiden luovutuksia voisi myös hioa, samoin treenata nurtsilla nyt tunnaria niin paljon kuin ehditään. Seuraamisessa tempon vaihtoja ja niissä kontaktin pysymistä. Muuten asenne oli Riehalla hyvä ja teki ihan täysiä. Paikallaolot on sujuneet hyvin, eli pienellä treenillä ykkönen on ihan tehtävissä. Treenaamattomuus vaan näkyy heti noissa tietyissä jutuissa, evl koostuu niin tuhannesta palasesta.

Ultimaattinen pk-harmitus, mutta myös piristystä

Mitäs me. Eilen piti olla meidän ensimmäinen 3-luokan viestikoe. Vähän niin kuin kauden päätapahtuma. Siihen oltiin valmistauduttu fyysisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti. Koe kuitenkin jouduttiin perumaan tuomarin sairastuttua, eli koepäivä muuttui kotipäiväksi. Ei siinä, se on elämää.

Mutta kyllä se silti harmittaa. Tänä vuonna tuskin enää päästään kokeeseen, viestikokeita on niin vähän ja pentusuunnitelmat vaikuttaa. Ensi keväälle voi toki miettiä kokeita, jos Rieha on kunnossa. Samalla voi toivoa, että saadaan kahden ihmisen aikataulut natsamaan ja kaikki muut muuttuvat tekijät onnistumaan... Nyt ne olisi olleet kaikki kohdillaan.

Tiedän myös, että mulla on nuori koira, jonka kanssa parhaat kisavuodet on  toivottavasti vasta edessä. Mutta silti, mulle kokeissa tai kisoissa käyminen ei ole koskaan mikään pikkujuttu. Henkinen valmistautuminen on se rankin osuus, ehdottomasti. Elämässä on tietysti myös paljon vakavempia asioita, mutta silti, saa se harmittaa jos kauan odotettu koe menee mönkään. Tottakai minä tästä harmituksesta selviän, jatkan treenausta ja asetan uusia tavoitteita vaikka ne nyt tällä kaudella ei toteutuisikaan.

Onneksi mulla on maailman paras kisakaveri! Voiko tälle muuta kuin hymyillä, aina täysillä mukana :)

Viime viikolla treenattiin koetta silmällä pitäen tottista ja esineitä. Tottis oli hyvällä mallilla, jäävät sujui ja minä osasin juosta. Metrisessä tuli vähän kolinaa, mutta se oli ehkä enemmän muista jutuista riippuvaista. Esineissä treenattiin lähinnä luovutuksia, ettei lähtisi edes sitä pistettä mässytyksestä. Ei päästy testaamaan olisiko treeni siirtynyt koetilanteeseen, hyvältä kuitenkin vaikutti. Ensi kerralla sitten.

Sitten niitä piristyksiä. Käytiin tiistaina mökillä, postauksen kuvat on sieltä. Oli ihana arskapäivä, koirat kävi uiskentelemassa, juoksivat ja tonkivat paikkoja. Mieli lepäsi!

 Tuike polleana lelun kanssa, perässä kateellinen kelpie

Torstaina alkoi agitreenit uudessa ryhmässä. Meillä oli aika hauska aloitus, tehtiin sekä ohjaajien, että koirien kuntotestit. Koirat tekivät kaikki kontaktit, pujottelun, putken ja irtoamissuoran, jotka kellotettiin. Tehdään sitten kauden lopussa vertailut, onko parannusta tullut. Yllättäen kävi selväksi, että R on nopea, mutta on kiva verrata saadaanko aikoja parannettua. Kontakteissa on ainakin työstämisen varaa, Rieha herkästi kuitenkin hidastaa loppuun hiipimällä.

Ohjaajien kuntotesteissä juostiin kentällä. Onnistuin saamaan kohtuulliset tulokset, vaikka olin liikkeellä 12h työpäivän jälkeen. Hauska on nähdä, että tuleeko näihin aikoihin muutoksia, omaa juoksutekniikkaa kun voi aina parantaa. Mulle on myös tulossa uudet agikengät, niiden avulla aika varnasti paranee (tällä voi perustella itselleen kaikkien uusien urheilutavaroiden hommaamisen!).

Tuike on alkanut mummoiällä superrohkeaksi. Se hyppäsi laiturilta järveen!

Pk-tottikset saa nyt jäädä pienelle tauolle ja otetaan toko kuvioihin. Meillä on piirinmestaruudet parin viikon päästä, eli vissiin ihan hyvä idea alkaa treenaamaan... Ei olla tehty valioitumiskokeen jälkeen juuri mitään. Kiva palailla treenien pariin tokossakin.

Perjantaina treffattiin Raisa ja Tiina Aholaidassa ja tehtiin pikaiset treenit. Alkuun paikkaistuminen porukassa. Rieha oli hieno, skarppi ja tassut ei liikkuneet. Ruutua vahvisteltiin myös, lähetyksiä kummastakin suunnasta. Kerran kippasi kevyen merkin kumoon, muuten aivan superhieno meno. Tunnari otettiin liikkuroituna, tiputti oman ja varmisteli vielä nuuskimalla yhden, mutta oikea nousi. Tässä näkyy treenaamattomuus. Metskussa oli aivan surkea ote ja sitä jouduttiin korjailemaan. Yritin laittaa sitä kiertämään metalli suussa, mutta se oli mahdoton tehtävä. Täytyy ottaa kotipihassa treenin alle. Tavan kapulalla onnistuu, eli ei pitäisi olla ongelma metskullakaan.

Viima keskittyi olennaiseen, eli myyränkaivuuseen

Viikonlopuksi saatiin vieraita, mikä oli erhkä paras korvaus viestikokeen sijaan :). Hannan kanssa käytiin eilen treenaamassa tokoa, mikä on aina niin kivaa! Arska paistoi ja koirat oli päteviä.

Tehtiin eka paikallaolot Fidzin kanssa. Istuminen oli muuten skarppi, mutta etutassuja liikutteli ihan vähän ehkä kolme kertaa. Pitäisi miettiä, että miten tiukaksi tuossa haluaa alkaa. Muuten tykkäsin kovasti ilmeestä. Paikkamakuu oli sekin oikein hyvä.

Ohjattua palauteltiin mieleen ensimmäisenä. Hanna liikkuroi ja tehtiin kummatkin puolet. Koitin ensin saada Riehaa ottamaan kontaktia liikkurin käskystä, mutta aika haastavaa se on. Toisaalta, mitä sitten jos se vaan tuijottaa kapuloita/merkkiä, kunhan kuuntelee käskyjä? Merkki oli superhyvä. Vasemmalle lähetyksessä kävi kiertämässä yhden häiriömerkin, mutta tajusi virheensä saman tien ja juoksi täysiä kapulalle. Oikea nousi ilman lisäkierroksia, eli tämä on ihan hyvällä mallilla. Vielä kun treenaa eteentulojen suoruutta, niin hyvä tulee.

Ruutu tehtiin myös. Onnistuttiin tekemään kunnon hämyruutu. Se oli varjon puolella eli oikeasti aika haastava bongattava. Häiriömerkit sen takana näkyi paljon paremmin. Rieha on tosi varma ruutuun menijä, mutta sekin joutui hetken bongaamaan, ennen kuin tajusi missä ruutu oli. Sitten se lähti sitäkin onnellisempana. Edellispäivänä tehdyt maahanmenot näkyi tosin siinä, että veti ihan väkisin suoraan maihin ruudussa, eli ei ihan kuunnellut. Muuten liike oli hieno!

Zetassa oli itsellä taas kovasti ongelmia. Seuraaminen oli alkuun myös Riehaksi löysää, loppua kohden alkoi taas keulimaan. Vaihdot onnistui hyvin. Hannalta sain hyvän vinkin seuraamiseen lähtöihin, eli käskyä voisi viivästyttää, jolloin koira ei lähde niin herkästi keulimaan.

Luoksarin stoppeja tehtiin kiertojen kautta. Seisomiset hyviä, maahanmenoa hieman mallaili. Loppuun yksi suora luoksari palkkaan.

Rieha ja badass-ilme

Toinen kierros aloitettiin tunnarilla, jossa Rieha toi ensin väärän. Uusinassa oma nousi pienen varmistelun jälkeen. Tässä näkyy niin treenaamattomuus!

Loppuun vielä kaukot, jotka oli itse asiassa aika hyvät. Me ollaan edistytty niissä paljon, eikä liikettä tule enää kovinkaan paljoa. Erityisen paljon tykkään siitä, että se ei enää ole niin etupainoitteinen eli osaa seisomisessakin jäädä enemmän kasaan.

Eiköhän me ehditä pm-kokeeseen mennessä vielä hyvin treenailla, pohjat on kuitenkin hyvällä mallilla!

Tänään tehtiin vielä meidän pihassa ihan lyhyet hyppytekniikkatreenit. Riehalle muutama toisto set pointtia, jossa oli ainakin alkuun enemmän intoa kuin järkeä... Se on sille aika tyypillistä näissä harjoitteissa. Ensin riehutaan ja sitten vasta mietitään.

Viikonloppu oli siis kuitenkin erittäin positiivinen, vaikka viestikokeeseen ei päästykään :). Kiitos vieraille siitä!

Mummokoira haluaa oman lasermiekan!

Mummeli näytti tältä viikonloppuna ampparin piston jälkeen. Lievää turvotusta havaittavissa. Onneksi se oli muuten ihan normaali itsensä, ei edes ulahtanut missään vaiheessa. Yhtäkkiä vaan huomasin, että sen poski turpoaa ja lähemmän tarkastelun jälkeen silmän alta löytyi pieni piikki, joka lähti hyvin irti pinseteillä. Reipas Tuike!

Tänään Tuike sai sitten vähän mukavampaa tekemistä, kun käytiin eläinfyssari Hannele Kerkelän vastaanotolla. Tuikea jumpattiim, hierottiin ja se sai myös laserterapiaa. Erityisesti viimeinen oli kovasti pienen mieleen, se alkoi melkein saman tien unille, kun laser otettiin esiin.Siinä siis selkeästi piilee pieni jedisoturi ;)

Tuike oli kohtuullisessa kunnossa, mikä oli tosi kiva kuulla. Leikatun jalan kinner ja takareisi kiristivät ja niihin saatiin venytysohjeet. kireyksien takia se luultavasti myös pomputtelee jalkaansa aina silloin tällöin. Lannerangasta löytyi jumeja, mutta se kuitenkin mobilisoitui hyvin ja laserilla niitä saatiin hyvin käsiteltyä. Lihaksisto oli ok kunnossa ja etupää venyin hienosti. Jumppaa ja venytyksiä pitäisi tehdä taas ahkerammin ja koitan nyt oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni niiden kanssa. Mummeli kuitenkin niin tykkää, kun saa olla käsiteltävänä! Tuikesta parasta taisi olla se, että oltiin reissussa ihan kahdestaan ja pääle sai vielä namia ja rapsuja, aika parasta!

Iltapäivästä käytiin tekemässä viestitreeni koko porukan kanssa. Tuike ja Vesku jäivät A-pisteelle pitämään paikkaa ja itse lähdin mustien kanssa tamppaamaan metsään. Tulipahan vähän enemmän koemaista fiilistä, kun reittiä tallasi myös toinen koira, eli Vimps.

Rieha juoksi 5 matkaa. Eka matka n. 500m, sitten siirryin 100m ja vielä kerran 100m. Eli ei huippupitkää, kun oltiin ripeällä aikataululla liikkeellä. Rieha juoksi hienosti, ei minkäännmoisia ongelmia. Vauhti oli hieno, mutta malttoi hyvin myös seurata lähetykseen ainakin minun päässä. Jäljestyspätkät tuli hiljaa, eli siinäkin hyvä maltti. Oikein kiva treeni ja Riehalla mahtava asenne!

Samoiltiin sitten koko porukka metsässä ja koitin etsiä sieniä, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Mun sienitatsi on nyt ihan kadoksissa, juuri kun se viime vuonna syttyi. Jos olisi aikaa niin pitäisi varmaan kouluttaa jostain koirasta sienikoira, mutta se tiedetään, että tässä hulinassa se jääpi haaveksi...

Jälkikoekokemus

Ennen kuin palaan otsikkoon, niin selostan pikaisesti mitä tehtiin loppuviikko. Pelkkiä janoja, 13 kappaletta, joista viimeiset kolme tänä aamuna ennen koetta. Eri pituisia, eri suuntaan lähteviä, eri ihmisten tallaamia, välillä nameilla, välillä ilman. Niissä oli selkeästi nähtävillä, että mitä enemmän teki, niin sitä paremmin Rieha meni. Ja kun koiralla on virettä, millä työskennellä, niin kannattaahan se tehdä toistoja.

Tänään pistettiin treeni testiin, eli osallistuttiin meidän ensimmäiseen jälkikokeeseen Uuraisilla. Jännitti niin paljon. En saanut nukutuksi yöllä ollenkaan ja lopulta nousin 5.30, kun koepaikalle piti lähteä vasta lähempänä kahdeksaa. Onneksi lähimetsään tehdyt janat meni hyvin, se helpotti jännitystä hieman.

Koepaikalla arvottiin numerot ja me saatiin ykkönen. Meinasi jo vähän naurattaa, olisin ihan mieluusti nähnyt jonkun muun janan ennen omaa vuoroa. Minähän en siis ole koskaan aiemmin käynyt jälkikokeessa edes katsomassa. Onneksi tuomari briiffasi minut hyvin ja jäljelle lähdettiin. Janatreeni oli selkeästi toiminut, sillä Rieha teki aivan upean janan. Lähetin se yhdellä käskyllä ja se eteni ripeällä vauhdilla, ihan luotisuoraan kohti takamerkkiä. Jälki lähti takamerkin edestä 30 metristä ja Rieha bongasi sen heti. Harmittavasti otti kuitenkin takajäljen. Tajusi virheen itse, koska yhdellä käskyllä kääntyi ympäri ja lähti ajamaan oikeaan suuntaan. Olin niin onnellinen, me päästiin jäljelle!!

Eka keppi löytyi melkein heti, Rieha nosti sen varmasti. Sitten tultiin ekaan kulmaan, jossa varma työskentely. Toiselta suoralta taas keppi ja varmalla menolla toiseen kulmaan. Kolmannelta suoralta kaksi keppiä hyvillä luovutuksilla. Pikkuhiljaa maasto alkoi muuttumaan vetisemmäksi, mutta Rieha jäljesti edelleen varmasti ja olin näkevinäni maassa myös kengänjälkiä. Matka jatkui ja lopulta törmättiin pururadan tapaiseen ja sen takana olleeseen isoon ojaan. Siinä vaiheessa tajusin, että nyt on mennyt pieleen. Rieha merkkasi pururadalle, eli jotain jälkiä siellä selkeästi meni. Aloin katsomaan kännykän gps:stä, missä ollaan ja tajusin vasta sitten, että ollaan tultu ihan liian pitkälle. Viimeinen kulma on mennyt suoraksi.

Koitin saada Riehaa palaamaan ja se lähtikin varmasti takaisin päin, mutta en enää itse tiennyt yhtään, missä jälki meni. Käännytin sen sitten jossain kohti vaan menemään kohti tietä, toivoen, että osutaan jäljelle. Ajan loppuminen tykytti mielessä ja hiki virtasi kun koitin liikkua nopeasti. No, ei osuttu jäljelle ja vaikka kuinka pyörittiin tien lähellä, niin viimeistä keppiä ei löytynyt.


Joen jälkeen palatessa käytiin varmaan aika lähellä viimeistä kulmaa, mutta käänsin Riehan liian aikaisin tien suuntaan. Tultiin kalliomuodostelman toiselta puolelta kun jälki meni toisella, eli viimeistä keppiä oli aika mahdotonta löytää. Oliko kulma sitten vaikea vai menikö siellä tosiaan harhoja, jotka vei pois jäljeltä. Rieha oli kuitenkin koko ajan tekemässä töitä, ainoastaan tuossa pururadalla sille tuli pieni tenkkapoo, kun piti merkata.

Lopputuloksena siis 4 keppiä. Laskettiin saman tien, että se ei riitä, koska janalta lähti pisteitä takajäljestä. Täydellinen jana ja täydellinen esineruutu olisivat vielä antaneet mahdollisuuden tulokseen. Kun olisi löytynyt edes yksi keppi lisää tai vaihtoehtoisesti viimeinen keppi jonkun aiemman sijaan, niin se olisi riittänyt... Tottishan olisi ollut ihan pala kakkua, tajusin edellisenä päivän, ettei ykkösluokan tottiksessa ole edes liikkeestä seisomista ;).

Päätin kuitenkin käydä treenaamassa vielä esineruudun, kun siihen oli mahdollisuus. Se oli Riehalle tyypillinen. Yksi pisto, yksi esine, täysiä sinne ja takaisin. Jätin sille vahingossa ketjupannan kaulaan ja se oli aika hupaisan näköinen, kun se heilui korville ja takaisin, kun kelpie tykitti menemään :D. Piste lähti siitä, että pudotti esineen kerran (oli sellainen tosi pieni ja hyvin kuolainen naru). Esineruudusta siis 29p.

Esineruudussa saatiin myös jana-arvostelu. Siitä pisteitä 36/40, muuten oli kuulemma hyvin ohjattu ja upea jana, mutta takajäljestä miinusta. Yht. maastosta 145p. eli 5p. lisää, niin tulos olisi ollut mahdollinen. En jaksanut lähteä tottikseen, sitä kun ei erityisesti tarvitse nyt treenata.

Kokonaisuutena kokemus oli todella hyvä. Minä selvisin suurimmaksi osaksi hyvin ja Rieha oli hieno. Siihen nähden, että ollaan trenattu aktiivisesti vain tämä kesä ja olen itse jäljellä aivan ummikko, niin homma meni loistavasti. Seuraavaan kokeeseen voidaan lähteä hyvillä mielin, jana onnistuu ja kepit nousee, kunhan vaan pysytään jäljellä. Ja kun itselle kokemus karttuu, niin osaa ehkä paremmin myös "taktikoida" eli esim. pitää mielessä, missä jälki on aiemmin kulkenut.

Riehalla oli superhieno asenne ja se olisi ollut ihan liekeissä lähdössä tekemään vielä ihan mitä vaan. Eli eiköhän vauhtikelpi jatkossakin nähdä jälkeä ajamassa! Nyt vaan sitten pohdin, että onko mulla aikaa vielä tänä syksynä käydä jälkikokeessa. Vapaat viikonloput, niitä on ihan liian harvassa...

Meillä oli muuten koetta edellisenä iltana jännät paikat. Sekä Tuikea, että Viimaa pisti lenkillä ampiainen/mehiläinen. Tuiken naama oli ihan turvoksissa ja Viima ei suostunut tuntikausiin tulemaan pois sängyn alta. Sen lisäksi Rieha bongasi meidän takapihalta kyyn. Ihmettelin, että mitä se haukkuu, oikein sellaista möreää vahtihaukkua ja kyyhän siellä puskassa sähisi pää pystyssä. Voi yök! Onneksi Rieha oli tosiaan niin fiksu, että pysyi kaukana. Syädntä kylmäsi, kun juuri oltiin siinä auringossa pyöritty ja syöty marjoja puskista, Tuike erityisesti kaiveli puskissa onnessaan. Meidän pihaan ei noiden kyllä tarviisi tulla!