Jälkeä ja lambeja

Eilinen oli taas niitä päiviä, kun tuntui, että kävin kaikessa vähän hitaalla. Meidän piti lähteä paimennustreeneihin, johon ajoin niin kiireellä kuin pystyin, vain huomatakseni ettei paikalla ole muita. Asiaa selviteltyäni kävi ilmi, että oli paikalla 2 tuntia liian aikaisin. Ja matkaa kotiin oli 50km, joten ei ihan äkkiä tehnyt mieli ajella kotiin.

Olin suunnitellut tekeväni Riehalle jäljen, joten se sopi hyvin tähän vaiheeseen. Olin ihan vieraassa paikassa, joten sopivan paikan etsiminen otti pienen hetken. Lopulta löysin ok paikan, suht aukean metsän. Muuten tuolla oli aika kaameaa ryteikköä. Tallasin Riehalle n. 400m pitkän jäljen, jossa oli 5 keppiä ja kaksi kulmaa. Namittelin sitä nyt parista paikkaa, että nenä pysyisi varmasti alhaalla. Matkalla oli useita metsäkoneen jäljen ylityksiä, muuten semmoista perusmetsää.

Rieha oli ihan liekeissä tajutessaan mistä oli kyse. Sain liinasta palovamman käteen, kun se lähti yhtäkkiä kuin tykin suusta. Jatkossa pitää varmaan ottaa hanskat käyttöön... Janalle lähetys sujui todella hyvin, pituutta oli n. 15m ja Rieha eteni varmasti, kunnes törmäsi jälkeen. Tarkisti takajäljen ihan askeleen tai parin verran, kääntyi ympäri ja lähti varmasti oikeaan suuntaan.

Eka keppi oli aika pian janan jälkeen, luovutus hieno. Toinen keppi myös ekalla suoralla, sekin tosi hyvä. Sitten kulmaan, jonka olin namittanut. Hyvä, tarkka jäljestys ja varmasti tokalle suoralle. Tokan suoran eka keppi nousi hienosti ja suoraan. Toisesta kepistä meni hieman ohi, mutta sai heti hajun ja häntä heiluen osui kohdalla. Toinen kulma taas hienosti. Viimeinen keppi oli jäljen päässä, siitä meni taas hieman ohi, mutta kiersi ja nosti hyvin.

Suorastaan hieno meno! Jana sujui, keppimotivaatio on todella hyvä ja muutenkin meno oli varmaa. Nenä pysyi maassa, eikä koittanutkaan ottaa ilmavainua eli tällä kertaa osasi hyvin erottaa jäljen esineruudusta. Itse hukkasin jäljelle yhden lelun, koitin sitä etsiäkin, mutta sinne se jäi. En viitsinyt ottaa Riehaa etsimään, sillä olisi varmasti saanut sen sopivasti sekaisin.

Jälkitilasto:

Matka 2300m
Kepit 35/38

Sitten päästiin vihdoin paimentamaan. Aloitettiin taas pyöröaitauksessa ja Riehalla oli intoa enemmän kuin järkeä. Viime kerralla asia oli sille uusi ja se oli suht rauhassa, nyt se oli ihan liekeissä. Tehtiin sitten pari rauhoittumisharjoitusta pyöröaitauksen sisällä ja aika kivasti Rieha niissä itsensä handlasi alun jälkeen.

Sitten mentiin liinassa isolle pellolle. Tehtiin kuljetusta ja kaaria. Into näkyi siinä, ettei ihan malttanut lähteä kaariin ja pukkasi itseään ihan liian lähelle. Viime kerralla lähti paljon paremmin. Sain käyttää sauvaa tosissaan, että sain sitä kaartamaan.

Päätettiin sitten tehdä kuljetus isommalle metsälaitumelle. Rieha sai siis kulkea lauman perässä, Anniinan oma koira toimi toisella puolella pysäyttäjänä. Täss äoli hyvä treenata sekä hallintaa, että etäisyyden pitämistä. Alkumatka meinasi olla aikamoista ryysintää, mutta loppuun pystyi jo menemään hiljaa. Siinä tuli Riehalle myös aika vaikea paikka, kun lampaat ei meinanneet kääntyä ja se joutui aika ahtaaseen paikkaan, mutta se hallitsi itsensä todella hyvin. Ei väistänyt tippaakaan, mutta ei ollut käymässä kiiinni.

Lampaat sai syödä metsässä, koirat levätä ja itse kerättiin vähän vadelmia. Tauon jälkeen Rieha sai vielä hetken liikutella lampaita metsässä. Tässä se meni hienosti, pysyi irti hyvin perässä ja uskalsi lähteä kiertämään lauman taakse, vaikka paikka oli ahdas. Itsepäisimmille lampaille se sanoi haukkuen kovan sanan, mutta ei siltikään ollut käymässä kiinni. Eli aika hauskasti tulee sen itsevarmuus, kovuus ja toimintakyky tässäkin esiin. Yhtään ei jännännyt ja pikemminkin oli todella siistiä.

Onnistuin itse kaatumaan tässä metsäkuljetuksessa ja eihän ne lampaat mihinkään pysähtyneet, kun koira oli perässä. Sainkin parista sorkasta, onneksi ne ei niin kauhean painavia kuitenkaan ole. Mutta vähän meinasi käydä olo ahtaaksi. Rieha oli tässä aika hauska, se selkeästi hiffasi, että jotain tapahtuu ja tuli lauman läpi lähemmäksi. Se blokkasi ainakin puolet laumasta. Osoitti siis ihan oikeasti jonkinmoista tilannetajua, mikä oli aika huikeaa. Mutta jotenkin mulle tyypillistä tälläinen, ei sitä tästäkään lajista ilman muutamaa mustelmaan selviä :D.

Tämän treenin jälkeen tuntui, että Rieha todellakin syttyi lampaille. Se olisi ihan kauheasti halunnut mennä uudestaan ja oli ihan erilailla kiinnostunut lampaista. Katsotaan nyt, milloin päästään kokeilemaan lisää vai jätetäänkö vaan hautumaan.



Helletokoa ja viileämpää aksaa kotipihalla

Tänään oli aikamoinen helle, mutta käytiin siitä huolimatta päivällä hieman treenaamassa Killerillä. Henna otti Riehasta pari kuvaa. Kiitos Henna!

Rieha teki ensin ohjattua. Oikein mainio meno, vaikka mm. käytin väärää käskyä varmaan kolme kertaa ennen kuin tajusin. Onneksi Rieha lukee enemmän käsimerkkiä, kuin käskyä ja oikea kapula nousi, vaikka väärää käskyä huutelinkin. Otettiin kummaltakin puolelta muutama toisto.

Lisäksi otettiin seuraamista, lähinnä kuvaustarkoituksessa. Siinä kuitenkin hyvä meno, vaikka hieman kuuma jo olikin. Luoksarin stoppeja otettiin myös pari kappaletta ja ihan tavallista tasamaanoutoa.

Porukalla tehtiin paikallaolot. Rieha meni ekassa istumisessa maihin, n. minuutin jälkeen. Ei vaan ollut yhtään kuulolla. Kävin sen palauttamassa ja nostamssa istumaan ja sen jälkeen se istui hienosti muiden maatessa. Ilme parani heti ja muuttu skarpimmaksi. Tehtiin myös vähän istu-maahan-jumppaa, siinä Rieha meinasi ensin reagoida muiden käskyihin, mutta alkoi skarppaamaan hyvin.

Muistuteltiin mieleen myös eteenmenoa. Kaksi toistoa, ensin yhdessä viedyllä palkalla ja sitten yllätyspalkalla. Hyvin muisti ja eteni suoraan.

Loppuun treenattiin liikkeiden aloituksia. Ne on ehdottomasti meidän tokoilun heikoin lenkki kokeissa. Rieha ei ihan malta olla kuulolla, ehtii katsella kaikkea ja nostaa kontaktin vasta kun saa käskyn. Ihanne olisi tietysti se, että se oli kontaktissa koko ajan, riippumatta siitä, onko liike siitä tylsempi vaiko ei. Kehtittelin tähän nyt uudet käskyt,  katsotaan miten lähtee sujumaan. Nyt saatiin ainakin mukavia toistoja.

Illan viileydessä käytiin lenkillä ja sen jälkeen tehtiin kotipihassa hieman aksaa. Ajattelin, että koitan nyt oikeasti opetella noita ohjauskuvioita omassa pihassa. Ja koska mulla on kolme koiraa, niin saadakseni itse enemmän toistoja treenaan kuviot jokaisen kanssa. Ja kun ohjaa kolmea ihan erilaista koiraa, niin joutuu oikeasti miettimään, mitä tekee.

Tänään treenattiin ohjaustekniikkakurssin aloitusta eli pakkovalssi-jaakotusta, jonka jälkeen tokalle hypylle twist.

Tuiken kanssa ensin. Laitoin sille maahan vain ponnarit, sitä kun ei enää oikein viitsi hyppyyttää. Sen kanssa on niin kiva tehdä, se liikkuu ja on tosi innoissaan, mutta pienen kanssa vaan ehtii niin hyvin. Oli tosi kivaa - ja todella terapeuttista!

Rieha sitten tokana. Alussa meinasi rimat tippuilla, kun seisoin edessä Riehan hypätessä, mutta loppuvaiheessa sain tossut liikkeelle ja kuviot onnistui tosi hyvin. Lisäksi samalla oli hyvä treenata aloituksen odottelua ja sitä, että oikeasti olen siinä mustavalkoinen. Ensin käsky, sitten liike, ei ole aina niin helppoa.

Viima teki viimeisenä. Sekin oli kovasti innoissaan ja saatiin onnistumisia. Sen vauhti oli alkuun aika hidas, mutta loppua kohti alkoi enemmän kiihdyttelemään. Katsoin taas sen hyppäämistä, joka on tosi raskasta, ihan erilaista kuin Riehan elastinen hyppytyyli. Tästä syystä Viima teki vieä loppuun hyppytekniikkaa, eli set pointtia. Rieha kävi myös hyppäämässä pari kertaa tämän harjoitteen. Ero noiden välillä on huikea, mutta Viimakin alkoi parantamaan. Ja intoa siltä ei puuttunut, mikä on tietysti tosi kiva juttu.

Ollaan me treenattukin

Treenikirjaamiset on nyt vähän jääneet, olen vaan niin nauttinut hyvästä fiiliksestä kokeen jälkeen :). Koitetaan ottaa pikaisesti nämä kiinni.

Maanantaina Rieha sai vieraita ja esitteli sekä parhaita, että vähän villimpiäkin puolia itsestään. Käytiin tekemässä kenraalit Vihtavuoressa ja jouduin korjailemaan ohjattua, koska R meinasi mennä keskikapulalle. Kokeessa se toimi kuitenkin täydellisesti, eli kenraali teki tehtävänsä. Muuten treenattin zetaa ja luoksaria, nekin pelasi kokeessa hienosti.

Käytiin tekemässä myös esineruutu. Alue oli n.30x50m. Kolme esinettä, taakse, keskelle ja eteen. Etuesine oli aika vaikea ja mietin miten hyvin se haisee, mutta laitoin kuitenkin. Riehalla oli virtaa vaikka kuinka, en ollut ehtinyt sitä aamulla lenkittämään. Ekalla lähetyksellä se irtosi reilusti yli ruudusta, pikkaisen meni siis överiksi. Virta näkyi myös siinä, että nenä ei ollut kunnolla auki. Takaesine ja keskiesine nousivat kuitenkin ok. Etuesine oli vaikea, mutta lopulta sekin nousi. Rieha ei missään vaiheessa lannistunut, vaan lähti aina reippaasti uudestaan. Luovutukset oli ok.

Tiistaina oli koe. Keskiviikkona vaihdettiin lajia ja ajeltiin Killerille agitreeneihin.

 Ratana tälläinen:

Radalla oli sekä hillittömän hyvää pätkää, että sellaisia kohtia, mitä väännettiin oikein kunnolla. Alku meni ihan yllättävänkin hienosti. Rieha pyöri hyvin, eikä putki vetänyt puoleensa, mitä alkuun pelkäsin. 4-5-pätkää yritin ensin tehdä persjätöllä, mutta siinä Rieha irtosi vähän liikaa. Paremmin toimi pelkkä haltuunotolla kääntäminen ja takaaleikkaus pujotteluun.

A:lle selvittiin hienosti. 12-16 oli vaikein. Rieha haki 12-hypyn hyvin, mutta sen jälkeen meinasi väkisin ajautua 15-hypylle, vaikka ohjasin miten. Se piti ottaa ihan todella haltuun ja linjata, että sain sen putkeen. 15 hyppyyn kokeiltiin paria eri ohjausta, parhaiten toimi "niisto" hypyn takaa ja siitä valssilla puomille. Loppu pelasi hienosti, 17-hypylle ennakoiva valssi ja siitä loppuun. Hiki tuli, mutta selvittiin!

Eilen oli Laukaassa tokokoe, kävin siellä katsomassa ja vähän laittamassa paikkoja kuntoon. Sen jälkeen treenailtiin Raisan kanssa pikaisesti. Kai nämä oli ne palauttelevat.

Alkuun pientä seuruupätkää ja Rieha oli huikea, sen ilme on jotain aivan parhautta. Sitten vähän merkkiä ja ruutua eri kulmista ja paljon palkkaa. Luoksaria tehtiin kiertojen kautta ja Henna sai kunnian toimia kierrettävänä. Jostain blogista luin, että maajoukkuetason bortsuja oli koitettu opettaa kiertämään ihmistä ja se oli ollut vaikeaa. Rieha hiffasi asian ihan saman tien, esine, kuin esine, se kierretään, mitäs sen on väliä vaikka se on ihminen? Ei ehkä ihan tyypillisintä paimenta, mutta eipä sitä tuollaiset hidasta :D. Ihan hauska vaihtelu kuitenkin.

Loppuun tehtiin paikkaistuminen ja -makuu Narun kanssa. Istumisessa sain sen kiinni, kun meni maihin, sen jälkeen oli taas skarppi ja hyvä. Makuussa oli heittänyt lonkalle, muuten oli hyvä.

Tänään oli vuorossa lisää agia. Osallistutaan Kärnän Julian vetämälle Radanlukutaito ja ohjaustekniikat- kurssille.

Testailtiin kurssilla erilaisia tekniikoita. Kaikkia ei tietenkään ole tarkoitus osata, mutta jostain voi saada omaan ohjauspakkiin asioita. Tässä ohjaukset, joita testattiin:

1-2 Pakkovalssi-jaakotus
2-3 Twist
4-5 Sokkari
5 Vastakäännös
7 Pakkovalssi-jaakotus
9-10 Viskileikkaus
12 Poispäinkäännös
13 Niisto-sokkari
16 Ennakoiva valssi
19-20 Vastaanottovalssi
20-21 Flippi
22 Saksalainen



Alku sujui meiltä aika hyvin, pakkovalssi-jaakotukset on tuttuja ja ne sopii Riehalle. Twistikin onnistui, kunhan vaan lähdin edellisestä ohjauksesta heti liikkeelle. Vastakäännös oli meille vaikea, en meinannut saada Riehaa millään kääntymään oikeaan suuntaan. Lelun kanssa palkaten se alkoi onnistumaan.

9-11 tehtiin palkaten, koska viskileikkaus oli meille uusi ohjaus. Se sujui aika hyvin ja onnistui lopulta ilman palkkaa. Poispäinkäännös toimii Riehalle tosi hyvin ja sillä saa sen kääntymään hienosti. Pituus meni sen avulla upeasti, eikä ollut puhettakaan, että olisi kääntynyt kesken pois.

19-21 oli meille vaikein kohta. Rieha alkoi lukemaan muuria, eikä meinannut millään kääntyä toiselle hypylle. Ei auttanut, vaikka Julia meni istumaan muurin päälle, Rieha meni silti jostain kolosta. Ei paljon sitä tuollaiset hidasta :D. Lopulta otettiin muuri pois ja silloin se alkoi kääntymään hypylle. Ollaan treenattu sivuttain irtoamista ja ilmeisesti vähän liikaakin, kun ei osaa enää tulla lähelle... Flippi oli aika haastava, en oikein uskaltanut lähteä ja sain pinkoa ihan tosissaan, että ehdin tekemään saksalaista. Hiki virtasi!

Rieha on kyllä niin hauska aksakaveri. Se tekee ihan täysillä aina, se kestää loputtomasti toistoja, eikä vire laske yhtään. Silti se väliajoilla makoilee ihan rauhassa odottaen vuoroaan. Perustekniikassa sillä on vielä puutteita, koska en ole niitä sille opettanut. Mutta se oppii hurjan nopeasti ja on erittäin palkitseva ohjattava, kun saadaan kuviot kohdilleen.

Kivaa oli ja parin viikon päästä jatketaan!

Se on siinä, FI TVA Rieha!!!

Eilen tokoiltiin Muuramessa, Marita Packalenin kokeessa. Iltakoe ja ihan vieressä, aika mukavaa. Sää oli ihan yllättävänkin lämmin, kun koko muun viikon on ollut niin kylmää. Ykköspaineita ei ollut ja se vissiin näkyi. Jännitystä sen sijaan oli taas ihan normaalisti. Mutta tänään en mokaillut yhtään liikettä, mikä oli jo itsessään hienoa! Tuomarointi ei ollut kaikista tiukinta, mutta kaikki osui kohdilleen, eikä liikevirheitä juuri sattunut. Tehtiin aika lailla sillä tasolla, millä osataankin, kun kaikki onnistuu.

Ne pisteet ja omat selostukset, liikkeet tehtiin neljässä osassa:

Paikkaistuminen 10: Ihan oli samassa asennossa kuin lähtiessä, fiilistreeni toimii!
Paikkamakuu 10

Zeta 10: Kaikki vaihdot onnistui, seuruu hyvää, pientä keulimista.
Luoksetulo 10: Seisominen olisi voinut olla hinasen voimakkaampi, maahanmeno oli hyvä. Loppu samoin, eikä tullut suoraan sivulle :) .
Kaukot 9: Kaksoiskäsky jättöön (tässä on nyt joku kuulollaolo-ongelma), muuten oikein hyvät vaihdot, liikettä ei tullut kuin muutama sentti.



Tunnari 10: Osui omaan heti, hyvä meno.
Metallihyppynouto 10: Ravilla takaisin, siitä olisin vähentänyt pisteitä, muuten hyvä.
Ohjattu 10: Saatiin vasen. Hyvä merkki, hyvä haku, hyvä loppu.



Seuraaminen 9: Keulimista, mutta ilme aivan loistava. Annoin mennä täysiä, kun tiesin, ettei paikasta ollut ihan niin tarkkaa. Ilmeellä mentiin siis.
Ruutu 10: Hieman kaarratti mennessään ruutuun, ajattelin jo, että onko tämä sen eka ruutu ikinä, kun ei osu... Mutta se oli vaan joku hetken viba, jatkoi matkaa suoraan ruutuun, hyvät stopit. Loppu ok.



yht. 313p., TK4,  KP, sijoitus 1/5

Eli aikamoiset pisteet, nyt on vissiin rima asetettu tulevaisuutta varten ;). Toki myönnän, että tiukemmamalla tuomarilla ei ihan noin paljoa oltaisi saatu, mutta eipä sitä tältäkään tuomarilta noita pisteitä ihan jokainen hae ;). Selkeä ykkönen se olisi ollut kellä vaan, laskeskelin pisteitä tiukimmankin mukaan. Ja mentiin niin hyvällä fiiliksellä läpi kokeen. On ihan parhautta, kun on tuollainen kisakaveri, jonka kanssa opetella kisaamista ja josta paistaa ilo tehdä töitä!! Rieha on huikea ja nythän se vasta kisaura toivottavasti alkaa. Nyt tosin lepäillään ihan rauhassa ja treenaillaan muita lajeja tiukemmin.

Mutta mulla on ensimmäinen tottelevaisuusvalio, aika huikeeta! Kiitos ihan kaikille loistaville treenikamuille tuesta ja seurasta, ilman teitä ei tätä oltaisi tehty. Erityisesti Anna ja Raisa, ootte huippuja! Ja tietysti Erjalle ja Tapsalle huikeasta koirasta! Ja perheelle siitä, että jaksatte ;).

Tällä hetkellä totaalisen karvaton TVA poseeraa

Mitä lammas sanoo, eli paimennuksen alkeita

Mulla on ollut vähän ristiriitainen mielipide paimennuksesta harrastuksena. Toisaalta on hienoa, että paimennukseen jalostetut koirat pääsevät toteuttamaan viettejään ja samalla saadaan informaatiota siitä, onko niistä vielä alkuperäiseen työhön. Ja onhan se upean näköistä, kun paimenkoira oikeasti tietää mitä tekee. Toisaalta, aina kun harrastukseen liittyy elävät eläimet, niin eettisyydestä on pidettävä todella huolta. Varsinkin, kun tuntuu että paimennus on nykyisin suuri trendi, rodusta riippumatta ja välillä tuntuu, että muistetaanko niitä lampaita ollenkaan.

Riehan kanssa ollaan käyty kerran lampailla kennelleirillä, sen ollessa alle vuoden vanha. Kokemus oli silloin aika ristiriitainen, en oikein saanut koulutuksesta mitään irti. Toisaalta osaavia koiria oli hieno seurata. Riehalle ei silloin mitään suurta lamppua syttynyt, mutta se saattoi olla paljon kiinni koulutuksestakin, jossa ei ensikertalaisia juuri sytytelty. Siihen päälle vielä pihalla oleva ohjaaja, niin ei hyvä :D. Kuitenkin sukupuunsa perusteella Riehalla pitäisi olla ihan hyvä verenperimä paimennukseen ja useampi sen sisaruksista paimentaa säännöllisesti.

Olen siis pidemmän aika ajoin pohtinut, että jos Riehaa kuitenkin vielä käyttäisi lampaita katsomassa. Edes sen muutaman kerran, että näkisi onko siinä paimenkoiran vikaa. Välimatkat fiksuihin paimennuspaikkoihin on vaan olleet niin pitkiä, etten ole laiskana jaksanut lähteä ajelemaan pelkästään sen takia. Niinpä innostuin, kun huomasin, että tänne päin on tullut paimennusta tarjoava yritys. Useampi tuttu vielä kehui paikkaa, niin se oli sitten viimeinen sysäys. Tämän seurauksena ajeltiin tänään Riehan kanssa moikkaamaan lampaita. Koitan selostaa pääpiirteet siitä, mitä tehtiin, mutta tosiaan kokemattomana voi mennä termit vähän pieleen. Eli koittakaa kestää!

Pienen keskustelun jälkeen aloitettiin homma pyöröaitauksessa. Rieha sai rauhassa kiertää ja tutustua lampaisiin, ainoa mikä oli kiellettyä, oli aidan läpi yrittäminen, mutta ei Rieha sellaista yrittänyt. Itse koitin pysyä tasapainopisteessä ja välillä harjoiteltiin kiertämään lähettämista kummaltakin puolelta. Tässä harjoituksessa Rieha ei vielä kauheasti saanut ajatusta, se haki koko ajan ohjeita tokokoiramaisesti. Kyllä se kiersi ja pysyi aika hyvin tasapainossa, mutta enemmän se katsoi minua, kuin lampaita.

Pienen tauon jälkeen lähdettiin pyöröaitauksesta isommalle laitumelle. Siellä harjoiteltiin kuljetusta ja flankkejä ensin liinassa. Minä kuljin lampaiden edessä ja kouluttaja Anniina piteli liinasta. Nyt alkoi näkyä enemmän ajatusta, kun se pääsi kulkemaan liikkuvan lauman perässä. Ja vietti alkoi jo mennä käskyjen yli, kun minun koulutettua tokokoiraa sai tosissaan käskeä menemään maahan... Flänkeissäkin oli jo jotain ideaa. Maahanmenot sujui muuten flänkeissä paljon paremmin kuin kuljetuksissa, ilmeisesti niissä se oli helpompaa, kun sai liikkua nopeammin. Nopeasti myös näkyi, kuinka Rieha väsyi ja silloin sillä meinasi mennä haukkumisen puolelle. Haukkuminen siis suunnattua lähinnä minulle ;).

Pidettiin taas pieni tauko ja seuraavalle kierrokselle Rieha sai mennä irti. Tehtiin samoja juttuja kuin liinassa, kuljetusta ja flänkkejä. Yhä enemmän näkyi ajatusta. Välillä meinasi vauhti kiihtyä (missään vaiheessa se ei kuitenkaan ollut lähelläkään esim. lampaiden puremista ja lauma pysyi koko ajan rauhallisena) ja jouduttiin antamaan kunnolla palautetta. Riehan kovuus näkyi tässä vaiheessa hyvin. Se ei todellakaan meinannut välittää huitovasta kepakosta muuta kuin, että kiva leikkikalu. Se pikemminkin vaan nosti sitä, häntä ylös ja vastaan. Eli palautteen täytyy olla joko todella tiukka, että menee perille tai sitten yhteistyö on löydettävä jotain muuta kautta. Nyt se alkoi löytymään ihan sen kautta, että se rauhoitettiin kunnolla, yritettiin uudestaan ja heti, kun pieni pätkä onnistui rauhassa, niin peli poikki ja kehujen kanssa pois. Kun pää kiehuu, niin turha sitä on jankata sen enempää. Tämä toimi hyvin ja saatiin hieno kuljetus aikaiseksi.

Pidettiin taas pieni tauko ja istuskeltiin laitumella lampaiden lähellä. Oli hauska nähdä, kuinka Rieha oli ensin ihan tohkeissaan, kieri ja pyöri, mutta sitten kun oli päässyt purkamaan jännän, niin se asettui makaamaan ja tuijottamaan lampaita ihan rauhassa, kuin paraskin paimenkoira ;).

Kolmas kierros aloitettiin taas kuljetuksella. Vietiin lampaat aitauksen reunaan, jossa harjoiteltiin flänkkejä kumpaankin suuntaan. Tuli sekä onnistuneita, että ei niin onnistuneita. Välillä Rieha valui liian lähelle, mikä johtui varmaan suurimmaksi osaksi omasta huonosta sauvan käytöstä ja siitä, ettei Rieha oikein ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin. Loppuun saatiin kuitenkin onnistumisia ja Rieha teki kaunista kaarretta. Sille alkoi siinä vaiheessa muodostua ajatus siitä, mitä ajoin takaa. Siihen oli hyvä lopettaa ja päästää Rieha vapaalle. Se oli aivan onnessaan, hillui laitumella täysiä ja kävi hakemassa Anniinan paimenkoiran Poken leikkimään paimenkoiraleikkejä. Selkeästi sillä oli ollut todella kivaa ja naama loisti!

Todella kiva kokemus. Kaikki tehtiin lampaiden ehdolla, eikä niillä missään vaiheessa ollut mitään paniikkiin viittavaa käytöstä. Oli tietysti myös hienoa nähdä, että Riehalla on ajatuksia. Siinä näkyy se, että sitä on koulutettu paljon ja se hakee paljon kontaktia minuun. Siitä täytyy jossain määrin oppia pois. Tähän asti siltä on lähinnä karsittu kaikkia paimentamiseen tai silmän käyttöön liittyviä juttuja, joten niiden kaivaminen esiin on hieman eri asia kuin nuoren, kouluttamattoman koiran kanssa. Ja toisaalta se on plussaa, että Riehan hallinta on hyvää. Vaikka ei sitä välillä olisi uskonut, maahanmenot oli välillä niin sinnepäin, kun ei vaan pystynyt... Meinasi jo tätä toko-ohjaajaa hieman kiristää :D.

Lopputulemana, ei kuulemma tarvitse montaa treeniä, niin Riehasta saattaa löytyä hyvinkin pätevä paimen. Reilun viikon päästä katsotaan siis toisen kerran, miltä ne lampaat näyttää.

Jäljet ja tokoa

Tänään tehtiin taas vähän jälkiä. Riehalle tein kaksi janaharjoitusta, jotka päättyivät keppiin. Vesku tallasi Viimalle verijäljen laimennetulla verellä, pituutta sille tuli n. 400m. Jäljet vanhenivat tunnin verran, kun käytiin lenkillä koko porukan kanssa.

Riehan eka jana meni hyvin. Eteni nopeasti ja suoraan. Sai palkan jäljen lähtökohdasta ja sen jälkeen nosti jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan. Keppi oli n. 15m päässä ja R meni siitä ohi, koska veti niin korkealla nenällä ja kovalla kiireellä. Stoppasin ja silloin palasi itse takaisin, nosti kepin ja toi onnessaan sen luovutukseen.

Toiselle janalle mennessä Rieha oli ihan liekeissä. Nyt en saanut sitä tajuamaan ideaa ollenkaan, ei nähnyt janan merkkejä ollenkaan. Koitti hyppiä mm. lähellä ollutta puuta vasten. Lopulta bongasi merkit ja eteni janalle ok. Jälkeä se ei osannut nyt nostaa ollenkaa, koitti mm. hyppiä puussa olevaa merkkiä alas ja nosti maasta jonkun satunnaisen kepin luovutukseen. Lopulta aikansa hommailtuaan se otti aivot peliin, lähti etenemään ja pienen kaarratuksen kautta nosti oikean kepin ja toi sen hienosti luovutukseen.

Vesku sanoikin hyvin, että kun se alkaa ajattelemaan, niin homma sujuu, muuten se touhottaa onnessaan mitä sattuu. Oma analyysi sekoilusta on se, ettei se erota nyt esineruutua ja jälkeä toisistaan, tuo merkkien hyppiminen ym. vahvisti asiaa. Tällä viikolla ollaan tehty esineruutua ja se lähti jäljelle ihan samanlaisella fiiliksellä. Tajusin myös, että lähetän sen aika paljon samalla lailla kumpaankin, mikä ei varmasti auta asiaa. Jollain lailla pitäisi näitä erottaa toisistaan.

Jatkoa ajatellen täytyy ainakin muutamalla kerralla helpottaa jäljelle lähtöä laittamalla alkuun nameja. Se veisi nenän maahan ja ehkä se vahvistaisi mielikuvaa siitä, mitä tehdään. Ja pitää ihan oikeasti ryhdistäytyä sen kanssa, missä vermeissä kumpaakin hommaan mennään. Esineille aina pk-liivit niskaan ja metsään irti, jäljelle valjaissa ja liinassa. Lähetykset pitää myös miettiä tarkemmin ja vihjesanat. Siinäpä taas pohdittavaa, se kyllä osaa jäljestää, että etsiä esineitä, ne pitää vaan erottaa.

Viiman jälki lähti hienosti ja se jäljesti ekan suoran todella hyvin. Makuulla oli namipurkki, eli siitä palkka. Toiselle suoralle lähdössä oli pientä ongelmaa ja vähän jouduin puuttumaan. Tuo aina tyypillistä Viimaa, en oikein tiedä mistä se johtuu, että meinaa painaa kulmista yli. Toisella suoralla jäljestys taas hyvää, mutta sitten otti hajun kolmannesta suorasta ja oikaisi toisen kulman ohi. Palautin sen kulmalle ja siitä se lähti pienen mietinnän jälkeen takaisin kolmannelle suoralle. Viimeisellä suoralla jäljestys tarkkaa, mutta meni hieman kaadosta ohi, mutta löysi sen kaartaen.

Viimallakin oli hieman hakusassa verrattuna viime kertaa. Toisaalta metsässä oli todella paljon marjastajia, eli niidenkin jäljet saattoivat haitata. Kaikki makaukset ja kaato kuitenkin löytyivät.

Jälkimetsästä ajettiin vielä Vihtavuoreen tokoilemaan pikaisesti. Vesku toimitti apuohjaajan virkaa oikein menestyksekkäästi, välillä tuli juuri niitä tarpeellisia yllätyspalkkauksia. Ohessa mausteena pari kuvaa viimeisimmästä kokeesta, kiitos niistä kuvaajalle :).

Seuruussa iloinen ilme ja reipas ravi, kummallakin

Alkuun tehtiin zetaa. Vesku määräsi järjestyksen joka kierrokselle. Ekalla kierroksella palkka onnistuneista vaihdoista, tokalla kierroksella palkka siitä, kun palasin sivulle ja kolmas kierros tehtiin koemaisesti. Rieha ei tehnyt yhtään väärää vaihtoa, oli todella täpäkkä ja hyvin mukana. Yhdellä suoralla korjasin seuruuta, mutta muuten sekin oli priimaa. Hyvä!

Sitten tehtiin luoksetuloa. Vesku palkkasi lelulla taakse. Ensin palkka seisomisesta (pientä kääntymistä kohti palkkaa, ei paha), sitten makuusta (kumpikin stoppi priimaa) ja loppuun yksi läpijuoksu (ihan hinasen olisi voinut tulla lujempaakin, mutta ajatteli selkeästi niitä stoppeja).

Loppuun vielä kaukojen aloituksia. Palkka satunnaisesti pelkästä kontaktista, maahanmenosta, jätöstä tai ekasta istumisesta. Ihan hyvä meno, oli kuulolla ja skarppina.

Noin kahdeksat treenit

Loma loppui ja treeni-into vissiin vaan kasvoi? Kahteen päivään on mahtunut kaikenmoista treeniä, ei me ihan näin paljoa normaalisti kuitenkaan treenata. Toisaalta välillä on hyväkin vetää tämmöisiä treeniputkia, tulee enemmän samalaista kuin vaikka pk-kisoissa. Lepopäiviä tulee meille aika automaattisesti omista töistä johtuen.

Eilen aloitettiin päivä lenkillä ja esineruudulla. Tallasin n. 30x50m alueen, jonne kolme esinettä, kumpaakin takakulmaan ja keskelle eteen.

Pystykorvat meni ruutuun eka, Tuike ensin. Sen kanssa käveltiin vaan ruudussa ympäriinsä ja se sai etsiä. Samalla tuli hyvää tallausta. Tuike löysi kaikki kolme esinettä oikein hienosti. Viiman lähetin ekalle esineelle koemaisesti ja se nostikin edessä olleen esineen melkein samantien. Kannustuksen kanssa myös toi sen. Sen jälkeen se ei itsenäisesti oikein halunnut irrota, joten käytiin etsimässä kaksi muuta esinettä kävelemällä ruudussa. Kumpikin löytyi ja se aivan riemastui löytämästään hanskasta, jota piti heitellä ympäriinsä.

Rieha meni ruutuun viimeisenä. Kerrankin mulla oli kaikki vermeet mukana ja se sai oikein liivitkin niskaan. Laitoin sen ensin etsimään avainnipun jonka viskasin metsään. Näin saatiin nenä hereille ja samalla luovutus treenattua. Outo esine ei haitannut yhtään ja luovutus oli priima.

Sitten ruutuun. Lähetin ensin vasemmasta reunasta. Irtosi täysiä taakse asti, josta esine nousi samantien. Takaisin tullessa kaarratti keskelle ja osui etureunan esineeseen. Vaihtoi sitten esineen lennosta. Luovutus oli kuitenkin hyvä. Sitten laitoin sen hakemaan toisesta reunasta. Ajattelin että hakee varmasti vaihtamansa esineen, mutta Rieha irtosi taas takareunaan, josta nousi kolmas esine. Taas keskeltä takaisin ja tämäkin piti vaihtaa matkalla. Luovutus hyvä. Etureunan vaihdettu esine nousi lopuksi.

Työskentely oli erinomaista, ajan kanssa ei olisi taaskaa ollut mitään ongelmaa. Otti hajun varmasti ja nosti esineet hienosti. Nyt oli vähän kökköä tuo esineiden vaihtelu, mutta toisaalta ei ole tehnyt sitä pitkään aikaan, eli en usko sen olevan jatkossa ongelma. Varsinkin, kun kokeessa ruutu on vielä isompi. Luovutukset oli nopeita ja hyviä, eli kokonaisuutena oikein hyvä ruutu.

Iltapäivästä oli vepetreenien vuoro. Veneestä hyppy sujui hyvin, samoin veneen haku. Haussa koitan nyt opettaa sitä tekemään pienen kaarroksen ja suoristamaan itsensä ennen köyden ottoa ja tänään se ainakin sujui hyvin. Esineen vienti tehtiin vieraalle ja siihen tarvitsi useamman lähtökäskyn. Loppu oli kuitenkin ok. Hukkuvaan ei meinannut lähteä millään, eikä myöskään halunnut ottaa kiinni patukasta. Lopulta toi pitkin hampain pelkän patukan rantaan, eli hukkuva olisi tällä kertaa jäänyt järveen... Tästä en kauheasti jaksa stressata, aina ei vaan voi napata. Lähdöt oli jotenkin outoja, yleensä R syöksyy veteen saman tien. Oliko keepin mielestä liian kylmä vai mitä, mene ja tiedä?

Vepestä ajeltiin Killerille, jossa otin nopsat tokotreenit. Tehtiin edellisen päivän kokeen ongelmakohtia, mottona asenne. Ensin zetaa, jossa oli taas istumisessa ja maahanmenossa pientä jäkkiä. Nopeasti alkoi korjaamaan ja sain palkattua superpalkalla. Samalla tuli hyvää kävelytreeniä itselle ja koiralle seuraamista.

Sitten luoksetuloa. Tässäkin koitti ensin tarjota seisomista maahanmenon sijaan, mutta saatiin sekin taas palautettua. Yksinkertaisesti toruin sen aina pois, jos ei onnistunut. Asenne oli koko ajan tosi hyvä, sain juuri sellaista täpäkkää, vauhdikasta menoa kuin halusin.

Loppuun tehtiin kaukojen jättöjä. Tässä satunnaispalkka: yhdestä askeleesta, koko matkasta, pelkästä maahanmenosta, pelkästä kontaktista, ekasta istumisesta. Tosi kivasti meni ja tuntui, että sain sitä heräteltyä taas noihin alun rutiineihin. Ajatus pitäisi olla skarppi alusta saakka.

Sitten oli meidän agilitytreenien vuoro. Rata oli tänään tosi kiva. Siinä oli kisaväliset esteet ja sopivia pieniä kikkoja:

Alku sujui hienosti. Pitää muuten sanoa, että päätös siitä, etten ala opettamaan kontaktien ylösmenoja on ollut hyvä. Kun vauhti on luja, niin ylösmenot onnistuu. Niin tänäänkin. Alasmenokontaktit sujui myös hyvin.

Radan vaikein kohta oli ehdottomasti 7-8. Menin ottamaan seiskalle vastaan, mutta jos yhtään liikuin liian aikaisin, niin R lähti liikkeen mukana suoraan kasille. Eli piti malttaa odottaa, mikä tarkoitti sitä etten ehtinyt juuri saamaan etumatkaa. Hyppy seiskalla hieman venyi ja jouduin sitä pelastelemaan, mutta pääasia oli, että Rieha alkoi kääntymään, vaikka vähän rumaa olikin.

9-12 taas oli niin meidän pätkää niin meidän pätkää. R irtosi renkaalle upeasti ja pystyin jäämään 8-hypyn tasolle ohjaamaan keppeja, jotka se löysi aivan upeasti. Eli ihan täydellinen itsenäinen pujottelu umpikulmaan! Tälläisissä paikoissa Riehan irtoaminen on jotain niin hienoa!

Loppuratakin sujui aika hienosti, A:lle meni ongelmitta ja kontaktit sujui. 17-hypylle tein vastakäännöksen, jolla kääntyi hyvin. 19 jälkeen persjättö ja sitten vaan takaa ohjaten loppuun. Tästä radasta tuli taas niin hyvä fiilis! Riehan kanssa agility on joko joko upeita onnistumisia tai sitten mikään ei suju. Ei mitään siltä väliltä. Ehkä minä pikkaisen kehityn, kun tuntuu, että näitä onnistumisia on alkanut olemaan yhä enemmän :).

Hyppytekniikkaa viikonlopulta, pää alhaalla, niin kuin pitää

Tänään treenit jatkui sateessa kera Janetin ja Raisan. Tallailtiin Viihdekeskukselle kolme esineruutua, kapeita, mutta syviä. Jokaiseen yksi esine, halusin vahvistaa sitä yhden tuontia. Tein taas valmistelevat heittämällä yhden esineen metsään, siinä sai samalla luovutuksesta vahvistuksen. Sitten märkään metsään.

Rieha oli kyllä taas aivan upean makea. Menee täysiä, ei mitään ongelmia irrota ja nenä on auki koko ajan. Eka esine oli takareunassa, kaksi muuta edessä. Jokainen esine löytyi alle puolessa minuutissa ja luovutukset toimi myös tänään tosi hyvin. Ei kai siinä muuta tarvii.

Tuike kävi myös esineruudussa etsimässä yhden esineen, se on hyvin tärkeä tehtävä ja pitää muistaa mainita. Se myös tallasi ja purki ruutuja, eli oli todellinen avustajakoira.

Sitten siirryttiin tokoon. Aloitettiin taas zetalla, jossa istuminen oli todella hakusassa. Piti ihan äristä tosissaan, kun keepi vaan tökötti seisomista. Äänenpainolla ei ainakaan ollut merkitystä, mutta sitten aloin testailemaan tekeekö se eri lailla, jos annan käskyn eri vaiheessa askelta. Sillä tuntui olevan vaikutusta, pitääpä nyt seurailla. Muut vaihdot onneksi sujui ja seuraaminen oli sikamakeaa.

Luoksetulossa vahvistelin stoppeja ensin suoraan, sitten kiertojen kautta. Maahanmeno sujui, mutta herkästi se tykkäisi ensin stopata ja sitten vasta mennä maihin. Palkkasin pelkästään lelulla ja en tiedä menikö sitten liian aijaamiseksi. Pitää tätä testailla.

Loppuun tehtiin vielä paikallaoloja. Palkkain pariin otteeseen, ensin pelkästä jätöstä ja sitten se sai hakea lelun piilosta. Minusta ilme oli hyvä ja skarppi. Makuusta tehtiin vaan aloituksia ja Raisa käveli liikkurinomaisesti edessä, Rieha kun meinaa herkästi katsoa sinne. Nyt oli kuitenkin hyvin kuulolla ja maahanmenot oli täpäköitä.

Tuike kävi loppuun vielä tekemässä vähän noutoja, sekä puisella, että metallilla. Loistava pieni eläin, niin pätevä!

Monta treeniä, muutama ongelma, mutta paljon onnistumisia. Ihan parhautta.

Niin lähellä

Tänään käytiin kokeilmassa tokoa Mikkelissa Pauli Härkösen silmien alla. Saatiin seuraksi Raisa ja Naru. Kenttä oli oikein mukava, tosin jossain lähellä ammuttiin, mikä sitten joitain koiria haittasi. Oma fiilis oli rento ja hyvä, mentiin pitämään hauskaa, ilman paineita. Paikallaolot oli aluksi ja sitten vedettiin kaikki liikkeet putkeen. Ekaa kertaa meidän evl-uralla näin, ihan hauskaa.  Sää vaihteli paahteesta vesisateeseen ja hurjaan tuuleen, kuten videoltakin näkyy...

Pisteet ja selostukset:

Paikkaistuminen 9: Jee, jee!

Paikkamakuu 10: Yksi koira nousi heti seisomaan ja tuomari meni sitä vahtimaan, eli pientä jännää oli ilmassa. Sujui kuitenkin ilman isompaa hässäkkää.

Seuraaminen 8: Alussa hieman hapuilua, kun merkit hieman kiinnosti Riehaa. Loppua kohden meno parani koko ajan ja olin tosi tyytyväinen Riehan ilmeeseen. Harmi vaan, että itse töppäilin, eli en kahdessa kohtaa toiminut liikkurin käskyjen mukaan. Kaaviossa tuli sekä käännös oikeaan ja stop, että käännös vasempaan ja stop ja kummassakin vaan jatkoin matkaa ilman pysähdystä. Jotenkin ne vaan meni ihan ohi, vaikka olin kaavion nähnyt... Jännityksen mestari :(. Tuomari ei tästä ymmärrettävästi  tykännyt. Sainkin seuruun jälkeen pienen puhuttelun, että pistevähennykset lähti pelkästään ohjaajan käytöksestä...

Zeta 0: Rieha teki kolme kaunista seisomista, ei ajatellutkaan muuta. En yhtään tiedä mikä tuli, jäävät on Riehalla yleensä kovin vahvoja. Iloisena seurasi ja seisoi :D.

Luoksetulo 8: Tuli lujaa, mutta seis oli ok. Maahanmenossa stoppasi heti, mutta vasta tokalla maihin. Tuli suoraan takaakiertäen sivulle, tämä on nyt sen koebravuuri. Tuomari sanoi, että jos olisi mennyt ekalla maihin, niin olisi ollut huippuliike. Niinpä.

Ruutu 10: Hieno suoritus, häiriömerkkeineen kaikkineen!

Ohjattu 9: Taas oli häiriömerkkiä joka puolella, mutta niin vaan Riesku löysi oikean. Merkiltä lähdettäessä sen piti tsekata joku satunnainen ohikulkija kehän laidalla ennen kuin lähti hakemaan, muuten liike oli hyvä.

Metallihyppynouto 10: Oikein pätevä, luovutus erityisen hyvä.

Tunnistusnouto 8: Osui omaan melkein heti, hieman jännitti oliko oikea, kun nosti niin nopsaan. Kapulassa oli pari hampaan jälkeä, jotka tuomari tarkisti.

Kauko-ohjaus 6.5: Juuri liikkeen alussa alkoi tuulemaan ihan hulluna ja liikkurin pöydällä olleet kapulat lensi maahan. Tokihan kelpin oli tämä tsekattava ja ei mennyt ekalla maihin, eikä myöskään noussut ekalla istumaan. Teknisesti liike oli aika hyvä, meille oikeastaan erityisen hyvä, liikettä ei tullut kuin muutamia senttejä.

yht. 250p. 2-tulos, sijoitus 1/5 eli palkinnoillekin päästiin (ja Raisa ja Naru tuli kakkoseksi, joten meidän autokunta loisti oikein kunnolla :) ).

Kehän jälkeen oli niin hyvä fiilis, meillä oli niin hauskaa ja asenne oli kohdillaan. Useampi ihminen kävi onnittelemassa, että varmasti oli ykkönen ja sitten kun näin tuloksen, niin kyllä se kieltämättä harmitti. Enkä edes ollut sitä ykköstä metsästämässä, mutta fiiliksen ollessa tuollainen, niin tottakai sen mieluusti olisin ottanut. Jos zetassa olisi edes yksi vaihto enemmän onnistunut tai luoksarissa olisi mennyt ekalla maahan tai kaukojen jätössä... No jos ja jos. Rieha oli upea ja teki loistoasenteella. Ohjaajan täytyy vaan opetella kouluttamaan paremmin ja unohtamaan koetöppäilyt.

Kokeen jälkeen oli fiilis, että poltan ihan kaikki tokokamat, mutta ehkä me vielä...

Hyppytekniikkaa pk-lajien näkökulmasta

Hyppykurssi jatkui eilen ja Riehan kanssa päästiin tekemään jatkokurssin harjoitteita. Halusin, että hyppytekniikkaa katsotaan enemmän pk-hypyn kannalta. Agiharjoitteita ollaan jo tehty ja niitä suurin osa kurssilaisista teki, joten sitä kautta sai niihin vinkkejä. Ja toisaalta, kaikki harjoitteet tukee hyppäämistä, lajista riippumatta. Riehalla ei sinänsä ole ollut pk-hypyn kanssa ongelmaa, mutta haluan auttaa koiraa mahdollisimman vähän kuluttavaan hyppytekniikkaan, jos siihen kerran on mahdollisuus.

Kirjoittelen tiivistelmät noista Riehan jatkokurssin harjoitteista, peruskurssin jutuista voi lukea aiemmasta hyppykyrssi-postauksesta.

Aloitettiin Riehan kanssa tekemällä perussarjaa, Ulla halusi nähdä miten se sujuu. Perussarjassahan on tarkoituksena, että koira oppii kokoamaan itseään ja samalla rytmittämään hyppyjä. Se meni hyvin ja päästiin heti jatkamaan harjoitusta.

Otettiin mukaan noutoesine, tällä kertaa lelu. Ensin jätin Riehan istumaan hyppyjen taakse lelu suussa ja menin kutsumaan. Kun tämä sujui, niin lelu vietiin valmiiksi hyppyjen taakse ja tarkoitus oli, että koira tulisi myös paluuhypyt lelu suussa. Kumpikin sujui aika kivasti ja Ulla tykkäsi, että Rieha pitää hyvin pään matalalla, eikä asento juurikaan kärsinyt lelun kantamisesta. Ainoa ongelma tuli palkkauksesta. Jos seisoin suorana, niin silloin Riehan pää nousi hypätessä, koska yritti tulla luovutusasentoon. Tähän pitäisikin treenata palkkaus niin, että lelu on valmiina maassa eli vaikka seisonkin, niin koiran katse pysyisi matalampana. Harjoitusta olisi tarkoitus jatkaa, niin että pikkuhiljaa siirrytään painavempiin esineisiin ja lopulta isoon kapulaan.

Toisena harjoituksena tehtiin ihan uutta juttua, joka on erityisesti tarkoitettu pk-esteen treenaukseen. Siinä on keskellä hyppy ja apuhyppyinä oli ponnarit/speedbumbit:

Tätä voi tehdä joko ilman kannetavaa esinettä tai sen kanssa. Riehalla on perushyppytekniikka ok, eli sen kanssa aloitettiin suoraan esineen kanssa. Keskimmäistä hyppyä korotetaan pikkuhiljaa, aina jonnekin 80 senttiin saakka. Ullan mukaan keskimmäisena hyppynä käytetään ensin agihyppyä ja kun sen kanssa ujuu, niin otetaan sen tilalle pk-este. Ihan metristä ei tällä harjoitteella pysty suoraan tekemään, apuhyppyjen paikkoja on silloin siirrettävä ja sovitettava koiran mukaan. Aluksi hypyt tehdään vaan yhteen suuntaan ja kun se sujuu, niin myös paluuhypyt mukaan.

Riehalla harjoitus sujui ihan ok, tosin väsymys alkoi jo näkymään, eikä ihan jaksanut skarpata niin hyvin. Tässäkin minun oli palkkattava se kyykyssä, koska muuten pää lähti nousemaan ja silloin hyppytekniikka kärsi.

Loppuun tehtiin vielä korkeuden arviointia (liikkuva hyppy). Tässä Rieha oli jo aika poikki. Ei käyty kuin 45 sentissä, kun tuntui ettei kunnon ponnistusta enää oikein lähtenyt. On nämä vaan yllättävän rankkoja harjoitteita, selkeästi uudet jutut väsytti kelpin pään ihan todella. Mutta korkeuden arviointi on edelleen se, mitä treenataan myös. Siihen voi ottaa viimeiseksi esteeksi umpihypyn ja kasvattaa sitä sitten lähelle metriä.

Kolmas harjoitus, mitä Ulla erityisesti palveluskoirille suositteli oli set point, joka treenaa sitä takajalkojen käyttöä ponnistukseen lyhyeltä matkalta (makseilla speedbump 4 jalkaa). Sitä ollaan peruskurssin jälkeen tehty aina silloin tällöin.

Siinä onkin vähäksi aikaa hyppäämistä purtavaksi! Mennään syyskuussa uudestaan hyppykurssille, katsotaan mihin asti ollaan edetty. Rieha on onneksi aika perushyvä hyppääjä, eli sen kanssa ei suuremmin tarvitse mitään ongelmia korjata, parannetaan vaan jo olemassaolevaa.

Rieha lepäili autossa jonkin aikaa, joten uskalsin tehdä sen kanssa kentällä vielä pari tokojuttua. Seuraamisessa pitkää suoraa, jossa oli todella hyvä ja tasainen meno. Pitkästä aikaa oli tuollainen fiilis, Rieha ei keulinut ja malttoi hyvin. Tehtiin myös yksi tunnari, joka oli mainio. Loppuun vielä luoksarin stoppeja.

Tänään treenattiin pikasesti Raisan kanssa meidän pihassa lapsihäiriössä. Liikkuroitu tunnari meni ihan ok, tosin pientä mälläystä oli havaittavissa palautuksessa. Luulen, että sillä oli vaan niin jännää kun kaikkia kivoja ihmisiä oli kylässä. Metskunouto sujui hypyn kanssa nyt ihan ok, eli ei tarvinnut jankata. Ote oli vähän löysä, mutta piti. Ohjatusta tehtiin kumpikin suunta, niissä ei huomauttamista, tosin luovutuksessa oli hieman vinoutta mitä piti korjailla. Loppuun kiertojen kautta stopit ja kaukot. Intoa piisaa, järjestä en osaa sanoa...

Tie pohjoiseen- kuvakertomus

Tehtiin pikainen kesälomareissu Oulun kautta Ranualle. Koirat oli pakon sanelemana mukana, mutta ihan hyvin reissu loppupeleissä sujui. Viima ja Rieha on lunkeja matkakavereita, Tuike on se joka aina vähän stressaa. Mutta yllättävän hyvin mummokoirakin reissun handlasi :).

Tässä pieni kuvakertomus tapahtumista. Osa kuvista on otettu kännykällä/tabletilla ja osa kameralla, joten pahoittelut laadun vaihtelusta (ja kököistä kuvankäsittelyistä).

Saavuttiin Oulun Nallikariin, jossa olikin huikea biitsi. Koirat oli ensimmäistä kertaa meren äärellä, jokainen ehti maistaa vettä, mutta totesivat, ettei ollut juomakelpoista. Muuten meri tuntui kovasti olevan tyyppien mieleen ja toki siinä omakin sielu lepäsi. Varsinkin kun löydettiin oma poukama, kaukana kansoitetusta yleisestä rannasta.

Viima varsinkin haisteli mereltä kantautuvia tuoksuja oikein huolella

Riehalle löytyi jonkun ystävällisen oululaisen hylkäämä pallo ja siitäkös ilo irtosi!

Jonkinlainen merihirviö?

Tuikekin sai välillä leikkiä pallolla

Kaislikkomummo

Nallikarissa meillä oli vuokrattu pieni mökki, joka oli, noh, aika vaatimaton. Mutta koirat sai sinne ottaa ja se oli pääasia. Käytiin Veskun kanssa illalla kaupungilla kahdestaan ja sinne oli hyvä jättää koirat odottelemaan. Muutenkin tuntui, että tuolla leirintäalueella oli tosi paljon koiria, ilmeisen koiraystävällinen paikka siis. Vielä kun olisi se oma asuntoauto- tai vaunu, niin mikäs siellä olisi ollessa.

Tuikesta mökki oli hieman epäilyttävä

Viima sanoi, että ihan sama, kunhan saa nukkua rauhassa

Riehasta mökki oli siisti ja jeejee!

Ja sängyn ominaisuudet suorastaan loistavat!

Yö meni oikein mukavasti, jopa Tuike nukkui rauhassa, vaikka alkuun epäilin pöhiseekö se lerintäalueen äänille. Seuraavana aamuna käytiin vielä Nallikarissa lenkillä ja sitten jatkettiin matkaa Ranualle.

Eläinpuistoon lähdettiin senkin takia, koska siellä oli koiraparkki. Valitettavasti, kun mentiin paikalle, niin koiraparkki oli täynnä ja henkilökunnalla oli jo yksi koira takahuoneessakin. Palvelu oli kuitenkin hyvää ja he ottivat numeron ylös ja lupasivat soittaa heti, kun parkkeja vapautuu. Käytiin sillä aikaa kävelemässä ja uimassa Ranuan metsissä (tai siis Vesku, Rieha ja Viima uivat). Sitten tulikin soitto ja päästiin takaisin eläinpuistoon.

Häkit olivat muuten ihan ok, mutta ne olivat ihan wc:n vieressä, mikä tietysti tarkoitti, että ihmisiä kulki siitä paljon ohi. Hieman jännitti, mutta kun häkki oli kuitenkin lukollinen ja reiät sinne aika pieniä, niin uskalsin koirat sinne jättää. Ihan tyytyväisinä ne sinne jäivätkin.

Eläinpuiston vangit

Käveltiin eläinpuisto suht vikkelään läpi, ei kuitenkaan haluttu koiria liian kauaa pitää häkeissä. Ihan mukava puisto, vaikka voisihan sitä varsinkin isoilla pedoilla isommatkin tilat olla.

Sudet oli kovin katsojaystävällisiä, tosin sitten yli ajanut helikopteri aiheutti niissä pienen paniikin

Pakollinen huono porokuva, nähtiin me eläinpuiston lisäksi yksi ihan "oikea" porokin tien varressa

Ranualta lähdettiin ajamaan kohti kotia. Ajateltiin, että ollaan reippaita ja ajetaan suoraan kotiin, tällä kertaa Kajaanin kautta. Loppuvaiheessa matkaa idea ei ollutkaan enää niin hyvä, 600km ajo alkoi hieman puuduttamaan hyvästä tauotuksesta huolimatta.

Mummokoira sai välillä etuoikeuksia ja luvan matkustaa etujalkatilassa

Taukopaikoilla sieltä oli hyvä tähystää

Mustat sen sijaan joutui tyytymään sikaboksiin

Pysähdyttiin matkalla mm. Paltamossa, jossa syötiin piknik Eino Leinon- patsaan juurella. Stoppaikat tuli muutenkin tutuiksi, onneksi niissä on monessa hyvät mahikset uittaa koiria.

Käytiin vielä yölenkillä komeissa maisemissa. Ei sitä vissii kauemmas tarviikkaan mennä :D.

Lievestuoreen Lipeälammen lintutorni ja tyytyväiset matkustajat

Rieskun kanssa otettiin eilen vielä iltatokot. Pari tunnaria, jotka sujuivat hienosti. Vauhti oli hyvä, mutta työskentely silti tarkkaa. Ilmeisesti minun mokailu ei keepiä lannista, se tietää mitä tekee! Luoksetulon stopit ja eteentulot kertailtiin myös. Loppuun tehtiin istumistreeniä, johon otin nyt ihan uuden lähestymistavan, katsotaan toimiiko se. Palkkana nyt vaan pelkkä lelu, joka saattaa tulla satunnaisesti vaikka piilosta, johon kelpi saa juosta. Ainakin ilme muuttui heti paljon skarpimmaksi. Mutta katsotaan onko tuloksena vaan piiloon karkaileva koira :D.

Tänään olin kuunteluoppilaana Ulla Kaukosen hyppytekniikkaseminaarissa. Huomenna Rieha pääsee sinne ihan tositoimiin. Siitä innostuneena vedin tänään pienet hyppytekniikat kotipihassa, harjoitteena set point. Taas katsoi ihan uusin silmin koirien menoa. Rieha hyppää minusta ihan hyvin, sen pää on matalalla ja se myös ponnistaa takapäällä. Saa nähdä, mikä on tuomio huomenna, kun ammattilainen katsoo. Viima-rakas taas on onnettomampi, sen pää jaa ylemmäs, eikä sen selkä kaareudu samalla lailla. No, onneksi sen aktiivihypyt on jo tehty. Se kuitenkin kovasti taas tykkäsi, kun sai tehdä ja toisaalta jos jaksaisi aktivoitua hyppytekniikan kanssa, niin ehkä sen meno radallakin nopeutuisi. Kummankin kanssa otettiin vielä pujottelua ja Riehalle sain taas hyviä toistoja. Onko se sitten se radan yhdistäminen pujotteluun, mikä aiheuttaa tokavikasta välistä ulostulon?

Rieskun kanssa jatkettiin myös eilistä istumistreeniä hyvällä menestyksellä. Lisäksi seuruun ilmettä ja vähän paikkaa. Kiertojen kautta vielä luoksarin stopit hyvällä ilmeellä.

Tuikekin sai tehdä temppuja ja rallytokojuttuja. Iloista menoa mummelillakin.

Treeni-into alkaa taas palautua, vissiin pieni kesäloma oli ihan paikallaan!

Ennenkokematon evakkoreissu ja treenit

Eilen käytiin kisaavien ratatreeneissä, jossa tehtiin kunnon esteväleillä kisakentän kokoisella alueella. Päivän ratana oli joku 1-luokan kisarata, ihan mukava.

Tehtiin rata kaksi kertaa. Jos jotain positiivista, niin toiselle kerralle saatiin vähän parannusta. Onnistuin nimittäin välttämään yhden ansapaikan tekemällä vastakäännöksen, jolla Rieha kääntyi todella hyvin. Muuten Rieha oli noilla esteväleillä taas kovasti irti ja omatoimisia esteille irtoamisia tuli useita. Pujottelussa meinasi myös olla ongelmaa, tuli kummallakin kerralla tokavikasta välistä ulos. Tämä on se ihme ongelma, joka aina välillä tulee esiin.... Samoin tuli ilmi se, ettei R pysy kontaktilla, jos olen perässä, vaan paukaisee siitä surutta läpi. Huoh, ei ole helppoa.

Treenin jälkeen tokoiltiin vielä pienellä porukalla. Luoksarin stoppeja kierroista, toimivat ok. Ruutu löytyi, eikä siinä ollut muutenkaan huomauttamista. Ohjatussa meinasi vasempaa haettaessa mennä keskelle, mutta korjauskäskyillä teki hyvin. Oikeassa ei ollut ongelmaa. Loppuun tehtiin vielä kimpassa paikkaistuminen ja Riehalla oli tosi vaikeaa. Sain sen kiinni siitä että meinasi mennä maahan, mikä oli ihan hyvä juttu. Jotenkin tuo on nyt ihan hajalla, fiilis on ihan väärä... Tehtiin erikseen vielä istumisen häiriötä ja siinä se skarppasi ok. Mutta miten koko liikkeestä saa mielenkiintoisemman ja aktiivisemmin tehdyn, siinäpä pulma. Mietin, että jos alkaisin palkkaamaan sitä lelulla piiloon, toisiko se tarvittavaa äksöniä?

Tämä aamu valkeni mielenkiintoisesti, kun herättiin 10 aikoihin ja luin facebookista Vihtavuoren tehtaan räjähdysvaarasta. Asumme n. 3km päässä tehtaassa ja siinä aloimme pohtia, että pitäisiköhän tässä lähteä johonkin. Kun viranomaistiedotteissa puhuttiin 7km vaara-alueesta ja kehoitettiin omatoimisesti poistumaan, niin pakattiin koirat ja ajettiin porukoille. Vaikka mitään ei onneksi tapahtunut, niin olihan se aika jännää seurata tapahtumien kulkua. Toivotaan, että mitään näin vakavaa ei jatkossa enää tapahdu!

Evakkoreissun takia jätettiin vepetreenit tänään väliin, mutta illalla suunnattiin oman ryhmän agitreeneihin. Rata oli tänään tälläinen:

Ei ollut kaikista mairittelevin rata meille tämäkään. Tuli hyvin esiin ne meidän ongelmat, Rieha on niin järjettömän nopea, se reagoi pieneenkin vippaisuun, se rakastaa esteitä ja kaiken päälle hyppää vielä järjettömiä loikkia. Eli nuo alun välistävedot oli todella, siis todella haastavia. Lähinnä siis jankattiin niitä, este kerrallaan. Oli oikeasti haastavaa saada Rieha tulemaan välistä, koska se haki seuraavaa hyppyä ihan hullun kiilto silmissä. Lelupalkalla saatiin jotain sujumaan, mutta tämä vaatisi jatkossa todella, siis todella paljon treeniä sekä minulle, että koiralle.

Takaisin tullessa takaakiertojen kautta tehdyt hypyt sujuivat hinasen paremmin. Onnistuttiin tekemään jopa kaksi peräkkäin, kunnes en vaan yksinkertaisesti enää ehtinyt mukaan. Ei vaan pysty tekemään tuossa vauhdissa tuollaista ohjausta ja liikkumaan samaan aikaan sujuvasti sivuttain. Mutta kaksi estettä oli sekin jo saavutus sinänsä.

Päivän tokoilutkin meni vähän penkin alle, kun alettiin jankkaamaan metskunoutoa. Rieha oli aksan jälkeen ilmeisesti niin läkähdyksissä, ettei oikein pystynyt kunnolla pitämään kapulaa, kun piti niin läähättää. Se meni sitten hienoiseksi taisteluksi, tuloksena sentään muutama onnistunut toisto. Aina ei vaan voi onnistua.

Parhaat lahjat on parhaita ystäviä

Viikonloppu sujahti allekirjoittaneen pyöreitä vuosia juhliessa, niitä valmistellessa ja niistä toipuessa. Koirat hengaili juhlissa mukana, jokainen omaan tyyliinsä. Viima kerjäsi ruokaa ja makasi aina jossain keskellä kulkuväylää. Rieha etsi leluja ja keppejä, joista ensimmäisiä vieraat ansiokkaasti heittivät ja kelpien naama loisti. Se esitteli myös pujottelutaitojaan, tosin se oli kuulemma liian nopea seurattavaksi ja Viiman hitaampi esitys sen takia parempi. Näin ne ei-koiraihmisten ajatukset on hieman erilaisia :D. Tuike kerjäsi ruokaa ja muisti aina välillä haukkua epäilyttäville tyyppeille, kunnes sai taas ruokaa. Kaikki meni hyvin ja oli ihanaa saada niin iso joukko ystäviä saman katon alle. Kiitos kaikille!

Ja tosiaan, lahjoilla ei olisi niin ollut väliä, mutta niitäkin sateli. Erityisen jännittävä oli tämä jättiläispaketti:

Onko se jättiläissuklaalevy? Tai jättiläistabletti?

Riehan kanssa purettiin paketti tänään ja sieltä paljastui lahja kelpien makuun:

Eli meillä on nyt oma metrinen pk-este. Mallina vielä tuo kätevä, kevyt pressu, jota on helppo kuljettaa mukana. Hyppytreenit siis kuuluvat jatkossa ahkerasti ohjelmaan! Kuten kuvasta näkyy, niin tänään treenattiin jo pikkaisen. Ihan en laittanut täyteen korkeuteen, oisikohan jossain 80 sentissä. Aikamoinen ilmavara tuossa hypyssä on, eli ei metrinen ole todellakaan ongelma.

Tämän päivän ohjelmaan kuului myös pitkä lenkki umpimetsässä ja uintia. Lisäksi tein mustille jäljet. Riehan jälki oli n. 200m, sisältäen 20m pitkän janan, yhden kulman, välissä muutaman nappulan, kolme namikippoa ja yhden kepin. Sen vanheni n. 45min.

Jana meni suorastaan upeasti. Älyttömän nopeasti se on hiffannut suoraan etenemisen ja nosti taas jäljen täysin ongelmitta oikeaan suuntaan. Vähän matkan päässä janasta oli ekat namit ja ne laskivat nenän mukavasti alas. Oikeastaan koko jäljen Rieha työsti nenä matalalla ja pysyi hienosti jäljen päällä.

Kulma oli todella hieno, sielläkin muutama apunami. Kulman jälkeen tuli pieni tenkkapoo, kun en ollut jälkeä tehdessä tajunnut, että kävelin melkein yhden muurahaispesän päältä. Ja vaikka nameina oli tavallista nappulaa, niin ne olivat ihan täynnä kusiaisia. Riehaa tämä ällötti kovasti ja sen täytyi keskeyttää jäljestys kieriäkseen oikein antaumuksella. Samaan kohtaa se ei enää halunnut palata, mutta otti hajun pesän takaa ja jatkoi taas upeaa jäljestystä. Näin ne vaikeat kohdat ratkaistaan, hyvä Rieha! Loppuun asti mentiin hienosti nenä maassa ja lopun keppi ilmaistiin hyvin.

Tosi hieno jälki, nyt ei ollut puhettakaan nenä ilmassa esineiden etsinnästä! Jälkitilasto:

Matka 1900m
Kepit 30/33

Viima ajoi Veskun tekemän verijäljen, joka vanheni reilun tunnin ja tehtiin laimennetulla verellä. Kaksi kulmaa, niissä namipurkit. Pituutta reilu 500m.

Lähtö jäljelle oli aivan super ja Viima eteni kuin juna. Vauhti oli MEJÄän erinomainen. Ekalle makuulle ja palkalle tultiin hienosti. Jäljentekijä ei tosin ollut tajunnut jättää kansia purkkeihin paikoilleen ja koko purkki olikin ihan täynnä kusiaisia... Onneksi Viima ei tästä lannistunut, poistettiin kiukkuiset kusiaiset makkarasta ja se söi ne hyvällä ruokahalulla. Toiselle suoralle lähti hieman kierrättäen, mutta siten eteni taas kuin juna toiselle makuulle. Tästä lähtö oli erinomainen ja lopun kaadolle tultiin varmasti ja suoraan.

Viimalta aivan kertakaikkisen upea suoritus! Tuolla jäljestyksellä olisi ollut ihan reilu ykkönen. Kaikista hienointa oli sen varma ja sopivan rauhallinen eteneminen. Kyllä oli porokoira nakkinsa ansainnut ja kokeeseen meno tuntuu taas järkevältä, vaikka siihen taas yksi vähistä vapaista viikonlopuista meneekin.

Vähän treeniä ja turkkijuttuja

Torstaina käytiin Riehan kanssa hyppytreeneissä. Tehtiin perussarjaa, set pointtia ja korkeuden arviointia. Ekalla kerralla perussarjassa Riesku leiskautti oikein komeasti viimeisen riman päälle, hyvin näki, kuinka ei yhtään ajatellut, painoi vaan menemään. Sen jälkeen tuli aivotkin peliin. Lähdöissä pitäisi olla tarkkana, herkästi jättää toisen tassun taaemmas ja silloin ekan hypyn ylitys on huonompi. Samoin lähdön paimenkyyristelyyn pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Hyvin se siitäkin huolimatta hyppää, mutta hyppäisikö paremmin, jos olisi ryhdikkäämmin.

Korkeuden arvioinnissa mentiin aina 65 senttiin saakka, ei tuottanut ongelmaa. Tosin, kun alettiin laskemaan, niin leiskautti edelleen yli, niin kuin olisi korkeampi hyppy. Aina ei vaan ehdi ajatella. Hyvä treeni ja pitäisi enemmän tehdä, varsinkin pk-hyppyä ajatellen.

Hyppytreenin jälkeen tokoiltiin vielä Annan kanssa. Rieha teki seuruuta ja jääviä. Seuruussa pitkä, liikkuroitu pätkä, jossa palkkailin satunnaisesti. Ilme oli hyvä, mutta hieman oli epätasaista. Tempon vaihdoissa pää tippuu vähän liian herkästi. Mutta muuten tykkäsin fiiliksestä. Jäävät sujuivat ok.

Siinäpä meidän treenailut viime päiviltä. Vähän on sellainen lomafiilis, voisi vaan rentoutua. Ei kai se välillä huonoa tee.

Viiman turkin kanssa on nyt ollut hieman pelaamista. Sillä on edelleen ihan todella paksu aluskarva, vaikka se sitä tiputti aika huolella. Sen ihoon ei meinaa päästä käsiksi ollenkaan, erityisesti takapäässä karva on tosi tiheää. Tämä on nyt tuottanut ongelmia, kun se on lätrännyt vedessä. Se ei meinaa kuivua sitten millään ja takapäähän on tarttunut sellainen tunkkainen haju. Hotspotiksi asti ei onneksi vielä ole kehittynyt, mutta ei se varmaan kaukana tuolla karvalla ole. Sillähän on pari kertaa se ollut juuri takapäässä.

Pesin sen sitten eilen hajun poistamiseksi. Kuivasin sen vielä hiustenkuivaajalla kuivumisen varmistamiseksi. Voitte kuvitella, että porokoira näytti niin hakatulta tämän toimenpiteen jälkeen :D. Kiltisti se antaa käsitellä, mutta varmasti oli sitä mieltä, että hulluiksi ovat tulleet. Toivotaan nyt, että vähän helpottaa. Mietin jopa sitä, että ajaisin senkin kaljuksi, koska ei tuolla turkilla tee kesällä mitään. Ainoa, mikä tökkii on se, että se näyttäisi kaljuna varmasti ihan kauhealta. Nyt sillä on niin hieno turkki, oikein näyttelykamaa. Mutta ei toisaalta haluaisi rajoittaa sen uimistakaan. No, pitää mietiskellä.

Tuikenkin turkki on jo kasvanut aika lailla. Täytyy katsoa, josko sen ajaisi vielä toisen kerran tänä kesänä. Silläkin alkaa takapään alusvilla kivasti takkuuntua. Rieha on perheen ainoa turkkiongelmaton, koska sillä ei sitä juurikaan ole ja hyvä niin :D.

Turkkimonsteri, ei kukaan haluaisi kuskata sitä näytelmiin :)?