Palkataan parempi ohjaaja

Pitkä, pitkä päivä tokon SM-kisoissa takana. Kai sitä nyt ainakin yhden kokemuksen on rikkaampi jos ei muuta?

Oltiin tosiaan ihan loppupäässä koirakoita ja odottelua tuli paljon. Lämpötila tietysti lähenteli 30 astetta ja aurinko porotti. Oltiin paikalla yhdeksän aikaan, paikallaoloihin päästiin 14 aikaan, yksilökehiin siitä 1,5 tunnin päästä ja niissäkin tuli välillä sellaisia 15 koirakon odotteluita. Ja minähän olen tunnetusti hyvä odottamaan, paniikki on päällä, ruoka ei maistu, pyörryttää ja jännittää... On sillä vaan noissa olosuhteissa merkitystä onko alku- vai loppupäässä koirakoita.

Paikallaoloihin mennessä Rieha oli aika kovassa vireessä. Istumisessa oli nuuskinut, siitä 7 ja paikkamakuussa meni tokalla maihin ja perusasento jäi tekemättä, siitä 5. Sitten odoteltiin.

Ekassa yksilökehässä oli ohjattu ja luoksetulo. Oli niin hyvä fiilis ja Rieha teki varmaan parhaat luoksarin stopit ikinä evl:ssä. Ohjattukin oli upea, nopea ja varma. Ohjatusta 9 ja luoksetulosta 9, eli todella hienosti. Fiilis oli loistava, sekä koira, että ohjaaja loistivat ja vielä oli mahdollisuudet vaikka mihin!

Seuraavassa kehässä oli seuruu ja meitä ennen vielä 15 koirakkoa, eli mentiin taas odottelemaan. Rieha oli ollut tosi iloinen ja vilkas oma itsensä, kaivoi taskuista leluja ihan innoissaan, heilutteli häntää ihmisille ja kerjäsi lelunheittoja. Siinä odotellessa se alkoi koko ajan menemään alaspäin, vaikka koitin sitä juottaa ja viilentää. Yhdessä vaiheessa samoin Annalle, että nyt Rieha oksentaa, se oli ihan sen näköinen. Mitään ei kuitenkaan tullut tässä vaiheessa.

Kun meidän vuoro oli lähellä niin mentiin kehän laidalle. Rieha ei enää oikein halunnut leikkiä, koitti vaan kovasti kiskoa johonkin. Oltiin jo menossa kehään, mutta tuomari tuli sanomaan, että pidetään tupakkitauko ja odottakaa. Se oli oikeasti meidän onni, koska samantien tajusin, että Rieha yritti kyykätä kentälle. Lähdin juoksemaan lähimpään puskaan ja heti kun päästiin sinne, niin Rieha ripuloi oikein kunnolla. Jos oltaisiin oltu kehässä, niin tiedän, että se olisi ottanut ritolat ja juossut itse täysiä samaiseen puskaan... Ehdittiin juuri takaisin kehään, mutta selkeästi Riehan fiilis oli ihan eri. Seuraaminen oli aikamoista laamailua, ei yhtään Riehamaista, siitä 6.5.

Jälkikäteen mietin, että olisi oikeasti kannattanut keskeyttää koe. Rieha yritti, mutta se ei vaan ollut oma itsensä, ei yhtään. Pitäisi osata miettiä koiran kannalta, mutta kai sitä on sen verran kilpailuhenkinen, että jatkettava oli...

Ruutu oli seuraavan kehän ainoa liike. Siitä sai punaisen kortin lähemmäs 20 koiraa, koska koirat menivät ulos kehästä (punaiset merkit vihreällä alustalla, takana heiluva kehänauha, jossa punaisia ja keltaisia merkkejä). Riehankin merkki oli normaalia epävarmempi, mutta ruutuun meno oli hyvä. Tässä se vielä jaksoi suunnilleen skarpata, koska tykkää liikkeestä niin paljon ja saatiin arvosanaksi 8.5.

Viidennessä kehässä oli zeta ja tunnari. Zetassa yksi vaihto väärin, seuraaminen huonoa, siitä 5.5. Metallin tiputti kaksi kertaa ja toi vasta lisäkäskyllä, siitä 0.

Viimeisessä kehässä oli meidän huonoimmat liikkeet, eli tunnari ja kaukot. Fiilis jo aika huono, en saanut Riehaa nostetuksi oikein millään. Se lähti tunnariin ravilla, nuuski hyvin ja nosti kapulan suht ripeästi. Tuodessa se pysähtyi katsomaan viereiseen kehään, jossa tehtiin ruutua. Tässä tuli itselle joku ihme sekoilu, ajattelin sen tuovan väärää kapulaa (miksi ihmeessä????) ja kutsuin sen pois kehujen kera. Tuomari antoi tästä aika huolella palautetta, kapula oli siis oikea ja jos koira olisi sen tuonut hetken katseltuaan, niin pisteitä olisi tullut. Mutta eipä tullut, koska mokasin. Kaukot sitten jatkoivat samaa linjaa, Rieha ei noussut kolmannella käskyllä ekaan istumiseen, se oli jo ihan poikki. Arvosana 0.

Yhteensä saatiin 164p., ei tulosta, sij. 81/123. Kieltämättä harmittaa, että jatkoin hommia, vaikka Rieha ei selkeästi ollut oma itsensä. Se oli kehien jälkeenkin ihan nuutunut, ei suostunut syömään tai juomaan, makasi vaan apaattisena häkissä. Surkuhan siitä meinasi tulla ja tulee edelleen. En tiedä sitten, mistä tämä johtui, oliko se sitten lievää lämpöhalvausta? Ero alun ja lopun välillä oli nimittäin aivan järjetön. Pelkän kuumuuden ei pitäisi tuolla lailla vaikuttaa, nähtiinhän se esim. viime viestikokeessa, jossa suoritukset on huomattavasti rankempia. Ehkä en vaan sitten juottanut sitä tarpeeksi ja luotin liikaa, että pysyy viileänä. Ja kun nyt mietin, niin ei se loppupeleissä tainnut paljoa juoda, vaikka jotenkin ajattelin niin. Kotiin tullessa se meni suoraan sängyn alle nukkumaan ja maha on edelleen hieman sekaisin.

Toinen asia, mikä harmittaa on se, miten edelleen kokeesta toiseen onnistun itse mokaamaan jotain? Miten vaikeaa voi olla vetää yhtää koetta häsläämättä? Tänään pisteet ei onneksi olleet pelkästään siitä kiinni, mutta monesti aiemmin ne on olleet. Ja suurin osa on asioita, jotka ihan hyvin tiedän. Lopputulemana tästä päivästä taitaa olla se, etten osaa huoltaa koiraani, enkä myöskään ohjata sitä reilusti. Ensimmäinen on oikeasti jo vähän vakavampi juttu, vaikka kuinka jännittäisi ja panikoisi, niin koiran olosta pitäisi muistaa pitää huolta. Riehakin yrittää loppuun saakka, vaikka olo olisi huono.

No, ei kun kohti uusia seikkailuja, vai miten se nyt oli... pienen hetken taas ottaa, että muistaa taas ne positiiviset puolet. Onneksi mulla on mahtikoira, kenen kanssa treenata!

Viimeiset tokotreenit ennen seuraavia ja kesän ekat VEPEt

Päivä oli jo aamusta tosi helteinen, mutta mentiin reippaana Vaajakosken nurtsille vetämään "kenraalit". Saatiin vielä liikkurikin avuksi, kiitos Raisalle! Ei olla tällä nurtsilla käyty tänä vuonna, eli siinäkin mielessä oli hyvä testi siitä miten homma pelaa.

Aloitettiin ohjatulla. Kapulat oli pitkästä aikaa puunväriset (meidän pinkit kapulat on ehjemmät ja niitä tulee sen takia aina käytettyä), mikä oli sekin ihan hyvä muistustus... Ne oli ekaa kertaa myös niin, että laippa oli kohti koiraa, eikä osa josta koira ottaa kiinni. Haettiin eka vasen ja R meinasi mennä keskimmäiselle. Oli selkeästi vaikeaa, ei nähnyt ja koitti sitten tarjota jotain. Hyvin kuunteli kuitenkin käskyt ja lopulta vasen nousi hienosti. Oikea kapula, eli se "vaikeampi" sen sijaan nousi heti aivan superhyvin, luovutuskin oli ihan priima. Tässä näkyy taas se nurtsin vaikeus, kun ei näe, niin ei ihan malta sitten edetä loppuun saakka. Mutta ihan hyvä fiilis tästä jäi, tämä on kuitenkin onnistuessaan hyvin näyttävä liike.

Luoksetulo tehtiin koemaisena. Se oli aika hyvä ja palkkasin maahanmenosta. Tämäkin on hyvä ja näyttävä liike, jos vaan saadaan koekirous pysymään poissa (viime kokeessa se oli jo aika lähellä).

Tunnarista tehtiin pari toistoa. Siinä ei ollut ongelmaa, nuuski todella kauniisti ja koski vain omaan. Palautukset korrekteja, tosin ihan hinasen olisi voinut olla enemmän vauhtia. Mutta mieluummin maltti ja hieman rauhallisempi meno.

Seuraaminen tehtiin liikkuroituna. Hieman oli epätasainen fiilis, katseli merkkejä ym. Mutta semmoista perussettiä loppupeleissä. Nurmikko oli aika kuoppainen ja se vaikeutti omaa kävelyä. Toivotaan siis tasaista alustaa!

Loppuun Riehaa taas kiusattiin, eli se teki istumistreenin häirittynä. Raisa oli ihan liian hyvä häiritsijä ja Rieha meni lankaan kerta toisensa jälkeen... Erityisesti edestä juokseminen käsiä taputtaen ja Riehan nimeä hihkuen oli ihan vastustamatonta. Meinasi jo epätoivo iskeä, kun aina vaan palauttelin sitä äristen ja kohta se taas sinkosi ihan onnessaan juoksevan Raisan perään... No, ehkä se kuitenkin loppupeleissä alkoi skarppaamaan ja saatiin ihan onnistuneita suorituksia. Näillä mennään!

Tuikekin sai olla avustajana ja tehtiin pari koemaista tunnaria. Kova into aillä oli ja oma nousi hyvin, mutta luovutus oli vähän unohtunut. Se katsoi sen näköisenä, ettei oikein tiennyt kelle kapula piti viedä :D. Mutta kyllä se sieltä taas muistui ja pikkukoira sai ansaitsemansa palkan!

Polskahduksia viime kesältä

Illasta saatiin ajatukset hetkeksi pois tokostressistä, kun vuorossa oli kauden ekat VEPE-treenit. Ja mikäs sen loistavampi tapa viettää todella lämmintä ja aurinkoista kesäiltaa!

Tehtiin kaikki soven liikkeet, vähän näki missä mennään. Veneestä hypyssä ei ole edelleenkään ongelmaa. Samoin esineen vienti on Riehalla aika varma nakki, tällä kertaa olin itse veneessä vastaanottamassa, mutta veisi varmasti samalla lailla vieraallekin. Vauhti on kova ja asenne kohdillaan!

Veneen haussa ja hukkuvassa oli sen sijaan enemmän haastetta. Rieha otti köyden huonosti suuhun, ikään kuin väärästä suunnasta ja jatkoi vielä hetken uimista eteenpäin se suussa ennen kuin kääntyi kohti rantaan. Tästä johtuen vetoon tuli aika paha nykäys köyden kiristyessä, jolloin pieni koira meinasi mennä ympäri. Tämä toistui sekä veneessä, että hukkuvassa. Kummankin sen kiskoi loppupeleissä jotenkin rantaan, mutta otetta piti korjailla. 

Mietin, että sille pitäisi jotenkin opettaa köyden ottaminen niin, että se kääntyisi veneen vierellä uimaan kohti rantaa ja vasta sitten ottaisi köyden. Silloin sillä olisi suora linja lähteä uimaan, eikä siitä tulisi niin pahaa nykäystä. Ei luulisi olevan kauhean vaikea opettaa? Toki varmasti itsevarmuus kasvaa, kun treenejä tulee alle, jaksoihan se viimekin kesänä ihan hyvin kiskoa venettä sove-matkasta, mutta ei se ainakaan haitaksi ole helpottaa pienen koiran hommaa.

Tuike esittää kunnon mahaplätsiä

Hiontaa

Eilinen ja tämä päivä vietettiin mökillä. Koirat on olleet päivät irti, uineet ja juosseet. Rieha ui varmasti kilometrejä, sitä kun ei hevillä järvestä pois saa.

Eilen tuli myös SM-kokeen osallistujalistat. Me ollaan numerolla 98/128, eli luvassa on todella pitkä päivä... Säätiedotus lupaa hellettä, eli oikein rattoisa päivä odotella jännityksestä jäykkänä. No, eipä näille mitään voi, mutta olisin kyllä ollut alkupään paikasta enemmän kuin kiitollinen. Kokemuksena tämä on vaan otettava, mitään menestyspaineita ei onneksi ole. Jos itse selviä päivästä pyörtymättä, niin se on jo plussaa... Ei voi kuin ihmetellä mihin sitä on taas päänsä pistänyt. Pakko koittaa vaan tsempata ja olla positiivinen, niin eiköhän se siitä :D.

Treeneissä ollaan jankattu lähinnä nurtsitunnaria ja kaukoja. Eilen tehtiin mökillä tunnaria itsekseen pitkällä tunnaririvillä, jossa oli namit alussa rauhoittamassa. Tuntui toimivan tosi hyvin, eikä Riehalle tullut kiire, vaikka omaan ei heti osunutkaan.

Tänään treffattiin Annan kanssa Vihtavuoressa. Tein alkuun merkkiä ja ruutua, lähetyksiä kummastakin suunnasta ja palkka satunnaisesti eri osioista. Loistava meno, vauhti riitti, haki sekä ruudun että merkin paikan hyvin ja stopit oli täpäköitä. En huomannut juurikaan eroa eri puolilta lähettäessä, ihan yhtä keskelle meni.

Zeta tehtiin liikkuroituna, muuten onnistui, mutta itse muistin järjestyksen väärin... Toivottavasti lauantaina paremmin...

Loppuun sama tunnaritreeni kuin eilen, mutta liikkurin kera. Parikymmentä kapulaa jonoon, ensin namien syönti maasta ja sitten nuuskimaan. Oma nousi todella varmasti kaksi kertaa, vaikka vaihdettiin sen paikkaa. Vääriä ei yrittänytkään maistella ja ilme oli muutenkin hyvä ja keskittynyt.

Juhannuskuulumiset ja -poseeraukset

Juhannuspäivänä Viiman kasvattaja Salme nappasi tytöistä hienoja kuvia. Ohessa niistä muutamia, kiitoksia taas kerran! Nyt täytyy ehkä vaihtaa bannerin yläkuva hieman kesäisempään kimppakuvaan.

Tuike 9v., Viima 7v. ja Rieha 3v.

Poseeraukset sujui hyvin, tosin Tuike ja Viima ovat ilmeisesti jo hieman kyllästyneitä ainaiseen kuvaamiseen, koska kuvissa ei meinannut jaksaa pitää silmiä auki. Mallin homma on niin rankkaa :D.

Viima on aina yhtä onnessaan nähdessä Salmea. lisäksi se pääsi hieman leikkimään Skoda-bordercollien kanssa. Viima aivan hurmaantui herrasmiesmäisesti käyttäytyneeseen poikaan. Riehalla taas ei meinannut huumori riittää ja se olisi kovasti halunnut toimia yleisenä järjestyspoliisinä, kunnes pääsi sitten autoon. Tuike patsaseti kuin isokin koira ja sai pönkitystä egolleen, kun Skoda fiksuna miehenä väisti pientä äksyä  naista :D.

Kuvausten jälkeen ajeltiin Vihtavuoreen nurtsille treenaamaan. Rieha teki ensin häiriöpaikkaistumisen ja tällä kertaa meni vain kerran lankaan, kun lelua vedettiin ihan sen nenän edestä. Muuten skarppasi todella hyvin. Luoksetuloa tehtiin myös ja stopit sujui aika hienosti. Nurtsin pito on hieman erilainen ja on hyvä hakea siihen tuntumaa. Tehtiin myös kaksi tunnaria ja kovasta tuulesta huolimatta Rieha selvitti ne ok. Toisessa toistossa meinasi taas maltti hieman unohtua ja maistoi pikaisesti yhtä väärää. Aivot ei vaan meinaa pysyä perässä... Loppuun tehtiin vielä hyppynoutoa metskulla. Siinä meinasi ekalla kerralla käydä kuten viime kokeessa, eli sylkäisi kapulan eteen. Tajusin, että se johtuu varmasti siitä, että viimeksi se on saanut palkkaa lennosta, eli loppu on jäänyt vähemmälle treenille. Nyt keskityttiin sitten luovutukseen ja alkoihan se sieltä palautua.

Rieha pääsi vähän rallattelemaan

Määränpää on selkeä

Muuten jussi sujui mukavassa seurassa syöden, pelaillen ja maailmaa parantaen. Koirat oli mieluusti mukana pihalla, Rieha kunnostautui mm. mölkynkantajana.

Ihanat pystykorvat

Lauman vanhin ja nuorin

Tosi kiva juhannus ja nyt mulla on loma!

Rieha 3-vee ja häiriötreeniä

Rieha täyttää tänään 3-vuotta. Huikea pieni eläin, jonka kanssa on vielä niin paljon edessä!

 

 

Eilen treenattiin Annan kanssa Vihtavuoressa nurtsilla. Teemana oli häiriö ja keskittyminen. Aloitettiin paikkaistumisella, jossa koemainen sisääntulo kentälle, jossa oli merkit valmiina. Hyvin saatiin esiin kokeen asenne, Rieha oli ihan liekeissä ja menossa merkeillä, eikä oikein keskittynyt. Mentiin sitten istumaan, jossa Anna häiriköi, koittaen saada Riehaa menemään maahan tai nuuskimaan.

 

Alkuun Rieha meni lankaan ihan helposti, mutta sitten syöksyin pyörremyrskynä kieltämään ja johan alkoi kelpi skarpata. Annan heitteli sen ympärille nameja, kaiveli maata ym. ja aika tiukkaa teki, mutta niin se vaan alkoi keskittymään. Loppuvaiheessa se ei edes katsonut Annaa. Todella hyvä treeni, Riehan asenne muuttui ihan erilaiseksi, se todella teki töitä, eikä vaan hengaillut. Yhtään ei paineistunut, vaikka annoin tiukkaa palautetta ja asenne oli super. Ehkä tälläisellä treenillä saa itsevarman kelpieneitokaista vähän heräteltyä :).

 

Samanmoinen treeni tehtiin kaukokäskyihin. Anna meni viereen heittelemään kapulaa, mikä oli sekin aika kiinnnostava juttu. Hienosti alkoi tässäkin skarppaamaan ja saatiin hyvä treeni.

 

Luoksetulo tehtiin koemaisena, halusin nähdä miten sujuu kokeen jälkeen. Sujui hyvin, stopit oli hyviä ja osasi tällä kertaa tulla myös eteen.

 

Loppuun vielä tunnaria, nurmikko tuo sen oman vaikeutensa, laitettiin kapulat vielä merkkien joukkoon. Ensimmäinen suoritus oli kuitenkin taas ihan täydellinen, se osui omaan ekana, nosti sen välittömästi ja toi täysiä. Välillä tuntuu, että sujuu kuin vettä vaan. Pakko oli tehdä vielä uusinta, koska olen todennut, että jos tunnari sujuu noin hyvin, niin sen jälkeen Riehan itsevarmuus on taas sitä luokkaa, että unohtaa nuuskia. Ja niinhän siinä kävi. Juoksi kapuloille ja nosti pikaisesti samassa kohdassa ollut kapulaa kuin missä äsken oli oikea. Tajusi heti homman nimen, alkoi nuuskimaan ja nosti oman, jonka toi hienosti. Ihan hyvä herättely tämäkin, aina ei voi olettaa.

 

Miten näitä häiriötreenejä tulee tehtyä niin vähän, vaikka niistä on selkeästi todella paljon hyötyä. Jotenkin ennen koetta sitä vaan jankkaa niitä liikkeitä, vaikka Riehankin tyyppiselle koiralle tekisi niin hyvä rikkoa kaavoja. No, ehkä sitä taas vähän aikaa tämän muistaa.

 

Hyvää Juhannusta kaikille!

Tämä pikku possu meni kokeeseen

Kyllä nyt meinaa olla tiukassa se viimeinen ykkönen. No, semmoista se on. Pitää itsekin pitää mielessä se, että Rieha on mun eka koira evl:ssä ja ei se vaan ole helppoa pitää koko isoa pakettia kasassa samaan aikaan.

Oltiin siis eilen Lempäälässä kokeessa, tuomarina toimi Tiina Heino, joka veti aika tiukkaa linjaa. Pisteet ja sepostukset, liikkeet suoritusjärjestyksessä:

Paikkaistuminen 0: Oli nuuskinut ja meni maihin.
Paikkamakuu 6: Nuuski lisää, mennyt lonkalle, toisella käskyllä maihin.

Ohjattu 9: Ihan super liike muuten, mutta nuuski alussa.
Zeta M-I-S 9: Kaikki vaihdot ok, vähennys jostain.
Kaukot 6: En tajunnut miten kovassa vireessä Rieha oli ja annoin ekan seisomiskäskyn ihan liian voimakkaasti. Tästä riemastuneena Rieha hyppää (kirjaimellisesti) eteenpäin n. puoli metriä... Muuten vaihdot ok, ei voi ainakaan sähäkkyyden puutteesta moittia. Tämä on vaan niin herkällä tuon vireen kanssa.
Tunnari 7: Suht tiukka tuomio, Rieha meni ja toi laukalla, kapulassa ei ollut jälkiä ja luovutus oli kunnossa. Tiputti kuitenkin oman kerran ja nuuskaisi vielä yhden kapulan ennen tuontia.



Seuraaminen 8,5: Ihan perushyvää, kova vire näkyi askelsiirtymissä. Itsellä oli vaikeuksia taas pysyä pystyssä ja meinasikin melkein kaatua lopussa.
Luoksetulo 8: Annoin käskyt lujaa ja kumpikin stoppi onnistui. Seisominen olisi voinut olla hinasen nopeampi, en tiedä lähtikö vähennys siitä vai kenties minun kovista käskyistä. Rieha päätti soveltaa lopussa ja tuli suoraan sivulle.
Ruutu 10: Hieno asenne, loistava vauhti ja reagoiminen.
Metalli 6: Lähti täysiä, nosti hyvin ja lähti tuomaan laukalla. Hypyssä tuli joku ongelma ja tiputti kapulan, nosti sen ja tuli taas suoraan sivulle. Joku ihme sekaannus siinä tuli. Oliko siinäkin tulossa suoraan sivulle ja meni sitten pasmat sekaisin?



yht. 226,5p. 2-tulos, sij. 2/8

Päästiin siis palkinnoille, ykkösiä ei herunut tänään yhtään kappaletta.

Kokonaisfiilis kokeesta oli hyvä. Asenne oli ihan loistava, häntä heilui ja se oli niin itsevarma ja kertakaikkisen tyytyväinen itseensä läpi kokeen. Se näkyi ilmeisesti myös yleisöön, kun useampi ihminen kävi kyselemässä rodusta ja ihastelemassa sen vauhdikasta menoa :).

Ainoa asia, mikä nyt on pielessä on nuo paikallaolot. Ne kun olisi sujuneet, niin ykkönen olisi ollut plakkarissa. Rieha alkaa olemaan niin itsevarma, että se on paikallaoloissa ikään kuin vaan hengailemassa. Sillä on vähän tylsää ja se tietää, etten pysty siihen puuttumaan. Sama näkyy joidenkin liikkeiden aloituksissa. Treeneissähän se ei tälläistä tee lähellekään samassa mittakaavassa. Se on varmaan jotenkin se kohtuullisen kovan ja vilkkaan koiran yhdistelmä. Toisaalta, edelleen otan tuhat kertaa mieluummin tämän asenteen kuin anteeksi pyytelevän ja paineistuvan. Tätä on vaan pakko työstää, natsikuri peliin siis. Muuten en nyt kauheasti jaksa nipottaa ennen sm-koetta.

Ai niin, Rieha muuten rakastui kokeessa palavasti pieneen kääpiösnautseriurokseen. En ole sen koskaan nähnyt tykkäävän jostain vieraasta koirasta noin paljoa, se oli suorastaan lumoutunut. Pohdittiin minkä näköisiä pentuja tälläisestä yhdistelmästä tulisi: tan-merkkisiä, parrakkaita kiitäjiä :D.

KeNraalit ja jälkitilaston kartutusta

Tänään käytiin Annan kanssa vetämässä kenraalit Vihtavuoressa. Hiekkakentällä oltiin ja täytyy sanoa, että nurtsi on vaan niin paljon vaikeampi. Kaikki viime aikojen ongelmat on tulleet esiin nurtsilla, hiekalla ei ole mitään. Ei se auta, ennen ääsämmiä on vaan tehtävä niin paljon nurtsilla kuin mahdollista.

Tunnari oli päivän eka liike, eli Rieha oli kovassa vireessä. Silti se nuusku hyvin ja nosti oman hienosti. Kaksi toistoa, eikä kummassakaan ollut minkäänmoista epäröintiä tai muiden maistelua. Meni ja tuli laukalla ja kapulaakin piti korrektisti. Eli kyllä se on se nurmikko, mikä on tässä se haaste.

Zetassa treenattiin ensin pelkkää kävelyä. Toiveissa olisi nimittäin, että minä osaisin sen ensi kokeessa kävellä oikein... Kävelytreeni meni ok, hieman R katseli merkkejä, ilmeisesti toiveissa oli päästä juoksemaan niille. Kävelytreenin jälkeen otettiin mukaan jäävät M-I-S, muut hyviä, mutta seisomisessa meni istumaan. Minusta ei vaan kuunnellut, uusinnassa teki oikein. Tästä ei stressiä.

Ohjattua tehtiin muuten koemaisena, mutta halusin keskimmäisen lähemmäs haettavaa kapulaa. Ideana se, että Rieha oikeasti miettisi, että ulommainen on otettava. Aloitettiin vaikeammalla eli oikealla ja se sujui hyvin. Sama juttu vasemman kanssa. Kummallakin kerralla selkeästi katsoi keskikapulan, mutta muisti, että sitä ei haeta. Hyvä juttu, toivottavasti mielikuva jää voimaan. Merkit oli hyviä koko treenin ajan.

Ruudussa treenattiin lähinnä loppua, eli että makasi rauhassa vaikka liikkuri käskytti. Lähetin sen kuitenkin koemaisesti ruutuun, eikä siinä ollut ongelmaa. Loppukin sujui hyvin.

Luoksetulo liikkuroituna. Kovaa karjaistut käskyt ja hyvät stopit. Pää hajoaa, jos tämä ei onnistu kokeessa....

Pienen tauon jälkeen tehtiin paikallolot. Istuminen on jäänyt vähemmälle treenille ja se nähtävästi kostautuu heti. Rieha veti maahan kahdesti, ihan muina naisina. Toisessa sai jo ihan kunnon suullisen palautteen ja sen jälkeen skarppasi onneksi hyvin. Ihme venkoilua. Paikkamakuu oli muuten ok, mutta oli lonkalla. Tuntuu, että se nykyisin vetää aina lonkalle, onkohan se vaan nyt joku opittu juttu? Pitää miettiä, ehditäänkö tekemään sille mitään ennen Pieksämäkeä. Loppuun otettiin vielä sivulla maahan-sivu-käskytystä ja siinä meinasi taas reagoida Annan sivu-käskyyn.

Ihan hyvä kenraali. Pientä hiottavaa, mutta eihän kenraalit saakaan mennä ihan täydellisesti ;).

Ajattelin muuten alkaa pitämään hieman kirjaa siitä, paljonko ollaan määrällisesti jälkeä tänä vuonna tehty. Saldo tällä hetkellä:

Riehan jälkitilasto 2013:
Matka 1000m
Kepit 19/20

Tänään kasvatettiin tilastoa hieman lisää. Tallasin Riehalle reilun 300m pitkän jäljen, jolla oli 5 keppiä ja yksi nännikumi ja lisäksi kaksi kulmaa. Se ei ehtinyt vanhentua ihan niin kauan kuin suunnittelin, kun alkoi satamaan kaatamalla vettä ja oltiin Veskun kanssa liikkeellä ilman minkäänlaista sadevarustusta. Märkänä siis jäljelle, että päästiin äkkiä kotiin.

Lähetin Riehaa etenemään janaa pitkin n. 5m ennen jälkeä. Eteni tosi hyvin ja samantien osuessan jäljelle nosti sen ja lähti ajamaan. Nännikumi oli ensimmäisenä "keppinä", koska halusin vaan tehdä pienen yllärin ja aika super juttu se olikin. Toinen keppi löytyi myös samantien. Kolmas keppi oli suht lähellä kakkosta, Rieha lähti vähän hönkäillen ja vetikin sitten kolmannen ohi. Tässä vaiheessa hieman jelppasin, eli hidastin liinasta ja Rieha saikin sitten hajun kepistä ja nosti sen hyvin.

Ensimmäinen kulma oli haastava ja R rengasti sitä hieman, mutta lähti sitten varmasti etenemään. Toisen suoran ainoan kepin nosti hienosti ja nyt rauhoitin sen kunnolla ennen lähetystä. Tämä tuntui toimivan ja jäljestys muuttui paljon maavainuisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Toisen kulman selvitti hienosti, samoin kaksi viimeistä keppiä.

Olipas huikeaa! Vaikein jälki, mikä ollaan tehty ja R selvisi siitä todella hienosti. Jana sujui, kepit löytyi ja kulmistakin selvittiin. Motivaatio on huikea ja kepit sen mielestä aivan parhautta. Annoin sen ajaa pitkällä liinalla ja aina kepin löytäessään juoksi tuomaan sen minulle liinan päähän. Jatkossa muistan vaan rauhoittaa sen kunnolla luovutuksen jälkeen ja ennen jäljen uudestaan nostamista, niin jää alun hönkäilyt pois.

Vaikka ollaan ihan kokemattomia ja jäljet vielä lyhyitä, niin ei se syksyn jälkikokeileminen ehkä kuitenkaan ihan mahdottomuus ole... Jos vaan jaksetaan kartuttaa tilastoa ahkerasti ;).

Tokosta jälkimetsän kautta esineisiin

Kelit on olleet vähän sateisempia, tässä viime viikolta muutama kuva koirien pihatouhuista aurinkoisena päivänä. Aidattu takapiha on siitä loistava, että siellä on myös varjoa tarjolla, niin jaksaa paremmin remuta.

Sullon käpy, mulla ei

Mutta jos oikeen mielistelee, niin sen kävyn ehkä saa, eikä porokoira ehkä suutu

Pallojakin on jo ehditty heitellä x-määrä

Ja nurtsia riittää, Tuike suorittaa makutestiä

Tänään treffattiin Janet ja Sirpa Koirakorven nurtsilla ja vedettiin tehokas treenihetki. Kävin tallaamassa Riehalle keppijäljen ja mentiin tokoilemaan siksi aikaa kun vanheni.

Aloitettiin ohjatulla noudolla. Saatiin Janetilta liikkuriapua ja pääsin palkkaamaan hyvästä merkistä liikkuroinnin jälkeen (palkka valmiina). Selkeästi oli kiva ylläri. Hienoa oli myös se, että R on alkanut nostamaan kontaktin oma-aloitteisesti liikkurin käskyn jälkeen, eli fokus on siirtynyt enemmän minuun eikä ole niin kiinni merkissä/kapuloissa.

Haettiin ensin oikea ja keskimmäiselle meinasi mennä. Pysähtyi kuitenkin hyvin ja sen jälkeen oikea nousi hienosti x2. Täytyy kyllä antaa pisteet tuon koiran loputtomalle yritykselle ja vilpittömän innokkaalle mielelle. Ekalla kerralla se ei siis nähnyt oikeaa ollenkaan ja stoppauksen jälkeen lähti etenemään niin rohkeasti oikealle, kuin vaan pystyi, vaikka määränpää ei ollut näkyvillä. Se kävi kääntymässä ruudussa ja totesi, että ei ole tämä, palasi takaisin ja lopulta se oikea löytyi. Koko ajan se meni täysiä ja häntä heilui. Nämä on niitä parhaita hetkiä, näkee kuinka koiralla raksuttaa ja se ratkaisee itse ongelmatilanteet. Sitä ei tarvitse auttaa tai helpottaa, koska se työskentelee niin varmana omasta hyvyydestään. Pikemminkin sen itsevarmuus vaan kasvaa. Huisia! Ja seuraavalla yrityksellä oikea löytyi heti, eli kyllä se vaan toimii. Tämän fiiliksen kun saisi joka liikkeeseen, niin ei sitä paljon muuta tarviisi. Vasen onnistui heti.

Tunnari sen sijaan oli vaikea. Meinaa kelpille tulla kiire ja silloin väärät eksyy herkästi suuhun, vaikka oma sieltä loppupeleissä nouseekin. Tehtiin viitisen toistoa, lisäsin kapuloita ja menin lähelle ohjaamaan. Ajatusta tuli, se oli hyvä. Tämä on Riehan kanssa vaan herkkä liike, varsinkin kun tehdään vauhdikkaan noutoliikkeen perään.

Ruututreeniä oli myös hyvä tehdä nurmella, joten tehtiin siitä sitten koemainen versio. Sanoisin, että aika hyvä lopputulos. Seuruussa oli hieman edessä, mutta muuten loistoasenne ja meno.

Luoksetulo tehtiin myös liikkuroidusti ja kumpikin stoppi sujui hyvin. Kieltämättä annoin kyllä taas aika kohtuullisen kovat käskyt, mutta ehkä Rieha sen vaatii kovassa vireessä. Loppuun otettiin vielä metskunoutoa hetsaten ja yhdessä kapulalle rynnien ja Rieha oli ihan liekeissä.

Tokon jälkeen ajettiin jälki, jolla oli pituutta ehkä 200m, sisältäen 5 keppiä ja yhden kulman. Vein Riehan janalle ja aika kivasti se siinä eteni, vaikka toki sitä autoin. Jäljen se nosti heti ja lähti määrätietoisesti etenemään. Eka keppi löytyi nopeasti, häntä alkoi vaan heilumaan ja toi sen onnessaan luovutukseen. Tokasta kepistä ajettiin yli, en huomannut sitä itsekään (enkä ollut siis näitä merkannut millään lailla). Kulma meni tosi hyvin. Sen jälkeen jäljestys hieman keskeytyi kakkatauon takia ja paikkaa etsiessään Rieha meni ohi kolmannesta kepistä. Pitstopin jälkeen kehoitin taas etsimään, jolloin Rieha otti varmana suunnan takaisin päin ja jäljesti suoraan n. 15m päässä olleelle kolmannelle kepille. Siitä taas hyvä luovutus. Ja vaikka ajoi vähän takajälkeä, niin luovutuksen jälkeen lähti taas etenemään oikeaan suuntaan ja viimeinen keppi löytyi hienosti jäljen päästä.

Eli saldona 4/5 keppiä ja muuten ihan pätevä meno. Janan kanssa olen hieman epävarma, mutta Rieha ei selkeästi ole epävarma siinäkään. Kulman se suoritti upeasti, siis kun miettii taas meidän treenimääriä. Ei kun jälkeä treenaamaan ahkerasti, niin hyvä tulee!

Loppuun tehtiin vielä esineruutua. Tallattiin kapea kaistale n.10x50m ja sinne neljä esinettä. Riesku haki kolme, joista kaksi etualalla ollutta nousivat ihan välittömästi. Keskellä aluetta meni leveä polku, mutta se ei Riehaa juuri haitannut ja eteni sen yli hyvin. Luulin sen löytäneen kolmannen esineen ja kehui, mutta tulikin ilman esinettä luokse, eli ilmeisesti itse vaan mokasin innoissani. Tästä uusi lähetys ja takakulman esine nousi yhdellä pistolla. Ja luovutuksen oli priimaa jokaisen esineen kanssa. Ihan loistotreeni ja pätevä meno!

Pihatokot

Tänään pihatokot ennen yövuoroa. Tuike etsi tunnaria ja teki mm. kaukoja, näin hyvältä ne edelleen näyttää, vaikka ei treenata kuin hyvin satunnaisesti. Itse asiassa ne on melkein paremmat kuin koskaan kun oikeasti kisattiin. Pitäsiköhän se kuitenkin vielä viedä joskus kokeeseen :).



Rieha teki taas kiertoja ja stoppeja, meno näytti tänään tältä:



Lisäkso tunnaritreenit, taas nurmikkoon piilotettuna paljon kapuloita. Lisäksi laitoin niitä rinteeseen, kivien taakse jne. Eikä mikään hämännyt Rieskua, nuuski todella hyvin ja rauhassa, mutta palautus oli silti ripeä. Eli oikein hyvä meno. Kaukojumppaakin tehtiin ja siinäkin ihan hyvä meno ja ajatteli takajalkoja. Ei auta kuin jumpata.

Takaisin tokokoulun penkille

Viime viikon loppu meni niin viestikoetta jännittäessä, ettei juuri treenailtu. Yhdet hyppytekniikkatreenit tehtiin perjantaina omassa pihassa, Rieha teki korkeuden arviointia. Se meni ihan mainiosti ja intoa piisasi.

Eilen palattiin takaisin tokon pariin. Se on nyt kesäkuun juttu, edessä on yksi tavan koe ja sitten ne ääsämmät. Jotenkin into olisi nyt tosi kova pk-puolelle, tekisi mieli treenata jälkeä ja viestiä, josko vaikka kummassakin päästäisiin vielä tänä kesänä kokeeseen. Ja eihän mun pitänyt olla yhtään pk-ihminen ;). Jotenkin nuo maastot on vaan alkaneet kummasti viehättämään... Ja se sellainen reipas asenne, tokon pilkunhiomisen sijaan. No, enköhän minä tästä taas tokene.

Eilen aloitettiin kuitenkin tunnarisulkeiset nurtsilla. Paljon kapuloita, oma kunnolla piilossa. Ekalla kierroksella maistoi väärää, sen jälkeen oma nousi suoraan, vaikka kuinka vaikeutin. Meni silti laukalla, eikä purrut kapulaa, eli tuota fiilistä haetaan. Lisäksi tehtiin luoksarin stoppeja kiertojen kautta ja Riehalla oli niin kivaa. Aina ei mene liikkeet ihan putkeen, mutta asenne on kohdillaan ja häntä heiluu ;):

http://youtu.be/Wx-KPwL3Fns
http://youtu.be/0v51Nu7Z6OQ

Ei se ole aina niin vakavaa ;).

Viiman kanssa tehtiin eilen aksaa omassa pihassa pujottelun ja hypyn kanssa. Erilaisia kiertoja ja lähetyksiä ja Vimps oli hirveän pätevä. Tuike hönttäsi mukana parhaansa mukaan ja se sai myös etsiä tunnaria vaikeista paikoista ja lisäksi tehdä temppuja. Pientä kivaa siis pystykorvillekin.

Tänään ajeltiin Vihtavuoreen treenaamaan Annan ja Elisan kanssa. Oltiin nurtsilla ja vieressä oli käynnissä futispeli, eli häiriö oli mainio. Rieha aloitti luoksarilla, jossa se meinasi tänäänkin tarjota seisomisen sijaan maahanmenoa. Se oli onneksi nopeasti korjattu ja sen jälkeen sujui kumpikin stoppi. Palkkasin myös pelkästä hyvästä odottelusta ja olikin tosi skarppina.

Tunnaria tehtiin kaksi toistoa liikkurin kera. Toinen vaikeutettuna, eli kapuloita ei näkynyt ollenkaan, niitä oli extrapaljon ja lisäksi niiden luokse piti mennä kaivonkannen yli. Rieha oli niin hieno, nuuski varmasti ja hyvin, ei häsännyt yhtään ja oma nousi heti.

Ohjatussa vahvistelin ensin merkkiä kahdella eri törpöllä. Pienen herättelyn jälkeen erotteli ne oikein hyvin. Sitten ohjattuun. Ensin oikea, joka oli suoraan jalkapallokentän reunalle. Rieha ei nähnyt sitä kunnolla, mutta kääntyi hyvin ja eteni kunnes näki. Oikeassa meinasi mennä keskikapulalle, mutta stoppasi hyvin ja sen jälkeen tajusi itsekin mitä melkein tuli tehtyä ja oikea nousi ongelmitta. Hyvä asenne, häntä heiluu ja se on tosi itsevarma.

Paikallaolot tehtiin porukassa ja mäkäräisten takia extralyhyinä. Kumpikin ok. Tehtiin myös aloituksen jumppaa ja R meinasi reagoida Annan sivu-käskyyn, eli sitä jouduttiin treenimään.

Loppuun vielä pitkät pätkät seuruuta asennepalkalla eli lelulla. Tein paljon käännöksiä, että sain keulimisen kuriin, muuten merkitystä oli vaan ilmeellä. Ja se oli hieno :).

Eilen tuli tehtyä  vahingossa testi, minkä lelun jokainen koira valitsee jos on mahdollisuus. Lelukaapin ovi oli nimittäin jäänyt auki ja empiirinen koe sai ihan itse alkunsa. Voittajat ovat tässä:

Osaatko yhdistää oikean lelun ja koiran?

Homma on itse asiassa aika helppo. Sarvipäinen Kong-lelu on selkeästi hirvi ja se sopii tietysti porokoiralle, joka arvostaa kaikkea tälläistä villiä luontoa. Nännikumi taas on maatilan töissä hyvin tärkeä ja mikäs muu olisi australialaisen lehimien tai lampaiden paimennukseen jalostetun koiran mieleen. Ikea-rotta taas tuo pienelle valkoiselle japanilaiselle mieleen ne lukuisat oikeat saaliit, joita se on päässyt elämänsä aikana teurastamaan. Tämäkin rotta koki hyvin nopen ja kivuttoman suolestuksen pienen koiran kokeneissa tassuissa.

Päivä viestikokeessa... Riehalle VK2 hienolla ykköstuloksella!

Tänään startattiin kisauramme toista kertaa pk-kokeessa, eli viestin avoimessa luokassa. Päivä aloitettiin tottiksella ja vaikka aamusta vielä pilvistä olikin, niin aurinko alkoi mukavasti lämmittämään kenttää päivän kuluessa. Kokeessa oli yhteensä kahdeksan koirakkoa. Tottis jännitti taas ihan järkyttävän paljon ja omaa vuoroa odotellessa maha ehti pyörähtää useamman kerran ympäri. Oltiin viimeisessä tottisparissa, mutta päästiin onneksi ensimmäisenä suorittamaan. Liikkeet meni näin:

Seuraaminen: Itse olin ihan pihalla ja tuntui, että menin askeleissa ihan sekaisin. Kävelinkin aina varmuuden vuoksi vielä kymmenen askelta lisää, niin tuli ainakin tarpeeksi :D. Seuraaminen meni kuitenkin hyvin. Ampumisessa tuli aseen kanssa joku ongelma ja se ampui tyhjää useamman kerran. Siinä Riehan piti vilkaista taakse kun kuului ihme klikkailua, mutta muuten teki hyvää työtä. Tuomari kehui menoa halukkaaksi, innokkaaksi ja perusasentoja nopeiksi. Arvosanana erinomainen.

Liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno&luoksetulo, liikkeestä seisominen: Kaikki meni hyvin, istumista vähän varmistelin, mutta teki senkin nopeasti. Jokaisesta arvosana erinomainen.

Tasamaanouto: Hieno, arvosana erinomainen.

Hyppynouto: Ei olla tehty pressuesteellä vissiin kertaakaan. Lähti innokkaasti, mutta kun annoin tuo-käskyn, niin ikään kuin kääntyi katsomaan ja kolautti esteeseen. Tästä johtuen varmaan kiersi esteen takaisin tullessa, toi kuitenkin kapulan. Ehkä voisin jatkossa jättää tuo-käskyn kokonaan pois, ihan varmasti tuo kapulan ilmankin. Tästä arvosana puutteellinen.

Estenouto: Hieno, arvosana erinomainen.

Eteenmeno: Jee, se toimi!! Irtosi tosi hyvin ja meni ripeästi maihin (ja kyllä muuten karjaisinkin lujaa). Arvosana erinomainen.

Paikkamakuu: Erinomainen.

Kokonaisuutena tuomari kehui kovasti, tuli niin hyvä mieli. Sanoi, että Rieha on innokas, nopea ja siitä paistaa halu tehdä. Itselläkin oli huomattavasti parempi olo kuin ekassa kokeessa ja sain Riehan pidettyä hyvin mukana liikkeiden väleissäkin. Tottiksesta siis yhteensä 93/100p. ja olin aika huisin onnellinen.

Sitten esineruutuun. Rieha oli ihan liekeissä ja sain todella pitää sen hallinnassa tuomarin puhuttelussa. Loppupeleissä tein kaksi lähetystä ja kummallakin nousi esine. Ei kai siinä muuta :D. Aikaa meni n. 1,5 minuuttia. Oli aivan huikeaa katsoa Riehan työskentelyä, se on niin järjettömän nopea ja motivoitunut, mutta silti se pitää nenän auki ja sai kummastakin esineestä hajun melkein samantien. Luovutuksissa oli kyllä hieman sanomista, tuli eteen, mutta tiputti esineet hieman ennen kuin ehdin ottaa. Palaute oli taas tosi positiivista, pieni miinus tuli noista luovutuksista, mutta yhteensä kuitenkin 29/30p.

Sitten sinne maastoon ja kuuma alkoi jo olla. Arvottiin numerot ja Rieha sai kunnian lähteä viimeisenä. Maastoon lähti neljä voittajaluokan koiraa ja kolme avoimen luokan koiraa.

Ekassa lähetyksessä tuli jo haastetta, kun kumpikin avoimen luokan koira kääntyi takaisin ennen Riehaa. Toinen tuli vastaan, kun olin jo viemässä Riehaa seuruuseen. Mutta eipä se paljon Rieskua painanut, se seurasi aivan järjettömän hyvin (natsikuri toimii!), odotti hienosti ja lähti kuin ammuttuna.

Lähetys A:lta C:lle oli myös sujunut hyvin. Jäljestyspätkältä kuului pari haukahdusta, mutta ei mitään isoa. Rieha tuli täysiä, mutta kyllä se muuten oli poikkikin. Makasi mättäällä ihan oikosenaan ja läähätti. Kastelin ja juotin sitä minkä pystyin ja pikkuhiljaa elämä taas voitti. Se oli niin hauska, kun kaivoi aina odotellessa sammaleeseen sellaisen oman "poteron", johon laittoin kerälle makaamaan. Vissiin viileä sammal tuntui hyvältä ja suojasi itikoitakin vastaan.

C:lta A:lle mennessä kääntyi takaisin vielä yksi voittajan koira, eli ei tosiaankaan ollut helppoa. Rieha lähti taas todella hienosti ja siinä sitten sormet ristissä odottelin, että meneekö se loppuun saakka. Ja kyllähän se meni ja kuulemma kokeen nopeimmalla ajalla. Aikamoinen sissi se on!

Sitten odoteltiin loppujen voittajaluokan koirien suoritusta. Valitettavasti vain yksi voittajan koira juoksi kaikki matkat, eli seitsemästä koirasta kaksi selvitti koko kokeen. Ja Riesku oli toinen näistä!

Loppupeleissä Rieha sai viestiosuudelta täydet pisteet, eli maastosta tuli yhteensä 199/200p. Kokeen loppupistemäärä oli 292/300p., 1-tulos ja koulutustunnus VK2. Seuraavaksi kisataankin kuninkuusluokassa!  Lämmitti todella tälläisen kokemattoman kisaajan mieltä, kun tuomari sanoi vielä erikseen, että on teillä hieno viestikoira tulossa :).

TK2 VK2 BH Nallikallion Laulunlahja

Eihän tässä voi muuta olla kuin tyytyväinen. On se vaan hieno koira tuo meidän Rieha, sen kanssa on vaan niin helppo mennä. Se herättää myös aina positiivista huomiota, pieni koira korvaa kokonsa asenteella :).

Kiitos kaikille treenikamuille, ilman teitä ei oltaisi tässä. Ja tämä on todellakin totta, tokoa ym. osaan jo ehkä vähän itsekin, mutta pk-lajit on minulle vielä ihan täysin uusi maailma. Ja tietysti armaalle siipalleni Veskulle, joka toimi tänäänkin hienosti apuohjaajana.

Väsynyt, mutta onnellinen ohjaaja ja viestikoira, joka ei ole ollenkaan väsynyt

Pihahommia, uintia ja pelkkää peekoota

Otsikossa tiivistettynä eilinen ja tämä päivä. Ollaan maalattu terasseja, kannettu puita ym. Koirat viihtyy uudessa aitauksessaan mainiosti, varsinkin Viima arvostaa. Se hengailee pihalla yksinkin, Tuike ja Rieha haluavat mieluummin tulla sisälle jos mekin ollaan sisällä.

Pari mystistä kuoppaa on myös ilmestynyt nurtsille, siitä iso mur... Hiekkalaatikossa saa kaivaa, muualla ei.

Muuten on ollut niin kuuma, että lenkit on olleet minimissä ja liikunta on hoidettu edelleen lähinnä uimalla. Rieha on edelleen ihan uskomaton tuon uinnin kanssa, se menee järveen ja ui täyttä soittoa koko ajan. Se ei käy kertaakaan rannassa, eikä edes kahluusyvyydessä, vetää vaan parhaimmillaan ulapalla sellaisen 100m päässä. Eilen ja tänään se ui ehkä n. puoli tuntia putkeen, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan... Viima ja Tuike saivat myös hyvät uinnit lelua hakien, Tuike on nykyisin varsinainen rohkelikko. Eilen ei edes isohko aallokko hidastanut ja niin se vaan aina sukelsi lelun perään.

Eilen käytiin illasta Koirakorvessa viesti- ja tottistreeneissä. Ensin viestiradalle kolmen koirakon (ja miljardin hyttysen) kera ja Rieha oli aivan liekeissä. Se juoksi viisi matkaa. Matka ei ollut pitkä, mutta ei näin kuumalla viitsinyt turhaan juoksuttaa. Siirtymä tuli normaalin C- ja D-pisteen lisäksi myös A:lla, eli siinä tuli hieman vaihtelua ja erikoisuutta treeniin. Rieha meni random-paikalla eli sekä ekana, että muiden perään. Hieno meno sillä oli ja aivan huikea motivaatio. Tosin meinasi ekassa lähetyksessä varastaa kummastakin päästä, mutta palasi ruotuun komennuksen jälkeen. Ja se oli lähtöhaukkua lukuun ottamatta ihan hiljaa. Hyvähyvä, tämä tuntuu että sujuu!

Sitten tottikset. Ensin tasamaanouto kiloisella, joka nousi hyvin. Sitten metrinen, jossa hetin kapulan tosi vinoon ja tästä syystä R ei saanut kunnon suoraa lähestymiseen ja seinä tuli vastaan. Tätä jouduttiin hieman jankkaamaan, loppupeleissä tuli kuitenkin hyvin yli kumpaankin suuntaan. Vinoesteellä se meinasi ekan kerran tehdä paluuhypyn metrisen kautta, päätti kuitenkin sitten tulla vaan välistä. Uusinta oli tässäkin ok. Hieman oli siis epävarmuutta, toivotaan, että viikonloppuna sujuu. Veikkaan kyllä, että kuumuus ja alle tehty viestitreeni vaikuttivat menoon myös.

Loppuun vielä eteenmenoa, ensin valmiilla palkalla ja sitten viedyllä palkalla. Näissä hyvä meno.

Vesku nappasi tottistreeneissä ihan loistavan tilannekuvan, näin se luonto ja ihminen elävät yhdessä :D. Ja huomatkaa, tämä on vielä kännykkäkuva.

Tänään käytiin uintireissun jälkeen tekemässä vinoestettä, eteenmenoja ja ex tempore-henilöryhmää, kunVihtavuoren kentällä oli vieraita vapaaehtoisia. Ilme oli tänään paljon parempi, eli eilisiltana varmasti vaikutti rankka treeni kuumassa ilmassa. Henkilöryhmä oli aika tiivis ja yhden miehen lahjetta olisi ihan pikkaisen pitänyt päästä nuuskaisemaan häntää heiluttaen, mutta muuten meno oli hyvää.

Täydelliset kesäpäivät omassa kotona

Perjantai vaan lepäiltiin ja ihasteltiin meidän uutta aitaa. Takapiha on nyt kokonaan aidattu, eli koirilla on nyt useita satoja neliöitä lisää tilaa kirmata vapaasti. Takaovi on nyt ollut päivät auki ja koirat saa kulkea vapaasti edes takaisin. Ei voi kuin sanoa, että luksusta! Tätä fiilistä korosti taas viikonloppu Helsingissä, kiva siellä on käydä, mutta kyllä minä vaan täällä landella viihdyn.

Tässä aitaa ja sen rakennusta

Uintireissuja ollaan tehty päivittäin ja ne onkin oikeastaan ainoat, mihin Viima suostuu helteellä. Muuten se näyttää lähinnä tältä.

Meillä on pihassa myös hiekkalaatikko, jossa lapset saa leikkiä ;). Sinne on myös hyvä haudata luita ja toivottavasti aita pitää jatkossa naapurien kissat edes vähän kauempana siitä.

Niin ja marjapensaita ja raparperia löytyy myös. Jos ei ehdi kaikkea syödä, niin ainakin niistä on hyötyä viilennyspaikkoina.

Pieni koira ja suuri raparperi

Täydellinen piilopaikka?

Tänään treenattiin vähän reissun jälkeen kotipihalla. Vesku ampui ja Rieha teki seuruuta ja paikkamakuuta. Näissä ei ongelmia, makuu oli rauhallinen ja varma ja seuruu puolestaan innokasta. Loppuun vielä eteenmenoja, jossa Riesku juoksi hyvällä vireellä. Ei kun uuteen treeniviikkoon siis!