Tokoa ja rairai-agia!

Eilen treenailtiin treenisuunnitelman tokot Peurungan parkkiksella lenkin jälkeen. Ihan hyvin pystyi ulkona treenaamaan, kun pakkasta ei ollut pahasti ja lunta maassa sen verran, ettei ihan jäällä joutunut tekemään. Treenissä oli:

 Ohjattu: Alkuun kaaria, eli kapulat melkein samassa tasossa. Vietiin kapulat yhdessä ja laitoin sen suoraan merkille. Haettiin vuoronperään kumpaakin suuntaa ja käännökset oli tosi hienoja. Näistä palkkasin suoraan nostoista lelulla. Loppuun tehtiin sitten yksi oikean haku, joka tehtiin luovutukseen saakka. Otin avuksi yhden merkin, sen kiertämällä R tuli suoraan. Hyvä luovutus ja vahvisteltiin niitä vielä pari erikseen. Ilman törppöä meinasi jäädä vinoon, törpön kanssa korjasi hyvin. Loppuun vahvistelin vielä merkkiä erikseen.

 Zeta: Ensin pelkkää kävely/käännöstreeniä ja minusta se sujui tosi hyvin. Sitten tein treenin, jossa tehtiin vuorotellen jokainen jäävä ja kävelinkin kierroksen jälkeen koiran ohi. Tarkoituksena siis saada sitä enemmän kuulolle, koska meinaa herkästi ennakoida seuraamiseen lähtöä. Kerran jouduin uusimaan kävelyn, sen jälkeen pysyi hyvin vaikka liikuin ympärillä. Täma kun sujui ja olin palkkailut stopeista, niin liitin mukaan seuraamisen. Ja lähdöt oli heti paljon korrektimpeja, malttoi odottaa ihan sitä sivu-käskyä, ennen kuin lähti liikkeelle. Tosi hyvä treeni, tehdään jatkossakin!

 Luoksetulo: Parkkis oli ehkä hieman liian liukas tähän, joten ei tehty kauheasti stoppeja. Muutamat kuitenkin kiertojen kautta ja yksi suora eteentulo.

 Tuike teki myös ohjattua ja se oli aika pätevä. Haki isojen koirien kapuloita ihan tosissaan ja merkillekin osasi mennä monta kertaa. Lisäksi sille vähän seuruuta, jossa pujoteltiin törppöjä. Hauskuus!

 Tänään oli Riehan agitreeni, joka näytti tältä:

Eka kierros tuli videolle ja se meni näin. Kertoo varmasti enemmän kuin tuhat sanaa :D. Tämänhän oli tarkoitus olla sellainen hieno agilityvideo, jossa minä liikun kuin gaselli ja koira ohjautuu kuin unelma...

 

No joo, Riesku oli hieman liekeissä, mutta saatiin me oikeasti onnistumisiakin :D. Ja koirahan tekee tasan niin kuin se on opetettu. Irtoaa hyvin, mutta kääntyy vähän vähemmän hyvin. Päälle ehtii vielä komentaakin, kun ei tule selkeää ohjausta. Ja loppupeleissä asiat ratkaistaan ihan itse, jos ei ohjaaja osaa.

Aloitus sujui hyvin läpi treenin, siihen oli tosi tyytyväinen. Ja pituuden se nähtävästi osaa ihan mistä vaan ;). Käännös ennen ekaa putkea meinasi tuottaa ongelmia, lähinnä siis tuon ekan kierroksen jälkeen, kun Rieha oli päässyt siihen makuun, että matka jatkuu. Tosi tiukalla käskytyksellä ja aikaisella kääntymisellä sain sen taas kuitenkin kääntymään. A:kin parani tuon ekan kierroksen jälkeen, ei ollut enää niin sinkoamassa sieltä. Ja loppupeleissä saatiin myös tuo putkeen meno onnistumaan, kunhan vaan liikuin rohkeasti. Lopun takaaleikkaus oli ehdottomasti treenin vaikein asia, Rieha lähtee niin kovin helposti kiertämään minun liikkeen myötä. Loppupeleissä siitäkin yksi onnistunut toisto.

 Ei ole helppoja tuollaiset vauhtiradat, mutta hauskaa oli :D. Pihalla vielä tokoiltiin:

Seuruun askelsiirtymät ja tempon vaihdot: Aika kivaa menoa. En palkannut, jos roikkui jalassa, niin nopeasti jätti sen pois. Hitaassa kävelyssä oli erinomainen meno, eikä se koittanut istua ollenkaan. Oisinko nyt vihdoin löytänyt sen sopivan temmon?

Zeta: Tehtiin eilisen treeniä, eli Rieskun piti pysyä paikallaan, vaikka menin ohi. Saatiin ihan extrahyvää häiriötäkin, kun ohikulkevat koirat meni ihan vierestä ja pääsin kerran puuttumaan pieneen kääntymiseen. Sen jälkeen sujui tosi hyvin.

Jätöt: Satunnaispalkkaa pelkästä jätöstä, hyvä ilme, ei meinannut yhtään kehitellä omia juttuja. Toivottavasti tämä treeni tuottaa tulosta!

Se on niin ihanasti yhdessä tekemistä, vaikka välillä oltaiskin veitsenterällä

Yövuoron jälkeinen nukkumapäivä on aina sellainen päivä, milloin ei tarvitse tehdä mitään järkevää. Tämän päivän ohjelmaan kuului nukkumista, roskaruokaa, kavereiden luona piipahdus, hyvä treeni, sauna ja telkkaria. Nyt vaan odottelen puoliltaöin alkavaa agitreenien ilmoittautumista. Ihan vaan jo sillä, että olen tehnyt lomakkeen itse ja pitää katsoa että se toimii.

Yövuoroista tullessa on aina omanlaisensa vastaanottokomitea vastassa. Tuike on vastassa aina, riippumatta kellonajasta. Viimakin on vastassa lähes joka kerta. Ne kumpikin pyörivät ja önisevät ja hakevat suuhun jotain kannettavaa. Viimaa saa välillä kieltää, ettei se ala ihan haukkumaan, ainakaan jos Vesku on nukkumassa. Tälläinen näky on aamuisin hyvin tyypillinen ja siihen kuuluu tietysti vipattava häntä ja kova pyöriminen:

Ja suussa tietysti sukka

Riehaa ei tarvitse aamulla paljon katsella. Se ei viitsi eväänsä liikauttaa siihen aikaan aamusta. Se makaa sängyssä oikosenaan, ehkä vähän nostaa päätä ja heilauttaa häntää, mutta jatkaa saman tien unia. Ei paljon sen elämää hetkauta. Toki se sieltä heti ponkaisisi jos kutsuisi, mutta lähes aina annan sen vetää sikeitä, kun en yövuorosta tullessa itsekään tee muuta kuin pesen hampaat ja kömmin sänkyyn keepin seuraksi. Ihan niin vilkas eliö se kotioloissa siis on :D.

Sitten päästään tämän päivän treeneihin ja otsikkoon. Mentiin hallille Annan ja koirien kera. Olen väsännyt nyt Riehalle treenisuunnitelman tarkasti paperille parille seuraavalle viikolle ja tänään lähdettiin toteuttamaan sitä. Sisällytin suunnitelmaan normitreenin lisäksi säännöllisiä 3-4 liikkeen koemaisia treenejä, jonka jälkeen tehdään mahdollinen korjaussarja. 

Tänään siis koemainen, liikkuroitu treeni, eli ensin kaikki liikkeet putkeen ja lopuksi korjaukset:

Hyppynouto: Pieni nytkähdys irrotuksessa, mutta muuten en korjaisi tästä mitään. Rieha oli hyvässä vireessä, meni ihan täysiä kumpaankin suuntaan ja luovutti hienosti.

Korjaussarja: Ei muuta korjattavaa, kuin luovutuksien rauhoittaminen. Ei tehty sitä nyt, kotitreeniin.

Seuruu: Vire oli kova. Pätkä alkoi paikallaan kääntymisillä ja askelsiirtymillä ja oikein tunsin, kuinka Rieha meinasi pakahtua vierellä. Keskityin itse niin hyvin kuin pystyin siihen, että sanon käsky mahdollisimman neutraalisti ja yhtään Riehaa enää yllyttämättä. Ylikompensointia takapuolella ei tullut pahasti, eli treeni on siinä varmaan toiminut. Mutta varmasti jos olisin hihkaissut sivu-käskyn yhtään terävämmin, niin olisi keepie kiipeillyt jalkaa pitkin :D.

Hidas seuruu oli luokattoman huono. Käveli liian hitaasti, jolloin R koitti istua joka väliin. Ja kun pysähdystä ei tullutkaan, niin se kompensoi poikittamalla. Omat käännökset oli järjettömän kamalia. Muut temmot olivat parempia.

Korjaussarja: Mietittiin yhdessä omaa kävelyvauhtia hitaaseen kävelyyn. En pysty kävelemään kovin hitaasti, ennemminkin pitäisi vaan lyhentää askelta ja pitää normaalikävelyssä reipas tahti, että ero oli sen kautta selkeämpi. Treenattiin ja pikkuhiljaa se sieltä löytyi. 

10min seuruutreenin jälkeen Riehan virekin alkoi jo hieman laskea (siis sellaiselle normikoiran tasolle :D) ja sekin helpotti hommaa, koska ei enää yrittänyt niin kovasti. Puhuttiinkin Annan kanssa siitä, että palkkaan Riehaa seuraamisesta ehkä vähän liian paljon ja liian innokkaasti, mikä saa seuraamisen odotusarvon todella korkealle. Kun on koira joka on ihan todella innoissaan, niin voisi miettiä hieman hillitympää palkkausta ja ohjausta, ettei se heti sinkoa maata kiertävälle radalle. Seuruu on kokeissa usein myös eka liike, sen pohjalle saisi varmasti kokeissakin tehdä ihan kunnollisen ja rauhallisen treenin ennen kehään menoa. En usko sen laskevan Riehan ilmettä yhtään, mutta tasoittaisi sen kaikista kovimman ylikompensoinnin ja intoilun, josta lähtee evl:ssä pisteitä.

Täytyy vielä sanoa, että ei ole ohjaajalle mikään helppo tehtävä lähteä tuolle linjalle, kun on tottunut vuosien ajan siihen, että seuraaminen on se vaikein liike, jossa koiraa täytyy motivoida kaikin keinoin, eikä se siltikään ole varma, että kokeessa vire riittää. Riehan mielestä seuraaminen on vaan ihan sairaan siistiä ja kivaa, ihan parhautta!

Ruutu: Hieno merkki, ei tönimistä. Oli merkillä todella vireessä, mutta ei reagoinut liikkurin käskyyn. Hieno ruutuunmeno, hyvä paikka ja hyvät nopeat stopit. Kohti kävellessä se meinasi nuuskia, josta oli ihan pakko ärähtää, vaikka tehtiinkin koemaisesti. Lopetti heti. Sivulle tulo oli ok.

Korjaussarja (jätöt): Ei korjattu muuta kuin noita jättöjä/hetki jolloin ei tapahdu mitään, mitkä olen listannutkin meidän isoimmiksi ongelmiksi. Aluksi tehtiin kaukoje/luoksarin jätöt, Anna seisoi edess ja näytti peukkua ylös/alas sen mukaan oliko Rieha kunnolla. Ja saatiin se kiinni kerran haistelusta, jes!!! Heti kun Annan peukku meni alas, käännyin ympäri annoin tiukan suullisen palautteen toiminnasta. Rieha näytti ihan siltä, että "WTF?!? Miten se akka pystyi näkemään, mitä teen :D." Ihan loistavaa, sen jälkeen ei saatu enää nuuskintaa esiin. Otettiin yksi ruutuun lähetys, eikä sielläkään makuussa mennyt nenä maahan. Näitä lisää!!

Tunnari: Hyvä nuuskinta, varma oman nosto, pari pyöräytystä tullessa. Hyvä vauhti kumpaankin suuntaan ja hyvä luovutus ja pa.

Korjaussarja: Kapulan pitoa, kotitreeniin (mahdollisesti kiertojen kautta?).

Yleinen fiilis koemaisesta:

Rieha oli kovassa vireessä, siis todella kovassa. Mutta niin se on ollut kokeissakin, eli ihan oikeilla raiteilla mentiin. Ja niin sen pitää ollakin, se näkyy siinä fiiliksessä. Se saa näyttää siltä, että pysyykö se hanskassa, kunhan tiedän, että se oikeasti pysyy.

Sain sen hyvin kuulolle liikkeiden välillä, mentiin yhdessä, eikä se sinkoillut. Liikkeiden väleille suunnittelemani valmisteleva osuus toimi hienosti ja piti hyvin kontaktin heti sivulle tultuaan. Sain myös hyvin palkattua niin kuin olen suunnitellutkin, tosin hyppynoudon jälkeen olisi pitänyt kehua hillittymmin, koska se sitten heijastui seuruuseen. 

Note to self: mieti kokeissakin, mikä liike on seuraavana ja suhteuta kehut siihen. Älä turhaan keulita koiraa, jos se ei sitä tarvitse.

Loppuun tehtiin vielä kontaktien kehikkotreeniä. Rieha himmaili ehkä vähän ennemmän kuin viimeksi ja selkeästi mallasi itseään enemmän kehikkoon. Tämä muuttui, kun otettiin palkaksi lelu namin sijaan. Nyt pitäisi siirtää kehikko esim. hyppyjen väliin, että saataisiin enemmän agiratamaista virettä. Jännityksellä odotan, vieläkö Rieha sen jälkeen malttaa.

Loistotreeni, kiitos Anna!!

Pohdintaa ja treeniä

Tein nuorten koirien tokorinkiä varten tälläisen postauksen, missä mietin tavoitteita ja missä mennään noin yleensäkin. Samahan se on julkaista täälläkin, kun kerran paperilla asti on pohdittu :).

Pistävä katse ja suuret korvat, vai miten se nyt oli...

Tämän hetken tilanne:

• kisataan EVL:ssä, Rieha on minun ensimmäinen koirani, kenen kanssa olen tänne asti päässyt eli uusi juttu kummallekin
• takana kolme koetta EVL:ssä: yksi ykkönen ja kaksi kakkostulosta

Tavoitteet

2013:

• pentusuunnitelmat vaikuttavat eniten, eli niiden mukaan mennään
• TVA on kuitenkin aika selkeä tavoite, meiltä puuttuu siis kaksi ykköstä
• SM-kisoihin osallistutaan, jos vaan saadaan pennuilta treenattua, tavoitteena tällä hetkellä vaan kokemuksen kartuttaminen
• piirinmestaruuksissa EVL:ssä kisaaminen
• yleisesti koevarmuuden hakeminen EVL:stä

2014:

• SM-kisoihin osallistuminen ja mahdollisimman hyvä tuloksen saaminen
• jos kaikki sujuu hyvin ja suinkin uskallan, niin hakeminen valmennusrenkaaseen, ihan vaikka pelkästään kokemuksena
  
  

Yleisesti Riehan kouluttamisesta

• Riehalle toimii mikä tahansa palkka, se on kaikesta innoissaan. Sotken sen kanssa surutta kaikkea sekaisin, sekapalkkaan ja se pystyy hyvin siirtymään eri palkasta toiseen. Kokeissa saan varoa, etten liikaa innosta sitä, kehujen on oltava hyvin hillittyjä.
• kestää hyvin toistoja, itse muistettava ennemminkin rajoittaa tekemistä
• ajattelee paljon, oppii todella nopeasti ja myös omasta mielestään tietää monesti paremmin, mitä tehdään
• erittäin nopea, tarjoaa ja tekee koko ajan, turhautuessaan komentaa haukkumalla, ei ole maailman herkin tapaus
• kestää hyvin myös pitkät treenit ja koemaista tekemistä on treenattava säännöllisesti
• välillä sitä on haastettava ja laitettava ajattelemaan, eli sotkettava liikkeiden palasia ja tehtävä kuuntelutreenejä, joissa saattaa tulla eteen mitä vaan

Ongelmat

Kehään tulo ja tylsät hetket

EVL:ssä kehääntulo on erilainen ja koiran pitäisi olla skarppina heti. Rieha kuitenkin vilkkaana koirana bongailee kehään mennessä kaiken, erityisesti merkit ym. kivan. Tästä johtuen seuruuseen lähdössä ei aina ole ollut paras kontakti. Nostaa kontaktin kyllä heti kuullessaan seuraa-käskyn ja tekee sen jälkeen hyvin, mutta haluaisin, että olisi enemmän kuulolla. Eli kehääntuloa pitää treenata, myös paikallaoloihin menoa koemaisesti.

Tylsät hetket ovat Riehalle niitä, joissa ei sen mielestä tapahdu sillä hetkellä mitään jännää ja missä se omasta mielestään tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällöin se ehtii tehdä muuta, kuten vähän nuuskia. Nämä siis hetkiä, jolloin en näe koiraa, kuten kaukojen jättö ja ruudussa oleminen, kun kävelen koirasta poispäin. Nämä ovat jääneet vähemmälle treenille, vaikka periaatteessa tiedän, miten niitä treenaan. Mahdollisimman vaihtelevaa ja yllätyksellistä menoa, jossa se saakin kesken odottelun tulla esim. leluun.

Kuuntelu

Kovassa vireessä ei aina malta kuunnella, tekee silloin niin kuin itse ajattelee. Saattaa myös tällöin reagoida liikkurin käskyihin ja on ikään kuin veitsenterällä.

Liikkeiden yleiskatsaus ja ongelmat/hyvät jutut

Seuraaminen

Yleisesti ottaen Riehan seuraaminen on ihan ok (EVL:n kokeiden seuruun keskiarvo 8). Se on innokas ja iloinen, eli ilme on ihan juuri sitä mitä haluankin. Mutta siinä on myös parannettavaa, eli se saisi olla tasaisempaa. Kovassa vireessä Rieha saattaa painaa ja askelsiirtymissä tulee pomppuja. Nämä lähinnä tekniselta puolelta.

Oma tekeminen on meidän isoin ongelma seuruussa. Mulla ei ole selkeää tapaa, millä kävelen. Hidas kävely on temmoltaan mitä sattuu, riippuen päivästä ja koejännityksen määrästä. Muutenkin kävelen herkästi mutkille ja teen käännökset huonosti. Erityisesti kokeissa tämä näkyy. Rieha paikkailee, minkä pystyy.

Kaukot

Meidän ikuinen murheenkryyni. Rieha kovasti innokkaana koirana ei aina ihan malta, varsinkaan jos vire on kova. Ei etene pahasti, mutta sellaisen 20-30cm. Saattaa myös ennakoida vaihtoja. Etupalkka on auttanut etenemiseen jonkin verran.

Zeta

Tässäkin ohjaaja on isoin ongelma, minulla on nimittäin ongelmia muistaa järjestystä J . Tämä on onneksi hieman korjaantunut ja kahdessa viimeisessä kokeessa tämä on ollut kympin liike. Tämä onkin noin perusteiltaan hyvin hallussa, mutta haluaisin muutamaa kohtaa hioa.

Liikkeet Rieha osaa ja osaa ne myös erottaa, sille sattuu hyvin harvoin virheitä. Se tekee ne myös nopeasti. Seuraamiseen lähtöjä tulisi parantaa ja samoin käännöksiä, tässäkin siis lähinnä omaa kävelyä. Olen myös miettinyt saisiko Riehan katsomaan vaan eteenpäin sen jäädessä paikalleen, nyt se kääntää päätä ja se kasvattaa minusta mahdollisuutta liikkumiseen.

Ohjattu

Kokonaisuutena vahva liike, osaa katsoa kapuloiden viennin ja suuunat ovat vahvoja. Merkin osaa missä vaan, joskus tosin saattaa törkkäistä sitä mennessään. Pientä hiomista luovutuksissa, erityisesti oikealta tuodessa, jolloin saattaa jäädä vinoon (tuo siis kapulat eteen).

Paikkaistuminen/- makuu

Rieha ei ole koskaan lähtenyt paikallaoloista, mutta viimeksi kokeessa meni istumisessa maihin. Ei ihan keskity aina kunnolla, jolloin homma unohtuu.

Metskunouto/tunnari

Kumpikin yleisesti ottaen hyviä. Kokeessa ei ole koskaan tuonut väärää tunnarissa. Palautusvauhti saisi kuitenkin joskus olla nopeampi kummassakin omaan makuun. Kuitenkin ollaan saatu näistäkin kymppejä helposti.

Ruutu

Ehdoton Riehan bravuuriliike. Menee täysiä ja stoppaa täysiä. Osaa hakea katsellaan sekä merkin, että ruudun ja menee hyvälle paikalle. Joskus tökkäisee merkkiä, se pitäisi karsia pois. Jos on tosi kovassa vireessä, niin saattaa myös ennakoida liikkurin käskyä.

Luoksetulo

Tulee täysiä ja stoppaa hyvin, yleisesti olen stoppeihin todella tyytyväinen. Stopit on rakennettu lähinnä kiertojen kautta ja rakastaa tehdä niitä. Eteentulossa saattaa joskus törmätä, varsinkin jos on liukas alusta.

Hyvää yleisesti kokeissa:

Rieha on parhaimmillaan tosi näyttävä tekijä, se tekee töitä kropallaan ja häntä heiluen. Palkkaamattomuus pikemminkin nostaa sen virettä, eli sen kanssa ei tarvitse siitä huolia.

Tää toko on vakava juttu... not

Siinäpä siis ajatuksia :).

Tänään pääsin ekaa kertaa mukaan tokorinkiläisten treeneihin. Ryhmä on ihan itseohjautuva, keväällä on sitten ensimmäinen virallinen koulutuspäivä. Meitä olikin paikalla melkein koko porukka, 7 koirakkoa.

Ensimmäinen 15min käytettiin häiriötreeniin, jossa jokainen sai tehdä mitä halusi, mutta koko sakki oli yhtäaikaa kentällä. Riehan kanssa tehtiin seuraamisen käännöksiä, vinoja kapulan luovutuksia ja merkkiä. Seuraaminen toimi tosi hyvin, makea paikka ja hyvä ilme. Luovutuksissa olen käyttänyt palkkaa treeniliivin edessä ja aika hyvin R on alkanut korjaamaan. Jos tulee vinoon, niin otetaan uudestaan ja uusinnassa heti parantaa. Merkissä koitin pakkailla suorituksista, joissa ei koskenut merkkiin ;).

Sitten tehtiin paikallaolot kimpassa. Ensin istuminen 2min. Pysyi hyvin, mutta oli kerran nuuskinut. Seuraavaan treeniin kyllä kaivan tämän esiin, että pääsen puuttumaan. Makuu oli hieno, pystyin itse kurkkimaan piilosta.

Yksittäistreenissä tehtiin:

Zetaa: Ensin vaan kävelin ja kävelin ja koitin tehdä hyviä käännöksiä. Ihan ok menoa. Sitten mukaan jäävät, jolloin levottomuuskin alkoi lisääntyä. Lisäksi meni seisomisessa pari kertaa istumaan, ei ehkä kuullut käskyä kunnolla, kun hallissa oli meteliä. Seuraamiseen lähtöihin kiinnitin huomiota ja ne sujuivatkin.

Siirtymisiä: Tehtiin liikkurin kanssa siirtymisiä aloituspaikasta toiseen. Valmisteleva osuus samalla lailla: Tehdään hommi-mennään yhdessä-sivu ja siinä jäkitin niin koemaisesti kuin pystyin. Rieha piti hienosti kontaktia, en saanut sitä haahuilemaan ollenkaan, vaikka pyysin liikkuria kävelyttämään meitä ihan merkkien läheltä.

Ohjattua: Ensin merkin vahvistusta ilman kapuloita ja kapuloiden kanssa, oikein hyvä. Sitten haettiin oikeaa, joka oli yllättäen vaikea. Oli ehkä hieman vaikeassa paikassakin, melkein kiinni puomissa. Hyvin kuunteli korjaussarjat ja oikea nousi sen jälkeen. Luovutukset oli pääasiassa aika hyviä, eli kapulan tuontitreeni on toiminut. Vahvistelin vielä kumpaakin suuntaa tuomalla kapulat lähelle ja haetuttamalla kumpaakin erikseen.

Luoksaria: Loppuhuvituksena putken läpi juoksemista ja stoppeja. Kivaa!

Ja ihan viimeisenä tehtiin vielä parit pujottelut, se eilisen vaikein lähetys avokulmaan ja takaaleikkaus onnistui tänään huomattavasti paremmin :). Kivat treenit, ei haitannut vaikka lähdin niihin suoraan 12h työpäivän jälkeen!

Tein muuten päätöksen, että yritän laittaa joka postaukseen tästä lähin jonkun kuvan. Jos ei ole uusia, niin laitetaan sitten vanhoja arkistojen kätköistä. Tämän postauksen kuvat ovat toissapäivän auringonpaisteesta.

Maailman suloisin pieni valkea

Jäällä ja kuvapläjäys

Tänään käytiin myös jäällä. Tässä todistusaineistoa. Ja vaikka aurinko ei ihan eilisen malliin paistanutkaan, niin kivaa oli!

Viima näyttää mallia

Viima muuttui jossain vaiheessa väriltään brindleksi 

Tuiken tassuhuoltohetki

Rieha malttoi just yhden kuvan ajaksi pysähtyä...

Loppuvaiheessa jäälle laskeutui sumua, joka teki kelistä aika hyytävän

Iltapäivästä käytiin Hennan kanssa hallilla treenaamassa. Ongelmakohtien työstö on aloitettu. Ensiksi treenattiin kapulan vinoa luovutusta ja nimenomaan sieltä oikealta. Otin avuksi pienet "ohjurit", joiden läpi Riehan piti tulla, jolloin asento automaattisesti suoristui. Näillä muutama ja sitten pari ilman ja tuntui, että vaikutusta oli jo parilla toistolla.

Seuraamisessa jatkettiin askelsiirtymien korrektia ja nopeaa istumista oikealle paikalle. Samoin tehtiin reippaasti oikealle käännöksiä, joiden jälkeen aina perusasento. Josko tätä kautta saisi oikealle kääntymiset nätimmiksi.

Luoksetulosta myös muutama toisto, eikä stopeissa ollut ongelmaa. Eikä myöskään eteentulossa, eli oman hallin pohjalla osaa siis jarruttaa täysin ongelmitta. Vahvistelin vielä vähän sivulletuloja loppuun.

Loppuun tehtiin vielä liikkeiden aloitus-treeniä eilisen malliin. Nyt oli hyvä kun kentällä oli valmiina ruutu, niin pystyin sitä käyttämään hyväksi. Kokeessahan alun härväily johtuu pitkälti siitä, että Rieha bongailee kaikki kentällä olevat merkit ja törpöt. Nyt mentiin ihan ruudun reunalle ja siinä odotin kontaktia. Olipa muuten alkuun aika haastavaa, pieni kelpie oli ihan varma, että me mennään ruutuun, eikä meinannut irrottaa katsettaan siitä. Näitä kun tehtiin useampi ja liitettiin mukaan myös putken suulle meneminen, niin johan alkoi olla katkeamaton kontakti. Välillä pitää rikkoa kaavaa!

Päätin myös, että aina kun käydään hallilla, niin tehdään jotain agiestettä. Ja nimenomaan vaan yhtä agiestettä, tarkoituksena saada niistä niin varmoja kuin mahdollista eri ohjauksien ja häiriöiden kautta. Nyt tehtiin sitten pujottelua. Palkka eteen ja eikun menoksi. Ekalla kerralla varasti palkalle, mutta kun en leikkinyt sen kanssa, niin korjasi seuraavaan toistoon ja teki hienosti. Treenattiin avo- ja umpikulmat, joissa kummassakaan ei mitään ongelmaa. Vaikein lähetys oli avokulmaan lähetys, jossa vielä leikkasin takaa. Sitä piti tehdä pari kertaa, mutta alkoi sekin onnistua.

Tuike teki hallilla hieman rallytokojuttuja ja kävi myös ruudussa hämpöttämässä ja noutokapulaakin haettiin pari kertaa. Rallyssa ajattelin ottaa tavoitteeksi käsiapujen vähentämisen, eli nytkin vahvistelin sen oma-aloitteista hakeutumista eteen ja takaakiertoihin. Kyllä se siitä!

Aurinkoa, treeniä ja käytännön esineruutuilija

Naakka-hoitolainen on taas käymässä. Ajeltiin aamusta Laukaaseen ja käytiin porukoiden kanssa koko porukka jäällä lenkillä. Aurinko paistoi ja oli ihanaa!

Isä meni Viiman kanssa hiihtäen, minä potkuttelin Kicksparkilla ja äiti hiihteli omia tahtejaan. Rieha, Naru ja Tuike olivat irti. Siinä olikin koirilla hommaa, kun jäällä meni kolme ihmistä, joiden luona olisi pitänyt olla. Tai siis lähinnä Riehalla oli hommaa. Se juoksikin ihmisten väliä koko ajan, ihan reikä päässä ja kieli poskella. Sille tuli varmasti useita kilometrejä enemmän matkaa kuin muille, kun välimatka esim. minun ja isän välillä oli parhaimmillaan varmasti yli 500m. Mutta keepie on tehty juoksemaan ja urheilemaan, eikä näyttänyt tuntuvan yhtään missään, sillä oli vaan niin hauskaa. Tuike ja Naakka kävivät pari kertaa tsekkaamassa muut jäällä menijät, mutta suurimman osan ajasta olivat minun kanssani. Viima hiihteli isän kanssa kunnon lenkin, me lähdettiin kotiin tunnin ja vartin päästä.

Illalla oli vuorossa Riehan agitreenit. Lämmiteltiin vähän tokolla. Seuraamisessa tehtiin intervalleja, eli pieniä pätkiä vaihdellen jatkuvasti tahtia. Tarkoituksena saada tempojen vaihtoihin vähän enemmän tarkkuutta. Viime kokeessa näkyi, että erityisesti juoksuun lähdössä Rieha irtosi jonkin verran. Tämä oli hyvä treeni ja tuntui, että R skarppasi oikein hyvin. Lisäksi tehtiin paikkaan siirtymiä ja keskityin erityisesti siihen, että palkkasin vain siitä, kun istuu nopeasti, eikä asettele takapuolta. Koska eihän se koira sitä kokeessa tee, ellen ole tahtomattani sitä siitä palkannut. Hyvin nopeasti korjasi tätäkin. Hyvä käydä kokeissa hakemassa esiin ongelmakohdat :).

Luoksetuloa tehtiin nyt vaan suorana, koska kiertojen/putken kautta stopeissa ei ole ollut ongelmaa. Ulkona oli hyvä lumipeite, mutta kuitenkin jonkin verran liukasta, eli se vastasi varmasti aika hyvin Varkauden hallin pohjaa. Riehalla ei ollut mitään ongelmia stopata. Toki se liukui varmaan puolitoista metriä, mutta jarrasi ihan kunnolla etupäällä. Eli varmaan oli kokeessa enemmänkin kuunteluongema.

Päätin myös, että nyt oikeasti treenataan liikkeiden aloitukset kuntoon. Meillä oli pitkään ohjelmistossa treeni, jossa vaan mentiin paikalle ja pidettiin siinä kontaktia, mutta se on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Nyt jatkettiin taas sitä. Vihjesanalla mennään yhdessä paikkaan x, jossa pyydän sivulle ja seison siinä liikkumatta vaihtelevan pituisen ajan ja kontaktista palkkaa. Simppeliä, mutta ei vaan ole tullut treenattua. Toimi tosi hyvin, ei tosiaan Riehan tyyppisellä koiralla tarvitse montaa toistoa. Agihallin häiriössäkään ei tullut kontaktirikkoja.

Laitoin Riehan autoon odottelemaan, mutta sitten huomasin, että olin hukannut kännykkäni suojakotelon. Puhuin lämmittelylenkillä puhelimeen, joten päättelin kotelon tippuneen sinne. Paha vaan, että suojakotelo on valkoinen ja lämppälenkki meni Killerin lumisten parkkipaikkojen läpi ja siellä ei ole juuri ollenkaan valoja. Siinäpä siis oiva tilaisuus hyödyntään esine-etsinnän osaavaa koiraani!

Lähdettiin lenkille ja päästin Riehan irti, en edes sanonut sille mitään käskyä. Se juoksenteli onnessaan, kunnes parin, kolmen sadan metrin kävelyn jälkeen näin kuinka sen häntä alkoi heilumaan normaaliakin enemmän. Silloin tiesin, että nyt sillä on haju, koska se tekee ihan samaa esineruudussakin. Koko takapuoli heiluen se haisteli ja tadaa, nosti kotelon hangesta ja vielä toi sen täysiä täydelliseen luovutusasentoon! Minä olin niin ylpeä, minun pieni, pätevä koirani :). Hilluttiin ihan hulluna ja oli niin kivaa! Eli ei nämä kaikki temput ihan turhia ole :).

Agitreenirata oli aika haastava, mutta selvittiin siitä yllättävänkin hyvin. Alussa oli heti suora putki, mutta Rieha jopa jarrutti. Pujotteluun oli vaikeita kulmia, mutta niin vaan R haki niitä. Muitakin kikkailuita siellä oli, pitää lisätä piirros heti kun saan sen. Mutta hyvä mieli jäi!

Hoitolainen ja avustajakoira ansaituilla rapsuilla

Muuten vaan onnelliset lipat takana

Varkauden koe 19.1.13

Riehan kanssa käytiin Varkaudessa kisaamassa. Tuomarina toimi Mauri Pehkonen ja EVL:ssä oli yhteensä 8 koirakkoa. Ajelin paikalle itsekseen ja meinasi olla aika tuskainen ajomatka, kun jännitti, eikä ollut ketään kelle pölistä. Korjasin tämän sitten laulamalla täysiä hyviä biisejä :D.

Varkauden halli nostaa Riehan vireen aika korkealle ja tämä yhdistettynä liukkaaseen lattiaan on aika haastava yhdistelmä. Hieman neitokainen oli muutenkin sillä mielellä, että hän osaa nämä hommat ja minä olen mukana rekvisiittana... Mutta kivaa sillä oli läpi kokeen, eihän siitä voi olla tykkäämättä. Musta on ihanaa kun ihmiset tulee usein sanomaan, että Riehaa on kiva katsoa, kun sillä on niin hauskaa ja asenne kohdillaan :). Semmoinen asennetyttöhän se on ja se näkyy.

Paikkaistuminen 0: Rieha oli mennyt maahan n. 10s ennen ajan loppumista. Sen viereinen koira oli mennyt maahan jo aika alussa, katsoiko sitten siitä mallia? Oli ensin nuuskinut ja sitten laonnut. Tämä oli oikeastaan ainoa, mikä harmitti ihan tosissaan. Ei olla ilmeisesti treenattu tätä viime aikoina tarpeeksi ja tottahan se on. Ei ihan ollut kuulolla jätössä ja ilmeisesti sitten vaan unohti keskittyä hommaan.

Paikkamakuu 8: Murisin Riehalle istumisesta ja nyt se oli sitten niin kuulolla, että meni maihin kun henkäisin vähän kovempaa. Harmi vaan, ettei ollut meidän vuoro. Ei minusta reagoinut muiden käskyihin, vaan nimenomaan tuohon omaan henkäykseen. Muuten makuu oli ollut ok.

Seuraaminen 8: Itse kävelin taas miten sattuu, ihan mutkille. Onnistuin tallaamaan Riehaa varpaillekin pari kertaa, onneksi se ei noista ota itseensä. Ekan täyskäännöksen jälkeen tuntui, että taju meinasi mennä, kun jännitti niin perhanasti, eikä sekään tietysti auttanut kävelyyn. Siihen nähden Rieha korjaa hyvin ohjaajan mokia. Pientä edistämistä oli välillä, samoin takapuolen asettelua perusasennoissa ja oikealle käännöksissä oli parantamista ja. Mutta häntä heiluu läpi seuruun, se on pääasia.

Zeta 10: Siis me ollaan tässä niin edistytty, olen tästä kovin ylpeä. Kaikki jäävät ihan ok, seuruuseen lähtöjä pitää edelleen treenata. Oma oikealle käännös taas ihan surkea.

Luoksetulo 5: Rieha tuli ihan täysiä, eikä sillä ollut aikomustakaan pysähtyä seisomaan. Tässä näkyi se reikäpääfiilis, se rakastaa stoppeja, mutta nyt ei vaan malttanut. Maahanmeno sitten karjaisulla ok.

Ruutu 6: Ja reikäpäisyys jatkuu. Merkille hyvin. Seisoi merkillä ihan kaikki lihakset jännittyneenä ja näkee, että ennakoi ruutuun lähetystä. Juoksee ruutuun ihan täysiä, koittaa stopata, mutta takajalat liukuu ulos ruudusta. Se ei ole oikeasti koskaan mennyt ulos ruudusta, ei yhdessäkään treenissä. Korjauskäskyllä hakee paikan uudestaan hyvin. Tajusin jälkikäteen, että annoin yhden ylimääräisen käskyn, mutta kun en ole tälläisessä tilanteessa koskaan ollut, niin en osannut muutakaan. Sivulle tulee taas ihan täysiä ja menee yli metrillä ohi. Vauhtia on vaan himpan verran liikaa, kun ei ole tuohon alustaan tottunut.



Sitten toinen setti.

Ohjattu 9: Saatiin oikea. Nyt oli paremmin kuulolla ja minusta oikein hyvä liike. Luovutus vinoon, siitä vähennys. Ehdottomasti pitää nyt treenata tuo oikealta tullessa luovutus kuosiin, vasemmalta osaa hakea paikan paremmin.

Metalli 10: Innostuin taas vähän heittämään kapulaa ja se lensi seinään saakka ja videollakin kuulee kuinka kolahtaa seinään. Vähän mietin miten Riesku osaa sen seinän vierestä nostaa, mutta ei tuottanut ongelmia.

Tunnistusnouto 10: Ei ollut rikki tämä, hyvä nuuskinta. Hieman olisi minun makuun saanut olla ripeämpi palautus.

Kauko-ohjaus 6: Rieha ei alussa ollut taas kuulolla ollenkaan, ekaan istumiseen kaksoiskäsky. Liikkui sellaisen 20cm. Eihän tämä ole meidän vahvin liike, se tiedetään kyllä.



Yht. 225p. 2-tulos

Kokeesta jäi hyvä fiilis ja saatiin paljon kokemusta. EVL:ssä kisaaminen on uusi juttu sekä minulle, että koiralle, niin joka kerrasta oppii ja saa varmuutta. Riehalla on niin kauhean hyvä asenne ja sen kanssa on niin kiva kisata. Vielä kun saisi sen maltin ja kuuntelun noihin muutamiin juttuihin. . Katsotaan ehditäänkö vielä kokeeseen ennen juoksun alkamista. Kiva olisi mennä, mutta kokeita on niin huonosti tarjolla näin talviaikaan.

Erilainen aamu ja vähän normaalimmat treenit

Minä olen perusluonteeltani kohtuullisen hajamielinen ihminen, jolla on tavarat hukassa ihan säännöllisesti. Järjestys merkitsee minulle sellaista hallittua (tai hallitsematonta) kaaosta, riippuen tilanteesta. Lähipiiri on tähän varmaan jo valitettavan tottunut. Tänään sain taas tilaisuuden loistaa.

Pakkanen paukkui aamulla yli 28 asteessa ja olin lähdössä töihin. Koirat piti päästää ulos pissalle ja ajattelin kylmyyden takia tehdä pikapikapissatuksen takapihan pellolla. Viima joutui hihnaan kissavaaran takia, Tuike ja Rieha saivat olla irti. Hengailtiin ulkona muutaman minuutin ajan ja kylmä alkoi jo tulla, joten lähdettiin kerrankin yhteistuumin sisälle. Kunnes takaovelle saapuessani huomasin, että ovi oli painunut kiinni ja mennyt lukkoon. Eikä minulla tietenkään ollut avaimia. Eikä kännykkää. Päällä minulla sattui olemaan silkasta hyvästä tuurista johtuen sentään takki ja pipo (normaaalisti olisi yöpaita tai aamutakki). Sen sijaan hanskoja ei ollut ja jalassa oli tietysti pinkit Reinot. Kello oli 5.55 aamulla ja minun piti lähteä 20 minuutin päästä töihin. Lähin avain oli joko porukoilla tai Veskulla, joka oli jo lähtenyt töihin, kummatkin yli 10km päässä. Ei paljoa naurattanut.

Harkitsin heti ikkunan rikkomista, mutta totesin sen liian radikaaliksi keinoksi vielä tässä vaiheessa. Onnekseni olin laittanut auton webaston päälle ja jättänyt ovet auki, joten lykkäsin koirat sinne, edes hieman lämpimämpään ja lähdin katselemaan näkyisikö yhdessäkään naapuritalossa valoja. No, ei näkynyt. Pohdin uudestaan ikkunan rikkomista, mutta sitten läheiselle metallipajalle ajoi auto. Juoksin Reinoissani sen perään ja sain sen kuskilta kännykän lainaan. Onneksi sain Veskun kiinni ja asiasta ilahtunut siippani lähti tuomaan avaimia kesken työaamun. Ehdittiin värjötellä koirien kanssa autossa vielä n. 20 minuuttia. Viiman turkissa oli hyvä lämmitellä sormia ja varpaitakin sain autossa vähän liikuteltua. Viima näytti tosin kovin tuskastuneelta minun lähentelyyni, Rieha nukkui niin tiukalla kerällä keskipenkillä kuin kelpie vaan voi ja Tuike pöhisi ikkunasta jokaiselle kuvittelemalleen äänelle. Siinä vaiheessa jo vähän nauratti.

Pelastava avaimenhaltijakin saapui, enkä myöhästynyt töistä kuin 15 min! Ja olipa virkistynyt olo, kun oli pakkasessa värjötellyt. Tälläisiä voi myös aamut olla. Ja tietysti tälläinen sattuu juuri kun on tulipalopakkanen ja juuri kun en muista ottaa sitä puhelinta mukaan ja juuri kun jätin auton avaimet vielä varmuuden vuoksi sisälle, ettei ne vaan huku. Onneksi on ymmärtäväinen mies ja ymmärtävät duunikaverit :).

Aamutarinoista eilisiin treeneihin. JATtilassa taas, tällä kertaa tokoseurana Miia ja Tytti-mali. Aloiteltiin zetalla. Maahanmenossa R ei meinannut laittaa kyynärpäitä maahan sitten millään ja itsellä alkoi jo kiristelemään. Totesin, ettei tätä kannata jankata, muut osa-aluuet sujui ihan ok. Sitten ohjattu, jossa ensin kummankin puolen hakua ja liikkuroituna oikea. Ihan hyvää menoa, tosin luovutuksessa pientä vinoutta. Meinasin alkaa jankkaamaan tätäkin, mutta onneksi tajusin, ettei siitäkään olisi ollut mitään hyötyä. Luoksaria leikittiin kiertojen kautta, että saatiin kunnon iloinen meininki. Kaukot tehtiin myös, ne oli ihan pätevät ja samoin tehtiin vähän motivaatio-imutusseuruuta.

Näillä mennään kokeeseen, katsotaan mihin se riittää. Vaikka vähän meinasin näissä treeneissä jankata, niin maltoin esim. olla tekemättä tunnaria, mistä olin ihan ylpeä. Jotenkin vaan ennen koetta se jännitys alkaa nostamaan päätään, vaikka pitäisi vaan olla rennosti ja luottaa siihen mitä osataan. Nyt päätin, että sen teen!

Tokoilun jälkeen oli vuorossa vielä Kärnän Julian agiyksäri. Saatiin paljon hyviä vinkkejä ja monet meidän ongelmakohdista tulivat esiin. Yksinkertaisia asioita, kuten se, etten saisi antaa Riehan itse suorittaa esteitä. Sehän tekee hyvin herkästi niin, että jos mennään väärin, niin se takaisin tullessaan juoksee x-määrän esteitä palkaten itseään niistä. Eli hommat simppeliksi, ainoastaan minun käskystäni tehdään esteitä. Samoin se, että jos teen jonkun ohjauksen, missä Riehan pitäisi tulla lähelle, niin myös vaadin sen. Muuten keskityttiin minun selkeisiin linjoihin ja liikkeeseen. Rankkaa oli, mutta saatiin myös onnistumisia :).

Ehjätty tai ainakin paikattu

Tänään hallilla Jennyn, Leevi-vauvan ja huiskujen kanssa. Vauva oli extrahyvä häiriö Riehalle, joka ei voi vastustaa äänteleviä pieniä ihmisiä :).

Rieha teki:

Hyppynouto: Laukalla sinne ja takaisin ja ok luovutus. Hyvillä mielin tästä!

Ohjattu: Ensin kumpaakin puolta läheltä. Kerran meinasi mennä keskikapulalle, stoppasi onneksi hyvin, eli korjaussarjakin tuntuu toimiva. Sen jälkeen kumpikin puoli nousi hyvin. Välillä vähän merkin vahvistusta ja hetsausta ja loppuun yksi liikkuroitu vasemman haku, joka oli ihan priima kaikinpuolin.

Ruutu: Ensin ruudun paikan vahvistelua, sitten merkin vahvistelua ja loppuun koko liike. Hieman oli viimeinen perusasento vino, muuten oli aikalailla kympin liike. Merkkiä se tosin taas tökki jonkin verran, mutta ei kaatunut.

Tunnari: Jee, me ehjättiin se! Jenny liikkuroi, sekaan parit namit ja Riesku nuuski niin hienosti, eikä maistellut vääriä ollenkaan. Hyvä palautus ja hyvä mieli! Rieha karkasi tosin kerran sivulta katsomaan itkevää vauvaa, mutta se ei ehkä ole kokeessa kovin todennäköinen tapahtuma. Lapsen itku aiheuttaa Riehassa vaan kauheasti huolta ja sen pitäisi päästä heti katsomaan ja nuolemaan naamaa :).

Kaukot: Virtaa oli ihan liikaa. Ei tosin näjnyt eteenpäin tulemisena, vaan hillittömänä peruutteluna ja oma-aloitteisina vaihtoina. Laitoin sen taas "namihäkkiin", niin rauhoittui ja saatiin hyviä siirtymisiä.

Luoksari: Putkesta vauhtia ja hyviä stoppeja. Jenny liikkuroi, eikä reagoinut käskyihin. Hyvä meno!

Toivotaan, että tunnari pysyy kasassa lauantaihin. Ja että kaukoissa on malttia. Muuten on ihan hyvät mahikset ykköseen.

Tuike kävi tekemässä myös parit tokohommat. Hyppynouto oli tosi hieno. Ruudussa meinasi taas stoppi olla vaikea, mutta kovasti häntää heilutellen se yritti ja paranihan se. Seuruuta tehtiin myös, häiriöherkkyyttä oli ilmassa ja meinasi keskittyä kaikkeen muuhun kuin seuruuseen. Mutta tulipahan senkin taas hömpötettyä!

Viima kävi lopuksi tekemässä samaa rataa, kuin mitä Riehan ryhmä teki eilen:

En tiedä mistä se oli taas kerännyt intoa ja virtaa, mutta se oli aivan tosi hieno! Taidettiin päästä ekalla yrittämällä puhtaalla radalla 10-putkeen saakka, sitten tuli kielto. Mutta sen jälkeen juostiin rata pari kertaa puhtaana läpi. Vauhtikaan ei ollut huono ja yllättävän hyvin Viimalle toimi samat kuviot, kuin mitä olin Riehan kanssa eilen treenannut. Toki minä saan kannustaa ihan eri lailla, mutta Viimalla oli niin kivaa! Hyvä treeni!

Treenin jälkeen vielä pienet kävelyt Jennyn porukan kanssa. Hyvin tulee lauma pystykorvia toimeen, vaikka alkuun pitää aina toisille räksyttääkin :).

Naru lähti kotiin, mutta Vesku kävi vielä sen ja Riehan kanssa kicksparkkaamassa 11km. Päivän kuntoilut hoidettu!

Jos se on rikki, niin se täytyy ehjätä

Ensinnäkin, meidän tunnari on nyt vähän rikki :(. Ollaan tehty sisällä ja onnistumisprosentti on 100, jos olen vieressä varmistamassa, mutta laskee puoleen jos tehdään koemainen lähtö. On aivan liekeissä ja maistelee vääriä, vaikka toisi loppupeleissä oman. Pentele. Ei tässä muuten mitään, korjailisin sen ihan rauhassa, mutta kun meillä on koe lauantaina. Nyt on niinkuin kaksi vaihtoehtoa...

Eka on, että treenataan ja jankataan tätä nyt joka ilta. Tässä voi tuloksena olla tunnarin täydellinen palautuminen tai sen totaalinen hajoaminen. Toka vaihtoehto on, että annan olla ja luotan että kokeessa onnistuu niin kuin ennenkin. En vaan tiedä riittääkö mun hermorakenne tuollaiseen epävarmuuteen... Saas nähdä miten käy.

Naru on ollut meillä taas hoidossa ja mukavasti on sujunut. Koirat on käyneet isän ja Veskun kanssa hiihtämässä ja kicksparkkailemassa. Joka päivälle on tullut yksi n. 10km lenkki noilla metodeilla eli reipasta menoa koirille. Minäkin kicksparkkailin Riehan kanssa yksi päivä reilut 9km ja oli hurjan hauskaa. Alkulenkistä Rieha veti niin paljon, ettei tarvinnut itse juuri potkia. Loppulenkistä malttoi jo mennä vähän hiljempaakin. Hyvää kunnonkohotusta! Ja jäälle pääsee myös, ihan mahtia! Rieha ja Naru vetivät siellä tänään hulluja hepuleita. Viima sen sijaan ei arvosta jäällä oloa niin paljoa, se on alkanut pelkäämään jään pauketta. Tulee mukana, mutta haluaisi tulla ihan perässä.

Kahden kerroksen väkeä

Tänään oli vuorossa Riehan agitreenit, parin viikon tauon jälkeen. Rata oli tälläinen:

Välillä masentaa, kun en oikeasti osaa itse keksiä ohjauksia, mitkä sopii Riehalle. Koitan vetää niillä samoilla vanhoilla, jotka on toisaalta hirveää kiirehtimistä ja toisaalta taas turhaa himmailua. Sitten kun saan neuvoja ja uskallan mennä, niin onnistuu ihan sairaan hienosti, niin kävi tänäänkin. Milloinkahan sitä oppii?

Alussa jätin Riehan rohkeasti ja se haki hienosti kolme ekaa estettä, vaikka ne eivät olleet linjassa ja itse en ollut viemässä. Silloin ehdin hienosti valssaamaan putkelle ja siitä persjätölle 5-hypyn taakse. Tässä koitin ensin epätoivoisesti ohjata Riehaa takaa putkeen, mutta se paukkasi suoraan väärään päähän, kun en osannut vekata. Mutta persjätöllä toimi.

Seuraava persjättö tehtiin 8-hypyn jälkeen ja 7-10 pätkä sujui loistavasti, kun vaan olin rohkea. Tässäkin oma alkuperäinen suunnitelma oli viedä koiraa esteiden oikealta puolelta ja jotenkin himmailla se putkeen takaaleikaten. Rohkealla persjätöllä ehdin niin hyvin ja meillä oli ihan suora linja putkeen. Ja vitsit miten Rieha tykitti!

Kun Riehalla oli hyvä irtoamislinja putkeen, niin ehdin hyvin ottamaan sitä vastaan 11-hypyn taakse. Eli jonkinmoista ihmisnuolta siihen. Toimi! Lopussa vaikein kohta oli vikaan putkeen vieminen, en saanut saattaa liikaa, mutta sitten jäin ihan turhaakin himmailemaan. Mutta hyvin sekin sujui loppupeleissä.

Tosi kiva rata ja vitsit miten mentiin lujaa ja sujuvasti, kun noissa muutamassa kohdassa vaan ohjasin. Voi, kun osaisin, Rieha ansaitsi niin paljon paremman ohjaajan. Mutta treenataan treenataan ja ehkä minä joku päivä opin itsekin lukemaan rataa Riehalle sopivasti.

Tehtiin ohessa myös parit kehikkokontaktit ja niissä on kyllä hyvä idea! Ajattelin jo aika pian yhdistää niihin toisia esteitä. Tärkeintä olisi nyt vaan, että saataisiin aina kaveri palkkaamaan. Itsekseen on hieman hankalaa.

Hyvähyvähyvähyvähyvähyvä ja taputukset

Lauantaina treenattiin Maaritin ja Ruun kanssa hallilla. Itsellä oli hieman väsynyt fiilis, joten treenitkin oli hieman väsyneet. Rieha sen sijaan ei ollut väsynyt, se mm. puri mua sormesta niin, että veri lensi. Pentunahan tämä tapahtui lähes joka treenissä, nykyisin arvointivirheita sattuu onneksi huomattavasti vähemmän.

Aloitettiin hyppynoudolla ja se oli aivan hieno. Sitten jatkettiin seuruulla ja zetalla. Seuruussa saatiin hyvä ilme, mutta samalla myös korrekti meno. Zetassa treenasin kävelyä ja se sujui yllättävänkin hyvin, mutta sitten Riehalta katosi istuminen hetkeksi kokonaan. Onneksi se sitten taas palautui ja muut siirtymät sujui hyvin. Seuraamisiin lähdöt oli taas haastavia, mutta ehkä niihinkin tuli parannusta.

Ruun kanssa tehtiin paikkaistuminen ja -makuu. Istumisessa liikutti pari kertaa tassuja kun palasin luokse, oli kovasti virtaa. Makuu oli hyvä.

Tunnari sen sijaan meni rikki. Ei olla tehty vähään aikaan, siitä ehkä epävarmuutta ja kun vielä hetsasin Riehaa kapuloille tosi paljon, niin ei sitten ihan malttanut. Ekalla kerralla nosti heti oman, mutta alkoi varmistelemaan ja tiputti sen, jonka jälkeen toi randomilla väärän. Uusinnassakin oli epävarmuutta, eli maisteli ensin yhtä väärää ennen kuin nosti oman. Tämä nyt treenin alle, en oikein osannut edes suhtauta kun Rieha on ollut tunnarissa viime aikoina niin varma. Namit mukaan nyt ainakin muutamaan treeniin, niin rauhoittaa.

Ohjattu oli onneksi aivan priima, haettiin vasen. Kaukoissakin ok meno ja loppuun vielä luoksetuloa putken kautta, niin saatiin kiva ja toimiva vauhtitreeni loppuun.

Käytiin Ruun kanssa vielä kävelemässä ja Rieha koitti astua sitä taas minkä ehti. Mikähän viiraus sillä oikein on tuossa jutussa?

Tänään Riehalla olikin kova koitos (kenties koko sen kisa- ja koeuran kovin ;) ?), kun se suuntasi Lahteen ryhmänäyttelyyn. Itse olin päivän töissä, joten se pääsi reissuun Raisan ja Annan kanssa. Raisa sitten handlasi Riehan myös kehässä, kiitoksia siitä!

Olin ihan jännityksestä soikeana ja oli varmasti hyvä juttu etten ollut mukana. Nimittäin jos olisin kuullut tuomarin sanovan huonoa minun pienestä, niin en tiedä mitä olisin tehnyt :D. Tuomarisetä päätti kuitenkin arvostaa Riehaa H:n arvoisesti ja sitähän me haettiin, joten tyytyväinen olen. Näyttelytulos kun on meille pelkästään muiden lajien valioitumisen takia välttämätön paha. Sinänsä minulla ei ole mitään näyttelyitä vastaan, mutta mieluummin käytän rahani ja aikani muihin kokeisiin ja kisoihin. Rieha oli kuulemma käyttäytynyt hyvin ja esiintynytkin loppujen lopuksi ihan ok.

Veli-Pekka Kumpumäen antama arvostelu oli tälläinen:

"Ilmava, kapearintainen narttu, jolla riittävä luusto. Rintakehän tulisi olla tukevampi. Kovin vaaleat silmät ja pistävä ilme. Ylälinjan tulisi olla vakaampi. Liikkuu edestä epävakaasti, hyvin sivulta katsottuna, mutta tulee asettua liikkeessä. Korvat suurinta laatua. Ei turkissaan."

Eli ilmeisesti Riehan ilme isoine korvineen ei ollut niin kauheasti tuomarin mieleen. Ja onhan se ilmava ja kevyt verrattuna moneen muuhun. Mutta se on minun sporttinen isokorvani!

Taas ne treenaa ja videoi

Nukkumapäivä jatkui vapaapäivänä, ihanaa! Aamusta lenkki metsässä, koko porukan voimin. Vesku lähti töihin ja minä hallille. Nyt oltiin ihan keskenämme, mutta sattumoisin siellä olikin pari tuttua, jotka pyysivät paikkamakuuseuraa. Joten Rieha pääsi makaamaan Seela-karjiksen ja Edi-appenzellin kanssa. Eilinen insidenssi ei näkynyt tänäänkään millään lailla, Riesku makasi hienosti, eikä välittänyt muista. Hyvä niin, kovemman koiran hyvät puolet on tosiaan siinä, ettei juuri jää muistelemaan juttuja.

Aloitettiin metskunoudolla. Ja tadaa, eilisen jankkaus ja kovistelu tuotti tulosta, eka yritys oli ihan nappi. Eli laukalla sinne ja takaisin, kapula heti suuhun ja luovutus hienosti eteen. Pätevää! Kaukoissa meinasi olla aika paljon virtaa, joka suitsittiin namikarsinalla, eli laitoin sille nameja kummallekkin puolelle. Tällöin se ei voi liikkua, koska namit aiheuttaa painetta, kun se tietää, ettei niitä saa ottaa. Hassu otus, mutta tämä toimi ja saatiin hyviä toistoja.

Sitten tehtiin luoksaritreeniä putken kautta. Seisomiset oli läpeensä hyviä. Maahanmenoissa koitti ensin jättää kyynäriä ilmaan, mutta kun vähän kovensin käskyn volyymia, niin nekin painuivat maahan. Väleihin pari suoraa eteentuloa, enkä havainnut niissä minkäänlaista himmailua. Tämä on Riehasta niin hauskaa:



Eilisen malliin jatkui myös zetan kävelytreeni. Kuvasin senkin videolle, mikä oli oikeasti tosi hyvä, koska nyt näin siellä pari muutakin juttua. Oikealle käännös tuntui paremmalta, mutta videolta näkyy, että R koittaa istua parikin kertaa, eli en edelleenkään ole tarpeeeksi selkeä. Kävelyyn liitettiin myös jäävät. Istuminen oli muuten hyvä, mutta ihan selkeästi liikutti tassujaan kun menin taakse, siihen pitää kiinnittää huomiota. Maahanmeno oli hyvä, siitä seuruuseen lähtö ei kuitenkaan paras. Tämä näkyi vielä paremmin seisomisessa, jossa meinasi ennakoida seuraamiseen lähtöä ihan kunnolla. Eli käännösten lisäksi nyt nuo pikkujutut huomion alle!


Sitten tehtiin edelleen merkkitreeniä. Nyt ei ollut ongelmia merkin bongaamisessa (ja Lotta, merkki ei
kaatunut kertaakaan :D).


Sitten siirryttiin aksan pariin ja tehtiibn pujottelua. Tämäkin tuli nyt videolle, joten menköön. Hieman siellä oli jossain kohti sitä hidastelua lopussa, mutta paljon on parantunut.

 

Ihan loppuun tehtiin vielä hyppytekniikkaa ja siinä korkeuden arviointia. Ei olla tätä tehty juurikaan, mutta pätevästi Riesku meni. Nostin rimaa aina 60 senttiin. Kerran koitti sukeltaa riman ali, mutta apuriman kanssa tämä unohtui.

Viima kävi tekemässä myös hyppytekniikkaa. Sitä taas alkuun jännitti, mutta hyppytekniikka on siitä kivaa, että siitä saa paljon palkkaa, niin Vimps innostui. Sen kanssa tehtiin etäisyyden arviointia ja minusta teki paremmin kuin viimeksi. Lyhyellä matkalla sen on selkeästi vaikeampi arvioida etäisyyttä, mutta pitkällä matkalla alkoi hienosti ottamaan apulaukka-askeleita. Päälle se teki vielä vähän pujottelua ja tyytyyväisin mielin voitiin lähteä hallista. Taas voitettiin jännitys!

Tuike tuli loppuun tokoilemaan ja temputtamaan. Tehtiin metskunoutoa, joka sujui hienosti. Luoksetulossakin saatiin hyviä toistoja, tosin ei takapalkalla, jonka se syöksyi syömään joka kerta ilman lupaa... Se on niin saakutin ahne. Loppuun temppukimaraa, joka on peruuttelua yhdistettynä kaukokäskyihin, luoksetuloon, pyörimiseen ym. Kauheasti se töhöttää ja kauheasti sillä on kivaa!

Nukkumapäivän menot ja meiningit

Täytyy taas hehkuttaa miten helppoa on olla vuorotyössä, kun koirat on niin hyvällä hoidolla. Tänään aamulla nukuin yövuoron jälkeen puolillepäiville. Vesku oli sillä aikaa lenkkeilyttänyt koko sakin juoksemalla n. 7km maastossa. Tämän jälkeen pystykorvat jäivät vielä vanhemmille hoitoon. Viima pääsi toiselle tunnin hölkkälenkille isän kanssa ja Tuike toimitti hyvin tiukkaa ruuanvalmistuksen valvontaa äitin kanssa. Sillä aikaa Vesku toi Riehan kotiin minulle, katsottiin sen kanssa pari jaksoa sarjoja sohvalla maaten ja sitten lähdettiin treenaamaan. Aika luksusta ja vielä ihan normaalia!

Treenattiin taas JATtilassa ja saatiin seuraksi Ninja ja kelpie Kerttu.

Rieha aloitti liikkuroidulla seuruulla. Tein lyhyet valmistelut koemaiseen tyyliin ja koitin muutaman kerran palkata sitä takaa, että paikka menisi taaksepäin. Tästä huolimatta alku oli aikamoisen lennokasta ja painamista esiintyi. Loppua kohden paikka parani, mutta askelsiirtymissä taas ylikompensoi, kun oli niin innoissaan. Ilme oli kyllä hyvä, eikä kontakti rakoillut.

Sitten tehtiin zeta, I-S-M. Istuminen hyvä, ehkä liikutti vähän tassua. Eka seisominen meni myös istumiseksi, mikä on Riehalle harvinaista. Uusinalla korjasi hyvin. Oikealle kääntyminen tuotti itselle taas kovasti vaikeuksia, en vaan osaa kävellä sitä järkevästi ja siten vaikeutan Riehan hommia. Vasemmalle osaan kääntyä paljon paremmin, kai sekin on jo jotain. Treenailtiin sitten pari kiekkaa pelkkää kävelyä ja lopulta alkoi toinenkin kulma onnistumaan. Pitäisi vaan jättää reippaammin väliä merkkiin ja hidastaa käännökseen, samalla tehden oikeasti kunnon kulman, eikä mitään kaarretta. Riesku oli onneksi pätevänä ja jaksoi yrittää.

Merkin ja ruudun pilkoin osiin ja vahvistelin eka ruudun paikkaa ja sitten merkin paikkaa, lopulta yhdistäen nämä. Matkalla oli myös häiriömerkkejä oikein kunnolla. Sanoisinpa, että aika himskatin hienoa menoa! Merkki kaatui kerran, muuten sekin oli hyvä. Ja ruudun paikka oli aivan täydellinen ja asenne juuri sitä, mitä pitääkin. Tehtiin erikseen myös loppua ja siinä erityisesti liikkuriin reagoimattomuutta. Sekin sujui hienosti.

Ohjatussa vahvistelin ensin taas merkkiä häiriökapuloiden kanssa. Yllättäen tämä olikin Riehalle haastavaa ja se koitti mennä yhden kapulan taakse seisomaan. Ei meinannut millään hiffata merkkiä kapuloiden keskeltä, eikä se ollut kuuntelemattomuutta tai muuta tuhmuutta, vaan ihan yksinkertaisesti ei vaan hiffannut. Sitten kun kapulat oli kauempana, niin meni merkille hienosti. Jännä, tämä on aina ollut sille tosi helppo, kapulat on nousseet korkeintaan sen takia, ettei kuuntele. No, joku viba, pääasia että lopulta onnistui. Ohjatussa haettiin vasen ja se nousi hyvin, vaikka häiriötavaraa oli paljon ja Rieha selkeästi vähän niitä katseli. Loppuun vielä lyhyeltä matkalta sekä vasen, että oikea.

Metskuhypyssä oli vähän taas haastetta. Rieha lähti hienosti, nosti hyvin ja toi laukalla ja palkkasin sen lennosta. Virhe, koska uusinnassa sitten tiputti kapulan ihan omatoimisesti palkan toivossa... Tätä piti sitten jankkailla ja vire laski sen verran, että palautusvauhti tippui raville, mutta loppupeleissä malttoi pitää kapulaa loppuun saakka. Tämä ei ole ongelma, siinä näkyy vaan se, millä tyylillä on palkattu. Kun sille saa taas taotuksi päähän, että kapula tuodaan loppuun asti, niin yksi toisto menee varmasti ongelmitta.

Luoksaria tehtiin putkesta, hirveän hieno meno! Ninja toimi liikkurina, mutta Riesku ei reagoinut käskyihin millään lailla. Stopit oli sikamakeita ja keepi sai juosta ja stopata sydämensä kyllyydestä.

Kerttu teki välissä ja sen jälkeen otettiin paikkamakuu. Tässä kävi pieni harmittava insidenssi, kun Rieha oli jo perusasennossa, niin Kerttu päätti käydä moikkaamassa sitä sellaisella ihanalla nuoren kelpien pyllyhepulilla. Riesku ottaa tuon treenaamisen sen verran vakavasti, että iholle tuleva koiruus saa kyllä lähdöt. Itsekään en ollut ihan skarppina, kun tuollaista ei ole pitkään aikaan sattunut. Ja lähdöthän Kerttu sitten sai. Riesku oli tilanteen jälkeen ihan oma itsensä ja makasi täysin ongelmitta Kertun vieressä, eikä Kertullekaan tainnut traumoja jäädä vaikka lähdöt saikin. Töissä oleville tätikelpieille ei kannata mennä ehdottelemaan leikkihetkiä :D. Tämmöistä voi joskus sattua, elämä on.

Paikkamakuun jälkeen tehtiin vielä Ninjan avusteella kehikkokontakteja. Ihan kuin siellä pieni lamppu olisi jo syttynyt. Oli huomattavasti helpompaa tehdä, kun joku avusti, pystyi kunnolla hetsaamaan ja koira oli koko ajan menossa eteenpäin. Hienosti se sinne kehikkoon osui.

Treenin jälkeen käytiin vielä lenkillä. Irti ja "vapaalla" Rieha ei ole niin tosikko ja se olisikin heti halunnut leikkiä. Kerttua vähän jännitti alkuun mennä Riehan kanssa, mutta loppupeleissä nähtiinkin jo kelpiekiitoa :).

Kehikkokontakteja ja tokoa

Tänään taas mukavat treenin porukalla JATtilassa. Tosin suurin osa jutuista tehtiin Rieskun kanssa kahdestaan.

Saatiin Annalta lainaan kehikot kontaktien ylösmenon opettamiseksi "laatikkomenetelmällä" ja alettiin ajamaan niitä sisään. Istuin kehikon viereen ja naksuttelin ensin kaikesta kehikkoon liittyvästä. Riehalla meni n. 5 toistoa, että se seisoi kehikossa kokonaan. Siirryin saman tien sitten palkkaamaan kehikon ulkopuolelle, eli että saisi sen kehikosta hyppäämisen heti esiin. Sitten vapauttelin sitä kummastakin suunnasta kehikkoon ja palkka lensi aina ulkopuolelle. Tosi nopeasti R hiffasi idean ja juoksi jo vauhdikkaasti kehikon läpi. Ei vaikuta ollenkaan hullumalta idealta tämä, varsinkin kun on tuollainen superälykkökoira, joka hiffaa heti.

Tokohommiakin tehtiin. Aloitettiin eilisen murheenkryynillä, eli metallilla. Ei paljon kelpiä eilinen painanut metsku nousi todella hienosti ja laukalla mentiin. Sitten otettiin toinen murheenkryyni, eli ohjattu. Haettiin eka se vasen, joka ei eilen noussut ja sitten vielä oikea. Kummassakaan ei mitään ongelmaa. Minä syytän kyllä nyt sitä Laukaan maneesin *askaa (ja kirjaimellisesti kun on maneesi :D) pohjaa kaikista eilisen ongelmista, tänään Riesku teki taas varmaa ja hyvää työtä. Palkkailin vielä merkistä erikseen, kapulat oli häiriönä.

Seuraamisessa koitin palkkailla korrektimmasta paikasta ja takaa, lisäksi varmistelin perusasentojen suoruutta. Ehkä parani? Loppuun otettiin vielä luoksetuloja putken kautta ja koitettiin saada eilisen liikkurin käskyihin reagoiminen esiin. Rieha ilmeisesti aavisti suunnitelman, tai yksinkertaisesti malttoi ajatella enemmän, koska liikkuri ei saanut sitä kertaakaan lankaan. Sen päälle se teki vielä tosi makeita stoppeja, eli ei valittamista.

Ai niin, treenasihan Riehan myös näyttelyesiintymistä Raisan kanssa, se nimittäin tekee näyttelydebyyttinsä ensi viikonloppuna. Saa nähdä miten käy, kunhan se H tulisi niin se riittäisi ja valion titteli olisi taas askeleen lähempänä! Jännää!

Tuike käväisi myös tokoilemassa. Tehtiin seuruuta (innokasta, paikkakaan ei paha), liikkeestä istumista (aika hyvä, pikkaisen menee vinoon istuessa, mutta muistaa kyllä liikkeen), luoksetuloa (suora luoksari, iloinen ja reipas), ruutua (osaa mennä ruutuun hienosti, mutta stopin kanssa on niin ja näin, eli sitä koitin vahvistaa, taas kerran) ja hyppynoutoa (tosi pätevä). Mummukoira on hieno!

Koemaista

Tänään kisatokoryhmän vuorolla vedettiin koemaisesti evl:n liikkeet. Siellä oli hyvää, mutta myös treenattavaa. Ja oli siellä huonoa, nimittäin omaa hermoa kiristi tänään vähän liikaa, varsinkin tokassa setissä. Onneksi Riesku ei herkin eläin ole ja minä annan itselle henkistä piiskaa.

Eka setti:

Seuraaminen: Kontakti oli hieno ja ilme makea. Pientä painamista oli havaittavissa pariin otteeseen ja sivuaskelissa jalassa roikkumista. Eli ei se supersiistiä ole, mutta kivaa Riehalla on.

Zeta M-I-S: Tämä oli hieno, nopeat jäävät ja seuruukin hyvä. Ei moitittavaa.

Luoksetulo: Seisominen hyvä, mutta lähti liikkeelle liikkurin käskystä. Maahanmenokin ok. Eteentulo hyvä, pa vähän vino. Liikkuritreeniä ja perusasennon vahvistusta siis jatkoon.

Ruutu: Hieno merkki ja ruutuun meno. Lähti ruudusta ihmeen tahmeasti ja Maarit sanoikin, että oli nuuskinut ruudussa eli sen takia ei ihan malttanut kuunnella. Tekisiköhän tähän jonkun källitreenin, niin saisi nuuskinnan esiin ja siihen puututtua. Riesku tekee sitä vaan silloin, kun tietää, etten näe.

Toka setti:

Ohjattu: Merkki hieno, mutta sen jälkeen meni karjumiseksi. Eli lähti keskikapulalle, josta sain stopattua. Uusintakäskyllä taas kohti keskikapulaa, taas sain stopattua. Kolmas käsky ja nouti keskikapulan, vaikka karjuin eitä. Tuli onnessaan sen kanssa, otin sen tyynesti pois ja uusi lähetys. Sitten nousi se vihdoin vasen. Eli meni karjumiseksi, mikä oli hieman epäreilua, koska luulen, että haki keskikapulan yksinkertaisesti siksi, ettei nähnyt vasenta hallin surkealla pohjalla. Luovutus oli hyvä, eli se oli positiivista.

Hyppynouto: Nyt alkoi ohjaajan hermo kiristyä. Hyvä hyppy, mutta metallia ei voinut ottaa ilman leikkimistä suuhun. Luovutuskin tehtiin suu ammollaan ja kapula puolessa kurkussa, koska siitä ei voinut pitää kunnolla kiinni.

Tunnari: Tämä oli oikein hyvä, oma nousi varmasti. Muutama raviaskel ihan lopussa ennen luovutusta. Luovutus muuten hieno.

Kaukot: Säätämisen puolelle meni. Riesku ennakoi käskyjä ja reagoi liikkurin käden heilutteluihin. Pysyi kyllä ihan ok paikallaan, mutta omatoiminen vaihtojen esittely ei ollut aivan ideana.

Mulla meni niin hermo tuohon metallin leikkimiseen, että jankattiin sitä sitten urakalla. Ja oli niin ällöttävää. Sitten kun homma meni ihan kapulalla leikkimiseksi ja minulle haukkumiseksi, niin sitten loppui höpötys ja Riesku sai pitää kapulaa suussa tasan niin kauan, kunnes oli kunnolla. Alkuun se oli ihan pää takakenossa ja kapula takahampaissa, mutta kun kehuin rauhassa, niin alkoi suoristamaan päätä, ilme muuttui paremmaksi ja ote varmemmaksi. Eli vaikka mulla meni hermo, niin ehkä tuo oli kuitenkin ihan oikea palaute koiralle, joka kuitenkin osaa ja pystyy sitä metallia pitämään. Tehtiin sitten vielä hyppynoutoa metallilla isolla palkalla ja ilme parani siinäkin. Kaukohin tehtiin myös korjaussarja ja sekin sujui jo paremmin,

Loppuun tehtiin paikallaolot, niissä ei valittamista.

Treenin jälkeen käytiin Maaritin ja Ruun kanssa lenkillä pitkästä aikaa. Hyvin tulivat pentukaverit taas juttuun. Tosin Rieha koitti astua Ruuta joka välissä, eikä Ruu pistänyt sitä ollenkaan pahakseen. Aloin miettimään, että joskohan se tekisi jo juoksuja kun tuollaisia hommailee. Ihan kuin se olisi lenkeillä merkkaillutkin normaalia enemmän...