Treeniä, hoitokoiraa ja osteopaattia

Sunnuntaina treenattiin kotipihassa tokoa. Alkutreeni oli ihan loistavaa, tehtiin luoksarin stoppja kierroista, kapulan luovutuksia kierroista, ohjatusta kumpaakin suuntaa ja merkkiä. Hieno meno ja hyvin sujui. Sitten tehtiin zetaa ja jossain vaiheessa onnistuin jotenkin osumaan Riehaan (en edes mitenkään lujaa), josta ulahti. Oli kuitenkin ihan ok ja zetatreeni jatkui. Mutta sitten sille tuli jonkinlainen ahdistus, eikä oikein lähtenyt leikkimään, mikä on Riehalle todella outoa. Teki kuitenkin vielä kakeja ihan ok. Mutta mentiin sitten sisälle, kun fiilis ei ollut paras. Se meni samantien koppaansa makaamaan vaatehuoneeseen, eli käyttäytyi edelleen hieman kummasti, mutta en siitä löytänyt mitään kipeää kohtaa.

Maananataina ei tehty mitään erikoista, Naakka tosin tuli meille hoitoon. Tiistaina oli vuorossa agitreenit ja koska R oli ollut ihan normaali, niin mentiin. Rata oli tälläinen:

Paljon suoraa ja ohjaaja sai todellakin pistää tossua toisen eteen... Alku oli todella vaikea, Rieha erotteli kyllä hienosti putken ja puomin, mutta jos olin sekunninkaan myöhässä, niin ei ollut mitään mahiksia ehtiä persjätölle muurille ja Rieha ampui putkesta n. 20m suoraan eteenpäin. No, tossua toisen eteen ja onnistuihan se persjättökin. Okserilla olin koirasta n. 10m jäljessä, onneksi se irtoaa ja okserin jälkeinen hyppy oli niin hyvässä linjassa, että ehdin hyvin päällejuoksuun. Pimeän putken haki hienosti.

Muurille tehtiin valssi ja se herkästi valui, mutta saatiin onnistumaan. 12-hypyllä toimi parhaiten vastakäännös, muuten R hyppäsi taas hurjilla kaarilla. Puomilla ei olla ehditty vahvistamaan itsenäistä menoa ja jouduin saattelemaan aika loppuun. 14-hypylle en voinut saattaa yhtään liian pitkälle, ne kaarteet, ne kaarteet. Loppusuora oli ihan ok, mitä nyt herkästi tiputti siitä rimoja, mikä oli hieman outoa. Pujottelun haki hyvin,

Ihan mukava treeni. Muistutti enemmän normaalia ykkösluokan rataa, jossa joudun oikeasti juoksemaan jos meinaan ehtiä yhtään mihinkään.

Tehtiin agihallin pihalla myös tokoa, seuruussa vahvistelin hidasta kävelyä ja sen käännöksiä. Lisäksi luoksaria, jossa stopit ei nyt olleet ihan priimaa, saattoi johtua hieman liukkaasta alustastakin. Lisäksi vielä zetan erotteluja, niissä hyvä meno.

Tänään Rieha pääsi osteopaatti Markus Laioksen vastaanotolle. Halusin lähinnä tsekkausta siitä, miltä kroppa vaikuttaa tiukan treenin ja pk-hyppyjen jälkeen. Kerroin myös, että eilen oli muutama rima tippunut hieman erikoisessa paikassa.

Rieha antoi käsitellä todella hienosti, sen kanssa on niin helppo mennä. Ja löytyihän sieltä yksi jumi, kuulemma si-nivelessä, mikä sitten heijastui erityisesti kaulan alueelle ja nimenomaan oikealle puolelle. Kuulemma ihan tyypillinen aktiiviselle koiralle esim. liukastumisen takia. Ihan selkeästi itsekin näki, että Riehan pää ei kääntynyt oikealle lähellekään yhtä hyvin. Laios käsitteli Riehaa ja pari kertaa näki, että tuntui, mutta suurimmaksi osaksi makasi ihan rauhassa. Lukko saatiin hyvin auki ja samantien näkyi, että pääkin alkoi kääntymään paremmin. Muuten kroppa oli hyvässä kunnossa, eikä jatkohoidolle ole sen enempää tarvetta. Mutta ihan hyvin alkuviikon oireilut saattoivat johtua tuosta jumittavasta kaulasta.

Naakka oli oikein leppois hoitokoira. Tuikekin leppyi sille taas päivän jälkeen, eikä joka liikkeeseen tarvinnut kommentoida. Lenkillä sakki meni alkuhässäkän jälkeen ihan ok. Tosin hyvin huomasi, kuinka helppoa on mennä samanlaisen tempperamentin omaavien koirien kanssa. Porokoirat on niin leppoisia, kumpikaan ei vedä ja tahti on tasaista. Sitten kun on noita vilkkaampia, niin veto on armoton ja koko ajan on siistiä. Vilkkaammatkin menee helposti yhdessä, mutta sitten kun yhdistää leppoisempia ja vilkkaampia, niin tuloksena on porukka, jossa kaikki kävelee ihan eri tahtiin :D.

Mutta mukavaa oli, eikös sen huomaa Narun ilmeestäkin :D.

Yllättävä rallylahjakkuus ja muut perjantain pätevät treenaajat

Tänään oli kisatokovuorolla meidän lisäksi vaan Anna ja Henna, niin otin mukaan kaikki kolme koiraa. Rieha aloitteli tokohommilla ja Tuike ja Viima pääsivät tekemään rallytokoa.

Rieha siis eka. Anna liikkuroi meille ihan kunnon seuruupätkän. Käännökset on selkeästi parempia peruuttelutreenin ansiosta. Askelsiirtymässä oikealle tuli pientä jalassa roikkumista, mutta toisaalta en muistanut hillitä omaa käskyä. Yksi kontaktin tippuminen, muuten aika hieno meno ja ilme. Sen kanssa on vaan niin kiva tehdä, kun tietää, että se hoitaa oman osansa niin hyvin kuin osaa.

Merkki ja ruutuunmeno sujui tosi hyvin. Hieno vauhti ja hyvät paikat ja malttoi kuunnella, vaikka virtaa riitti.

Ohjatussa haettiin vasenta. Oli oikein hieno, ei puhettakaan väärien ajattelusta ja meni täysiä. Merkkiä vahvistelin vielä erikseen. Koitettiin sitä, että liikkuri heittäisi palkan, mutta töppäilin siinä itse ja unohdin antaa seis-käskyn ja vapautuskäskyllä R lähti hakemaan vasenta kapulaa, eikä edes huomannut lentävää palkkaa. Keepie tietää, että merkille kuuluu se seis ja jos ei sitä tule, niin ilmeisesti on kehitettävä liikkeeseen omatoiminen loppu. Seis-käskyn kanssa merkki oli taas priima.

Tunnari liikkuroituna. Aivan sairaan hieno nuuskinta, vaikka hetsasin sitä kapuloille oikein huolella (ja on selkeästi toiminut, istuu paljon terävämpänä). Meni hyvää laukkaa kapuloille ja oma nousi heti kun haistoi. Harmittavasti nykäisi sitten luovutuksessa taaksepäin, muuten olisi ollut ihan kympin liike. Luovutusta siis pariin kertaan erikseen.

Paikkaistuminen oli hieno. Makuussa meinasi reagoida Annan käskyihin, joten niitä jouduttiin kertaamaan. Toinen oli niin pätevänä ja hyvässä kontaktissa, mutta valitettavasti joka käskyyn ei kuulu reagoida. Hennan käskyt ei niinkään haitanneet, mutta Anna meidän oikealla puolella oli nyt liikaa. Onneksi se kuuntelu sieltä sitten tuli.

Pystykorville rakentelin sitten rallytokoradan, joka oli tänään tälläinen:

http://www.rally-toko.fi/sivusto/assets/radat/2011-10-02_Nummi-Pusula_ALO_Suvi_Ruuhonen.pdf

Tuike pääsi ekana hommiin ja se oli ihan liekeissä. En ehtinyt tutustua rataan ihmeemmin, joten vedettiin eka kierros rauhassa ja palkaten. Toinen kierros mentiin kisamaisesti ja kolmas kierros vielä edellistä parannellen. Tuike oli niin pätevä! Hirveän iloinen meno ja hyvä kontakti. Eteentuloissa pientä vinoutta välillä ja spiraalissa paikka meinasi hieman irrota, mutta ei pahoja virheitä. En usko että liikevirheitä tuli ollenkaan ja varmasti olisi kisoissa hyväksytty tulos tullut.

Viima ei ole koskaan aiemmin rallya tehnyt ja ajattelin, että se varmasti inhoaa hommaa. Mutta mitä vielä, se oli aivan innoissaan. Oli suorastaan liikuttavaa huomata miten hienosti se teki. Seuraaminen oli tosi upeaa kun sai tsemppiä ja kehuja ja kontakti pysyi koko ajan. Se suorastaan vaati lisää.

Viima ei ole treenannut eteentuloja erikseen, mutta luoksetulossahan se tulee eteen, eli sitä kautta nekin oli sille aika helppoja. Samoin saksalainen täyskäännös sujui yllättävän hyvin. Muuten sillä oli oikeasti todella hyvä meno ja häntä heilui, enkä usko että senkään kanssa ihmeesti olisi vähennyksiä tullut. Oisiko tässä Viimankin laji, ainakin sillä tuntui olevan todella kivaa ja pari kierrosta vedettiin ihan täysillä :). Ihana pieni porokoira!

Ja ihanat treenit ja ihanat koirat!

Treeniä hallissa ja kotipihassa

Eilen oltiin taas ryhmän treeneissä ja päivän rata oli tälläinen:

Alku oli suht haastava, Riehan kanssa ei kauheasti ehdi kikkailemaan, vaan on vaan mentävä. 2-hypylle tehtiin saksalainen ja siitä sitten kakkoselle vauhdilla ja kolmoselle jonkinlainen vastakäännös/vippaus. Tuo oli tosi haastava Riehan kanssa, koska se irtoaa ja on niin vauhdilla menossa. Useamman kerran vippasin sen hypyn ohi ja takakautta väärään putken päähän, mutta loppupeleissä saatiin onnistumaan.

Puomi meni ok, mutta sen pitäisi olla edelleen itsenäisempi, koska olisi tuossakin helpottanut jatkoa. Eli loppuun asti menemistä pitää vahvistaa, riippumatta siitä miten itse sijoitun. 8-hypylle tehtiin päällejuoksu, ysin jälkeen sylikäännös. Tämä sujui yllättävänkin hyvin, oli meille sopivaa ohjausta. Loppuradalla ok meno, pujotteluun takaaleikkaus, joka sujui hyvin ja loppusuoralla kova vauhti. Tosin pöydästä se meni yli joka kerta, koska vauhti ei vaan stopannut.

Agitreeniä ennen tehtiin pihassa tokoa. Zetassa vahvistelin eteen katsomista, ihan ok menolla. Lisäksi treenattiin ohjatun suuntia laittamalla kapulat ihan vierekkäin, R haki tosi hyvin kummankin puolen ja ignoorasi keskikapulan. Lisäksi treenattiin nyt niitä luovutuksia erikseen ja saatiinhan sitä nykimistä loppumaan. Loppuun vielä merkkiä hetsaten, oikein hieno meno!

-------------------------------

Tänään pystykorvat lähtivät iskän kanssa juoksulenkille joten treenailtiin Riehan kanssa kahdestaan pihassa.

Aloiteltiin zetalla. Nyt oli vähän hakusassa miten toimin sen eteenkatsomisen kanssa. Itsekseen on vaikea nähdä mihin koira katsoo, ellei katso itse koiraa ja silloin Riesku ainakin katsoo minua. Taaksekiertäessä sitten käänsi taas katseen eteen. Vaihdot itsesään sujui ok, seuraamisessa meinasi hieman keulia, joten jouduin ottamaan käännöksessä peruutusaskelia.

Luoksarin stoppeja ja kapulan luovutuksia tehtiin puun kierron kautta. Stopit oli ihan priimaa ja kapulakin tuli hyvin eteen. Luovutuksessa oli alkuun hieman nykimistä, mutta korjasi nopeasti ja oikein puri kiinni kapulaan, kun tiesi että ei saa nykiä.

Ohjattua tehtiin taas lähekkäin olevilla kapuloilla ja kumpaakin suuntaa. Tosi hyvin se erottelee, on ehkä vähän liiankin itsevarma suunnasta aina välillä ja ei ihan meinaa malttaa. Tässä mallia:



Loppuun vielä merkkia, tässä hetsaustreeni ja priima paikka:




Tuike on muuten ollut eläinlääkärireissun jälkeen ihan extrapirteä, johtuuko se heti siitä Cartrophen-pistoksesta, vai mistä, mutta kiva juttu :). Se on kyllä niin kovin innokas pikkukoira ja pakkohan sen kanssa oli tänäänkin temputtaa ja kivaa oli. Lisäksi jumppailtiin ja Riesku pääsi venyteltäväksi.

Tuike-pieni eläinlääkärissä

Vein Tuiken tänään eläinlääkärille tsekattavaksi. Halusin, että ortopedi katsoo sekä sen leikatun polven, että lonkat mahdollisen nivelrikon takia. Se ei sinänsä ole oireillut mitenkään hälyttävästi, mutta välillä se on ollut ärtyisämpi ja väsyneempi. Toisaalta, suurimman osan ajasta se painaa ihan täysiä ja omana iloisena itsenään. Mutta tälläinen mummokoiran perustsekkaus, koska iän mukana tulee valitettavasti herkästi myös ongelmia.

Ortopedi Sointu Jalkanen tutki ensin polvet ja sanoi, että leikattu polvi tuntuu hyvältä, ei luksoidu, eikä siinä ole turvotusta. Toisesta polvesta sanoi, että sekin on hyvällä mallilla ja vaikka ilmeisesti vähän luksoituukin, niin mitään radikaalia hoitoa se ei tarvitse, eikä tule tarvitsemaan. Muuten sitten kuunneltiin sydän ym. normaalit jutut ja rauhoitettiin koira kuvauksia varten. Myöskään rauhoitettuna leikattu polvi ei luksoitunut.

Kuvissa katsottiin sekä polvet, että lonkat ja lisäksi myös selkä. Lonkissa näkyi se löysyys, mutta nivelpinnoissa ei ollut merkittäviä muutoksia. Leikkaamaton polvi näytti kuvissa hyville ja leikattukin oli ihan ok. Siinä näkyi lievää muutosta rustopinnoilla, mutta siitä huolimatta oli kuulemma oikein hyvän näköinen leikatuksi polveksi. Leikattuihin niveliin kun tuppaa sitä nivelrikkoa kertymään ja kaksi vuotta leikkauksen jälkeen tämä oli eläinlääkärin mukaan oikein siistin näköinen. Eli lonkat ja polvet ovat sellaista vanhenevan koiran keskitasoa.

Mutta sitten se selkä. Tuikella ei ole koskaan kuvattu selkää erikseen, ei vaan ole tullut mieleen. Sen jumien on aina ajateltu johtuvan huonoista jaloista, eikä se ole ikinä esim. ontunut. Nyt kun näki selkäkuvat, niin onhan siellä ihan selvästi vikaa, vaikka ei asioista tai selkäkuvista niin paljoa tietäisikään. Eli eläinlääkäri totesi siellä olevan selviä spondyloosimuutoksia kolmessa nikamassa lannerangan alueella. Muutokset ovat sen verran selkeitä, että aiheuttavat varmasti oireita, eläinlääkärin mukaan selän alueen jäykkyyttä ja lihaksiston kipeyttä. Ja näkyväthän ne:

Tiedä sitten milloin selkä on tuollaiseksi mennyt, mutta ei nyt ainakaan ihan lyhyessä ajassa. Lannerangan aluettahan se on aristanut jo pitkään, mutta sitä on pidetty nimenomaan polvesta tai löysistä lonkista johtuvana toispuoleisuutena. Sinänsä tämä ei nyt vaikuta, edelleen niitä jumeja on hoidettava, riippumatta siitä mistä ne johtuvat. Mutta kun itse tuon kuvan näki, niin ymmärtää, että ongelmat lähtevät vähän syvemmältä.

Jatketaan siis hoitoa, tarvittaessa kipulääkkeitä antaen. Takin käyttö ja venyttelyt ja veryttelyt korostuvat entisestään. Lisäksi Tuike sai nyt Cartrophen-pistokset, joita jatketaan puolen vuoden välein. Muutenhan se syö nivelvamisteita ihan normaalistikin.

Tuike on kuitenkin edelleen reipas ja innokas pieni mummokoira, eikä sen elämästä juuri huomaa, että ihan ei priimaa ole luustoltaan. Se lenkkeilee innokkaasti ja haluaa aina mukaan joka paikkaan. Nytkin se sai kiitosta iloisesta ilmeestään ja ikäisekseen on erittäin vireässä kunnossa. Eipä ollut kesällä kerta tai toinenkaan, kun siitä kysyttiin, että minkä ikäinen pentu se on :). Nämä asiat vaan pitää tiedostaa ja parhaansa mukaan niitä hoitaa ja lievittää ongelmia.

Linjan tiukennustaa, kaiman oppeja ja huisin hyvää menoa

Perjantaina käytiin kisatokoryhmän treeneissä, lähinnä paikallaolojen takia. Tehtiin ohessa toki muutakin mm. merkkiä, seuruun käännöksiä ja kaukoja. Paikallaoloihin saatiin neljä koirakkoa. Istumisessa R meni maihin melkein heti jätössä, pääsin puuttumaan ja sen jälkeen istui hyvin. Paikkamakuu oli hieno, ei reagoinut muiden käskyihin.

Lauantaina ei pahemmin treenailtu, mutta palveluskoirayhdistyksen pikkujouluissa oli hieman keskustelua myös koulutuksesta ja sieltä sain pari ajatusta. Nyt päätin, että tiukennan Riehan kanssa linjaa tietyiltä osin, eli en salli siltä haukkumalla komentamista tai muuta härväilyä, kuten päälle ryysimistä. Se ei ole häiritsevää kuin silloin tällöin, mutta jos tavoitteita on, niin senkin vähän kun karsii nyt pois, niin luultavasti pääsee helpommalla. Ja toki se saa luvan kanssa ja tietyissä tilanteissa olla porsas, enkä usko väliaikojen häsäämisen kieltämisen vaikuttavan itse tekemiseen millään lailla. Katsellaan vaan nyt miten hyvin muistan olla mustavalkoinen ;),

Tänään päästiin sitten valvovan silmän alle treenaamaan, kun Pulliaisen Riikka saapui kouluttamaan laukaalaisia.

Hauskaa oli, kun treenikaveri, kenen kanssa ei olla vähään aikaan kentällä oltu sanoi heti, että olen Riehalle paljon tiukempi kuin aiemmin. Eikä siis meinannut pahalla tavalla, vaan nimenomaan hyvällä. En antanut Riehan ryysiä halliin kieli poskella, kielsin sitä nuuskimasta tylsinä hetkinä, haukahduksista tuli heti kunnon kielto ja en sallinut sille lepokäskystä nousuja (niin, meillä se on aina ollut vähän sellainen soutaa-huopaa-juttu: koira nousee, mie käsken uudestaan, koira nousee, mie käsken...). Ja Riesku katsoi minua, että damn, akkahan taitaa olla tosissaan ja oli ihan kiltisti. Eikä tämä linjan tiukennus näkynyt tekemisessä ollenkaan, pikemminkin päinvastoin, edes väliajoilla ei tullut yhtään komennushaukkua.

Luulen, että varmasti tulee auttamaan tulevaisuudessa jos jaksan linjan pitää. Jotenkin vaan jännittää "komentaa" koiraa, ettei vaan vire laske, mutta itse asiassahan se on vaan reilua ohjaamista ja mustavalkoisuutta sen suhteen, että tiettyjä asioita sallitaan ja tiettyjä ei. Rieha on kuitenkin edelleen kohtuu kova koira, jolla on todella kova työmotivaatio ja -into ja joka mielellään laittaisi akkaan vähän vauhtia tietyissä tilanteissa. Eli se ei varmasti rikki mene, vaikka muutamia "vapauksia" siltä kiellänkin.

Jotenkin tuntuu, että hommaa on vietävä jo seuraavalle asteelle, eikä niinkään keskittyä liikkeisiin, vaan kokonaisuuteen ja fiilikseen, millä saa rakennettua sen kaiken kantavan pitkän koesuorituksen tilanteessa kuin tilanteessa. Mieluummin menen kokeeseen koiran kanssa, joka on väliajatkin hallussa ja paketissa (tehden silti täysiä ja voimaa ilmentäen), kuin koiran, kenen kanssa saa hieman jännätä, että pysyykö se hanskassa, kun siirrytään paikasta a paikkaan b. Hyvänä esimerkkinä tuo halliin/kentälle ryysiminen, minkä olen sallinut. No, onko sitten yllättävää, että kokeessakin se haluaisi ryysiä kentälle, mikä ei kuitenkaan paikkamakuuseen mennessä ole kauhean hyvä juttu ja sitten taiteilen sen kanssa, että pysyykö koira hanskassa vaiko ei...

Mutta joo, sitten ne liikkeet, mitä Riikan kanssa katsottiin:

Merkki+ohjattu: Halusin kokeilla onko oikea vielä rikki ja jos on, niin siihen vinkkejä. Lisäksi halusin, että katsotaan merkin vauhtia, koska tuntuu, että ohjatussa R menee merkille hitaammin kuin ruudussa. Tehtiin siis alkuun koemainen ja oikea ei ollut rikki, käänsi päätä hyvin, lähti hyvin ja merkkikin oli hyvä. Luovutus sen sijaan oli ihan paska, eli nyki irrotuksessa, mutta eipä olla sitä nyt treenattukaan (vaikka pitänyt on).

Riikan mielestä Riehan kaaria voisi kuitenkin vielä kasvattaa ja haettiin siihen parannusta siirtämällä haettavaa kapulaa lähemmäs. Lisäksi testailtiin sitä, että haettava olikin kauempana. Muutenkin puhuttiin siitä, että Riehan tyyppiselle koiralle pitää tehdä haastetta ja sille voisi tuoda keskikapulaa lähemmäs, jopa melkein juoksulinjalle ja se vaan yksinkertaisesti pitää ignoorata. Samoin sisätreenissä voisi tehdä ihan lyhyillä välimatkoilla hakuja, että oppisi sitäkin kautta sulkemaan keskikapulan pois mielestä. Hyviä ajatuksia, aiemminhan ei olla keskikapulaan kiinnitetty mitään huomiota, eikä R ole sitä edes keksinyt ennen viime viikkoa. Nyt kun se on sen tajunnut, niin se pitäisi sulkea mielestä pois ja uskon tuon treenin varmasti auttavan.

Ohjatun merkin hidastuminen on kuulemma hyvin tyypillistä. Riehan vauhti on ihan riittävä huonoimmillaankin, mutta tottakai itse haluaisi siihen sen kaiken voiman, minkä tietää olevan mahdollista. Pitää vaan muistaa palkata aina välillä pelkästä merkistä ja tehdä ihan lentäviä lähtöjä. Hyvä vinkki tuli myös siitä, että palkka voisi välillä lentää liikkurilta, silloin tulee sitä vaihtelevuutta ja samalla koira oppisi katsomaan liikkuria vielä enemmän, mikä ohjatussa on kuitenkin hyvä juttu. Lisäksi Riikka kehoitti tekemään kapuloiden heittelyä merkin ympärille, mitä ollaan tehtykin ja nytkin R teki oikein hienosti.

Oikean lisäksi tehtiin vielä pari vasuria ja niissä huomasi, että oikea meinasi jäädä päälle. Hyvin nopeasti R alkoi kuitenkin kuuntelemaan ja vasuri nousi. Riikan filosofian mukaan, oisi aina tehtävä myös se toinen puoli, ettei koiralle jää ajatus vaan yhdestä suunnasta.

Rieha työsti kyllä hienosti ja vaikka välillä oli omasta mielestään ihan varma, mitä seuraavaksi tapahtuu, niin alkoi kuuntelemaan hyvin!

Zeta: Tehtiin tässäkin koemainen suoritus, järjestys i-m-s. Istuminen olisi voinut olla nopsempi, mutta sitten takaisin tullessa nousi ja kääntyi perään, istumisessa ei ole koskaan tuollaista tehnyt. Riikka sanoi, että oli levoton jo ennen tätä, eli liikutteli tassuja. Maahanmeno hyvä, seisominen myös hyvä, mutta seuruuseen lähdössä pomppasi rumasti.

Tähän saatiin ehdotukseksi, että alkaisin opettamaan Riehalle eteenpäin katsomista. Eli ihan sama, vaikka kierrän missä, niin koira katsoo vaan eteenpäin. Rauhoittaisi menoa, kun koiralla on selkeä tehtävä. Tätä alettiin työstämään lelun kanssa niin, että jätin koiran istumaan (tai maahan tai seisomaan), siirryin sen taakse, heitin lelun ja kun R katsoi lelua eli suoraan eteen, niin vapautus lelulle. Rieha hiffasi tämän todella nopeaan ja alkoi kääntämään katsetta jo ennen lelun heittoa. Tätä jalostettiin niin, että kävin viemässä lelun eteen, kävelin hieman koiran ohi ja taas kun R katsoi eteen, niin vapautus. Ihan hauska idea ja tuntui sopivan Riehalle. Mietiskellään ja työstetään!

Seuraaminen: Valitin meidän huonoista käännöksistä ja omasta huonosta kävelystä. Näytettiin pätkä, joka oli kohtuullinen, normikäynnin ja hitaan käynnin täyskäännökset oli huonoja, Rieha oli liian edessä ja sen takia jäi poikittamaan käännöksen jälkeen, juoksussa käännös oli hyvä. Askelsiirtymissä oikealle Rieha roikkui jalassa, muuten nekin oli ok. Hitaassa kävelyssä Riikka sanoi heti, että kävelen liian hitaasti, pikemminkin vähän lisää vauhti ja pitkiä askelia.

Täyskäännöksiä alettiin työstämään peruuttelun kautta. Ensin pelkkiä vasemmalle käännöksiä ja heti käännöksen jälkeen otan pari askelta taakse, jolloin koira joutuu korjaamaan. Sama juttu sitten täyskäännöksiin. Tehtiin ehkä kolme toistoa, niin R alkoi omatoimisesti tarjoamaan peruuttamista ja paikka parani ihan huikeasti. Riikka varoittikin, että näitä ei saa tehdä liikaa, muuten Rieha peruuttelee kohta koko ajan käännöksissä. Ainoastaan silloin tällöin kuurina, jos tuntuu, että poikittaminen alkaa näkyä.

Askelsiirtymiin vinkkinä yksinkertaisesti rauhallisempi käskytys, silloin innokas koira ei ryysää niin innoissaan perään. Toimi ihan kivasti kun kokeiltiin.

Oikein hyvä treeni ja paljon ajatuksia! Riesku oli taas kerran sairaan pätevä :).

Parin päivän tokot

Eilen reenattiin Annan kanssa Vihtavuoressa. Kentällä yhdessä reunassa valot, eli siellä sitten sompailtiin.

Ohjattu: Se oikea, se oikea... Viime treeneissä se meni täällä pieleen, niin nyt jatkui sama homma. Myönnän, että aloin jo vähän menettämään hermojani, kun R ei vaan millään lähtenyt oikealle, vaikka sitä näytettiin ym. Tätä oli pakko ottaa tauon jälkeen uudestaan, nyt ilman keskikapulaa. Koitin alkuun vaan vahvistaa pään kääntöä ja siinä päästiin jo hyvälle mallille. Se kun sujui, niin kääntyminen oli muutenkin parempi ja oikea nousi. Kun oltiin tehty pari toistoa, niin lisäsin vielä keskikapulan, eikä ollut ongelmaa. Eli oisiko ongelma nyt vähäksi aikaa selätetty.

Merkki oli muuten tosi hyvä, vahvistelin sitä vielä erikseen kunnon hetsauksen kautta.

Tunnari: Nyt olen koittanut miettiä Riehan mielentilaa kääntymisen jälkeen. Se vetää siinä vaiheessa herkästi nenän maahan tai jotain muuta, koska on tylsää, enkä minä edes näe. Nyt sitten kääntymisen jälkeen hetsasin sitä hiljaa puhuen kapuloille ja ilme oli huomattavasti parempi. Lähtö kapuloille olikin kuin tykin suusta. Törmäsi omaan melkein heti, pikkaisen sitä liikutti, mutta ei nostanut, vaan varmisteli vielä. Sen jälkeen varma oman nosto ja reipasta laukkaa takaisin. Hyvä fiilis, vieläkin voisi ehkä tuo käännöstä vahvistaa palkkaamalla vaikka satunnaisesti lelulla.

Siirtymät&seuruu: Anna liikkuroi meille siirtymiä ja sen jälkeen tehtii vielä seuruuta. Nyt oli lähinnä ilmetreeniä, pallopalkalla. Ja ilmeellähän se teki. Siirtymissä oli hienosti mukana, eikä kontakti tippuillut. Pitäisi ehdottomasti treenata noita enemmän!

Kaukot: Nämä oli kyllä sitten aika levottomat. Kotitreeniin ja ollaan iltaisin niitä jankattukin. Nyt olen testannut vielä sellaistä, että olen laittanut Riehan takajalkojen eteen pyyhkeen, merkkaamaan siis sitä, että jalat ei saa liikkua. Ihan kivasti on pelannut, testataan edelleen.

Tuike ja Viima olivat mukana ja tein niiden kanssa sellaista uutta tokon muotoa, kuin paritoko. Hyvin pelasi :D. Se sisälsi mm. luoksetuloja (helppoa, kun Viima tulee eteen ja Tuike sivulle), kaukoja, sekä epämääräistä seuruuta ja temppuja. Hauskaa oli!

---------------------------

Tänään aamusta Killerille, seurana Raisa ja Tiina ja hyvää häiriötä Tiinan suursnakuista.

Merkki+ruutu: Vire todella kova, vauhti sen mukaista. Hieman oli maltti hakusassa, eli oli aika veitsenterällä malttoiko odottaa käskyä. Ruudussa jäi ekalla kerralla leikkiinkutsuasentoon, joten sen uusin ja sitten oli hyvä stop. Viimeinen toisto vielä lelu ruudussa.

Ohjattu: Piti testata sitä oikeaa, ensin ilman keskikapulaa. Hyvä meno, tosin oli jo niin varma oikealle menosta, että meinasi lähteä sinne jo pelkästä katseesta. Mutta asenne kohdillaan!

Luoksari: Putken kautta stoppeja, ei ehkä ihan parhaita, vaikka tulikin täysiä. Matolla ei tykkää jarruttaa niin lujaa?

Paikkamakuu&paikkaistuminen: Tein nämä jostain syystä "väärässä" järjestyksessä. Paikkamakuu oli ihan priima, mutta sitten istumisessa painui maihin kaksi kertaa. Ei ole tehnyt sitä koskaan aiemmin, eli syyn täytyi olla siinä, että tehtiin ensin makuu. Voivottelin sille ihan tosissaan ja loppuviimein istui hyvin. Ei ehkä tarvitse tuolla lailla vaikeuttaa jatkossa, kun istumisessa ei ole ongelmia ollut... Onneksi R kestää palautteenkin hyvin, eikä lannistu, vaikka joudutaan uusimaan.

Luoksari: Loppuun vielä yksi vauhtiluoksari ja palkka edestä. Täysiä ja hienosti!

Illalla vielä temputeltiin ja lisäksi Tuike teki sisätunnaria mielenvirkistykseksi. Tuike opettelee taas kurretemppua, Viima vuorostaan vilkuttamista ja Rieha edistyy itsensä peittelemisessä. Kaikille jotain ;).

Nää olis agitreeneissä! Ja nää osais! Ja näillä ois kivaa!

Kuten otsikosta voi päätellä, tänään ehdittiin agitreeneihin pitkästä aikaa. Eikä se ollut edes katastrofi!

Treeneihin ehtimistä koitti parhaansa mukaan vaikeuttaa Neiti Viima. Ajattelin ottaa kaikki koirat mukaan, että käytäisiin koko sakki lenkillä. Lisäksi mulla oli mukana luut, mitä oisivat saaneet jyrsiä odotellessa. Eli ihan hyvät aikeet oli. Harmi juttu oli se, että mulla oli mukana myös Back on Track-loimet, joita kaksi kolmesta koirastani rakastaa ja yksi inhoaa. Tämä yksi on tietysti Viima ja kun se auton ovella näki, että minulla on mukana nämä kidutusvälineet, niin se teki 90 asteen käännöksen ja painui pilkkopimeälle lähipellolle. Eikä ottanut kuuleviin korviinsa niin mitään käskyjä...

Sellainen 10min siinä sitten yritin vuoroin maanitella ja vuoroin käskeä sitä tulemaan esiin, ilmaan mitään reaktiota. Kerran se kävi näyttäytymässä, mutta ilmeisesti muisti pahan BoTin ja katosi taas pimeään. Ihan oli siis hauskaa, meillä kummallakin. Lopulta sain sen tulemaan esiin, kun lähdin ajamaan autolla. Siltikään sillä ei ollut aikomustakaan tulla kyytiin, mutta kotiovelle se oli menossa häntä heiluen. No, Vimps jäi sitten kotiin. Ajattelin, että kyllä se nyt varmaan oppii, kun ei päässytkään mukaan, mutta veikkaan, että tämä oli alunperinkin sen suunnitelma. Nyt se sai jäädä yksin kotiin lämpimään loikomaan. Ja sen luunkin se sai sitten treeneistä tultaessa... Viimalle taas yksi tahtojen taisto 6-0.

Ennen Riehan agivuoroa lämpättiin tokohommilla. Seuruusta takapalkaten, että paikka olisi taas parempi. Jäävien erottelua tehtiin myös, onnistumisprosentti edelleen 100, vaikka kuinka koitin vaikeuttaa! On se vaan haastavaa, kun koira on niin hyvä :D. Luoksetuloa tehtiin myös. Vire oli korkea, mutta hyvin pysyi pakka kasassa.

Agirata oli tänään tälläinen:

Olin jotenkin ihan varma, että ei saada onnistumaan ollenkaan ja että R lähtee ihan lapasesta. Olinkin ihan hoomoilasena, kun selvittiin rata puhtaana A:lle asti, jei! Ja siellä oli vaikeitakin kuvioita. Wuhuu! Ehkä tauko ja pelkän tottiksen treenaaminen on saanut meidät samalle aaltopituudelle.

Alussa tulin ottamaan vastaan 2-hypyn taakse, josta merkkaus kolmoselle ja päällejuoksulla putkeen. Eikä R vilkaissutkaan väärää päätä. Siitä vekaten 5-hypylle ja putkeen lähetys takaaleikaten. Ja Riehahan hakee putket, ihan mahtista.

8-hypylle tuli taas päällejuoksu, jonka jälkeen piti linjata ysille, että saisi paremman lähestymisen putkeen. Tämä oli meille vaikein kohta. Päällejuoksu onnistui tosi hyvin, mutta sitten homma lähti lapasesta pariin otteeseen, eli R lukitsi heti hypyn ja sen takana näkyneen väärän putken pään. Tätä piti treenata ihan tosissaan ja palkata siitä, että ohittaa näkyvän putken. Tälläiset on meille ihan ehdottomasti vaikeimpia, eli kun pitäisi olla hallussa, mutta silti kuitenkin irrota. Mutta saatiin onnistumaan.

10-putkelta taas vekkiä muurille, että saatiin paremmat linjat. Siitä taas merkkaus 14-hypyn taakse, päällejuoksu ja saksalainen. Tästä kohdasta olin oikeasti ylpeä, sain siihen tehtyä hyvää rytmitystä ja uskalsin liikkua. Ja Rieha kääntyi niin hienosti, tälläiset kuviot oisi niin meidän juttuja, kunhan vaan uskaltaisin mennä ja ohjata. Siitä viimeiset hypyt, joille hieno irtoaminen ja vielä pujottelu, joka skulasi ok.

Olipas kivaa! Ja tuntui, että meillä on taas ihan mahiksia pysyä samalla radalla. Toki Rieha oli ihan liekeissä (ehti taas purra minua kädestä lelua ottaessaan ja hyppäsi kerran päin niin, että hyvä ettei ilmat lähteneet), mutta sain sen silti pysymään hallussa ja kun oikeasti ärähdin, niin jätti sikailunkin vähemmälle. Mahtista!

Hallitreeneissä kaikenmoista

Tänään ajeltiin hallille ja tehtiin jopa vähän aksaa! Oli niin ällöttävän märkää, että ihan ilomielin ajeli vähän kauemmas hallille treenaamaan.

Riehalle vahvistelin ensin merkkiä ja siihen nyt nopeutta. Hetsasin sitä oikein kunnolla lähetyksiin ja vauhti kasvoi oikein kivasti, siltikään ei paikka kärsinyt. Vaikeutin tätä heittelemällä ohjatun kapuloita merkin ympärille ja edelleen merkki oli hieno. Sitten kertailtiin hieman suuntia, jätin kapulan tarkoituksella aika lähelle. Vasen oli helppo, mutta oikealla koitti mennä keskikapulalle pariin otteeseen. Hyvä juttu, pääsin korjaamaan! Hyvin nopeasti R taas muisti kääntyä kunnolla ja itse asiassa pariin otteeseen palkkasin sitä pelkästä kääntymisestä kohti oikeaa.

Luoksarin stoppeja tehtiin putken kautta. Seisomiset sujui sikahyvin, makuussa meinasi herkästi jättää kyynärät ilmaan. Putkesta saa tähän hyvin vauhtia ja fiilistä!

Sitten niitä aksajuttuja. Ensin piti tsekata muistaako se vielä pujottelua. Muisti ainakin sen verran, että kierrokset oli heti tapissa... Laitoin toiseksi viimeiseen väliin ohjurin, muuten ilman ja päähän loppupalkan. Hieman oli hakusassa ja meinasi taas karkailla viimeisestä välistä. Se on sille jännän vaikea, siihen asti se tulee ihan täysiä, mutta sitten tulee sellainen "apua-apua", se hidastaa ja joko ponkaiseen välistä pois tai sitten tekee viimeisen välin puolet hitaammin. Hassu. Mutta saatiin tähän hyvin vahvistuksia, luulen, että olen vaan opettanut sen tulemaan liiaksi minun liikkeen mukana ja kun en liikukaan samalla lailla, niin se hämmentyy. Lisäksi muistuteltiin mieleen kontakteja, niissä oli hyvä meno.

Viima tuli tekemään taas motivaatioaksaa. Ja se oikein hinkusi halliin, kiva juttu! Nyt se meni mielellään jokaiselle esteelle, joten aloin hieman ohjailemaan. Ja kun tuntui vaan innostuvan, mm. teki ihan sairaan hienon pujottelun, niin tein sille lyhyttä rataa. Hyppyesteitä oli neliön muodossa, joten niissä vähän tekniikkaa ja siitä sitten helppoa suoraa. Ja sillä oli niin kivaa! Mahtista, että motivaatiotreeni on tuottanut tulosta!

Tuike treenaili rallytokojuttuja. Liittelin mukaan agiputkea, hyppyä ym. ja seuraamisen eri variaatioita. Lisäksi se temputti taas tuttuun malliin. Nyt olen koittaanut liittää sen peruutteluun muitakin temppuja, eli että pyörisi välillä tai istuisi vilkuttamaan. Meillä oli niin mukavaa :).

Suunnitelemattomuusongemako

Rieha ja Tuike opettelivat tänään uutta temppua, eli peittoon kierähtämistä. Tuike ei päässyt vielä kovin pitkälle, pitää kyllä peittoa suussa, mutta irrottaa vielä liikkeessä, eli lisää treeniä. Rieha sen sijaan eteni hurjaa vauhtia ja tokassa treenissä teki jo näin:



Sitä ei kohta tarvitse peitellä itse ollenkaan :D.

Päivällä käytiin pikaisesti Killerillä ja tehtiin pari merkkiä ja ruutua. Viima tapasi myös yhden ihanan shelttipojan, jonka olisi heti ottanut meille asumaan. Mukava oli tavata uusia ihmisiä :)!

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että treenien suunnitelmallisuus on ollut vähän hukassa, pitää yrittää parantaa. Mulla alkoi nyt viikon loma, ehkä sitä saa taas paremmin rutiinit kohdilleen. Viestikokeen rankkuus painaa edelleen ohjaajan päässä... Otin kuitenkin heti itseäni niskasta kiinni ja temppujen lisäksi illalla muistuteltiin myös kaukoja ja luoksarin stoppeja.

Toinen juttu, mikä vähän tänään häiritsi oli se, että Rieha on käyttäynyt hieman oudosti. Killerillä se oli jotenkin normaalia terävämpi ja toisaalta leikki ja vauhti oli ehkä normaalia rauhallisempaa. Illalla, kun leikitin sitä sisällä, niin ulahti yhtäkkiä, irrotti lelusta, mutta kävi siihen kyllä samantien kiinni uudestaan. Mutta kun yritin samassa kohdassa tehdä kaukoja, niin se sai kauhean mielistelykohtauksen ja koitti vaan heittää syliin selälleen. Olin vähän ihmeissäni, mutta tästäkin selvittiin, kun vaan sanoin, että höpsis. Lisäksi Vesku sanoi, että se oli eilen pyyhkinyt tassulla naamaansa välillä tosi paljon. Koitin sen suuta tutkia, mutta ei sieltä mitään löytynyt ja toisaalta monessa muussa jutussa se on ollut ihan normaali, ruoka ja luut maistuu, lenkillä viiletti normaalisti ym. No, ei auta kuin seurailla.

Tässä vielä toinen kännykän helmi, jokain vinkupalloja rakastavan koiran omistaja varmasti samaistuu tähän. Voitte kuvitella kuinka työpaikan pikkujoulujen jälkeisenä aamuna on suorastaan sulosointuja korville!

Viikon varrelta

Viestikoe otti ohjaajalle koville, eikä ole blogiakaan jaksanut päivittää. Kokeen jälkeen nukuin 12h putkeen, hieman oli yöunet ja stressi vieneet mehut. Rieha sen sijaan on ollut ihan yhtä valmis äksöniin kuin milloin tahansa.

Mutta ollaan me siis touhuiltukin. Tiistaina oli uinnit Koirasportissa. Ne sujui oikein mukavasti perinteiseen malliin, Viima uitettiin nyt taas ulkopuolelta. Oikein reipas meno jokaisella.

Keskiviikkona treenattiin Annan kanssa Vihtavuoressa tokoa. Evl:n seuraava koe siintää jo, joten treenata saa (!). Kentällä oli yhdessä reunassa valot, joten koitettiin mahtua siihen tekemään.

Rieha teki ensin merkkiä+ruutua. Se ehti käydä oma-aloitteisesti ruudussa, joten arvasin, että merkille meno on ekalla kerralla haastava. Totteli kuitenkin hyvin korjauskäskyä ja uusinnalla merkki oli priima. Ruudun paikka oli samoin myös tosi hyvä.

Ohjattu oli tänään vaikea. Tehtiin oikeaa ja oikea kapula sattui kohtaan, jonka takana oli varjoa. Minusta R ei vaan yksinkertaisesti nähnyt kapulaa ja meni tästä syystä keskikapulalle. Muuten se ei kyllä keskimmäistä valitse. Ja sitten kun se oli kerran keskikapulan keksinyt, niin kävi siellä vielä pariin otteeseen. Siirrettiin kapuloita ja kun oikea oli valoisammassa paikassa, niin nousi myös paremmin. Merkin paikka oli priima, mutta himmaa ehkä hinasen enemmän kuin ruudussa. Tähän voisi miettiä jotain hetsaustreeniä vauhdin saamiseksi.

Loppuun vielä zeta ja hieman seuraamista, Anna kertoi järkän juuri ennen aloitusta. Tarkoituksena treenata myös sitä omaa muistia ;). Järkkä oli  S-I-M. Seisomisessa R kääntyi hieman mukana, mutta uusinta hyvä. Istuminen ja maahanmeno hienoja. Seuraamisesta palkkailin vaan oikein urakalla, paikan kanssa saapi nyt olla tarkkana!

Tuike sai tehdä myös. Anna liikkuroi tunnarin, joka oli ihan sairaan pätevä. Ruutuakin se sai tehdä ja hyvinhän se löytyi, tosin stopista piti hieman keskustella. Loppuun vielä luoksetuloa, jossa T oli sitä mieltä että stopit on ihan tylsiä ja teki hienon läpijuoksun. No, ei se oli niin vakavaa ;).

Mitäs muuta. Meilläkin on nyt jumppapallo, parin blogin innoittamana. Ostin vahingossa vähän liian pienen, Riehalle se on aika haastava.  Rieha kyllä omaan tuttuun tapaansa on aivan liekeissä tuosta pallosta, kaikki vaarallinen ja heiluva on siitä niin hauskaa. Se menee jo pätevästi kaukoja pallon päällä. Tuike-pientä pallo jännittää enemmän, sen kanssa keskitytään vaan siihen, että yleensä uskaltaa olla pallon päällä. Viimaa on ihan turha edes yrittää saada pallon lähelle. Tai ainakaan minun kärsivällisyys ei siihen riitä. Se seuraa hommia tyytyväisenä sivusta, tehden välillä pyörimistemppua.

Agia ei olla ehditty tälläkään viikolla edes ajattelemaan. Eikä ole ollut edes kauhea ikävä. Olen ihan vakavissani alkanut harkitsemaan, josko agin siirtäisi sellaiseksi täysin huvittelulajiksi ja ottaisi kaiken irti tokosta ja pk-puolelta...

Kun keepie viestikokeeseen lähti, koularihan sieltä napsahti!!!

Tänään koitti vihdoin se jännitetty päivä, nimittäin Riehan ensimmäinen viestikoe. Koe oli samalla myös minun ensimmäinen palveluskoirakokeeni. Aloin miettimään miten jokaisen koiran kanssa olen testannut uusia lajeja ja kokeita, jokaisesta on oppinut niin paljon! Tuike on minun ensimmäinen koirani, jonka kanssa kävin tokokokeessa ja agilitykisoissa. Viima taas on minun eka koirani, kenen kanssa olen käynyt MEJÄ-kokeessa. Rieha sai sitten kunnian olla minun ensimmäinen palveluskoirani :).

Täytyy vähän valaista taustaa tuosta alussa mainitusta jännittämisestä, että saatte hieman perspektiiviä. Minähän siis jännitän ja paljon. Kokemuksen kautta jännitystä on saanut hieman kuriin, mutta uudet jutut jännittää aina aivan älyttömästi. Silti olen jotenkin niin kokeilunhaluinen ja vissiin kilpailuhenkinen, että jännityksestä huolimatta on yritettävä.

Nyt näin painajaisia viestikokeesta parin viikon ajan. Painajaisissa mm. metrinen este oli muutettu lasiseksi (koitin unessa selittää, että eihän koirat voi tuollaista hypätä, mutta tuomari vaan sanoo, että tämä uusien sääntöjen mukainen ja hypättävä on), tein seuraamista mäyräkoiralla, joka karkaa kentältä ja koko yleisö kommentoi, miten eivät ole ikinä nähneet yhtä huonoa tottista. Viime yönä näin unta, että myöhästyin kokeesta, koska unohdin paperit kotiin ja että ajettiin vahingossa Toivakan sijasta Varkauteen. Heräilin tämän takia yön aikana tunnin välein katsomaan kelloa, ihan varmuuden vuoksi. Fyysisinä oireina oli aamulla mm. oksetusta ja mahakipua, käsien tärinä nyt on ihan normisettiä. Eli ihan helppoa ei aina ole, mutta on hieno tunne, kun selviää jostain tilanteesta. Ensi kerralla olo on jo ehkä hieman parempi.

Koe starttasi tottisosuudella. Alunperin meidän piti olla suoritusvuorossa ekana, mutta oltiinkin viimeisenä. Toisaalta oli kiva, että ehdin vähän seurata muiden tekemistä, vaikka muut kisaajat olivatkin eri luokissa (4 voittajaluokan koiraa ja Naru avoimessa). Toisaalta en tykännyt siitä, että Rieha joutui ensin paikkamakuuseen ja ehdin jännittää enemmän, mutta näillä oli mentävä. Kenttä oli hiekkapohjainen urheilukenttä, tasainen, mutta märän pehmeä.

Paikkamakuu oli aika kauhea, Rieha oli ihan liian kovassa vireessä ja jo paikalle meno oli aikamoista taiteilua hallinnan kanssa (haa, tuolla on esteet ja tuolla on piilo ja tuolla on tuollaisia paaluja maassa ja haa!!). Se olikin noussut seisomaan, mennyt maahan, noussut taas seisomaan ja liikkunut. Arvosanana puutteellinen, ihan ansaitusti.

Seuraamiskaaviossa Riehalla oli alussa edelleen tosi kova vire ja se edisti. Loppua kohden paikka parani (oikeastaan ekan täyskäännöksen jälkeen), henkilöryhmä sujui hyvin. Tuomari kommentoi seuraamista hyväksi (alun edistämistä lukuunottamatta) ja tykkäsi kovasti sen ilmeestä ja asenteesta. Itse sain noottia siitä, että olin kuulemma lyhentänyt kaaviota, mutta omasta mielestäni laskin kyllä askeleet oikein. Tästä arvosanana varmaan erittäin hyvä.

Liikkeestä istuminen oli kaikinpuolin hieno, kehuja tuli. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo olivat nekin priimoja, näistä taisi arvosana olla erinomainen. Oli muuten hauskan näköistä, kun R tuli luoksariin niin lujaa, että ketjupanta meinasi tulla korvien yli :D.

Sitten noutoihin, jotka pk-tottiksen pisteissä todella tärkeitä. Tasamaa oli muuten priima, mutta irroituksessa nytkähti taaksepäin ja ilmeisesti tuli vähän vinoon perusasentoon, oisiko arvosana ollut erittäin hyvä/hyvä. Metrin hypyssä ihan älyttömän hieno meno ja asenne, ei mitään ongelmaa pienellä eläimellä! Tässäkin sitten nytkähti luovutuksessa taaksepäin, sen takia muistaakseni arvosana erittäin hyvä. Vinoeste oli myös aivan priima, taas pieni nytkähdys taakse luovutuksessa. Arvosanana varmaan erittäin hyvä tai erinomainen.

Viimeinen liike olikin sitten eteenmeno, jonka tiesin olevan epävarmin. Oli ehkä vähän epäreiluakin viedä Rieha kokeeseen näin keskeneräisellä liikkeellä, mutta nyt näin. Ja keskenhän se oli. Rieha lähti kyllä etenemään, mutta kaarsi voimakkaasti vasemmalle, esteiden ja kapuloiden suuntaan. Jäi sinne ihmettelemään. Periaatteessa matka ei varmaan ollut kovin kaukana oikeasta matkasta, mutta etenemä oli ihan vino. Meni kuitenkin hienosti ekalla käskyllä maahan ja kesti hyvin sivulle menon. Tästä arvosanaksi puutteellinen.

Tottiksesta yhteensä 81p. Tuomari kehui kovasti koiraa ja sen asennetta. Ohjaaja sai toisaalta kehuja siitä, että pysyi rauhallisena vilkkaan koiran kanssa, toisaalta hieman noottia siitä, että pitkissä siirtymissä liikkeiden välillä saisin olla vieläkin rauhallisempi. Mutta olin tosi tyytyväinen, että kaikelta jännitykseltä selvittiin noinkin hyvin. Noudot olivat aivan sikahienoja ja Riehan vire tuntui pikemminkin vain nousevan loppua kohden. Eteenmenon kun treenaa kuntoon, niin meille on varmasti luvassa oikein hienoja tottispisteitä. Paikkamakuusta en edes sano mitään. Nyt joutuu neitikelpie kyllä sellaiseen tiukkiskuriin sen osalta, ettei tosikaan... Rieha sai myös katsojilta paljon kehuja, kuulemma näkee, miten hauskaa sillä on :).

Sitten ajeltiin metsään ja vuorossa oli esineruutu. Tuomari selosti pyynnöstäni huolellisesti miten siellä toimitaan, mikä oli kiva juttu. Lähetin Riehan hieman keskikohdan oikealta ja se upposi samantien takareunaan. Olin vahingossa jättänyt hihnan maahan ja tuomari kehoitti tässä vaihessa sen poimimaan ja sillä aikaa Rieha oli nostanut esineen,eli villasukkamytyn. En ollut ihan varma saiko sitä enää kehua (kun en siis itse nostoa nähnyt ja R oli jo tulossa kohti esine suussa), joten olin hiljaa. Ilmeisesti tästä johtuen R hämmentyi, tiputti esineen paria metriä ennen minua ja meinasi kaartaa takaisin ruutuun. Ajatteliko, että esine oli väärä, kun ei saanut kehua? Sanoin sille uudestaan esine, jolloin se nosti villasukat ja luovutti ne hienosti. Tiputuksen takia kuitenkin -2p., esineruudusta yhteensä 28p.

Esineruudun pikkuvirhe menee siis kokemattoman ohjaajan ja kokemattoman koiran yhdistelmän piikkiin. Muuten Rieha teki ihan mahtityötä, käytti nenää ja meni täysiä!

Sitten viestimetsään. Vesa jäi A-pisteelle ja minä joukon etunenässä metsään (viestiä tuntemattomille, ensimmäinen matka on 1000m). Oli tosi jännä nähdä miten metsässä toimitaan, eihän minulla ole ollut siitä oikeasti mitään havaintoa. Rieha oli tosi hienosti, olin ihan yllättynyt miten se jäi ihan hiljaa odottamaan kun tuomari piti alkupuheita ja haettiin lappuja. Muutenkin vaan seuraili tarkkaavaisena muiden lähtöjä.

Rieha lähti viidestä koirakosta viimeisenä (yksi voittajan koira oli jo keskeyttänyt). Toisena lähtenyt koira kääntyi, mutta tuli takaisin vasta kolmannen ja neljännen koiran välissä. Naru lähti ennen meitä ja sitten huudeltiinkin jo meidän aikoja. Rieha oli todella, todella kovasti lähdössä, mutta tästä huolimatta se seurasi aivan todella hienosti, hyvällä paikalla ja hiljaa. Ihan mahtista! Lähtö oli kuin tykin suusta. Jäätiin odottelemaan ja jossain vaiheessa kuului haukkua, josta tuomarikin kysyi oliko se minun koirani. Eihän sitä varmaksi voinut tuossa sanoa, enkä sitä itsekään suoraan myöntänyt, mutta tuomari sen niin tulkitsi.

Rieha oli juossut hienosti A-pisteelle ja me lähdettiin siirtymään (siirtymä 300m). Jännitin vähän miten Vesa saa Riehan hallittua lähdössä, mutta jälkikäteen kuulin, että homma oli mennyt tosi hienosti. A-pisteen tuomarilta tuli oikein kehut tästä. Harmittavasti Veskulta oli mennyt ohi sääntö siitä, että koiralle ei saa puhua 30 sekunnin merkin jälkeen ja tästä syystä tuomari oli vähentänyt pari pistettä lähetyksestä. No, ensi kerralla siinäkin viisaampia!

C-pisteellä odottelin jännittyneenä. Kaikki muut koiran saapuivat ja oli Riehan vuoro tulla. Ja sen kuuli, että oli tulossa... Ilmeisesti B-pisteellä alkoi haukkumaan ja kiljumista kesti kotvan verran. Ja koska oltiin viimeinen koirakko, niin tuomari pystyi tietysti heti sanomaan, että Rieha oli haukkuva koira. Se tuli kuitenkin tosi hienosti loppuun saakka. Tämän jälkeen veti varmaan litran vettä ja oli niin tyytyväinen itseensä. Ja niin olin minäkin, viesti on niin herkkä laji ja miun pieni kelpie juoksi noin hienosti ekassa kokeessaan!!!



Oikealla matkansa taittanut ja kaikkensa antanut pieni viestikoira unilla, kun odoteltiin voittajaluokan koirien juoksun loppumista.

Ekan matkan ajaksi oli saatu 2min 3s ja tokan matkan ajaksi jotain 2min 47s (lappu on nyt hukassa, niin en voi tarkistaa). Eli aikamoista kyytiä se oli pistellyt!

Vaikka Rieha niin hienosti odotteli lähetyspisteillä, niin matkalla kuuluneesta haukkumisesta lähti kuitenkin käyttäytymispisteitä. Samoin pari pistettä A-pisteen lähetyksen pikkumokasta. Viestiosuudelta siis pisteitä 158.

Yhteensä saatiin tänään pisteitä 267 ja samalla luokanvaihtoon oikeuttava koulutustunnus VK1!!!

Olin todella tyytyväinen Riehaan viestiosuudella, se meni varmasti ja lujaa. Haukusta lähti nyt pisteitä, toisessa tilanteessa ei välttämättä olisi lähtenyt. Uskon haukkumisen matkalla vähentyvän, kun saa vaan lisää varmuutta. Treeneissä se ei hauku enää kuin satunnaisesti. Viesti on kuitenkin niin haastava laji, jossa voi sattua ihan mitä vaan, eli saa olla todella tyytyväinen, että Rieha juoksee tuolla asenteella ja halulla! Me ei olla kuitenkaan treenattu aktiivisesti kuin tämä kesä ja se on vielä todella nuori koira. Avoimen luokan tavoitteet laitetaan ensi kesälle, uskon, että mahiksia on sen kanssa vaikka mihin! Olipa mukava päivä, todettiin, että selvitään hengissä ja vieläpä tuloksellisesti :). Ja Vesku veti oman roolinsa niin hyvin, vaikka treeniä ei ole takana kuin muutama kerta.



Hyvä meidän viestitiimi!

Extrakiitokset ystävälleni Raisalle, joka haki (appari Jannen kanssa) samasta kokeesta Narulle porokoirien ensimmäisen VK2-koularin! Ilman Raisan tsemppiä, tukea ja seuraa ei oltaisi viestin parissa yhtään missään. Ja ilman Raisaa en olisi uskaltanut tähän kokeeseen lähteä. Ja miettikää, olisin missannut tälläisen kokemuksen!

Mustahan tulee vielä palveluskoiraihminen tällä menolla :D. Pelottavat pk-ihmiset ei lytänneet meitä, eikä isot palveluskoirat syöneet pientä keepiä metsässä, tästä on hyvä jatkaa ;).

Keepietottista, mummotokoa ja porokoira-agia

Eilen käytiin pitkästä aikaa hallilla. Tajusin, että Rieha ei ole tehnyt agia moneen viikkoon, ei olla päästy edes ryhmätreeneihin. Eikä muuten tehty eilenkään :D. Nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta, että meidän lapsipuolen asemassa oleva agility on vissiin tippunut perheestä kokonaan... No, ehkä sitä talvella taas...

Riehan kanssa tehtiin siis vaan tottista. Seuruupätkää, jääviä, eteenmenoa ja metristä. Sillä on aivan todella kova vire, ei toisaalta huono asia pk-tottikseen. Kaikki sujui aika hyvin, metrisessä kolautti ekalla kerralla takaisin tullessa aika huolella. Ei kuitenkaan näyttänyt sen menoa hidastavan. Otin kerran takaisinhypyn niin, että jätin istumaan ja siitä yli. Hyvin sujui, eikä epäröinyt ollenkaan. Jotenkin luulen, että kun se on tosi kovassa vireessä, niin ei vaan ehdi  miettiä hyppyä ihan kunnolla. Mutta onhan se vähän hurjan näköistä ja ainakin fyssarille pääsee piakkoin näiden hyppyjen jälkeen...

Viima sen sijaan kävi aksaamassa. Eikä sitä tarvinnut raahata halliin! Eli aletaan taas päästä voiton puolelle halliangstin kanssa. Se sai taas valita esteitä ihan itse ja sai aina palkkaa, kun teki oma-aloitteisesti jotain. Se valitsi lähinnä puomia, A:ta tai pussia, mutta meni ohessa myös muutamat putket ja hypyt. Sillä näytti olevan taas hauskaa ja erityisesti puomi kirvoitti kovasti innostusta.

Tuike kävi hieman tokoilemassa ja temppuilemassa. Tässä videopätkä seuruuta, näkyy aika hyvin pienen into ja samalla se, että sen paikka ei ole aina ihan huipuin, kun tuppaa väistämään minua aika herkästi. Mutta on se aika ihana!



Sitten vielä peruutteluvideo, siinä se on kehittynyt huimasti, vaikka alkuun olikin aika haastavaa.



Lisäksi tehtiin noutoa ja luoksetuloa, kivalla menolla. Innokas ja iloinen melkein-mummokoira!

------------------------------

Tänään tuli viesti, että sunnuntain koe pidetään. Voihan elämä ja paniikki ja kaikkea... Saa nähdä, miten meille käy...

Raisan kanssa vedettiin pk-tottista Aholaidassa. Seuruussa ampumista, ekalla kerralla meinasi vähän kääntyä Raisan suuntaan, sen jälkeen ok. Eteenmenoa testasin ilman palkkaa, että miten käy. Ei se ihan suoraan mennyt, mutta loppupeleissä eteni ilman lisäkäskyjä kentän laitaan ja sinne hyvin maahan. Otettiin siihen vielä yksi vahvistus pallon kanssa.

Noudot testattiin myös. Tasamaa hyvä. Metrisellä koitti ekalla kerralla kiertää, tiedä sitten jäikö kuitenkin se eilinen kompastelu mieleen. Mutta kun kielsin, niin lähti uuteen yritykseen hyvin. Takaisin tullessa jouduttiin myös ottamaan uusinta ja kolmannella kerralla vasta täydellinen onnistunut suoritus. Vinoeste sen sijaan oli aivan priima. Eli on sillä ainakin 2/3 noudoista hyvällä pohjalla ja metrinenkin on kyllä sujunut ja uskon, että siihenkin on ihan hyvät tsäänssit.

Loppuun vielä paikkamakuuta Raisan häiriköidessä ja ampuessa. Tämä oli hieno, mikään ei haitannut. Eniten pelkäsin, sitä kun Raisa heittää kapulaa tai kutsuu luokse, mutta niin R vaan pysyi hienosti.

Siinäpä siis kaikki, mihin pystytään. Koekuulumisia toivottavasti sitten jossain vaiheessa...