Pieni keepie onkin suuri palveluskoira!

Eilen treenattiin taas viestiä ja olipa ihan hitsin kivat treenit! Pakukin on palautunut korjauksesta, joten sain taas ajella omalla koirankuljetusautolla, eikä tarvinnt miettiä mihin tunkee tavaroita, edes niitä ylimääräisiä ;).

Viestillä oli mukana Riehan ja Naakan lisäksi kolmas koira, eli saatiin mukavasti häiriötä. Hieman oli haastavaa kävelyttää kahta koiraa b-pisteelle, mutta selvisin kuitenkin ja siellä homma olikin taas hienosti hanskassa. Kolmas koira ja Naakka lähetettiin eka lyhyemmältä matkalta, joten Riehalla tuli hyvää odottelutreeniä. Ihan hipihiljaa se ei malttanut olla, sen verran se oli vireessä ja menossa juoksemaan. Tosi kiva nähdä, että into säilyy odottelusta huolimatta.

Rieha lähetettiin ekaan matkaan reilusta 500 metristä, Naakka meni eka ja R perään. Seuraamisessa oli aika vireessä, mutta pysyi sivulla. Olin valinnut lähetyspaikan vähän huonosti, kun oltiin tultu vähän erikoista reittiä ja lähetin koiran ikään kuin suorassa kulmassa kulkureittiin nähden. Rieha sinkosi käskystä suoraan eteenpäin ja siinä olisi ollut baanaa juosta vaikka maailman tappiin, mutta niin vaan pieni kelpie haistoi, että tultiin sivusta  ja kääntyi oma-aloitteisesti jäljelle. Ihan mahtavuutta, se oikeasti miettii, haistaa ja ajattelee, eikä vaan kaahota!

Siirryttiin reippaaseen 600 metriin ja tähän suuntaan Rieha juoksi edellä. Kuulin, kun se haukahti jossain lähellä, epäilen että se oli edellisen matkan lähetyskohdassa, josta jäljetys alkaa. Sieltäpä se saapui ja hyvällä ilmeellä.

Viimeiselle matkalle Naakka taas eka. Nyt tehtiin ihan koemainen lähetys, tuomarin kanssa. Viimeksihän se reagoi tuomariin jonkin verran ja jouduin kutsumaan sen takaisin, kun koitti varastaa tuomarin käskystä. Nyt ei ollut minkäänmoista ongelmaa, eli kehitystä on tapahtunut. Lähti kuin tykin suusta luvan saatuaan. Oli muuten hauska, kun nähtiin, että ihan parinkymmenen metrin päässä sen pk-liivit repsahti jotenkin ja jäivät roikkumaan takapään päälle. Ajattelin, että se rikkoi liivinsä TAAS ja Raisa tykkää, kun pääsee ompelushommiin... Mutta A-pisteelle tullessa, liivit olivat kuulemma ihan täydellisesti päällä. Ihme eläin noiden liiviensä kanssa :D.

Mutta ihan ältsin hyvä treeni kaikin puolin! Tuntuu, että Riehan juoksuvarmuus on parantunut ihan huimasti ja se on aika himskatin kovassa vireessä tässä hommassa. Mutta onhan tämä vauhtikelpin laji!

Rieha meni treenin jälkeen hetkeksi lepäilemään autoon ja katsottiin Naakan jälkihommia. Oli tosi mielenkiintoisia vinkkejä, sain ajatuksia ihan Viiman verijäljellekin, vaikka metsäjälkitreeni olikin. Josko sitä jaksaisi joku päivä taas lähteä vetämään sientä metsään...

Jälkituokion jälkeen mentiin kentälle tekemään pk-tottista. Tämäkin oli niin hyvä treeni ja oli kiva nähdä ns. koemaista tilannetta, eli että ensin ollaan oltu maastossa ja sitten mennään tekemään tottista. Riehan vire oli erinomainen, se oli itse asiassa aivan liekeissä pk-kapulasta ja koitti koko ajan saada sitä itselleen. Mentiin siis tekemään esteitä ja päätettiin ottaa mukaan ekaa kertaa myös kapula.

Hyppyä tehtiin ensin matalammalla ja kun se ei tuottanut ongelmia, niin korotettiin. Loppupeleissä olisiko korkeutta ollut joku reilu 80cm. Kyllä se vaan näyttää isolta pienen keepien edessä ja mehän tietty Raisan kanssa jännättiin miten käy. Heitin kapulan ja alettiin säätämään, että menikö se nyt varmasti suoraan ja niin edes päin. Rieha oli vieressä aivan täpinöissään ja se ilmeisesti kyllästyi säätäviin täteihin, lähti oma-aloittesti hypylle kuin tykin suusta, leiskautti yli, haki kapulan aivan täysiä ja leiskautti se suussaan takaisin yli. Siis ihan täydellinen nouto, jos ei varastamista lasketa :D. Eli on ihan turha jännittää, Rieha kyllä menee, eikä epäröi pätkääkään. Pikemminkin se tuntui olevan ihan innoissaan tälläisestä haasteesta ja ilmavaraa jäi vielä reippaasti. Ihana!

Välissä treenasin liikkeestä istumista ja luoksetuloa, niissä meno oli hyvää. Sitten mentiin vinoesteelle, jossa treenasin ensin kapulan heittämistä. Aika vaativa homma, tuntui nimittäin, että kapula lensi ihan minne sattui... Voipi olla, että ohjaaja joutuu enemmän treenaamaan heittämistä, kuin koira hyppäämistä...

Ekalla kiekalla R haki narupalloa. Meinasi varastaa ja kiertää esteen, mutta sain takaisin. Uudella yrityksellä tiukempi ja kovempi käsky, niin meni yli ja hienosti tuli yli myös takaisin. Sitten vaihdettiin pallo kapulaan, ekaa kertaa. Ja Rieha teki lähestulkoon täydellisen noudon tässäkin, ihan mahtavuutta! Toki se näkyi, että kapula suussa oli hieman haastavampaa kiivetä, mutta sisukkaasti se veti ja oli aivan liekeissä.

Loppuun tehtiin vielä eteenmenotreeni Raisan opastuksella ja sekin sujui aika päheästi. Toki se pinkoo eteen aika lujaa, että voipi olla että maahanmenoa joudutaan hieman treenaamaan, että menee tuossa vireessä läpi. Mutta toisaalta, meneehän se läpi ruudussakin.

Olipa ihan mahtavuutta! Rieha on kyllä niin pätevä. Nyt alkaa ihan tosissaan vahvistumaan ajatus siitä, että ehkä ehdin sille opettaa nuo pk-tottiksen salat. Oli myös jotenkin helpottavaa, kun Raisa neuvoi, itselle kun tämä on niin paljon vieraampaa ja olo on epävarma. Pääasia on kuitenkin se, että koiran olo ei ole pätkääkään epävarma, pikemminkin päinvastoin. Miun pieni pk-koira!

Agiliidon haastavuus, koiratyypistä riippuen

Agipuolen itsenäinen treenaaminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle. Ilmoitin Riehan yhdelle radalle JATin seuraaviin kisoihin, niin samalla tuli hyvä syy ottaa itseä niskasta kiinni. Hallilla siis.

Riehan kanssa haluan nyt varmistella pujottelua ja kontakteja. Pujottelussa on ollut epävarmuutta viimeisissä väleissä, eli on lähtenyt liian ajoissa pujottelusta pois. Sisäänmeno sillä on aika hyvin hallussa eri kulmista. Eli nyt vahvistetaan itsenäistä pujottelua, loppuun asti. Tässä on hieman ollut ongelmaa palkkauksen kanssa, lelulle herkästi karkaa ja siten tietysti palkkaa itsensä väärästä tavasta. Laitoinkin loppuun nyt namikupin, jossa oli kansi, eli jos teki oikein, niin juoksin sen kanssa palkalle ja avattiin kansi yhdessä. Tuntui toimivan hyvin ja saatiin hyviä toistoja.

Toinen asia on ne kontaktit. Tehtiin tänään ylösmenoa "ohjurin" kanssa ja on senkin kanssa tosi tarkkaa, että osuu. Jos ohjuri on yhtään liian edessä, niin loikkaa silti kontaktin yli, tai ainakin tosi ylös. Tosin yksin on aika vaikea nähdä, että mihin sen tassut osuu, mutta aika hilkulla se näyttää olevan. Olipa sillä pari kertaa tuo ohjuri kaulassakin mukana, kun ei ihan malttanut kumartaa... Ei juuri menoa hidasta se. Mutta voipi olla, että kisoihin joutuu menemään pysäytyskontaktilla, sen verran hilkulla mennään ja en usko, että se viikossa muuttaa laukkaansa sellaiseksi, että osuu. Alasmenot sen sijaan oli hyvässä kuosissa.

En tiedä mitä ehditään tehdä ennen kisoja, mutta mennään viihdyttämään ainakin yleisöä, jos ei muuta ;).

Viima-raks raahattiin halliin myös. Ja se oli oikeasti raahaamista, eli siltä on nyt kadonnut into kokonaan ja halli on sen mielestä todella ällöttävä. Ilmeisesti kisatilanteet on siitä olleet niin ahdistavia. Tosin sitten kun se pääsi halliin ja huomasi, että ollaan siellä keskenään, niin ilme muuttui ihan erilaiseksi. Päätin, että otetaan sen kanssa nyt sellainen hauskanpidon kuuri, koitetaan saada ilme takaisin ja porokoiran häntä heilumaan.

Lähdin lähestymään asiaa niin, että en käskenyt tai ohjannut Viimaa tekemään mitään, vaan se sai palkkaa jos oli itse aktiivinen. Kuljin ympäri kenttää ja jos Vimps teki jonkun esteen, niin kovat kehut ja palkka lensi. Viimahan ei tykkää tarjota uusia asioita kovin mielellään, se on siitä ahdistavaa. Mutta jos se saa tarjota jotain juttua, minkä osaa, niin on hyvin innoissaan. Tästä on hyvä esimerkki sen lempitemppu, eli pyöriminen. Se rakastaa pyöriä ja on siitä aivan liikuttavan tohkeissaan, mutta vain kun saa pyöriä vasemmalle. Oikealle pyöriminen oli jossain vaiheessa aivan kamalaa, se oli sitä mieltä, ettei vaan pysty. Pitkällisen treenin jälkeen se pyörii nykyisin myös oikealle, mutta jos saa itse valita, niin pyörii edelleen vaan vasemmalle. Eli siltä pohjalta lähdetään ;).

Alkuun se oli nytkin ihmeissään, seisoi keskellä kenttää ja katseli kun minä liikuin. Lopulta se alkoi tulemaan mukaan ja meni itse esteille. Tehtiin hyppyjä, putkia, A:ta, pujottelua ja jokaiseen Vimps meni itse. Välillä se taas piti mietintätauon, mutta jatkoi pian ja sain kehutuksi ja palkatuksi sitä aktiivisena olosta. Kun sillä oli kivaa, niin iso palkka ja äkkiä pois hallista. Tuntui olevan aikasta hauskaa :D.

Jatketaan nyt tällä linjalla muutaman treenin ajan. Jospa se kasvattaisi taas sen itseluottamusta ja röyhkeyttä, kun saa itse olla ja päättää mitä tehdään. Viima on muutenkin sellainen koira, että sen kanssa olisi alusta saakka pitänyt enemmän kiinnittää huomiota koiran aktiivisuuteen. Hyvin herkästi lipsuttiin siihen, että koira möllöttää ja mie houkuttelen ja sehän sopii neiti-porokoiralle. Muutenkin kun sen tyyli toimia ahdistavassa tilanteessa on passivoitua.

Tuike tuli viimeisenä halliin ja siltä ei intoa puuttunut. Rallytokoiltiin ja se sai palkaksi juosta putkia, hauskaa :).

Me sydän toko

Tänään treenailtiin Vihtavuoressa Hennan kanssa. Rieskulla oli ihan superasenne taas kerran. Se oli sillä meiningillä liikkeellä, että on tokon kuningas ja osaa kaiken ihan s-a-i-r-a-a-n hyvin! Eli just sellainen asenne kuin tykkään, röyhkeä ja porsas, mutta aivan liekeissä ja täysillä mukana. Ihan mahtavuutta, pieni keepie on sitä mieltä, että toko on maailmankaikkeuden parasta!

Olihan siellä fuulaa, noin teknisesti siis, mutta kyllä se tarkkuus sieltä löytyy, kun vaan treenaa. Ja ikää tulee. Tuttu koutsi ja treenikamu sanoi omasta koirastaan kerran, että siitä näki silloin parivuotiaana, että siitä voi tulla vielä hyvä tokokoira. Koira oli siis jo TVA (ja varmasti aika hyvä jo tuolloin) ja tavoitteena parilla arvokisat ja niissä ovat myös sen jälkeen olleet. Riehasta tulee itselle vähän sama fiilis, vaikka ohjaaja ei huippu olekaan. Ja vaikka meillä ei niin isot ympyrät tavoitteena olisikaan. Enkä toki siis vertaa itseä arvokisatasoisiin koirakoihin, mutta oma fiilis on vaan sellainen. Juu nou. Rieha on kuitenkin vielä niin nuori ja me koitetaan opetella yhdessä, mutta tuntuu, että sen kanssa voi tehdä niin rennolla mielin.

Aloitettiin treeni salamakävelyllä, Henna jelppasi kertoen, jos teki oikein. Järjestys i-m-s. Pointtina erottelun vahvistus ja palkka heti kun onnistui. Ja nehän onnistui kerralla, joten ei tarvinnut jäädä jankkailemaan. Zetassa pitää kuitenkin vielä vahvistaa taaksemenoa, erityisesti seisomisessa meinaa kiertyä mukana (alemmissa olen kiertänyt toista kautta, hölmöä).

Ruudun olin rakennellut niin, että voitiin tehdä lähetykset kummastakin suunnasta. Merkki oli aivan priimaa, menee sinne tosi hyvällä asenteella. Merkiltä ruutuun lähetys onnistui oikealle heti aivan kympisti, vasuri oli hieman haastavampi ja ekalla kerralla haki sekunnin ennen kuin lähti. Vahvistelin sitten vasuria pariin otteeseen. Ruutu pelaa muuten hienosti ja kummaltakin puolelta hakeutui hyvälle paikalle keskelle ruutua.

Kaukoissa treenattiin liikkurihäiriötä ja sepä olikin pätevän kelpien mielestä aika hauskaa. Se nimittäin alkoi tekemään vaihtoja liikkurin käsimerkeistä, koska tottahan ylösnouseva käsi tarkoittaa istumista, riippumatta siitä, kuka sen tekee. Ja minähän olin kohta kuitenkin aikeissa kohta tehdä niin ;). No joo, ei iso homma korjata ja muuten vaihdot oli hyviä.

Tunnari tehtiin vielä liikkuroidusti ja muuten priima tunnari kosahti siihen, että varasti kapuloille liikkurin käskystä. Annoin sen mennä läpi ja palkkasin, koska muuten oli tosiaan aika täydellinen. Eihän se ole kuin liikkuritreenin puutetta ja sitä sitten treenattiinkin.

Lopussa lipsuttiin pk-tottiksen puolelle ja otettiin vähän vinoestettä. Tämä ei ole vielä sille todellakaan selkeä ja koitti ekalla kerralla rynniä taas suoraan lelulle. Takaisintuloa pitäisi ehkä myös treenata erikseen, siis että saisi sitä vaan palkatuksi siitä, että tulee yli, vaikkei näekään minua. Saatiin kuitenkin hyvä ja onnistunut suoritus, jossa hyvä asenne.

Tuike teki myös tokoa, halusin testailla millä malilla se sen voittaja olisikaan. Se oli tietty aivan mielissään.

Eka ruutua, jonne laukkoi hirmupätevästi. Stoppikin oli ok, Tuikelle jopa hyvä. Tunnari tehtiin liikkuroidusti ja se oli aivan superhieno. Se on niin varma, nostaa heti oman kun osuu kohdalle.  Liikkeestä istuminen sujui hyvin. Seuruuta tehtiin piiitkästä aikaa liikkuroidusti. Käännökset on sillä huonoja, muuten asenne oli ihan ok, eikä paikkakaan ollut Tuikelle paha. Loppuun vielä kaukoja, jossa liikkuri hieman häiritsi, mutta ei niissäkään pahaa vikaa ollut. Ei se siis ole hassummalla mallilla, jopa seuruu oli sellainen, että voisi harkita koetta... Pätevä pieni!

Me vaan niin sydän toko.

Epiksissä vauhdin huumaa (video lisätty)

Sunnuntaina vedettiin kotipihatreenissä ohjattua. Vasen oli vaikea, oli ihan fiksoitunut oikeaan, mutta saatiin sujumaan. Tässä video siitä:



Tänään käytiin juoksemassa JATin epiksissä. Osallistuttiin möllirataan, joka koostui tänään pelkästään hypyistä ja putkista:

Ihan meille sopiva rata :). Rieha irtoaa putkiin niin hyvin ja ehdin silloin etenemään seuraaville esteille. Vedettiin siis rata kaksi kertaa puhtaana läpi ja nopeiten koko porukasta (aika jotain 21s), eli voitto kotiin. On se kyllä ihan pirskatin nopea, silloin kun onnistutaan.

Ja tässä video radalta (tämä oli toka versio, en tiedä kumpi oli nopeampi), kiitos Ellille kuvaamisesta:

Riehan möllirata

Osallistuttiin myös 1-luokan radalle, joka oli sekin aika mukavan suoraviivainen. Siellä ei sitten enää tuloksilla juhlittu, kumpikin rata meni samaan kohtaan, eli pujottelun jälkeen olisi pitänyt mennä edessä olevaan putken suuhun, niin R meni kauimmaiseen. En vaan välillä muista, mikä se sille luonnollinen etäisyys minuun on ja kun vaan huitaisen putken suuntaan, niin siella kauempanahan se on. Muutenkin oli hieman hillitöntä, ekalla radalla unohti A:n alastulon ja tokalla radalla teki upean lentokeinun...

Käytiin vielä Annan kanssa treenaamassa tokoa. Rieha oli vissiin liitelyjen jälkeen hieman väsynyt, ei ollut parasta menoa, hieman sellaista ponnetonta.

Tehtiin ohjattua, taas vasenta. Ekalla kerralla meinasi varastaa suoraan kapulalle, mikä oli Riehalle outoa. Ehkäoli jo sen verran hämärää, ettei nähnyt merkkiä kunnolla? Sen jälkeen palkkailin pelkästä merkistä pari kertaa. Sen jälkeen Anna naksutteli jääviä ja niissä meno parani koko ajan, jostain syystä alussa aina sotkee seisomisen ja istumisen. Ruutu sujui ok, tosin oli vähän hidas. Hetsasin Riehaa kunnolla ja alkoi vauhtikin löytyä. Loppuun vielä yksi luoksari superpalkalla. Ihan ok meno, eka väli hitaasti, mutta sen jälkeen paremmin.

Viestitreeneissä sattuu ja tapahtuu

Tänään oli treeneihin mennessä mukavasti jännitystä. Koirankuskausauto Mersusta irtosi nimittäin kuskin puolen peili kun vastaantuleva paku ajoi "hieman" liian läheltä... No, onneksi ei mene omaan piikkiin tuo, muuten tulisi treeneille vähän liian kova hinta... Ja ehkä vielä enemmän onni oli myötä siinä, että ajoi pelkästään peiliin, eikä suoraan keulaan...

Itse treenit meni onneksi tosi kivasti. Tehtiin eka pk-esteitä. Vinoestettä tehtiin lelun kanssa ja hyppyä kapulan kanssa. Vinoesteestä koitti pari kertaa mennä innoissaan suoraan lelulle, mutta hyvin alkoi sitten skarppaamaan. Sillä oli vaan niin kovasti paljon virtaa, ettei ihan malttanut. Hyppyä ei tehty täydessä korkeudessa, mutta jostain on aloitettava. Matalalla menee ainakin ihan ongelmitta.

Sitten viestitreeniin. Paikalla oli yhteensä viisi koiraa ja saatiin mukavasti erilaista treeniä ja häiriötä. Eka lähetys oli n. 500metristä, Rieha lähti viimeisenä, eikä mitään ongelmaa. Tokalle matkalle minun suuntaan lähti ekana, edelleen hyvä meno ja jäljesti hyvin n. 100m siirtymän. Kolmas matka oli siis n. 600 metristä ja lähtö keskimmäisenä, ältsin hieno lähtö ja meni sikalujaa. Neljännelle matkalle Rieha lähti viimeisenä ja vahingossa ihan kunnon odottelun jälkeen, kun ei oltu ihan selvillä mitä tehdään. Tästä huolimatta tuli hienosti ja epäröimättä, siirtymää oltiin tehty n. 50m. Tässä kuului eniten haukkua, ilmeisesti haukkuu siinä vaiheessa kun tulee edelliselle pydähdyspaikalle, mutta sitten hiljenee kun lähtee jäljestämään.

Viimeiselle matkalle Rieha lähti taas viimeisenä. Otettiin mukaan tuomari ja R meinasi varastaa matkaan, joten kutsuin sen takaisin. Tämä vissiin hämmensi sitä hieman, koska sen jälkeen lähtö oli hieman epävarma. Lähti kuitenkin, mutta tuli parinkymmenen sekunnin päästä takaisin. Ärisin sille hieman, jolloin lähti ja tuli hyvin Raisan päähän.

Oikein mainio treeni, saatiin lähtöjä sekä yksin, että muiden perään, odottelua jne. Neljä matkaa oli oikeastaan ihan täydellistä menoa. Eikä tuo viimeinenkään lähtö ollut paha, pitää vaan totuttaa sitä tuomarin käskytykseen paremmin. Kiva fiilis sillä alkaa olemaan, eikä ole enää ihan niin irti odottaessakaan, vaan malttaa paremmin. Kyllä se siitä!

Rieha muuten rikkoi taas pk-liivinsä, nämä taisi olla joko kolmannet tai neljännet paikkausta vaativat... Raisa oli nähnyt mitä se tekee, se nimittäin onnistuu jotenkin ujuttamaan ne päältään ja talloo ne jalkojensa avulla irti. Turhia rajoituksia tuollaiset sanoo keepie :D!

Vauhtipäivä: tokoa, verijälkeä, aksaa

Vapaapäivän kunniaksi oli edessä taas kunnon treenipäivä. Aloiteltiin se Annan ja Hennan kanssa Vihtavuoressa. Hieman meinasi päätä särkeä, sen takia oma fiilis vähän down, mutta hyvä treeni silti. Ja häiriötä saatiin oikein kunnolla, kun samalla kentällä oli lauma lapsia korkeushyppäämässä.

Eteenmeno: Aloitettiin treeni vauvaeteenmenolla, eli vietiin yhdessä lelu piiloon ja R sai juosta hakemaan sitä. Riehasta oikein kiva treeni, ei siinä mitään. Saa nähdä miten alkaa sujumaan.

Zeta: Treenailtiin ensin erikseen jääviä ja seisominen tuotti kovasti vaikeuksia. Jos yhtään katsoin koiraa, niin takapuoli putosi samantien. Anna sitten katsoi minun puolesta ja alkoi sujua. Sitten mentiin ihan zeta-liikkeeseen, jossa järjestys s-i-m. Ja seisominen oli edelleen haastava. Sitten kun sain sen stoppaamaan hyvin, niin meinasi kääntyä mukana. Toisaalta oikein hyvä juttu, pääsin puuttumaan ja loppupeleissä R seistä tönötti hienosti. Istuminen ja maahanmeno oli priimaa.

Ohjattu: Tänään hakuvuorossa vasen. Vahvistelin taas eka merkkiä. joka oli hieno. Samoin vasen nousi ongelmitta. Kiva liike!

Pk-A: Jätin lelun vinoesteen toiselle puolelle ja R sai käydä hakemassa sen ja tulla se suussa takaisin yli. Kaksi ekaa kertaa toimi hienosti, Anna jelppasi näyttämällä paluuhyppyyn suuntaa. Olisi kannattanut jättää homma siihen, mutta ahnehdin ja kolmannella kerralla se lähti jotenkin vaikeammin ja vähän kolautti jalkaansa mennessään. Takaisin tullessa koitti sitten mennä ohi. Mur, ei pitäisi ahnehtia, tuo ei varmasti ole sille mikään helpoin liike kuitenkaan. No, päälle pari korjaussarjaa...

Paikkaistuminen ja -makuu: Nellin kanssa istuminen, joka oli oikein hyvä. Vieressä olleet korkeushyppääjät pyörittivät hieman päätä, mutta tassut pysyivtä. Kesti hyvin myös sen, että vieruskaveri meni maahan ja palautettiin. Oikein hyvä. Paikkamakuussa treenattiin eri aikoihin maahanmenoa, hieman meinasi reagoida, mutta pääsin puuttumaan.

Tuike teki omalla vuorollaan ohjattua noutoa ja se oli niin hauska. Sillä on niin kauhea into kapuloille, että merkille meno meinasi tuottaa vaikeuksia. Kyllä se siitä kuitenkin merkillekin teputteli ja kauhealla innolla se tekee :D.

Siitä ajeltiin ajamaan Viimalle tekemääni verijälkeä. Se ehti vanhentua melkein vuorokauden, pituutta oli 500m, maastona kangasmetsää ja suota. Alueella oli paljon marjastajia, joten harhajälkiä varmasti riitti.

Tämä oli kyllä erityishyvä jälkitreeni, pääsin oikeasti puuttumaan jos pöllöili. Ja heti ekalla suoralla toki näin tapahtui, eli vaikka lähti alkumakaukselta hyvin, niin puolessa välissä suoraa lähti nenä korkealla sivuun. Kielsin ja stoppasin ja vein sen takaisin alkumakaukselle. Uudella yrityksellä eteni suoraan kulmalle saakka. Ekan kulman merkkasi hyvin ja pääsin siitä kehumaan. Siitä meinasi kuitenkin vetää innoissaan yli nenä korkealla, joten pääsin taas ottamaan sen takaisin ja matkaa jatkettiin vasta, kun nenä oli maassa. Silloin keskittyi ja lähdettiin ihan suoraan jäljen päältä jatkamaan. Viimeisestä kulmasta se meni ohi, mutta sen sallin, koska loppupalkkana ollut kissanruoka varmaan haisi sen nenään. Loppuun tultiin varmasti.

Tosi hyvä treeni! Vimps on välillä vähän turhan nokkela tuolla jäljellä ja sen takia lähtee muiden hajujen perään. Nyt sain sen keskittymään ja rauhoittumaan, hieno homma.

Siitä pystykorvat kotiin ja Riehan kanssa vielä agitreeneihin. Tänään ohjelmassa olikin mukava radanpätkä, jossa päästiin keskittymään ohjaukseen:

Alussa treenattiin niistoa ja putkijarrua. Niisto toimi tosi hyvin, pystyin olemaan rohkea ja R suoritti esteet hyvin. Putkijarru sen sijaan ei toiminut... R laukkasi putkesta täysiä ulos, huomasi edessään toisen putken ja laukkasi sinne. Sitä piti palautella mieliin ihan lelun kanssa ja alkoihan se paranemaan. Seuraavassa pätkässä olikin persjättöä ja pimeän putken hakemista. Tämä toimi Riehalla tosi hyvin. Pystyin liikkumaan sujuvasti ja rohkeasti, eli juuri niin kuin tuollaisen tykin kanssa pitääkin. Kiva treeni!

Riehalla on hieman valeraskauden oireita ja se näkyy siinä, että on hieman ärtsy vieraille koirille. Sain antaan neitokaiselle ihan kunnolla palautetta, kun meinasi huulet ihan huomaamatta nousta ohikulkeville koirille. Normaalisti se ei välitä vieraista koirista mitään, vaikka ne rähisisivätkin. Onneksi valeraskaus ei näy sen elämässä mitenkään muuten, ainoastaan nisät hieman turpoaa. Treeneissä se on ihan yhtä innokas kuin normaalisti, ellei jopa raivoisampi. Ja vaikka joudun sille sanomaan, niin treeniin se ei vaikuta, sen verran kova se kuitenkin on. Välillä vaan ei ole helppoa olla pieni keepienainen ;).

Palauttelevat ja eeveeäl siintää jo

Tänään käytiin Annan kanssa vetämässä pikaiset palauttelevat pm-kokeen jäljltä. Eli kivaa tekemistä ja paljon palkkaa! Ja pakkohan se oli het alkaa tsekkaamaan evl:n tilannetta ja täytyy sanoa, että se on aika hyvä :).

Merkki+ruutu: Vahvistelin ensin merkkiä, se on kyllä ihan sairaan hieno. Menee täysiä, seisoo ihan keskellä ja täysin liikkumatta. Rieha sanoo että Erkki on toosi kiva! Se kun sujui, niin liitin siihen ruudun, eikä sekään tuottanut mitään ongelmia. Testasin lähetystä kummastakin suunnasta ja eroa ei ollut. Mulla oli ruudussa narulelu valmiina palkkana, mutta R ei edes huomannut sitä, niin tohkeissaan stoppasi.

Seuruu: Paljon palkkaa ja takakautta, että saisi sitä paikkaa taaemmas. Ihan hyvää menoa, keulihan se jonkin verran, mutta uskon että palkan suuntaa muuttamalla saadaan korjatuksi aika pian. Nyt vaan pitää treenata erityisesti juoksun käännöksiä, se on ehkä se uusin juttu.

Ohjattu: Vahvistin taas merkkiä, sitten sai hakea vasurin. Rieha on tässä kyllä aika ilmiömäinen, ei tuottanut mitään ongelmaa. Olen saanut sille tosi hyvin vahvistetuksi katsomisen, kun liikkuri menee, joten se auttaa jo paljon. Lisäksi se lukee niin paljon minun katsettani, että sitä hyväksi käyttäen saa vahvistettua hakusuuntaa. Ja Erkki on siitä vaan niin kiva, ettei sille tule mieleenkään lähteä kapuloille :).

Kaukot: Vahvistin vaan sitä ekaa istumista pidemmästä matkasta ja nyt sujui hyvin. Tähän pitää ihan ehdottomasti tehdä superhäiriötreeniä, että on skarppina alusta asti.

Katselin jo evl:n kisoja, kauhea himo olisi mennä kokeisiin. Muut liikkeet sillä on hyvällä mallilla, toki zetaa ja paikkaistumista pitää vielä vahvistella. Kovasti yritän saada paikkaa tälle syksylle, mitä sitä turhaa säästelemään.

Tuike oli mukana treeneissä myös ja tein sen kanssa eka rallyjuttuja, ihan radan muodossa. Se on kyllä hitsin innokas ja iloinen. Apuja ollaan saatu vähennettyä huomattavasti, ihan silmällä pitäen sitä, että mentäisiin joskus avoimeen luokkaan. Loppuun se sai vielä juosta ruutuun ja temputtaa sekä hakea palloa ja voi hitsi sillä oli kivaa! Koiramme-lehdessä oli juttu eläkeläiskoirista ja tuli heti Tuike mieleen siitä. Se on maailman onnellisin pikkukoira, kunhan saa tehdä jotain ja ihan yksin, on se sitten peruutustemppuja tahi vaikka vaan kauppareissulle mukaan menoa. Ei se koira niitä kokeita ja "virallista" harrastamista kaipaa, vaikka itsestä välillä niin tuntuisikin. Mutta jotain se tarvitsee, se rrrakastaa tekemistä, eikä siitä ikinä saisi täydellistä sohvaperunaa.

Olen nyt koittanut aktivoitua koirien jumppaamisessa fyssarikäynnin jälkeen ja ollaan tehty useampana iltana syvien lihasten treenejä koko porukalle. Rieha on saanut myös extravenyttelyt. Edelleen se antaa huonommin venyttää oikeaa takajalkaa, seuraillaan siis tilannetta. Viimankin olen saanut kerran huijattua kyljelleen ja venytettyä siltä yhden etujalan! Sen jälkeen se päätti, että suunnitelmissa on joku kauhea kidutus ja kolme muuta tassua jäivät venyttelemättä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa ;).

Rieha VOI1 ja luokkavoitto piirinmestiksissä!!!

Tänään kisattiin Keski-Suomen tokon piirinmestaruuksista. Riehan kanssa oltiin mukana Laukaan koiraharrastajien joukkueessa. Liikkeet oli jaettu kahteen osaan (plus paikkamakuu), mikä oli ihan hauska juttu. Tosin omaa jännitystä se taisi vaan lisätä, en tiennyt mitä tekisin ja kuskasin koiraa autoon ja autosta pois vähän väliä. Paikkamakuussa paistoi aurinko, ekassa yksilöliikkeiden setissä satoi vettä ja tokassa paistoi taas. Eli suurimmaksi osaksi ihan hyvä keli ;).

Sitten ne tulokset ja selostukset:

Paikkamakuu 10
Seuraaminen 9: Pientä painamista ja paikka oli välillä edessä, siitä vähennykset. Mutta mikä ilme ja asenne, häntä heilui ja pää oli ylhäällä! Juoksupätkä oli aivan super.
Liikkeestä istuminen 10: Hah, me selätettiin tämä :D.
Luoksetulo 7: Maahanmenon teki pompun kautta, pystyy parempaankin. Eteentulo hieno, mutta Riesku päätti vielä parantaa sitä ja sivulletulokäskyllä tunki melkein jalkojen väliin :D. Eli tuplakäsky siihen. Pitäähän sitä vähän soveltaa...

Sitten oli tauko ja toka setti:

Ruutu 9,5: Hieno ruutu, seuraamisessa paikka hieman edessä, siitä vähennys.
Hyppynouto 10
Metallinouto 9,5: Jee, laukalla takaisin! Luovutus olisi saanut olla hinasen tiiviimpi.
Tunnari 9,5: Pyöräytti kapulaa suussaan kaksi kertaa, muuten priima.
Kaukot 6,5: Ekaan istumiseen tuplakäsky ja liikkui sellaisen 30cm. Istuminen jumitti jo ennen kehää ja liikkuri oli alussa vähän liian mielenkiintoinen.
Kokonaisvaikutus 10: Taitava ja innokas koira ja hyvä yhteistyö :).

Yht. 285p. VOI1 ja sijoitus 1/8 eli voitto kotiin piirinmestiksissä! Ja nyt mulla on ensimmäinen koira, jolla on oikeus kisata kuninkuusluokassa eli EVL kutsuu!

Ja video kokeesta (kameran zoomi löytyi vasta tokaan osuuteen, joten hieno seuruu ei näy ihan kauhean hyvin, mutta hieno se oli!)


Päivän kruunasi vielä se, että meidän joukkue oli piirinmestaruuspronssilla! Meillä oli prikulleen samat pisteet kuin hopeajoukkueella (myös Laukaan joukkue), mutta heillä oli tuloksissa enemmän ykkösiä.

Kokonaisuudessa oikein hyvä kisa ja tehtiin aikalailla meidän tasoinen suoritus. Luoksari oli ainoa, mihin olin oikeasti hieman pettynyt, toisaalta se vaan nauratti, kun toinen ihan tohkeissaan "vähän" tiivistää. Kaukot on meidän huonoin liike, eli niitä edelleen treenataan ahkerasti. EVL on kyllä muuten aika valmista kauraa!  Toinen, mihin pitää kiinnittää huomiota on liikkeiden välit. Ekassa setissa tuli parikin haukahdusta, kun R vähän komentaa, mutta tokassa setissä olin kehujen kanssa hillitympi ja suu pysyy kiinni. Mun on vaan välillä vaikea muistaa, että mulla on käsissä hieman eri vireessä oleva koira kuin aiemmin ja sitä ei oikeasti tarvitse enää nostaa tai innostaa :). Mie vaan mietin miten hyvä siitä tulee, kun vielä kasvaa ja nuo soveltamiset jää pois.

Täytyy myös sanoa, että Rieha on kyllä niin makea koekaveri. Sillä on niin hauskaa ja se tekee niin täysillä. Väliajat se ottaa lunkisti ja heiluttelee häntää kaikille kivoille ihmisille (ja tarjoutuu pussaamaan kaikki halukkaat).

Tämä leijuu tällä pitkään!!!

Sankari ja palkinnot

Vielä ehtii reenata ja fyssarilla

Nyt oli ihan oikeasti viimeiset "kunnon" treenit ennen koetta. Käytiin Killerillä ja saatiin seuraksi mukava joukko tuttuja. Riesku teki:

Liikkeestä istumista: Liikkuroituna. Yksi väärä liike, se tapahtui kun tein juoksusta. Muuten aika priima meno, hyvä seuruu ja hyvät istumiset. Tämä ei voi mennä kokeessa pieleen, eihän.

Seuruu: Liikkuroituna siirtymiä ja käännöksiä ja palkka takaa. Oikein bueno. Hieman meinasi ennakoida takaa tulevaa palkkaa, toivottavasti ei ala kokeessa hyppimään taakse.

Kaukot: Jee, sikahyvää menoa! Kerran liikkui seisomisessa, josta höpöttelin ja palautin, kaikki muut siirtymät priimaa. Eikä vieras liikkurikaan haitannut.

Tunnari: Tooosi tarkka nuuskinta (pari namia joukossa). Nosti oman, tiputti sen kun huomasi yhden namin, mutta nosti sitten taas. Hyvää, tarkkaa työtä.

Luoksari: Kiertojen kautta stoppeja ja extrapitkä odotus ennen palkkaa/seuraavaa käskyä. Ei nykinyt ollenkaan!

Sitten ajeltiin Maaritille fysioterapiaan. Rieha oli vuorossa eka. Etupäässä oli jonkinverran jumia, ei niin pahasti kuin viimeksi, mutta haukkarit sillä vähän jumittaa. Kuulemma paimenkoiralle hyvinkin tyypillisistä ja Riehahan kulkee puolet ajasta paimenkoirakytiksessä. Oikeasta takajalasta löytyi isompi aristus, Maarit epäili, että on luultavasti jonkun tärskyn/kolauksen tuottama. Itselle ei suoranaisesti tullut mieleen mitään erikoista, mutta ainahan se hyppii, pomppii ja törmäilee. Jumppaohjeet kehiin ja kuntouttamaan. Rieha on kyllä hirmu kiltti potilas, välillä koittaa tosin pussailla Maaritin ihan väkisin :).

Tuike sitten. Maaritin mukaan sen lihakset ja erityisesti syvät lihakset on heikomassa kunnossa kuin viime kerralla. Mietin, että onko uinnin jääminen pois kesän ohjelmistosta vaikuttanut tähän. Toki täytyy myöntää, että kesällä myös jumpat on jääneet vähemmälle. Nyt täytyy ottaa ihan itseä niskasta kiinni sen jumppaamisen kanssa, Tuiken takapää kun ei polven ja lonkkien takia ole muutenkaan priimaa ja jumeja sen takia löytyy. Tuikekin oli kiltisti jumpattavana, tykkää kun joku rapsutelee sitä.

Nää ois aika supertreenaajia

Yövuoron jälkeen oli vuorossa treenipäivä, aloitettiin se tokohommilla kera Annan. Pakko vääntää vielä kun ehtii!

Ekassa setissä Rieha teki:

Liikkeestä istuminen: Liikkuroituna, välillä juoksusta, välillä normikävelystä. Eikä yhtään väärää ja muutenkin oli supernopea istuminen.

Seuruu: Anna liikkuroi käännöksiä ja mie palkkasin takakautta. Hyvä ilme ja paikka oli korrektimpi, olematta kuitenkaan matkalaukku.

Ruutu: Nyt se alkoi sitten ennakoimaan maahanmenoa... Hirveän pätevää joo, mutta jos kuitenkin odottaisi käskyä. Tätä piti siis kertailla, mutta loppupeleissä muisti kuunnella ja jäädä seisomaan. Mutta joutuu ehkä lauantaina hieman varmistelemaan ja käskemään aika pikaisesti maahan sen seiso-käskyn jälkeen... Tehtiin myös yksi ruudusta sivulle tulo, se oli priima.

Nouto: Halusin treenata loppua, eli että ei ennakoi sivulle tuloa. Ja ei se nyt ennakoinutkaan, mutta oli hyvä että sain palkatuksi sitä eteentulosta (narupallo treeniliivin sisällä).

Tauon jälkeen toka setti:

Luoksari: Kiertojen kautta stoppeja, liikkurin kera. Ei reagoinut käskyihin millään lailla ja stopit oli hyviä, jee! Näin se treeni tuottaa tulosta.

Kaukot: Nyt oli pitkästä aikaa ongelma jätön jälkeinen kontaktin hajoaminen, eli ei oikein ollut "kuplassa", vaan katseli muualle. Tämän takia ekoihin siirtymiin tuli tuplakäskyjä, mur. Palkkasin sen kerran satunnaisesti vaan siitä, että kävelen pois ja se ehkä vähän skarppasi. Muuten meno oli hyvää, eli kun pääsi kuulolle tuon ekan siirtymän jälkeen, niin sen jälkeen ei tarvinnut tuplakäskyjä. Tosin jostain syystä m-i oli tänään herkästi m-s, vissiin ollaa treenattu sitä enemmän.

Tunnari: Pari namia kapuloiden joukkoon, tosi rauhallinen nuuskinta, varmisteli oikein huolella. Oma nousikin hienosti. Tosin oli jo ottanut niin rauhallisesti, että palautus oli sitten ravilla, mutta se nyt on ihan sama tässä vaiheessa.

Tuike teki loppuun rallytokoa hyvällä ilmeellä ja käytiin pikkaisen käpsimässä, kunnes siirryttiin seuraaviin treeneihin, eli VEPE-treeneihin.

Ehdittiin tehdä veneestä hyppy ja hukkuva. Veneestä hyppy on varmaa kamaa. Hukkuvalla Riehaa piti hieman kannustaa ja päästi kerran irti, mutta palasi sen jälkeen ja veti hukkuvan hyvin rantaan. Ei tuo vaatisi kuin toistoja, mutta taitaa tälle vuodelle jäädä haaveeksi soveltuvuuskokeeseen meneminen.

Vepestä ajettiin vielä hallille agitreeneihin ja tietysti ensin lämppälenkille. Ollaan Riehan kanssa estevarmuus- ja tekniikkaryhmässä, mikä on varmasti oikein hyvä juttu. Alkuun tehtiin sekä pujottelua että puomia ja katsottiin niihin varmennusta ja treenisuunnitelmaa. Puomin ylösmenolle Riehalle tulee nyt käyttöön "länget", että oppisi menemään matalampana ja osumaan ylösmenolle. Tässä treenissä tuntui toimivan hyvin, se ei välitä niistä tippaakaan, mutta sukeltaa sen verran, että osuu. Pujottelu treenataan nyt varmemmaksi ohjurien avulla. Riehahan "osaa" pujotella, mutta käytännössä se osaa sen vaan kun olen itse sijoittunut tiettyyn paikkaan. Nyt on tarkoitus tehdä siitä varmempi ja itsenäisempi, sellainen että kolmosissakin pärjää.

Ohjaustreeninä oli simppeli irtoamistreeni. Sain ohjeeksi vaikeuttaa tätä tekemällä yhteen väliin persjätön, vaikka siinä ei sitä tarvittukaan. Ja Riehahan tiputti heti riman. Eli noita ns. helppoja treenejä aletaan vaikeuttamaan ja tekemään niihin jotain, jolloin koiran joutuu enemmän itse miettimään ja lukemaan esteitä ja rimoja. Toisena treeninä oli pimeään putkeen irtoaminen ja Riehahan irtosi oikein kivasti.

Käytiin koko sakki jäähdyttelylenkillä treenikaverin kanssa, mukava oli nähdä että osaa nämä vielä kävellä vieraidenkin koirien kanssa hihnassa. Välillä nimittäin tuntuu, että täällä maalla koko porukan käytöstavat on taantuneet jonnekin keskiajalle...

Oikein kiva päivä, eikä juuri Riehan vauhtia hidastanut tälläinen kolmen lajin treeniputki. Jos ei nyt aina tuloksilla juhlitakaan, niin ei voi ainakaan innon puutteesta syyttää :D.

Viikko ennen

Koirat joutuivat eilen taas poseerauksen uhreiksi. Pitäisi oikeasti hommata parempi putki tuohon kameraan, tuolla ei oikein onnistu kuin nämä posetukset. Liikekuvat vaativat jo enemmän säätöä, kun putki ei riitä kauempana olevien elukoiden kuvaamiseen.

Viimakin suostui kameran eteen, ylväs porokoira

Tässä kuvassa näkyy syy, miksi se suostui poseeraamaan. Veriletut aiheutti äkillistä kuolan eritystä kesken mallinhommien....

Hennan kanssa päätettiin vetää eilen pikatreenit Vihtavuoressa agikisojen häiriössä. Oikein hyvä idea, pm-kisoihin on tulossa 40 koirakkoa ja koe käydään kahdessa kehässä, joten häiriötä on sielläkin varmasti tiedossa. Toki SM-kisojen häiriöön verrattavissa ei varmasti ole, mutta kuitenkin tällä korkeudella iso koe :).

Liikkeestä istumistreeni jatkui taasen. 10 toistosta taisi mennä kaksi väärin, eli prosentti on ihan hyvä. Loppua kohden alkaa kuuntelemaan selkeästi paremmin. Luoksarin stoppeja treenattiin kiertojen kautta ja huomattiin, että se reagoi edelleen herkästi liikkurin käskyyn. Plus huomasin, että namipalkalla stoppien valuvan, lelu siis ehdottomasti parempi tässä. Loppuun vielä kakeja, Hennan liikkuroidessa, niissä hyvä keskittyminen.

Tänään kotipihalla jatkui luoksarin stoppien liikkurin käskytykseen reagoimattomuus, Veskun toimiessa liikkurina. Ja meno parani huikeasti, ei nykinyt stopeissa ollenkaan ja keskittyi. Liikkeestä istumisissa ei tullut yhtään väärää liikettä. Tein tähän viahtelua tekemällä välillä valmistelevan osuuden juosten tai hitaasti kävellen. Hyvähyvä! Kaukoissa meno oli priimaa ja keskittyminen hyvä.

Nyt vielä parille päivälle:
- liikkeestä istumiseen edelleen vaan toistoja, niitä toivottavasti ehditään tekemään ti, ke, to, ainakin se 10kpl ;)
- ruudusta yksi treeni, palkaten kerran stopista ja kerran sivulle tulosta, huomenna Vihtavuoressa
- kaukot liikkuroituna huomenna ja keskiviikkona, kotona muutama vahvistus to ja pe vaikeista vaihdoista
- huomenna hyppynouto ja luovutusasennon vahvistus, ettei reagoi liikkuriin
- huomenna ja ke tunnari liikkuroituna, torstaina/perjantaina kotitreenissä pari toistoa, palkka vaihdellen luovutuksesta/sivulle tulosta
- luoksarin stopeista yksi treeni liikkuriin reagoimattomuudesta, ke
- metskua iltaruualla yksi toisto ti, ke, to
- seuruuta, palkaten takaa, erityisesti askelsiirtymiä, kotitreenissä muutamaan otteeseen

Keskiviikkona Tuikella ja Riehalla on fyssariaika, joten sen jälkeen ei hirveästi voi tehdä. Mutta toivottavasti ennen sitä, ehditään jossain kentällä treenaamaan. Torstai ja perjantai vaan jotain pientä, mielenvirkistystä. Siinäpä se sitten onkin.

Kisatokoryhmä

Tänään ehdittiin tekemään vaikka mitä, kiva juttu. Paikalla oli myös reippaasti porukkaa, eli saatiin hyvät häiriötreenitkin tehtyä.

Tuike muistutteli mieleensä voittajan juttuja ja nauratti yleisöä itsetietoisella tekemisellään. Se teki ruutua, johon meni varmasti. Stoppeja piti vähän hakea, mutta sitten kun onnistui, niin oli tosi hieno. Metalli tehtiin isolla kapulalla, Tuike nosti tosi hienosti ja toi reippaasti. Loppuun vielä luoksari. Seisominen oli Tuikelle ihan ok, pikkaisen valui, mutta pysähtyi. Maahanmeno oli hyvä. Kyllä se vaan nämä osaa! Loppuun tehtiin sen kanssa vielä häiriötreenissä rallytokojuttuja, oli sille erinomaisen hyvä treeni, kun ympärillä pyöri koiria joka paikassa.

Rieha sitten:

Seuruu&liikkeestä istu&ruutu: Nämä tehtiin ketjutettuna. Seuruu oli kovasti taas yli-innokas, eli painamista esiintyi. Muuten jaksoi hyvin ja teki hienolla ilmeellä. Viikon kotitreeniin nyt siirtymät&palkkaus takaa, jos sitä kautta saisi paikkaa korjattua korrektimmaksi. Liikkeestä istuminen oli hyvä. Sen kanssa päätin, että koitan tehdä nyt joka päivä 20 toistoa. On se kumma jos ei suju kokeessa. Ruutu oli palkkaliikkenä, eli siellä oli narupallo valmiina. Tämän jälkeen laitoin sen vielä hakemaan ruutu ilman palkkaa. Silloin tuli ihan ihme peruuttelu ruutuun, joten höpöhöpöttelin sen sieltä pois ja tehtiin vielä uusinta, joka oli onneksi priima.

Hyppynouto: Harjoittelin lähinnä omaa kapulan heittoa, siitä ei toivottavasti seuraavassa kokeessa lähde pisteitä... Reipas meno ja hyvä nosto. Palautus olisi voinut olla ripeämpi. Luovutus oli hieno, mutta ennakoi sivulle tulon. Luultavasti tämä johtuu siitä, että reagoi kapulan ottoon ikään kuin se olisi käsiapu takaakiertoon. Tähän pitää nyt treenata malttia ja paljon.

Tunnari: Appari laittoi pari namia taas joukkoon ja nuuskinta oli rauhallinen. Nosti oman, tiputti sen ja varmisti vielä pari kapulaa, jonka jälkeen toi. Luovutus hyvä, mutta taas ennakoi perusasentoon tulon kapulaa ottaessa. Viime kokeessa ei tullut perusasentoon ja nyt ennakoi sen :D. Hitsin vaikea laji tämä toko, toista osaa kun treenaa, niin toinen hajoaa...

Luoksari: Stopit priimaa, mutta taas ennakoi. Nyt ei malttanut odottaa liikkurin käskyä ekan stopin jälkeen, eli koitti lähteä omin luvin. Treenailtiin tätä ja kovasti oli haastavaa. Se on niin virittyneenä tuossa stopissa, että lihakset vaan nykii, liikkurin käskyilläkin tuli aina pientä yritystä. Pikkuhiljaa saatiin paremmaksi, mutta nyt kotitreenissä pitää muistaa tehdä aikaa odotukseen ennen kuin palkkaa tai kutsun.

Kaukot: Liikkurihäiriötä taas kerran. Nyt ei ollut niin paha kuin edellisenä päivänä, eli malttoi keskittyä, eikä yhteenkään vaihtoon tarvittu tuplakäskyä. Muuten meno oli tosi hyvää ja paikka säilyi. Kotitreenissä nyt vaan mahdollisimman paljon toistoja ja palkka tarkasti vain siitä kun keskittyy ja tekee.

Paikkamakuu: Rivissä yhteensä seitsemän koiraa, eli oikein kiva koemainen treeni. Juoksuntarkastuksen kautta kehään ja parille alokasluokan koiralle tehtiin vielä luoksepäästävyys. Rieha oli kivasti kuulolla koko ajan. Itse makuu oli ollut hyvä, oltiin piilossa 3min.

Treeni oli sikahyvä, saatiin esiin ongelmakohtia, joita toivottavasti ehditään treenaamaan tässä viikon aikana kuntoon!

Pari kuvaa ja päivän treeni

Tänään mulla oli kaksi innokasta mallia, kun oli tylsää. Kolmas poistui paikalta kameran huomatessaan...

Tuikella oli mötkökoira

Vai oliko mötkökoiralla Tuike?

 Rieha tykkää olla lähellä

Iloinen pieni, joka sai tänään myös uudet valjaat. Ne on myyjän mukaan marjapuuron väriset. Minusta ne on ihan pinkit. Juuri sopivat tasoittamaan pikkukoiran imagoa.

 Riehan mielestä tää on ollut viime päivinä ihan paras lelu (ja se ei siis riko sitä, kunhan leikkii ja koittaa saada jonkun heittämään). Tämä voi myös johtua siitä, että Viima on ominut kaikki kivemmat lelut.

Pm-kisat lähestyy ja jännittää. Kotitreenissä on olleet nyt kaukot ja tunnari. Kaukot meinaa välillä kiristää hermoa, jotenkin erityisesti kotitreeneissä ne tuppaa olemaan sähellystä. Kentällä jotenkin keskittyy paremmin. Tunnari on ollut myös sähellystä, eli on maistellut vääriä, mutta siinä ollaan edistytty taas toistojen myötä. Tänään muistuteltiin myös luoksaria kiertojen kautta.

Illalla treenattiin ihan uudella kentällä (joka oli muuten aika super), Annan ja Saijan kanssa.

Seuruu: Anna liikkuroi pätkän, jossa oli paljon käännöksiä ja paikallaan käännöksiä. Ilme super, mutta voi että se keuli, painoi ja röyheili kuin pieni porsas. Mua vaan nauratti :D. Mutta joo, ennen koetta voisi koittaa tehdä askelsiirtymiä kotitreeninä namin kanssa, että saisin sitä suorempaan. Tuon ilmeen kun pitää, niin kiva!

Ruutu: Yksi ruutu pallo valmiina ruudussa. Sitten koemainen. Se on kyllä aika hieno, seuruukin oli korrekti, vaikka tuleekin täysiä.

Mekki+ohjattu nouto: Huvituksena, pitkästä aikaa. Merkki oli hienosti muistissa, menee ihan keskelle. Loppuvaiheessa alkoi hieman laskemaan vauhtia merkille mennessä, mutta ei pahasti. Mutta siihen tulevaisuudessa huomiota. Ensin oikea, joka oli aiva sairaan hieno. Vasen oli vaikeampi ja jouduttiin tekemään pari toistoa, koska meni keskikapulalle. Toisaalta ehkä epäreilua tehdä kumpaakin puolta samassa treenissä, mutta toisaalta se oli oikein hyvää mietintää Riehalle. Tykkään siitä, että se osaa käskystä katseellaan hakea kapuloita ja saan siitä kehuttua, jolloin se myös menee oikealle kapulalle.

Tunnari: Viikon paras! Pyysin Annaa laittamaan pari namia kapuloiden joukkoon ja Rieha söi niistä yhden. Nuuski hienosti ja rauhassa, ilman maisteluita ja oma nousi varmasti

Kaukot: Saija toimi häiriönä huitoen vieressä. Häiriö olikin tämän treenin vaikein juttu, Riehan piti ihan pikkaisen heilutella häntää uudelle ihmiselle. Kielsin sitä lyhyesti ja sen jälkeen keskittyi. Vaihdot oli tänään oikein hyviä, voi kun tekisi noin kokeessakin!

Viestitellen

Päästiin jo toista kertaa kimppatreeneihin, hauskaa! Mukana oli yksi koira, joka juoksi lyhyempää matkaa, joten Rieha sai katsella alkuun muiden lähtöjä. Omaan lähetykseen matkaa tuli n. 800m.

Rieha lähti ihan tosi hyvin, kuin tykin suusta. Ajattelin, että ei mitään ongelmaa, laitettiin toinen koira parin minuutin päästä perään ja lähdettiin siirtymään. Kunnes Raisa soittaa, että Riehaa ei näy, samaan aikaan toinen koira tuli jo a-pisteelle. Pienen odottelun jälkeen se palasikin takaisin b-pisteelle, josta julmasti käskin sen takaisin matkaan. Lähti tästäkin taas hyvin, mutta edelleen se jäi jonnekin matkalle. Loppupeleissä kuitenkin saapui Raisan päähän.

Yhtään ei tiedetä, mitä se matkalla teki. Lähtö oli niin hieno ja taas kuului vaan haukuntaa kun se veti täysiä eteenpäin. Luultavasti sille tuli tenkkapoo kohdassa, jossa aukea sammalepohjainen metsä muuttuu risukkoiseksi, pajukkoisei hakkuuaukeaksi n. 100m ennen a-pistettä. Olivat nimittäin kuulleet Riehan haukun ihan jostain läheltä, kunnes se sitten ilmeisesti kääntyi takaisin. Ja kun se sitten loppupeleissä tuli tuon aukean poikki, niin se tuli eri reittiä kuin jo perillu tullut kokeneempi viestikoira. Eli oisiko nuo maastonmuutokset vaan niin haastavia? Mutta pääasia oli, että tuli perille ja uskon että tämä oli sille aika hyvä harjoitus, kun joutui itse miettimään ja ratkomaan.

Raisa lähetti Riehan vielä takaisin minulle, ei tehty siirtymää. Tämän matkan se tuli taas hienosti ja ihan täysiä. Varmasti oli hyvä treeni, sai loppuun positiivisen kokemuksen tuosta matkasta ja vaikeista kohdista selviämisestä.

Loppuun haluttiin vielä vahvistaa a-pisteelle menoa ja otettiin metsäautotiellä ns. baanalla juoksemista. Matkaa sellainen 450m, jossa yhden risteyksen ylitys ja näköyhteyttä ei ollut. Tämän Rieha juoksi tosi hienosti ja ihan täysiä, eli voisi hyvinkin vahvistaa teoriaa siitä, että maastonmuutokset on sille yksin mennessä vaikeita tässä vaiheessa.

Sateisen maanantain treenilöt

Ennen yövuoroa treenit Vihtavuoressa kera Annan. Vettä satoi, mutta ei se mitään. Rieha ei ihan hirveästi sadetta arvosta, iltapissallakin takaovesta mennessä pitää hetki miettiä ennen sateeseen astumista. Onneksi treeneissä se ei näy, eli nou hätä. Tuike pääsi myös mukaan. Se oli koko viikonlopun ihan järkyttynyt, kun vaan mustat otettiin mukaan agikisoihin, joten tämä oli ihan ansaittua ;).
Tuike treenaili ensin sekaisin rallyjuttuja, että hieman tokoa. Vaikka olen päättänyt, etten enää kisaa sen kanssa tokossa, niin silti vähän välillä tekisi mieli. Nytkin se oli niin pätevä, tehtiin ruutua ja tunnaria ja kumpikin sujui hyvin. Toisaalta, koetilannehan on aina ollut meille se ongelma, treeneissähän se on oikeasti ihan järjettömän hyvä. Mutta sitten, jos sen kanssa treenaisi kovasti koetilanteita ja häiriötä... Ehkä se rallytoko on kuitenkin se viihdytys nro yksi, siinä ei koetilanne oli niin paha, kun saan kannustaa ja kehua, niin häiriötkin unohtuu. Mutta ihan hyvä varmaan pitää mielessä nuo tokojututkin.

Rieha aloitti tunnarilla. Olin päättänyt, että ruutu on tänään palkkaliike ja vein sinne valmiiksi lelun. Tunnarissa R sitten bongasi lelun ja meinasi lähteä ruutuu, josta kielsin. Tästä ehkä hieman kiukustuneena, ei malttanut nuuskia ja toi satummanvaraisesti väärän. Uusinta oli parepmi, oma nousi, tosin hieman tökki kuonolla vääriä. Tähän nyt ihan ehdottomasti kotipihassa nenänavaustreeniä!!!

Liikkeestä istuminen tehtiin koemaisesti ja se oli priima, tosin seuruu oli hieman ylivireinen ja näkyi edistämisenä. Siitä sai sitten mennä ruutuun ja lelulle, hirrveän kivaa!

Koska Vihtavuoren kentällä on vinoeste, niin suunnittelin loppuun hieman pk-tottista. Vinoestettä tehtiin niin, että oli namikupit kahdella puolella. Ekalla lähetyksellä ajattelin, että R tulee kyllä takaisin, koska viime treenissä tuli, joten en näyttänyt estettä. No, eipä tullut. Plus että eka ylitys oli sille selkeästi vaikea, vinoeste oli pystympi kuin aiemmin. No, seuraavalle yritykselle näytin esteen palatessa ja johan alkoi sujumaan. Tehtiin vissiin neljä toistoa edestakaisin ja ekan jälkeen ei ongelmia enää ollut. Mutta kyllähän se pieni saa ihan tosissaan kiivetä, ihan sydämestä ottaa :D.

Anna avusti vielä eteenmenotreenissä, josta minulla ei ole sen tarkempaa käsitystä, että miten opettaisin. Tehtiin namikipolla, jonka Anna vei piiloon. Hyvinhän se sinne juoksi, mutta lopussa hidasti. Hyvä ajatus siitä, että ehkä kannattaisi käyttää tuossa mieluummin lelua, niin saisi enemmän sähäkkyyttä. Lelullahan sillä on tehty ruudut ym., niin miksi tuossa käyttäisi ruokaa... En tiedä, mutta kun en ole tätä aiemmin koirille opettanut, niin ei ole niin selkeitä suunnitelmia. Tää meidän pk-tottis on kyllä muutenkin vähän räpeltämistä, katsotaan miten käy jos joskus kokeisiin päästään.

Loppuun tehtiin vielä kaukoja etupalkalla. Oikein hyvä meno, mitä nyt hieman meinasi jumittaa kun pelkäsi Nellin syövän sen etupalkan. Silloin ei voinut nousta, kun oli niin jännää. Hassua, miten tuo jumittaa Riehaa noin paljon, taitaa olla jotain paimenkoirajuttuja. Tuike ratkaisisi asian syömällä namin ennen kuin joku muu ehtii, Rieha katsoo sitä ihan järkyttyneenä "ei voi ottaa tai liikkua, mutta kun tekisi mieli ottaa, ei voi ottaa...". Tosin viikonloppuna agikisoissa tosi kovassa vireessä varasti namin useammankin kerran ja se oli vaan siistiä. Hupaisa. Nytkin kun häiriökoira poistui, niin johan alkoi vaihdot sujua.

Joskus tuntuu, ettei vaan tiedä mitä sitten

Sunnuntaina jatkettiin kotikisoissa. Tänään kisasi vaan Viima, tarkoituksena metsästää sitä viimeistä nousunollaa. Hieman harmitti etten ilmoittanut Riehaa, koska kisoissa käytiin myös SBCAK:n rotumestaruudesta ja se oli mennyt multa ihan ohi. Olisihan sitä ihan kannatuksen vuoksi voinut kisata...

Viiman kanssa ei paljon tuloksilla juhlittu. Eka rata oli ihan ok ja aikakin olisi riittänyt, mutta Vimps hyppäsi renkaan väärästä kolosta ja siitä HYL. Tällä radalla sillä oli oikein hyvä fiilis ja oli ihan itseensä tyytyväinen.

Sitten se toka rata. Tehtiin puhdas rata, mutta aivan järkyllä yliajalla. Viima ei liikkunut sitten ollenkaan, vaikka kuinka hihkuin. En tiedä yhtään, millä perusteella se yhtäkkiä muuttaa menon tuollaiseksi, mutta ei olla koskaan tehty yhtä hidasta rataa...

Pitää nyt mietiskellä mitä sen kanssa tekee. Toisaalta se tykkää agista kovasti, toisaalta se on välillä kisoissa ihan maansa myynyt. Toisaalta, sitten kun fiilis on kohdallaan niin nollia tulee suht helposti ja ei oikein viitsisi jättää hommaa kesken yhtä nollaa vaille kakkosiin. Toisaalta, en tiedä miten oma hermorakenne kestää tälläistä yllätyskisaamista, josta ei voi koskaan tietää millä fiiliksellä mennään... Toisaalta, sinne kakkosiin kun pääsisi, niin homman voisi hyvillä mielin jättää siihen. Katsellaan.

Sen mie tiedän, että se on miun rakas porokoirani, vaikka ei yhtään agirataa enää juoksisikaan :).

Ai niin, Rieha oli toki mukana ja tehtiin agikisahäiriössä tokoa. Superilme ja muutenkin aika mahti meno. Seuraaminen aivan sikahyvää, vaikka taas totesin, etten osaa kävellä askelsiirtymiä ollenkaan järkevästi. Joku kävelykoulu minulle, kiitos! Kaukoissa jatketasn etupalkkaa hyvällä menolla.

Erilaiset esineruudut ja lauantain agikisat

Perjantaiaamun lenkillä päätin tehdä koirille mielenvirkistykseksi esineruutua. Alla syy miksi. Rieha oli hieman sitä mieltä että olen ollut liikaa koneella ja jotain siistiä pitäisi keksiä ;).

Vaikka treeni oli hieman suunnittelematon, niin sujui silti hyvin. Tallasin lähimetsään sellaisen 10x40m alueen ja mukana oli kolme esinettä. Jokainen koira teki omaan malliinsa.

Riehalle yksi esine taakse ja kaksi johonkin puoleen väliin, ei nähnyt esineitä tai vientiä. Ensimmäinen esine oli kännykän kotelo puolesta välistä, tuli n. 20 sekunnin kuluessa. Toinen esine oli Ikean koiranhäntänaulakko takarajalta, joka tuli sekin varmaan minuutin sisään. Kolmas haettiin yhdessä alueella kävellen, koska en ollut itsekään enää varma, missä se oli. Hyvin se nostaa ja tuo vauhdilla. Esineen luovutuksen kanssa saa olla sen verran tarkkana, että tuo käteen saakka. Ikean naulakko oli siitä hirmu kiva ja olisi leikkinyt sillä mieluummin kuin mukana olleella narulelulla :D. Mutta tämä ei varmaan tule sille alokasluokassa ongelmia tuottamaan, se on niin nopea ja kuitenkin malttaa ihan hyvin haistellakin.

Tuike oli ehkä maailman suloisin esineruutuilija. Se näki kun vein esineet ja oli ihan tohkeissaan. Se eteni alueella sellaista sievää ravia, koko ajan nuuskien. Eka nousi hienosti, tokaa ja kolmatta piti hieman avittaa, että lähti oikeaan suuntaan. Mutta on se pätevä!

Viima näki myös esineiden viennin ja se oli ihan innoissaan. Ikean naulakko tuli pienen mietinnän jälkeen (siis miten tämä otetaan suuhuun?), mutta oli ihan onnessaan sen tuonnista. Sitten alkoi porokoira-soveltaminen :D. Seuraavaksi se toi parin metrin päästä jonkun muovisen roskan ja palkkasin sen siitä, koska mistäs se koira tietää, mikä ihmisen viemä esine sieltä pitää tuoda. Sitten se päätti tuoda kepin ja siitä en enää viitsinyt palkata, koska kai se nyt jossain pitää raja olla. Lähdettiin yhdessä kävelemään aluetta ja nousihan ne kaksi oikeaakin esinettä. Jotenkin niin Viimamaista.

Tänään kisattiin JATin agikisoissa. Viima meni agiradalla ja Rieha hyppärillä. Tuomarina Jari Tienhaara.

Agirata oli aika suoraviivainen, lähdössä mm. ihan suorassa linjassa hyppy-pituus-muuri-pujottelu-putki. Oli kovasti Viiman oloinen rata, koska sen kanssa ehtii. Tosin Viima oli alkuun sitä mieltä, että se ei edes tule halliin, mutta Riehan tukemana tuli kuitenkin. Ja se alkoi pikkuhiljaa ihan innostumaan, eli radalle päästiin hyvällä fiiliksellä. Ekan suoran pujottelu oli hiidas, mutta siitä vauhti alkoi kasvamaan mukavasti. Puomin jälkeen oli jyrkkä 180 asteen käännös puomin alla olevaan putkeen, mikä ei myöskään ollut Viiman lemppari, mutta selvittiin. Loppusuoralle saatiin hyvä vauhti, jopa niin hyvä, että Vimps teki tohkeissaan elämänsä ensimmäisen lentokeinun. Tuloksena 10vp ja vähän yliaikaa. Toisesta virheestä ei ole mitään havaintoa, oisiko joku rima tai sitten puomin ylösmenosta? Ihan mainio rata ja Viima oli kovasti itseensä tyytyväinen.

Hyppäri oli kinkkinen ja se näkyi, ainoastaan neljä maksia sai koko porukasta edes tuloksen ja niistä ainoastaan yksi oli nolla. Meidän pelastus oli kun sain Riehan ohjaukseen tosi hyviä vinkkejä yhdeltä seuralaiselta ja niiden avulla vedettiin tähän menessä paras kisarata. Radalla oli pari tosi vaikeaa kohtaa, missä moni hyllytti, mutta me vedettiin niistä läpi! Yksi rima taisi tulla alas ja yhdellä hypyllä meni ohi. Pujottelussa jouduin korjaamaan viimeisen välin ja loppusuoralla tuli sitten hylly, kun R veti ohi pituudesta ja korjatessa hyppäsi sen väärin päin. Virheitä siis tuli, mutta ne oli suurimmaksi osaksi omia mokia ja Rieha teki parhaansa. Se ei valinnut yhtään väärää estettä tai irtoillut väärissä kohdissa. Pikemminkin oli ylpeä siitä, miten rohkeasti uskalsin sitä neuvojen jälkeen viedä, ihan reipasta takaaohjausta, enkä edes yrittänyt ehtiä tekemään valsseja tai persjättöjä. Me oltiin niin samalla radalla!! Ihan selkeästi tarviin jonkun kokeneemman kertomaan mulle noita ohjauksia, itse en olisi uskaltanut yrittää puolikaan.

Oikein kiva fiilis jäi tästä päivästä, antoi toivoa jatkoon :).