torstai 30. elokuuta 2012

Nopea, nopeampi, nopein

Kuvasin eiliseltä tyyppien kimppaluoksetulon. Tuike ottaa veteraanin oikeudella hieman etumatkaa, mutta kelpie vetää puolta pidemmillä jaloillaan ja nuoruuden innolla ohi. Tuike 8-vee pärjää kuitenkin hienosti. Vimps tulee omaan taattuun tyyliinsä, tietäen että palkan saa ilman riehuntaakin.


Semmoinen pystykorvapuhallus :).

Tänään oli vuorossa viestitreenit ja ekaa kertaa oli mukana ihan vieraita koirakoita. Jännää! Olin itse yön töissä, joten ajattellin jättää lenkkeilytyksen metsään. Ei ehkä ollut ihan paras idea, Rieha oli nimittäin aika himskatin kovassa vireessä. Kivahan se on, että on hauskaa, mutta nyt meinasi olla jo överihauskaa :D.

Mentiin kahden muun koirakon kanssa b-pisteelle n. 500m päähän. Matkalle tuli yksi ison tien ylitys, lisäksi pienemmän polun ylitys. Lisäksi maasto oli tien jälkeen tosi risukkoista ja vaikeaa n. 50m ajan, kunnes muuttui mukavaksi kangasmetsäksi.

Rieha lähti koirakoista viimeisenä. Se seurasi muiden lähtöjä ihan intopiukeana. Sitä piti komentaa välillä ihan huolella ja siitäkin huolimatta meinasi hieman keulia ja sinkoilla hihnassa. Lähetykseen se sen sijaan patosi hienosti ja seurasi ihan hullun hyvällä ilmeellä. Tuossa se oli ihan hiljaa, mutta heti kun sai luvan lähteä, niin voi sitä kiljumisen määrää. Se oikeasti rääkyi keuhkojensa kyllyydestä ja meni niin, että sammaleet pöllysivät. Huhhuijaa...

Eka matka meni muuten hienosti, mutta sillä oli ilmeisesti ollut pieniä ongelmia tien ylityksessä tai jossain niillä main. Tien ylitys on haastava juttu ja kaksi edellistä koiraa olivat kumpikin menneet eri reittiä, joten kokemattomalle koiralle tuollainen on vielä vaikeampi paikka. Raisa sanoi, että kuuli sen rääkyvän paikallaan hetkisen, mutta huudon jälkeen oli tullut perille. Tarkkaa tietoa siitä, mitä siellä tapahtui ei ole, aloin itse miettimään että hidastiko vauhtia vaan tuo vaikeampi risukkopaikka vaiko oikeasti se tie. Mutta ei siis mikään helpoin matka tämä.

Minulle päin juoksi hienosti, nyt lähti koirakoiden keskimmäisenä. Eli tie ei enää haitannut haitannut. Edelleen se rääkyi, tosin hiljeni siinä vaiheessa kun joutui jäljestämään siirtymää. Eli kun on enemmän duunia, eikä pelkkää ihanaa juoksemista, niin oli heti hiljaa. Siirtymä oli n. 100m.

Kolmannelle lähetykselle päätettiin kuitenkin hieman helpottaa, kun matkassa ei tuntunut olevan ongelmaa. Eli mentiin hieman lähemmäksi tuota tietä, kuitenkin matkaa oli edelleen reilu 400m. Lähtö oli edellisen toisinto, lähetyksessä hiljaa, matkaan päästessään alkoi huuto. Nyt meni ihan suoraan ja hienosti perille. Jätettiin homma siihen.

Todettiin, että Rieha ei kyllä välttämättä enää tarvitse noita muita koiria jäniksiksi. Sillä tuntuu olevan hyvin idea selvillä ja muiden koirien lähteminen nostaa sen virettä ehkä jo vähän liikaakin. Toisaalta, se voi myös olla pelkkää uutuuden viehätystä, kun mukana oli kaikkia siistejä tyyppejä. Ensi viikolle on luvassa ainakin yhdet kimppatreenit, pitää hieman miettiä miten Riehaa siellä juoksuttaa. Olen myös sitä mieltä, että siltä voisi alkaa vaatimaan paremmin nätisti oloa odottelun aikana, se tuskin laskee sen virettä yhtään (todettu esim. agissa). Tai pikemminkin laittaa se tekemään jotain hommia, silloin se malttaa.

Mutta semmoinen treeni, on se ainakin ihan hemmetin nopea ja innoissaan, ei voi muuta sanoa...

Kotipihatreenissä oli tänään kakejen lisäksi tunnari. Kaksi toistoa ja oma nousi hyvin, tuli laukalla ja koko luovutushässäkkä oli hieno. Nyt kun saa tämän vaan ylläpidettyä kokeeseen saakka. Lisäksi tehtiin kiertojen kautta luoksarin stoppeja. Niissäkin oli hieman liioittelun makua, Rieha kiersi innoissaan n. 5 puuta, kun se yksikin olisi riittänyt :D.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Yli esteiden

Tänään treenattiin Raisan kanssa tokoa ja tottista Viihdekeskuksella. Tehtiin lenkki metsässä ennen treeniä. Rieha löysi jonkun jäniksenraadon, mistä ehti syödä aika paljon, ennen kuin aloin ihmettelemään miksei kelpiä näy. No, omaehtoista barffiahan se vissiin vaan on. Viima oli tästä hyvin, hyvin kateellinen. Kumpikin oli vielä niin rohkea, että koittivat pariin otteeseen palata takaisin raadolle, vaikka oli aika selväksi tehnyt, että se on nounou. Ruoka on pystykorvaisten elämässä aika tärkeä asia. Tuike-raukka ei hiffannut koko raatoa, muuten sekin olisi varmasti nälkäisenä pienenä koirana koittanut päästä osingoille.

Sitten se treeni. Ei ehditty Riehalle ampumaan, mutta koko pystykorvalauma kuunteli Naakalle ammuttaessa autossa, eikä kukaan ollut moksiskaan tälläkään kertaa. Rieha oli pikemmninkin ihan hulluna liekeissä päästessään tekemään kentälle, jossa ihan selkeästi tapahtuu kaikkea siistiä.

Aloitettiin jäävien erottelula. Alkuun tuli muutamia virheitä, mutta loppua kohti alkoi paranemaan ja apusilmienkin mukaan ilme alkoi muuttumaan. Siitä mentiin sitten pk-A:lle, jota Rieha teki toista kertaa. Vahvistettiin sille vaan edestakaisin kulkemista ja kyllähän se kulki. Otin käskyksi nyt Yli, erottaakseni sen agin A:sta. Tehtiin kahdella palkalla, kummallakin puolella estettä ja alkuu appari taputti estettä, että varmasti tuli yli. Kovasti on tästä innoissaan ja menee tosi rohkeasti. Pikkuhiljaa edetään ja se metrinenkin pitäisi varmaan sisäänajaa jossain vaiheessa. Loppuun vielä kaukoja, joissa meno on aika kivaa. Toivotaan ettei tule ennen pm-koetta mitään jäkkejä tässä. Etupalkka on ollut nyt joka treenissä, on varmaan pakko testata ilman sitä muutamaan otteeseen.

Tuike teki rallytokoa ja muisteli myös hieman tokojuttuja, sekä totutteli taas lapsen seuraan. Viima riekkui kentällä yleisenä ilon aiheuttajana (erityisesti Milla-taapero on Viimasta kovin innoissaan). Kokeilipa se myös pk-A:ta ja eipä se tuottanut porokoirallekaan mitään ongelmaa, oli pikemminkin ihan liekeissä. Harmi vaan, että pk-tottikseen kuuluu muutakin :D. Mutta tämä lupasi hyvää viikonlopun agikisoja varten!

Ältsin pätevää ja aika monessa lajissa

Tänään oli hommaa jos jonkinmoista. Hieman meinasi väsyttää, mutta oli niin kivaa, että se unohtui.

Tein eilen Tuikelle ja Viimalle verijäljet vanhenemaan. Yön yli muhittuaan ne olivat n. 15h vanhoja.
Tuikkusen jälki oli aika tasan 200m. Ihan hyvä pituus, koska veri meinasi loppua kesken. Plus, että Tuike ei ole tehnyt vähään aikaan, niin parempi pitää natka kohtuullisena. Pienen virheen tein siinä, että T näki kun vein kaadon paikalleen, eli hinkusi hieman sen perään.

Tästä huolimatta lähtö oli hyvä, nuuski alkumakauksen tosi tarkkaan. Ekalle kulmalle saavuttiin hienosti ja sen nuuski myös tarkkaan. Toka suora oli pisin ja selkeästi vaikein, siinä T ajoi pätkän takajälkeä ja myös kulmalle tuli ensin ohi ja takajäljellä takaisin. Tällä matkalla oli myös yksi ampiaispesä, jota en eilen huomannut ja jouduin siitä ottamaan koiran pois. Muutaman ongelman jälkeen Tuikea piti hieman kannustaa viimeiselle suoralle, mutta sitten lähti ja kaato löytyi.

Tuike on kyllä hauska jäljestäjä, menee niin rauhassa. Se käyttää pääasiassa ilmavainua, mutta aika hyvin pysyy jäljellä. Sillä näkyy treenin vähäisyys siinä, että ongelmatilanteissa hakee minusta tukea. Onhan se pieni kuuliainen tokokoira. Mutta hyvin se vetää!

Viiman jälki oli 800m pitkä ja tein sille kulmiin vaikeutusta niin, etten lisännytlään vert kulmalla, vaan vasta vähän matkaa sen jälkeen. Ajattelin jos niin saisi tarkkuutta.

Vimps lähti jäljelle aivan innoissaan ja vauhti oli kova. Hyvin pysyi kuitenkin jäljellä ja yritin jarruttaa parhaani mukaan. Vauhti kostautui kulmalla, josta veti yli. Kaarrattaen löysi uuden jäljen, mutta kulmaa ei paljon merkkailtu. Tokalla suoralla vauhtia oli edelleen, mutta kulmalle tuli paremmin. Nyt pistin sen kunnolla pysähtymään ja palklasin vielä namilla. Kolmannelle suoralla lähti hyvin ja nyt alkoi vauhtikon olemaan hyvää. Tällä suoralla myös nenä painui enemmän maahan, kun kahdella ekalla käytto myös ilmavainua. Kaato löytyi hienosti.

Tajusin, että Viiman kulmaongelma johtuu vauhdista. Tajusin myös, että sitä pitää ja voi jarruttaa ihan huolella. Aiemmin olen hieman pelännyt että jarraus vie siltä intoa, mutta ei se niin ole, keskittyy vaan paremmin. Hyvin se kyllä vetää ja on niin innoissaan! Toivottavasti saataisiin vielä koepaikka syksylle...

Illalla treenejä jatkoi Rieha, VEPEn parissa. Ehdittiin tehdä kaksi liikettä, veneestä hyppy ja veneen haku. Hyppy oli taattua Riehaa, ei ongelmia 50 metristä. Veneen haussa haettiin taas itsevarmuutta lyhyeltä matkalta ja se toimi hyvin. Riesku kiskoi veneen pätevästi rantaan 20 metristä. Se tykkäisi irrottaa köydestä, kun jalat osuu maahan, mutta siinä vaiheessa oli kyllä jo maalitolppien keskellä. Hyvin edistyy tämäkin!

Uintireissulta ajettiin vielä hallille, jossa oli uuden agiryhmän eka tapaaminen. Ryhmää vetää Tuonosen Väne ja se keskittyy estevarmuuteen ja ohjaustekniikoihin. Veikkaan, että tämä tekee meille niin hyvää, palataan vähän takaisin, mutta toivottavasti saadaan sitä varmuutta osaamiseen.

Treeni meni suurimmaksi osaksi keskustellessa, mutta hyvältä vaikutti! Rieha päästi testaamaan puomin ylösmenolla ohjuria ja tuntui toimivan tosi hyvin. Muutenkin tykkään, että esteiden varmuutta ja itsenäisyyttä aletaan kasvattamaan. Kotiläksyksi tuli opettaa kontaktien alastulon sanaa niin cahvaksi, että koira osaa hakeutua siihen mistä vaan. Laatikolla ollaan tätö tehtykin, muttei pitkään aikaa. Samalla vahvistetaan se lähtökäsky, mikä minulla on aina välillä hukassa.

Koska ei ehditty juurikaan aksata, niin tehtiin vielä tokoa. Rieha oli aikamoisen kovassa vireessä ja se näkyi edistämisenä ja painamisena seuruussa. Mutta se ilme ja voima, ihanaa! Tehtiin intervalliseuruuta juoksu-kävely, jäävien erittelua, luoksaria ja kaukoja. Kova vire toi hieman huolimattomuutta (mm. söi useamman kerran kaukojen etupalkan ilnan lupaa), mutta ilme ja keskittyminen oli sairaan makeaa. Parilla koiralla tuli mm. hässäkkää kesken Riehan luoksetulon ja siinä oli huutoa ym., eikä se edes huomannut koko asiaa, kun oli niin täysillä mukana. Hauskuus!

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Epätoivoa epiksissä

Blogin lukijat on varmaan tajunneet että minulla on aikamoinen viha-rakkaussuhde agilityyn. Tällä viikolla Julian kanssa treenit meni oikein hienosti ja fiilis oli huikea. Tänään käytiin JATpailuissa ja hyvä ettei itku tullut, kun kaikki meni niin penkin alle. No joo, en oikeasti meinannut itkeä, mutta tuli sellainen fiilis että onneksi meillä on muitakin lajeja, koska pelkän agilityn kanssa ei ehkä hermo kestäisi. Toisaalta, johtuuko se sitten juuri siitä, että agility ei onnistu, kun ei treenata sitä ykköslajina millään tasolla.

No joo. Sekä Viima että Rieha juoksivat kaksi rataa. 1-luokan rata oli kieltämättä aika haastava, ei lähelläkään oikeaa ykkösten rataa, eli sekään ei ehkä fiilistä nostanut. Viima oli ihan sitä mieltä, että agility on porokoiran kidutukseksi keksitty, maailman kauhein harrastus. Se ei siis liikkunut yhtään mihinkään. Tokalla radalla ehkä paremmin, mutta hitaasti silti. Voihan elämä. Se sai kissanruokaa oikein urakalla palkaksi, niin pitää toivoa, että se edes vähän nosti fiilistä viikonlopun kisoja varten...

Riehan kanssa oltiin ihan eri sfääreissä. Se ei myöskään osannut pujotella, eikä tehdä puomin alastuloa, kun puomi olikin seinää kohti, enkä voinut juosta sen rinnalla. Puomi oli ihan ymmärrettävää, mutta pujottelua en ymmärrä, se tuli varmaan 4 kertaa toiseksi viimeisestä välistä pois. Sitten se komensi ja hyppi vasten. Ärsyttävää. Sen lisäksi mentiin ihan eri suuntiin, loppusuoralla kaikista hypyistä ohi, yhdessä putkeen lähetyksessä se haki mieluummin takana ollutta umpiputkea, kuin suoraan edessä ollutta, ynnä muuta...

Kyllä tuli fiilis, että miksi ihmeessä ilmoitin kumpaakaan koiraa viikonlopulle kisaamaan. Tällä menolla Viima tekee törkeää yliaikaa ja Rieha ei pysy hanskassa ollenkaan...

Onneksi tosiaan toko sujui, Rieha esitti erinomaista seuruuta, jääviä ja kaukoja kun treenittiin hallissa. Agihallin häiriössä se tuntuu tekevän vielä extrainnoissaan. Puomia oli pakko myös treeniä erikseen ja sain sen tulemaan alas asti, vaikken voinutkaan juosta rinnalla. Pujottelussa toinen puoli sujui kuin vettä vaan ja toinen puoli on ihan rikki.

Voihan elämä ja agilityelämä varsinkin. Jos Viima nousisi sinne kakkosiin, niin sen agiura taitaisi olla siinä. On vähän liian stressaavaa miettiä sen fiilistä tänään, vaikka se välillä niin mainio onkin. Riehan kanssa on varmaan pakko aloittaa hommat jostain ihan alusta, koska ei me olla ollenkaan samalla aaltopituudella.

lauantai 25. elokuuta 2012

Rallya, tokoa ja porokoiratokoa

Vihtavuoressa. Rakentelin Tuikelle rallytokoradan, jossa oli monenmoista häiriötä erilaisten törppöjen ym. muodossa. Lisäksi rakensin ihan häiröruudun, jossa oli narupalloa ja noutokapulaa. Huomasin ennen radalle menoa, että Tuiken poski oli turvoksissa, mutta koska ei aristanut sitä, eikä muutenkaan ollut nuutunut, niin jatkettiin hommia. Onkohan tuolla Vihtavuoren kentällä jotain extra-ärhäköitä ötököitä, kun Riehallakin oli viikonloppuna jotain samanlaista...

Itse rata meni Tuikella tosi kivasti, se on kyllä hirmu pätevä ja hirmuisen innoissaan. Hyvin se handlaa rallytokojutskat, olen koittanut nyt tehdä avoimen luokan juttuja, hieman vähemmillä avuilla. Häiröjutut ei tuottaneet ongelmia, pikemminkin pikkukoira vaan tillitti enemmän.

Riesku sitten. Jos viime treeneissä oli sikahyvää menoa, niin tänään tuntui että oli hommat hukassa useammassakin liikkeessä. Ensin niitä jäävien erotteluja, jotka oli tosi vaikeita. Seisomiset meni istumisiksi ja istumiset seisomisiksi. Joko se vaan ei kuuntele, tai sitten se ei oikeasti erota noita kahta liikettä... Tämä on kyllä nyt tosi epävarma. Toki se paransi menoa, kun tehtiin sama treeni uudestaan lopussa. Ehkä sitä vaan pitää selkiyttää ja treenata, treenata, treenata.

Hyppynouto oli onneksi aivan priima, ei valittamista. Ruutu oli tänään palkkaliikkeenä, Lentsun oppien mukaan, eli siellä oli lelu valmiina odottamassa. Hienosti bongasi ja oli selkeästi iloinen kun ruudusta löytyi yllättäen lelu. Nämä oli oikein hyvät liikkeet. Samoin paikkamakuu, joka tehtiin Ruun ja Noomin kanssa.

Tunnari sen sijaan oli ihan hajalla. Oli jotenkin tosi epävarma. Ekalla kiekalla nosti oman, tiputti, maisteli paria muuta ja sitten vasta toi oman. Tokalla kerralla merkkasi oman, nosti väärän ja toi sen. Uusintakäskyllä toi oman. Tässä muuten meinasi tehdä saman kuin kokeessa, väärän luovutuksen jälkeen meinasi singota kapuloille hakemaan uutta, mutta otin sen sivulle. Selkeästi on nyt jotenkin epävarma itsekin ja koittaa ratkoa asian hakemalla lisää. Muutenkin oli levoton ja pureksi kapulaa, mikä on minusta epävarmuuden merkki. Tämä ehdottomasti nyt kotitreeniin ja itsevarmuuden saamiseksi täytyy testata Lentsun metodia, eli että palkkaa koiran tietämättä tuoko se väärän vai oikean. Koira tekee parhaansa ja jos väärä tulee, niin se on kouluttajan tehtävä miettiä mistä johtuu ja korjata asia sen jälkeen.

Kaukot liikkuroituna sujui osaksi oikein hyvin. Muut vaihdot sujui aika kivasti, mutta i-s jumitti kovasti. Muuten etupalkkatreeni on sujunut hyvin, ei enää häsää, tarjoa ja komenna. Tässä kotitreenistä video, jalat hieman luistaa liukkaalla alustalla, mutta muuten ihan hyvä meno:



Viima pääsi myös tekemään ja se oli taas kerran Viimamaisuuden yli-ilmentymä :D. Aloitettiin noudolla, jossa se sinkosi kapulalle kuin heikkopäinen, nosti sen ja toi pari metriä, kunnes tiputti ja jäi tuijottamaan. Ja tuijotti. Hieman heilutti häntää kun kehoitin, mutta pääasiassa tuijotti. Kun oikein rupesin ärisemään, niin nosti ja toi prinsessa-ravilla. Pari muutakin toistoa oli aikamoista showta, vain Viimalle mahdollista... Kehitteli ties mitä versioita. Seuruussa saatiin ihan hyvääkin menoa ja skarppasi kivasti. Mutta on se vaan niin oma elämänsä tuon porokoiran elämä aina välillä :D.

torstai 23. elokuuta 2012

Pidä pk-liiveistäs kiinni Rieha!

Eilen treenattiin Annan kanssa tokoa Vihtavuoressa. Tosi hyvä treeni oli taas kerran!

Aloitettiin jäävien erottelulla, Anna naksutti merkiksi, kun teki oikein. Hyvä meno ja kuuntelu, ihan muutaman kerran teki väärän, mutta istumisetkin sujui suurimmaksi osaksi. Sitten kaukoja, etupalkalla ja Anna toimi häiriöliikkurina. Riesku oli hirmuisen pätevä, ainoa vaihto, mikä tuotti ongelmaa oli s-i, siinä meinasi vetää maahan väkisinkin. Mutta kuunteli muuten ihan tosi hyvin ja liikettä ei tullut juuri ollenkaan.

Seuraamisessa keskityttiin paikallaan käännöksiin, askelsiirtymiin ja juoksun käännöksiin. Juoksun käännökset on kyllä huonoja, mutta imuttamalla sai pään pidettyä hyvin ylhäällä. Askelsiirtymät sen sijaan sujui hyvin. Lopuksi tehtiin vielä luoksarin stoppeja kierroista ja niistä täytyy sanoa, että ne on ihan MAHTAVAT! Siis kerrankin olen saanut opetettua koiralle tuollaiset stopit, tulee ihan täysiä ja jarraa etupäällä niin, että jää jäljet maahan. Jee! Ja tämä on tehty nyt ihan pelkillä kierroilla, kokonaisia luoksareita tai mitään muutakaan ei olla tehty. Hih, hyvä mieli!

Tänään sitten Raisan kanssa metsään.

Viestitreenin suunnitelmana oli tehdä reilu 500m matka. Matka onnistuikin, mutta taas tuli huomattua se, että reitti kannattaisi tiedustella etukäteen. Lähdin nimittäin hienosti tarpomaan, kunnen tajusin, että maasto muuttuu niin vaikeaksi (kaadettuja puita joka puolella, teräviä, törröttäviä keppejä jne.), että oli pakko palata vähän matkaa takaisin ja lähteä uuteen suuntaan. Reitille tuli siis ylimääräinen hieno silmukka ja sen lisäksi voimakas kaarre vasemmalle. Rieha ja Naru hihnan päässä olivat hieman ihmeissään tästä käänteestä, kun yhtäkkiä lähdettiin palaamaan. Tämän lisäksi puoleen väliin matkaa tuli myös kunnon jyrkkä mäki, eli ihan helpoin maasto.

Koirat oli maastosta huolimatta ihan sairaan päteviä. Ekalla matkalla Naakka juoksi edeltä, Rieha perään. Rieha oli ihan liekeissä, mutta patosi hyvin sivulla ollessaan, näki kun se jännittyi joka lihaksellaan ja oli valmis sinkoamaan. Ja kyllähän se sitten sinkosi, päästi oikein rääkäisyn lähtiessään ja kuulin vielä rääyntää, vaikka koiraa ei enää näkynytkään. Hauska :D.

Raisalta minulle päin Rieha juoksi eka. Ei ongelmaa. Toka lähetys minulta Raisalle oli aikalailla ekan toisinto, hirveä meno oli päällä ja kelpie aivan intopiukkana. Rääyntää kuului taas matkalta ja maassa oli kunnon lähtökuopat kun ruopaisi.

Kolmannelle matkalle tehtiin Raisan ehdotuksesta pieni kikka. Naru juoksi ensin yksin minulle ja lähetin sen takaisin, jolloin Raisa laittoin Riehan tulemaan minulle ikään kuin vastaan. Hieman oli R miettinyt matkalla ja muutenkin sillä kesti kauemmin tulla. Minulle tullessa sen pk-liivit olivat ihan riekaleina yhdestä kohtaa, mietittiin olisiko jäänyt kiinni liiveistään matkalla johonkin ja sen takia sitten kesti tulla? Mutta tuli kuitenkin. Rieha juoksi vielä loppuun takaisin Raisalle itsekseen. Nyt ei lähtenyt ihan samanlaisella raivolla kuin kahdella ekalla kerralla ja pysähtyi hetkeksi miettimään 20m päähän, mutta lähti siitä oma-aloitteisesti sekunnin päästä.

Oikein kiva treeni, Riehalla alkaa idea olla hyvin selvillä ja motivaatio kohdillaan. Hienoa, että se se selvitti myös tuon vaikeamman treenin, mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta. Todettiin, että tuon puoli kilsaa se juoksee ihan ongelmitta, eli matkaa pitäisi alkaa kasvattamaan reippaasti. Luulen, että siinä ei tule ongelmia, kun on kuitenkin tuollaisella kahjo-fiiliksellä :).

Nämä oli muuten jo tokat pk-liivit, jotka Rieha on rikkonut. En tiedä miten se siinä onnistuukin :D. Onneksi viestipari on ompelutaitoinen, jos vaan hermot kestää niitä korjailla :D.

Jotkut on välillä kyselleet, millainen Rieha on kotioloissa. Tämä tuli mieleen, kun kotiuduin eilen työpäivän jälkeen. Rieha oli vaihteeksi yksin kotona, kun pystykorvat oli isän mukana lenkillä. Pystykorvat ovat aina valppaana ovella vastassa ja Rieha niiden vanavedessä. Nyt kun tulin, niin vastassa ei näkynyt ketään. Ajattelin, että Rieha on lähtenyt vahingossa pystykorvien matkaan, mutta huikkasin kuitenkin. Se saapui venytellen makuuhuoneesta, oli siis vaan ollut niin sikeässä unessa, ettei jaksanut napata. Toki, oli se käynyt Veskun kanssa juoksemassa 12km ennen sitä, että uni varmasti myös maistui.

Mutta noin se toimii öisinkin kun tulen töistä, hyvä että jaksaa päätä nostaa sängystä ja häntää heilauttaa. Pystykorvat tulee aina jalkoihin pyörimään. Rieha on siis ihan täydellinen on/off-koira. Yksin ollessaan se nukkuu (ei ole hajottanut elämänsä aikana juuri mitään) ja vaikka ollaan kotonakin, niin se on maailman lunkein koira (kunhan on viihdytetty).Välillä kiipeilee pöydille ja komentaa tekemistä, mutta suurimman osan ajasta on lähes näkymätöm.

Yksi juttu mitä arvostan Riehassa on se, että se ei jaksa vahtia, kuten pystykorvat. Ohikulkijat saa mennä talosta ohi ilman metelöintiä. Se ei myöskään kulje perässä perskärpäsenä, niin kuin välillä kuulee paimenista tai ole rasittavuuteen asti maaninen jostain lelusta, eli meillä saa olla leluja lattiallakin. Rieha tykkää olla lähellä (todellä lähellä, poski vasten poskea) ja tulee mieluusti kainaloon (sängyssä se nukkuisi aina ihan kyljessä kiinni, jos saisi päättää) ja ruokaa laittaessa tykkää istua jalkojen välissä, mutta ei todellakaan seuraa esim. vessaan. Silti, saman tien kun ehdotat sille jotain hommia, niin se on ihan satasella mukana.

Se on siis yllättävänkin järkevä, vaikkei aina uskoisikaan :D.

maanantai 20. elokuuta 2012

Hyvän mielen agia ym.

Tänään oli niin mukavat agitreenit, että oksat pois. Kärnän Julia ehti meidän kanssa treenaamaan ja ihanan selkeää ja kannustavaa oppia saatiin. Juuri sellaista me tarvitaankin.

Ratana tehtiin tälläistä, ensin numerollista rataa, sitten noita kirjaimia:


Alussa tein sen pakkovalssi-jaakotuksen, mikä toimi ACEn koulutuksessa ja hienosti toimi tässäkin. Puomi oli tänään aika kamala, Rieha vaan ylösmenoa, eikä meinannut millään ottaa kontaktia kun jumitti niin kovin. Alasmenolla en kuulemma ollut tarpeeksi selkeä, ihan varmasti totta. Kontaktit pitääkin ottaa nyt työn alle. Julian kehoituksesta kokeiltiin ylösmenoa ilman stoppia ja Rieha teki oikein pätevän kontaktin juoksustakin. Ehkä se ei vaan enää hyppää ja voidaan jättää tuo typerä stoppaaminen pois? Alasmenon selkeytystä pitää yrittää treenata kotona laatikolla ja ottaa vapautuskäskyksi joku sana, mikä ei muuten ole käytössä.

Sitten se jatko. Puomin jälkeen R meni herkästi väärään päähän. Julia selitti miksi. Sen luonnollinen etäisyys minusta on iso, paimenkoiramaiseen tapaan. Ja jos en oikeasti kerro sille, että haluan sen lähelle, niin se menee kauemmas. Se ei kuulemma missään kohti rataa tehnyt vääriä estepäätöksiä sen takia, ettei haluaisi kuunnella, vaan enemmänkin sen takia että olen sekunnin liian myöhässä ja siinä vaiheessa ja tuossa vauhdissa Rieha tekee vaan sen päätöksen sillä tiedolla minkä saa. Sen verran on itsenäinen, että huonossa ohjauksessa ei jää pyörimään viereen, vaan menee sinne minkä lukee. Sama tässä putkessakin. Vastakädellä ja ns. hirtolla viemällä Rieha kääntyi herkästi jopa putken ohi. Eli kyllä se kuuntelee ja lukee.

6-9 pätkällä oli taas kyse ohjaajan rohkeudesta vaan mennä. 6-hypylle piti lähettää koira (joka olikin Riehalle yllättävän vaikeaa, kuulemma koska oma varmistelu on vähän syönyt sen rohkeutta mennä itse silloin kun saisi mennä), linjata sitä hieman niin, että hyppäsi kohti putkea ja samalla liikkeelle. Siitä sitten vastakäden avulla 7 ja sokkarilla 8. Sokkari oli minulle tosi vaikea, mutta loppupeleissä uskalsin tehdä sen ilman varmisteluja ja niinhän se Rieha vaan luki ohjauksen :). 9-hypylle reipas takaakierron merkkaus ja vastaanottavalla, valuvalla valssilla kohti putkea. Ja me osattiin, jee!

Aakkosradalla treenattiin ensin putken jälkeen hypyn merkkausta (koiran puoleinen käsi ja jalka merkkaa, toinen käsi ilmassa, ikään kuin näyttäisi koiralle maassa olevan paikan, mistä se ponnistaa ja samantien liikkeelle). Siitä puolivalssilla seuraavalle hypylle ja vastakäännöllä käännetään koira kolmannelle. Merkkausta piti ensin hieman treenata lelun kanssa, mutta hienosti R alkoi lukemaan. Samoin tuo puolivalssi tarvitsi vaan yhden kerran lelun kanssa, niin johan alkoi R kääntymään. Loistotreeni tämäkin!

Nyt on tosi hyviä läksyjä taas itsekseen tehtäväksi ja tämän treenin jälkeen jäi niin kiva fiilis, ehkä me jotain osataankin. Me vaan tarvitaan tälläistä henk. koht. neuvontaa, että ehdin ymmärtää. Ja Julia neuvoo niin hyvin, ihanaa :).

Viima pääsi tekemään myös ja hittolainen se oli pätevä. Ihan kisafiilis taas nousee. Viiman rata oli tälläinen:



Vimps lähti hirveän hyvin ja vastakäännös 4-hypylle toimi tosi hienosti. Pujottelussa se oli ripeä, Viimaksi tosi hyvä meno. Puomille asti mentiin täysiä ja takaakierrot sujui. Putken ja puomin erottelu on Viimalle hankala, koska tykkää niin paljon enemmän puomista. Pienen keskustelun jälkeen alkoi hakemaan putkeakin ja tykkäsi kun sai vielä loppun juosta puomin. Sairaan hyvä fiilis, Vimps tekee niin varmaa rataa ja vauhti oli tänään mainio! Tehtiin vielä erikseen puomia ja pujottelua, paljon palkaten.

Myös Tuike pääsi tekemään. Temputtelin sen kanssa ensin kaikenmoista. Sillä oli niin kovasti virtaa, että päätin että se saa tehdä myös vähän aksaa. Mentiin samalle radalle kuin mitä Rieha teki. Laskin rimat maahan ja menoksi. Se oli NIIN pätevä, ihana ja suloinen. Se meinasi tuolla hyppysuoralla ihan jo lähteä hanskasta, kun oli niin tohkeissaan. Se on kyllä aivan makea agikoira, ihan tekisi mieli vielä sen kanssa joskus kokeilla kisaamista. Hyvällä mielellä se teki, eikä vaikuttanut normaalia jumisemmalta treenin jälkeenkään. Toki ei tietenkään jankattu, kunhan pidettiin hauskaa :).

Olipas kivat aksatreenit!

Illalla treenattiin Riehan kanssa vielä pihassa tokoa. Tehtiin istu-seiso-maahan erotteluja puun kierron kautta. Aika hyvä fiilis, muutamia sekaannuksia oli. Sivultakin onnistui. Kuvasin siitä pienen pätkän:

http://youtu.be/vvgUE1VlYYQ

Lopputreenissä testasin istu-käskyn vaihtamista itu-käskyksi. Lähinnä että saisi siitä pois sen ässän, että ei kuulostaisi niin paljon stoo-käskyltä. Toimi yllättävän hyvin. Eli jatkossa ituhippeillään kehässä ;).

Kaukoissa ajettiin läpi sitä etupalkkaa, ihan hyvällä menestyksellä. Hieman oli ehkä levoton tai väsynyt, meni herkästi jätöissä lonkalleen. Yllättävän hyvin se sieltä nousi tästä huolimatta.

http://youtu.be/lOj4eNFvuBs

Iltaruualla tehtiin vielä vauhtinoutoa. Todistusaineistoa siitä, että kyllä se laukalla tulee, kun haluaa:

http://youtu.be/Ans7Wy6qUJk

Tuossa toki vähän huono irrotus itsellä jne., mutta kyllä tällä saa fiilistä haettua. Näitä varmaan jatketaan edelleen.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Niin paljon oppia, että aivot pakahtuu (ACE+Lentsu)

Ei ole oikein ehtinyt päivittää, kun tekemistä on ollut niin paljon ja oppia on tullut ainakin yhtä paljon. Sen takia nämä pitäisikin jaksaa raapustaa, että jatkoakin varten mieleen.

Torstaina oltiin ACEn agilitykoulutuksessa, jonka veti Tiia Vitikainen. Rata oli himskatin vaikea, jonkinlainen sovellus EO-kisojen parhaista paloista. Siinä piti olla hyvät kepit ja itsenäiset kontaktit. Eli hieman jänskätti. Tässä se pätkä, mitä me tehtiin, rata taisi loppupeleissä olla jonkun 30 estettä pitkä, enkä parhaalla tahdollakaan muista loppua:



Lähtö oli jo aika paha, hyppy suoraan kohti ei mitään, josta tiukka käännös pussiin, jonka vieressä oli A. A:llehan Rieha meni, monta kertaa ja vaikka kouluttaja seisoi edessä. Ekalla kierroksella ei saatu tätä sujumaan sitten millään, mutta tokalla onnistui jo vastakäännöksellä, kun oltiin välissä sitä muisteltu ja tokoiltu vähän päälle. Kepit löytyivät yllättävän hyvin sylkkärillä.

Keinu oli myös tosi vaikea. Sellaisessa paikassa, ettei koiraa päässyt saattamaan, vaan sen piti mennä itsenäisesti, taas kohti tyhjyyttä. Eihän me tuota olla treenattu ja vaikeaahan se oli, Rieha kääntyi keinulla takaisin ja rämäytteli sitä joka suuntaan. Siitä mentiin pimeään putkeen, johon saatoin viemällä putken keskeltä, hyvin sujui.

Siitä päästiinkin mukavaan tekniikkahässäkkään, joka sujui aika kivasti. Putkeen reipas lähetys ja rohkea liike seuraavalle hypylle, oikein hyvä. Siihen pakkovalssi-jaakotus, joka sujui tosi hyvin. Seuraavalle hypylle osumisessa Riehalla oli vähän vaikeuksia, kuulemma hieman paimenkaarrattaa. Siitä sitten seuraava hässäkkä, takaaleikkaus hypylle, puolivalssi ja sylkkärillä seuraavalle, sujui ihan ok.

Tiia sanoi taas kerran, että ei ole kyllä mikään helppo koira viedä. Tiedetään, tiedetään. Perusohjaus pitäisi saada sille kuntoon, että oikeasti kuuntelee mitä tehdään. Samoin tietysti kepit ja kontaktit itsenäiseksi. Lisäksi paljon palkkaa noille edessä oleville hypyille, ettei lähde kaarrattamaan ohi, vaan lukitsee seuraavan. Hyvä huomio oli se, että tokalla kierroksella R oli paljon enemmän hanskassa, kun oli jo päästellyt höyryjä ja tehtiin välissä tokoa ja paria tekniikkaa. Sitä ei ehkä kannata viedä ihan "kylmiltään" radalle.

Niin paljon opeteltavaa ja niin vähän aikaa, eikä näitä oikein pysty edes kotona treenamaan. Jotenkin aksa on ollut ihan lapsipuolen asemassa viime aikoina, pitäisi tsekkailla omaa asennetta varmaan eniten. Toisaalta olen miettinyt että jos en opi Riehaa viemään agiradalla, niin sitten en opi, enkä aio tehdä itseäni hulluksi sen kanssa. Muissa lajeissa treenataan sitten senkin edestä. Mutta ihan kiva, että saatiin vaikealla radalla myös onnistumisia!

-------------------------------------

Sitten siihen päälajiin, eli tokoon. Viikonloppu vierähti Leena "Lentsu" Välimäen tokokoulutuksessa Vihtavuoressa. Kummallekin päivälle oli varattu 40min henk. koht. aikaa ja ehdittiin katsoa mukavasti liikkeitä. Muiden liikkeistä oppi myös paljon ja tosi kivaa oli se, että mukana oli myös paikallaolotreeniä ja häiriötreeniä ryhmässä. Kiva viikkis ja sääkin suosi!

Lauantain ekassa setissä katsottiin Riehan liikkeestä istumista. Kerroin, että se on ollut sillä varma, mutta kokeessa ei ollut. Tehtiin koemainen suoritus ja istui ihan hyvin. Lentsun mielestä kokeen virhe saattoi johtua vaan omasta jännittämisestä ja sen takia erilaisesta käskystä, mikä on varmasti ihan totta. Toiseksi syyksi epäili sitä, että ei olla vähään aikaan treenattu liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, koska olen pelännyt niiden sekoittavan istumista. Tämä on kuulemma aivan väärä ajatus, kaikkia pitäisi treenata koko ajan, että koira oikeasti oppii erottamaan mitä tekee. Ihan perusteltu ajatus joo.

Alettiin työstämään tätä tekemällä vaihtoja satunnaisesti. Ja niinhän se istumisongelma tuli sieltä taas esiin. Treeniä nyt niin, että vaihtoja tulee satunnaisesti koiran ollessa liikkeessä (myös kierrot käy, jos ei halua seuruuttaa) ja ennen vaikeinta (istumista) tehdään kaksi kertaa seisominen, että nähdää kuunteleeko koira oikeasti. Jokaisesta onnistuneesta toistosta palkataan, vääriin ei reagoida. Eli tiivistettynä laitetaan koira tekemään hommia ja miettimään, mikä käsky tulee. Hyvä huomio tuli myös siitä, että kävelen hermostuksissa koko ajan kovempaa ja silloin istumiset huononee. Samalla äänenpaino nousee. Eli korostetun hidasta ja rauhallista menoa. Eikun treeniin siis.

Toisena liikkeenä lauantaina oli kaukot. Kerroin että kokeessa R ehti tehdä vaikka mitä ja sen, että se on lähdöissä vähän muissa maailmoissa ja sen takia eka siirtymä ei aina onnistu. Näytettiin yksi koemainen suoritus ja tietysti Rieha oli vieraskorea ja teki ihan pätevästi :D. Onneksi toistojen myötä saatiin ongelmatkin esiin, eli liikkuriin reagoiminen, maan nuuskiminen jätössä jne.

Lentsu ehdotti ratkaisuksi etupalkkaa, mikä oli ihan hauska ajatus. Eli nami maahan koiran eteen (eli liian kauas, ettei vedä puoleensa eli ihan siihen puolen metrin päähän) ja siitä tekemään. Tämä vaikutti Riehan lähtöihin heti ihan suunnattomasti, kaikki nuuskinta ja haahuilu jäi pois. Etupalkka myös jumitti sitä, eli kaikki liike jäi pois. Toki jumitus oli alkuun niin kova, ettei se meinannut nousta sitten millään, mutta matkaa lyhentämällä alkoi nousemaan. Ihan varmasti kun tottuu, niin pystyy kasvattamaan matkaa ja etupalkka kuitenkin jumittaa sen verran, ettei liiku. Oikein kiva idea ja Riesku oli selkeästi tosi hyvin kuulolla. Etupalkan laitosta voisi myös kehittää hyvin rutiinin kokeisiinkin.

Päivän päätteeksi tehtiin paikkamakuu. Rieha oli ollut aivan super. Lisäksi tehtiin häiriömakuuta niin, että rivistössa yksi koira teki luoksetuloa. Hyvin R skarppasi, eikä ollut lähdössäkään.

Sunnuntain ekana liikkeenä katsottiin seuruuta. Sanoin ongelmiksi käännökset, joissa pää minusta tipahtaa ja paikallaan siitymät, joissa painaa, plus sitten satunnaisen muun painamisen. Tehtiin koemainen pätkä, joka meni aika lailla niin kuin tekee, hyvällä ilmeellä, mutta painamista esiintyi ja pää meni alemmas käännöksissä.

Painamisesta Lentsu kysyi, että paljonko se minua haittaa. Sanoin ettei juurikaan haittaa, eli mieluummin otan sen ilmeen ja asenteen sekä painamisen, kuin sen että tulee sievästi. Lentsu sanoi että hyvä, anna sen painaa. EVL:n seuruut on niin pitkiä, että suurin osa koirista jättää painamisen siellä pois ja se ilme on kuitenkin paljon tärkeämpi asia. Ihmetteli myös että miten olen saanut kelpien painamaan, oli sitä mieltä että niiden ongelmat olisi ihan päinvastaisia. No joo, ihan kiva oli tämä kuulla, en nimittäin kauheasti jaksa siitä stressata ja minusta on itse asiassa vaan tosi kivaa että Riesku on niin asenteella mukana.

Mutta paikallaan siirtymät on kuulemma huonoja ja kävelen itse niissä ihan miten sattuu. Treenattiin niitä, oikealle menoon otettiin mukaan taka-askel ja se jo paransi menoa. Käännöksiin simppeli vinkki, hidasta hieman ja kerro koiralle mitä tapahtuu. Hitaassa kävelyssä käännökset olivat kuulemma kautta linja hyviä. Juoksuakin katsottiin ja siinä käännökset oli ihan kauheita, tosin ei ihan kauheasti niitä olla treenattukaan. Niihinkin vaan imutuspalkkaa ja varmaa asennetta.

Toisena liikkeenä halusin että katsotaan metskua ja sen palautusta. Näytettiin ja ravilla toi. Mentiin hypylle ja tehtiin hyppynoutona ja edelleen toi ravilla. Lentsu oli sitten sitä mieltä, että voittajan metskun antaisi olla tuollaisena ja evl:n hyppymetskun tekisi niin, että heittäisi kapulan vaan niin lähelle estettä että ei pysty näyttämään ravia. Eli oli hieman sitä mieltä, että tälle ei voi tehdä mitään. Tästä olin eri mieltä, koska R osaa myös palauttaa laukalla. Teki sitä ja tekee sen esim. iltaruuan kanssa. Eli jatketaan yritystä, ajattelin testata myös kiertojen kautta noita palautuksia.

Lentsu halusi nähdä vaikuttaako metsku ohjatun palautukseen ja tehtiin koemainen ohjattu. Ei olla vähään aikaan tehty, mutta niin vaan Rieha teki aika lailla täydellisen ohjatun. Merkille meni laukalla, mutta hallitusti ja ihan keskelle. Kapulana oikea, jonka haki täysä ja - palautti laukalla :). Eli siinä ei metskut näy ja tähän Lentsu oli tosi tyytyväinen.

Loppuun vielä ryhmäliikkeet. Ensin paikallaan istuminen, jota ei olla juurikaan tehty. Rieha oli kuitenkin ollut tosi hyvin, eli jatketaan vaan treeniä. Sitten paikkamakuu, edelleen hieno meno. Paikkamakuuseen tehtiin taas häiriötreeni, tällä kertaa niin, että Lentsu huuteli käskyjä ja heitteli kapuloita koirien takana. Häiriö ei haitannut Riehaa, tosin kerran sain sen itse nousemaan kun palkkasin huonosti.

Häiriötreenistä tehtiin vielä pari eri variaatiota. Ekassa koirat oli ympyrässä, oma koira jätettiin istumaan, lähdettiin itse kiertämään ympyrää ja muut häiriköivät ominen koiriensa kanssa tekemällä kaukoja ym. Rieha oli aivan pro, istui varmasti ja hyvin. Häiriköinä ollessamme testailtiin edellisen päivän kaukoja ja ne toimi todella hyvin. Jäävistä liikkeistä tehtiin myös häiriötreeni, eli rivissä tehtiin kaikki yhtäaikaa joku jäävä ja koirien piti tietysti reagoida vain omaan käskyyn. Vielä viimeisenä treeninä oli kaukojen häiriö, eli tehtiin kahdessa rivissä kaukoja koko porukan voimin ja lisäksi Lentsu kävi vielä huutelemassa käskyjä koirien vieressä. Rieha oli niin makea, ei reagoinut millään lailla mihinkään ja teki aivan täydellisiä vaihtoja etupalkan kera, jee!

Ilo ei vielä siihen loppunut, koska tehtiin vielä kaksi leikkimielistä kisaa. Ekassa määriteltiin Laukaan paras kaukokäskyjen tekijä ja toisessa Laukaan tottelevaisin koira ;).

Kaukokisa meni niin, että tietyltä viivalta kisattiin kenen koira tekee puhtaan vaihdon pisimmästä matkasta. Tultiin tässä kisassa toiseksi, kun tehtiin istu-maahan kentän toisesta reunasta eli varmaan jostain 30 metristä. Ja oltaisiin voitu kyllä vielä jatkaa, en usko että olisi ollut ongelmia pidemmästäkään matkasta, mutta kenttä loppui jo kesken.

Tottelevaisin koirakko määriteltiin leikissä, jossa mentiin koirien kanssa ympyrässä ja Lentsu huuteli käskyjä. Hitaimmin käskyn tehnyt tai väärän asennon tehnyt koira tippui. Avustaa sai ja pieni kilpailuhenki varmaan syttykin :D. Riehasta tämä oli tosi hauskaa ja loppupeleissä päästiin loppuun saakka, eli Rieha sai Lentsun antaman tittelin tottelevaisimmasta koirasta :D. Näinkin voi siis treenata :D.

Ai niin, Riehalla oli treeneissä joku ongelma kuononsa kanssa. Koitti raapia sitä kovasti ja välillä häiritsi ihan selkeästi. Minusta se oli joissain liikkeissä myös normaalia rauhallisempi, tiedä sitten johtuiko tuosta. Kentällä pyöri hulluna mäkäräisiä ja ampiaisia, eli ihan hyvin joku saattoi tuikata kelpiä kuonoon. Pikkaisen sillä oli huuli turvoksissa, mutta muuten oli kuitenkin ihan ok, eli seuraillaan.

Hauska viikonloppu!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Äksönpäivä ja tokokuvia

Maarit oli ottanut hienoja kuvia Rieskun voittajaluokan debyytistä. Iloinen mieli minusta näkyy :)

Seuruuta, huomatkaa hymyt :)


Pikkaisen painaa, mutta edelleen hymy huulilla


Luoksarin stoppi on aikalailla tasan siinä missä kuuluukin


Kuin myös eteentulo

 Ruudussa


Hyppynoudossa tarkkana



Metsku on korrektia menoa



Ja tunnarissa on ilo irti


Kiitos Maarit ihanista kuvista!

Tänään oli taas aivan ihana ilma ja sen kunniaksi vietettiin äksönpäivä. Aamupäivällä käytiin koko sakki lenkillä, Vesku ja koirat juoksi ja mie pyöräilin. Siitä päälle uimaan, hiekkarantaan ja kirkkaaseen veteen, olipa mahtavaa! Mulla on uudet kengät, joiden kanssa onnistui sekä uinti että vesijuoksu, eikä tarvinnut läträtä kenkien vaihdon kanssa. Katsokaa itse: http://www.onemoment.fi/

Uinnin ohessa piti hieman leikkiä VEPEä. Ohjelmassa siis hukkuvan pelastusta. Vesku sai olla ensin koekaniini. Hyvällä ilmeellä Rieha lähtee ja kiskookin kohtuu hyvin. Se päästää vaan herkästi irti, jos tassut ottaa pohjaan tahi hukkuva räpiköitsee enemmän. Mutta ei se ole kuin treeniä vailla, koko ajan paranee itsevarmuus. Miekin leikin kertaalleen hukkuvaa ja kyllä me rantaan asti selvittiin. Muuten Riesku ui seurana pitkiä lenkkejä, se on kyllä sellainen urheilija. Viimakin yllätti lähtemällä uimaan perään ja Tuike-parkakin koitti räpiköitseä, mutta tyytyi sitten jäämään rantaveteen, johon sitten heiteltiin lelua. Ihana aamupäivä!

Iltapäivästä ajettiin Raisan kanssa Vihtavuoreen. Riesku teki metskua, joka oli aikalailla kokeen toisinto. Pitää ottaa edelleen iltaruualla toistoja, josko sen laukan saisi sieltä kaivettua. Tunnarissa treenasin erikseen luovutusta ja siitä sivulle tuloa, ettei vaan enää koskaan käy niin kuin kokeessa. Hyvin toimi ja toimi myös liikkuroidussa koemaisessa. Liikkeestä istuminen sen sijaan oli edelleen hukassa, se on nyt jotenkin rikki. Treenasin sitä kiertojen kautta ja se voisi olla hyvä lähestymistapa, ettei tarvii koko ajan seuruuttaa. Välillä sujui ja välillä teki taas hienon näyttelyseisonnan. Loppuun vielä kaukoja, jotka on tällä hetkellä sellainen huuto-/nopeuskilpailu... Hirveän hauskaa sillä on.

Viima teki piitkästä aikaa avoimen liikkeitä. Taka-ajatuksena mahdollinen piirinmestiksissä varakoirakkona olemin. Kyllähän se ne muisti ja teki hyvin Viimamaiseen tapaan :D. Seuruussa saatiin hyvää pätkää, jäävät muisti, luoksari oli ok, samoin nouto, kaukoissa hieman jumia, mutta treenillä varmaan korjattavissa. Viimahan siis osaa kaiken, vire on se vaikeampi juttu. Nyt oli ainakin hyvä ilme ja kissanruokapalkka kelpasi.

Tuike rallyili. Koitin opettaa sille oikealla seuruuta ja sen lisäksi tehtiin avoimen kuvioita. Se on aivan huikean pätevä ja seuruukin on parantunut rallyilyn myötä aivan sikana. Ehkä mie tokossa vaan vaadin siltä liikaa, olin liian vakava ja unohdin kehua? Loppuun se vielä nouti metallia ja oli siinä oma pätevä itsensä.

Tokosta lähdettiin vielä viestimetsään. Otettiin neljä matkaa, ekalle tuli pituutta n. 150m, josta pitkä siirtymä, n. 250m ja kolmannen kerran vielä lyhyt siirtymä n. 50m. Matkalla oli useita polun ja crossimoporadan ylityksiä. Lisäksi viimeinen siirtymä kaarsi voimakkaasti vasemmalle, koska törmättiin rantaan.Ekalla ja tokalla matkalla Naru juoksi sen edellä, kolmannella matkalla Rieha juoksi ensin ja viimeisellä taas Naru. 

Rieha oli aivan liekeissä, ei meinannut pysyä housuissaan kun tajusi mitä tehdään.  Se lähti kuin tykin suusta (ärähdyksen kera) joka matkalle, eikä edes vilkaissut taakseen. Hienosti jäljesti meidät silloin kun tuli ekana, vaikka siirtymä suht vaikea olikin. Ja sen vauhti on aivan huikea. Eli aivan sairaan hieno meno! Tämän treenin isoin ongelma oli se odottelu, kun oli niin kovasti jo menossa, niin meinasi tulla aikamoista komennushaukkua. Eli ei pahalla mallilla ollenkaan, odottelut ehtii kyllä oppia :)!

tiistai 14. elokuuta 2012

Lisää vepeä ja välissä vähän aksaa

Piitkästä aikaa ajeltiin hallille ja Viima pääsi hommiin. Tauko ei ole ollut ainakaan haitaksi, niin kovasti se oli innoissaan. Lupaa hyvää syksyn kisastarteille :). Mie olen vähän suunnitellut että jos Viima kisaisi koko kisauransa JATtilassa, kun ei meillä suurempia tavoitteita ole, niin mikäs sen parempi paikka kuin oma halli. Jos meno jatkuu tälläisenä, niin mehän joudutaan pian sinne kakkosiin.

Rata oli tänään tämmöinen simppeli:


Viima handalsi radan hienosti. Putken ja puomin erottelussa meinasi alkuun mennä sekaisin, mutta sekin alkoi sujumaan. Ja millä ilmeellä se teki, ihanaa! Vauhtiakin riitti Viimalle oikein mainiosti ja häntä heilui. Eikun kisastartteja katsomaan!

Riesku teki saman radan. Se oli ihan liekeissä ja erityisesti pussi oli sen mielestä jotain parhautta, johon singottiin äänen nopeudella mistä päin vaan. Välillä pysyttiin radallakin. En jaksanut kuumassa hallissa jankata rataa kovin pitkään, joten keskityttiin vaan kontakteihin ja niiden vahvistamiseen. Ne on hyvällä mallilla, kunhan muistan vaan olla selkeä.

Tuike-pieni pääsi vielä rallytokoilemaan ja tehtiin erinäisiä kuvioita. Liittelin mukaan muutamia agiesteitä ja kivaa oli.

Hallilta ajeltiin vielä Harakkasaaren rantaan vepeilemään. Koska eilen tehtiin niin paljon, niin tänään päätin että otetaan vähän iisimmin. Tehtiin kivat ja helpot liikkeet ja hauskaa Riehalla oli. Veneestä hyppy 50 metristä oli kaikinpuolin hieno. Aallokkoa oli jonkin verran ja linja meinasi vetää kovasti vasemmalle, mutta niin se vaan tuli maalitolppien välistä. Toisena liikkeenä tehtiin esineen vienti. Ihan niin sähäkästi ei lähtenyt kuin eilen, mutta hyvin kuitenkin ja esine tuli täysiä kolmeenkymppiin. Mietin että jatkossa voisi kokeilla lähtöä niin, että vaan minä annan käskyn veneestä. Luovutus oli priima. Nämä on sillä hienosti hallussa! Muut liikkeet saavat hautua ensi kertaan.

maanantai 13. elokuuta 2012

Vettä pelastamassa koko sakin voimin

Pitkästä aikaa kunnolla VEPE-treeneissä. Edelliset treenit oli hieman nihkeät, mutta syykin selvisi sitten jälkikäteen, Riehalla oli jalassa haava. Ihmettelin kun se valjaita puettaessa nostanut jalkaa valmiiksi, niin kuin normaalisti, mutta en sitten tajunnut tutkia. Ei ihmekään, jos ei vesipelastus oikein maittanut.

Tämän päivän treenit meni sen sijaan hienosti. Päätin että otetaan vähän helpotuksia vaikeampiin liikkeisiin, ettei vaan se viime kerran huonompi fiilis jää päälle. R oli kyllä tänään jo ihan eri asenteella mukana, eli selkeästi oli vaan tuon kipeän jalan syy.

Aloitettiin veneestä hypyllä, lähes koematkasta. Hieno, ei mitään ongelmaa. Se on ihana, kun istuu veneessä niin tarkkaavaisena, mutta rauhallisena ja odottaa vaan käskyä. Ekalla käskyllä hienosto rantaan.

Esineen vienti tehtiin niin, että mie olin veneessä ja Anna lähetti. Lähes koematka tässäkin. Aivan erinomainen työskentely tässäkin. Anna antoi yhden käskyn rannasta ja mie toisen veneestä, tuskin tarviisi kumpaakin. Hienosti tuli esine käteen ja ehtipähän se tuoda sen vielä pari kertaa uudestaankin, kun soudettiin rantaan.

Veneen hakuun otettiin helpotusta, koska se oli se viime kerran vaikea juttu, eli lyhyt matka ja soudettiin avuksi. Rieha oli oikein pätevä, lähti heti täysiä ekalla käskyllä, ei päästänyt kertaakaan irti ja veti hyvin tuon matkan. Haetaan nyt sitä itseluottamusta vähän aikaa ja koitetaan välttää kovia nykäyksiä köydestä.

Hukkuneen pelastaminen oli myös listalla, pitkästä aikaa. Otettiin tähänkin vähän lyhyempi matka. Tässäkin R oli hienosti mukana ja lähti etenemään heti kun sai luvan. Ui reippaasti hukkuvalle ja tarttui leluun. Tässä tuli pari irroitusta, luulen että johtui hukkuvan polskinnasta, koska silloin kun tuli hiljaa perässä, niin veti hyvin. Mutta pääasia oli, että vaikka irrotti, niin tarttui heti ongelmitta uudestaan. Tästäkin jäi oikein hyvä fiilis, tarvitsee vaan vielä toistoja, varsinkin nyt kun taukoa on tullut.

Loppuun myös Tuike ja Viima pääsivät hyppäämään veneestä. Kumpikin suoriutui tehtävästä hienosti, ihan yllättävänkin reippaasti. Tuikesta ainakin tulisi vepevalio heti, kunhan veneen pelastaminen muutetaan barbieveneen pelastamiseksi ;).

lauantai 11. elokuuta 2012

Voihan voivoi

Tänään korkattiin Riehan kanssa voittajaluokka. Tuomarina oli Tommi Varis, tiukahko, mutta oikein rento ja mukava.

Pisterivi selostuksineen:

Paikkamakuu 10: Pätevä oli, vaikka oli aika kovassa vireessä kehään mennessä.

Seuraaminen 8,5: Tuomari kehui kovasti, vähennykset painamisesta. Itsekin olin tyytyväinen, teki hyvällä ilmeellä ja häntä heilui.

Liikkeestä istuminen 0: Tämä ei ollut todellista. Ainoa asia jota treenasin ennen kehään menoa ja meni ihan täydellisesti ja muutenkin on ollut varma kympin liike. Nyt oli sitten hieno seisominen. Annoin käskyn hieman väärällä äänenpainolla, johtuiko sitten siitä. Mutta harmi :(.

Luoksetulo 8: Tässä lähdössä säätö, kaksoiskäsky maahanmenoon. Muuten olikin lähes täydellinen liike, ihan mahtavat stopit!

Ruutu 9,5: Minusta aika täydellinen ruutu. Puolikas piste lähti vinosta perusasennosta lopussa, mutta ei se minun silmääni videolla ainakaan kauhean vinolta näytä.

Hyppynouto 8: Ohjaaja pilasi tämän. Eka heitto meni ulos kehästä, joten jouduttiin uusimaan ja siitähän lähtee heti se 2p. Uusintaheitto onnistui ja Rieha teki oikein hyvää työtä.

Metalli 9: Kapula jäi pystyyn ja vähän jännitti miten R sen ottaa. Tämä ei tuottanut kuitenkaan ongelmia ja nosti ripeästi. Laski reippaalle raville, minkä tiesinkin ja siitä vähennys. Luovutus hieno.

Tunnari 0: Nyyh, tämä kyllä oikeasti meinasi itkettää... Ihan täydellinen tunnari, hyvä vauhti, varma nuuskinta ja oman nosto, hieno luovutus... Sitten kun pyysin Riehaa tulemaan sivulle, niin se lähtikin hakemaan uutta kapulaa. Siinä jouduin sanomaan useasti ja nollillehan se meni. Ikinä ei ole tuollaista tapahtunut, mutta mietin että olenko palkannut sitä liikaa pelkästä luovutuksesta ja kun ei saanut kehuja, niin luuli että tuli väärä. Harmitti ja harmittaa vieläkin niin vietävästi... Huomatkaa myös, että tässäkään ei kapulat pysyneet käsissä ;).

Kaukot 0: Tämä oli melkeinpä tiedossa parin edellisen päivän perusteella. Useampia käskyjä, oma-aloitteisia vaihtoja ja päälle vielä liikettä.

Kokonaisvaikutus 9: Tuomari tuntui tykkäävän kovasti ja kehui ilmettä :).

yht. 187p. ja ei tulosta.

Tässä vielä video kokeesta:

http://youtu.be/9qrVfkLkJHM

Olihan siellä tosi paljon hyvää ja vire oli hyvä ja Riesku työsti hienosti. Sen kanssa on kyllä niin kiva kisata. Mutta kyllä se vaan silti harmittaa. Lähinnä nuo pari liikettä, jotka on treenin perusteella hienolla mallilla. Ja kun vielä laskee, että jos tunnari ja istuminen olisivat olleet kympit (johon olisi treenin perusteella ollut hyvät mahdollisuuudet ja kympillä minusta tunnarissa mentiinkin), niin ykkönen olisi tullut vaikka kaukot olisi nollilla olleetkin. Seli, seli ja muttakun, muttakun ärsyttää, kai se jotenkin nälkä kasvaa syödessä. Ei vaan, uuteen nousuun. Jos vaikka treenailisi noita kaukoja...

Tuomari vielä erikseen palkintojen jaossa kehui meidän ilmettä. Hällä on vissiin ollut kelpie joskus, kun sanoi omaavansa kelpien kanssa kisaamisesta kokemusta ja sanoi, että ilme on kelpin kanssa tärkeintä. Meillä se kuulemma näkyi :).

torstai 9. elokuuta 2012

Hiontaa

Viime hetken tuunaukset on tehty. Kotipihatreenissä ollaan tehty lähinnä luoksarin stoppeja, kaukoja, metskua ja seuruun paikallaan käännöksiä. Mukavaa menoa, erityisesti nuo luoksarin stopit kiertojen kautta on sujuneet hienosti.

Keskiviikkona treenattiin Jennyn ja Saijan kanssa Vihtavuoressa. Tehtiin koemainen kehään meno, jonka päälle muutama siirtymä paikasta paikkaan ja niistä palkka hyvästä kontaktista ja ilmeestä. Ja hienolla ilmeella R olikin. Siihen päälle ruutu, joka oli kympin ruutu, hieno ja vauhdikas. Liikkeestä istuminen oli myos priima. Tunnarissa ihan vähän maistoi yhtä väärää, mutta ei nostanut. Oma nousi sitten hyvin ja toi laukalla. Kaukoissa liikkui ehkä 10cm, se on paras mihin nyt pystytään. Mutta hieno ilme sillä oli läpi treenin! Vahvistelin vielä ruudun paikkaa muutamalla toistolla ja leikittiin ruudussa.

Tänään käytiin vielä Raisan kanssa Vihtavuoressa. Raisa liikkuroi taas sisääntulon, josta lyhyt pätkä seuruuta ja palkka tuli, kun oli niin hienolla ilmeellä. Hyppynouto oli hyvä muuten, mutta tuli ihan hinasen vinoon eteen. Metskun nosti hyvin, mutta tiputti raville palautuksen puolivälissä. Sille ei vaan nyt voi mitään, tulee kuitenkin niin lujaa ravilla kuin pääsee ja luovutus on hyvä. Kaukoissa sen sijaan tuli säätöä. Teki tosi hyviä siirtymiä, mutta ei malttanut odottaa seuravaa käskyä ja sen takia liikkui. Plus että alkoi sitten ennakoimaan tosi voimakkaasti, teki kyllä hienolla tekniikalla, mutta se ei oikein auta, jos tekee ilman käskyjä... Ilme oli edelleen hyvä, se on hieno homma.

Näillä mennään, muuta ei oikein voi. Kaukot on mitä on, katsotaan. Kunhan vaan ei itse ressaisi ja osaisi ottaa rennosti :). Riesku on kuitenkin niin pätevä eliö.

maanantai 6. elokuuta 2012

Loppuviikosta alkuviikkoon

Eilen vietettiin mökkipäivä. Siihen sisältyi perinteisesti paljon pihalla hengailua, pelloilla juoksentelua ja uimista. Tuikekin ui oikein pitkää matkaa, kun laitoin sen veteen laiturin päästä ja ui siitä aina rantaan. Riesku hyppi laiturilta ja Viima läträsi omaan malliinsa kaislikossa. Ihan mahtista siis.

Tehtiin Veskun kanssa Riehalle pieni viestitreeni mökkitiellä. Hyvin se tuntui juoksevan Veskullekin. Saatiin ihan tosi hyviä lähtöjä, ärähdys vaan kuului kun lähti juoksemaan. Kerran jäi hetkeksi miettimään minulta Veskulle päin, mutta ratkaisi asian itse ja jatkoi matkaa. Matkaa tuli siirtymän kanssa joku 250-300m. Katsellaan nyt sitten kuka sen toisena päänä on ja miten tehdään.

Mökiltä tullessa käytiin tekemässä vielä lyhyt treeni Vihtavuoressa. Kissanruokapalkalla koemainen seuruu, kaukot ja tunnari. Seuruu ok, hieman pää tipahteli, mutta paikka pysyi hyvin. Kaukot oli myöskin hyvät, liikkui yhdessä seisomisessa ehkä 20cm, mutta muuten pysyi ja malttoi. Tunnari oli kympin tunnari, varma nuuskinta ja palautus hyvällä laukalla. Tuntui että jäi oikein hyvä mielikuva tästä. Iltatreenissä vielä jokailtainen metsku, jossa vauhti on erinomaista iltaruualla palkaten :).

Tänään vedettiin kotipihassa pätkätreeniä. Kaukoissa palkkaa erikseen siirtymistä. Maltti oli kadoksissa, tähän liikkeeseen ei sovi se, että tehdään ekana. Eli jouduin sanomaan muutamaan otteeseen. Alkoi sitten korjaamaan ihan ok. Toivotaan että kokeessa vire on paremmin hallinnassa.

Luoksarissa pelattiin kiertojen kautta peliä, jossa stoppeja sekä eteentuloa satunnaisessa järjestyksessä. Hirrrveän hieno meno! Tämä on Rieskusta tosi hauskaa, kun saa kisata siitä, mikä liike tulee. Stopit oli priimaa, samoin eteentulot. Seuraamisessa treenattiin askelsiirtymiä ja käännöksiä. Loppuuun vielä pari liikkeestä istumista.

Vire on ainakin hyvällä mallilla koetta ajatellen. Ykkönen riippuu varmasti aika pitkälti siitä, onnistutaanko kaukoissa. Ne on vielä vähän sellaiset veitsen terällä olevat. No, onneksi tämä ei ole niin vakavaa :D.

perjantai 3. elokuuta 2012

Kiukulla ja ilolla

Jarin treeneissä vedettiin eilen tälläistä rataa:


Oli vähän ristiriitaiset fiilikset. Ekalla kierroksella tehtiin paljon pätkää ja R alkoi kiihtymään. Se alkoi mm. hyppäämään lähestulkoon A:n harjalta, ihan hullunkiilto silmissä. Sitten kun jouduttiin tekemään paljon toistoja, niin se alkoi väsymään ja menosta tuli vähän sinne päin-heittelyä. Plus että itseä turhautti kovasti, kun en vaan saanut jotain ohjausta kulkemaan. Piti jo ihan purkautua, että ei tästä tule mitään. Jari tsemppasi ja toiselle kierrokselle sain sellaisen kiukun päälle, että vedettiin rata lähes puhtaasti läpi. Selkeästi pieni tauko teki hyvää ja kun tehtiin väliajalla vielä tokoa, missä saatiin onnistumisia, niin ehkä se itsetuntokin vähän nousi. Ei se vaan ole helppoa tämä agiliitely...

Alkuun treenattiin kutsuhyppyä, jarrutusta muurille ja siitä niistoa puomille. Onnistuihan se Riehakin jarruttamaan ja kun tein jarrun tarpeeksi ajoissa (kun oli hyppäämässä 2-hyppyä) ja lähdin liikkeelle, niin niisto onnistui hienosti. A:n jälkeinen hässäkkä oli haastava. Ensinnä, piti jäädä kunnolla merkkaamaan putken jälkeinen hyppy, muuten tuli liikkeen mukana ohi. Pituudelta ei meinannut kääntyä millään, laukkoi vaan täysiä eteenpäin, jonka takia hyppäsi sitten 12-hypyn väärin päin. Tähän sovellettiin jonkinlainen jaakotus pituudelle, eli että olin oikeasti ihan selkä kohti 12-hyppyä, jolloin R hiffasi että pitää kääntyä. 13-hypyn jälkeiselle valssille tuli vähän kiire, mutta loppupeleissä sekin onnistui.

Puomin jälkeinen pätkä sujui parhaiten kun ohjasin vasemmalta ja tein vastakäännön 17-hypylle. Putken jälkeen piti linjata Riehaa ihan reippaasti kaarteeseen, että sai hyvän linjan muurille ja sen jälkeiselle hypylle. Pujottelun haki hyvin, kunhan jätin sille tilaa, tosin vauhti ei tänään ollut parasta, mutta pistetään se tauon ja monien toistojen piikkiin.

Eli ei se loppupeleissä niin kamalaa ollutkaan. Jonkinlainen kiukku vaan pitää saada päälle, että onnistuu...

Ne tokot sitten, ne sujui taas niin hienosti. Ihanaa että on joku laji, missä ollaan ihan samalla aaltopituudella! Kaukoja treenittiin pariin otteeseen, sekä hallin pihalla, että sisällä. Ekasta istumisesta sai palkkailla, mutta muuten oli aika priima meno ja piti vaihdot hyvin. Anna liikkuroi meille nopeasti myös yhden tunnarin, missä oma nousi varmasti. Pieni miinus siitä, että pyöräytti kapulaa suussa kun toi. Luoksarin stoppeja tehtiin putken kautta ja niissä oli hieno meno.

----------------------------------

Tänään sitten Vihtavuoressa kisatokoryhmässä. Alkuun ruutua, jossa ensin paikan hakua ja sitten lähetyksiä täydestä matkasta. Paikan haku onnistui tosi hyvin sekä lätkällä, että ilman. Lähetyksissä kaksi ekaa oli aivan priimaa, kolmannella jäi hieman liikaa etureunaan, joten tehtiin vielä lätkällä yksi toisto. Hitsin hyvin se kyllä bongaa ja hakee. Häiriökään ei haitannut, kaukalon reunalla oli kaksi pikkutyttöä, jotka toistelivat käskyjä ja ihastelivat Riehaa suureen ääneen. Tunnetusti pikkulapset on Riehalle pahoja (koska ovat niin ihania), mutta R ei kiinnittänyt lapsukaisiin mitään huomiota.

Seuraamisessa treenattiin lähtöjä ja niissä skarppina oloa. Hyvin nosti kontaktia ja alkoi myös pitämään sitä paremmin, vaikka kentällä alkoikin kova trafiikki. Siitä muutamat liikkelle lähdöt, tosi hieno meno! Liikkeestä istuminen perään, aivan priimaa.

Satun liikkuroi meille vielä tunnaria. Kolme toistoa. Eka oli hyvä, koitin hakea hieman lisää vauhtia palautukseen kissanruualla. Se toimikin, mutta oli hieman levottomampi nuuskimisessa, joten otettiin vielä kolmas. Ja se oli aika hieno! Tunnarille ei paljoa tämän enempää ehdi tekemään, nuuskii rauhassa ja oma nousee :)!

Kaukot sujui tänään sikahyvin. Vihtavuoren kentän kirous ekaan istumiseen ei vaikuttanut, oli tosi skarppina sen kanssa. Muutenkin pysyi hyvin paikallaan ja keskittyi siirtymiin. Ainoa, mikä saattaa tulla ongelmaksi on muualle katselu vaihtojen välissä. Jos sillä on katse muualla, niin joudun antamaan kaksoiskäskyn. Tätä pitäisi jollain saada skarpimmaksi, ettei ehdi katsella. Mutta muuten olin tyytyväinen menoon, tämä kun saataisiin kokeeseen!

Tuiken kanssa tehtiin rallytokoa ja muutamia tokoliikkeitä. Se oli aivan liikkuttavan onnellinen päästessään tekemään ja teki aivan sairaan hienosti. Se saisi kyllä niin kaikki söpöyspisteet, missä vaan, kun tekee hännäntöpö heiluen ja naama loistaen! Rally sujui hienosti ja päälle tehtiin vielä pari noutoa ja luoksarin stoppeja. Se oli niin ihana, niin suloinen ja niin pätevä, ei voinut kun vaan ihastella.

-------------------------------

Viima on muuten parantunut hienosti kurkku-/ruokatorven tulehduksesta. Se lopetti köhimisen melkein saman tien kun sai antibiootit ja on ollut muutenkin normaali.

Se oli ilmoitettu sunnuntaille Kuopion KV-näyttelyyn, mutta varoaikojen takia jää nyt väliin.Täytyy kyllä sanoa että vituttaa, 45e kankkulan kaivoon. Ihan älytön harrastus nuo näyttelyt ja ei edes saa rahoja takaisin lääkärintodistusta vastaan, mikä on ihan älytöntä. Syynä 10 päivän antibioottikuuri, joissa on viikon varoaika, Viiman kuuri siis on loppunut keskiviikkona. Eikä koirassa ole niin mitään vikaa, jolla koitettaisiin sairasta koiraa viedä näyttelyyn. Perhana.