Päivän treenilöt

Toinen setti metskun palautuksia iltaruualla takana ja meno on aivan huikeaa. Nostaa välittömästi ja palauttaa ihan täysiä. Kolme toistoa taasen, kaksi suoraan ruualle ja kolmas luovutukseen. Aivan sairaan makeaa!

Tänään käytiin myös Vihtavuoressa treenimässä. Aloitettiin seuruulla ja ilmetreenillä. Hyvä meno, ei ihan niin tarkkaa kuin voisi olla, mutta ilme on nyt se pääasia. Päälle vielä liikkeestä istuminen, joka oli sekin hieno.

Ruudussa tehtiin taas paikanhakua ja tuntuu pelaavan. Hyvin haki ilman lätkääkin ihan keskelle. Onhan se kuitenkin varmempi, että menee ihan keskelle kuin reunaan, vaikka sisällä onkin.

Tunnarista kaksi toistoa. Oma nousi todella varmasti, olin todella tyytyväinen. Tähänkin tuli palautukseen vauhtia, kun palkkasin vähän reippaammin.

Kaukot oli tämän päivän ongelma. Eka istuminen tuotti taas vaikeuksia, liittyykö tuohon kenttään jotenkin? Sitä jankattiin ja lopulta onnistui. Muut siirtymät meni ihan ok, mutta vähän kurjaa jos liike nollautuu ekaan siirtymään. Ihme jumitus, mutta ei auta kuin treenata :).

Tuomarin suosikki ja täydet pisteet puolen askeleen päässä

Saatiin Tuikkusen kanssa peruutuspaikka tämän päivän rallytokokokeeseen. Nyt oli tuttu halli ja ilmakin hieman viileämpi, tosin vettä tuli muutamaan otteeseen ja ukkonenkin hieman jyrähteli. Fiilis oli kohdillaan edellisen päivän perusteella ja hyvä meno jatkui! Tämän päivän rata oli tälläinen:

Tuike oli niin innoissaan ja niin mukana. Tuntui että kaikki kyltit menivät hienosti ja kontakti ei tippunut kertaakaan, eikä hihna kiristynyt. Viimeisellä kyltillä olin jo ihan haltioissani, niin hyvä fiilis meillä oli. Yksi askel ja perusasento. Kaksi askelta ja perusasento. Kolme askelta ja perusasento... eikun... en enää ollut yhtään varma montako askelta otin. Siinä vaiheessa en myöskään älynnyt, että kyltti olisi kannattanut uusia ja mentiin maaliin.

Saatiin heti kovasti kehuja että näytti tosi hyvältä ja että sata pistettä ei varmasti ole kaukana. Hyvältä se tuntuikin. Sitten tuomarin sihteeri tuli antamaan noottia, että mikä ihme se viimeinen askel oli, eli en ollut ottanut kunnon askelta. Tästä hyvästä kyltti oli väärin suoritettu, josta rallyssa lähtee kymmenen pistettä. Sitten kun näin tuloksen, 90p., tajusin että täydet sata pistettä olivat tuon puolen askeleen takana. Siinä vaiheessa teki mieli kyllä läimiä itseä oikein kunnolla... Koira oli niin mahtava ja ohjaaja mokailee.

Mutta kuitenkin, Tuike sai heti perään toisen hyväksytyn tuloksen pistein 90/100! Päivän kruunasi vielä se, että tuomari antoi meille Tuomarin suosikki-maininnan, kehuen menoa todella iloikseksi ja Tuikea superihanaksi :). Arvostelulappuunkin oli kirjattu hymiön kera että superihana! Ja olihan se, tämä on kyllä niin Tuiken laji ja se on niin pätevä pieni eläin. Se sai huikean määrän kehuja tärpäkästä ja iloisesta menosta myös katsojilta. Täytyy koittaa se viimeinenkin ykkönen hakea ja miettiä niitä ylempiä luokkia.

Superihana valepentu ja tuomarin suosikin lahja

Riehan kanssa käytiin illalla vielä Närhen Hannan koulutuspäivässä.

Paikkamakuu: EVL:n malliin maahanmenot ja Riesku olisi kovasti halunnut reagoida muiden käskyihin. Se oli myös jonkin verran siirrellyt jalkojaan ja heilutellut korviaan. Ei sillä ole aikomustakaan lähteä, mutta vähän saisi olla levollisempi. Tosin nyt otin sen makuuseen suoraan autosta ja se oli ehkä vähän liian kovasti vireessä. Mutta tähän voisi ottaa treeninä makuuta kotosalla ja näkyvillä, että pääsen puuttumaan noihin härväämisiin.

Metalli & hyppynouto: Metskun reippaaseen palautukseen katsottiin keinoja. Saatiin hyvät vinkit lelulla palkkaukseen. Siirrän lelun nyt leuan alle/treenilivin sisään ja tarkoituksena saada eteentulosta peli, jossa koiran kanssa kisataan kumpi ehtii eka. Lelu annetaan niin, että koira saa itse kurkottaa ylös ja tiputtaa kapulan. Tämä tuntui pelaavan hyvin, vaikka ei ihan heti laukkaa saatukaan esiin. Hannan metsku oli Riehasta jotenkin ällö ja myös toinen tehnyt koira hieman kammosi sitä, vaikka toisella teki hienosti, eli siinä saattoi olla ihan jotain ihmeellistä hajuakin?

Hyppynoudossa Rieha vaihtoi myös raville palautuksen puolessa välissä. Puhuttiin siitä, että onko Rieha alkanut aijaamaan noutoja ja sen takia hidastelee. Rieha on saanut taas kesällä leikkiä vähän turhan paljon paimenkoiraleikkejä, joissa saa kytätä, eli ihan hyvin se on voinut siirtyä tokoonkin? Yleensä palkkaan sitä lelulla näissä ja Hanna ehdottikin että vaihtaisin palkan ruualle, kunnes vauhti palaa.

Tehtiin illalla metskua vielä kotona Hannan neuvoilla. Loppupalkaksi ruoka minun taakse ja laitoin vielä yhden kierroksen maalarinteippiä metskuun, nopean noston auttamiseksi. Tehtiin kolme toistoa ja jokainen tuli laukalla, kaksi ekaa sai juosta suoraan kupille, kolmannella otin luovutukseen.

Ruutu: Hanna totesi tässäkin että Rieha saattaa aijata ruutuun menoa, kun hakee oikeaa reunaa eli haluaa mennä banaanilla. Tähän korjaussarjana paikanhakua kosketusalustan kanssa. Jätin koiran ruudun sisään ja sai hakea siitä paikkaa. Välillä otettiin lätkä pois. Sitten siirryttiin koematkaan, ensin lätkällä ja sitten ilman. Riesku haki aivan täydellisen paikan, eli oikein hyvä korjaussarja.

Kaukot: Tehtiin pari settiä ihan koemaisena. Riesku teki aika kivasti, ihan sillä tasolla, millä ollaankin. Ekassa sarjassa aloitettiin seisomisella, jossa liikkui hinasen, mutta sen jälkeen pysyi. Puhuttiin seisomisen käskyistä ja käsimerkeistä ja päädyttiin että niitä voisi vielä koittaa rauhoittaa. Hyvänä vinkkinä tuli myös se, että kun jumpataan läheltä, niin houkuttelen koiran namilla etupainotteiseksi seisomisissa. Jumpassa se kun ei tule niin etupainotteisesti kun olen lähellä, mutta kaukana ollessa etupainotteisuus taas tulee esiin. Näin se joutuu oikeasti miettimään sitä takapään paikallapysymistä myös jumpassa. Lisäksi hyvä muistutus tuli siitä, että muistan treenata myös kestoa käskyjen välillä.

Tuiken rallytokouran virallinen startti

Tänään osallistuttiin ensimmäisiin virallisiin rallytokokisoihimme. Päivä oli kuuma ja meidän suoritusvuoro toiseksi viimeisenä lähes kolmestakymmenestä koirakosta. Tuike läähätteli kovasti, vaikka juotin ja koitin sitä kastellakin.

Rata oli tällättinen:

Radalle kun päästiin, niin Tuike oli oma innokas itsensä. Ihan samanlaista fiilistä ei ehkä saatu kuin edellisissä möllikisoissa, mutta hyvä fiilis kuitenkin. Varsinkin kun hallin pohja tuntui vetävän kovin monen koiran nenää puoleensa. Rata meni hyvin ja pysyin itse kärryillä missä mennään, eikä suurempia virheitä sattunut. Tuloksena olikin sitten 97/100p. eli hyväksytty tulos ja vielä ihan reippaasti!!! (Lajia tuntemattomille, hyväksytty tulos on siis 70p.).

Kolme pistettä lähti hihnan kiristymisistä, mutta tosiaan muuten tehtiin kaikki liikkeet niin kuin pitääkin. Tuike taisi olla tällä sijoituksella viides. Palkintojen jaossa tuomari vielä erikseen kehaisi meitä, kuulemma iloista ja yhteistyö on hyvää :). Niinhän se on, parhaimmaan Tuike on niin pätevä pieni eliö. Tästä on hyvä jatkaa rallyuraa :).

Tuiken valepentu-look sai taas kovasti kehuja ja onhan se ylisöpö. Eräskin vanhempi pariskunta tuli kyselemään minkä ikäinen pentu se on ja Tuike sai extrakehut tärpäkästä ilmeestään ja innostaan tehdä. Valepentu valloittaa :)!

Riehan koemainen voivoi

Tänään Laukaassa vedettiin läpi tälläinen, kun kehäkin oli valmiina. Parissa kohdassa palkkasin sitä, mutta muuten koitin vetää koemaisesti. Aika hyvä treeni, näkee tasan, mitä pitää treenata!

Paikkamakuu tehtiin yhden koirakon kanssa. Oli napsinut mäkäräisiä, muuten ok. Ötökät ja Riehan isot korvat ei ole paras mahdollinen yhdistelmä...

Seuraaminen oli ilmeltään minusta hieno, jee! On siellä vielä hieman epätarkkuutta, mutta paljon tasaisempi on. Ja ilme on pääasia. Liikkestä istuminen oli hyvä: Luoksariin oli ihan sikatyytyväinen, näillä treeneillä aika napakka ja hyvä ilme. Ruutuun oli myös tosi tyytyväinen, tosin meni aika reunaan, eli keskikohtaa voisi vahvistaa.

Metallissa se teki sen, mitä on tehnyt nyt treeneissäkin. Tiputti ja komensi (tämä on minusta vauhtinoutojen peruja, odottaa että saa lennosta palkkaa). Mutta kun palkkaa ei tullut, niin ratkaisi homman ihan ilman lisäkäskyjä ja päätti tuoda. Metsku ehkä vähän heijastui muihin noutoihin ja niissä palautteli ravilla. Hyppynoudossa en ollut siihen tyytyväinen, mutta tunnarissa saa ravata näillä treenimäärillä, kunhan nenä on auki ja sehän oli. Yksi asia mikä toimii on tuo perusasentoon tulo takaa, ei yhtään vinoa pa:ta, eikä yhtään törmäilyä :).

Kaukoissa paketti oli jo vähän liian auki ja Riehaa alkoi häiritsemään pörräävät mäkäräiset jo liikaa. Istumisessa sillä oli jumi jo ennen kehään menoa, enkä saanut sitä korjatuksi, vaikka palkkailin istumisesta monta kertaa. Muutenkin ei oikein keskittynyt ja vaihdot jäi epäpuhtaiksi. Se oli kuitenkin ainut puhdas nolla tässä treenissä eli ihan tyytyväinen olen. Veikkaan että kakkostulokseen oltaisiin tällä menolla päädytty?

Parasta oli, että Riehalla oli kiva ilme, häntä heilui ja naama nauroi. Saisihan se varmaan olla tarkempi monessa kohtaan, mutta ehditään me vielä hioa. Katsokaa vaikka:



Oikein hyvä treeni. Ilme on edelleen ykkösasia treenilistalla, mutta sen lisäksi kaukojumppa jatkuu. Metskuun pitäisi kehittää nyt superpalkka ja sen saa vasta kun tuo loppuun saakka. Muuten ylläpitoa ja hauskanpitoa :).

Agin paluu

Juoksutauko ohi ja sopivasti alkoi myös ohjatut treenit pyörimään agissa. Tänään treenin veti Laura ja ohjelmassa oli ohjaustreeniä radan sijaan. Minua etukäteen hieman hirvitti kuinka käy, koska R oli aivan liekeissä hallin pihassa. Yllättävän hyvin handlattiin, eikä koirakaan pahemmin sinkoillut (tosin puri miuta kerran kädestä lelua ottaessaan ja kivoja mustelmia alkaa nousta kämmenselkään).

Eka ja toka ohjaustreeni toteutettiin neljällä hypyllä, jotka oli neliön muodossa. Ensin tehtiin välistä vetoja. Näissä suurin ongelma on se, että R leiskauttaa hypyn niin pitkälle, että sieltä on vaikea tulla enää väliin. Mutta mie kehityn ja aloin käyttämään suhinaa lyhyen, kääntyvän hypyn merkiksi ja se toimi! Saatiin aika kivaa menoa, tosin ohjauspuolissa oli hieman eroja. Mutta päästiin koko ympyrä loppuun ja se on meille saavutus :D.

Toisena treeninä tehtiin takaakiertoja. Tämä toimi edellistä paremmin, koska kierrot R osaa ja menee hienosti läheltä siivekettä. Ja minua kohti hypätessään se ei voi leiskauttaa ihan niin pitkälle.

Kolmas treeni oli putkeen irtoamista eri kulmista ja etäisyyksistä. Tämä ei tuottanut Riehalle ongelmia ja haki putken hyvin yli 90 asteen kulmastakin. Tosin ihan samanlaista vauhtia sillä ei ollut kuin pienemmistä kulmista, eli sitä voisi treenailla halutessaan.

Agiliitelyn ohessa treenattiin tokoa ja Riehan asenne oli ihan kymppi plus. Luoksarista treenasin erikseen loppuosaa, jossa sivulle tulo takakautta alkaa olemaan aika hieno. Tällä hetkellä vaikuttaa että oli ihan hyvä idea vaihtaa se ja osaahan se edelleen tarvittaessa tulla myös suoraan sivulle. Stoppeja treenattiin myös, otin vauhdittajaksi ja palkaksi putken, josta R sai aina juosta. Kovasti oli intoa, mutta ei ihan malttanut kuunnella ja moni seisominen meni maahanmenoksi. Maahanmenot oli kyllä sitten hienoja, mutta hauskaa että homma on nyt kääntynyt päälaelleen, kun ennen seisominen oli se juttu.

Kaukoista alan olla jo ihan pikkaisen ylpeä. Siis ei ne todellakaan ole mitkään täydelliset, mutta ollaan edistytty huimasti. Kasvatin taas matkaa ja R teki hienoja vaihtoja ja jos jotain pientä liikettä tuli, niin korjasi hyvin. Metallikin nousi tänään ongelmitta ja liikkeestä istuminen sujui. Sikahyvä fiilis!

Eilen ja tänään

Eilen päästiin pitkästä aikaa VEPE-treeneihin. Aloitettiin veneen haulla, joka ei tänään sujunut kovinkaan hyvin. R leikki hyvin köydellä ja lähti hyvin hakemaan, mutta kun veneen paino nykäisi, niin päästi irti, eikä oikein halunnut ottaa köyttä enää uudestaan. Tuntui muutenkin että ei ollut ihan parhaassa fiiliksessä ja usko ei sitten riittänyt. Helpotettiin hommaa ja Rieha haki pelkkää köyttä, jossa oli perässä painona kanisteri. Tämän hakeminen onnistui hienosti. Nyt vaan pitää helpottaa sille paljon, että saa itseluottamusta hommaan.

Toisena liikkeenä tehtiin esineen vienti. Vesa oli veneessä ja mie rannalla. Tarvitsi useamman käskyn lähtöön, mitä ei aiemmin ole ollut, mutta esineen vei hyvin kolmeenkymppiin. Tajusin vasta jälkikäteen, että aiemmin mie olen ollut veneessä ja niin se varmaan kannattaa tehdä jatkossakin, minulle päin se luultavasti lähtee hanakammin. Muutenkin pitäisi tässä lajissa selkeyttää toimintatapoja, nyt mennää välillä vähän liian ex tempore-meiningillä.

Tänään ajeltiin Vihtavuoreen treenaamaan. Tuiken kanssa tehtiin rallytokoa, suunnittelin sille pienen radan, jossa kaikenmoista ja törppöjä siellä tällä häiriönä. Tuike suoriutui tästä tosi hyvin ja teki ihanalla asenteella. Hyvähyvä!

Riehan kanssa aloitettiin seuruulla, jossa oli asenne kohdillaan. Hieman liikaakin, kun meinasi vähän painaa. Keskityttiin erityisesti tempon vaihtoihin ja niissä pään ylhäällä pysymiseen. Hidas kävely on minulla aika kökköä, pitäisi saada joku ulkopuolinen katsomaan miltä se näyttää. Seuruusta jatkettiin liikkeestä istumiseen, joka oli hieno.

Ruudussa annoin sen kerran bongata oma-aloitteisesti ja kerran vein lelun ruutuun ja mentiin sinne leikkimään kimpassa. Hyvä asenne! Sitten otettiin metallia, jossa sorruin jankkaamaan ja asennekin alkoi rakoilla. Rieha teki pari kertaa sitä, että meni kapulalle ja jäi sinne haukkumaan. Perhana. Koitin nollata ja siirryttiin tunnariin. Oma nousi hienosti, meni tosi ravilla, mutta se saa nyt olla niin. Kaksi toistoa tästä.

Lopuun kaukoja ja näissä ollaan edistytty niin paljon! Koitin kasvattaa matkaa koematkaa ja ongelmana oli enemmän se, että tarvitsi useamman käskyn seisomisiin, mutta ei se mitään, koska pysyi vaihdoissa paikallaan. Ja kun vähän treenattiin, niin alkoi myös reagoimaan käskyihin. Jee!

Päivällä kävin vielä tekemässä Rieskulle jäljen nurmikolle. Pituutta jonkin verran, namia joka askeleella, mutta väleissä muutamia tyhjiä. Hyvin sujui, pysyi jäljellä ja meno oli muutenkin ihan buenoa. Mutta on tämä vaan tylsää, mulla ei ole kyllä mitään intoa vetää näitä nurmikkojälkiä. Taidan olla kohta vaan ihan huono ohjaaja ja siirtää jäljen metsään ja alan opettamaan sille keppejä. Metsässä on sentään jotain äksöniä...

Tuike kävi korjaamassa Riehalta jääneet namit ja se olisi niin peltojälkikoira! Se meni joka askeleen, nenä tikaten, rauhassa ja varmasti. Ihana pieni :D.

Hoitokoira, kipeä koira ja mallikoira

En muistanut viime postauksessa kertoa että Naru tuli meille hoitoon viikoksi. Ihan hyvin on neljän koiran lauma tullut taas toimeen, tytöt pitää jöötä ja Naakka tottelee. Muutenkin Naru on ollut kiltti hoitolainen.

Hoitopäivien aikana on tullut taas todetuksi, että Narussa on niin paljon samaa kuin Viimassa. Huomaa siis, että on samanrotuisista sukulaiskoirista kyse. Ensinnäkin hoitotoimenpiteitä inhoavat kumpikin. Narulla on ollut useampi punkki ja niiden irroittelu on sen mielestä aivan kamalaa. Sitten kun yksi punkinpurema oli vielä hieman tulehtunut, niin sen puhdistus vasta kamalaa olikin. Ihan samanlainen drama queen-meininki on Viimalla, Naakalla tosin ehkä vielä hitusen enemmän (ihan selkeästi joku miehinen juttu :D).

Toinen juttu minkä havannoin oli kun annoin koko sakille tavalliset nahkaiset luut. Kaikki ottivat ne ilolla vastaan, mutta porokoirien käytös olikin sitten ihan omanlaistaan. Rieha ja Tuike alkoivat syömään omia luitaan samantien, porokoirat taas kuskasivat omansa jonnekin huoneen nurkkaan ja kävivät makuulle niiden viereen. Sieltä ne seurailivat tilannetta, odottaen että milloin yksinkertaisemmat eliöt syövät omat luunsa ja ovelat porokoirat voivat ilkkua niille kokonaisilla luillaan. No, porokoirat ei sitten luita syöneet. Muitakin pikkujuttuja on, sukupuolierot tuovat sitten oman höystönsä.

Mutta ihan hyvin sen neljäkin koiraa handlaa (teidä sitten onko Vesku samaa mieltä :D).

Sitten se sairastapaus. Viima alkoi MEJÄ-kokeen jälkeen illalla kakomaan, ihan kuin sillä olisi jotain kurkussa. Tätä jatkui lauantai-illan ja sunnuntain, öisin tuntui olevan vielä pahempaa. Muuten oli ihan ok yleiskunnoltaan, eli ei lähdetty päivystykseen viemään. Sillähän oli viime viikolla tosi raju oksentelukohtaus, eli oksenteli koko yön limaa ja tuntui olevan tosi kipeä. Ja kun nyt tuntui että kakominen ja liman oksentelu jatkui, niin Vesku käytti Viiman eläinlääkärissä. Diagnoosiksi se sai kurkunpään-/ruokatorven tulehduksen, johtuen luultavasti tuosta rajusta oksentelusta. Se sai siihen antibiootit ja päälle vielä jotain vatsaa rauhoittavaa lääkettä. Toivottavasti nyt niillä hoituu kuntoon. Muuten Vimps on onneksi ihan hyväntuulinen.

Eilen oltiin Riehan kanssa Laukaan koiraharrastajien junnuleirillä. Mie kouluttelin tokoa ja Rieha toimi esimerkkikoirana. Oli muuten hirmuisen päteviä nuoria koirineen, olin ihan positiivisesti yllättynyt. Rieha hoiti oman osansa pätevästi ja päästiin samalla treenaamaan hyvässä häiriössä. Rieha teki lähinnä seuruuta, ruutua ja alokas-/avoimen luokan hyppyä. Seuruusta tehtiin yksi liikkuroitu koemainenkin pätkä ja meno oli hyvää. Vissiin se myös näytti siltä, koska Rieha sai ihastuneita kommentteja kovasti. Rieha sai olla myös Maaritin mallikoira fysioterapiaosuudessa, hieman tuli sanomista että se on toiselta puolelta jäykempi eli ohjaaja yrittää taas ottaa venyttelyt tiuhempaan tahtiin.

Mutta pikkukelpi teki oikein positiivista peeärrää, taas kerran :).

Voihan metsäneläimet ja voihan Vimps

Tänään MEJÄ-koe Uuraisilla. Mie raadoin niska limassa yövuoroja, joista syöksyin suoraan ensin perjantaina tekemään jälkiä ja sitten tänään jäljestämään. Hullun hommaa. Eikä edes tuloksilla juhlittu, perhana.

Meillä kävi mahtava tuuri ja saatiin ykkösjälki, eli ei odottelua ja aamusta lämpötilakin on kelistä riippumatta hyvä. Vimps olikin tosi hyvässä vireessä jo laukaustestiin mennessä, ihan eri mielellä kuin viime kokeessa. Häntä heilui ja se paineli menemään hyväntuulisena.

Lähdettiin jäljelle ja Viima aloitti niin hienon jäljestyksen, ettei ikinä. Sen vauhti oli täydellinen ja se meni tarkalla maavainulla, nenä koko ajan maassa. Siinä vaiheessa olin jo aivan innoissani, tämä vaikuttaa hyvältä. Jäljestys jatkoi varmana ihan suoran loppuun saakka, mutta sitten tajusin, että se on vaihtanut verijäljen jonkun muun elukan jäljeksi, koska matka vaan jatkui. Se kiersi ja kaarsi, palasi lopulta takajäljelle, jonka selvitti hienosti itse ja otti oikean suunnan palaten jäljelle. Valitettavasti se meni edelleen kulmasta yli ja jatkoi tämän mystisen riistaeläimen jäljestystä. Hukka.

Kulmalta jatkettiin ohjatusti. Mutta edelleen Viimalla oli mielessä vaan se ylimääräinen jälki, eikä se lähtenyt etenemään olleenkaan ja palasi taas samalle riistajäljelle pyörimään. Se oli ihan todella määrätietoinen ja ihmetteli, kun ei menty perässä. Toinen hukka.

Sitten päästiin taas matkaan ja nyt edettiin hieman pidemmälle vaikeassa kivikkomaastossa. Kivikko muuttui kosteikoksi, jossa Viima otti taas jonkun todella varman jäljen ja kolmas hukka. Eli siinäpä se koe sitten oli. Loppumatkan Viima tietysti jäljesti oikein hienosti sorkalle saakka.

Tulosta ei siis saatu ja juuri kun kehuin, että tähän mennessä on aina kuitenkin tulos ollut plakkarissa. Eihän näille mitään voi, mutta vähän ehkä kuitenkin harmittaa. Täytyy kyllä edelleen myöntää, että ei me olla kyllä ehditty edes harjoittelemaan, eli ehkä ei voi olettaakaan että homma menisi paremmin kuin viime kokeessa. Saa nähdä riittääkö ohjaajalla enää kunto käydä kokeissa tänä vuonna, meinaavat olla hieman rankkoja viikonloppuja nämä.

Tässä vielä tuomari Kari Mujeen selostus kokeesta:

Huolellisesti ohjattu lähtö. Viima aloittaa rauhallisen ja tarkan maavainuisen jäljestyksen. 1. osuuden lopulla se ottaa riistajäljen, jota pitkin kuma oikaisten ja laajalla kaarella ympäri, hetki paluujälkeä, suunnan korjaus ja uudestaan kulman ohi hukkaan. Palautus kulmalle, josta jäljestys jatkuu hetken, mutta riistajälki vie uudestaan hukkaan. Uusi yritys, jälleen tovi tarkasti, mutta kosteikossa päättäväinen poistuminen jäljeltä ja koe keskeytetään. Tuoreet riistahajut veivät tuloksen.

Tuomari sanoi, että eka suora oli täydellistä jäljestystä, mutta eipä se nyt ihan kauheasti lohduta.

Riesku oli mukana ja tallasin sille tuloksia odotellessa jäljen sellaiseen peltomaiseen metsäaukkoon. Pituutta sille tuli n. 50m ja se vanheni 1,5h. Kasvillisuus oli siinä välillä aikamoista ja ajattelin, että noinkohan tämä onnistuu, mutta Rieha hoiti homman hienosti. Se nosti jäljen ja jäljesti ihan todella varmasti ja rauhallisesti, huomattavasti rauhallisemmin kuin lyhyessä heinikossa. Pari kertaa se tarkasti jäljen ulkopuolta, mutta palasi jäljelle pelkällä pään käännöllä. Lopussa oli namipurkki, jole pyysin maahanmeno, josko vaikka miettisi niitä ilmaisuja johonkin väliin. Riehan jäljestys näyttää kyllä hyvältä, tekisi mieli vaan mennä sinne metsään ja äkkiä kokeisiin.

Viestitreeniä

Tänään tuntui että viestitreeneissä oli idea hienosti selvillä. Vissiin viime treenin muistuttelu teki tehtävänsä. Haettiin myös vähän sitä matkaa, minkä vielä juoksee ilman ongelmia.

Eka matka oli n. 200m, johon siirtymä n. 50m. Maasto oli sellaista vähäkasvuista kangasmetsää, joka tosin siirtymälle muuttui peltomaiseksi tiheäkasvuiseksi. Ekoilla matkoilla Naru juoksi ennen Riehaa. Meno oli ihan sikahyvää, Rieha oikein hinkusi takaisin ja lähti todella hyvin. Viimeiselle matkalle siirryin takaisin reiluun 200 metriin ja R juoksi tämän ilman Narua. Tosi hyvin sujui tämäkin. Tosin minulta lähtiessa koitti ensin lähteä taaksepäin, siis sinne mihin ensimmäinen siirtymä tehtiin. Eli sillä oli selkeä idea siitä että tuolla käytiin. Lähti siitä kuitenkin nopeasti etenemään oikeaan suuntaan.

Mutta tosi hyvä treeni! Yhtään ei ollut epäröintiä lähdöissä ja oli hieno nähdä, että juoksi noin hyvin ilman Naruakin. Veikkaan että olisi tällä ilmeella juossut pidemmänkin matkan, koska epäröintiä ei ollut yhtään. Oli myös hauska, kun kuulin Riehan tulevan siirtymän jälkeen siitä, että se nuuski niin kovasti eli teki ihan tosissaan hommia. Pätevä pieni eläin!

Keskiviikkona

Nyt sitä videota luoksaritreenistä. Ainakin on kivvoo, jos ei muuta. Onkohan tuo kiertämisen ennakointi osa sitä meidän tottelemattomuusongelmaa :). Maahanmenot oli tänään hieman hakusassa ja sitten ne sujuikin jo niin hyvin, että seisominen unohtui. Tasapainoilua :).



Luoksaritreeniin yhdistettiin taas tunnari ja oma nousi hienosti. Ehkä se vaan vaatii toistoja ja toistoja että varmuus löytyy?

Päivällä käytiin Aholaidassa treenamassa kera Annen ja Rokin sekä Sadun ja Naavan.

Riesku aloitti hyppynoudolla. Eka oli aika lailla kympin suoritus. Päätin kokeilla sitten kunnolla vinoa heittoa ja sehän juoksi suoraan hypyn ohi. Tätä treenailtiin ja mielestäni saatiin hyvin muistuteltua että hyppy kuuluu tehdä kumpaankin suuntaan. Lisäksi sivulle takaakierto alkaa sujumaan jo liikkeeseen yhdistettynä, katsotaan mitä siitä loppupeleissä tulee.

Seuruuseen tehtiin häiriötreeniä, eli Satu sai häiriköidä minkä ehti. Aika hyvin R alkoi skarppaamaan, vaikka alkuun pää meinasi pyöriä. Luoksarissa tehtiin jättöihin jännitystä, eli leluun hetsausta ja vapautusta leluun jo matkalla. Kaukot sujui kokonaisena liikkeenä aika kivasti muutamasta metristä, tuntui että keskittyi ja malttoi paremmin, kun tehtiin monta vaihtoa peräkkäin enkä aina palkannut yhdestä. Loppuun vielä paikkamakuu Naavan ja Rokin kanssa, siinä ei ollut ongelmaa.

Tuike pääsi tekemään myös häiriköidyn seuruun. Se oli ihan hirmupätevä, ei paljon saatu pikkukoiraa hämääntymään. Toisaalta, sillä ei sellaista hinkua ihmisten luokse olekaan kuin Riehalla. Mutta oikein kiva treeni ja tehtiin muitakin rallyjuttuja.

Viima pääsi kentälle leikkimään Rokin kanssa ja se oli aivan innoissaan. Tuntuu että sterkkauksen jälkeen se on kuin pikkupentu ja pari veti oikein mukavaa hammaspainia. Naavalle sen sijaan piti ärähtää, pöllö koira. Raisa ja Milla pyörähtivät kentällä myös ja Viima sai toteuttaa ykkösrooliaan lapsen viihdyttäjänä ja saipa Milla Viimankin jo tekemään kaukokäskyjä. Siitä käytiin vielä Annen ja Rokin kanssa lenkillä, eli oikein mukavasti tekemistä.

Tokopoliittisesti epäkorrektia

Huomaa, että ollaan tehty ilmetreeniä seuruuseen ja jätetty tekniikka vähemmälle. Samalla on palannut meidän vanha ongelma eli painaminen. Mutta on sillä ainakin vire kohdillaan, tosin ei tämä ehkä tokoon kovin korrektia ole. No, onneksi sen saa aika nopealla treenillä korjattua, kunhan vaan jaksaa palkata takakautta. Ja mieluumminen pieni porsas kuin hieman tippuva kontakti ja korrekti paikka. Tässä pieni pätkä, jossa jopa pahimmat porsailut on sensuroitu (herkimpien tokoiljoiden ei varmaan kannata edes katsoa :D). Ja kyllä me se painaminen taas korjataan. Sitten kun se tekee tuolla ilmeellä poliittisesti korrektia seuruuta, niin jei :D.


Luulin kuvanneeni videon myös meidän luoksaritreenistä, mutta se olikin vissiin kadonnut bittiavaruuteen. Harmi, oli nimittäin sikahyvää menoa, tehtiin stoppeja puunkierron kanssa. Pitää koittaa huomenna videointia uudestaan. Mutta ilme oli niin kohdillaan ja vauhti makea ja stopitkin toimi. Luoksariin tuo keuliminen kyllä sopii.

Tunnarissa se nosti tänään kerran väärän. Sen jälkeen oma nousi taas. Ongelmallista. Etsitin sillä sitten vaan yhtä kapulaa nurmikosta ja se löytyi hienosti ja ongelmitta. Kakeissa mentiin vanhaan malliin.

Ohjaajalle piiskaa ja Tuikelle möllirallyvoitto

Sunnuntaina treenattiin Raisan ja Annan kanssa Killerillä. Olin suunnitellut, että tehdään koemaista ja nimenomaan ilmettä. Suunnitelma hyvä, toteutus ontui ja olen henkisesti ruoskinut itseäni tästä kovasti. Siis miten vaikeaa voi olla suunnitella treeniä kunnolla, siis niin, että tiedän mitä teen jos joku ei suju ja en lähde soveltamaan keskeneräisiä juttuja?

Minulta siis unohtui ehkä koemaisen treenin ykkösjuttu, eli että siinä ei aleta treenaamaan, koska kokeessakaan ei treenata. Pahinta tässä oli, että Riesku teki hienosti viimeiseen liikkeeseen asti ja sitten päätin alkaa treenaamaan ja uusimaan. Eli pahimmassa tapauksessa koiralle jää mielikuva siitä, että ihan sama miten hyvin tekee, lopussa ei saa palkkaa ja vapautusta, vaan aletaan jankkamaan ja saattaapa siellä tulla pari toruakin. Siis argh, piiskaa, piiskaa ja kaikki treenikamut saa jatkossa potkaista, jos toimin näin!

Onneksi Rieha ei ole lannistuvaa mallia ja videoltakin näkyy, että se vaan yrittää, vaikka ei suju. Noin hyvän koiran kanssa saa ohjaajakin olla vähän tyhmä, eri asia onko se sitten hyvä vai huono asia...

Aloitettiin treeni koemaisella sisääntulolla, josta mentiin seuruun aloitukseen. Vapautin sen tästä vaan hyvästä kontaktista ja pätevänähän se siinä oli. Siitä mentiin liikkeestä istumiseen. Äsköinen fiiliksen nostatus näkyi seuruussa eli meinasi keulia. Annoin käskyn istumiseen aika myöhään, mutta reagoi siihen hyvin.

Luoksetulo tehtiin läpijuoksuna, koska en halnnut vielä ottaa stoppeja. Alussa tuli pieni sekoilu, liikkuri unohti kysyä ollaanko valmiita ja koska ei vielä olla evl:ssä, niin ei me ihan oltu. Tästä syystä maahanmenoon tuplakäsky. Videolta näkee myös hyvin Riehan reagoinnin liikkurin käskyyn, eli nytkähtelee, nytkähtelee. Tätä pitää ottaa taas treeniin. Itse luoksetulo on hyvä (tuollaiseen vauhtiin olen minä aivan tyytyväinen, en tiedä sitten ihan huipputasolla). Eteentulo on hyvä, mutta sitten päätän koittaa saada sitä tulemaan sivulle takakautta. Ei olla vielä treenattu tarpeeksi ja eihän se onnistunut. Suoraan sivulle tullessa se vähän pomppaa.

Metalli oli tänään aika hieno, siihen olin kovasti tyytyväinen. Lopussa se takaa sivulletulo olisi kuitenkin tässäkin toimivampi. Ruutu oli aikalailla kympin ruutu, hienoa! Loppu on parantunut ihan sikana, ei keuli, mutta tulee hyvää vauhtia.

Sitten se murheenkryyni eli tunnari. Tämä on sujunut kotona tosi hyvin, mutta vissiin nyt kenttäolosuhteissa ei ollutkaan varma. Tuuli oli myös kova, tuntui ettei R saanut ollenkaan hajua omasta. Eli väärä nousi (ja toi sen myös epävarmasti, kun tiputti, eli selkeästi tiesi itsekin että nyt meni pieleen) ja sitten aloin jankkaamaan. Ja eihän se oma sieltä noussut. Kovasti R yrittää ja ihan positiivisesti se kuitenkin suhtautuu. Mutta olisi voinut treenata jolloinkin muulloin. Epävarmuus näkyi myös treenin jälkeen kun kokeiltiin uudestaan, oma nousi, mutta kapula sai hammasta aika tehokkaasti.

Kokonaisuutena oli kuitenkin ihan hyvä nähdä missä mennään. Luoksari, kaukot ja tunnari on vielä kesken. Muuten se teki ihan hyvällä ilmeellä, vaikka välillä toivoisin hieman enemmän keskittymistä, erityisesti noihin jättöihin ja lähtöihin. Kupla ei ole vielä ihan täysillä rakentunut. Mutta häntä heiluu ja se on pääasia!



Tänään tehtiin hieman palauttelevaa tunnaria. Oman löytymisessä ei ollut mitään ongelmaa, eikä se ollut  mitenkään paineistunut. Ei pureskellut kapulaa, tosin palautti herkästi ravilla, mutta se sallittakoon, kunhan nenä pysyy hereillä tässä vaiheessa.



Lisäksi vielä kaukoja, joissa näkyy meidän taso aika hyvin. Intoa on, malttia ei vielä niin paljon. Kyllä se kovasti tekee ajatustyötä aina silloin tällöin, mutta välillä unohtuu. Ja kyllä, takapalkka tai edes taakseheitettävä palkka toimisi tuossa paremmin...



Ai niin, treenattiinhan me vielä viestiä. Matka n. 500m ja Rieha juoksi Narun perässä. Tai juoksi sitten kun sitä ensin vähän muistutti. Viimeinen matka antoi kuitenkin jo kovasti toivoa. Jatketaan siis harjoituksia.
---------------------------------------------

Tuike-pieni pääsi tänään loistamaan rallytokon möllikisaan Muurameen. Osallistuttiin sekä alokasluokkaan, että avoimeen luokkaan. Jälkimmäisen säännöistä ei tosin ollut juuri mitään käsitystä ja tulipa siellä pari ihan uutta liikettä, jotka opeteltiin siinä n. 5min ennen kehään menoa :D.

ALO-rata oli tälläinen, vedettiin se siis kisanomaisesti läpi:

Sieltä tuli joku miinuspiste hihnan kiristymisestä ja jossain kohti Tuike arpoi sivulletuloa. Mutta hienolla ilmeellä se veti ja lopptuloksena 96/100p. ja sillä saatiin ykkössija. Tämä on kyllä niin Tuiken laji ja ohjaajakin alkaa jo tämän alokasluokan hiffata, eikä esim. jouduttu uusimaan yhtään kylttiä.

AVO-rata näytti tältä:

Ihan uutena juttuna tuli kyltti 13, jossa koiran piti sivulla ollessa nousta istumasta seisomaan ja sitten koira kierrettiin. Ok, Tuike osaa kyllä kaukokäskyt, mutta ei sivulta. Tehtiin tätä pariin otteeseen ja radalla se sujui ihan täydellisesti, vähänkö olin ylpeä! Kyltti 14 oli myös uusi tuttavuus, eli hyppy. Mutta eihän hyppäämisessä ole mitään ongelmaa, tosin hyppy meinasi Tuikea houkuttaa jo ohikulkiessa.

Jos eka rata meni hyvin ohjaajalta, niin tällä radalla noottia tuli senkin edestä. Ei ole kyllä helppo laji tämä. Taputtelin reiteen, otin pieniä askeleita väärissä kohdissa, uusin yhden kyltin ihan liian myöhään... Parissa kohdassa Tuiken asento oli liian takana ja eteentuloissa se jäi hieman vinoon, kun en saanut avustaa enää apuaskeleella. Suurin osa vähennyksistä kuitenkin ohjaajan mokia ja tuloksena 66/100p. Mutta kokeilemaan mentiin, kun ei treenattu olla ja Tuike teki hienoa työtä iloisella ilmeellä. Se selvitti jopa houkutuksen, jossa oli noutokapuloita ja makkaraa :). Hieno pieni koira!

Treenit vaan sujuu

Kotipihatreeni on jatkunut, useampia pieniä pätkiä ja ilmettä. Juoksut alkaa olemaan loppusuoralla ja niistä johtunyt pienoinen haahuilu on jäänyt pois. Muutenkin Riesku alkaa olemaan normaali, iloinen itsensä, juoksut saa sen nimittäin aina hieman pahantuulikseksi. Ei se oikein muuten näy, mutta tykkää olla enemmän itsekseen ja on tarkempi omasta tilastaan muiden koirien kanssa.

Mutta ne treenit. On sujuneet ihan sikahyvin ja ilme on ollut huikea. Seuruussa ollaan tehty intervalliseuruuta, eli vaihdellen palkkausta eri pituisista pätkistä. Lisäksi olen naksutellut pään ylhäällä pysymisestä täyskäännöksissä. Alkuun ollaan haettu myös jännitystä leluun hetsaamalla ja on toiminut hyvin. Samaa ollaan tehty myös luoksarin jätöissä ja ilme on niissäkin mainio. Vauhti on selkeästi kasvanut näiden avulla. Siitä huolimatta tulee hyvin eteen.

Luoksarissa ollaan hiottu myös sivulletuloa takakautta, katsotaan miten etenee ja missä vaiheessa uskaltaa ottaa kokeeseen. Stoppeja tehtiin nyt pelkkien kiertojen kautta ja niissä on ollut juuri oikea meno, vauhti on hyvä ja stopit tulevat hienosti etupäällä jarraten. Ehkä se ei olekaan mahdotonta saada kiitolaukka-luoksetuloa hyvillä stopeilla?

Kaukkojumppa myös jatkuu. Seiso-istu-tekniikka on parantunut. Se on melkeinpä alkanut jo liioittelemaan taaksepäin menoa ja saattaa peruuttaa metrin verran, kun on niin tosissaan. Mutta kaukoissa en ole yhtään huolissanin peruuttamisesta, eteenpäin tulo kun on ehkä se yleisempi ongelma :).

Toinen kulkee ja toinen ei

Ajeltiin uuteen paikkaan tekemään viestiä. Päätettiin tehdä Riehalle pidempi matka, vaikka ei saatukaan muita koiria mukaan juoksemaan. Käpöttelin siis sellaiset 450m b-pisteelle. Reitti meni ihan järven vierestä ja Riehalla oli kova hinkun järveen, eli hieman oli ehkä ajatukset muualla. Maasto oli myös paikoin vaikeampaa kuin mitä Rieha on aiemmin tehnyt, kun selkeää polkua ei mennyt ja matkalla oli kunnon ryteikköä.

Lähetin Riehan ja tuntui että lähti hyvin. Mutta palasi sitten parinkymmenen sekunnin päästä. Eli oli käynyt jo suht pitkällä, mutta sitten oli tullut tenkkapoo. Jäi seisomaan jonkin matkan päähän ja siitä lähetin uudestaan. Nyt alkoi mennä jo ilikikurisuuden puolelle, eteni vaan n. 10m ja jäi sinne heiluttelemaan häntää. Raisa antoi ääniapua ja mie hieman ärähdin, niin silloin lähti. Laitettiin se vielä takaisin b-pisteelle ja sielläkin päässä oli ollut lähtö hieman tahmeaa.

Riehalle tekisi niin hyvää saada joku juoksemaan sen edellä. Ja vissiin on nyt vaan otettava tiukempi linja noista palaamisista. Ehkä seuraavalla kerralla voisi pidempään matkaan ottaa myös helpomman maaston ja selkeämmän linjan, niin ei tulisi kerralla montaa vaikeutusta.

Tokotreenitykset useammassa osassa sen sijaan sujuivat hienosti. Jatkettiin edellispäivien linjoilla, tunnari sujuu, kaukoissa mennään parempaan suuntaan koko ajan ja lelun kanssa haettiin jännitystä jättöihin ja lähtöihin.

Erävoitto tunnarista

Jatkettiin eilisen ideoilla ja vähän omilla pohdinnoilla tänään. Luoksariin haettiin sitä vauhtia ja intoa ja sitähän saatiin. Työstin Riehalle lisää vihesuhinaa ja leluun hetsausta ja sillä sai aikaan hyvin tärppänä olevan kelpien. Tänään pidin huolta, että pyydetyt käskyt myös tehtiin loppuun saakka :). Mutta olipa kivaa, riekuttiin ja hömpättiin. Siirsin tuota jännityksen hakemista myös sivulla oloon ja Riesku oli niin tarkkana.

Tunnaria tehtiin tänään 5 toistoa, joista 3 koemaista. Se on hieno!!! Menee ja tulee vauhdikkaasti, eikä väärät maistuneet ollenkaan! Luovutuskin sujui. Tuntuu että tunnari alkaa olla selätetty, toki vielä pitää siirtää se isompaan häiriöön.

Kaukoja otettiin pariin otteeseen myös. Välillä on tosi hienoa menoa, välillä meinaa unohtua. Käytännössä se menee niin, että yhden kerran joudun huomauttamaan, jonka jälkeen taas muistaa ja malttaa. Se on tästä kovasti innoissaan, häntä vaan heiluu ja sen takia ei aina alkuun oikein malta. Onneksi se korjaa nopeasti ja ihan selkeästi kuitenkin tietää, mitä halutaan.

Seuruuseen haettiin ilmettä, erityisesti täyskäännöksiin, joissa pää meinaa tipahdella. Vaatimisella ja palkkaamisella saatiin aika kivaa menoa. Treenaaminen on vaan niin hauskaa!

Tuike rallytokoili pätevänä ja koitinpa tehdä sille tunnariakin. Mutta vissiin se menee niin, että kun yksi osaa, niin toinen unohtaa. Tuike nimittäin tärppäsi niin tohkeissaan, että ei haistellut ollenkaan ja otti aivan satunnaisen kapulan ja toi sen ihan onnessaan. Hassu :D. Viima teki kiertoja ja stoppeja sekä kaukoja ja tunnarikapulan etsintää nurmikosta. Viimamaista oli se.

Tokokouluttautumassa

Tänään osallistuttiin Riehan kanssa Taskisen Satun tokokoulutukseen. Ihan hyvä treeni oli, vaikka ohjaaja oli aika väsynyt. Myös Rieha oli selkeästi vähän juoksutohinoissaan, eikä normitreenimoodissa, ja tärppipäivissähän se varmaan onkin. Saatiin ongelmakohtia esiin normaalia enemmän tämän takia. Satu puhui mm. Riehan häiriöherkkyydestä, mitä en allekirjoita ollenkaan normaalisti, mutta tänään se sitä kyllä oli. Mutta ihan noin yleisesti, häiriötreeniä pitäisi ottaa enemmän, siinä Satu oli kyllä aivan oikeassa.

Luoksarissa R esitti erinomaista stoppien ennakointia, joten stoppien sijaan otettiin ensimmäiseksi työstön aiheeksi ennakointien poissaamisen ja vauhdin lisäämisen. Tehtiin siis pelkkiä läpijuoksuja tässä vaiheessa. Tämä vähän itseä mietitytti, sillä myönnän että olen ihan tarkoituksella laskenut Riehan vauhtia, että saisin sen paremmin stoppaamaan. Ennakointia en toki hyväksy, mutta reipas laukka on riittänyt minulle kriteeriksi. Ihan vaan sen takia, etten usko osaavani opettaa sitä pysähtymään terävästi jos se tulee kiitolaukkaa hullun kiilto silmissä. Ihannehan se olisi ja jos mietitään huipputason koirakoita, niin sieltähän ne piste-erot lopulta tulee. Sen sijaan uskon että peruskokeissa luoksarista saa hyvät pisteet, jos koira tulee reipasta laukkaa, tempo ei muutu missään välissä ja stopit toimivat. Mutta hyvää mietinnän aihetta... olenko ihan turhaan laskenut viettiä vai onnistuisinko kuitenkin tekemään sellaisen täysillä sinne ja takaisin-luoksarin? Ja mietintää myös vähän siihen, missä ne meidän tavoitteet loppupeleissä on. Oikeastihan tuollaisen koiran kanssa ei jää koiran ominaisuuksista mikään kiinni, mutta riittääkö minun taidot ja into, onkin sitten jo ihan eri asia...

Siinä olin kovasti samaa mieltä, että jätöissä Riehan ilme saisi olla terävämpi. Siihen tuli hyvä vinkki koiran lelulla hetsaamisesta siihen tilaan, että se melkein on lähdössä. Siitä sitten saa luvalla ampua leluun. Riehalla toimi hyvin, senhän saa lelulla maaniseksi aivan ongelmitta. Tarkoituksena siis tässä opettaa koiralle joku vihje tuohon hetsaamiseen, jonka voisi sanoa kokeessakin ja koira jäisi perään kytistämään milloin saa lähteä.

Stoppeja tehtiin sitten ensi kierron kautta. Siinä saatiin hyviäkin toistoja, mutta myös sitä ennakointia. Lisäksi tehtiin namipeliä, jossa koiraa juoksutettiin kahden ohjaajan väliä, välillä vaan läpijuoksuja, välillä stopaten. Tässä palkka tulee välillä ohjaajalta ja välillä apparilta. Satu sanoi, että Riehalle kannattaa tehdä mahdollisimman erilaisia ja hauskoja luoksarileikkejä, ettei se opi ennakoimaan tapahtumia.

Loppuun katsottiin seuraamista, jossa kerroin meidän ongelmasta eli siitä että seuruu on alkanut olemaan kokeissa hyvin epätasaista. Ja saatiin sitä myös esitettyä, myönnän itse jännittäneeni jonkin verran olla siinä kaikkien katsottavana, eli varmaan tuli aika hyvä koefiilis. Tässä puhuttiin sitten tuosta häiriöherkkyydestä, johon tehtiin kontaktitreeniä. Samaa ollaan tehty Hannan opeilla ongelmitta, muttei taas vähän aikaan. Rieha oli ihan hämättävissä, kun Satu söi namia sen edessä ja minua alkoi vaan naurattamaan, eli ehkä ihan ei oltu parhaassa moodissa kumpainenkaan.

Samalla keskusteltiin myös siitä, että Rieha ei ota minua aina kauhean tosissaan. Tämä näkyy seuruussakin siinä, että jos sitä ei huvita (oppii koetilanteen olevan tylsä), niin se ei sitten pistä parastaan, kun tietää etten vaadi parempaa. Myönnän sen olevan totta ja samaahan sanoi myös Oili valmennusrenkaan koulutuksessa (jossa R teki töitä ihan kympillä ja seuruu oli juuri niin hyvää kuin R osaa, mutta silloin se komensi väleissä ja vaati minulta lisää hommia eli koitti kuitenkin itse määrätä tahtia). Riesku on kuitenkin jonkin verran camel boots-nainen ja osaa myös käyttää hyväkseen lepsuilua. Eikä se ole maailman pehmeinkään eläin, eli puolittaiset ärähtelyt ei juuri sen maailmaa hetkauta. Normaalisti tämä näkyy enemmän tuona komentamisena, tänään se oli osaksi sitäkin, mutta enemmän kuitenkin haahuilua (johtuen varmasti niistä juoksuista) ja käskyjen puolittaista noudattamista. Lähinnä minun pitäisi olla sen kanssa selkeämpi, eli jos jotain sanotaan, niin se myös tehdään. Sama pätee niin seuruuseen kuin käy siihen-käskyyn. Tiedetään, kun vaan aina muistaisi tehdä sen myös käytännössä...

Treeni ei todellakaan ollut meidän parasta esitystä, mutta eiköhän se näissä ole tarkoituksenakin. Kympin liikkeitä ei varmaan kannatakaan esittää. Vaikka saatiin aika tiukkaakin palautetta, niin oli siellä hyvääkin joukossa. Käsissä on kuulemma todella hyvä koira (siis todella hyvä) ja tottahan se onkin. Ehkä mie en vaan ajattele itseäni vielä tarpeeksi hyvänä kouluttajana ja aseta niitä tavoitteita kunnolla. Samalla sitten tulee vähän lepsuiltuakin, kun se ei ole niin vakavaa ja sehän on vielä ihan pentu ;).

Ai niin. Jätin pystykorvat tarhaan treenien ajaksi. Kun tulin takaisin, niin Viima juoksi kuusiaidan läpi vastaan. Tässä vaiheessa kylmäsi jo sydäntä, kun Tuikea ei näkynyt missään. Onneksi se sitten jostain talon suunnasta kirmasi täyttä vauhtia kun kutsuin. Olin vissiin itse jättänyt tarhan oven huonosti auki ja pystykorvat olivat löytäneet vapautensa. Toivottavasti eivät olleen kovin pitkällä käyneet, tosiaan pihassa olivat silloin kun palasin  eli tämä puoltaisi sitä että eivät ole uskaltaneet kauas poistua. Ja onneksi mitään ei ollut sattunut. Huh, huh, väsymys kostautuu, kun huolimattomuus on tätä tasoa...

MEJÄ-kokeessa miljardin ystävän kera

Viikonlopun ohjelmaa mahtui MEJÄ-koe ja työvuoro. Tämä tarkoitti sitä, että menin lauantaina jäljentekoon klo 9, josta pääsin kotiin klo 17 ja siitä töihin klo 19. Sunnuntaiaamuna pääsin töistä klo 7 ja koe alkoi klo 8. Kotona olin siinä 18 maissa. Siitä voi jokainen laskutaitoinen laskea montako tuntia unta viikonloppuun mahtui. Ja jos ei laskeminen onnistu, niin voin kertoa että hyvin vähän :). Sen sijaan tilalla oli hullun lailla metsässä rämpimistä, kuumuutta, mäkäräisiä, hyttysiä ja paarmoja.

Kerrotaanpas sitten ne koekuulumiset. Viima sai jäljen 5 ja itse opastin viimeisen jäljen eli 6. Eli tietysti oltiin loppupäässä. Yöllä oli satanut vettä ja metsä oli märkää. Aamu oli vielä suht ok, mutta ennen puolta päivää alkoi aurinko paistamaan ja lämpötila kohoamaan. Kosteasta metsästä oli tulossa sellainen kiva trooppinen paratiisi ja ukkosen pystyi oikein aistimaan. Ja kun se vielä kuorruttaa järjettömällä määrällä lentäviä öttiäisiä, niin ai että, millainen keli meidän jäljelle.

Otin Viiman autosta ulos ennen jälkeä ja se oli ihan sekaisin paarmoista. Sitähän pisti ampiainen pari kesää sitten ja sen jälkeen se on kehittänyt isoihin lentäviin ötököihin jonkinlaisen pakkomielteen ja metsästää niitä aivan maanisena. Nyt en meinannut saada sitä edes syömään kissanruokaa, koska se kiinnitti kaiken huomionsa pyörimiseen ja leukojen louskutteluun noille ötököille. Siinä vaiheessa ajattelin, että mitähän tästä vielä tulee...

Jäljelle lähdettiin ja edelleen Viima ehti napsia ötököitä. Kuitenkin kun tultiin metsään, niin sen huomio alkoi kiinnittymään oleelliseen ja sain roikkua liinassa ihan tosissaan. Alkumakaukselta se lähti vauhdikkaasti ja varmasti etenemään. Vauhti oli jopa isompi kuin viime kokeessa, jossa siitä jo huomautettiin, eli koitin roikkua liinassa ja hidastaa menoa parhaani mukaan. Vimps oli hyvin itsevarma ja veti ilmavainulla. Ekan suoran loppupäässä tuli ryteikkö, jossa lähti pois jäljeltä, edelleen hyvin itsevarmanan. Aikamme siellä pyörittiin ja hukkahan siitä tuli.

Siitä lähti taas varmasti, mutta jonkun ajan päästä meni taas jäljen sivuun ja löysi mm. jonkun hajun, minkä päällä piti kieriä. Tässä vaiheessa se myös pysähteli, napsi ötököitä ja heilutteli minulle häntää kysyvästi. Ajattelin että tästä tulee toinen hukka, mutta sitten Viima ikään kuin heräsi ja veti ihan suoraan takaisin jäljelle. Ekan kulman se oikeastaan vaan käveli yli. Valitettavasti se toinen hukka tuli sitten jonkin ajan päästä. Pitkässä heinässä oli selkeästi jonkun jälki ja Vimps lähti seuraamaan sitä.

Toiselta hukalta palattuamme jäljestys parani ja vauhtikin alkoi olemaan jo järkevä. Toisen suoran loppu meni hienosti ja makauksen merkkasi pysähtymällä muutamaksi sekunniksi. Kulman selvitti kaarrattamalla. Loppusuoran se meni hienosti nenä maassa ja kävelyvauhtia, mutta alkoi kyllä näkymään että puhti oli jo loppumassa, kun häntäkin oli jo alhaalla. Kaadolle se tuli hieman sivusta, mitä ei ole sattunut koskaan aiemmin, eli siitä voisi päätellä että haju meni kosteassa metsässä jotenkin erilailla?

Kaadolla näkyi että Viima oli jo ihan puhki. Se peittää sorkan aina sammaleeseen, mutta nyt se vaan nuuski sitä ja jäi möllöttämään paikalleen. Eli ekojen suorien vauhti kostautui kuumassa. Mutta pääasia että loppuun päästiin. Tiesin jo, että kahdella hukalla homma on menetetty.

Illan päätteeksi oli palkintojen jako ja keli oli ollut selkeästi haastava muillekin. Avoimen luokan koirista 3/6 sai tuloksen ja niistä vain yksi oli ykköstulos. Viimalle AVO3 ja 25p. seuraavalla Olavi Nurmirannan arvostelulla:

"Viima ohjataan jäljelle, jota se etenee sekä maa- että ilmavainua käyttäen. Ensi osuuden puolivälissä laaja koukkaus jäljen sivuun ja etenee takajälkeen, hukka. Ennen kulmaa myös koukkaus veriuralta ja paluu kulmalle. Toinen osuus muuten tarkasti, mutta osuuden loppupuolella suoraviivainen poistuminen uralta, mistä hukka. Toisen kulman Viima selvittää laajasti rengastaen. Makaukset voisi merkata paremmin."

Selkeästi oli Viimalle haastava keli, mutta sellaista se on. Parin viikon päästä uudestaan, jos vaan toivun tästä viikonlopusta :D. Katsotaan jos vaikka ehdittäisiin treenaamaan ennen seuraavaa koetta... Noille kulmille ja makauksille pitäisi tehdä jotain.

Aikaa vaan kotipihatreeniin

Työt haittaa harrastuksia, mutta pari sanaa silti. Riesku on treenannut joka ilta kaukoja ja päälle tunnaria, luoksaria ja seuruuta. Kun ei muualle ehdi, niin sitten hiotaan. Kaukoissa olen edelleen positiivisella mielellä, sillä on hyvä fiilis ja yritys. Vire vaikuttaa tekemiseen, eli jos on kovasti innoissaan (eli tehdään ulkona, eikä muuta ennen), niin alkuun meinaa stepata. Mutta onneksi kestää sanomisen hyvin ja sen jälkeen miettii ja yrittää uudestaan, jonka jälkeen steppaaminenkin yleensä jää. Seiso-istu on ehkä se vaikein, välillä se menee mahtavalla tekniikalla, mutta välillä liikuttaa takajalkoja. Tähän vaikuttaa paljon oma käsimerkki, jos saan tehtyä sellaisen kunnon heittävän eleen, niin koirakin suorastaan hujahtaa taakse. Eli se on vielä eniten kesken.

Tunnari sen sijaan on aika hienolla mallilla, väärien maistelu on vähentynyt huomattavasti, vaikka olisikin korkeassa vireessä. Sillä on myös hyvä ilme, menee itsevarmana ja nostaa oman heti. Luoksarin stopeissa ollana pelailtu namipeliä ja mielessä erityisesti ne maahanmeno. Ihan se ei vielä heittäydy niin täysillä kuin voisi. Pitää tämä ottaa ainakin esiin maanantaisessa Taskisen Satun koulutuksessa. Seuruussa ollaan keskitytty käännöksiin, erityisesti täysiin sellaisiin. Niistä paljon palkkaa ja hyvä ilme.

Tuike on tehnyt rallytokojuttuja. Mietinnässä on nyt että ilmottaisinko sen ihan virallisiin kisoihin. Enitenhän sen kanssa on ongelmana ne häiriöt, temputhan se kyllä osaa. Kassotaan.

Porokoiran huvitukset vol. 100 ja muiden reenit päälle

Aamusta törmättiin pikaisesti Raisan kanssa Killerillä. Rieha treenasi tokojuttuja.

Luoksari: Ensin sitä maahanmenoa ja alkaahan se sieltä löytymään. Ihan ei ole vielä sellainen satasella-maahan, mutta ei kuitenkaan tarjoa seisomista. Yksi seisominen näiden päälle ja se oli oikein hyvä.

Tunnari: Raisa liikkuroi ja Riesku teki oikeastaan aika täydellisen tunnari. Oma nousi heti, eikä melkein, eikä muita tehnyt mieli maistella :). Kivvoo!

Ruutu: En edes rakentanut ruutua, koska tarkoituksena oli tehdä vaan loppua eli maahanmenosta sivulle tuloa. Otin Riehan suoraan imutukseen sivulle, että saataisiin keulinta pois. Toimi oikein hyvin, paikka säilyi ja ilme oli hieno.

Kaukot: Loppuun tehtiin vielä varjossa kaukoja. Ei paha meno! Koitin kuvata näitä vielä illalla videolle, mutta sisätreenissä vire oli niin korkea, ettei ihan malttanut kaikissa vaihdoissa.

Sitten käytiin hallissa, jossa oli vielä koottuna sama rata, mitä eilen vedin ryhmälleni:

Tuike tuli halliin eka. Ensin tehtiin rallytokojuttuja, tosi kivalla ilmeellä. Sitten Tuike pääsi testaamaan pientä pätkää tuosta radasta järjestyksessä 11-16. Ja se oli hirmuisen pätevä. Saatiin eroteltua putket ja kontaktit tosi hyvin. Tosin puomilla sillä meinasi olla vähän kiire ja "vanha vaiva" eli puomin alastulon loikkaaminen tuli taas esiin. No, se ei ole niin vakavaa, kun kisatavoitteita ei ole. Pääasia että Tuikkusella oli kivaa.

Viima teki samaa rataa alusta loppuun. Alku meni sillä tosi hyvin ja hakia pujottelun hienosti hyppysuoran jälkeen. Sille tuotti hieman vaikeuksia erotella puomia ja putkea ja olisi mieluusti mennyt puomille. Siitä kun selvittiin niin, loppuratakin sujui oikein kivasti.

Lopputreeneissä Viima esitti ihan uuden tempun. Se nimittäin meni kesken radan putkeen ja jäi sinne makaamaan. Eikä tullut ulos, kun kutsuin, heilutti vaan häntää... No eihän siinä. Päätin että testaan kumman pokka pettää ensin ja menin istumaan kentän laidalle. Sellainen 5min siinä meni, mutta sitten Vimps tuli putkesta ja juoksi minun luokse hulluna häntää heiluttaen. Se nuoli naaman ja oli niin iloinen porokoira kuin olla ja voi. Että semmoista, vain porokoira voi keksiä tuollaisen :D. Ja vaikka Viiman pokka petti tässä erässä, niin odotan jännityksellä aikooko se siirtää tämän "tempun" esim. ihan virallisiin kisoihin. Se olisi jotenkin niin Viimaa, varma yleisön huvitus tiedossa :D.

Temppua jos jonkinmoista

Rieha ajoi tänäänkin nurtsijälje. Pituutta sillä oli n. 100 askelta, namia jokaisella ja ei vanhentunut ollenkaan. Aika lailla samanlainen kuin eilinen, nyt ei mennyt ihan niin paljon kylki edellä. Nenä ei noussut kertaakaan ja jonkin verran sai jarrata.

 Kyllä mä nyt jälkeä hei osaan ajaa! Ihan iisi biisi ja lujaa voi mennä tässäkin.

Kotipihalla oli sitten tokoilutreenien vuoro. Aloitettiin niillä luoksarin maahanmenoilla. Ja kyllä ne alkoi sieltä taas tulla esiin, kun vähän kaiveltiin. Oma käskytys saa olla aika reipas, silloin onnistuu varmemmin.

Tunnaria sitten. Rivissä ollessa oma nousi hienosti. Ympyrässä meinasi hieman maistella, mutta kerran kielsin sitä väärän nostamisesta (plus että näytin sille sen oman ja höpöttelin että kuinkas kävikään), niin seuraavalla kerralla malttoi taas nuuskia ja oma nousi varmasti. Tunnari on herkkä liike, mutta onneksi R ei ole niin herkkä ja sille voi vähän sanoakin jos meinaa vaan pöllöillä. Siitä palautui ilme taas paremmaksi ja ympyrästäkin alkoi oma nousta.

Keepie tykkää pyöreistä muodoista

Sit kaukot. Palkkasin aurinkoa ottavan Veskun naksuttelemaan, että sain kädet vapaaksi. Ja joo, se alkaa tajuta näiden ideaa! Tehtiin aika buenoja vaihtoja ja sillä on aika kiva tekniikka ja täytyy sanoa, että se ei ole laiskan ohjaajan ansiota, vaan luonnonlahjakkaan koiran. Matkaa oli jo ainakin sen 2m, eli pikkuhiljaa.

Loppuun vielä vähän liikkeestä istumista ja seuruuta, jonka olen nyt lähinnä antanut hautua. Se pitäisi ottaa nyt oikeasti työn alle, vaikka tänään sujuikin oikein kivasti. Mutta se tasaisuus pitäisi sinne saada, ei sellaista että välillä keulii ja välillä voi pää vähän tipahdellakin. Istumiset sujui ok.

Viima teki tunnaria ja se oli kyllä sellainen Viima-show, että meinasin kuolla nauruun. Miten voikin olla niin oma elämänsä yhdellä porokoiralla, ihanuus. Kaukot sen sijaan oli niin Tärkeän Täpäkät kuin vaan Viima osaa. Loppuun leikittiin lelulla ja vinku vonkui.

Mitäs siinä tuijotat, tee ite paremmin, etkä varmana saa niin paljon tyylipisteitä, nih

Tuike pieni punkkarikoira teki rallytokoa. Omasta päästä jonkinlaista rataa ja se oli kovasti hieno ja päheä. Hauskaa hömppää ja ilme sillä on aivan ihana, sellainen jota tokossa se on parhaimmillaan, mutta rallyssa sen saa helpommin esiin.

Kovilla pikkukoirilla on taisteluarpia, oisit nähnyt sen toisen tyypin!

Tässä tyylinäyte meidän sirkusliikkeestä, eli kahden koiran seuruusta. Vielä kun saan Viiman suostuteltua mukaan seuraamaan tuohon oikealle, niin eikun esiintymislavoille vaan :D.

Pyöreisiin muotoihin on hyvä lopettaa myös Tuiken mielestä. Varsinkin kun ne on pöllitty siltä pöljältä kelpiltä.

Kesäisen päivän monet puuhat

Ei tarvinnut lähteä Agirotuun, koska Rieha aloitti juoksut edellisenä päivänä. Olin kyllä seuraillut sitä jo jonkin aikaa ja tiesin että varmasti kohta aloittaa, mutta tietysti se panttasi niitä ihan viime hetkeen. No, parempi edellisenä päivänä kuin kisapäivän aamuna... Ja Riehan joukkueesta oli jo juoksun takia jääneet pois äippä Lahja ja sisko Huuma, eli Riehan kruunatessa homman koko joukkue jäi sitten pois kisoista. Ehkä me jo ensi vuonna saadaan Lahjakkaat kisaamaan :)?

Eilen vedettiin tokotreenit kera Raisan, Annan ja Hennan. Rieha oli kovasti päheänä, sillä ei juoksut treeni-intoon vaikuta millään lailla. Tehtiin pikaisesti seuraavat jutut:

Ruutu: Koemainen. Aivan täydellinen ruutuun meno ja stopit. Hyvin kesti liikkumisen ja seuraamiseen tuli ihan täysiä, mistä syystä hieman keuli. Mutta on se sillä aika näyttävä liike, ei voi muuta sanoa :).

Luoksari: Apparin kanssa takapalkaten. Seisomisessa saatiin kivaa menoa, mutta maahanmeno oli taas hukassa. Selkeästi sille tuottaa vaikeuksia mennä maihin, kun on ensin pysähtynyt seisomaan monta kertaa. Mutta sitten kun skulasi, niin skulasi hyvin. Tästä ei paineita, ei vaadi kauheasti treeniä että saadaan sujumaan. Toinen mihin kiinnitettiin taas huomiota on lähdössä Riehan nykiminen liikkurin käskyillä. Sillä ei ole aikomustakaan lähteä oikeasti, mutta pakko on vähän nytkähdellä. Lähdöissä muutenkin saa olla noiden kanssa tarkkana.

Kaukot: Ihan pari siirtymää ja ne ei ole ollenkaan hassummalla mallilla. Tavoitteet taas kirkastuu :).

----------------------------------

Tänään ajettiin päivällä jälkeä. Tein sekä Viimalle että Riehalle n. 90 askeleen jäljen nurmikolle. Jäljet vanheni n. tunnin verran. Riehalla oli nameja joka askeleella, Viimalla siellä täällä.

Riehalla on motivaatio jäljelle tosi kova. Pää ei noussut kertaakaan, mutta välillä veti sivuttain jäljen päällä (kova vastatuuli varmaan vaikutti). Jouduin myös jarraamaan ihan huolella pariin otteeseen, kun alkoi kauhomaan, mutta rauhoittui nopeasti. Reilusti pidemmällä jäljellä saisi sitä varmasti paremmin rauhoittumaan koko matkalle.

Viiman kokemus (ja tietysti ihan erilainen tempperamentti) näkyi siinä, että se ei turhia hötkynnyt. Meni koko ajan suoraan jäljen päällä, eikä kiskonut yhtään. Se kyllä ehti myös kiinnittää huomiota ohikulkijoihin ym., mutta laski aina pään takaisin ihan samaan kohtaan kuin mihin jäikin. Hienosti ja varmasti mentiin loppuun tämäkin.

Lisäksi päivään kuului kaksi veneilyreissua, jotka kummatkin päättyivät soutamiseen moottorin sanoessa itsensä irti. Koirilla meinasi vähän palaa käpy hitaaseen menoon, mutta muuten ne matkustaa ihan mukavasti veneessä.

Laivakoira alias punkkari-Tuike, joka kunnostautui myös dummyn haussa

 

Ei se moottori toimi, Viimakin tarkastaa...

 

Näillä reissuilla Rieha pääsi harjoittelemaan vähän VEPE-hommia, eli esineen vientiä ja veneestä hyppyä. Veneestä hyppy alkaa olla sille jo vähän liian hauska liike, saa olla tarkkana ettei hyppää ilman lupaa. Esineen viennissä meinasi saalisvietti viedä alkuun voiton ja koitti pari kertaa päästää irti n. 10cm ennen kättä ja lähteä jo kauhomaan kauemmaksi, että ehtisi lentävän palkan perään. Ihan vaan reippaasti vaatimalla esine tuli hienosti käteen saakka. Sehän tekee tuota samaa maallakin, on oppinut siihen että ihmiset heittää, vaikkei ihan loppuun saakka tuokkaan.

Mustat ja Riehan kaihoisa katse veteen

 

Rieha päästettiin uimaan myös veneestä. Sen uintivauhti on ihan uskomaton. Se lähti viivalle veneen kanssa ja ihan selkeästi koitti päästä siitä ohi. Tässä vähän mallia:

Semmoinen aurinkoinen kesäpäivä!