Rallytokopäivä

Päästiin tutustumaan Rallytokoon, Muuramen koiraharrastajien tutustumispäivässä. Tämä oli tarkoitettu tokossa kisanneille, joilla ei sinänsä ole perustottelevaisuudessa ongelmaa. Tutustuttiin sääntöihin, eri kyltteihin ja tehtiin neljä erilaista kisamaista rataa. Ihan hauska laji, vähän olen pitänyt sitä sellaisena hömppänä, mutta se olikin ohjaajalle yllättävän haastavaa. Tai ainakin näin ekaa kertaa kun tutustui kyltteihin ja saman tien tehtiin sitten rataa. Kaikista vaikeinta ja älytöntä oli se hihan kanssa puljaaminen. Tokoa treenataan aina irti, niin nyt kun rallyssa tehdään kaikki hihnassa, niin johan oli haastavaa... Tosin olihan siellä tokoilijan mielestä aika älyttömiä juttuja, jostain tokossa suuresta virheestä ei saa rallyssa mitään (esim. vinot asennot, matkalaukkuseuruu), kunhan homma on sinänsä iloista. Sitten taas joku ihan älytön, kuten paikan korjaaminen vähentää pisteitä roimasti. Ja käsi- ja ääniapujen käyttö on tietysti sallittua.

Koirat sen sijaan oli päteviä. Tuike oli erityishieno ja tuntui että tässä tosiaan olisi sille sopiva laji. Se innostuu niin paljon kun saa kehuja ja seuraaminen ei ole pelkää suoran kulkemista. Riehastakin tämä oli hauskaa hommaa, seuruut meni varmasti ja hyvin. Tuiken kanssa kun ei ole enää suurempia tokotavoitteita, niin sen kanssa voi rauhassa hömpöttää rallyn juttuja "vähän sinne päin", Riehan kanssa saa olla tarkempi, ettei siirry tokon puolelle.

Suurin osa tempuista oli suht tuttuja, jopa ne ylempien luokkien liikkeet. Toki oli siellä muutamia uusia juttujakin. Esim. saksalainen täyskäännös, joka oli sinänsä helppo kun koira oli irti, mutta auta armias sitä hihnan kanssa säätöä. Eli ohjaaja opettelee pitämään hihnaa, siinä suurin haaste :D.

Perjantain kisatokot

Perjantain perinteinen tokovuoro. Rakensin Tuikelle pienen rallytoko-hömppäradan, missä sai käydä tärpättämässä. Se alkoi eteentulolla ja peruuttelulla, sitten pujottelulla, josta luoksetulo, paikallaan käännöksiä, hyppy, hidasta seuruuta ja loppuun nouto. Ihan hauskaa oli ja Tuike tykkäsi. Se teki vielä pari metallinoutoa, joissa iloinen ja reipas meno.

Rieha aloitteli ruudulla. Viime kerran perusteella päätin aloittaa paikan hakemisella läheltä. Tämä ehkä enemmän hämmensi Riehaa kuin auttoi. Se tarjosi kovasti, mutta turhautui äkkiä. Siirryttiin sitten pitkästä matkasta lähettämiseen ja auts, meidän ruutu oli rikki. Se ei ole varmaan ikinä jäänyt ruudun ulkopuolelle, mutta nyt tarjosi koko ajan etureunan eteen jäämistä, josta vasta peruutti ruutuun oikealle paikalle. Näyttöruutukaan ei oikein parantanut menoa, R oli vaan jotenkin hämmennyksissä ja vauhtikin hidastui. Siis meidän paras liike, jossa ei ole ollut ikinä yhtään minkäänlaista ongelmaa. Tässä oli selkeä syy-seuraussuhde. Ensin treeni ilman ruutunauhoja, jossa hakeutui liiaksi sivureunaan, mutta pysyi sisällä. Sitten huono korjaustreeni, jossa paikka siirtui liiaksi etureunaan, eihän keepi enää tiennyt missä pitää olla. Loppuun tehtiin kaksi toistoa niin, että ruudussa oli lelu ja sai juosta vaan täysiä oikeaan paikkaan. Ehkä se nyt ei ihan rikki ole, jos miettii että se on tehnyt elämässään vaikka 300 ruutuun menoa ja nyt meni 10 huonoksi. Mutta täytyy nyt tehdä paljon hauskoja toistoja.

Suurin osa treenistä meni tuohon ruutuun, mutta muutama muukin juttu ehdittiin tehdä. Luoksarin stopit sujui taas hienosti. Tehtiin hypyn kautta ja maahanmenot onnistui joka kerta! Vauhti ei ollut ihan maksimi, hieman meinaa ennakoida, mutta pääasia että stopit sujui. Loppuun tehtiin vähän seuruuta, jossa hyvä paikka ja ilme.

Ohjausherneet ei vaan kohtaa

Ajeltiin hallille Riehan agitreeneihin. Ennen rataa lämpättiin tokolla. Riehalla on hallissa aina tosi korkea vire, mutta se on niin hieno, kun ei millään lailla vuoda, vaan kääntää sen vireen sitten siihen tekemiseen. Muutenkin ihan hyvä, että saa vähän tehdä ennen radalle menoa ;).

Seuruussa tehtiin askelsiirtymiä ja suoralla haettiin taas paikkaa paremmaksi. Oli kyllä hyvä fiilis, R työstää niin hienosti. Luoksarin stoppeja treenailtiin myös, niihin otettiin vauhtia putkesta. Tämä oli loistava idea, saatiin oikeasti sellainen vauhti kuin Riehalla voi maksimissaan olla. Ja stopitkin sujui aika hienosti, myös ne maahanmenot. Huomioin nyt sellaisen asian, että R ei mene maahan jos olen yhtään lelunheittoasennossa, eli jännittyneenä koiraa kohti. Silloin se jää seisomaan, eli kai odottaa palkan lentämistä ja aijaa minua. Kun olen neutraalisti niin kuin kokeessa, niin se vetää maihin hienosti. Voiko olla tosiaan näin pienestä kiinni? Mutta kun kiinnitin tähän huomiota, niin johan stopit sujui. Loppuun vielä pari liikkeestä istumista, joissa ei ollunna ongelmaa.

Agitreenit veti tänään Jari. Rata oli suunnilleen tälläinen. Jos saan alkuperäisen, niin vaihdan sitten tilalle, tässä ei ole välttämättä mitat ihan kohdillaan:

Vähän jännitti kun radalla oli niin paljon kontakteja. Tehtiin kyllä ennen radalle menoa sekä A:ta että puomia ja saatiin niissä kivaa menoa, mutta radalla vire on hieman eri kuin yksittäisillä esteillä. Mutta ei ne nyt loppujen lopuksi niin huonosti menneet. Kerran taisi puomilla tulla ihan puhdas läpijuoksu, eli ei pysähtynyt ylös- eikä alasmenolla, mutta muuten virheet oli korkeintaan sellaisia että lähti alasmenolta oman liikkeen mukana, mikä johtuu vaan sitä etten ole selkeä vapautuskäskyn kanssa. Jari naksutteli hyvistä 2on 2offeista ja se tuntui toimivan. Riehalle on tosi tärkeää saada merkatuksi se oikea juttu, se kun ehtii niin moneen. Mietin myös sitä, että taidan jättää lopussa koske-käskyn kokonaan pois, koska erityisesti A:lla alkaa himmaamaan sen kuullessaan. Ilman sitä juoksee paljon nopeammin loppuun saakka. Eli jatkossa käskyt olisivat puomilla ja keinulla ota-kiipee-tule ja A:lla kiipee-tule. Ja tuo tuon vapautuskäskyn kanssa oikeasti tarkkana, on koirallekin reilumpaa!

Muuten rata oli ihan ok. Heti treenin jälkeen tuntui ettei sujunut ollenkaan, mutta ei kai se niin pahaa kuitenkaan ollut. On vaan oma agifiilis kyllä alhaalla, kun tuntuu että joka treenissä on niin huono... Asennetta pitäisi saada kehiin. Riehalla on asennetta senkin edestä, mikä voi olla hyvä tahi huono...

Alku meni radasta hyvin, pujottelun R hakee erinomaisesti. Erotteli myös puomin ja putken hienosti, vaikka ajattelin että menee aina putkeen. Renkaalle onnistui takaaleikkaus ja seuraavan hypyn haki hienosti, Vaikein kohta meille oli keinulta pujotteluun meno. Päällejuoksu 11-hypylle vielä sujui, samoin takaaheitto seuraavalle, jos vaan olin selkeä ja ajoissa. Pujotteluun en meinannut saada Riehaa kääntymään millään, koska se hyppää niin hemmetin pitkälle. Siinä vaiheessa se sitten valitsi aina 2-hypyn takaakiertona pujottelun sijaan. Vastakäännöllä satiin tämä korjattua, mikä oli kyllä kiva huomata ja siitä tuli ihan hyvä fiilis. Pujotteluun takaaleikkaus ei tuottanut ongelmia.

Vaikein pätkä oli sitten toisaalta radan antoisin. Kun saatiin 10-15 sujumaan, niin johan tuntui hyvältä! Ehkä mun pitäisi vaan muutaa ajattelutapaa siihen, että koitetaan saada pätkiä sujumaan, eikä ajatella että saataisiin rata sujumaan. Pätkistä kai se ratakin sitten joskus koostuu...

Loppuun Jari näytti vielä Riehan kanssa miten sille voisi opettaa lyhyitä hyppyjä 12-13-esteiden tyyppisiin kohtiin. Se kun siis hyppää aina leiskauttaen hurjan pitkälle. Oli hauska nähdä miten Rieha teki Jarin kanssa ja alkoihan se kääntymään. Eli täytyypi nyt opettaa sille lyhyesi hyppäämistä ja liittää niihin joku käsky. Ei mun ole ikinä tarvinnut tuollaista miettiä, mutta kelpien kanssa vissiin pitäisi... Mie tarviisin ihan oikeasti jonkun kelpieasiantuntijan mun personal traineriksi. Sellaisen joka vetäisi mun kanssa tunnin putkeen kerran viikkoon, kun tuntuu etten aina ryhmätreeneissäkään ehdi sisäistää noita juttuja. Ei ole helppoo ei.

Mietiskelin sitä että oli hassua miten alun tokotreeneissä oli ihan huikean hieno ja onnistunut fiilis. Osasin korjata ihan itse ne jutut mitkä ei onnistunut ja niistä tuli paljon parempia. Aksan puolella räpellän ja räpellän ja ehkä jossain vaiheessa saadaan joku onnistumaan. Mutta itse en osaa korjata mitään, en vaan tajua mikä menee pieleen. Hyviä neuvoja ollaan toki saatu näistäkin treeneistä, mutta sitten taas kun sama tilanne on jossain muualla, niin en vaan tajua. Johtuu varmasti siitä, että joudun keskittymään niin kauheasti Riehan kanssa kaikkeen, etten vaan ehdi analysoida. Ja toisaalta kun luulen että juoksemalla pärjään, niin homma menee siinäkin jo pieleen. Jos katsoisin samaa menoa jonkun muun kohdalla, niin varmasti osaisin ajatella ja korjata, mutta omalle kohdalle se ei vaan toimi.

Palkataan siis agilitypiiskuri, joka hakkaisi mun päähän noita asioita, radanlukua ja syy-seuraus-juttuja! Sellainen tiukka, kiitos.

Peekoota ja rallyn aloittelua

Aamu valkeni harmaana, mutta ei se mitään. Mulla vapaata ja uudet punaiset kumisaappaat, eli ei kuin metsään lenkille. Hassusti piristää tuollainenkin pieni väripilkku :). Ja metsässä piti kävellä tietysti joka ikisestä lätäköstä, suorastaan vapauttavaa oli se.

Hermoja ei edes pahemmin kiristellyt se, että koirien hihnakäytös oli hukassa vastaantulevan koiran kohdalla. Hihnakäytös on kyllä laskenut kuin lehmänhäntä maalle muuton jälkeen. Kaupungissa vastaantulevat koirat oli normikauraa, täällä maalla niitä tulee vastaan sen kerran kuussa, niin kai se sitten on niin ihmeellistä. Ja kun ovat vielä meidän hoodeilla, niin johan vahtiviettiset pystykorvat hermostuu (Viima etunenässä, Tuike komppaa ja Rieha, joka ei normaalisti välittäisi hevonpeetä, niin yhtyy kuoroon). Yksittäin jokainen kävelisi ohi ongelmitta (tai pystykorvat pitää kävelyttää käskyn alla, Rieha ei välitä mitään). Koiriin törmääminen esim. treenipaikkojen ympäristössä ei aiheuta puoliksikaan samaa reaktiota vaikka hihan päässä on kaikki kolme, eli aika paikkasidonnaista on. Ihan samalla lailla esim. talosta ohi ajavat autot on nykyisin superjänniä, kun niitä menee sen kerran tai pari päivässä. Kaupungin keskustassa niitä meni sen 100 päivässä ihan ilman reaktiota. Semmoista, mutta pieni asia maalla asumisen ihanuudessa.

Meillä on mm. tälläisiä vuoria (etsi kuvasta kelpie):

Sitten päivän treenilöt, nyt iltapäivän auringon paisteessa. Ollaan sunnuntaina menossa rallytoko-kurssille Tuiken kanssa. Ajattelin että siinä voisi olla laji, jossa pystyisi treenamaan omaa kisajännitystä. Ja kun siinä ei ole paikkamakuuta niin sopisi vetsku-mummollekin eläkelajiksi. Lähinnä kai siinä on ohjaajalla opeteltavaa.

Tänään tein sitten pienen rallytokoradan omaan pihaan. Se sisälsi törppöjen pujottelua, luoksetuloa ja eteentuloja. Tuike oli hirmu päheänä, tykkää kun saa tepsuttaa ja kun saa paljon kehuja. Seuruu ja luoksarit meni ihan rutiinilla, eteentulossa on opeteltavaa kun koittaa niin kovasti mennä sivulle. Loppuun T teki vielä tunnaria, jossa ei ollut ongelmaa.

Viima kokeili rataa myös. Sen seuruu oli hieman hukassa, mutta kehujen kanssa paransi menoa. Luoksarit ja eteentulot sujui. Voisihan tätä Viimankin kanssa harrastaa, saisiko kehuilla nostetuksi fiilistä tekemiseen. Se sai tehdä myös tunnaria ja oli siitä aivan tohkeissaan ja oma nousi varmasti.

Sitten ajeltiin vielä Riehan kanssa Vihtavuoreen treenaamaan. Raisaa odotellessa tehtiin tokoa. Seuruusta palkkailin hyvästä paikasta juoksupätkissä ja hitaassa kävelyssä. Aika hyvä meno, edelleen hehkutan palkan suunnan aiheuttamaa muutosta seuruupaikassa! Luoksareissa treenittiin stoppeja, maahanmenot on alkaneet parantumaan eli ehkä se siitä. Edelleen saattaa ekalla kerralla jäädä seisomaan, mutta kun korjaan, niin seuraavalla kerralla vetää maihin. Loppuun vielä jääviä, istu-seiso-maahan. Hyvin erotteli ja kaikki oli aika priimoja.

Sitten saatiin Raisa paikalle ja käytiin tekemässä lyhyt viestitreeni. Matka ei ollut pitkä, mutta lähetin koiran kaarteen takaa, eikä suoraa näköyhteyttä ollut. Lisänä oli vielä pitkä odottelu B-pisteellä, sillä aikaa kun Raisa teki esineruutua. Rieha oli ihan liekeissä, ei mitään epäröintiä ja odotti aivan tärppänä lähetystä. Raisalla oli leikkinyt aivan priimasti ja minulle päin juoksi taas ihan täysiä. Jäi tosi hyvä mieli ja Riehallekin varmasti hyvä mielikuva.

Esineruutu sujui ihan sikahyvin. Vietiin ruutuun yksi esine kerrallaan, ekalla kerralla R näki viennin, mutta sen jälkeen käänsin sen pois aina lähdön jälkeen. Kaksi ekaa oli tänään kovamuovisia, eka silmälasikotelo nousi aivan ongelmitta, tokaa muovista ympyrää piti hetken mallailla. Mutta se eteni hienosti ja löysi esineet nopeasti. Kolmas esine oli jonkinlainen kalenteri, joka oli vähän vaikeammassa paikassa. Tämän kohdalla näki hyvin miten R käyttää nenäänsä, vaikka juoksee ihan täysiä. Veti esineestä ohi ihan takarajalle, mutta nenän avulla palasi takaisin ja pyöri hajulla tarkkana niin kauan kun esine löytyi. Ihan mahtavaa ja taas erikoisempi esine nousi hienosti!

Se on aika pätevä, vaikka onkin arvoisan treeniseuramme mukaan pienin pk-koira ikinä :D. Tuunatut pk-liivit oli nimittäin mallia mini. Toinen on vähän sellainen rimppakinttu, onneksi lihaksissa ja vauhdissa korvaa :D.

Sitten tehtiin vielä vähän tokoa. Raisa liikkuroi meille pidemmän seuruun, josta palkkana merkki+ruutu. Seuruu oli aika hyvä koiran puolesta, itse en osannut ottaa kolmea askelta vasemmalle eli siinä tuli säätöä. Ehkä muutenkin sivuaskeleissa paikka oli vähän huono. Mutta muuten aika hyvää menoa.

Ruutu+merkki tehtiin koemaisena ja meni aika hienosti. Tää oisi aikalailla evl-valmista kauraa, minusta ei ollut mitään pisteitä vähentävää. Ruudussa paikka oli hieman oikeassa reunassa, joten päätin sitä korjailla. Hieman tuotti vaikeuksia ja koitti korjata herkästi ennemminkin törppöjen suuntaa kuin keskelle ruutua. Tajusin vasta jälkikäteen että se luultavasti johtui siitä, että ruudussa ei ollut nauhoja, ainoastaan maahan vedetyt viivat. Se oli se juttu, minkä takia oli hieman hukassa, nauhojen kanssa ei ole ollut mitään vaikeuksia paikan kanssa. Testataan taas ensi kerralla nauhojen kanssa.

Ja vielä kaukopäivitys. Ollaan treenattu sisällä nyt kestoa ja malttia ja ollaan hienolla mallilla. Ei enää tarjoile vaihtoja nopeuskisana, vaan malttaa odottaa. Ja muutenkin tekniikka on ihan hyvällä mallilla. Edelleen vaan toistoja ja jossain vaiheessa sitten matkan pidennystä.

Mutta huisin kivoja treenejä ja huisin päteviä koiria!

Kuratokoa

Käytiin Hippoksella treenaamassa. Treenit ei menneet heti alkuun putkeen, kun ei päästy sille kentälle mitä suunnittelin. Vaihtoehtoinen kenttä oli sitten aika kurainen. R teki ruutua, luoksarin stoppeja ja seuruuta. Muut sujui hyvin mutta seuraamisesta tuli murheenkryyni, kun neiti keepie päätti ettei hän vaan pysty seuraamaan lätäköissä. No, minähän päätin että seurattava on. Meinasin menettää hermojani, mutta hillitsin itseni ja laitoin koiran autoon hetkeksi ja otin sen uudestaan eri asenteella. Seuruuutin sitä pelkästään noissa lätäköissä, samalla namia syötellen. Ja kyllähän se ilme parani, alkuun teki mutkia lätäköiden ohi, lopussa piti jo paikan, vaikka vähän tassuilla väistelikin. Pöllö eläin, rakastaa uimista, mutta pelkkiä tassuja on inhottavaa kastella... Sillä on kyllä varmaan juoksu tulossa, kun on ehkä muutenkin ollut hieman herkempi kuin normaalisti.

Tuike ja Viima tekivät myös ruutua, luoksareita ja temppuja. Niillä hyvä fiilis.

Mietiskelin vielä tuota herkkyysasiaa. Rieha on minulle välillä liiankin hyvä koira, se kun ei ole erityisen ohjaajapehmeä. Toki se aina yrittää parhaansa, mutta se ei ota itseensä, vaikka olisin vähän epäreilu. Tunnustan siis, että olen välillä epäreilu kouluttajana. Lähinnä siis, että tunnistan itsessäni sen hermojen menon jos joku asia, jonka koiran "pitäisi" osata ei onnistukaan. Riehan kohdalla tämä on ehkä selkeintä, koska asetan sille eniten odotusarvoa siitä, miten sen pitäisi toimia. Tuiken ja Viiman kanssa olen jo heittänyt odotukset roskiin.

Rieha on minusta niin hirveän hyvä koira, että välillä ajattelen että pitäisihän sen osata. Samalla unohdan että se on kuitenkin vielä hyvin nuori ja kokematon. Tätä ruokkii se, että se yleensä osaa ihan toistolla tai parilla, koska se tosiaan on niin hyvä koira. Niin, ja tosiaan hyvä koira siinäkin mielessä, että se yrittää, vaikka minulla olisi jo se kuuluisa tatti otsassa. Herkemmän koiran kanssa joutuisi muuttamaan sitä omaa käytöstä nopeammin. Riehalle ei jää näistä mitään traumoja, lähinnä vaan itseä ärsyttää oma käytös, koska se on täysin turhaa vaikka koira ei itseensä ottaisikaan. Toki, mieluummin näin. Kelpieissä ja paimenkoirissa tuntuu olevan paljon liiallistakin ohjaajapehmeyttä.

Pieni purkautuminen ja pohdinta siis. Sehän se toivottavasti aiheuttaa kehitystä kun pohtii näitä juttuja ;). Onneksi näitä huonoja hetkiä tulee vähän, ylivoimaisesti suurin osa meidän treenauksesta on edelleen rentoa ja iloista menoa ettei tule kellekään väärää käsitystä ;). Kai sitä vaan pyrkii paremmaksi kouluttajaksi ja sen takia nämä pohdituttaa silloin tällöin.

Hyppytekniikkaa ja noutoja

Annan kanssa päätettiin ottaa pienet hyppytekniikkatreenit lauantaiaamun kunniaksi. Päälle vähän tokoa, joten viiden koiran kanssa pari tuntia sujahti mukavasti.

Rieha lämmitteli ensin puomilla. Saatiin ihan kivaa menoa, sekä ylös- että alasmenolla. Eli ainakin taas yhdellä esteellä kontaktit pelasi ihan ongelmitta. Sitten hyppytekniikkaan, jossa tehtiin ensin kasvavaa sarjaa jossa viimeinen hyppy oli okseri. Ihan mukavasti meni, ei kuulunut tömpsittelyä ja venytti itseään hyvin. Okseria levennettiin ja edelleen sujui hienosti. Lisäksi R teki hyppykulmatreeniä. Okserilla tämä sujui hienosti. Kokeiltiin samaa muurilla, mutta se oli pienen keepien mielestä vähän liian iso este ja sujahti hienosti muurin reiästä läpi. Ei se mitään, koska Riehalla ei ole mitään ongelmaa muurissa ja vauhdin kanssa kun sai mennä niin leiskautti muurista yli reippaalla ilmavaralla.

Viima aloitteli myös tuolla kasvavalla sarjalla. Ei saanut siihen kunnollista venytystä loppuun, vaan teki kummallisen väliaskelluksen. Vaihdettiin sarja perussarjaan, että sai kunnon motivaation ja onnistuneen fiiliksen. Sillä sujui paljon paremmin. Nämä on kyllä selkeästi Viimalle haastavia, pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän. Loppuun Vimps teki vielä puomia ja keinua, joissa hyvä meno. Ihan viimeiseksi se sai vielä juosta loppupalkan kanssa pätkän A-pituus-muuri. Samaan aikaa halliin tuli toinen treenaaja, joka alkoi naksuttelemaan ja se meinasi hieman Vimpsiä ahdistaa. Saatiin kuitenkin hyvällä mielellä tehtyä ja siihen oli hyvä lopetella.

Tuike aloitti tokoilut ruudulla. Hirmu innoissaan se menee ja ruutu löytyy hyvin, stopit oli hieman hukassa.Sitten tehtiin noutokimara. Metalli oli hieno, reipas ja iloinen. Hyppynouto oli erinomaisen priima, vaikka heitto oli ihan vino. Tunnarikin oli aikalailla hyvä, hieman luovutuksessa oli vinoutta. Mutta ihan päheä se on.

Rieha aloitti seuruulla. Meinasi keulia ja painaa ihan huolella, agihalli nostaa vireen niin kattoon. Takaa palkkaamalla saatiin parannettua menoa ja paikka alkoi olla kohtuullinen. Liikkeestä istuminen samaan syssyyn ja se oli aikalailla priima liike. Rieha teki loppuun myös noutoja. Ensin hyppynouto, joka oli tosi hyvä lukuunottamatta luovutuksen pientä nytkähtelyä. Mutta sitten se metalli. En tajua miten siitä on yhtäkkiä tullut Riehalle iso juttu, kun se on elämänsä ensimmäiset 1,5v. noutanut metallia ihan ongelmitta. Ja sehän rakastaa esim. peltitölkkejä, avainnippuja jne. Metallikapula on nyt vaan inha. Jäi joko seisomaan kapulalle ja katsomaan, tai sitten nosti ja toi 3m ja tiputti, ettei vaan pystynyt. Tätä jankattiin, meinasi itsellä jo mennä vähän hermo. Onneksi R ei ota itseensä. Mutta metsku on nyt jokailtaisessa ohjelmassa.

Met osataan jo monta juttua, mutta yhtä montaa pitää treenata

Laukaan kisaporukan treeneissä oli tänään oikein tungos :). Mutta ei se mitään, saatiin hyvin tehtyä ja liikkurointiapua oli tarjolla runsain käsin.

Ihan alkuun tehtiin vuoroa odotellessa seuruuta pihalla . Palkan suunnan vaihdos vaikuttaa edelleen hyvältä asialta. Paikka säilyi korrektina ja ilme oli hieno.

Sitten mentiin maneesiin, jossa aloitettiin ruudulla. Bongaus ja stopit oli aivan priimaa, kertakaikkiaan! Palkkasin Riehan kaksi kertaa pelkästä maahanmenosta. Ihan hyvin pysyi, hieman heilui häntä kun menin kohti, mutta kesti kuitenkin liikkeen. Sitten tehtiin yksi koemainen, joka oli aika lähellä kympin suoritus, vaikka annoin väärän käskyn sivulle tuloon (tule - joka on meillä käytössä vaan luoksarin stopeissa, kun oikea käsky on seuruukäsky - sivu). Palkkasin vielä kerran seisomisesta suoraan ruutuun, ettei jäänyt maahanmeno päällimmäiseksi mieleen. Loppuun vielä merkin kautta ruutuun meno, eka merkin vahvistus siitä kerran palkaten ja sitten palkka merkin kautta ruutuun menosta. Aika lailla täydellistä, tämän R kyllä handlaa!

Ohjatussa jatkettiin kaarien rakennusta eli haettavat kapulat oli lähempänä. Ensin vahvistelin merkkiä ja hyvin löytyi, vaikka kapulat oli viety ja kehuin sitä niiden bongaamisesta. Sitten sekä oikean että vasurin haku, joista kumpikin nousi täysin ongelmitta. Hieman näytti siltä, että odotti minulta jotain kehua nostosta ekalla kerralla, mutta sitten uusinnassa nosti hyvin ja lähti tuomaan laukalla eli kyllä se loppuun asti tuo vaikka seisoisin ihan hiljaa. Aika hyvällä mallilla tämäkin.

Stoppeja koitin vahvistella taas kiertojen kautta. Edelleen, perhanan maahanmenot. Seisomiset sujuu, mutta maahanmenoja saa aina muistuttaa pari kertaa ennen kuin onnistuu. Eikä niissä ole ihan sellaista draivia, mitä toivoisin. Ehkä se tulee vaan kokemuksen myötä? Kunhan nyt vaan saa maahamenoihin varmuuden että onnistuvat ekalla käskyllä.

Pihalla testasin kaukojen kestävyyttä. Ja wohoo! Rieha teki täydellisiä m-s ja i-s- vaihtoja ainakin puolestatoista metristä. Vissiin oli juossut noissa edellisissä liikkeissä sen verran että maltti säilyi (sillä oli ihan kieli poskella ja räkäviiruja naamassa). Siitä se lähtee, meillä on toivoa!

Loppuun tehtiin pihalla vielä tunnaria. Nyt oli keepiellä vähän liian jännää ja maisteli vääriä, vaikka oma sitten aina nousikin. Ehkä vielä liian aikaista tuoda maneesin pihaan kovaan häiriöön ja hajumaailmaan, eli jatketaan kotitreeniä.

Mua himottaisi aivan kauheasti mennä kokeisiin. Musta on tullut jotenkin sekopäinen, toisaalta ne on niin jänniä tilaisuuksia, mutta toisaalta Riehan kanssa on kiva tehdä, kun se tekee aina täysillä. Ja vitsit sinne ylempiin oisi jo kiva mennä, R tekisi niin näyttäviä isoja liikkeitä ja sillä oisi niin hauskaa. Kuka jaksaisi sille opettaa nuo kaket. Ja ne luoksarin maahanmenot. Ei kyllä viitsi mennä kokeeseen ihan keskeneräisillä liikkeillä, vaikka osasta olisi treenien mukaan luvassa aika hyviäkin pisteitä. Jospa ensin treenaisi kokeenomaista näillä sujuvilla, mukana anyone?

Agia paremmin, videota ja uintia

Käytiin pikaisesti hallilla. Tein radanpätkän, jossa oli muutamia viime kisojen ongelmakohtia. Aloitus oli samantyylinen, eli kaksi hyppyä 90 asteen kulmassa. Kisoissahan R veti ekasta hypystä ohi ja suoraan kakkoselle. Lisäksi otin siihen kepit meidän huonolta puolelta ohjaten, niihin laitoin loppuun yhden ohjurin. Loppuun vielä hypyille irtoamista.

Alku saatiin sujumaan heti ongelmitta. Kävin merkkaamassa ekan hypyn oikein kunnolla, että varmasti huomaa ja se sujui hyvin. Pujottelussakaan ei tullut yhtään virhettä, en tiedä auttoiko ohjuri vai oliko muuten vaan parempi fiilis. Se on herkästi alkanut tuolta puolelta ohjatessa haukkumaan ja nyt ei tehnyt sitä, eli jotenkin oli varmemman oloinen. Loppusuoralla meni ekalla kerralla viimeisestä hypystä ohi ja ympäri kun tulin perässä. Loppupalkka peliin, niin johan alkoi irtoamaan.

Itse asiassa mikään noista ongelmakohdista ei ollutkaan ongelma. Suurin ongelma tuli A:lla, jossa R meinasi hiipiä harjalta ja hypätä suoraan kontaktista tai sitten ei kestänyt kontaktilla odottelua. Varmaan osaksi syynä taas se, etten ole ollut tarpeeksi selkeä noissa vapautuksissa. Osaksi syynä on myös se, että kun tekee rataa, niin vire nousee niin kovaksi ettei malta. Yksittäisenä tai liitettynä pariin muuhun esteeseen A ei tuottanut ongelmia. Eli ei siihen auta kuin koittaa tehdä kovassa vireessä ja toki vahvistaa edelleen kontaktia. Tässä pätkä treenistä, jossa otan tuon A:n aika tiukasti.



Mutta kokonaisuuten ihan hyvää menoa, melkeinpä parasta pitkästä aikaa. Ei tässä ehkä ihan hakusassa kuitenkaan olla :).

Vimps teki samaa pätkää, mutta oli hieman levoton. Joten otin sille vaan motivaatiotreeninä helppoa pätkää, johon saikin sitten hyvän meiningin ja vauhdin:



Tuike kävi vielä tekemässä seuruuta, kaukoja ja luoksarin stoppeja. Kaikissa oli kovasti innokas meno, eikä niistä sen enempää.

Siitä ajeltiin Koirasporttiin uimaan. Tuike oli erityisreipas tänään, se suorastaan hinkusi uimaan ja haki leluaan ennätysmäärän. Viima ui Anskun kanssa edelleen urheasti ja ihan viittä kierrosta putkeen. Rieha veteli saukkona Viiman ympäri, mutta taisi sekin olla sen verran väsynyt agin jälkeen, että tuli ihan kutsumatta rampille vartin uinnin jälkeen. Ei se toki sitä ennen rampille ehtinyt ;).

Taas kuvatuksia pystykorvaisista

Sain Tiinalta vielä muutamat kuvat talvisista pystykorvista. Aika ihania!

Rieha ja narupallo ja älyn valo

 Vimps esittää porokoirajolkotusta ja kapulan pitoa

 Tuike on suorastaan malliainesta, niin söpöinen se on

 Ja loppuun kuvakavalkadi, Rieha ja kapula

 ~

Riehan kanssa vedettiin tänään treeni ihan uudella parkkiksella, hirveässä loskasäässä. Rieha oli hieman sitä mieltä että ällötti, mutta teki kuitenkin ihan hyvin.

Edellisen kuvan malliin aloiteltiin perusnoudolla. Loskasää sen verran inhotti, että palautusvauhti ei ollut paras, mutta nostot ja luovutukset sujui. Sitten vahvisteltiin merkkiä. Namipalkalla oli hieman laiskaa menoa, mutta narupallolla saatiin parempaa vauhtia. Otin häiriöksi ohjatun kapulat ja heittelin ne merkin ympärille. Hieman Rieha niitä katseli, mutta merkki löytyi kuitenkin.

Seuraamisessa ajoin edelleen sisään takaa tulevaa palkkaa ja edelleen näyttää aika hyvältä paikan suhteen. Tosin onnistuin jotenkin niksauttamaan olkapääni kun ojensin lelua takakautta ja kelpie roikkui siinä. No, eilen meni Riehan naama ja tänään ohjaajan käsi, tekevälle sattuu. Mutta tuntuu vaikuttavan ihan hyvältä tuo ja seuruupaikka on parissa treenissä ollut jo korrektimpi.

Kiertoja tehtiin lämpötolpalla ja siitä stoppjea. Maahanmeno tuottaa edelleen alkuun vaikeuksia, eli takapuoli jää ilmaan. No, olihan siellä sitä loskaa, mutta pysähdyksistä pystyi menemään kuitenkin ihan hyvin maihin, eli en usko sen olevan sinänsä ongelma. Ei vaan ole Riehalle selvä, ehkä se on jotenkin luulee että ensin pitää stopata pylly ilmassa ja sitten vasta mennä maahan?

Loppuun vielä parit liikkeestä istumiset, jotka sujui hyvin ja sitten vielä temputusta. Jalkojen välistä pujottelu nostaa Riehan fiiliksen ihan kattoon, miten voikin olla noin hauska liike...

Mitä kaikkea mahtuu yhteen iltaan?

Viestileiri peruuntui viikonlopulta. Harmittaa, koska olin saanut vapaaksi koko viikonlopun sitä varten. No, elämä on ja eiköhän me ilman leiriäkin selvitä. Tänään treenailtiin meidän läheisellä metsätiellä. Puhuttiin että pitäisi ottaa nyt ihan säännölliset treenit, että saisi kunnolla edistymistä näkyviin. Katsotaan saadaanko treenattua miten innokkaasti ;).

Tänään matka ei ollut hurja, mutta maasto oli haastavaa ja minulle päin oli tiukka ylämäki. Eka lähetys minulta Raisalle sujui hienosti ja R meni hyvää vauhtia. Raisalta minulle päin vauhti oli taas mainio, mutta sitten n. puolessa välissä näin kun R kompuroi mutkassa ja meni naama edellä maahan. Sillä oli hieman liian isot pk-liivit, eli luultavasti kompastui niihin. Minulle tullessaan oli hieman surkean oloinen, piti häntää koipien välissä jne. Kuitenkin nopeasti piristyi, eikä tuntunut mitään aristavan, niin lähetin taas Raisalle. Nyt sille tuotti ihan selkeästi vaikeuksia lähteä ja jäi seisomaan ennen mutkaa. Raisan auttaessa huutamalla lähti taas hyvin etenemään.

Raisan päässä Rieha leikki ongelmitta ja oli ihan ok. Rakenneltiin vähälumiselle paikalle esineruutua, kun huomasin että Riehan naamassa oli kunnon asfaltti-ihottuma. Eli se tosiaankin oli mennyt naama edellä... Ei näyttänyt yhtään aristavan naamaa, eikä edelleen mitään muutakaan paikkaa, eli taisi olla vaan hetken säikähdys ja pintanaarmu. Mutta ei ihme, että hieman mietti lähtöä samaan mutkaan... No, tekevälle sattuu ja varsinkin Riehalle.

Esineruutuun se oli menossa ihan innoissaan, kun näki Ipin tekevän ensin. Ruutu oli pitkä kaistale, tarkoituksena haettaa Riehalla vaan yksi neljästä esineestä. Virhe tuli siinä, että esineet olivat niin lähekkäin ja Riehahan löysi niistä kolme. Eli nosti yhden, vaihtoi toiseen ja vielä matkalla vaihtoi kolmanteen ennen tuomista. Uusittiin ruutu vain yhdellä esineellä ja nyt se tuli käteen samantien. Motivaatio sillä on hurja ja etenee hienosti, mutta nuo esineiden vaihdot ei ehkä ole ihan se juttu mitä haetaan. Toisaalta, kunnon metsään ja ruutuun mennessä esineet eivät myöskään ole noin lähekkäin eli sekin varmasti vähentää mielenkiintoa vaihtamiseen. Mutta tuollaisella kaistaleella taitaa olla vaan paras pitää yhtä esinettä.

Siitä ajeltiin JATtilaan, jossa ensin oma koulutusvuoro. Sitten käytiin koirien kanssa pikkulenkillä ja Vimps pääsi ekana liitelemään. Tehtiin samaa rataa, mitä koulutin ryhmälleni, alku on kopsattu parin viikon takaisista 3-luokan kisoista:

 

Tarkoituksena oli treenailla mm. puomin leijeröintiä 7- ja 15-hypyille ja ajattelin ihan vaan kokeilla mitä Vimps sanoo. Se yllätti ihan täysin ja oli aivan innoissaan. Sain sen kanssa sujumaan oikeastaan kaikki ohjauskuviot, mitä suunnittelin ja leijeröintikin onnistui melkein heti. Toki olin vielä lähellä viemässä, mutta silti. Ja sillä oli niin hyvä fiilis! Putkiin se jopa melkeinpä kiihdytteli. Loppupeleissä tehtiin rataa ensin parissa pätkässä ja sitten koko kuvio melkeinpä puhtaasti läpi, eikä todellakaan huonolla vauhdilla. Viimahan on ihan agihirmu :). 

Tässä pieni pätkä alusta, jossa näkyy vastaanottavaa valssia ja tuo 7-hypyn leijeröinti.

Mie olen vaan niin iloinen että se on noin hyvillä mielin ja selkeästi nauttii! Pystyttiin tekemään toistoja reippaasti, eikä vauhti kärsinyt. Huisia!

Tuike-pieni tuli omalla vuorollaan tokoilemaan ja temputtelemaan. Ensalkuun tehtiin kiertoja ja stoppeja. Ihan Tuikemaista hömppäämistä, se on ihan onnessaan. Mutta ei ne stopit ollenkaan pahoja ole, seisomiset varsinkin oli erittäin päheitä.



Sitten metalli, joka oli oikeastaan niin hyvä kuin olla ja voi. Iloinen ja vauhdikas.



Välissä tehtiin seuruuta, josta Tuike sai palkkioksi mennä puomia tai putkea ja se tykkäsi niin paljon. Loppuun vielä pätkä videota siitä, millä mallilla peruuttelu on nykyisin. Aikasta ihana pieni veteraani-ikäinen!



Illan päätteeksi tekemään pääsi vielä Rieha. Aloiteltiin metallinoudolla, johon saatiin alkuun muuten hyvä nouto, mutta ei reagoinut ekaan käskyyn kuin kyyristymällä enemmän lähtökuoppiin, joten piti tietysti pöljänä uusia. Sen jälkeen alkoi pitämään kapulaa huonommin. Olisi ehkä kannattanut ignoorata tuplakäsky, kun muuten nouto oli hieno. Otettiin sitten vaan pitotreeniä isojen kehujen kera. Tässä tuo eka toisto:



Tunnarissa en laittanut ekaan toistoon nameja ja ilme oli hieman levoton, eli Riehan teki kovasti mieli maistella kapuloita, joten tokaan toistoon laitoin muutaman namin. Selkeästi paransi ilmettä ja oma nousi hyvin. Seuraamisessa koitin ajaa sisään palkkaa, joka tulee selän takaa ja ihan kuin sillä olisi ollut heti vaikutusta seuraamispaikkaan. Katsellaan mitä saadaan aikaiseksi.

Ja pitihän se vielä tehdä vähän aksaa. Ihan pikkaisen vaan eli tuota radan aloitusta ja päälle pari puomia. Eikä menty ihan metsään, eli oikeat esteet löytyi ja tuntui jopa että sain ohjatuksi suht järkevästi. Kontaktitkin sujui ok. Ehkä nämä kolmen esteen pätkät on niitä meille sopivia tai siis sellaisia missä ohjaajallakin pysyy pakka koossa... Tässä ihan pätkä, ekalla kerralla tippuu rima, mutta se taisi olla vaan työtapaturma kun muuten pysyi hyvin ylhäällä.



Eli aika paljon ehtii yhtenä iltana. Vastapainona nukuttiin toki aamulla pitkään vapaapäivän kunniaksi. Ja huomenna kans, lupaan :).

Viimalle nolla ja kakkossija!!!

Tänään oli vuorossa kotikisat. Viimalla oli yksi startti agiradalla ja Riehalla hyppyradalla. Itse lähdin kisoihin yövuoron jälkeen tunnin yöunilla. Toisaalta varmaan hyvä, ei ehtinyt paljon jännittää. Tuomarina radoilla toimi uusi tuttavuus Vesa Sivonen, joka teki tosi mukavat radat, sopivan haastavia, mutta ei liian tiukilla ihanneajoilla. Ja muutenkin oli rennon ja mukavan oloinen tuomari :).

Viima starttasi luokkansa ekana, mikä sekin taisi olla hyvä juttu. Se ei ehtinyt kyllästyä, enkä itse ehtinyt kerätä painetta. Radan alussa oli hyppykimara, jossa oli neljä hyppyä ympyrässä ja tiesin että Vimps ei siitä tykkää. Vähän siinä vauhti hidastui ja sen jälkeinen putki ja pujottelu mentiin jolkotellen. Siitä kuitenkin vauhti lähti kasvamaan ja loppua kohden tehtiin aika mukavaa rataa. Onneksi käytiin tutustumassa uuteen mustaan pussiin perjantaina, se oli nimittäin radalla ja muutamalle koiralle se tuotti ongelmia. Vimps sen sijaan kirmasi sinne ihan onnessaan. Kontaktit mentiin hienosti. Loppusuoralle hyvä vauhti ja nollana maaliin!

Sitten jännättiin riittikö aika. Tulosten tullessa Viiman nimi komeili sijalla 2, ihanneaika alittui reilulla kahdella sekunnilla ja sehän tarkoitti sitä että meillä oli kasassa ensimmäinen LUVA ja vielä sijoituksen kera!!! Huikeeta, mahtavaa, ihana Vimps!!! Mutta kyllä mie olin iloinen ja Viima oli kissanruokansa ansainnut! Harmitti kun juuri tätä rataa en saanut videolle, oisihan se eka oikea nolla pitänyt nähdä vielä jälkikäteenkin. Mutta tällä me leijutaan vielä pitkään!

Pakko vielä kertoa Viiman lämmittelystä ennen radalle menoa. Otin sillä pari hyppyä ja se meni ne innoissaan, mutta sitten se lähti laukkaamaan kohti buffettia. Säikähdin, että nyt se karkaa jonnekin makkaranpaistopisteelle tmv., mutta se juoksikin suoraan edessä olleelle kahvipöydälle ja hyppäsi sinne. Siellä se heilutti tyytyväisenä häntää pöydän heiluessa uhkaavasti. Se oli siis vaan bongannut lempiesteensä pöydän ja Viiman mielestä pöytä on aina pöytä  :D. Onneksi ei ollut kenenkään kahvikuppeja edessä :D. Hieman nauratti ja niin nauratti muitakin jotka tilanteen näkivät, toinen oli niin pätevänä. Tässä vielä kuva lämppäradasta á la Viima:

On se vaan niin omanlaisensa, ihana pieni koira!

Sitten meidän neiti kelpiemme. Hyppyrata oli haastava ja harva koira selvisi maaliin nollana. Rieha oli ihan liekeissä ja se näkyi radalla heti alusta. Jouduin sen kerran palauttamaan lähtöön ja ponkaisi silti ekasta hypystä täysiä ohi.. Loppupeleissä radalta ei jäänyt kyllä oikein mitään positiivista, yksi järkevä pätkä saatiin tehtyä, mutta muuten Rieha oli ihan irti ja valikoitsi esteitä sieltä ja täältä. Pujottelukaan ei onnistunut. Yleisöä se taisi viihdyttää koko rahan edestä, sen verran hauskaa sillä oli ja onhan se varmaan hauskaa katsoa koiraa, joka rrrakastaa agia ja menee ihan hemmetin lujaa. Ohjaajana se sen sijaan ei ollut niin hauskaa...

Rieha on niin älyttömän nopea, joka suhteessa ja kun se reagoi kaikkeen ja samalla valikoi itse esteitä, niin ei ole kauhean helppoa. Oma väsynyt fiilis ei varmasti auttanut, mutta tuskin olisin saanut sitä pysymään hanskassa täysin skarppinakaan. En vaan ole tarpeeksi rohkea ja jämäkkä noissa ohjauksissa. Kyllä tuli taas fiilis että haluaisiko joku osaavampi ohjaaja itselleen nopean, mutta haastavan koiran? Tuntuu vaan ettei itse kykene. Yritetään nyt kuitenkin treenailla, mutta kun treeneissäkin on fiilis ollut vähän vastaavanlainen viime aikoina...

Kenraalit ja pakukauhua

Hallilla kenraaleissa ennen huomisia kisoja. En oikein edes tiedä miksi ilmoitin koiruudet sinne, kauhean työrupeaman keskellä pitää käydä juoksemassa vielä pari agirataa. Ja Riehalla on homma ollut viime aikoina hillitöntä ja Viimakin on ollut vähän laiskana.

Tänään treenit sujui kuitenkin kummallakin hyvin. Riehalle tein radanpätkää, jossa oli meidän ongelmakohtia, mitä voisi kuvitella 1-luokan radallakin olevan. Eli lähinnä suorilla hyppyjen hakemista, kun olen itse perässä ja hypyt ei ole linjassa. Lisäksi radalla oli pujottelu, jossa on ollut ongelmia aina välillä. Saatiin aika mukavaa pätkää. Sain Riehan kääntymään hypyille, vaikka olinkin perässä. Ja perässähän minä tosiaan olen, suoralla sellaiset 2-3 estettä. Pari estettä hakee itse vielä hyvin, mutta viimeisellä alkaa herkästi kääntymään ohi ja minua kohti. Pujottelu sujui ihan ok. Jostain syystä toiselta puolelta ohjaten viimeinen väli on vaan haastava. Sen sijaan aloituksen hakee lähes mistä kulmasta vaan. Mutta ihan siis saatiin hyvää menoa.

Viimalle vahvistelin meidän uusia kisaesteitä eli rengasta, keinua, puomia ja pussia. Keinu oli siitä selkeästi vähän inha, on sellainen metallinen ja kolahtaa tosi kovaa. Siihen kunnon loppupalkkaa ja toivottavasti ei enää huomenna muistele kovinkaan pahalla. Puomille saatiin hienoa menoa ja pieni radanpätkä, puomi-hyppy-hyppy-keinu sujui aika kivasti. Toivottavasti sille tosiaan jäi nyt hyvä mieli, ainakin vauhti oli erinomainen.

Tuike teki hallissa pari metallinoutoa, jotka sujui hyvin. Tunnari oli tosi haastava, vire oli ihan väärä ja maisteli ja hömppäsi ja maisteli ja hömppäsi. En meinannut saada sitä rauhoittumaan millään, aina piti vähän ottaa vääriä suuhun. Jännä piirre, ei kovin usein ole tuossa mielentilassa. Kaukojakaan ei malttanut tehdä, joten hömpättiin vaan temppuja ja niissä vissiin sai aivotyöskentelyä tarpeeksi kun alkoi järkikin löytyä. Hassu pieni :).

Riehakin kävi vielä hallissa tekemässä tunnaria. Kolme toistoa, hieman varioiden ja oma nousi joka kerta varmasti eli edes hallin hajurikas matto ei kauheasti haittaa. Jee!

Meillä on muuten uusi auto. Se on Vito elikkäs pakettiauto elikkäs koirankuljetusvani. Tykkään ihan hirveästi! Koirista Rieha on sitä mieltä että auto kuin auto, ei mitään väliä, koska sillä pääsee hauskoihin paikkoihin. Tuike ei kauheasti arvosta, koska se tykkäisi katsella ikkunoista ja räksyttää. Alistuu kuitenkin kohtaloonsa. Mutta Vimps. Voi Vimps. Se on sitä mieltä että pakettiauto on porokoiria varten kehitetty kidutusväline. Se pitää pakottaa kyytiin ja jos pääsee irti ennen autoon menoa, niin painelee karkuun. Heti ovien sulkeuduttua se aloittaa kovan protestihaukun. Kyydissä kuuluu silloin tällöin pientä vinkunaa, mutta muuten matkustaa hiljaa eli taitaa olla vaan henkistä ärsytystä. Heti kun sen ottaa autosta ulos niin haukkuu häntä heiluen, vissiin kertoo minkänlaista tuskaa sitä joutuukin porokoira kokemaan... Katsellaan kehittyykö suhde yhtään mukavammaksi ajan myötä...

Tokoa Kanalla

Eilen treenattiin lyhyet setit kotikotona pihassa. Tuike teki tunnaria, joka sujui kuin rasvattu ja lisäksi se opetteli peruuttamaan minun ympäri. Aika hyvällä mallilla parin treenin jälkeen, ei ole ihan turha pikkujapsi näissä tempuissa :).

Rieha teki myös tunnaria. Vähensin nameja kapuloiden väleistä ja hyvin nousi oma pari kertaa. Ylimääräisten kapuloiden nostelu tuntuu unohtuneen, nuuskii tarkasti ja luovuttaakin ihan hyvin. Sitten koitin saada sitä tekemään kiertoja metallin kanssa, ihan vaan vaihtelun ja hauskuuden vuoksi, mutta siitä ei meinannut tulla mitään. Pitäydyttiin sitten ihan perinteisessä noudossa ja se ei tuottanut ongelmia. Ei vissiin aina kannatakaan soveltaa...

-------------------------------------------

Tänään oli vuorossa vähän erilainen treeni kun ajeltiin Kana-Areenalle. Kyytiin hyppäsivät Anna ja Pipsa ja paikanpäällä treffattiin vielä Piia ja Ihku-porokoira. Parin tunnin setti oli oikein hyötyisä ja mukavassa seurassa aika meni nopeasti. Rieha teki useammassa setissä seuraavia juttuja:

Ruutu: Tehtiin liikkuroituna yksi koemainen. Otin suoraan häkistä bongaamaan ja on se siinä vaan aika pätevä, ei minkäänlaista epäröintiä. Ruutuun meno oli siis ihan super, samoin stopit. Kohti kulkiessa alkoi heiluttamaan häntää, joten vahvistin ruudussa makuuta ylimääräisellä käskyllä. Seuraaminen oli hyvä. Eli ei paha ollenkaan! Vahvistelin vielä makuuta ruudussa erikseen, sitä ei olla liikaa tehty. Loppuun sai vielä juosta kerran ruutuun ja palkkasin seisomisesta. Aika kiva fiilis!

Seuruu: Seuruu oli tänään kautta linjan hieman keulivaa. Riehalla oli kovasti paljon intoa ja se näkyi. Palkan suuntaa pitäisi varmaan miettiä, että saisi paikkaa hieman korrektimmaksi. Ilme sillä on makea. Ihan treenin lopussa tehtiin  vielä juoksupätkää ja siinä paikka oli parempi, syynä joko jo hienoinen väsymys tai sitten se, että tempo on sille sopivampi, eikä ehdi niin kiehua.

Hyppynouto: Puisella kapulalla oli aikalailla kympin nouto, mutta metsku oli taas jostain syystä vaikea. Nosti kyllä ok, mutta ei millään meinannut hypätä kapulan kanssa. Jätin sen istumaan esteen toiselle puolelle kapula suussa ja siitä pystyi hyppäämään, mutta heiton kanssa taas ei. Pitää nyt ihan oikeasti ottaa vaan pitotreeniä, että tulee selväksi että kapulan pitäminen on se juttu. En tiedä ennakoiko lentävää palkkaa ja sen takia tiputtaa, siihen tuli ihan hyvä vinkki naksulla vahvistamisesta. Mutta pitotreeni tulee nyt asialistalle ainakin.

Luoksarin stopit: Tehtiin kiertoina. Taas näkyi oma mukavuuden halu. Eli seisomiset sujuu kun niitä ollaan treenattu. Maahanmenot oli paaaljon huonompia, eikä R oikein jaksanut kuunnella. Ei ehkä yllättävää, kun en niitä viitsi treenata? Tarjosi taas kovasti puolittaista maahanmenoa, mutta peruuttelemalla saatiin takapuolikin maahan. Se on vaan niin helppoa ja mukavaa tehdä niitä helppoja ja mukavia juttuja...

Ohjattu: Vahvistelin eka merkkiä, joka sujui hyvin, eikä vilkuillut kapuloita. Sitten kerran yksi oikean ja vasemman haku. Kumpikin nousi kivasti ja lähti hyvällä käännöksellä kapuloille (olivat siis lähempänä kuin keskimmäinen). Oikealle mennessä vilkaisi ihan nopeasti keskikapulaa, mutta varma meno siitä huolimatta. Otin sen suoraan leluun heti nostosta, mikä pelasi hyvin, mutta täytyy muistaa tehdä välillä ihan luovutukseen saakka ettei tähänkin tule ennakointia.

Liikkeestä istuminen: Hieman säätöä seuruun kanssa, mutta kun saatiin se sujumaan niin itse istuminen oli erinomainen.

Kaukot: Esiteltiin vaan meidän vauvakaukoja, joissa ei edelleenkään olla juuri edetty. Rieha tarjoaa ja on liekeissä, harmi vaan että se tekee täydellisiä kaukoja ilman yhtäkään käskyä. Eli kesto on näissä edelleen ihan olematon. Tähän voisi sanoa saman kuin noissa luoksarin stoppien maahanmenoissa, onko ihmekään kun ei treenaa?

Paikkamakuu: Ihan lyhyt paikkamakuu Ihkun ja Pipsan kanssa. Meni hyvin maihin ja makasi ok, ei huomauttamista.

Oikein mukava treeni ja Rieha pääsi esittelemään koko repertuaariaan. Samalla näki aika kivasti millä tasolla ollaan. Osa liikkeistä alkaa olla ihan koevalmiita, osa ei vielä lähellekään. Mutta mahtavaa oli taas se, että vieras paikka ei haitannut millään lailla. Otat häkistä ja se on ihan valmis duuniin. Itse asiassa virtaa taisi olla aika reippaasti ajomatkan ja häkissä olon jälkeen... Mutta kivahan tuollaisen kanssa on hommia tehdä. Kiitos Piia ja Anna seurasta!

Pikaviestit ja -agit

Saatiin pitkästä aikaa Raisan kanssa sopimaan viestitreenit aikatauluihin. Käytiin meidän läheisellä metsätiellä ja koska edellisestä kerrasta oli aikaa, niin nyt vedettiin taas motivaatiotreeniä eli matka ei ollut kuin ehkä sellaisen 200m. Mutta tavoite toteutui erinomaisesti!

Rieha juoksi Raisalle päin ihan tositosi hyvin, vauhti oli uskomaton ja halu mennä kova. Ekalla pätkällä minulle päin epäröi hetken, mutta pienellä avulla lähti ja sen jälkeen juoksi taas hyvin minullekin. Nyt siis tuntui Raisan pää mielenkiintoisemmalta, parempi niin. Raisalla oli palkkana keppi ja minulta sai aina nappulan, joten palkankin suhde oli vissiin kelpiestä kohdillaan.

Hyvä muistuttelu oli tämä, parin viikon päästä mennään viestileirille, toivottavasti saadaan ennen sitä ainakin pari treeniä alle että on jotain mitä esittääkin.

Illalla ajeltiin vielä hallille, kun minulla oli koulutus. Paikalle ei saapunutkaan koulutettavia, joten treenasin vaan omilla. Rieha aloitteli kontakteilla ja luulen, että saatiin ihan hyvä ajatus. Annoin sille tilaa ylösmenoilla ja malttoi ottaa paljon paremmin. Lisäksi koitin kiinnittää huomiota selkeään vapautuskäskyyn, se kun tuntuu välillä olevan vähän hakusassa. Lisäksi R teki pujottelua, jossa meinasi tulla ihme jäkki taas lopussa. Ei ehkä pitäisi tehdä sitä tuollaisena yksittäisenä ollenkaan, ainoastaan radan osana, koska tuntuu herkästi hajoavan moneen toistoon. Loppuun treenattiin vielä parilla hypyllä kulmahyppyä ja välistävetoja, nämä sujui ihan mukavasti.

Vimps kävi hallissa lähinnä motivoitumassa ja palkkailin sitä hurjasti pienistäkin jutuista. Tehtiin kontakteja, joihin saatiin hyvä vauhti. Eipä siinä sitten oikeastaan muuta, pääasia että teki ja vauhti oli kohdillaan.

Ei pilven hattaraa

Mentiin kisaryhmän myöhäisempään vuoroon ja saatiin olla ihan keskenämme, kun muut olivat jo treenanneet. Tuike ja Rieha tekivät kumpikin, Viima oli äitin ja Sannan mukana mökillä lomailemassa.

Riehan kanssa aloiteltiin merkillä ja ohjatulla. Merkki oli alusta saakka hyvin kuosissa, mutta palkkailin siitä muutamaan otteeseen kapuloiden viennin jälkeen. Varmuus merkille menoon tuntuu aika hyvältä, ei juurikaan edes katsele paikallaan olleita kapuloita. Sitten tehtiin taas kaaria hakuun, eli haettavat kapulat olivat lähempänä. Nopeasti on kääntyminen kapuloille parantunut, eikä enää koittanut lähteä taaksepäin. Palkkailin nopeasta nostosta suoraan leluun ja meno oli aikamoisen hienoa.

Merkin kanssa tehtiin vielä häiriötreeniä, eli heittelin ohjatun kapulat merkin ympärille. Tehtiin joku nelisen toistoa ja joka kerta varmuus ja ilme parani. Alkuun teki sellaista pientä mutkaa kun katseli kapuloita, mutta loppuvaiheessa meni merkille ihan suorilta, vaikka kapuloita oli ihan nenän edessä. Hieno!

Hyppynoudosta tehtiin pari toistoa. Tässä on kyllä kiva fiilis, joten sitä ei juuri tarvitse jankkailla. Yksi nouto suoraan leluun ja toinen luovutukseen niin, että jätin Riehan istumaan hypyn taakse kapulan kanssa.

Loppuun vahvistelin vielä luoksarin stoppeja kierron kautta. Näissä sillä on minusta hyvä tekniikka, eli jarraa täysiä etupäällä. Ehkä jos näitä nyt vahvistelisi niin saisi siirrettyä sen myös suoraan luoksariin. Seisomiset oli aika priimoja, mutta maahanmenossa meinasi taas herkästi jäädä pylly ilmaan. Kierrot jonkin verran Riehaa kiihdyttää ja välillä meni haukkumiseksi, kun ei saanutkaan palkkaa. Mutta loppujen lopuksi saatiin ihan maahanmenojakin aikaiseksi.

Tuike-pieni aloitti myös ohjatulla. Laitoin sen merkille ja sai hakea samassa linjassa olleita kapuloita ja tulla suoraan palkkaan. Ja se oli ihan pätevä! Kumpikin puoli nousi tosi reippaasti ja varmasti, vaikka kapulat oli ison koiran mallia. Mutta hirmuisen tomeraa menoa. Sen jälkeen tehtiin yksi suora nouto, joka sekin oli ihan priima luovutuksineen kaikkineen.

Sitten T teki kiertoja ja stoppeja samaan malliin kuin Rieha. Tässäkin oli aivan ihana meno, stopit sujui ja kierrotkin muisti hyvin. Häntä vaan heilui :).

Loppuun tehtiin pidempi seuraamispätkä ja siinäkään ei ollut oikeastaan mitään huomattamista. Ihan tuli tippa linssiin kun toinen oli niin hieno! Ja melkein alkoi jo kokeet himottamaan, mutta en tiedä. Toisaalta tämä silloin tällöin rentona pidettävä hömppätoko on meille aivan sopivaa ja mieli pysyy hyvänä. Vielä mielen ilostukseksi temputeltiin, eli tehtiin peruuttelua ja opetin Tuikea peruuttamaan minun ympäri.

Olipa hirmuisen kivat treenit, ihan meinasi ohjaaja liikkuttua kun omistaa niin hienoja pieniä koiria :).

Tokoa ja agia

Päivällä Annan kanssa taas Vihtavuoressa. Kaikki kolme pääsivät mukaan tokottelmaan.

Rieha aloitti perusnoudolla, joka oli oikein hyvä, eli sitä ei tarvinnut jankata. Siitä siirryttiin sitten ohjattuun. Ja juuri kun kun hehkutin edellisissä treeneissä merkkiä, että on ihan täydellinen, niin eiköhän se nyt alkanut valumaan. Pysyi kyllä sallituissa rajoissa, mutta kun parempaankin pystyy, niin piti sitä sitten hioa. Onneksi R tarjoaa itse hyvin ja nopeasti löytyi taas paikka ihan merkin takaa. Otettiin yksi vasen koemaisesti ja hyvin nousi.

Päätin että Riehan kaaria haussa on kuitenkin parannettava. Se kääntyy aika suoraan taaksepäin, mikä voi olla jossain vaiheessa riskaabelia. Vietiin siis haettavaa kapulaa lähemmäksi, ett' joutuu kaartamaan enemmän. Hyvin näki ekalla kerralla että on jo asennoitunut taaksepäin lähtemiseen ja kun takana oli vaan keskikapula, niin sinnehän se meinasi mennä. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin kaartamaan paremmin ja kapula nousi hyvin vaikka olikin melkein samassa linjassa merkin kanssa. Eihän meillä tämän kanssa ole kiirus, joten koitetaan tehdä teknisesti hyvää.

Viima kävi hömppäämässä muutamia liikkeitä. Se oli vähän sitä mieltä että onko pakko, mutta teki kuitenkin ihan hyvin. Nouto oli hyvin Viimamainen, täysiä kapulalle ja patsastellen takaisin. Kuitenkin halukas ja iloinen ilme, mikä on pääasia. Jäävät tehtiin liikkuroituna ja kumpikin sujui oikein hienosti. Valmisteleva seuruu oli ihanan täpäkkä ja liikkeet teki hyvin. Loppuun vielä vähän luoksaria. Stopit oli ihan ok ja sain vähän vauhtia niidenkin jälkeiseen eteentuloon.

Tuike tuli lopuksi tekemään ja se oli ihan täynnä intoa. Aloitettiin liikkuroidulla luoksarilla. Intoa oli niin kovasti että liikkurin käskystä teki hienon läpijuoksun... Kun saatiin lähtöön maltti, niin se teki itse asiassa aikasta mainion luoksarin. Kokeessa olisi saanut varmasti aika mukavat pisteet. Sille selkeästi toimii tämä, ettei olla treenattu niin paljon, stopitkin on heti paljon parempia kuin tuhannen toiston jälkeen. Ehkä se on joku pienen pystykorvan juttu :)?

Liikkeestä istuminen oli sekin nappi, joten tehtiin loppuun vielä liikkuroitu seuruu. Tuikella oli aika kiva ilme ja paikkakin oli ihan ok, hieman tuli jotain vinouksia paikallaan käännöksissä. Mutta ei paha ollenkaan. Seuruupeikko on meidän isoin peikko, pitäisi vaan tehdä. Ja kun se kuitenkin näyttää sujuvan kun luottaa koiraan, niin sitäkin suuremmalla syyllä pitäisi vaan tehdä. Mutta hyvä T!

Illalla ajeltiin vielä hallille aksaamaan. Viima teki alkuun hyppytekniikkaa perussarjalla. Tuntui että hieman oli alussa hakusessa, mutta tekniikka parani loppua kohde. Näitä pitäisi kyllä Viiman kanssa jaksaa vääntää, tekee selkeästi tosi hyvää. Siirtyisi radallekin parempi tekniikka ja into. Lisäksi Vimps kävi juoksemassa muutaman puomin ja putken, joissa kummassakin reipas ja iloinen meno.

Laura oli suunnitellut Riehan ryhmälle seuraavan radan:

Riehalla oli aivan törkeästi virtaa kun tultiin halliin. Temputin sitä tekemään mm. jalkojen välistä pujottelua, mutta se keuli oikeasti niin paljon, että pujottelu oli ihan hillitöntä. Varpaita saa varoa, kun ottaa niin kauheasti vauhtia ja potkaisee lähdössä, lisäksi saa varoa sormia, kun meinaa purra niitä. Aivan kreisi meno. Siirryttiin sitten seuraamiseen, jossa tehtiin pitkää pätkää ja meinasi tässäkin keulia. Ei ainakaan into lopu... Hyppytekniikkaakin tehtiin, mutta ei malttanut keskittyä kunnolla ja hyppäasi perussarjasta aina kaksi viimeistä hyppyä yhdellä loikalla. Tämä lupasi erittäin hyvää ratatreeniin...

Ja eipä se rata mitenkään mahtavasti mennyt. Alku meni ihan ok, eli 1-5. 6-7-hypyt oli haastavia, että sain pysymään ulkokurvissa. Jotain siellä oli vähän joka välissä ja kontakteja sai muistutella. Lähdöstä sai myös muistuttaa. Ei kovin hehkeää.

Markettireenit

Cittarin parkkiksella Raisan ja Jannen kanssa. Vähän oli inha asfalttipohja, mutta yritin välttää vauhtivauhtiliikkeitä. Ja tuntuu ettei R tuollaisella alustalla rallata ihan täpöä, eli vissiin silläkin on jonkinlainen järjenhaivahdus päässä, kaikesta huolimatta :).

Aloiteltiin seuruulla. Ihan perusaskelsiirtymiä. Sivulle siirtymät ja peruuttelut on hyvässä kuosissa, vasemalle täyskäännöksessa meinaa hakea hieman vinoon. Sitä korjailtiin ja katsottiin samalla miten kävelen kun otan askelia vasemmalle. Tosi vaikeaa sellainenkin, ettei siis käännä ylävartaloa.

Sitten ohjattua, jossa ensin vahvistelin merkkiä. Täytyy sanoa, että Riehan merkki on aika lähellä täydellinen. Se menee ihan nappipaikkaan, suoraan merkin taakse ja seisoo siellä tosi hyvin. Eikä kytistä merkkiä. Otettiin sitten eka vasen ja sitten oikea, ennen kumpaakin vahvistin ensin kerran merkin ja sitten vasta merkki+haku. Aikamoisen erinomaista menoa oli se, kumpikin nousi varmasti ja hyvin. Mietitittiin mitä tehtäisiin jatkossa, ehkä sille voisi vaan alkaa tekemään kaaren vahvistusta, puolien erottelussa tuntuu olevan suht selvillä. Samoin merkki on hyvä pitää selkeänä.

Jääviä tein peräjälkeen. Istu oli priima, seisomisessa istui kerran, mutta sen jälkeen ok ja maahanmeno muuten hyvä, mutta meinasi herkästi jättää kyynärät pari senttiä ilmaan. Olen vissiin siitä palkannut ja sehän kelpielle kelpaa? Tarkempaa, tarkempaa menoa...

Tunnarin liikkuroi Janne. Edelleen parit namit joukossa, mutta muuten koemaista menoa. Meni kapuloille rauhassa ja nuuski rauhassa ja oma nousi hienosti ilman muiden maistelua. Oikein hyvä. Liikkurin hajut ja vienti ei tuntunut haittaavan ollenkaan. Nyt kotona häivytetään nameja ja lisätään virettä.

Luoksarin stoppi aiheutti taas pohdintaa ja pohtia sitä varmaan nyt täytyy. Lähinnä siis sitä että miten saan sen stoppaamaan voimakkaammin etuosalla. Erikseen tein eteentuloja ja ne sujui.

Loppuun vielä kaukoja lyhyeltä matkalta takapalkalla. Ja Rieha malttoi tehdä aika kivasti. Me siis ollaan edelleen voivoin kaukoissa jumppatasolla, eli matkaa ei olla juurikaan tehty. Herkästi se innostuu ja liikkuu, mutta onneksi kestää myös korjaamiset ja sen jälkeen pysyy. Ei siihen auta kuin tehdä toistoja...

Kevättä odotellessa

Juuri kun se kevät sieltä pilkisti, niin eiköhän sieltä ala satamaan lunta. Eipä nappaa yhtään. Äkkiä kevät ja kesä ja kuivat kentät!

Lumisateeseen voisin suhtautua samalla lailla kuin Vimps. Sänkyyn, eikä tarviisi nousta ennen kuin on kevät:

Ennen lumisadetta käytiin Vihtavuoressa treenaamassa Annan ja Pipsan kanssa. Mukana Tuike ja Rieha. Kentällä oli vielä jonkin verran lunta, mutta väleissä ihan mukavia sulaneita kaistaleita eli hyvin pystyi tekemään pitkiäkin liikkeitä.

Rieha aloitteli ruudulla, joka tehtiin liikkuroituna. En muista ollaanko koskaan aiemmin tehty kokonaista koemaista ruutua, mutta tulipahan sekin testattua. Hyvin meni, ihan hetken haki ruudun paikkaa, mutta korjasi itse oikeaan paikkaan kun en antanut stop-käskyä eli lisäkäskyä ei tarvittu eikä aikaa mennyt juurikaan. Stoppi oli priimaa, samoin maahanmeno. Hyvin kesti myös liikkeen ja tuli hienosti sivulle. Voisinpa sanoa että aika lähelle kympin ruutu. Uusin vielä kerran ruutuun menon, että sain palkattua oikeasta paikasta. Nyt haki heti priiman paikan ja jäi myös seisomaan hyvin (aina maahanmenon jälkeen on vähän jännä nähdä muistaako kuunnella). Siihen siis hyvä lopettaa.

Sitten luoksaria. Tämäkin liikkuroituna. Eka yritys oli ihan ok, stoppi olisi saanut olla hinasen nopeampi, joten alettiin työstämään sitä. Siinä vaiheessa Rieha oli jo omasta mielestään tosi pätevä ja alkoi ennakoimaan sivulla maahanmenoa ja lähti liikkurin käskystä. Treenailtiin sitten pelkkää aloitusta ja alkoi taas sujumaan. Stoppeihin kokeiltiin huvikseen takapalkkaa ja kyllähän se vähän parani. Pitäisi nyt alkaa sitä terävöittämään, takapalkka voisi olla ihan harkittavissa. Tai sitten vaan pitää vaatia parempaa stoppia.

Metallinouto oli ekalla kerralla ihan ok, nosti hyvin, mutta palautti ravilla, joten pitihän sitäkin alkaa korjaamaan vauhtinoudoilla. Siinä vaiheessa R kehitteli jo kaikenmoista ja alkoi mm. aijaamaan kapulaa tosi kovasti. Ei suostunut oikein enää vaihtamaan leluunkaan, muttei oikein voinut ottaa suuhunkaan kun piti tuijotella. Ihan hassu meno, ei sillä aiemmin tuollaista ole ollut. Ehkä pomppiva kapula oli nyt vaan liikaa. Loppuun pitotreeniä, jossa paljon parempi ilme ja höpötykset unohtui. Siitä Rieha tauolle.

Tuike aloitteli ruudulla, Anna vei sinne valmiiksi lelun. Tuikehan oli hirmu pätevä ja varasti ruutuun liikkurin käskystä ja riepotti vaaleanpunaista jänöä ihan onnessaan. Uusinnassa malttoi jo odottaa, mutta jänö sai taas kyytiä :). Loppuun vielä kokonainen ruutu liikkuroituna. Kamalan hauskaa sillä oli, stoppi ei ihan onnistunut, mutta muuten oli pätevää menoa ja hauskaahan sillä oli.

Sitten tunnari, joka oli kaikin puolin priima. Hyvä haistelu ja reipas meno. Loppuun vielä kaukot, jotka nekin oli aika lailla täydelliset n. viidestä metristä. Eli hirmuisen pätevä pieni koira!

Rieha tuli vielä toiselle kierrokselle. Lämppäiltiin eka parilla liikkeestä istumisella. Hieman oli hakusassa, mutta onnistui kuitenkin 2/3 kerrasta. Siitä tehtiin kaksi tunnaria Annan liikkuroimana. Ekalla kerralla hieman maistoi toista kapulaa, mutta oma nousi kuitenkin. Tokalla kerralla oma nousi jo varmasti. Pääasia oli että nenänkäyttö oli tosi hyvää ja malttoi hienosti. Hieman liikkurointi vaikutti eli hyvä ottaa sekin mukaan.

Mukava treeni ja aina kiva kun saa jonkun katsomaan!

Riehan MH-kuvaus

Aprillipäivän kunniaksi Rieha pääsi huvipuistoilemaan, eli MH-kuvaukseen. Aprillia ei ole se, että se myös kuvauksen läpäisi. Sillä tuntui olevan hauskaa läpi kuvauksen ja vielä kuvauksen loputtuakin olisi halunnut vaan lisää... Minä itse olin paikalla kuumeisena, joten ihan paras skarppi ei ollut päällä, mutta ihan hyvin minäkin selvisin. Lopun leikeissä tosin meinasi jo kunto loppua kesken.

Ja mitäs Rieha sitten sai. Kuvauspaikkana siis Laukaa ja kuvaajina Kai Tarkka ja Irene Puputti.

1a. KONTAKTI Tervehtiminen	Torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra	Välttää kontaktia, väistää	Hyväksyy kontaktin vastaamatta siihen, ei väistä	Ottaa itse kontaktia, tai vastaa siihen	Mielistelevä kontaktin otossa, hyppii, vinkuu, haukkuu jne.
1b. KONTAKTI Yhteistyö	Ei lähde vieraan ihmisen mukaan / Ei kokeilla	Lähtee mukaan haluttomasti	Lähtee mukaan halukkaasti, ei ole kiinnostunut TO:sta	Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta	Lähtee mukaan hyvin innokkaasti, erittäin kiinnostunut TO:sta
1c. KONTAKTI Käsittely	Torjuu murisemalla, ja/tai yrittää purra	Väistää tai hakee tukea ohjaajasta	Hyväksyy käsittelyn	Hyväksyy ja ottaa kontaktia	Hyväksyy ja vastaa liioitetulla kontaktilla
2a. LEIKKI 1 Leikkihalu	Ei leiki - ei osoita kiinnostusta	Ei leiki - osoittaa kiinnostusta	Leikkii - aktiivisuus lisääntyy / vähenee	Leikkii, aloittaa nopeasti ja on aktiivinen	Leikkii, aloittaa hyvin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
2b. LEIKKI 1 Tarttuminen	Ei tartu esineeseen	Ei tartu, nuuskii esinettä	Tarttuu viiveellä tai etuhampailla.	Tarttuu heti koko suulla	Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c. LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu	Ei tartu esineeseen	Tarttuu viiveellä - irrottaa / pitää, ei vedä vastaan	Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan / Korjailee otetta	Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan kunnes TO irrottaa	Tarttuu heti koko suulla, vetää tempoo, ravistaa - kunnes TO irrottaa
3a. TAKAA-AJO	Ei aloita	Aloita, mutta keskeyttää	Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista	Aloittaa kovalla vauhdilla, päämäärähakuisesti - jarruttaa saalille	Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
	Ei aloita	Aloita, mutta keskeyttää	Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista	Aloittaa kovalla vauhdilla, päämäärähakuisesti - jarruttaa saalille	Aloittaa heti kovalla vauhdilla juosten saaliin ohi, voi kääntyä saaliille
3b. TARTTUMINEN	Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään.	Ei tartu, nuuskii saalista	Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä	Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa	Tarttuu heti saaliiseen, pitää sitä suussaan väh. 3 sek
	Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään.	Ei tartu, nuuskii saalista	Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä	Tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa	Tarttuu heti saaliiseen, pitää sitä suussaan väh. 3 sek
4. AKTIVITEETTITASO	Tarkkailematon, kiinnostumaton, passiivinen	Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata	Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja	Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen	Toiminnot vaihtelevat nopeasti osion aikana / Rauhaton koko ajan
5a. ETÄLEIKKI Kiinnostus	Ei kiinnostu avustajasta	Tarkkailee avustaa, välillä taukoja	Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja	Kiinnostunut avustajasta, yksittäisiä lähtöyrityksiä	Erittäin kiinnostunut avustajasta, toistuvia lähtöyrityksiä
5b. ETÄLEIKKI Uhka/aggresssio	Ei osoita uhkauseleitä	Osoittaa yksittäisiä (1-2) uhkauseleitä osion ensim. osassa	Osoittaa yksittäisiä (1-2) uhkauseleitä osion ensim. ja toisessa osassa	Osoittaa useampia uhkauseleitä osion ensim. osassa	Osoittaa useampia uhkauseleitä osion ensim. ja toisessa osassa
5c. ETÄLEIKKI Uteliaisuus	Ei saavu avustajan luo	Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo	Saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo	Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä	Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d. ETÄLEIKKI Lekkihalu	Ei osoita kiinnostusta	Ei leiki, osoittaa kiinnostusta	Leikkii - voi tarttua varovasti, mutta ei vedä	Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen	Tarttuu, vetää vastaan ei irrota
5e. ETÄLEIKKI Yhteistyö	Ei osoita kiinnostusta	Kiinnostuu, mutta keskeyttää	On kiinnostunut leikkivästä avustajasta	Kiinnostunut leikkivästä sekä passiivisesta avustajasta	Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään
6a. YLLÄTYS Pelko	Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti	Kyykistyy ja pysähtyy	Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista	Pakenee enintään 5m	Pakenee enemmän kuin 5 metriä
6b. YLLÄTYS Puolustus/aggressio	Ei osoita uhkauseleitä	Osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä	Osoittaa useita uhkauseleitä ja hyökkäyksiä, voi purra
6c. YLLÄTYS Uteliaisuus	Menee haalarin luo kun se on laskettu maahan / Ei mene ajoissa	Menee haalarin luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa	Menee haalarin luo kun ohjaaja seisoo sen edessä	Menee haalarin luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin	Menee haalarin luo ilman ohjaajan apua.
6d. YLLÄTYS Jäljellejäävä pelko	Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä	Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla	Pieni niiaus tai nopeuden vaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen	Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla	Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla
6e. YLLÄTYS Jäljellejäävä kiinnostus	Ei osoita kiinnostusta	Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla	Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa, kiinnostus vähenee	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa väh. kahdella ohituskerralla
7a. ÄÄNIHERKKYYS Pelko	Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti	Kyykistyy ja pysähtyy	Väistää kääntämättä pois katsettaan	Pakenee enintään 5m	Pakenee enemmän kuin 5 metriä
7b. ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus	Ei mene katsomaan	Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa	Menee räminälaitteeen luo kun ohjaaja seisoo vieressä	Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin	Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c. ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä pelko	Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihteluita tai väistämistä	Pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla	Pieni niiaus tai nopeuden vaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen	Niiaus tainopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla	Voimakas pelko, voi lisääntyä jokaisella ohituskerralla
7d. ÄÄNIHERKKYYS Jäljellejäävä kiinnostus	Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan	Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla	Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa, kiinnostus vähenee	Puree laitetta tai leikkii sen kanssa väh. kahdella ohituskerralla
8a. AAVEET Puolustus/aggressio	Ei osoita uhkauseleitä	osoittaa yksittäisiä uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä	Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä	Osoittaa uhkauseleitä ja useampia hyökkäyksiä
8b. AAVEET Tarkkaavaisuus	Yksittäisiä vilkaisuja ja sen jälkeen ei kiinnostusta / Ei kiinnostu lainkaan	Katselee aaveita silloin tällöin	Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista	Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja	Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8c. AAVEET Pelko	On ohjaajan edessä tai sivuilla	On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa	On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä	On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä	Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / Pakenee
8d. AAVEET Uteliaisuus	Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / Ei mene ajoissa	Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa	Menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä	Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin	Menee katsomaan ilman apua
8e. AAVEET Kontaktinotto aaveeseen	Torjuu kontaktia / Ei mene ajoissa	Hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, mutta ei vastaa siihen	Vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin	Ottaa itse kontakita avustajaan	Innostunutta kontaktinottoa avustajaan, esim. hyppii tai vinkuu
9a. LEIKKI 2 Leikkihalu	Ei leiki - ei osoita kiinnostusta	Ei leiki - osoittaa kiinnostusta	Leikkii - aktiivisuus lisääntyy / vähenee	Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen	Leikkii - aloittaa erittäin nopeasti ja on hyvin aktiivinen
9b. LEIKKI 2 Tarttuminen	Ei tartu esineeseen	Ei tartu, nuuskii esinettä	Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampilla	Tarttuu heti koko suulla	Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
10. AMPUMINEN	Ei häiriinnyt, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön	Häiritsevyys lisääntyy leikin / passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön	Kiinnostuu laukauksista, yleisöstä tms, mutta palaa leikkiin / passiivisuuteen	Keskeyttää leikin / passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms kohden, ei palaa leikkiin / passiivisuuteen	Häiriintynyt, pelokas / Yrittää paeta / Ohjaaja luopuu ampumisesta

Sitten vielä videot ja selostukset. Kontakti oli sellaista että tehdään jo jotain siistimpää, oli ihan menossa treenaamaan tmv., eikä ihan kympillä olisi halunnut olla lääpittävänä. Leikki lähti ihan ok, hieman arpoo isoa lelua että miten ottaisi suuhu, mutta haluaisi että testinohjaaja heittäisi lelua uudestaankin ja vie sen ohjaajan eteen että heitähän tyyppi nyt. Minun kanssa meinaa alkaa kiskomaan kun koitan saada irrottamaan.



Takaa-ajossa tarttuu kummallakin kerralla vieheeseen, tokalla kerralla nopeammin. Lähtee heti kummallakin kerralla vauhdilla vieheen perään, ei mikään ylläri. Aktiivisuudessa tiesin että varmasti koittaa haukkua, mutta loppua kohden rauhoittuu katselemaan yleisöä.



Etäleikissä tajuaa idean heti ja menee suoraan piiloon katsomaan avustajaa. Avustajan leikki on tuollaista mh-kuvauksen sallimaa sivuttain hyppimistä, josta Rieha on vähän ihmeissään, kuitenkin sen mielestä on selkeästi hauskaa. Leikkii kuitenkin ihan hyvin (videolla on osaksi piilossa) ja komentaa leikittäjää liikkeelle kun pysähtyy ja hyppii päin. Kuitenkin tässä näkee hyvin Riehan luonnetta, mennään rohkeasti katsomaan ja suhtaudutaan eloon odotuksella, että mitäs hauskaa meillä sitten olisi luvassa :).



Yllätysosuudessa ottaa haalarin aika tosissaan ja räyhää sille. Tästä olin eniten yllättynyt, ajattelin että tulee nopeammin katsomaan. Ei sille mitään jää päälle, vilkkaan koiran vilkas reaktio. Aika menee kuitenkin katsomisessa umpeen. Ohituksissa ei paljon ehdi huomata.



Ääniosuudessa Rieha ei välitä räminästä yhtään mitään, menee heti katsomaan eikä huomaa laitetta sen jälkeen. Itse asiassa osuus oli niin tylsä, että ehtii kaivaa hangesta ison kepin, jota koittaa tarjota yleisölle :D.



Aaveet oli tosi hauskat. Rieha on aika tosissaan, haukkuu ja häntä pyörii. Ei väistä taakse kertaakaan. Sitten kun aaveet tulevat tarpeeksi lähelle niin iskeekin leikkimoodi ja irti päästessään saa ihan hullun hepulin, sudittaa ympäriinsä ja hyppii aavetta päin. Ei ainakaan jää muistelemaan pahalla :D.



Toinen leikki sujuu ehkä hinasen ekaa aktiivisemmin. Omalla lelulla leikkii hyvin, tosin itse olen vähän surkea leikittäjä kun tuntuu jo että taju menee. Irroittaa ekan laukauksen kohdalla, mutta se voi olla osaksi omaakin leikkiä. Tokaa laukausta ei leikkiessä huomaa. Passiivisessa osuudessa selkeästi katselee laukauksen suuntaan ja toisen laukauksen kohdalla nousee takajaloille katsomaan. Sanoisin että se on sellainen laukauskokematon, ei sille ainakaan mitään päälle jää ja se on pääasia. Noita paukkujakin olisi vaan kiva päästä katsomaan, kova ääni on aina merkki hauskasta, sanoo Rieha.



Loppuun vielä tuomari Kai Tarkan kommentit. Vilkas ja sosiaalinen koira, joka hakee actionia. Niinhän se on, näkee tuossa lopussa kun viehettä viritellään uudestaan ja hinkuaa vaan takaisin radalle :D. Höperö eläin, ei sille kyllä mikään jää painamaan. Riehan elämässä asiat tulee vastaan, niitä ei pohdita sen kummemmin ja se suhtautuu niihin aina positiivisella asenteella, eihän sitä tiedä jos vaikka pääsisi tekemään jotain duunia tai leikkimään ;).