Hyvissä treeneissä väsymyskin unohtuu

Jotenkin nämä päivät menee vähän jänniksi välillä. Pääsin aamulla töistä klo 7, 12 tunnin yövuoron jälkeen. Siitä ajelin suoraan Laukaaseen ja Riikka Pulliaisen tokokoulutukseen 9-16. Tällä hetkellä valvomista takana siis sellainen 30h, eikä edes tunnu pahalta. Tekstin sisällön järkevyys sen sijaan voi olla suoraan verrannollinen tuohon... Mutta koulutus oli super, ihan tosi paljon hyviä juttuja. Viima ei tällä kertaa ollut mukana, vaan se vietti Veskun kanssa mökkipäivää.

Rieha oli niin päheänä että. Sen kanssa katsottiin:

Seuraaminen: Halusin että katsotaan takapuoliongelmaa. Riikka sanoi heti että takapuoli hetkuaa, koska hakee niin voimakkaasti katsekontaktia minuun. Olen sillekin saanut jo jollain tasolla opetettua omat maneerit, eli avustavat vartaloavut ja R lukee niitä tosi tarkkaan. Sitten kun koitan mennä suoraan ja eleettömästi, niin alkaa takapuoli kääntymään, koska en työnnäkään sitä taaksepäin katseella/olkapäällä.

Riehalle alettiin tekemään eleetöntä sheippaustreeniä. Naksu jollekin muulle tai sitten treeni niin, että näen peilistä koiran asennon. Ei mitään käskyjä, ainoastaan jäykkä paikallaanseisominen ja koira saa itse tarjota sivulle tuloa. Ja Riehahan tarjosi. Siitä alettiin sitten liikkumaan askelia eteen ja sivulle, paikallaan pyörien jne. Rieha työsti upeasti ja takapuoli alkoi pysymään paikallaan. Samalla tulee opeteltua koemaiseen tekemiseen, eli jäykkä seisominen tarkoittaa sitä että hakeudu äkkiä perusasentoon. Riikka kehui kovasti Riehaa ja sanoi että ei tarvitse tätä treeniä kovinkaan paljoa ja paikasta tulee makea. Ilmehän sillä on tosi hieno ja kun se luonnostaan tekee ja tarjoaa niin hyvin, niin miksi ihmeessä tyydyn puolittaiseen ja houkutteluun. Yksinkertaista, mutta niin totta.

Tunnari: Kerroin että Rieha on etsinyt yhtä kapulaa ja se nousee ongelmitta. Vääriä ei oikein olla saatu lisätyksi, koska alkaa maistelemaan noutoinnossaan. Testattiin sitten tunnarilautaa, mihin väärät siis oli naulattu kiinni. Olen pitänyt tuota vähän huonona tapana ja sen takia yllätyinkin miten hienosti koirat alkoi sen avulla tekemään, sellaiset jotka teki ekaa kertaa ja nekin joille oli jo tullut vääriä tapoja. Rieha haki ensin yhden oman nurmikosta, jonka jälkeen se laitettiin laudalle. Parin toiston jälkeen oman pystyi siirtämään irtonaisten väärien joukkoon ja se nousi joka kerta hienosti. Ihan eri lailla alkoi haistelemaan, kun hiffasi ettei pysty kaikkia nostamaan. Varmaan lähdetään tämän avulla työstämään, tokikaan alustaa ei saa käyttää kovinkaan pitkään, ainoastaan muistutteluna esim. kerran alkuun ja sitten siirtyminen irtonaisille kapuloille.

Rieha teki hommia hienosti. Saatiin lisäksi neuvoja paikkamakuuseen ja miten lähden puuttumaan lonkalleheittoon. Näillä on hyvä työstää taas!

Tuiken kanssa käytettiin hyväksi koemainen tilaisuus ja menin sen kanssa joka kerta kehään, niin kuin menisin kokeeseen. Hyvää treeniä tuokin ja T pysyi hyvin hanskassa ja vireessä. Sitten katsottiin seuraavat liikkeet:

Ruutu: Keskityttiin lähinnä ruudun stoppiongelmaan. Otettiin naksu peliin ja pikkuhiljaa pidennettiin aina palkkauksen tuloa, eli joutui seisomaan pidempään. Ongelmanhan on ollut sekä stopin valuminen, että samantien maahanmeno jolloin paikan korjaaminen kokeessa ei enää onnistu. Naksulla saatiin aikaan tosi hyviä stoppeja, ihan pöljää että noin yksinkertaisella palkkausmetodilla saatiin homma toimimaan. Lisäksi katsottiin stopin nopeutta. Sitä lähdettiin ratkomaan lelun kanssa, laitettiin ensin koira liikkeelle valeheitolla poispäin, josta sitten heti seis-käsky ja pallo lensi oikeasti. Eli tarkoituksena saada stoppiin sitä reaktiota, minua kohtiin ja saman tien sitten palkkausta. Tuntui tuokin pelittävän ihan hyvin, pitää ajaa sitä vielä sisään.

Kaukot: Riikka oli sitä mieltä että kaukot on hyvällä mallilla, ollaan ehkä vaan menty turhan nopeasti. Tähän otettin myös naksu peliin, tällä kertaa avustajalle. Avustaja naksutteli ensinnäkin nopeista maahanmenoista sivulla ja sitten oikeista vaihdoista. Takapalkka tehtiin myös niin, että avustaja heitti sen koiran taakse, tällä vältettiin Tuiken karkaaminen palkalle väärien suoritusten jälkeen. Jos tuli väärä siirtymä, kaksoiskäsky, se ignoorattiin ja tehtiin uudestaan. Hyvin T alkoi työstämään ja ilme pysyi hyvänä.

Tuiken kanssa saatiin noottia siitä, miten paljon avustan sitä käsi- ja vartaloavuin. Ja sehän on ihan totta, se ei oikeasti osaa tulla sivulle jos en käännä vähän olkapäätä tai taputa kättä. Tätä aletaan nyt sheippaamaan esiin ilman avusteita samalla lailla kuin Riehalle. Tuikelle tämä tuotti paljon enemmän päänvaivaa, sehän on koko elämänsä saanut noita avusteita ja kun ne yhtäkkiä poistuu, niin pikkujapsi oli ihan hoomoilasena.

Muutenkin oli paljon puhetta koemaisesta suorituksesta, mitä siihen kuuluu ja miten palkataan koiraa. Paljon tuttua asiaa, joka niin vaan tuppaa unohtumaan. Sen takia sitä on hyvä takoa päähän silloin tällöin eikä vaipua omiin maneereihinsa. Muiden treeneistä saatiin paljon hyviä vinkkejä ja esim. luoksetulon stoppeihin saatiin ihan uutta ideaa.

Laukaan pikatokot

Kauhealla kiireellä töistä Laukaaseen ja vetämään oman penturyhmän loppukoetta. Se meni onneksi ihan hyvin ja ehdittiin vielä Riehankin kanssa vähän tokoilemaan. Ohjelmassa oli seuraavanlaista:

Seuraaminen: Suoraa, jossa kiva ilme, mutta takapuoli hetkusi jonkun verran, joten lähdettiin työstämään sitä. Tehtiin vasemmalle kaartuvaa ympyrää, että joutui käyttämään takapuoltaan. Se toimikin tosi kivasti, sain kaverilta aina vinkin kun meni hyvin ja pystyin siitä palkkaamaan, koska itse on vaikea nähdä missä takapuoli menee. Rieha kuulemma korjasi ihan silmissä, koko ryhti parani ja homma meni muutenkin hienosti.

Luoksetulo: Ensin pari luoksaria täydestä matkasta eteen. Ensimmäinen oli ihan nappi! Täydellinen istuminen, vauhti ja eteentulo, hieno R! Tokassa ennakoi sitten hinasen lähtöä ja jouduin palauttamaan sen, mutta muuten se oli taas hieno. Erikseen tehtiin edestä sivulletuloja, jotka nekin sujui oikein mukavasti. Lisäksi tehtiin namipelillä luoksetulon stoppien vahvistusta, maahanmenot oli erityisen hienoja, seisomisia piti muistutella.

Liikkeestä seisominen: Pientä muistuttelua tässäkin, hieman tuli taas herkästi sivuaskelia.

Paikkamakuu: Tehtiin itseksemme kun muut treenaili samaan aikaan. Palkkasin kaksi kertaa, eka oli tosi hieno, tokalla jouduin kerran palauttamaan sen kun meni lonkalle. Mutta ilme on parantunut paljon.

Luoksepäästävyys: Alkuun meinasi nousta, mutta muisti taas nopsaan paikallaanpysymisen, kun tuomari lähti aina pois. Loppuun pari ihan kympin suoritusta, oikein hyvä.

Riehan aksaa

Käytiin illasta treenaamassa hallilla. Aika lämpöistä oli, vaikka kello oli jo yli kahdeksan. Kuumuus näkyy Riehassa niin, että aina tauoilla menee makaamaan jonnekin keskelle kenttää ja seuraa tapahtumia sieltä. Tehtiinkin tosi lyhyissä pätkissä ettei mene överiksi, koska Riehalla on vaan yksi vaihde eli täysiä. Oman vivhateensa treeniin toi rallit sillä aikamoista ralliautojen pärinää kuului, se ei haitannut kyllä millään lailla.

Aloiteltiin ensin puomilla. Tehtiin nyt ihan kokonaista puomia, ensin hihnassa. Rieha ei pidättele kyllä yhtään, se on tehnyt kokonaista puomia ehkä sen viisi kertaa ja se juoksee sen ihan täysiä. Hihnassa stopit onnistui hyvin, kun vähän hidastin ylösmeno sujui hyvin ilmankin. Tehtiin myös pari ilman hihnaa, mutta vauhti kertyi niin isoksi että ehti aina juosta alasmenon ja pompata sitten omatoimisesti sille takaisin 2on2offiin, eli ei ihan ihanne.

Sitten tehtiin pientä radanpätkää. Alussa kutsuhyppyjä, jotka vähän vinossa linjassa. Lisäksi kikkana yhden hypyn takaakiertoa. Tältä se sitten näytti:



Aika paljon vaatii ohjaajalta. Heti kun on myöhässä, niin R menee jo pitkälle ja käännökset ei ole kovin kauniita. Putkiin irtoaa niin hyvin, että niiden välissä ollut hyppy meinasi unohtua. Takaakierrossa on ideaa, mutta voisihan se vieläkin sujuvampi ohjaajalta olla. Loppusuoralle irtoaa hyvin.

Lopussa näkyy vielä meidän keinun läiskimistä. Lähinnä siis liikkeeseen ja ääneen totuttelua, eli mitään kovin nättiä ei ollut tarkoitus tehdä, vaikka lopussa haettiinkin vähän 2on2offia. Riehasta tuo keinun hakkaaminen on maailman siisteintä ja mitä korkeammalta lentää, sitä parempi... Eipähän tule ainakaan keinukammoista tästä...

Viestikoira ja MEJÄ-koira

Koska näiden nykyisten lajien kanssa on niin vähän hommaa, niin päätettiin testata ihan uutta aluevaltausta eli viestiä. Riehalle pitäisi varmaan oikeasti päättää joku pk-laji, mitä treenata vähän enemmän tosissaan ja viesti voisi olla hyvinkin varteenotettava. Rieha rrrakastaa juoksemista, apuohjaaja löytyy omasta takaa ja kavereista läytyy lajiin perehtyneitä. Tänään saatiin apuja Raisalta ja Jannelta, Ipi oli myös mukana hyvänä motivaatiokoirana.

Juostiin lyhyttä pätkää, mutta kuitenkin niin, ettei Riehalla ollut suoraa näkyvyyttä pisteiden välillä. Ekalla kerralla se lähti, kävi täysiä kääntymässä Veskulla ja samantien takaisin. Virhe oli siinä, että Veskulla oli palkkana vaan namia ja sehän ei vauhdin hurmassa kelvannut. Heti kun vaihdettiin Veskullekin lelu, niin johan alkoi viihtymään sielläkin päässä. Rieha juoksi sellaisen 4-5krt meidän välin ja vauhtia sillä riittää! Ipin perässä meni oikein extralujaa. Varmasti tulee ihan Riehalle sopiva laji, kun viellä varmistuu tuosta ideasta. Hauskaa oli!

Lisäksi tehtiin vähän tokoa/tottista (saavat nyt olla mun kirjoissa saman asian alla). Seuruutin Riehaa henkilöryhmässä ja se meni oikein kivasti. Alkuun piti pari kertaa sanoa erityisesti Raisaa kohti hillumisesta, mutta loppuvaiheessa seurasi mahtipaikalla ja kontaktilla, vaikka vedin millaista kahdeksikkoa tahansa. Loppuun vielä yksi luoksetulo. Ekalla kerralla ennakoi lähtöä ihan sekunnilla ja palautin sen. Uusinta oli kympin suoritu, vauhti hieno ja eteentulo ihan nappi. Riehalla oikein kiva treeni!

Vesku teki viimalle jäljen, joka vanheni viestitreenien ajan eli pari tuntia. Tehtiin se lisäksi laimennetulla verellä. Pituutta tuli aika kivasti, varmaan joku 500m.

Viima oli ihan liekeissä, se huusi ja haukkui koko matkan jäljelle- Lähti hyvin, mutta vauhti alkoi kiihtymään ja veti sitten ohi jäljestä. Palasi itse jossain vaiheessa, mutta vauhti oli koko ajan aikamoista. Eka kulma löytyi ok, mutta kakkoskulma hukkui ihan kokonaan, koska haistoi jo kaadon ja oikaisi suoraan viimeiselle suoralle. Kaato löytyikin sieltä hienosti ja Vimps oli niin polleaa, niin polleaa.

Intoa oli siis hieman liikaa. Osalta saattoi vaikuttaa se että joutui tosissaan odottamaan autossa noiden muiden treenien ajan ja keräsi vaan intoa. Toinen huomio oli se, että alue, mihin jälki tehtiin, oli aika kapea eli eka viimeinen suora aika lähekkäin. Viima on niin itsevarma, että vetää ilmavainulla sitten suoraan loppuun jos saa lopusta hajua. Eli isommalle alueelle tekemään, että saadaan kunnon matkat. Motivaatiosta ei ainakaan jää kiinni. Viima on nyt muutenkin juoksutauolla esim. agista, joten hyvin olisi nyt aikaa tehdä jälkeäkin.

Semmoin metsätreenipäivä!

Mallikkaat pystykorvat poseeraa

Tämä päivä hujahti mallin hommissa. Tässäpä siis satoa, kuvaajana kaikissa kuvissa Salme Mujunen. Ihanasti tulee koirien tempperamentit esiin!

Eka junnua.

Siinäpä voi sitten miettiä, että miten lujaa kelpi kulkee...

 Fiksu ja iloinen eläin!

Pompussa löytyy myös

Eikä lelusta hevillä luovuta

Sellanen äksönmän se on!

---------------------------------

Sitten Viimaa. Kyllä se porokoirakin menee lujaa! Ja hymy pyllyssä!

Meidän rinsessa-muotovalio, on se vaan niin kaunis!

Viimalla on niin loistava ilme

------------------------

Ja vielä pikkulambi, jonka silmissä voi nähdä nakinkiillon.

Suorastaan lentävä lammas!

Nakkii!! Minä tulen!!

Tuike sanoi että tämä kuvaus oli paras ikinä. Se sai ainakin 100 nakinpalasta, lisäksi purutikun ja kaksi purukenkää. Kaupan päälle vielä matolääkkenkin, joka vedettiin hyvällä ruokahalulla...

Videotreeniä

Pientä videopäivitystä treeneistä, lähinnä itselle muistuttelua niistä omista maneereista. Treenailtiin siis ihan vaan kotikotona pihalla.

Ensin seuraamista. Aika hyvin näkyy millä tasolla mennään. Ilme on hyvä ja pää on juuri oikealla paikalla, mutta takapuoli herkästi vetkuaa. Ja videolta näkyy myös että palkkaan sitä myös vinoista asennoista, joten ei ihme. Oma kävely on jossain määrin mennyt luonnollisemmaksi, eikä tarvitse juurikaan käsiapua. Käännöksiä saisi silti treenata vielä sujuvammaksi. Lisäksi tehtiin vielä juoksuun lähtöjä, ne ei päässeet videolle, mutta sujuivat kivasti.



Sitten tehtiin luoksetuloa ja liikkeestä seisomisia. Luoksari on kivallla mallilla. Yhden kerran varastaa ihan hinasen ja kerran tulee vähän vinoon ja kerran korjaan vielä tiiviimmäksi. Ilme on kiva ja vauhti toimiva. Liikkeestä seisomisessa on tullut parannusta, vinoutta ei tule lähellekkään niin paljoa ja loppua kohden varsinkin paranee.



Loppuun otettiin vielä paikkamakuuta. Kolme eripituista settiä, joissa yhdessä tuli lonkallaheitto, jonka korjasin ja sen jälkeen makasi hyvin. Edistystä edelleen!

Lisäksi R teki laatikolla kontakteja ja niissä on idea parantunut myös ihan sikana. Hyvin jaksaa olla ja odottaa lupaa lähteä ja hakee takajalkoja laatikolle.

Tuike kävi tekemässä liikkeestä istumisia, koska niihin on nyt saatava tolkku. Paremmin meni kuin eilen, sillä yhtään makaamista ei tullut.

Perjantain perinteiset

Laukaan tokovuorolla oltiin parin muun kanssa. Lämpöinen ilma, mutta taas superhyvät treenit, kiitos siitä treenikamuille!

Riepotin teki kuuman ilman takia useammassa setissä. Treeneihin kuului seuraavaa:

Seuraaminen: Alkuun taas lähtöjä liikkuroituna. Kiva oli kuulla muidenkin suusta että kontakti on parantunut. Ongelmana on siis ollut lähinnä se, että vilkas neitokainen ehtii sivulla reagoida katseellaan vähän mihin sattuu, vaikka nostaakin heti kontaktin kun saa liikkeellelähtökäskyn. Nyt siis vahvistusta aloitukseen, palkaten vaihtelevasti pelkästä kontaktista, valmis-sanasta tahi parista askeelesta.

Sitten tehtiin pidempää pätkää, sitäkin liikkuroidusti. Eli käytännössa alokasluokan L-kaavio, irti. Suurimmaksi osaksi oli todella tyytyväinen, ilme oli hieno ja pää oli juuri siinä missä pitääkin. Ekalla suoralla takapuoli oli hieman hetkutellut, mutta ekan vasemmalle käännöksen jälkeen sekin alkoi pysymään kontaktissa. Täyskäännös sujui hyvin, oikealle käännös oli homman heikoin lenkki. Paikka irtosi jonkin verran ja kontaktikin tipahti, ennen kuin ehti taas suoralle sen korjata. Mutta kokonaisuudessa hienoa, kestävyyttä alkaa löytymään ja palkaksi saikin superleikit.

Nyt siis treenin alle oikealle käännökset, samoin edelleen nuo lähdöt ja juoksupätkä! Otettiinkin muutamia oikealle käännöksiä, suoraan lelulla palkaten ja ne alkoikin sujumaan kivasti. Pätevää!

Ruutu: Pitkästä aikaa. Pitää välttää urautumista, ollaan nyt ehkä jankattu vähän liikaa alokasluokan juttuja. Hyvin R muisti kuitenkin ja oli jo itse menossa ruutuun samantien kun pääsi autosta, eli bongaa erinomaisesti (tämän kanssa saa sitten joskus olla kokeissa tarkkana, äksönkelpi on hyvin äkkiä siellä ruudussa tönöttämässä ihan väärään aikaan...).

Tein sille kerran näyttöruudun, jonka jälkeen lähetyksiä täydestä matkasta. Ekalla kerralla meni superisti oikeaan paikkaan, sen jälkeen parilla kerralla tarjosi alkuun liian etureunaa, mutta itse hiffaten siirtyi oikeaan paikkaan. Tämän jälkeen tulikin sitten taas nappisuorituksia. Ihan mahtavaa oli nähdä, miten se itse miettii ja tajuaa asioita. Loppuun tehtiin vielä siirtelyjä etureunalta ja paikka löytyi hienosti sekä vasemmasta että oikeasta reunast.

Paikkamakuu: Kahden muun koiran kanssa rivissä. Namialusta eteen ja menoksi. Selkeästi oli rauhallisempaa kuin viime viikolla, mahtista! Palkkailin useampaan otteeseen ja otettiin alusta. Ainoastaan kerran heitti lonkalle, josta heti pöhpöhttelin ja kävin laittamassa sen uudestaan, jonka jälkeen makasi suorassa. Edistystä, edistystä!

Tuike rinsessoi urakalla:

Tunnari: Muuten nappisuoritus, mutta nousi seisomaan kun käännyin eli siitä jouduin palauttamaan. Nuuskinta sen sijaan oli niin varma, että luulin jo sen ottaneen vaan ensimmäisen eteen osuneen, mutta omahan se oli. Mitäs sitä muita nuuskimaan kun oma löytyy! Reipas ja hyvä palautus vielä päälle, hieno Tuike.

Liikkeestä istuminen: Tämä on nyt niin ulapalla kun vaan olla ja voi. Hirveästi se yrittää, mutta istuminen ei vaan luonnistunut. Otettiin sitten ihan namipelillä vaan edessä nopeita istumisia ja siirsin sen sitten pikkuhiljaa sivulle, niin alkoihan se sieltä taas löytyä. Hassu eliö se kyllä on.

Kaukot: Takapalkalla ja häiriöitynä. Sai taas jonkinverran muistuttaa sitä siitä, että pitää ihan oikeasti pysyä paikallaan eikä tärpättää miten sattuu. Sen jälkeen tulikin hyviä siirtymiä. Tosi tarkkana saa olla vireen kanssa, kun se on noin täpinöissään niin käsimerkkien pitää olla tosi varovaisia, muuten se sinkoilee miten sattuu. Seiso-istu ei ole ihan puhdas, mutta toisaalta jos muut tekee hyvin niin siinä pysyy vielä sallitun rajoissa.

Muutaman päivän treenauksia

Riehan kanssa ollaan keskitytty joka päivä tokon ongelmaliikkeisiin, eli paikkamakuuseen ja liikkeestä seisomiseen. Kummassakin on ollut edistymistä. Paikkamakuuseen olen ottanut nyt jonkun targetin, mitä Rieha voi pitää silmällä maatessaan. Se on selkeästi jonkin verran auttanut, eikä lonkalleheittoja ole tapahtunut juurikaan.

Tiistaina käytiin myös liitelemässä parin kaverin kanssa. Riehan kanssa tehtiin suoraa: hyppy-hyppy-rengas. Hypyt oli maksikorkeudella, samoin rengas. Selkeästi tuotti alkuun vaikeuksia hahmottaa (aloitettiin toki vaan yhdellä esteellä). Saatiin kuitenkin hyviäkin toistoja ja erityisesti renkaalla kun tehtiin kutsuen renkaan läpi kummallekin puolelle.

Kontakteja tehtiin myös. Ensin A:ta. Ylösmeno menee ok, välillä meinaa vetäistä yli kun on niin innoissaan. Alasmenolla ei malta aina pysähtyä, täytyy treenata 2on 2off vielä varmemmaksi muilla kontakteilla ennen A:ta, koska se on niin jyrkkä. Sitten otettiin puomin alastuloa niin, että se oli minipöydän päällä. Riehasta se oli hirmu hauskaa ja loivemmalla esteellä 2on 2off onnistuikin jo aika hyvin. Lisäksi tehtiin vielä hypyillä takaakiertoja yhdistäen siihen paria muuta estettä. Vauhti kovaa ja ohjautuihan se ihan mukavasti myös. Mukava treeni.

Viima sai sitten tehdä rataa:

Oikein mukavaa menoa oli silläkin! Ainoa vaikea kohta oli jostain syystä rengas, kun ohjasin vasemmalta. Oikealta puolelta ohjatessa ei tuottanut mitään ongelmaa, joten tein radan sitten takaaleikaten putkelle. Muuten mainiota menoa, kerran tuli yli pöydästä (no, se oli minipöytä, kun en jaksanut raahata isompaa). Kovasti olisi ollut intoa enempäänkin.

Tuike kävi tärpättämässä hallissa vähän tokoa. Saatiin kaukoihin liikkurointi-/häiriöapua, joten aloitettiin sillä. Kovasti se meinasi häsätä ja piti muistutella miten pysytään paikallaan. Loppuviimein saatiin kuitenkin kivaa settiä. Lisäksi liikkeestä istumisia ja seuruuta. Kauhea tärpätys oli näissäkin, mutta pääasia oli että saatiin oikeita toistoja.

Häiriötreeniä

Laukaan tokovuorolla. Olipas taas hyödylliset treenit! Saatiin paljon häiriötreeniä ja muut katsoi mitä tehtiin, samalla kommentoiden. Oikein kivaa!

Rieha aloitti:

Seuraaminen: Tehtiin ensin henkilöryhmässä seuraamista. R tuli suoraan autosta, eikä saanut siis yhtään moikkailla/hillua ennen. Ja se veti tosi hyvin! Seurasi mahtis ilmeellä ja pysyi hyvin hallussa ihmisistä huolimatta. Välillä näki ilmeestä, että olisi ihan vähän tehnyt mieli lähteä moikkaamaan, erityisesti Raisaa, mutta pysyi ja työsti makeasti. Super!

Lisäksi tehtiin seuraamisen lähtöjä liikkuroituna. Vaihtelin palkkausta joko pelkästä kontaktista sivulla, valmis-sanasta tai sitten muutamasta askeleesta. Huomattavasti parantunut viime kerrasta, ei reagoinut liikkurin käskyihin juuri ollenkaan ja piti hyvin kontaktia. Liikkuria vaihdeltiin useamman kerran, eikä sekään vaikuttanut. Ihan kerran piti käydä Raisan luona hillumassa, kun Raisalla oli kädessä ihana noutokapula, mutta sen jälkeen hillitsi itsensä hienosti.

Luoksetulo: Edelleen liikkuroituna. Palkkailin ensin istumisesta, siinä oli mukana myös häiriötä, eli jätin Riehan tahallaan keskelle ihmisporukkaa. Hienosti istui. Yksi seisominen tuli, kun kasvatettiin häiriötä hieman liikaa (kapulan heiluttelua vieressä), joten hieman hillittiin sitä. Perushäiriön ja liikkuroinnin kesti hyvin. Siitä otin parit kokonaiset luoksarit, edestä palkaten sekä vauhti että eteentulo oli hienoja! Erikseen treenattiin vielä edestä sivulle siirtymistä.

Nouto: Muutama vauhtinouto, jotka sujui ok. Pitäisi nyt vaan jaksaa ottaa pitotreenejä kotosalla, ettei tule mälläystä.

Luoksepäästävyys&paikkamakuu: Luoksepäästävyys oli hyvä, vaikka Raisa teki. Malttoi yllättävänkin hyvin hillitä itsensä. Paikkamakuu sen sijaan oli aika kaameaa, ei noussut, mutta ehti tehdä kaikkea muuta. Pahin taitaa olla nyt lonkalle heitto, jonka tekee melkein heti. Sen lisäksi heiluttelee häntää ja seuraa ympäristöä. Tämä tehotreeniin pienemmässä häiriössä, jospa ottaisi siihen mukaan vaikka jonkun targetin tmv.

Kivalla mallilla se on! Tekee hyvin häiriössäkin ja asenne on ihan mahtava!

Tuike sitten, ja voe mahoton sitä intoa mikä pienellä koiralla oli:

Paikkamakuu: Juoksuntarkastuksen kautta. Olisi tykännyt vähän kommentoida viereiselle sakemannille "kehään" mennessä, mutta huomautuksen jälkeen antoi olla. Jäi hyvin makaamaan kun menin piiloon, mutta oli vissiin ollut vähän sen näköinen välillä että mietti nousemista. Kyynärpäät oli jo ilmassa, mutta kun palasin takaisin, niin makasi hienosti.

Liikkeestä istuminen: Liikkuroituna. Tämä ei nyt sujunut alkuun ollenkaan. Varmaan 10 toistoa ensin väärin (joo, näin sitä kannattaa treenata), painui vaan maihin ja seuraminenkin oli jo ihan kaameaa keulimista. Sitten kun tein ilman liikkurointia niin meni hyvin istumaan, onko tällä nyt joku yhteys?

Kaukot: Häiriköitynä&liikkuroituna takapalkalla. Oikein pätevää!! Ensin yksittäisiä siirtymiä ja loppuun litania i-s-m-i-m ja se meni hyvin. Hieno T!

Luoksarin stopit: Namipelillä koitin vahvistaa stoppeja. Se on kyllä niin itsepäinen ja yrittää hiipparoida käskyn jälkeen vaikka kuinka. Olin tiukkana ja ajoin sen aina takaisin jos hiipparoi, niin alkoi paranemaan.

Seuruu: Pidempi pätkä superpalkalla. Suurimmaksi osaksi tosi hyvää, ilme oli hieno ja jaksoi työstää. Pari kertaa huomautin sille kun koitti katsella kentälle tulevia autoja ja antoi sitten olla.

Suuret saalistajat

Vedettiin pieni maastoilta Raisan kanssa. Ensin esineruutua Riehalle ja Ipille, sitten verijäljet Viimalle ja Tuikelle. Vesku kävi ystävällisesti vetämässä nuo jäljetkin niin säästyi tällä kertaa itse siltä vaivalta.

Riehan esineruudussa oli paljon hyvää, vaikka välillä vähän haastavaa olikin. Otettiin kaksi settiä. Ekassa eka esine löytyi takarajalta välittömästi. Tokaa piti vähän enemmän hakea. Kovasti se etsi, mutta meni jonkin verran Ipin jälkiä ja etsi niistä samoista kohdista mistä sekin. Plus että esine oli supervaikea, eli muovinen Sherk-lelu . Sitä piti kauheasti mallata että miten sen saa suuhun sopimaan ja päättikin sitten kesken matkan vaihtaa sen helpompaan.

Toisessa setissä tuli sitten vähän irtoamisongelmaa, pyöri jostain syystä ihan etureunalla. Piti käydä helpottamassa eli näyttämässä esineet ihan kunnolla ennen kuin nousi ja sitten päätti taas vaihtaa esinettä kesken matkan. Jännä, että se keksi nyt tuon. Selkeästi se kyllä haistelee, koska vielä esine suussakin haistaa sen toisen ja vaihtaa. Pitää varmaan tehdä sille nyt superhelppoja ja motivoivia tuonteja, ettei jää tuo vaihtelu päälle.

Riehasta treenin paras asia taisi olla Milla-vauva, joka aiheutti suunnatonta hepulointia. Rieha oikeasti nuolisi vauvoja niin paljon kuin vaan antaisi, ne on niin ihania! Kunnostautuipa Rieha-railakas vielä karkaamalla raollaan olevasta auton ikkunasta perään kun oltiin menossa Tuiken jäljelle... Ei sillä juuri päätä kylmää.

Tuike ajoi jälkensä eka, pituutta sillä oli varmaan joku 250m. Vesku oli ihan huolissaan kun maasto oli suht vaikeaa, että miten pienelle valkoiselle käy, mutta Tuikepa pisti parastaan. Se jäljesti koko jäljen todella varmasti, hyvällä vauhdilla, makuilla pysähtyen ja nuuskien tarkkaan. Pari kertaa tarkisti jotain sivusta, mutta palasi jäljelle kaartaen parissakymmenessä sekunissa. Varma ykköstulos olisi tuolla tullut! Ja sen vauhti on juuri hyvä, kun ei pääse niin nopeasti loikkimaan ryteiköissä, niin ei tarvitse ohjaajankaan juosta. Kaadolta löytyi luu ja kyllä oli Tuike niin polleaa, ihan itseäkin liikutti kun se oli niin pätevä.

Viimalla oli vähän pidempi jälki, ehkä n. 500m. Ja maasto oli suorastaan golfkenttää, kun ei ollut ryteikköä juuri ollenkaan. Viima jäljesti tosi varmasti, ekassa kulmassa meni vähän yli, mutta kaarsi takaisin jäljelle nopeasti. Pari muutakin tsekkauskierrosta se teki, mutta niin vauhdikkaasti etten itse edes ehtinyt mukaan. Parissa kohdassa jouduin sitä ihan tosissaan jarruttamaan, kun vauhti meinasi kasvaa ihan liikaa. Kaato löytyi varmasti ja ykkösen suoritus olisi ollut tämäkin.

Sadepäivän treenit

Oman hallin parhaat puolet tuli taas esiin, kun taivaalta tuli kaatamalla vettä. Eikun sisätiloihin aksaamaan. Vaikka itse asiassa vesisateessa lenkkeily olikin aika virkistävää ja koiratkin riekkui hullun lailla märillä mättäillä.

Viima teki eka seuraavanlaista pätkää:

Siltä taasen oikein kivaa menoa! Vauhti oli mukava ja teki juuri niin kuin vein. Hyvää treeniä oli loppusuoran rengastreeni, kisoissahan se meni juuri tuollaisesta ohi, mutta nyt sujui oikein hienosti. Lisäksi treenailtiin pujottelua eri kulmista ja kaikki sujui hyvin. Tosi kiva Viiman kanssa on tehdä nykyisin, se on ihana .

Sitten Rieha, joka oli aivan liekeissä. Tehtiin sen kanssa eka vaan rengasta ja pussia. Pussi nyt ei ole ekan kerran jälkeen tuottanut ongelmaa, joten koitin yhdistää näitä. Rengas sujui suurimmaksi osaksi, mutta sitten muutamia kertoja sukelsi ali/sivusta. Idea sillä on, mutta vaihti on välillä jotain sellaista ettei vaan ehdi miettiä, varsinkaan jos jään jälkeen. Loppuun pelkkää rengasta itsenäisesti.

Sitten mentiin kontakteille. Sai tehdä eka puomi ylösmenoa, ja kun se sujui ok, niin testattiin parit alastulot pyöräyttämällä vaan alastulolle. Aika kivasti se tarjosi 2on 2offia eli ajatusta tässäkin. Sitten mentiin A:lle ja siinä samat, sillä erotuksella että sai mennä pari kertaa koko A:n, ekaa kertaa elämässään. Eipä se tuottanut mitään ongelmaa, täysiä mentii ja oli siistiä. Ja muisti jopa miettiä sitä 2on 2offia alastulolla!

Loppuun vielä pari pujottelua. Osassa oli verkot, osassa ohjurit ja pari kohtaa oli ilman. Taas vaikutti paljon se, kummalla puolella itse olin. Mutta hyvin se veti ja kova into sillä on mennä pujottelemaan.

Tuike sai käydä tokoilemassa. Otettiin tunnaria. Into oli jotain hirmuista ja ei malttanut nuuskia, toí vaan ekan eteen sattuneen kauhean hännänheilutuksen saatteleman. No, uusinnat onnistui nuuskinnan puolesta, mutta varasti vissiin kaksi kertaa, taas kauhean hännänheilutuksen saattelemana... Loppujen lopuksi saatiin onnistumaan ja tuli varma nuuskinta, nosto ja luovutus.

Tokoa

MEJÄ-kokeen jälkeen raahauduttiin vielä treenaamaan, Viima tosin sai lepäillä. Eli Killerille ja Vesku avusti liikkuroinnissa.

Rieha:

Seuraaminen: Lähtöjä likkuroidusti. Palkkaa vaihdellen pelkästä katsekontaktista, välillä parista askeleesta. Loppuun tehtiin vielä pidempää pätkää Veskun ympäri kierrellen. Oikein pätevää menoa.

Luoksetulo: Palkkailin istumisesta ja koitin olla selkeä, eikä tullut yritystäkään maahanmenosta. Eteentulot oli taas priimaa, hienosti se on tuon hiffannut nyt.

Stopit: Tehtiin lähinnä seisomisia, koska kai se on niitä vaikeitakin juttuja treenattava. Tein eläinkokeita ja muutin käskyä ihan pelkäksi odota-käskyksi ja se toimi yllättävänkin hyvin, eikä liittänyt siihen sivuaskelia. Miksei se toimisi niinkin, sehän tarkoittaa että odota siinä...

Kaukot: Avon kaukoja parista metristä. Sähäkkää ja tärpäkkää, hyvin pelaa.

Tuike sai hömpötellä omiaan ja sehän hömppäsi:

Kaukot: Veskun avusteella takapalkaten ja kunnon matkasta. Istumista piti hieman taas muistutella, mutta muuten oikein hyvät siirtymät.

Luoksetulo: Vuorotellen palkkaa stopista takapalkalla, vuorotellen sivulle tulosta suoraan. Ja eihän se tarvinnut kuin yhden takapalkan, kun alkoi ennakoimaan. Eli näiden suhde on pidettävä sellaisena että kerran kymmenestä palkkaa stopista ja loput sivulta.

Seuruu: Tärpäti. tärpäti. Innokasta, paikka ei ihan huipuin.

Viiman tapahtumarikas MEJÄ-koe

Viikonlopun jälkeen voi sanoa, että aikamoinen laji tämä MEJÄ. Pääasia että koira tykkää, mutta kyllä saa ohjaallakin olla tietynlaista hulluutta että tälläistä ihan vapaaehtoisesti tekee. Eli eiköhän mekin jatketa .

Launtaina oli vuorossa jälkien teko. Onneksi sain pariksi kokeneen ihmisen, eli itsekseen ei tarvinnut pähkiä. Tehtiin ensin VOi-jälki ja sitten AVO-jälki, jonka suunnistin ja jonka oppaana sitten toimin. Keli oli tietysti aivan järkyttävä helle, eikä metsään voi tietenkään mennä kuin pitkissä vaatteissa ötököiden ja risujen takia. Kun suunnistaa, merkkaa ja verettää kaksi jälkeä hirveässä helteessä ja todella haastavassa maastossa, niin voi sanoa että tuntui tosiaan siltä että jotain tuli tehtyä. Paita oli ihan litimärkä hiestä. Onneksi MEJÄ-kokeesa kokeessa myös huolto pelaa.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa itse jäljestys. Alkupuhuttelujen jälkeen arvottiin jäljet ja Viima sai jäljen nro 2. Siitä mentiin sitten laukauksensietotestiin. Vimps ei reagoinut kivääriin millään lailla ja päästiin jatkoon.

Vielä metsään mentäessä keli oli oikein mukava. Vähän pilvistä, eikä liian kuuma. Siinä odoteltiin vuoroamme kun taivas repesi. Vettä tuli kaatamalla ja ukkonen hakkasi ympärillä ja ihan vieressä. Ei ainakaan ukkosaran koira keli, kun itseäkin meinasi jo jännittää vaikka istuttiin vielä autossa. Jäljelle lähtiessä sade laantui hieman ja pahin ukkosmyräkkäkin meni onneksi ohi. Taustalta kuului edelleen toki jyminää ja metsä oli ihan litimärkä.

Viima lähti jäljelle hyvin, nuuski alkumakauksen ok ja otti varman suunnan. Eteni ekaa suoraa n. puoleenväliin kun sille tuli ensimmäinen hukka ja lähti määrätietoisesti vetämään jäljen sivuun. Sieltä lähti sitten metsäkanalintu, eli sen perässä mentiin. Sen jälkeen alkoi ihan kaamea ryteikkö, puskaa, lyhyttä puuta, ojia, kiviä... Toisen suoran alussa tuli sitten toinen hukka ja sekin samasta syystä, eli Viima jäljesti metsäkanalintua, joka nousi ilmaan meidän edestä. Paikalla meni myös riistapolku, eli aikamoinen metsästyskoiran alku tuo Vimps on.

Toinen hukka oli itse asiassa koko kokeen paras asia. Nimittäin sen jälkeen, saa koiran ottaa paremmin haltuun ja laittaa uudestaan jäljelle. Tämä oli Viiman onni, sillä juuri kun olin lähettämässä sitä uudestaan niin törmättiin kyyhyn. Viiman kuono oli n. 10 sentin päässä kyyn päästä (YÖÖÖK!!), mutta onneksi minulla oli liina vaan n. puolella pituudella niin ehdin juuri kiskaista Viiman pois ennen kuin kyy puri. Voi elämä, miten säikähdin, oikein meni kylmät väreet. Se oli vielä sellainen iso, paksu ja ällöttävä makoillessaan siinä. Samassa kokeessa toista koiraa puri kyy ja se kiidätettiin päivystävälle, eli todellakin meillä oli onni matkassa!

Kulmat Viima veti yli nopeasti, mutta huomaten. Viimeisellä suoralla maasto helpottui jonkin verran ja ryteikkö loppui. Ihan viime hetkillä meinasi tehdä kolmanne hukan (sai minusta ehkä hajun kaadosta ja koitti vetää sinne suoraan), mutta palasi takaisin jäljelle. Kaato löytyi hyvin ja Vimos peitteli sen perinteiseen tapaan ihan kokonaan ennen kuin oli sitä mieltä että jälki oli valmis.

Koira, ohjaaja, tuomari ja opas oli kaikki ihan litimärkiä. Saappaista ja taskuista pystyi kaatamaan vettä ja alusvaatteisiin asti kaikki vaatteet oli märkiä. Lisäksi joka paikassa oli verinaarmuja puskissa rypemisen jälkeen ja ötököiden puremia.

Tuomari sanoi että Viima jäljestää hyvin, tosin hieman liian kiirellä, minkä takia se herkästi menee sitten muille jäljille. Sanoi myös ettei ikinä ole ollut näin tapahtumarikkaassa kokeessa ja on sentään tuomaroinut vuodesta -78 saakka. Kokeneetkin koirat jäivät ilman tulosta joten saatiin olla todella tyytyväisiä, sillä tuolla suorituksella saatiin AVO3-tulos. Pisteitä kertyi 22 ja arvostelussa lukee seuraavaa:

Reipas lähtö ja jäljestys. Ensimmäisen osuuden alkupuolella lähtö jäljen sivuun, hukka. Jäljelle tuotuna hyvin kulmalle, josta ohi ja yli, toinen hukka. Molemmilta hukilta lähti kanalintu ja toisella oli myös riistapolku. Kun etsittiin jäljestyksestä uutta alkua, tömättiin kyyhyn. Toinen kulma hyvin. Hieman ennen kaatoa jäljen sivuun ja hukan rajoille, mutta selviää kuitenkin takaisin. Kaatokäytös hyväksytty.

Että sellainen koe, rankkaa, mutta onneksi mukavaa! Eiköhän me vielä koiteta paikkoja tälle kesälle saada!

Laukaan tokovuoro

Kuuma oli, mutta mentiin silti treenaamaan ja seuraksi saatiin Raisa ja Hanna. Tuike aloitti ja siihen kuumuus kyllä vaikutti. Tehtiin ruutua ja siinä erityisesti häiriötä, eli avustajat roikkuivat kaukalon reunojen yli kun ruutuun meno oli siitä vierestä. Tuike ei ihan kauheasti reagoinut, mutta meno oli niin hidasta että ei ihmekään. Stoppeja totteli ok, mutta meni korkeintaan sellaista jolkotusta ruutuun. Vähän viileämällä kelillä otettava tämä uudestaan.

Lisäksi T teki kaukoja, jotka sen sijaa oli oikein pätevät. Ei vissiin ollut enää niin kuuma, tai sitten liike oli helppo kun ei tarvinnut juosta. Nättejä siirtymiä kuitenkin. Yhden kerran taas porsasteli ja söi takapalkan ennen lupaa...

Rieha oli tosi pätevänä. R sai eka tehdä häiriötreenin, eli sivulla ollessa kontaktista palkkaa ja avustaja häiriköi ympärillä. Alkuun koitti pari kertaa pompata pussaamaan iloisesti hihkunutta avustajaa, mutta sen jälkeen kontakti oli hieno.

Seuraaminen: Otettiin liikkuroituna suunnilleen alokkaan pätkä. Paikka säilyi hyvin ja kontakti myös. Ihan lopussa tuli pieni tipahdus, kun jäi kuuntelemaan liikkeenohjaajaa. Samoin lähdössä meinasi jäädä kuuntelemaan liikkeenohjausta. Liikkuri on selkeästi vielä tosi kumma, eli liikkuritreenejä peliin!

Luoksari: Ensin lyhyellä matkalla pari eteentuloa, sitten koemaisesti ja palkka namipiilosta. Rieha oli ihan super! Tulee oikein hyvälle paikalle, suoraan, korrektisti ja hyvällä vauhdilla. Jättö oli tässä vaikein, painui pari kertaa maihin odottamaan.

Liikkeestä jättävät: Maahanmeno oli hieno, tosi siinäkin lähdössä pieni lapsus. Tajusin jälkeenpäin että hidas reagointi saattoi johtua siitä, kun lähdin seuraamiseen oikealla jalalla, R kun on oppinut lähtemään vasemman mukaan. Voi se olla noinkin pienestä kiinni. Muuten maahanmeno oli ihan kympin arvoinen ja kesti hyvin oman liikkeen. Seisominen on edelleen vaiheessa, sitä PITÄÄ nyt treenata.

Paikkamakuu: Noomin vieressä, reilu pari minsaa. Hyvin pysyi maissa, mutta pientä levottomuutta oli ilmassa. Heitti mm. heti lonkalle. Kai siihenkin pitäisi heti jollain lailla puuttua...

Luoksepäästävyys: Sekä Raisa että Hanna tekivät. Raisalle yksi yritys pussaamiseen, sen jälkeen superhienoa. Hannan kanssa tapitti jo hienosti kontaktissa ja hampaiden katsominenkin onnistui.

Rieha on yllättävänkin hyvässä kuosissa alokasta varten. Erityishuomioon:

• seuraamisen lähdöt & sivulla odottaminen: Jos ei tapahdukaan heti mitään hauskaa niin kehittelee jo jotain muuta. Saattaa mm. painua maihin sen viisi kertaa, että josko tämä olisi se duuni mitä pitäisi tehdä...



• liikkeestä seisominen



• paikallaolo: sekä makuu, että jättöjen selkeyttäminen esim. luoksetulossa. Tajusin että käytän samaa käskyä luoksetulossa kuin agissa odottamiseen ja agissa olen sille sallinut maihin painumisen. Eli selkeämpää erottelua.



• liikkuritreeni: paljon häiriöihmisiä, käskystä ja häsäämistä ympärille. Ei niinkään kokonaisia liikkeitä, vaan enemmänkin lähtöjä, siirtymisiä jne.
  

Hirmuisen pätevä se on, vaikka ikää ei olekaan juuri mitään! Kokeisiin menosta ei ole painetta, mutta jos se noin mielellään tekee, niin miksi ei.

Paljon putkia

Tänään treenailtiin taas agijuttuja. Se on niin hauskaa kun se on niin haastavaa. Ensin Rieha ja siitä videota:

 

Sillä oli oikein kiva meno päällä taas kerran, eikä lähdöstä varastamisiakaan tullut. Alku meni hyvin ja pienellä vekillä ekan putken jälkeen saatiin ekaan takaakiertoonkin kohtuullinen kaarre. Vaikein kohta oli tokasta putkesta kolmanteen putkeen meno. Alkuun R meni pari kertaa toisen hypyn ohi, koska lähti kaarrattamaan niin voimakkaasti. Siihen sain hyvin kääntymään, mutta oikein putken päänlöytäminen oli haasteellista. Mutta se lukee niin hyvin kun pikkaisen vastakkaisella kädellä avustaa. Pari kertaa rimat tippui (tehnyt nyt medi-rimoilla), jos liian voimakkaasti otin haltuun, mutta ne on varmaan taas näitä asioita jotka pitää vaan opetella.

Lisäksi R läiski vähän kontaktien ylösmenoja testattiinpa pari alasmenoakin keinulla. Pientä ideaa oli sillä olemassa, eli laatikkotreeni on jotain jättänyt hautumaan. Mutta ehkä koitan nyt kuitenkin siirtää sen laatikon kontakteille oikeaoppisesti.

Sitten Viima:

Viima oli aika vallattomalla päällä. Se kävi pari kertaa syömässä loppupalkan A:lta ja pomppo ja haukkui innoissaan. Mukavasti se sitten kuitenkin teki, vauhti säilyi j akääntyi hyvin. A:n kontaktit oli välillä vähän niin ja näin, mutta loppuvaiheessa sekin parani. Reipas Vimps!

Tuike kävi eilen Maaritilla hierottavana, joten sen kanssa ei paljoa tehty. Jumeja löytyi jonkin verran taas, vaikka parempaan suuntaan onkin mennyt joten jatketaan säännöllistä käymistä. Sen verran sai Tuikekin käydä hallissa että tehtiin kolme setti kaukoja takapalkalla. Se oli ihana, tosin viimeisellä kerralla porsas ja söi namit ennen lupaa. Mutta siirtymät oli priimaa!

Jos aloitat, niin vie loppuun saakka

Otsikossa päivän teema ja treenin tärkein huomio. Rieha on niin erilainen ohjattava, että ohjausvirheitä tulee. Ei siinä mitään, mutta ei silti pitäisi jättää hommaa siihen kun koira yrittää niin upeasti. Minä siis meinaan herkästi lyödä hanskat tiskiin. Sapiskaa siitä ohjaajalle.

Saatiin seuraksi Tarja&Luura sekä Riitta-Liisa ja Jinga ja tehtiin seuraavanlaista pätkää:

Rieha teki vihreällä merkattua pätkää. Se oli aika haastava, mutta Rieha on kyllä ihan uskomattoman upea. Se menee tasan sinne mihin ohjaan ja ihan täysiä. Alun vinohypyt oli yllättävänkin helppoja, ei tainnut tulla kertaakaan ohi niistä. Putkeen irtosi upeasti. Ennen 5-hyppyä piti koittaa ottaa koiraa haltuun, muuten se teki jättimäisen kaaren kun vauhti ei hidastunut yhtään. 6- ja 7-hypyillä sai olla tarkkana ettei mennyt ohi, mutta kun sujui niin sujui!

Pujottelussa oli verkkojen lisäksi nyt neljä ohjuria. Alkuun R teki tosi hyvin, mutta vauhdin kiihtyessä ja palkan siintäessä silmissä, alkoi tulla viimeisestä ohjurista läpi. Ihan omaa tyhmyyttä, loppuun ei kyllä kannata vielä laittaa ohjureita, alussa ne ei haittaa mitään. Mutta saatiin pari ihan erinomaista pätkää, puhtaasti läpi, ihan mahtavaa!

Aloituksessa pitää kiinnitää huomiota paikallaan pysymiseen. Luulin alkuun että R vaan on niin innoissaan ettei pysy, mutta kun katsoin hommaa videolta niin näkee että se vaan lukee omaa ohjaustani. Eli sille pitää vaan olla vielä tosi selvä jättämisessä. Tuon pätkän lisäksi tehtiin 3-6-pätkää niin, että 6-hyppy oli takaakiertona. Se oli aikasta haastavaa sekin, mutta saatiin siinäkin onnistumisia, onneksi. Tässä pieni video, jossa ei ole niitä kaikista kamalimpia, mutta ei myöskään kaikista parhaita pätkiä:

Viima teki sekä samaa pätkää kuin Rieha että tuota keltaisella merkittyä. Ja se oli ihan liekeissä! Puhdasta rataa, kivalla vauhdilla. Pujottelut ja kontaktit sujui, ei oikeasti ollut mitään valittamista. Ja se halusi vaan tehdä enemmän ja enemmän. Tarja, joka on nähnyt Vimpsin monta kuukautta sitten sanoi että erityisesti pujottelu on sillä vetreytynyt tosi paljon. Kokeilipa Tarja viedä Viimaa pieniä pätkiä ja niinhän se mun pieni porokoira vaan meni, eikä yhtään haitannut kun aksaaminen on niin kivaa. Hyvä mieli jäi!

Kuuma kesä, kesä kuuma

Mökkireissun fiiliksiä.

Rieha aloitteli raivaushommilla heti kun päästiin pihaan

Tuike rentoutui

Ja Rieha kanssa.

Vimps makoili varjossa

Sille tuli henkilökohtainen haaste ympärillä pörräävistä ötököistä...

Ja se naaratti kaaheesti

Musta tuntuu että tuossa koirassa on jokin valuvirhe... Sillä on aina jotain ylimääräistä suupielessä, ei kai tollanen nyt kuulu kelpien rotumääritelmään?!?

Laiduntaa pitää muistaa aina kun mahdollista

Hirmuisen järkevän oloista porukkaa

Sitten mentiin viilentymään. Viima katosi samantien mutaan tonkimaan, eikä se tullut sieltä pois ennen kuin lopussa. Mutta Tuike hyppäsi laiturilta. KAKSI kertaa!!! Uskomaton rohkelikkokoira! Sen jälkeen rohkeus katosi ja se tyytyi ruikuttamaan laiturilla.

Ensin pitää pohtia meniskö (Rieha menee jo)

Mahalasku!

Riehahan nyt hyppää mistä vaan. Se hyppää myös vedestä takaisin laiturille, siihen vaaditaan jo lihaksia.

Valuvirheen lisäksi epäilen että siinä täytyy olla taustalla jotain noutajaa...

Sit vielä vähän juostiin

Ja kuumahan siinä taas tuli

Rieha poseeraa tassut ristissä, kuin hienot naiset

Mökki, mikä ihana tekosyy

Kyseessähän on siis pappani rakentama talo, mummola, Pohjois-Savon sydämessä.