Rieha 7kk

Pari poseerausta ulkosalla. Riekkua ei saa, joten hihnassa ollaan ja poseerataan niinkuin missit ikään. Eiksookkin aika kaunis?

Pieni pakettijalka

Pienen valkoisen yksityistreenit

Tuike sai tänään todellista laatuaikaa, kun pääsi ihan yksin treenaamaan Doggien hallille kera Jennyn ja Annan. Kyllähän kaikki koirat normistikin treenaa yksin, mutta yleensä se muut tuppaa kuitenkin olemaan mukana, vähintään autossa odottamassa.  No, mikäs siinä, pieni oli innoissaan, vaikka vähän tuntui että kateuskortin puuttuessa meinasi prinsessaa välillä kiinnostaa muut asiat normaalia enemmän...

Seuraaminen: Pari semipitkää pätkää eri kohdista palkkaillen. Välillä tuntui että paikka irtoili enemmän, eikä malttanut tökkiä. Joko vähäinen treenaamattomuus tai sitten se, ettei vuorosta tarvinnut kilpailla, aiheutti pientä lipsumista. Plus että se on keksinyt tuolla hallissa sen, että saatuaan palkan, voikin alkaa nuuskimaan, vaikka liike vielä jatkuisikin. Mutta oli siellä paljon hyvääkin ja kontakti säilyi pääasiassa hienosti.

Kaukot: Nämä oli tänään niin hienot! Ensin treenattiin lyhyeltä matkalta, josta onnistui kaikki vaihdot tosi hyvin. Sitten pidennettiin matkaa ja siirtymälitania i-m-s-m sujui ihan virheettä. Liitettiin siihen vielä i-s, mutta siinä jouduin heti huomauttamaan ja palauttamaan kun alkoi teputtamaan. Sen jälkeen skarppasi tuonkin siirtymän. Eli sellaisesta viidestä metristä sujui jo aika kivasti.

Luoksetulo: Ensin tuli seisomisessa ennakointia, sitten vähän valumista. Saatiin onneksi taspaino noiden välille. Maahanmeno oli parempi ja Tuikelle oikein sopivan säpäkkä. Kerran koko liike ja se oli oikein ok.

Ketjutettuna tehtiin seuraavat:

• Metallinouto: Lähti, mutta metalli ällötti ja jäi nuuskimaan sen ympärille ennen kuin nosti, ei kuitenkaan kaksoiskäskyä. Väljä palautus. Miinusta olisi varmaan tullut ainakin sen pari pistettä.
• Liikkeestä istu: Tämä oli ok, vaikka itse sekoilinkin. Ehkä hinasen vinosta asennosta vähän miinusta.
• Hyppynouto: Ehti ihan pikkaisen nuuskaista jotain lähdössä ja vähän mallasi isompaa kapulaa suuhun. Hyvät hypyt ja ihan ok palautus kuitenkin. Ehkä sellaista kasia.

Ihan ei T:n vire meinannut nyt tähän riittää ja vähän oli haahuilua. Sen kanssa pitäisi osata nollata ja hehkuttaa enemmän ja koittaa saada nousemaan, vaikka nuuskiminen vähän kävisikin hermojen päälle. Onse vaan sellainen jaappanialainen prinsessa!

Treenaamattomuuden ongelma

Itse olen ollut pari päivää kipeänä, nyt onneksi jo parempaan päin. Ja koirat sitten. Rieha on sairaslomalla kaikesta riehumisesta eli treenaamisestakin, Tuike on sairaslomalla agilitysta ja Viima aloitti juoksun, joten se on tauolla ryhmä-/hallitreeneistä. Oman kipeytyminen toki on nyt ollut suurin syy parin odotetun treenin peruuntumiseen, mutta ei sitä terveenäkään hirmuisesti treenattavia koiria olisi. Varsinkin kun odotin hirmuisesti seuran uuden hallin avautumista ja sinne liitelemään pääsyä. Nyt siis ainut agikaveri on juoksutauolla. No joo, ei onneksi vakavaa, mutta kun olisi kovasti virtaa ja tuntuisi että koirissakin olisi. Naurattaa vaan, kun ei meinaa edes kolme koiraa riittää .

Ollaan me toipilaat vähän treenattu. Isot koirat on onneksi päässeet lenkille muiden toimesta, joten minun vastuulleni on päivisin jäänyt vaan Riehan viihdyttäminen. Sen kanssa ollaan jatkettu tunnarin opettelua ja siinä pelkästään idean hakemista, että kapulaa pitää nuuskia, ei purra, tuoda tai heitellä. Olen pitänyt omaa kädessä nyrkissä ja vasta haistelusta tulee palkka. Alkuun Rieha koitti kovasti purra ja riekkua, mutta muutaman kerran jälkeen haistelee jo varmasti. Välillä olen ottanut mukaan kasan vääriä maahan ja laskenyt oman kädessä niiden viereen. Tässä joutuu jo pikkukelpi hillitsemään itseään, ettei hyökkää kasan kimppuun. Hyvällä mallilla mennään vireen suhteen ja luulen, että sille alkaa haistelu nousta mieleen jo pelkästä vihjesanasta.

Jotain pientä muutakin ollaan touhuiltu kuten sivulle tuloja, eteentuloja lyhyeltä matkalta ja vähän paikallaan makuuta. Tuike on kaukojumppailut ja tykkään kovasti suunnasta missä tämä liike alkaa olla!

Taas taju kankaalla

Tuntuu, että Rieha varmaan luulee, että elämässä kuuluu kerran viikossa käydä eläinlääkärissä nukkumassa, sen verran usein näitä on nyt ollut. Onneksi se toteaa vaan, että normisettiä ja jatkaa menoaan.

Tänään ajeltiin siis taas Tampereelle ortopedin vastaanotolle ja vaihdettiin tassun paketti uuteen. Reissu tulikin ihan viime hetkellä, sillä eilen illalla vanha paketti irtosi Riehan maatessa maassa takajalat suorana ja vetäen niin itseään eteenpäin. Korjattiin se äkkiä teipin kanssa kasaan, mutta ei sillä pidempää aikaa oli pystynyt olemaan. Uusi paketti on vielä vähän vanhaa tiukempi, että pysyisi paremmin.

Muuten varvas on lähtenyt paranemaan hienosti. Se on normaaliasennossa ja alkaa jo tuketua pehmeällä uudisluulla. Uutta pakettia pidetään 10 päivää ja sitten katsotaan taas tilanne uudestaan. Voi olla että sitten saadaan paketti jo pois. Tassun iho paketin alla oli vielä ainakin tässä vaiheessa ihan ok, edelleen pitää välttää kastumista, ettei iho pääse tulehtumaan. Seuraavat pari viikkoa on kriittisintä uuden luun kehittymisen kannalta, eli lepo jatkuu. Hyvältä siis näyttää ja ortopedi sanoi, että varpaastai ei tuskin tulevaisuudessa huomaa mitään eroa.

Ihaninta on se, että Riehan elämäniloa ei paketit ja eläinlääkärireissut lannista yhtään. Nytkin se oli aivan onnessaan päästessään vastaanotolle ja olisi ollut valmis pussailemaan kaikki siellä olleet samantien hurjalla innolla. Eläinlääkäri totesikin, että se taitaisi tarvita pienen pehmustetun huoneen pysyäkseen rauhassa . Mutta minkäs sille voi, jos kaikki ihmiset ja eläimet ja elämä on vaan niin ihanaa! Silti se sai kehuja siitä, miten sen pää on niin hyvin kasassa, koska se myös pystyy rauhoittumaan ongelmitta hoidettavaksi tai vaikka syliin.

Tuntuu myös, että rauhoitusaine vaikuttaa joka kerta nopeammin. Nyt meni ehkä 3min ja penne oli ihan kanttuvei sylissäni. Herääminen ottaa tietysti kauemmin ja kotonakin se on vielä vähän väsy, mikä ei toki estä parin kanankoiven kadottamista kitusiin ennätysvauhtia. Mutta se on niin ihana, kun sellaisessa puoliunessaki heiluttaa häntää ohikulkeville ihmisille ja samassa huoneessa odotellut lapinkoira olisi pöpperössä pitänyt käydä moikkaamassa ihan korvat luimussa. Niin ihana, hassu eläin .

Edelleen vaan treenaten

Rieha on edelleen saikkarilla ja se on tiistaina menossa tassupaketin vaihtoon ja varpaan kontrollikuvaan. Peukut pystyyn, että varvas on lähtenyt hyvin paranemaan!

Muuten se on ollut ihan yllättävänkin nätisti. Oikeastaan minkäänlaista häiriökäyttäytymistä ei ole ilmaantunut, vaikkei olekaan päässyt mitään tekemään. Toki se välillä räkyttää, jos on joutunut häkkiin, eikä tekemistä ole, mutta suurimmaksi osaksi se on sielläkin nätisti syöden puruluuta tai "lukien" (eli repien) sanomalehtiä. Eikä se häkissä vietäkään kuin osan ajasta, sen verran hyvin on ollut. Kauluri ei edelleenkään haittaa, se tulee ihan innoissaan laittamaan sitä päähän aina kun on tarve. Ilman kauluria saa olla valvottuna, muuten jalkaa meinaa varmaan kutittaa, koska jalkaa olisi kiva jäystää.

Vähän ollaan treenattu rauhallisia juttuja, ettei ihan pääse kyllästyminen iskemään. Kapulan pitoa sekä metallilla, että puisella ollaan jatkettu. Kumpikin pysyy suussa hyvin ja ottaa kapulat tosi mielellään. Metallin kanssa istuminen edessä ei ole ihan niin varmaa, vähän tekisi mieli pomppia. Puisen kanssa istua napottaa edessä rauhassa ja valppaana.

Tänään treenailtiin myös vähän tunnaria. Kapulat meinaa aiheuttaa pienessä kelpissä ison hepulin, riippumatta siitä, missä muodossa ne ovat, eli sama pätee tunnareihin. Koitin aloittaa yhdellä omalla, jossa vahva apuhaju ja kasalla vääriä, joiden eteen selkeästi oma laitettiin. Tämä oli liian jänskää ja kapulat sinkoili sinne ja tänne, kelpi heilutti häntää ja kivaa oli. Vähennettiin kapulat kahteen ja mahdollisimman rauhallisella lähestymisellä palkkailin siitä, että nuuski omaa. Väärä ignoorattiin kokonaan. Alkuun meinasi olla häsäystä tämäkin, mutta joku idea sille ehkä jäi, koska jossain vaiheessa ihan selkeästi käytti nenäänsä. Hyvä tästä vielä tulee!

Illalla oltiin Doggien hallissa kera Hannan, Jennyn ja Annan laumoineen. Isot koirat pääsi mukaan ja kivat treenit olikin. Mukavaa on, kun on kivat treenikamut, jotka jelppii tarvittaessa ja koiratkin oli kovin päteviä.

Tuike aloitteli. Se pääsi tekemään pitkästä aikaa lyhyttä ja helppoa agipätkää, ihan vaan mielen virkistykseksi. Pätkässä oli U-putki ja kaksi hyppyä putken suilla. Tein ihan simppeleitä lähetyksiä hypyltä ristikkäiseen putken suuhun, tarkoituksena leijeröinti, eli että jäin itse hyppyjen taakse. Tämä toimi yllättävänkin hyvin ja T kuunteli, eikä paukannut suoraan edessä olleeseen päähän. Ja sillä oli niin kivaa ja vauhti hurjaa!

Hyppynouto: Tehtiin häirittynä, eli Jenny seisoi aluksi hypyn takana vieressä, sitten liikkui ja lopuksi vaihtoi puolta hypyn edestä kapulan heiton jälkeen. Eikä T juurikaan tästä häiriintynyt. Meni koko ajan hyvällä vauhdilla ja palauttikin oikein hyvin.

Seuraaminen: Pidempää pätkää ja siirtymiä eri kohdissa palkkaillen. Suurimmaksi osaksi oikein kivaa. Palkkauksen jälkeen meinasi tulla nuuskutusta mielenkiintoiseen hallin mattoon, siitä sai vähän huomautella. Mutta tökkiminen sujui ja paikka säilyi.

Kaukot: Isseksemme sivussa lyhyeltä matkalta. Hyvin kuunteli, vaikka Kit teki vieressä. Ja siirtymät oli kaikki oikein hyviä, jei! Ja se kuunteli niin hyvin, yhtään väärää siirtymää ei tullut. Tehtiin siis ihan koko litaniaa ja lyhyeltä matkalta onnistui liikkumatta.

Paikkamakuu: Kitn ja Nellin kanssa. Hieno, rauhallinen ja varma.

Viima tuli halliin ihan lopussa ja tehtiin koemaista. Se oli niin innoissaan J . Ketjutettuna, liikkuroituna ja loppupalkalla seuraavat: 

• Seuraaminen: Ihan pientä paikan irtoamista alkuun ja yksi hidas perusasento. Muuten oikein hyvää ja loppua kohden vaan parani. Ilme oli ihana! Kyllä se nyt ainakin sellaista kasipuolen seuraamista oli.  
• Nouto: Odotti niin täpäkkänä käskyä, meni vauhdilla ja nosti jopa aika korrektisti. Kiersi takaisin tullessaan yhden merkin, josta vähän vino luovutus. Sivulle meno ok. Vinosta luovutuksesta lähtisi varmana se piste.  
• Hyppy: Tässä sekoili jotain, katseli ehkä idoliaan mitteli-Nalaa ja tuntui, ettei huomannut hyppyä ollenkaan. Kun näytin hypyn, niin teki iloisen ja hyvän suorituksen. Tästä pieni miinus vinosta sivulletulosta.

Luoksetulo: Yksi koemainen. Stoppi oli ihan nappi ja muutenkin oikein hyvää menoa.

Kaukot: Kympin kaukot, tosi täpäkät.

Täytyy vaan sanoa, että Viimalla oli ihan asenne kohdallaan! Hieman meinasi haukuttaa välillä, mutta kun antoi tekemistä eli laittoi maahan tai pyörimään, niin patosi todella hyvin ja oikein täristen odotti mitä saa tehdä. Ihana se on!

Kisatoko

Isot koirat pääsivt tokovuorolle. Pitkä tovi meni jutellessa treenikamujen kanssa erilaisista ongelmista, mutta ehdittiin treenata oikeastikin. Ja kyllä se juttelukin avartaa maailmaa ;).

Tuike aloitteli:

Ruutu: Vein ruutuun valmiiksi namialustan. Bongaus oli hyvä ja meni ruutuun hyvää vauhtia. Tosin ei sitten oikein bongannut alustaa. Mutta joo, kokonaisuudessaan ruutu oli oikein kiva. Pilkoin sitä välillä palasiksi ja palkkasin niistä, lopuksi tehtiin vielä ihan kisamainen. Hyvä vire ja into läpi homman, paikka löytyi varmasti ja kuunteli käskyt hyvin.

Seuraaminen: Hanna liikkuroi meille kisamaisen pätkän. Näitä tarvitaan, Tuike jonkinverran ehtii aina huomata liikkuria tehdessään. Tämäkin oli kokonaisuutena oikein kiva. Kerran jouduin sanomaan kontaktikin tippumisesta, muuten vire pysyi hyvin. Paikka säilyi myös kivasti ja muisti tökkiä. Erityishieno oli hitaan kävelyn osuus, siinä se oikein skarppaa. Perusasennoissa se meinaa jäädä herkästi kaummas, tämä johtuu varmastikin siitä, että korjaan asentoa itse. Siihen nyt spesiaalihuomio. Mutta ei paha ollenkaan, tuntuu että vire pitkänkin seuraamisen tekemiseen alkaa olla kohdillaan.

Liikkeestä istuminen: Oikein hyvä.

Luoksetulo: Ensin pelkkää seisomisen stoppia, sujui hyvin. Tosin ehkä hinasen meinaa ennakoida, mutta se näkyy korkeintaa ihan pienenä vauhdin hidastumisena, mutta mietintään sekin. Otettiin sitten koko luoksari, jossa maahanmeno meinasikin unohtua. Sitä vahvistettiin vielä erikseen.

Paikkamakuu: Makuutin Tuikea hallissa itsekseen, muiden tehdessä. Tosi hyvää häiriötä, paljon käskyjä, kehuja ja kieltoja. Hyvin pysyi, näitä lisää!

Viima sitten. Sillä oli tänään vähän huono säkä kun kaksi koiraa tuli sen luokse, toinen alkukävelyllä ja toinen treenatessa. Vaikka kumpikin tuli leikkimielellä, niin Vimpsillä se vähän nostattaa kierroksia ja ehti ensimmäistä vähän kurmuuttaakin. No, onneksi se ei jää muistelemaan tuollaisia ja pystyy tekemään ongelmitta sen jälkeen. Sen verran se kuitenkin haittaa että juuri se liike menee pilalle ja viritellä pitää vähän uudestaan.

Seuraaminen: Kisamainen, hieman pidempi pätkä. Aivan ihana, Vimpsillä oli taas niin hyvä fiilis tehdä.

Luoksetulo: Hienolla vauhdilla ja ok stoppi. Ainoa kauneusvirhe näissä on sivulle tulo, joka jää herkästi vajaaksi. Miksiköhän ihmeessä olen sen alunperinkään opettanut tulemaan eteen... Ei toisaalta jaksaisi alkaa opettamaan sitä tulemaan sivullekaan *laiska*.

Kaukot: Kympin kaukot, uskomattoman täpäkät siirtymät.

Nouto: Eka nouto meni plörinäksi, otti vähän häiriötä, kun aiemmin luokse tullut koira meinasi tulla kapulalle ja Vimps jäi sitten heiluttamaan häntään kapulan luokse. Juoksin sen luokse höpötellen ja eikun uusi heitto. Tämä ja sitä seuraava olivatkin oikein erinomaisia noutoja. Saalistusta on, mutta vauhti ja palautus kumpikin super.

Vimps pääsi vielä treenien jälkeen leikkimään erään poikakoiran kanssa. Aluksi Vimps tykkäsi kovasti ja juoksi ja paini onnessaan. Loppuvaiheessa sillä alkoi menemään hermo, joten lähdettiin pois. Mutta mukavaa, että sekin pääsi vähän riekkumaan.

Ämpäripään kuvakuulumiset

Vähän kuvia ja tunnelmia Riehan toipumisesta. Se ei välitä jalastaan tai kaulurista yhtään mitään, sanoo vaan, että Elämä On. Eilen se laittoi mm. itse kalurin päähänsä, kun se oli lattialla odottamassa ja tuli sitten esittelemään sitä häntä heiluen. Eikä sitä ihan kauheasti ole tarvinnut edes rauhoitella, se vaan sopeutuu. Niin mahtis pentu.

Ämpärin kanssa voi tulla tervehtimään (josta saman tien käsketään rauhoittumaan)

Ämpäri päässä voi myös kätevästi leikkiä leluilla, se tukee kivasti lelun pitämistä

Toki jalkaa pitää välillä tuijottaa paheksuvasti

Mut elämä on laiffii

Sitten vähän satoa siitä, miten aktivoidaan toipilaspentua.

Luilla, joista menee ihan nenäkin ryttyyn

Hajotettavilla tavaroilla

Rauhallisilla tokotempuilla, kuten kapuloiden pidolla (onko vähän päheetä!)

Sit me saatiin lainaksi tälläinen hieno älypeli. Rieha ei ihan ollut kuullut, että australiankelpien pitäisi olla yksi älykkäimmistä koiraroduista...

Tässä oisi jotain tälläisiä nappuloita, katsos.

Ja täällä ois tää reikä, missä ois niitä nappuloita...

Ongelma ratkaistaan... Tietysti PUREMALLA!!

 

Ennen kuin lainaaja huolestuu, niin homma kiellettiin ja yritetään paremmalla ajalla uudestaan . Täytyy samalla todeta, että Tuike ratkaisi saman laatikon heti, tosi silläkin oli ihan oma tyylinsä. Sen pieni kieli mahtui niin hyvin noihin koloihin, että se söi kaikki namit sitä kauttaa parissa minuutissa. Sellaista siis meillä.

Penne ortopedin vastaanotolla

Saatiin onneksi heti maanantaiksi aika samalle ortopedille, joka leikkaisi Tuikenkin polven. Soittelin myös toiselle eläinlääkäriasemalle, mutta siellä meinattiin, että ortopedi ehtisi katsoa kuvia ehkä keskiviikkoon mennessä. Se riitti siitä saman tien. Tuttu ortopedi sen sijaan katsoi kuvat heti ja soitti itse kertoakseen uutiset. Mahtavaa oli että saatiin saman tien aika varatuksi, vaikka varmasti on kiireistä muutenkin. Onneksi sitä saa äänestää jaloillaan paikasta ja saada hoitoa paikassa, missä ollaan oikeasti kiinnostuneita.

Kuvien perusteella ortopedi sanoi, että murtumalinja on siisti, mutta viisto ja epästabiili. Paras hoito hänen mielestään oli lastoittaa varvas mahdollisimman liikkumattomaksi ja antaa parantua itsestään. Leikkaushoitokin olisi mahdollista, mutta se edellyttäisi murtumalinjan implantoimista varvasnivelen läpi, joka edistäisi nivelrikkoa ja silti tassu jouduttaisiin lastoittamaan. Ja koska Rieha on vielä nuori, niin varvasmurtuman pitäisi parantua helposti, kunhan murtumalinja saadaan suojattua jatkuvalta liikkeeltä 2-3 viikon ajan.

Niinpä edessä oli reissu Tampereelle, onneksi Vesalla on loma ja isäkin ehti lähtemään mukaan seuraksi. Itse odottelin töissä uutisia. Rieha oli rauhoitettu ja tassu lastoitettu ongelmitta. Varmasti oli Rieha ihmeissään, kun sitä taas kuskattiin edes takaisin ja taas laitettiin taju kankaalle. Onneksi se on niin reipas kaveri.

Tassu on siis nyt paketissa. Se on aina riskitekijä, joten paketti vaihdetaan uuteen 7-10 päivän kuluttua. Samalla murtuma kontrolloidaan. Paketin kanssa pitää vaan nyt olla todella tarkkana. Se ei saisi kastua, eikä liikkua, joten ulkoilua pitää rajoittaa. Rieha saa käyttää lastajalkaa, ainoastaan pidempi rasitus ja tietysti kaikenlainen riehunta on kiellettyä. Paketti hankaa jonkin verran ja sen takia ihotulehdukset ym. saavat helposti jalansijaa, jos se vielä yhtään kastuu.

Rieha oli eilen vähän vaisu reissusta kotiutuessaan ja meni tyytyväisenä nukkumaan häkkiinsä kauluri päässä ja tassu paketissa. Nukuttuaan omasta mielestään tarpeeksi, se päätti herätä siinä viiden aikaan yöllä touhuilemaan jotain häkissään. Kauluri hakkasi häkin seiniin ja penne heilutti häntää, jos se vaan sai yhtään huomiota. Oma herätyskelloni soi 5.45 ja voi että toinen oli iloinen, kun pääsi häkistä pois.

Kyllä me varmasti tämä kuntoutus selvitään ja oli niin lohduttavaa kuulla, että paranemisennuste on hyvä. Edelleen kiitän onneani siitä, että Rieha on niin järkevä ja tasapainoinen pentu, joten ei varmasti tule vaikuttamaan sen pääkoppaan millään lailla, vaikka joutuukin paitsiossa olemaan. Toki riehunnan rajoittaminen on oma lukunsa, mutta vastapainoksi täytyy kehittää sitten aivojumppaa.

Kiitos kaikille tsempanneille, eiköhän tämä tästä!

Epäonnen kanssa reissussa

Lauantaina piti oli hauska reissu Turkuun agiliitelemään ja tokoilemaan sekä treffaamaan Riehan sisaruksia. Saavuttiin Turkuun viime hetkillä ja paikalla oli sisaruksista kaikki muut paitsi yksi. Sisarukset oli kaikki vähän eri näköisiä, mutta hyvin saman oloisia. Siinä vaiheessa oli vielä mukavaa ja Rieha oli ihan onnessaan kaikesta äksönistä. Mutta sitten kesken lyhyen agitreenin Rieha ulahti, eikä enää varannut oikealle takajalalle painoa ollenkaan. Laitettiin jalalle kylmää ja odoteltiin josko se olisi parantunut. Todettiin kuitenkin pian että R ei edelleenkään varannut painoa jalalle ja varpaat olivat selkeästi turvoksissa. Lisäksi aina iloinen pentu kyhjötti nurkassa täristen. Saatiin onneksi pian aika Turun päivystävälle eläinlääkärille ja kasvattaja-Erjan kanssa lähdettiin kohti vastaanottoa.

Ell kopeloi jalan ja totesi heti että yksi varpaista liikkuu huomattavasti enemmän kuin muut. Riehalle laitettiin rauhoituspiikki ja jalkaa kuvattiin sekä sivusta että ylhäältä. Kuvista näkyi selvästi että toinen kantavista varpaista, eli ulkoa laskettuna toinen, oli murtunut koko varvasluun leveydeltä. Jalkaan laitettiin side ja harsoa, oikein muuta päivystäjä ei sille voinut tehdä. Varvasta ei voinut edes lastoittaa, koska liikkui niin paljon. Lisäksi R sai kipupiikin. Ohjeena ehdoton lepo ja ortopedin puheille heti maanantaina.

Sellainen reissu siis. Kyllä voi sanoa että harmittaa niin paljon. Nyt koitetaan vaan saada aikaa ortopedille, joka toivottavasti osaa kertoa minkälainen ennuste varpaan paranemiselle on ja mitä sille pitää tehdä. Onneksi tarinat, mitä olen murtuneista varpaista lukenut on suurin osa päättynyt hyvin. Mutta aikamoisen rankka toipuminen on varmasti edessä. Vaikeinta varmasti on koittaa hillitä elämänhaluista, iloista ja vauhdikasta koiranpentua. Lupaavasti alkaneet treenit ym. jäävät siis myös tauolle. Mutta ei siinä nyt mikään auta, pääasia on että saataisiin se hyvään kuntoon kaikin puolin.

Häkkielämä kiukutti jo tänään ja se on silpunnut siellä lehtiä ja kaikenlaisia laatikoita hurjalla raivolla. Onneksi se on kaikin puolin järkevä, tasapainoinen pentu, joten varmasti ei tule sen pääkoppaan vaikuttamaan millään lailla. Kolmella jalalla se konkkaisi menemään aikamoista kyytiä, mutta kävely on nyt rajoitettu ihan pelkkään pissaamiseen. Harmittaa kylä niin vietävästi, se on juuri sellainen pentu mitä olen aina halunnut ja sille pitää sattua tälläistä. Ja kun laskee päälle vielä Tuiken polvijutut niin alkaa näitä tassuongelmia olla nähty jo ihan tarpeeksi.

Aamusta siis soittelemaan lääkäreille, onneksi Veskulla on lomaviikko, niin se pääsee viemään Riehaa tarvittaessa minne vaan. Koitan päivitellä blogia heti kun saadaan enemmän tietoa.

Saatiin mukaan rtg-kuvat varpaasta ja tältäpä se näyttää:

Kisatoko

Tuike aloitteli luoksetulolla, vähän alkuun valui ja kerran nousi kun jätin, mutta parani koko ajan. Hyppynouto oli tänään ihan loistava, vauhti oli todella hyvä, vaikka käytössä oli iso kapula. Myös vinot heitot tuli hyvin takaisin. Sitten tehtiin paikkaistuminen 2min ja paikkamakuu 4min Iitun kanssa. Istumisessa lähti ensin perään ja jouduin palauttamaan, makuu oli hyvä. Loppuun Birgitta liikkuroi meille seuraamisen, jossa oli paljon käännöksiä, paikallaan siirtymisiä, eli kisamaisen. Tämä oli niin hieno, paikka ja into säilyi kumpikin tosi hyvin ja muisti nokkimisen hienosti. Loppuun korjailtiin Birgitan avustuksella minun tapaani korjata itse asentoa tiivistämällä.

Rieha teki stoppeja kahdella lelulla, pelasi ihan loistavasti ja stopit on niin makeita. Sitten tehtiin malttiharjoitusta, jossa Birgitta käveli meidän ohi ja pikkukelpin piti olla nätisti. Vähän oli rankkaa, mutta onnistui. Yksi luoksetulo tehtiin pitkästä matkasta suoraan leluun ja se oli erinomainen. Malttoi istua ja odottaa ongelmitta. Loppuun vielä vauhtinouto ja siinäkin alkuun malttitreeni, eli katsekontaktia ennen kuin sai noutaa. Todella hyvä oli tämäkin. Tuo pieni eläin on niin makea!!

Viima oli ihan täynnä intoa ja hommat meinasi mennä ihan överiksi ja neitokainen sovelti vähän omaan malliin. Pääasia oli että oli kuitenkin kivaa. Tehtiin liikkuroituna ja ketjutettuna putkeen liikkeestä maahan, luoksetulo, liikkeestä seiso ja nouto. Liikkeestä maahanmenossa piti seuraamisessa muistuttaa paikasta kerran ja kun annoin käskyn niin meni istumaan iloisesti. Luoksetulossa oli ihan loistava vauhti ja stoppi toimi, tosin jäi taas ihan ihmeissään katselemaan palkan perään. Siitä lähti täysiä tulemaan, mutta pitikin syödä matkalla heppakakkaa. Liikkeestä seisomisessa hyvä seuruu, kääntyi vähän perään kun kävelin ohi. Nouto oli ihan älyttömän vauhdikas kumpaankin suuntaan. Palautus ihan hinasen vino. Ilme oli tänään taas todella hyvä, vaikkei ihan liikkeet putkeen menneetkään.

Iltatokot hoodseilla

Ennen töihin menoa kävi reippailemassa jokaisen koiran kanssa pikkulenkin ja samalla treenattiin viereisellä parkkipaikalla.

Viima aloitti seuraamisella. Oikein hyvää. Ohi meni muutamat koirat, joille Vimps meinasi karvojaan pörhistellä, mutta teki kuitenkin hommia heti hyvillä mielin. Tehtiin pari pidempää pätkää ja ilme oli hyvä. Kaukoissa tuli joku itsepäisyysjäkitys, eikä olisi millään istunut ekalla kerralla yhdellä käskyllä. Vähän oli sellainen evvk-meno, mutta kun pöhpöttelin sille ja tehtiin, niin johan sekin alkoi pelaamaan. Nouto sen sijaan oli nättiä ja iloista, samoi luoksetulo, jota tehtiin ihan vaan läpijuoksuna.

Tuike aloittelu myös seuraamisella. Suurimmaksi osaksi oikein hyvää ja tökkimiset pysyi hyvin mielessä pidemmälläkin pätkällä. Jossain vaiheessa sille sai vähän huomautella ohikulkijoiden katselusta, mutta hyvin nosti taas kontaktia, eli oikein hyvää häiriöharjoitusta. Liikkeestä istuminen sujui taas tosi hyvin, sekä itse liikkeen että valmistelevan osalta. Loppuun tehtiin kaukoja kunnon matkasta, tosin ihan pelkkää i-m. Tämä sujui, kerran meinasi tehdä seisomisen, mutta pompautti takapuolen nopeasti maahan.

Riehan kanssa aloiteltiin seuraamisella ja siinä tehtiin nyt pitkää suoraa (tai Riehalle pitkää suoraa). Hyvin pysyi suorassa, eikä takapuoli lähtenyt sivulle, vaikka ei seinää ollutkaan tukemassa. Koko ajan tuntui että käveli myös varmemmin, eikä takapuoli viistänyt ihan niin herkästi maata. Ilme oli hieno! Luoksetulo otettiin pitkästä matkasta leluun. Odottamisen kanssa sai olla tarkkana, koska into oli niin hirmuinen. Loppuun muutamat kaukot sarjalla i-m niin, että seisoin metrin päässä. Pätevää menoa se oli.

Rieha ihan yllätti pöhisemällä lenkille lähtenyttä naapuria, meinasi ihan juosta luokse asti, mutta tuli heti hienosti luokse ja leluun kun kutsuin. Nopeasti pöhinä unohtui ja kun nähtiin toinen naapuri, joka halusi Riehaa moikata, niin kelpirakkaus oli taas aivan ylitsepursuavaa. Homma menee niin, että kun joku kysyy saako sitä moikata ja minä vastaan että ihan omalla vastuulla. Sieltä tulee nimittäin aika äkkiä aikamoinen rakkaushyökkäys. Onneksi se osaa myös rauhoittua siliteltäväksi.

Hyppien ja tokoillen

Vuorossa taas sunnuntai-illan ilomme, eli lämmin hallivuoro. Vaikka tällä kertaa pihalla oli sen verran lämpöistä, että sielläkin olisi voinut hyvin lämmön puolesta treenata, mutta saipahan olla vesisateelta suojassa. Tällä kertaa mukana vaan Tuike ja Rieha, Vimps oli jo treenaillut aiemmin. Seurana, apusilminä ja liikkureina oli Anna, Jenny ja Hanna.

Rieha oli vuorossa ekana. Se teki tänään vähän sekalaisen treenin, koska otettiin esiin pari agihyppyä ja tehtiin niillä kahden hypyn takaakiertoa, yhden hypyn kutsuhyppyä ja yhden hypyn takaakiertoja. Se lukee ja kääntyy ihan älyttömän hyvin ja tekee niin täysiä. Toisaalta taas tuli hyvä huomio siitä, että kun se tekee noita tiukkoja käännöksiä, niin se ei juuri katso mitä tekee esteellä, kun seuraa ohjausta niin tohkeissaan. Tästä johtuen pikkaisen maasta koholla ollut rima lenteli muutaman kerran ihan huolella. Suoralla kun menee niin hyppää kyllä nätisti, mutta kaarteissa mennään lujaa ja läpi. Toivottavasti tämä korjaantuu kun rimoja aletaan nostamaan. Ensi viikonloppuna ollaan menossa pentutapaamiseen ja agilitytreeneihin, siletä toivottavasti saadaan vinkkejä kannattaako tuohon jotenkin alkaa jo nyt puuttumaan. Muuten siis oikein pätevää menoa ja odottaminenkin sujui niin hienosti!

Tokojuttuja R reenasi seuraavanlaisia:

Seuraaminen: Saatiin Hannalta hyviä vinkkejä. Ehdottomasti kannattaa alkaa ottamaan pidempää suoraa, vaikka seinän vieressä. Rieha on tosi kiinni vasemmassa jalassaja iskee pyllyä maahan. Pitemmällä suoralla oppii paremmin käyttämään vartaloaan ja kävelemään ryhdikkäämmin. Lyhentämällä myös hieman askelta saa asennon suoremmaksi. Muuten oikein nätti ilme ja paikka.

Liikkeestä jättävät: Maahanmeno on aikasta ihana, lakoaa tosi hyvin sivulla ja pystyn jatkamaan matkaa. Seisominenkin sujuu ok, ihan hinasen meinaa liikkua sivulle, odottaa palkan lentämistä. Palkan suuntaa pitää katsoa siis tarkemmin ja lentävän palkan sijaan voisi käyttää ihan kädellä stoppaamista ja siitä namin antamista.

Luoksetulo & stopit: Lyhyellä matkalla namipelillä eteentuloja, aika kivasti tulee jo eteen, toki vielä avustaen. Stopit namipelillä on ihan loistavia. Sekä maahanmeno että seiso on uskomattoman täpäköitä ja tekee ne ihan täysiä etutassuilla stopaten. Näistä tulee niin näyttävät :).

Nouto: Kapulan pitoa sekä puisella että metallilla. Hyvin istuu ja pitää rauhassa. Loppuun parit vauhtinoudot leluun puisella. Ekalla ei malttanutkaan vaihtaa kapulaa narupalloon, kunhan rallatteli ympäriinsä kapulan kanssa. Toisella otin sitten kapulan käteen saakka, josta sitten lensi pallo, se sujui hyvin. Vähän oli väsymystä jo nähtävissä ja korjaili jonkin verran otetta, mitä ei pidoissa ja normaalisti tee.

Tuike treenasi sitten:

Seuruu: Into oli taas aivan älytön ja meinasi keulia. Rauhassa tehtäessä ja vaatiessa muisti kuitenkin tökkimiset ja paikkakin parani. Ilme oli tosi hyvä ja vire säilyi.

Metallinouto: Kapula meinasi alkuun ällöttää, mutta joka toistolla parani. Loppuvaiheessa toi nätillä laukalla takaisin.

Luoksetulo: Yksi koemainen luoksari läpi hallin. Tuli nätillä laukalla kaikki osuudet, kumpikin stoppi oli ok. Perusasento hinasen väljä.

Liikkeestä istu: Tämä tehtiin häirittynä, eli väliin huudeltiin Käskyä. Tämä olikin hyvä, meni varmaan osaksi sen takia maahan ekalla kerralla. Toisella kerralla oikein hieno istu, samoin kolmannella, josta sai suoraan palkan.

Kaukot: Tehtiin itsekseen ja laitoin T:n eteen ohuen laudan varmistaakseni että pysyi. Ja vitsit teki hienosti. Saatiin ihan puhtaita sarjoja i-m-s-m-i-s-m. Kai tuon apuvälineen voisi välillä ottaa mukaan, pakkohan sen on vahvistaa mielikuvaa oikeasta tekniikasta. Nyt oli kyllä niin nätti ilme, siirtymät ja kuunteli todella hienosti.

Tunnari: Jatkettiin viime kerran häiriötreeniä. Ekalla kerralla Hanna jäi seisomaan matkalle häiriöksi. Tässä oli vähän kumma lähtö, eli katseli vaan yleisöä ja lähti vasta kolmannella. Matkalla kävi kiertämässä yhden ruutumerkin vieressä olleesta ruudusta, eli saattoi olla ruutu mielessä tunnarin sijaan. Oma nousi hyvin, tulomatkalla piti vähän Hannaa vilkaista. Seuraava tehtiin suoraan kohti yleisöä. Nyt lähti hyvin ekalla, mutta kiersi taas hassusti yhden ruutumerkin (paikka on niin pieni, ettei sen tehdäkseen tarvinnut juuri poiketa reitiltä). Oma nousi hyvin, palautus tuli hyvin, mutta kapula oli suussa sikarityyliin ;). Tässä oli erityisen hieno ja varma nosto, osui omaan tokana ja nosti sen heti. Loppuun tehtiin vielä yksi helppo mielikuvatreeni, eli vein oman väärien joukkoon Tuiken kanssa yhdessä. Tämän jälkeen normi lähetys ja sillä aikaa kapulan paikkaa vaihdettiin. Into oli kova ja oma nousi hienosti ja siitä suoraan palkka.

Paikkamakuu: Nalan ja Kitn kanssa. Jätössä tuli joku häiriö ja nousi ylös, mahdollisesti Kitn palkka hämmensi. Sen jälkeen oikein pätevä makuu.

Lappalaiskoirien toko

Viiman kanssa käytiin pitkästä Lappalaiskoirien alaosaston tokovuorolla. Heti huomasi, että ei sen kanssa oikein kannata noihin ryhmätokoihin lähteä, koska se vaatii sen verran enemmän motivaation ylläpitoa ym. omia säätöjä. Mutta treenailtiin sitten isseksemme sivussa, saatiin vähän häiriötä ja omatoiminen touhuilu sopi oikein mainiosti.

Aloiteltiin kuitenkin ohjatulla seuraamisella, johon oli yhdistetty kaikki jäävät. Tehtiin parin kanssa, se vähän häiritsi Viimaa, plus en saanut itselle sellaista hyvää filistä, niin Vimpskin teki laiskasti. Jäävät onnistui hyvin istumista lukuunottamatta, siihen tarvittiin kaksoiskäsky, mutta ei olla sitä treenattukkaan. Seuraaminen oli välillä ok, välillä huonoa.

Vesku tuli sitten liikkuroimaan meille uuden seuraamisen. Siinäkin oli alkuun säätöä, mutta loppuun saatiin aivan sikahyvä seuruu. Asenteen korjaus auttoi taas kovasti, plus se, että otin loppupalkan pois kentän laidalta. Pienestä se on siis pienellä porokoiralla kiinni. Mutta tähän olin todella tyytyväinen, vaikka alkuun tuntui että seuraamisesta ei tullut mitään.

Lisäksi tehtiin nouto, joka oli iloista ja sujuvaa. Jonnin verran saalistusta, mutta ilme nätti.

Kaukot sujui mallikkaasti, samoin luoksetulo lyhyellä matkalla.

Ihan ok treeni loppujen lopuksi, mutta kyllä se oma treenailu voittaa aina kimppatreenit. Mutta hyvä oli saada häiriötä ja treenata vähän uudessa paikassa.

Niin kivaa!

Laukaan maneesilla taas kisatokoilijoiden vuorolla. Siellä ollaan suojassa lumisateelta, eikä pakkastakaan ollut pahasti, joten kaikki koirat pääsivät treenaamaan. Paikalle tuli pari muuta kaveria, joten apukäsiä ja liikkurointiapuakin löytyi. Ihan mahtiskivat treenit, tykkään!

Tuike aloitti:

Ruutu: Päätin, että ruutuun on nyt saatava motivaatiotreeniä. Se on ollut pitkään Tuiken lempiliike, mutta viime aikoina se on ollut vähän nihkeä. Varmaan ollaan jankattu liikaa. Rakensin nyt ruudun valmiiksi ja laitoin sinne alustalla namin. Lähetys täydestä matkasta ja Tuike bongasi ruudun hienosti, josta paljon kehuja. Juoksi hyvää vauhtia ruutuun ja sieltä kutsusta takaisin suoraan sivulle palkkaan. Tein vielä pari lähetystä täydestä matkasta, välillä vein namin ruutuun ja välillä en. Juoksi hyvin, mutta pitkästä matkasta maahanmeno oli hidas. Treenailtiin sitten erikseen seisomisia ja maahanmenoja lyhyestä matkasta.

Seuraaminen: Ai vitsi että oli mahtista! Tökkimiset sujui 95% juuri niin kuin halusinkin ja T oli hyvällä vireellä tekemässä. Jopa pitkillä suorilla muisti tökkiä ja paikka säilyi. Vaihtelin palkan paikkaa paljon, välillä yhdestä askeleesta, välillä vasta pitkästä suorasta. Ehkä tästä vielä kohtuullinen voivoi-seuraaminen saadaan ;).

Liikkeestä istuminen: Muutamat toistot, välillä palkaten suoraan istumisesta, välillä vasta koko liikkeestä. Hyvät ja nopeat istumiset sekö nätti seuruu.

Luoksetulo: Pallon kanssa kumpiakin stoppeja ja hyvin sujui kumpikin. Vauhti säilyi koko ajan hyvänä ja ilme oli ihana. Pikku-T oli siis oikein pätevä treenaaja!

Rieha reenaili sitten pentuhommia:

Seuraaminen: Muutamia askelia. Vähän meinasi olla keskittyminen vaikeaa, kun häntää piti heiluttaa ja hepuloida ihmisten suuntaan. Sitten pienennettiin kriteeriä ja palkkaa tuli vaan siitä, että malttoi pitää kontaktia.

Liikkeestä seisominen ja maahanmeno: Kumpaakin muutamat toistot pallon kanssa. Maahanmeno sujui tänään tosi hyvin ja lakosi sivulla nopeasti maahan. Tosin pallosta meinaa vähän tulla aijaamista, joka kyllä namilla avustamalla unohtuu. Myös seisominen oli ok.

Paikkamakuu: Tehtiin sivulla yksinkertaista istu-maahan-jumppaa, joka meni hyvin. Muutaman kerran jätin sen maahan ja menin parin metrin päähän muutamiksi sekunneiksi. Hyvin kesti tuon, eikä haitannut vaikka vieressä treenasi toinen koira. Ihan pikkaisen saa olla tarkkana, ettei tassut liiku takaisin palatessa. Mutta nätti ilme ja pätevä penne!

Luoksetulo: Alkuun parit eteentulot ja siinä napottamiset. Sitten avustettuna kaksi vauhtiluoksaria suoraan leluun jalkojen välistä. Hienosti se odottaa kutsua ja tulee ihan täysiä. Miten pääseekin pieni kelpie niin lujaa!

Viima oli porukan viimeisin (ja hömpin :D):

Paikkamakuu: Kahden muun koiran kanssa. Tehtiin useampi jättö, joista lyhyet piilossaolot. Oli tosi hienosti kuulolla ja meni maahan supersähäkästi. Makasi hyvin, tosin ihan pikkaisen oli liikutellut jalkoja jätettäessä. Sivulle istumiset myös tosi sähäköitä.

Sitten saatiin Hanna liikkuriksi ja tehtiin seuraavat liikkeet koemaisesti: 

• Seuraaminen: Avoimen mukainen pätkä. Yksi rapsutuskohtaus ekalla suoralla, mutta tuli siitä iloisesti oikealle paikalle ja sen jälkeen seuraaminen oli tosi hienoa. Ilme sillä oli aivan ihana!!! Perusasennot on hinasen vinoja, mutta so what, se oli niin iloisena. Tästä palkka. 
• Ketjutuksena:
  
  • Luoksetulo: Tämä oli niin sähäkkä ja vauhti mainio. Pysähtyi ok, mutta jäi hassusti katselemaan, että mihin se nami oikein lensi. Lähti siitä taas hyvää laukkaa ja tuli upeasti eteen. Sivulle tuli hieman vinoon ja korjasin sitä toisella käskyllä.
  • Nouto: Päivän sana on ilme, joka oli Viimalla taas niin super!! Meinasi nytkähtää kapulan perään heitettäessä, mutta muisti sitten itse, että niin ei saanut tehdä ja otti aivan mahtavan kontaktin, ihana! Kapulalle meni täysiä, saalisti vähän, mutta nosti nopeasti. Takaisin aivan mahtavaa koottua laukkaa ja luovutusasento oli täydellinen. Siitä ansaittu palkka.

Viima on kyllä kerta kaikkiaan ollut hurmaava viime aikojen treeneissä. Se on maailman rehellisin koira, siitä näkee tasan tarkkaan, milloin sillä on hauskaa ja milloin ei. Nyt sillä on ollut niin hauskaa, eli motivaatio-hömppä-treenit on todellakin toimineet. Sen ryhti on aivan sairaan ihana, häntä menee ylhäällä heiluen kaaressa ja naama loistaa. Haukkumista meinaa vähän tulla liikkeiden välillä, mutta se ei haittaa pätkääkään. Aivan makea pieni porokoira!

Treenit

Kodin Terralla kera muutaman muun.

Rieha:

Luoksetulo: Avustettuna pari vauhtiluoksetuloa leluun. Koitin vedättää lelun näkyviin tuloa viimeiseen asti ja seistä sotilaallisesti. Lujaa tulee loppuun saakka.

Stopit: Kolmella lelulla pelaten: yksi lensi ja penne perään, kun lähti tulemaan luokse niin stoppi ja toinen lelu lensi, kolmanteen sai sitten tulla kiinni ja repimään. Sujui ihan superhyvin, vauhti oli koko ajan täysiä ja stoppasi ihan todella nopeasti.

Seuraaminen: Alkuun meinasi olla vähän liikaa virtaa, eikä olisi malttanut. Kävi välillä autossa olemassa ja otettiin uudestaan treenien lopussa. Tehtiin ihan henkilöryhmässä seuraamista, eikä pursuillut oikeastaan ollenkaan, vaikka seuruutin ihan ihmisten vieressä. Toki otettiin lyhyitä pätkiä ja kovasti palkaten, mutta todella hieno oli, sehän on melkeen jo bh-valmis :D.

Ruutu: Avustettuna näyttöruudulla, lähetyksen n. 10 metristä. Menee täysiä, hieman tosin pomppii. Pysähtyy oikeaan paikkaan, ehkä hinasen menee jarrutus liukkaalla liian pitkäksi. Sinne sitten lentävä palkka ja kivaa on.

Rieha esitti taas ylitsepursuilevaa ihmisrakkauttaan pussailemalla kaikki halukkaat. Hienosti se myös taas tarjosi lelua ihan vieraalle miespuoleiselle vedettäväksi, eli ei ole paljon pidättyvyyttä havaittavissa ja leikkiä voi kenen kanssa vaan, kunhan leikitään!

Tuike:

Seuruu: Sivummalla sujui hienosti, mutta kun otettiin tahallaan häiriössä, niin alkoi tökkimiset lipsumaan. Vahvistusta vaan edelleen ja pikkuhiljaa sitten isompaa häiriötä.

Luoksetulo: Ensin stoppeja pallolla, oli ihan innoissaan. Yksi koemainen, joka oli aika mainio, sekä vauhdin että stoppien kannalta.

Ruutu: Tämä oli hieman nihkeä. Meni hitaasti ja alkoi ennakoimaan maahanmenoa. Otettiin vaan motivaation kannalta ja lentävällä palkalla. Paikan haki kyllä hyvin ja loppua kohden parani.

Viima:

Seuraaminen: Taas oikein nättiä. Muutama pieni tipahdus, mutta ei pahoja. Loppua kohden innostui taas vaan enemmän ja oli tosi sähäkkänä.

Hyppy: Tasan yksi koemainen, joka oli perusasennon pientä vinoutta lukuunottamatta täydellinen. Ihanan sähäkkä oli tässäkin.

Luoksetulo: Ensin yksi stoppi käsimerkillä ja käskyllä, toimi hienosti ja tuli täysiä. Pelkällä käskyllä tuli täysiä läpi. Pelkällä käsimerkillä taas hyvä stoppi. Ohjaaja ei siis oikein muistanut, mikä Viimalle pelaa, mutta tulipahan sekin testattua. Hyvä vauhti tässäkin kokoa ajan.

Nouto: Tästä tulee nykyisin niin hyvälle mielelle, kun toinen on niin innoissaan. Menee ja tulee lujaa ja luovuttaa hienosti. Yksi pieni miettiminen tuli kun samaan aikaan lensi vieressä toinen kapula, mutta tokalla käskyllä nosti ja toi taas iloisesti. Hyvä Vimps!

Paikkamakuu: Makasi pariin otteeseen kun hain kamoja autosta. Hyvin meni, ei ottanut mitään häiriötä muista treenaajista.

Tavoitteita vai miten se nyt oli

Kai näitäkin pitäisi vähän kirjoitella.

Tuiken kanssa:

• Voivoista tulos, mieluiten ykkönen
• Jalan jumpautus ja kuntoutus
• Jos edellinen toimii, niin mahdollisesti vielä jokunen agikisa
• Mejäilyn jatkaminen
• Jo löytyisi joku kiva ryhmis, sopivalla tuomarilla, niin miksei yksi näyttelykin

Viiman kanssa

• Motivaation ylläpito ja yhteisen sävelen säilyttäminen, jos tämä toimii niin seuraavatkin toimii
• Tokossa avoimen ykkönen
• Agissa kisaaminen, edes kerran
• Mejän treenaaminen ja mahdollinen kisaaminenkin
• Jäljen treenaus, vaikka sitten ihan huvikseen

Riehan kanssa

• Fiksuksi kelpieksi kasvaminen
• Terveystarkkeja
• Tokossa alokkaan ja avoimen korkkaaminen
• Agissa treenaus niin, että ensi vuodesta oltaisiin kisavalmiita
• PK-puolen lajin päättäminen, jotenkin luulen että haku tai viesti saattaisi olla se paras juttu, ekaa ollaan vähän maisteltu, tokaa ei vielä
• Paimentamisen kokeileminen

Pääasia on kuitenkin se, että kaikilla olisi hirmuisen kivaa ja joka iikka pysyisi terveenä. Ohjaajalla on tässä porukassa varmasti eniten oppimista, sen myönnän auliisti. Kunhan vaan muistaisi aina olla reilu ohjaaja, niin sillä pääsee jo hyvää alkuun. Hyvien kouluttajien opeissa koitetaan käydä myös kun aika sen sallii ja niin paljon kuin mahdollista. Kolmen koiran kanssa touhutessa aika menee aika kivasti, joten ihan kamalan vakavasti ei näitä oteta :).

Kolmen päivän kotitokot

Ei olla töiden ja lenkkien päälle jaksettu raahautua kentälle, mutta kotitoko, eli nykyisin eteistoko on ollut ahkerasti ohjelmassa. Vedän kompostiaidalla eteisen omaksi tilakseen, ettei kaikki innokkaat koirat (eli Rieha ja Tuike, Viima on yleensä jossain pöydän alla) tunge paikalle samaan aikaan. Rieha meinaa välillä haukahdella kun hänen kelpiemäisyytensä ei olekaan treenivuorossa, eli tekee ihan hyvää sille katsella ja opetella hiljaa oloa.

Riehan seuruutreeni on hyvällä mallilla. Ollaan tehty jo vähän pidempää pätkää, sellaistä viittä-kymmentä askelta ja tosi kivasti pitää paikan. Hieman edelleen epäilen onko se liiankin tiivis, mutta päätin, että pääasia on että homma on siitä superhauskaa ja se tekee täysiä. Paikka kuitenkin pysyy hyvänä, eikä edistämistä tapahdu. Pylly menee myös hienosti maahan pysähdyttäessä. Käännökset oikealle ja täyskäännökset oikealle on myös mainioita. Vasuria imutellaan, että oppisi käyttämään takapäätä.

Stopeissa on myös selkeää edistymistä. Seisominen onnistuu jo 95% kerroista, eli maahanmenoja ei tule niin herkästi. Maahanmenot siis onnistuu aina ;). Seisomisessa on käytössä käsimerkki ja käsky, maahanmenoissa pelkkä käsky. Tänään ja eilen ollaan otettu namipelin (eli käytännössä luoksetulon stoppien) lisäksi myös sivulla pysähtymisiä. Yllättäen maahanmeno oli näistä vaikeampi, koska liimautuu niin herkästi jalkaan kiinni seuratakseen ja seisomisen käsimerkki on selkeämpi. Mutta muutamalla toistolla saatiin maahanmenojakin aikaiseksi, kikkana vaan se, ettei ihan päästänyt sitä seuraamisintoon, niin pystyi käsittelemään myös maahanmenon. Seuraamiskäskyä en edes antanut, mutta se on jotenkin niin fiilareissaan sivulla olemisesta minun kävellessäni, että on heti jalassa kiinni.

Noudoissa ollaan tehty vaan pitoja ja irrotuksia. Kapula on edelleen superkiva ja aiheuttaa hyppyjä, mutta nopeasti malttaa istua ja pitää nätisti kapulaa. Kapulan kanssa eteen tuleminen on vielä vähän vaikeaa, eli jatketaan pitotreeniä, että saadaan varma ote eteentuloihin, ilman biletystä.

Kaukojumpassa on myös jo hyvä idea. Istu-maahan-istu sujuu lyhyeltä matkalta hyvin ja kovalla innolla. Muita tehdään jumpaten ja pikkuhiljaa niissäkin edistyen.

Luoksetuloja silmällä pitäen ollaan harjoiteltu paikallaan istumista ja siitä eteen tulemista. Aika kivasti tämä sujuu, toki eteentulo on vahvasti avustettu. Paikallaan makaamista Rieha on tehnyt lähinnä ruokailun yhteydessä ja hyvin malttaa siinä. Tämäkin on ehdollistunut jo niin, että ruokaa saadessa penne juoksee sivulle jalkaan kiinni ja odottaa käskyä, josta lakoaa maahan. On se vaan hauska!

Agitreenejä silmällä pitäen ollaan treenattu vähän kontakteja varten. Nyt en ole käyttänyt lätkää, koska ollaan testattu "laatikkometodia", jota mm. Silvia Trkman on opettanut. Toki tässä vaiheessa se on vaan temppu, jossa penne opettelee menemään laatikolle etutassut maassa ja takatassut laatikolla. Riehasta paras juttu, mitä laatikolla voi tarjota on sen pureminen, mutta olen saanut sitä palkatuksi myös ihan oikeasta paikasta. Kassellaan mitä metodia alamme oikeasti käyttää, nyt vaan testaillaan.

Tuike on jumpannut kaukoja ja tehnyt seuraamista. Seuraamisessa on ihana fiilis, nyt tuntuu että T on hiffannut tökkäisyjen idean ihan oikeasti. Tulee tosi hyvin tiiviisti ja on ihan innoissaan. Ollaan treenattu käännöksiä, siirtymiä ja suoraa sen verran mitä eteisessä mahtuu. Tökkäisyt alkuun ja loppuun. Into on kova, mutta keskittyy ja tökkäisyjen takia ei edistä yhtään. Kaukot on edelleen hirmuvaikeat. Välillä menee ihan superisti, välillä vaan ei muista millään pysyä paikallaan. Tiukka linja vaan, niin eiköhän se siitä.

Viima on hömpötellyt. Se on aina eteistreenien alkaessa valmis katoamaan jonnekin, koska naksuttelen Riehalle, mutta tulee kuitenkin mielellään itse tekemään. Samalla siis oikein hyvää naksusiedätystä. Seuraaminen on ollut tosi hyvää ja iloista, eli motivaatio on kohdillaan. Noutokapulaa Vimps on pitänyt ja luovuttanut, eikä sekään ole ollut ällöä, vaikka kapula ei lennäkään. Kaukot on Vimpsillä hyvin hallussa ja sen tekniikka on niin puhdas, vaikkei olla juuri muita vaihtoja treenattukaan kuin i-m.

Sunnuntain tokovuorolla

Doggiella kera Annan, Nellin ja Pisan sekä Jennyn, Nemon, Nalan ja Milan. Minullakin mukana koko porukka, eli siinähän se kaksi tuntia hujahti tehokkaasti treenaten.

Tuike:

Paikkamakuu: Tämä oli japsimakuu, eli Tuiken lisäksi Nemo ja Pipsa rivissä. Reipas 3 min piilossa ja T:Ltä erinomainen makuu.

Tunnari: Liikkuroituna. Ekalla hyvä nosto, mutta otti häiriötä Jennystä liikkurina eli vauhti hidastui kun Jenny puhu. Uusittiin ja nyt otti niin paljon häiriötä, että rykäisi ekan eteen osuneen kapulan suuhun. Lähetin uudestaan ja nosti kyllä oman, mutta liikkurointi häiritsi taas. Otettiin vielä yksi häiriöliikkurin kanssa ja nyt toi oman hienosti. Loppuun vielä yksi tosi helppo lyhyeltä matkalta ja ilman liikkuria. T:n kanssa pitäisi muistaa järjestää noita vaikeampia treenejä, koska se on kuitenkin aika häiriöherkkä ja erityisesti ihmishäiriöistä.

Merkki&ruutu: Merkkiä muistuteltiin lyhyeltä matkalta, se meni ok. Sitten ruutua ja paikan hakemista lyhyellä matkalla. Tämäkin hyvä.

Metallinouto: Vieras kapula oli vähän tavallistakin yökömpi. Toi, mutta mietti ennen nostoa ja palauttu hitaasti. Otettiin sitten vaan vauhtia suoraan palkkaan.

Seuraaminen: Tästä tykkäsin kovasti. Keskittyi ja muisti tökkäykset alusssa ja lopussa vähän pidemmälläkin matkalla.

Rieha:

Seuraaminen ja sivut: Oikein pätevää menoa, kolmisen askelta menee hienolla paikalla ja kontaktilla, siitä on oikein hyvä jatkaa. Oikealle kääntyminenkin luonnistuu jo hienosti, vasuri ei ihan niin hienosti, mutta imuttaen sekin skulaa.

Stopit: Namipelillä, sekä seisominen että maahanmeno sujui tosi kivasti. Seisomisessa meinaa jäädä hinasen vinoon, kun odottaa lentävää palkkaa, mutta stoppaa hienosti.

Luoksetulo: Eteentuloja lyhyellä matkalla, hyvin tulee ja hyvin napottaa.

Nouto: Metallilla parit vauhtinoudot. Ehkä hinasen väsynyt oli, ei ihan niin raivoisaa kuin normaalisti. Mutta hyvin nousee metalli, eikä siitä pikemmin malttaisi luopua ollenkaan.

Viima:

Seuraaminen: Herättelyt ja sitten koemainen. Aivan ihana! Piti kontaktin ja jaksoi hienosti.

Kejutukset:

• Liikkeestä maahanmeno: Hieno, kympin suoritus.
• Luoksetulo: Hyvä stoppi, hieman hiljensi vauhtia sen jälkeen, mutta muuten oikein mainio.
• Liikkeestä seiso: Muutenhyvä, mutta lähti kääntymään mukana kun menin ohi ja jäi sellaiseen puolivinoon asentoon.

• Nouto: Iloinen ja innokas nouto, laukalla kumpaankin suuntaan ja hieno palautus.
• Kaukot: Yhteen maahanmenoon kaksoiskäsky, kun juuri joku koira haukahti. Muuten tämäkin super.

Paikkamakuu: Pipsan ja Nalan kanssa. Kesken makuun tuli ylimääräinen häiriö, kun hallin ovesta kurkistettiin sisään. Siihen asti Vimps makasi hienosti, mutta arvasin heti että alkaa vahtihaukkumaan ja niinhän se tekikin. Pysyi maassa, mutta haukku raikasi. Menin rauhoittamaan ja palkkaamaan siitä, että pysyi.

Viima oli niin innoissaan ja teki ihan superisti. Hitsi kun saisi tuon vireen aina ja siirrettyä sen suoraan kokeeseen. Se on nyt ennen juoksuja aika terävänä, se näkyy sekä siinä että reagoi, mutta myös siinä että on niin sähäkkä.

 

Vuosi vaihtui

Uuden vuoden aatto aloiteltiin heittämällä jäälenkki Annen ja Rokin, sekä Sadun ja Naavan kera. Viima oli alkujäykistelyiden jälkeen vähän liiankin innoissaan, haukku raikasi, häntä pyöri ja se koitti astua Naavaa korvat suipossa koko ajan. Se on vähän sellainen omalaatuinen eliö, onneksi Naavaa ei haitannut. Rieha juoksi taas ihan koko ajan ja nyt lunta oli jo sen verran paljon, että ei päässyt niin hyvin karkuun Rokia kuin normaalisti ja bortsupoika pääsi vähän ottamaan takaisin kaikkia niitä aiempia takaa-ajoja. Kivaa niillä kyllä oli ja ei voi kuin ihmetellä miten paljon Rieha jaksaa.

Satu napsi lenkiltä parit kuvat. Ensin mustien tyttöjen ihanat lumiset naamat.

Riehalla pientä paimensilmää havaittavissa

Hangessa makaaminen ja vaaniminen on myös tosi kivaa

Emo ja pentu, vai miten se nyt oli?

Naava ja suippokorva Rieha

Koko sakki, Viiman ilme kertoo kaiken...

Seuraava kuva onkin melkein sensuurin alaista aineistoa :D

Joukossa oli kyllä pahempiakin otoksia, mutta jätettääkön ne nyt pois :D. Kiva lenkki kuitenkin ja kiitos seurasta!

Illan ilotulitukset alkoivat paukkua heti kuudelta. Tuike reagoi niihin sen verran, että piippailee ja haluaa tulla viereen istumaan. Mutta kun sille antaa luun, niin unohtaa paukkeet ja se pystyy käymään ulkona pissallakin ongelmitta, eli ei onneksi pahasti jännää. Viima ei välitä paukkeesta mitään, se veteli hirsiä suurimman osan illasta, käyden välillä ulkona. Rieha ei myöskään reagoinut paukkeeseen millään lailla ja pystyi leikkimään ulkona ihan täysillä rakettien paukkuessa. Muuten sillä oli aika bileilta, oli koko ajan tekemässä jotain sabotaasia...

Tänään käytiin vielä porukalla lenkillä ja Rieha pääsi riehumaan vielä Noomi-aussien kanssa. Ja kivaa oli taas kerran. Ensi viikolla alkaakin allekirjoittaneella työt, joten ihan näin aktiivista eloa ei päästä vähään aikaan viettämään.

Kiitoksia kaikille treeni- ja lenkkikavereille, ystäville ja perheelle kuluneesta vuodesta! Toivotaan ensi vuoden olevan vähintään yhtä täynnä ihania ihmisiä, eläimiä ja tapahtumia!