Tokoa, agia ja hömpötystä

Sunnuntai-illan hallitreenien vuoro. Paikalla meidän lisäksi vain Jenny ja japsit, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Vesku lähti mukaan videokameran kanssa joten saatiin todistusaineistoakin.

Riehan kanssa aloilteltiin tekemällä rengasta. Käytettiin nyt Vuorelan Lotan neuvomaa metodia ja Riehalla oli tosi hauskaa. Ihan alussa teki yhden väärän toiston, sen jälkeen oli hienoja renkaita. Se kävi tekemässä yhden renkaan itsenäisestikin juostessaan lelun kanssa ja hienosti pujahti oikeasta kolosta, eli idea alkaa olla mielessä.

Sitten treenailtiin eteentuloja. Törmäys meinaa tulla herkästi kun on vauhtia, mutta pikkuhiljaa se paikka siitä varmistuu ja steppailu vähenee. Mutta kontaktia pitää hienosti edessä ollessaan.

Sitten vähän seuraamista imuttaen tuubin kanssa. Hauskasti näkee miten penne lipottaa, kun on niin herkkua. Mutta se samalla myös rauhoittaa sitä, eikä meno ole ihan hillitöntä. Välillä meinaa takapuoli kääntyä liikaa sivulle, istuessaan se korjaa kyllä heti saman tien. Eli perusasento on hyvin hallussa, pidemmällä pätkällä saa olla tarkkana.

Välillä Rieha oli tauolla ja tehtiin vielä toisella kierroksella pari juttua. Kamerasta loppui akku, joten ne ei tallentuneet. Luoksetulon stoppeja treenattiin ja saatiin aika hyviä seisomisia, vaikka alkuun penne painui vaan maahan. Noutokapulan pitämistä koitettiin myös, mutta se oli aikamoista säätöä, Rieha koitti mm. työntää sitä minulle suuhun. Mutta hyvä että tarjoaa :D. Tässä vielä Riepottimen leikkiä:

Tuike kävi tärpättämässä omalla vuorollaa. Tehtiin seuraamista, joka on aika kamalaa häsäämistä. Onhan se ihanaa että toisella on intoa, mutta on se vaan ihana pöljäke. Puolessa välissä videota meillä on käytössä loppupalkka ja  T alkoi piippaamaan oikein urakalla. Se on tuo halli siitä niin ihana paikka. Oma kävely on jäykkää, mutta sillä koitan vaan jotenkin pitää pikkukoiran asioissa, ettei ihan lähde keulimaan ja paikka pysyisi edes suht siedettävänä. Toisaalta ehkä se normaalimpi kävely saattaisi keventää pienen pään kuormitusta, kun ei joutuisi olemaan niin tarkkana... Pääasia oli, että vire pysyi (vähän liikaakin), koska meidän tarvitsee todellakin treenata pidempää pätkää kestävyyden kannalta.

Sitten vähän kaukojumppaa. Tärpäti tärpäti edelleen ja minun on jotenkin niin vaikea toimia kun se on niin vikkelä ja pieni.

Sitten leikittiin kapulalla. Alkuun treenattiin vaan ihan lopetusasentoa, se kun meinaa herkästi jäädä väljäksi/vinoksi. Tästä ei tullut videota. Sitten otettiin koko liike ja katsottiin miten siinä menee. Kahdella ekalla kerralla en ollut tyytyväinen, joten ei palkkaa. Kolmannella tuli hyvin, vaikka vaatikin sitten kaksi käskyä hakemiseen.

Lisäksi Tuike teki paikkamakuun Nemon kanssa. Se oli hieno, kympin suoritus eikä piippaillut ollenkaan niin kuin viime kerralla!

Viima aloitti tekemällä pujoa ja se oli siitä tosi kivaa. Tehtiin puolikkaalla pienen tilan takia ja mukavastihan se sujui ja tykkään kun Viima tykkää. Takaaleikkauskin onnistui kivasti.

Vimpsin muu tekeminen menikin sitten aikamoiseksi hömppäämiseksi. Se keskittyi lähinnä viihdyttämään kuvaajaa, vaikka yritys oli tokoilla... Pöhköpäinen, mutta eihän sille voi kuin nauraa. Tässäpä siis Viiman kootut tokoiluhömppäykset :

Tämän shown jälkeen Viima teki vielä hyppyä ja se meni hienosti ihan avoimen mukaan. Oli vissiin jo tarpeeksi flirttaillut kameralle .

Rieha viihtyy ja viihdyttää

Rieha on touhottanut menemään ja on se vaan niin mahtava pentu. Eilen käytiin katsomassa agikisoja maneesissa. Rieha oli saman tien kuin kotonaan, painoi menemään kuin viimeistä päivää. Hieman se on hillitön, koska haluaisi niin rakastaa kaikkia näkemiään ihmisiä. Pientä sinkoilua oli siis havaittavissa, koska tokihan kaikki ihmiset haluavat rakastaa pientä kelpiä takaisin. Radalla menneet koirat olivat nekin hirmuisen ihania, niitä piti seurata silmä tarkkana ja täristen innosta. Kaikesta hauskasta huolimatta se pystyi heti keskittymään vilinän keskellä, kun pyysin sitä jotain tekemään. Saman tien iskee työmoodi ja hommat tehdään täysiä. Leikkiminen ei tuottanut mitään ongelmia myöskään. Eli juurikin aika mahtava kaveri!

Illalla meillä oli Veskun kolmekymppiset ja vieraita mukavasti. Rieha toimi illan virallisena viihdyttäjänä. Lelua se tarjosi kelle vaan kuka oli valmis vetämään, kiipeili syleihin pussailemaan ja esitteli istumista ja maahanmenoa. Riehan rakkaushyökkäys saattaa olla aika raju (pojoiing kohti naamaa), mutta toisaalta se rauhoittuu siliteltäväksi todella nopeasti jos rajumpi meno ei sovi. Sipsitkin saivat olla sohvapöydällä suht rauhassa, vaikka kerkesihän se alkuun pari sieltä napsaista. Illan jännin ruokatuttavuus oli jättikatkarapu. Sen kanssa piti taistella oikein huolella ja välillä kieriä sen päällä, lopulta sekin päätyi kelpien kitusiin. Ja vaikka ihmisiä tuli ja meni, niin välillä se vetäisi kunnon tirsat sängyllä pää tyynyllä maaten. Sen jälkeen taas jaksoi hyvin viihdyttää.

Summa summarum: kaikkiin Riehan mahtaviin ominaisuuksiin voidaan lisätä vielä erinomaisen bilekoiran rooli .

Reissua, treeniä, lenkkiä...

Viikko on taas sujahtanut viikonlopun puolelle. Viimeisiä viedään koulun penkillä Kuopiossa ja normiarki, sekä toivottavasti työt alkavat häämöttää. Riehakin on tällä viikolla reissanut. Se kävi nimittäin isän ja siskon kanssa Torniossa moikkaamassa mummoa. Eli käytännössä se kävi melkein Lapissa ja vähintäänkin melkein Ruotsissa . Hyvä reissu oli ollut, Rieha on hieno reissukoira ja hurmaa kaikki sosiaalisudellaan ja iloisella mielellään. Lisäreissun porukat heittivät vielä mökille, jonne pääsivät mukaan myös Tuike ja Viima. Meno oli ollut hirmuista ja jäälle olisi kovasti tehnyt koirien mieli, mutta vielä joutuu hillitsemään. Rieha oli aloittanut huumenuoren elämänsä syömällä reissussa nuuskaa sekä epämääräisiä marjoja... Ottanut vissiin mallia Viiman isoisoisästä Solusta, jonka huumekokeilusta voi lukea täältä: koti.mbnet.fi/tuulen/huume.htm .Minkäänlaista reaktiota Rieha ei noista aineista kuitenkaan saanut, kai se on yhdenlainen teräsvatsa sekin.

Kotitokoiltu ollaan tänään ja eilen. Riehan kanssa tuubi-imutusta, aika mainiota menoa! Kontaktitreenit jatkuu myös ja kyllä se vaan tomerasti napottaa. Käteen tuijottaminen on vähentynyt paljon. Eteentuloja ollaan myös treenailtu ja siinä sekä kontaktia, että odottamista. Eikä ole yhtään hillitöntä! Samalla ollaan jatkettu paikkamakuutreeniä. Edessä se osaa mennä maahan ilman käsiapua, mutta sivulla se vaatii vielä vähän mietintää. Mutta käsiavulla menee sivulla maahan, pystyn menemään n. metrin päähän ja se napottaa hienosti. Ehkä sellaista puolta minuuttia ollaan otettu, välillä palkkaillen. Hyvin kestää tuon. Tänään illalla pelasin kaikkien kolmen kanssa istu-maahan peliä. Välillä nopein tekijä sai palkan, välillä jokaisen piti tehdä vuorotellen. Aika mainosti ne kuuntelee, Riehakin malttoi hyvin odottaa vaikka vieressä Tuike tai Viima vaihtoi asentoa.

Tänään käytiin viimeistä kertaa kasvihuoneella treenaamassa. Ja ihan oikeasti viimeistä kertaa, koska JATille tulee ensi vuoden alusta ihka oma halli! Aivan mahtavaa siis. Joulukuu on nyt taukoa, eikä treenaamaan pääse mihinkään. Saatiin seuraksi Jenny sekä pystäritytöt.

Viima aloitteli  radanpätkällä:

Viimamaiseen tapaan se oli vähän hitaasti lämpiävä. Taidettiin tehdä koko pätkä kolmisen kertaa ja koko ajan vauhti parani. Kepit oli erityisen hyvät. Viimalle ei tuollaiset peräkkäin olevat putket tuota ongelmia ja siinä kohti kääntyi hyvin. Erikseen treenattiin keppejä, niissä takaaleikkausta ym. ja kivasti sujui. Loppuun vielä yksittäisellä hypyllä lähetyksiä ja kutsuhyppyjä. Kutsuhypyt on Viimalle vaikeita, se ei tykkää tulla kohti, joten niiden treenaaminen teki hyvää. Ja hyvin Vimps tekikin.

Rieha pääsi halliin seuraavaksi. Tehtiin sen kanssa Viiman radasta pätkää 5-8. Ensin otettiin pelkkää hyppyä ja putkea. Ältsin hieno meno ja välillä vaihdoin puolta ja takaalähetin putkeen. Siinäkään ei ollut ongelmaa, putki veti hienosti. Koko pätkässä vaikein kohta oli 7-hyppy, siinä meinasi herkästi tulla ohi 8-putkelle oman liikkeen mukana. Tarkalla ohjauksella sekin sujui ja kyllä se vaan menee lujaa! Loppuun Rieha sai läiskiä keinua. Tässäkin meno oli hurjaa, hiekka vaan pöllysi kun Rieha pamautteli keinua alas häntä pystyssä. Kova kiire sillä olisi päästä jo eteenpäinkin, mutta pysytellään vielä tuossa paukauttelussa.

Tuike teki hallissa vähän tokojuttuja. Ensin seuraamista, ok ja lelupalkka piti kivasti vireen yllä. Luoksetulon stoppeja tehtiin pallolla ja nekin sujui mukavasti. Loppuun kaukoja, joissa taas vähän ylivire-ongelmaa. Mutta pätevä oli pieni ja sekin sai lopuksi juosta nuo suorat putken pariin kertaan palkaksi.

Treenien jälkeen käytiin Jennyn ja koirien kanssa lenkillä. Hyvin sujui lenkki viiden pystykorvan ja yhden kelpien kanssa. Mitteli Nalalla oli juoksu ja siitäkös Viima innostui. Korvat luimussa ja häntä heiluen se vikitteli Nalaa läpi lenkin ja Nalakin tuntui olevan mielissään. Nämä kaksi viihtyivät keskenään läpi lenkin. Rieha sai seuraa Mila-japsista, joka junnuna oli erinomaista juoksuseuraa. Natiaiset rallasivat pelloilla hurjaa kyytiä. Isot japsi Tuike ja Nemo pitivät jöötä, sopivasti murahdellen ja ärähdellen. Kunnon akat . Kyllä nekin välillä mukana juoksivat, mutta tärkeintä oli pitää järjestystä yllä. Kiitos Jennylle, näki että tytöillä oli tosi kivaa!

Ihanat, lämpöiset treenit

Ollaan taas vuokrattu tuttujen kanssa lämmin halli talvelle kerta viikkoon. Ei voi muuta sanoa kuin että luksusta! Saa treenata paitasillaan ja tulee melkeinpä kuuma. Koiriakin joutuu ihan juottamaan, mutta kyllä nekin tykkää. Tänään paikalla meidän lisäksi Jenny ja japsi Mila sekä Anna, bc Pipsa ja japsi Nelli. Itse treenasin kaikkien kolmen kanssa ja kyllä kannatti, jokainen oli oikein pätevänä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Rieha oli hallissa ekaa kertaa ja se oli ihan innoissaan. Kuten edellisistäkin postauksista saattaa päätellä, tunneoppiminen treenausfiilikseen on aika hyvää ja sama jatkui tuollakin. Yhtään sitä ei haitannut vieras paikka tai sen äänet ja muutkin koirat unohtui hyvin treenatessa. Ainoa milloin se meinasi pompata mukaan oli kun heitettiin metallikapulaa, pakkohan pikkukelpin olisi päästä noutamaan. Tehtiin aika paljon Salmen ohjeilla ja joka välissä otettiin kontaktitreeniä tai rauhoittumista itsekseen. Hienosti se tarjoaa ja malttaa jopa odottaakin innossaan.

Seuraamiset ja sivulletulot: Riehan uusi palkka imutukseen on tonnikalapasteija tuubissa. Ohjaajan sormet ei vuoda verta, penne saa rauhassa lussuttaa ja se on siitä aivan herkkua. Kun ei tarvinnut omia sormia suojella niin paikkaankin pystyi keskittymään paremmin ja tykkäsin siitä kovasti. Ei painanut liikaa ja pystyin säätämään palkkaa niin, että pää oli suorassa linjassa ylöspäin. Välillä imutin ja välillä mentiin pätkää palkka piilossa ja katsekontaktista vasta sai palkan. Hirmuisen pätevää.

Luoksetulo: Eteentuloja namipelin avulla. Nami lensi vaan ihan lyhyen matkaa, ettei ehdi kerätä niin kamalaa vauhtia eteentuloon ja samalla vähennetään törmäyksen mahdollisuutta. Avitin eteen istumaan ja aika kivoja suorituksia saatiin, eikä juuri yhtään törmäilyä. Edessä istuessa sai palkkaa kontaktista ja hienostihan se napotti.

Ruutu: No joo, pitihän sille yksi vauhtiliikekin antaa kun oli keskittynyt niin pätevästi. Näyttöruudulla kolme toistoa, narupallo lensi palkaksi. Ja ai että kun penne tykkää! Juoksee ja kääntyy ihan salamana. Selkeä ideakin sillä tuntuu olevan ja hakee vihjesanasta katseella ruutua.

Kokonaisuutena Rieha oli ihan mahtis. Keskittyi ihan tosissaan ja RÄYHähtelykin unohtui saman tien kun siitä ei saanutkaan mitään palkkaa. Se tekee heti töitä täysillä, niin kuin olisi aina treenannut samassa paikassa!

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Tuike teki sitten:

Paikkamakuu: Pipsan kanssa. Hieno man ja jättö toimi. Uutena juttuna tuli piipitys, mitä ei normaalisti kyllä tee. Varmasti vaikutti se, että meni suoraan makuuseen halliin tullessaan ja kävi kovasti kierroksilla tutusta paikasta. Pipsa nousi loppuvaihessa seisomaan ja T:n piti sillekin murista ja sen jälkeen piipitys (tai oikeammin se oli sellaista valitusta) jatkui vielä enemmän. Mutta makasi kuitenkin ihan tasan paikallaan. En usko että tuo tulee olemaan ongelma, mutta seuraillaan.

Seuraaminen: Tökkäisyjä ja palkkaa. Hirmuinen into, mikä herkästi näkyi edistämisenä. Palkkasin tarkoituksella taaksepäin ja alkoi itse korjaamaan paikkaa.

Luoksetulon stopit: Namipelillä sekä seisomista että maahanmenoa. Kumpikin ok, maahanmeno hitaampi, mutta se voi johtua jäykästä jalastakin. Meni kuitenkin sijoiltaan maahan, joten ei siinä mitään.

Kaukot: Jumppailtiin isseksemme ja pikkuneiti oli niin pursuilevana, että piti kyllä olla tarkkana ettei joku jalka stepannut.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Viima oli viimeisenä:

Paikkamakuu: Nellin kanssa. Tosi hyvä. Ekoilla maahan ja istumaan, makasi levollisesti vaikka häntä alkoikin pyörimään minun palatessani. Mutta hyvä, valpas ilme.

Seuraaminen: Pidempi pätkä, josta loppupalkalle vapautus. Vähän epätarkkaa, mutta innokasta.

Sitten ketjutus:

• Seuraaminen: Sama pätee kuin edelliseen. Ilme hyvä.
• Kaukot: Kaksoiskäsky sivulle istumiseen, muuten hienot.
• Nouto: Ekalla kerralla heitin kapulan seinään ja se vähän häiritsi Viimaa, nosti ja lähti tuomaan, mutta pudotti. Tämä oli pakko uusia ja uusita olikin oikein kiva hienolla palautuksella.

Hyppy: Tästäkin Vimps oli aivan liikuttavan innoissaan. Ekalla kerralla meinasi käydä moka ja kiertää esteen palatessa, mutta tajusi sen itse ja hyppäsi aivan ihme kulmasta tullen perusasentoon sivulle, mitä ei siis ole opetettu :D. Otettiin pari toistoa eri kohdista palkaten ja porokoiralla oli sairaan hauskaa,

Back to basics

Tänään päästiin pitkästä aikaa Salmen oppeihin Killerille ja tulipahan taas hyvää muistuttelua. Kylmä oli ja sormet meinasivat syväjäätyä palkatessa.

Rieha pääsi ekaksi hommiin, katsottiin sen kanssa ensin seuraamista ja sivulle tuloja. Näissä nyt paikan kanssa tarkkana, ettei vaan ala painamaan liikaa. Sitten otettiin luoksetulon lopetusta, siinäkin nyt tarkkuus peliin, avustaen tuodaan pentu eteen namiin kanssa niin, ettei se ehdi törmätä. Kaukojumppaa katsottiin myös, siinä rauhallisuus ja tarkka kriteeri. Muutenkin kaikessa tekemisessä pitäisi nyt ottaa työn alle se rauhassa työstäminen. Riehan kanssa on leikitty ja riehuttu niin paljon, että sellaiset ihan perusasiat on ehkä vähän unohtuneet. Riehalla on hirveä tarmo tehdä, mutta jos se alusta saakka oppii törmäilemään, nojaamaan, saalistamaan, niin niitä on sitten myöhemmin vaikea karsia pois. Ensinnäkin otetaan työn alle ihan perus kontaktiharjoitukset, katseesta siis palkkaa. Lisäksi malttitreenit, eli jos otetaan maahanmenoja, istumisia tmv. niin asennossa pitäisi pysyä edes sen muutaman sekunnin. Samoin rauhoittumistreenit nyt supertyöstön alle. Vauhdin kanssa ei varmasti tule olemaan ongelmaa, eli se on helppo liittää taas mukaan.

Hyviä muistutuksia, kuten Salme sanoi, niin Riehan vahvuudet on ne ominaisuudet, joita olen joutunut yleensä kaivamaan eli vilkkaus, nopeus, taistelutahto ja reaktiivisuus. Sen sijaan sen kanssa pitää työstää niitä rauhassa olemisia ja alusta saakka oikealla tekniikalla tekemistä. Rieha esitteli myös vähän RÄYHähtelyään, sen kanssa on myös oltava todella tiukkana. Minkäänlaista palkkaa ei tipu ja äänestä tulee huomautus. Se on jo nyt tunneoppinut treenaamiseen hurjan raivon, joten sitä ei tarvitse kaivella esiin jatkossakaan vaikka vähän vaatisi rauhassa työstämistä. Loppuun katsottiin Riehan leikkiä ja siihenkin tuli hyviä vinkkejä otteen parantamiseen. Tosin Riehan leegot on nyt aika huonossa jamassa kunnon taisteluun, kulmurit on vielä maitohampaita ja toinen niistä on katkennut. Mutta pätevästi se veti ja leikki ihan innoissaan Salmenkin kanssa.

Täh, minäkö muka?

Tuike teki sitten. Katsottiin ensin seuraamista ja tökkäisytreeniä. Salme tykkäsi että tiiviys oli todella hyvä, sen kun saa vielä vähän taaksepäin niin paranee vielä. Kaukojumppa oli pikkujapsinkin ohjelmassa, aika perussettiä. Muistaa vaan, että palkkaa ei tule jos tassut liikkuu tai Tuike säheltää väärän siirtymän. Loppuun koemainen ruutu. Erinomainen ruutuun meno, seiso ja man. Jei! Tuli täysiä sivulle, mutta hieman väljästi. Kokonaisuutena oikein hyvä kuitenkin.

Viiman kanssa tehtiin itsekseen ihan vähäsen kun Salmelle tuli jo seuraava oppilas. Loppupalkan kanssa seuraaminen, kaukot ja nouto. Seuraaminen hyvää. Kaukoissa viimeinen maahanmeno vaati useamman (loppupalkka selkeästi jo himotti). Nouto oli niin iloinen, että Viima meinasi juosta kapula suussa minun ohitseni loppupalkalle ilman lupaa. Se oli pakko uusia ja uusinalla oli oikein pätevä ja iloinen luovutus.

Riehan kuvia

Tänään käytiin hiekkamontuilla ja kuviin tarttui lähinnä pentueläin. Tässäpä siis Riepotin 21-viikkoa. Minusta se on vaan niin kaunis, virtaviivainen sporttirinsessa!

Ja pienen paimenninkoiran näyte siitä miten pysäytetään vierivä autonrengas

 

Riekkutokot

Kisatokovuorolla oli tänään osallistujakato, joten saatiin reenailla hallissa itsekseen. Päätin että Tuiken kanssa otetaan oikein kunnon riekuntapiletystreenit, ei mitään jankkausta, vaan hirmuisesti hihkuntaa ja leikkiä. Ja se oli ihan ihana!

Aloiteltiin ruudulla, johon vein namialustan. Kaikki jäkit unohtui ja Tuike juoksi hirmuisella innolla. Siitä naksuttelin seisomisia ja maahanmenoja ja loppuun Tuike sai juosta suoraan sivulle palkkaan. Tosi kivaa menoa. Sitten naksuttelin seuraamisesta ja oikeasta paikasta. Siirryttiin siinäkin lelupalkkaan ja into oli kova. Pikkaisen meinasi paikka kärsiä, mutta aika hyvin korjasi itse ja sai siitä heti lentävän lelun palkaksi. Loppuun otettiin kaukoja ja T oli niissäkin hieno. Keksin siihen uuden tavan rauhoittaa liikkeen ja tuntui pelaavan mukavasti. Onnistuneista kaukoista vielä hurjat leikit, eli oikein pätevä ja iloinen treeni iloisen pikkukoiran kanssa.

Treenien lopussa paikalle tuli toinen koirakko ja Tuike pääsi tekemään vielä paikkamakuun. Lähtöongelma ilmiintyi ja T nousi perään. Sen jälkeen hyvä makuu. Joku analyysi pitäisi saada siitä mitä lähdössä aina välillä tapahtuu... Koitin nytkin sanoa paikka-käskyn oikein painokkaasti, mutta onko se sitten liikaa... Mutta muuten oli nätti ja levollinen makuu.

Rieha sitten. Aina on puhetta siitä, miten tärkeää pennulle on rakentaan motivaatio treenaamiseen niin, että koira pääsee heti vireeseen tullessaan kentälle. Rieha on kyllä heti niin vireessä, ettei paljon enempää voisi vireessä olla. Se sai juosta irti halliin ja ehti autolta kävellessä juosta n. 10 kertaa minun ja hallin väliä "mitä tehdään, mitä tehdään?!?!"-ilme naamallaan. Ei paljon tarvitse siis ehdotella josko jotain tehtäisiin...

Ainoa ongelma meinaa tulla siinä, että Rieha alkaa vallan hurjaksi tekemisen innossaan. Sille on alkanut nyt tulla sellainen tapa, että namin kanssa alkaa räyhähtelemään tehdessään. Eli käytännössä tekee, mutta sanoo matkalla RÄYH. Eli ihan selkeää komennusta. Tuosta olen samantien jättänyt hommat kesken ja palkkaa tulee kun tekee hiljaa. Pikkuakka tulee sellaisella asenteella ettei tosikaan. Aika hullljaa, mutta joku raja sentään  .

Alkuun tehtiin sivulletuloja ja niissä erityisesti meinasi tuo RÄYH tulla esiin. Nopeasti kuitenkin hiljeni ja alkoi keskittymään. Ei se hirmuisen kauan jaksanut sivulla napottaa, mutta haki kyllä paikan nopeasti. Sitten tehtiin vähän seisomistreeniä, mutta namien heittely oli niin vaikeaa maneesin möyhyssä, että jätettiin se. Jatkettiin sitä illalla sisällä ja hienosti meni. Sitten pari ruutuun lähetystä ja Rieha oli aivan innoissaan. Loppuun kapulan nostoa ja hienosti penne kiersi kapulalle.

Välillä meno oli vähän hillitöntä, mutta kyllä se sitten taas keskittyikin. Jos Rieha saisi päättää, niin se tekisi pelkästään vauhtiliikkeitä ja palkka olisi aina lelu. Välillä joutuu vaan pikkukelpikin hiomaan ja harjoittelemaan sitä malttiakin.

Kokopäivitys

Puntarin lähelle kun päästään, niin heti pitää käyttää tilaisuus hyväksi. Rieha 21-viikkoa painaa 12,6kg ja on n. 43cm korkea. Iso tyttö siis!

Tuiken toipumiskuulumiset

Tuike kävi tänään ortopedin tarkastuskäynnillä. Polvileikkauksesta on nyt siis kulunut 4 kuukautta. Tuikella oli siis traumaperäinen patella luksaatio vasemmassa polvessa ja väärän jalankäytön takia myös oikea polvi on hieman kärsinyt. Leikkauskertomuksen ym. löytää vanhoista kuulumisista.

Mutta siis tämän päiväinen käynti lupaili oikein hyvää, tässä eläinlääkärin lausunto:

Lihaksisto on edelleen hieman ohuempaa vasemmalla. Polvilumpio pysyy hyvin syvennetyssä telaurassa ja polven liikeradat ovat normaalit. Tällä hetkellä polvilumpion liukumisessa ei erotu ylimääräistä rahinaa. Siitä huolimatta syvennetyssä telaurassa on aina ylimääräistä kitkaa vielä tässä vaiheessa paranemista. Nivelkapseli on edelleen paranemassa arpeutumalla ja ompeleet liukenevat vielä leikkausalueella.

Paraneminen on edennyt hyvin ja lopputulos vaikuttaa toimivalta. Paraneminen ja lihasten palautuminen jatkuu edelleen. Polven koukistaminen ja ojentaminen painon alaisena aiheuttaa melko suuren kontaktin polvilumpion ja syvennetyn telauran välillä ja nyt vielä paranemisen edetessä telaurassa tuntuu tällöin myös kipua. Tämä selittää hyvin tokossa ilmenevät oireet (oma huomautus: epäpuhtaat liikkeet on näkyneet lähinnä tokoillessa, irti tai hihnassa lenkkeillen ei niitä juuri). Polvilumpioon liittyvä kipu aiheuttaa myös reiden etuosan lihasten lievän kireyden. Näitä lihaksia kannattaa fysioterapialla pitää venymiskykyisinä niin, että koko lonkkanivelen liikerata säilyy.

Oikeassa polvessa on 1.asteen luksaatiotaipumus polven ulkosivulle. Oikea polvi voi luksaation sattueassa aiheuttaa kipua. Normaaliliikkeessä oikea polvi toimii kuitenkin normaalisti.

Normaali liikunta ja tokoilu sopivat jo hyvin. Liukastelua ym. kannattaa kuitenkin välttää ja agility on todennäköisesti liian kuormittavaa polville.

Jatkohoitona aloitetaan nivelen kitkaa vähentävä ja niverikkomuutoksia estävä Cartrophen-lääkitys.

Tällä hetkellä paraneminen näyttää hyvältä.

Lääkäri ei saanut leikattua polvea luksoitumaan edes rankasti provosoimalla. Eli tosiaan Tuike saa nyt vielä Cartophen-kuurin ja muuten seuraillaan vaan paranemista. Vuoden päästä voi jalan vielä kuvata ja katsoa onko nivelrikkoa kehittynyt. Toiselle polvelle ei näillä näkymin tarvitse tehdä mitään. Agility (eli hypyt ja pujottelu) on nyt vielä pois treenauslistalta, mutta ensi keväänä asiaa voi vielä harkita, eli katselemme sitten. Ell huikkasi vielä ovelta terveiset Jyväskylään ja sanoi, että on todella tyytyväinen siihen miltä polvi nyt näyttää. Hieno homma siis  .

Rieha pääsi eilen taas painimaan Roki-bc:n kanssa. Hienosti pari taas veteli menemään. Rokilla meinasi mennä hermo, kun ei pysynyt isompana juosten Riehan perässä, mutta korjasi tilanteen viemällä Riehalta kaikki lelut. Hyvä pari siis .

Mahtis aksapentu ja velipoika

Riehan kanssa startattiin auto kohti Längelmäen Kana-areenaa ja Lotta Vuorelan agilitykoulutusta. Luvassa oli siis pentuaksaa ja vielä mielenkiintoisemmaksi reissusta teki sen, että Riehan Reiska-veli oli myös tulossa paikalle.

Saavuttiin paikalle vähän liiankin ajoissa ja katselin siinä sitten edellisen ryhmän aksailua. Sitten Reiska ilmestyi myös paikalle ja käytiin pentujen kanssa vähän kävelemässä. Riehan reaktio Reiskaan oli aika voimakas, se veti ihan kaikki keesit pystyyn ja olisi mielellään antanut Reiskalle pataan. Olikohan niillä jotain selvittämättömiä pentulaatikkokahinoita, koska ei Rieha ole tuolla tavalla ketään muuta koiraa tervehtinyt. Muutenkin pari piti toisiaan vähän epäilyttävänä ja treenien jälkeen kun saivat juosta irti, niin vaanivat toisiaan keesit pystyssä. Ehkä ne olivat keskenään liian samanlaisia ja sen takia juttu ei niin helposti luistanut. Reiskalla oli nimittäin ihan samanlaisia juttuja kuin Riehalla, hyppypomput kohti naamaa, iloisen hillitön sinkoilu ja kova into agiradalle. Naurettiinkin vuoroa odotellessa sitä, kun toinen hiljeni ja rauhoittui niin toinen alkoi rääkymään ja hillumaan.

Hauskaa oli myös se, että Rieha oli Reiskaa vähän isompi. Säältään ne olivat suunnilleen samoissa mitoissa, mutta Rieha oli vähän rotevampi ja vähän pidemmän mallinen. Ei taida neidistä mitään hippiäistä tulla. Päässä oli myös eroa, Riehan pää oli levemäpi, ehkä enemmän sellainen Iebumainen kun Reiskalla taas oli enemmän Lahjamainen. Ihania pitkäkoipia kumpikin!

Sitten niihin agihommiin. Aloitettiin hyppy-putki-hyppy-suoralla. Riehalle lelu päähän odottamaan ja eikun menoksi. Sillä tuli ihan hinasen minuun vilkuilua putken jälkeen, ennen kuin meni hypylle ja lelulle, joten tehtiin pari toistoa niin että olin itse lelun kanssa vastassa. Sitten kun lelu oli taas varma magneetti niin otettiin mukaan lähettäminen. Ja hienosti se veti! Eli muistettavaksi se, että jos staattinen magneetti ei toimi ihan loppuun asti ja Rieha reagoi minuun, niin pitää ottaa muutama kerta suoraan leluun. Toinen mistä Lotta muistutteli oli, että vaatisin siltä jonkun asennon ennen lähettämistä, vaikka siellä olisikin joku pitämässä kiinni.

Seuraavaksi tehtiin pussia. Pari ekaa toistoa tehtiin niin, että pidin pussia vähän ylhäällä. Se oli varma, joten laskettiin kangas maahan ja menin lähettämään. Siinä ei ollut ongelmia ja tosihyvää oli se, että Riehan suunta oli suoraan eteenpäin, eikä koittanut yhtään kaartaa minua kohti. Vauhti oli Riehalle tyypillistä, eli täysiä.

Rengasta tehtiin ihan uudella tavalla. Eli rengaspelinä, vähän samaan tyyliin kuin mitä ollaan tehty tokossakin esim. stoppeja. Kaksi ihmistä renkaan kummallekin puolelle, pentu irti ja sitten vuorotellen kumpikin kutsuu pentua ja sen tullessa renkaan läpi, nami lentää eteenpäin. Alkuun oltiin lähempänä, mutta Rieha teki niin varmasti, että pystyttiin kasvattamaan matkaa jo hyvin. Riehasta tämä oli tositosi kivaa ja se ei tainnut kertaakaan mennä väärästä kolosta, vaikka tykitti ihan täysiä. Toistoja tuli ihan kunnon määrä, mikä on tuon tekniikan hyöty, samoin se, että pennulla oli tosi kivaa. Siitä vaan sitten muuttelemaan lähetyspaikkaa jne., niin hyvä tulee.

Loppuun Rieha pääsi tekemään penturataa ja tästä oli ihan pakko piirtää kuvakin, koska noin montaa estettä ei ole vielä koskaan tehnyt. Rimat oli tietysti maassa, eli pentu juoksi vaan siivekkeiden ja putken läpi:

Menin ottamaan vastaan melkein 3-hypylle, eli suoritti ekan hypyn ja putken itsekseen. Ja Rieha tykitti niin lujaa! Oikealta ohjaten radassa ei ollut mitään ongelmaa (kunhan katsoin ja ohjasin pentua toisenkin putken jälkeen), ihan tosi hyvä meno. Otettiin sitten mukaan takaaleikkaus 4-putkelle. Pelkän putken kanssa se pelasi todella hyvin, mutta kun liitettiin rataa ja itse piti muistaa ohjata niin se olikin vähän vaikeampi ja Rieha kääntyi herkästi putken suulta takaisin. Siihen vaan varmempi ote ja treeniä niin hyvä tulee. Putket imevät sitä tosi hyvin, mutta samalla se on kelpimäiseen tapaan niin nopea reagoimaan pieneenkin liikkeeseen.

Riehan leikkiminen sai kovasti kehuja ja onhan sitä helppo palkata kun se taistelee ja tarjoaa lelua uudestaan uudestaan. Lotta myös muistutteli siitä, että myös sitä odottamista ja rauhassa olemista pitää muistaa harjoitella vilkkaiden ja täpäköiden pentujen kanssa. Kieltämättä Riehallakin meinasi kierrokset välillä nousta aika paljon, kun muut sai tehdä ja se joutui vaan odottamaan. Tuijotus radalle oli tiukkaa ja välillä mölistiin suureen ääneen. Sylissä se onneksi rauhoittui. Mutta hienosti se jaksoi tehdä asenteella kaikki jutut ja kivaa oli!

Hirvenlihalla toimiva tokokoira

Viiman kanssa tokoiltiin vielä illalla ja on se vaan niin hauska eliö, ihan omaa luokkaansa . Välillä toko on ihan ällöä ja välillä maailman parasta, eikä pieni porokoira millään malttaisi lopettaa esim. seuraamista. Nytkin kun lähdettiin kentältä kotia kohti niin se käveli koko matkan sivulla, upeassa kontaktissa, askel lentäen ja naama loistaen. Ja tosiaan palkkana meillä oli taas niitä aivan mahtavia hirvenliharoippeita. Villi ja vapaa porokoira haluaa myös palkaksi villiä ja vapaata riistaa . Kiitos isälle näistä herkuista! Toki silläkin on osuutensa, että en ole sen kanssa tarkoituksella treenannutkaan, mutta aivan ihanaa kuitenkin.

Tehtiin oikeastaan pelkästään kisamaista treeniä, välisiirtymineen, josta loppupalkalle vapautus (ja nyt tuntuu että loppupalkka todellakin pelaa):

• Seuraaminen: Pitkä pätkä, kaarroksia, käännöksiä, kaikkea. Super. Tästä loppupalkka

Sitten pari ketjutusta:

• Luoksetulo: Ihana vauhti ja stoppikin oli aikasta hyvä. Hyvä eteentulo, mutta sivulle tulo vähän vino.
• Kaukot: Ekaan tarvitsi kaksi käskyä, muuten super. Loppupalkan jälkeen otin kerran eka istumisen josta suoraan lentävä palkka ja hyvin pelasi.

• Liikkeestä maahanmeno: Kympin liike.
• Liikkeestä seisominen: Into oli niin kova, että sen takia kääntyi mukana kun menin ohi. Tätäkin treenattiin loppupalkan jälkeen erikseen. Kiertelin Viimaa ja kävin palkkaamassa kun pysyi.

Ihan mahtavan hienoja liikkeitä, yhtään ei tarvinnut houkutella. Pikemminkin ongelmana oli se, että liikkeiden välissä porokoira olisi halunnut haukkua onnesta, eli niissäkin se oli paras vaan seuruuttaa, koska tehdessään jotain on ihan hiljaa. Onnesta soikea porokoira oli tämän jälkeen . Eläin.

Viima liitelee

Vesku ja Viima testasivat taas rataa, joka näytti suunnilleen tältä:

Hieman oli Vimps laiskana, eikä parasta tykitystä nähty. Mutta oli radalla paljon hyvääkin. Pujottelun sujui hienosti, samoin takaakierrot. Renkaan Vimps teki varmasti ja itsenäisesti. Erityisen tyytyväinen olin 15-hyppyyn, joka tehtiin leijeröintinä puomin toiselta puolelta. Ajattelin että ei varmasti onnistu, mutta Viima meni sille ihan täysiä ja hienosti irroten. Ja vaikka se välillä jolkottikin, niin välillä meni hyvää vauhtia. Eli vähän sellaista kaksijakoista. Hyvin Vesku kyllä sitä vie ja jaksaa juosta sen kanssa.

Tuike ja Rieha kisatokovuorolla

Tuike aloitteli ihan koko porukasta:

Ruutu: Koitin saada sen viime kerran katastrofin pois mielestä ja aloiteltiin lyhyeltä matkalla paikan hakemisella. Palkka lensi vuorotellen joko seisomisesta tai maahanmenosta ja Tuike tykkäsi. Ajattelin, että sitten oltiin valmiita ottamaan täydestä matkasta. T bongasi ruudun hienosti, mutta teki ihan saman kuin viimeksikin, eli jäi nuuskimaan matkalle. Onneksi tässä vaiheessa treenikaverit sanoivat, että sille täytyy nyt vaan helpottaa tuota, enkä jäänyt kiristelemään lähetyksen kanssa. Vein ruutuun namialustan ja johan taas kulki. Sitten jätin ruutuun pelkän alustan ja otettiin kisamainen suoritus. Muuten tosi hieno, mutta maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä.  Se on nyt siis alettava helpottamaan ruutua vähäksi aikaa. Joko se on tuolla maneesissa kerännyt siihen sen verran painetta, että alkaa nuuskimaan, tai sitten se on siitä vaan nyt tylsä liike. Ihan totta on kyllä se, mitä treenikaverit sanoivat, kovistelu ei siihen auta.

Hyppynouto: Oikein pätevä vauhti, mutta perusasentoa alkoi mallailemaan n. metriä ennen minua, jääden siis ihan liian kauas. Tuntui että katsoi liikkuroinutta ihmistä ja sen takia unohti ihan mitä piti tehdä. Pikkuhiontaa siis.

Liikkeestä istuminen: Ok seuruu ja nopea istu, ihan hinasen vinoon. Ihan nätti siis. Kuulemma oli mennyt aika epäpuhtaalla liikkeellä ennen istumista... saa nähdä mikä on ortopedin tuomio ensi viikolla.

Paikkamakuu: Kolmen muun koirakon kanssa. Tosi hyvä, varma ja valpas!! Ihanaa että lähdön häsäämiset on nyt tuntuneet jääneen pois.

Kaukot: Olin tosi tyytyväinen näihin, Tuike oikeasti ajatteli välillä mitä tehdää, eikä häsännyt. Se teki tosi hienoja ja puhtaita siirtymiä ja malttoi odottaa. Sillähän on hyvin herkästi ongelmana myös se, että vaihtaa asennon itsekseen, kun ei malta odottaa palkkaa/kehuja.

Seuraaminen: Otettiin pidempää pätkää loppupalkalla. Ja into oli ihana, kontakti pysyi ja paikkakin oli suurimmaksi osaksi ihan ok.

Rieha pääsi sitten pentutottistelemaan. Sillä näkyy vähän vissiin mörköikä, kun pimeässä vastaan tullut sakemanni olisi pitänyt haukkua kaikki karvat pystyssä. Pöh, sanon minä ja kyllä se pentukin sen nopeasti unohti ja pystyi hienosti pitämään kontaktia sakemannin vieressäkin.

Sivut&seuruut: Hieman oli virtaa ja keskittyminen oli sellaista sekunnin sadasosan kestävää. Mutta kyllä se tietää mitä pitää tehdä, eiköhän se kestoki tule pikkuhiljaa. Ehkä muutenkin ei niin järkevää ottaa ensiksi pikkuhiontaa, kun into valtaisa.

Ruutu: No tämä oli taas aivan maailman siisteintä. Alkuun naksuttelin vaan lyhyellä matkalla oikeasta paikasta ja hienostihan se sinne loikki. Loppuun otettiin yksi lähetys, lelun ollessa valmiina ruudussa. Tosi hyvä tämäkin. Eikä keilattu yhtään ruutumerkkiä koko treenin aikana! Ja tähän vauhdikkaampaan menoon jaksoi keskittyä todella hyvin ja pystyin pitämään ongelmitta irti vaikka hallissa treenasi pari muutakin koirakkoa.

Luoksetulo: Avustaja piti kiinni, minä juoksin karkuun ja narupallo ilmiintyi taas jalkojen välistä. Ihanasti tulee ihan täysiä, vaikka narupallo on piilossa ja itse seison asennossa.

Rieha ettii Ukkoja

Riehalla oli tänään vuorossa sen elämän toinen hakutreeni. Yön aikana satoi lunta lähemmäs 10cm, mutta eihän se meitä hidastanut. Saatiin seuraksi Miia ja Tiina, joista Tiina siis ihan vieras Riehalle. Jatkettiin samaan malliin kuin ekallakin kerralla, eli tuulilmaisuja. Tosin tuuli oli tänään aika vähissä.

Otettiin kaksi maalimiestä kummallekin puolelle keskilinjaa. Eka löytyi nopeasti, Rieha sai kyllä hajun, mutta sillä oli myös mielikuva että siellä joku oli, koska näki kun maalimies meni piiloon. Maalimies oli kääritynyt lakanaan, ei tuottanut mitään ongelmaa. Tarjosi itse maahanmenoa heti luokse päästessään ja tosi kivaa sillä oli. Toisen maalimiehen bongaamista jouduttiin odottelemaan vähän kauemmin, Rieha muisti vaan että ensimmäinen oli siellä toisella puolella keskilinjaa. Vein sitä pikkuhiljaa lähemmäksi ja lopulta se sitten haistoikin ja meni ihan onnessaan hakemaan palkkaa. Kolmas löytyi taas hienosti, nyt lähti jo melkein keskiviivalta itse hakemaan hajun perässä. Makaava lakanaukko oli tosi hauska ja nyt meinasi tulla pienet hyppypusut, mutta nopeasti se taas meni maihin. Neljännellä maalimiehellä idea oli jo selkeä ja lähti hajun perässä varmasti. Hieno pieni, haku-ura on lähtenyt kyllä pätevästi  käyntiin!

Tuike oli mukana ja tokoili vähäsen. Alkuun seuraamista, ihan ok, tosin lumihanki vähän vaikeutti. Sitten kaukoja, joissa lumesta oli hyötyä. Tein sille makuupaikan, minkä tallasin ja siinä oli siis lumireunat. Ja T teki tosi päteviä siirtymisiä. Loppuun koitettiin ottaa vähän koemaista seuraamista, siinä oli vähän säätämistä, mutta kun tarpeeksi vaadin niin saatiin pätkä, missä kontakti säilyi ja paikkakin oli ok.

Illan tokovideot

Olkkaritokosta taas pitkästä aikaa todistusaineistoa. Ja joka koirasta jotain, ahkeraa!

Rieha aloitteli sivutreenillä. Hirmuisen pätevästi se tarjoaa ja paikka on tiivis. Ei minusta kuitenkaan liian tiivis, kunhan vaan en palkkaa siitä että alkaa tuosta vielä enemmän kenottamaan, se nimittäin tulee hyvin herkästi. Videolta näkyy että perusasento on suurimmaksi osaksi myös suora, mutta kyllä siinäkin saa olla tarkkana, jos penne liikaa innostuu niin se kenotus sieltä kyllä tulee. Mutta asenne on ihan mahtava!

Sitten otettiin maahanmenoja vauhdista namipelillä. Aikasta kivaa suurimmaksi osaksi ja pieni tykkää.

Sitten vähän noutokapulan kanssa pelaamista. Alkuun otettiin kapulan taakse kiertämistä ja nostamista. Sitten vaan ihan kulkemista kapula suussa ja eteen tuomista. Ei ehkä maailman suunnitelmallisin treeni ja se näkyy.

Viima teki seuraamista. Oikein kivaa, ilme on hyvä ja paikka hyvä. Pikkaisen vinoutta jossain kohti, mutta se on pientä.

Sitten Vimpsin kaukot. Perusvarmaa Viimaa.

Loppuun nouto. Vähän saalistaa ja nostaa pikkaisen hitaasti, mutta tekee mielellään. Sisällä Viima ei kuitenkaan ihan niin pahasti rynni kuin ulkona. Luovutuspaikka on hyvä.

Tuikekin sai vähän touhuta. Se oli viimeisenä vuorossa ja kiihdyttänyt itsensä jo aika lailla. Ja se näkyy kauheana tärpätyksenä, yritys on kova, mutta vähän meinaa mennä överiksi. Tassut steppaa ja pylly pyörii. Videolta kuitenkin näkyy vinousongelma, mikä nousee esiin jos Tuike on noin innoissaan.

Riehan kanssa keilaamassa

Saatiin Raisa ja Naru lenkki- ja treeniseuraksi. Isot koirat oli Laukaassa juoksulenkillä, joten ainoastaan Riepotin oli mukana. Hassua oli kun välillä lenkillä tuli ihan sellainen olo että missä loput koirat on, kunnes taas muisti että eihän ne olleet mukana ollenkaan.

Riehasta Naru oli taas ehkä maailman parhautta, niin kuin porokoirat noin yleensä. Se veti sellaista hepulirallia, että Narukin katsoi parhaimmaksi antaa sen vaan rallata. Hepulirallista Rieha syöksyi nuolemaan Narun suupieliä, matelemaan ja pomppimaan. Hienosti Naakka kyllä pientä kelpiä sietää, Rieha sai jopa mennä samoille kaivuupaikoille ym. Kiva yhteinen harrastus oli myös jäätyneiden lätäköiden rikkominen ja jääpalikoiden kantelu.

Lenkin jälkeen tokoiltiin. Aloitettiin ruudulla, Raisa piti pentua kun kävin näyttämässä oikean paikan. Ja tässä tuli taas selville tuon pienen eläimen oppimiskyky. Se nimittän rallasi ekalla kerralla ruutuun niin lujaa, että liukkaassa maassa pysähtyminen meni pitkäksi ja se keilasi kumoon vasemman takamerkin. No, annoin sen olla ja palkkasin normaalisti narupallolla. Fiksuna pienenä Rieha sitten yhdisti, että keilaaminen kuului asiaan ja parilla seuraavalla lähetyksellä se juoksi ruutuun ihan täysiä keilaten aina sen saman ruutumerkin. Että eihän siinä . Kokeilin ensin olisiko kosketusalusta pelannut, mutta silti se kävi keilaamassa. Lopulta vein ruutuun lelun ja sen avulla saatiin sitten reunamerkki unohtumaan. Pitää tehdä nyt vaan ihan läheltä paikan hakemista. Mutta on se vaan hauska, niin nopea sekä liikkeissään, että mieleltään!

Raisan avustamana tehtiin vielä luoksetuloa. Rieha sai tulla täysiä ja narupallo ilmestyi jalkojen välistä, josta se sai rallattaa sen kimppuun. Loppuun vähän sivulletuloja, jotka on hyvin tiiviitä. Välillä kelpiepentu koittaa tarjota niin tiivistä, että on jo poikittain edessä kiinni jalassa. Tällä vauhdilla pk-tottis on tulevaisuudessa meidän juttu .

Käytiin matkalla kaupassa ja kun tultiin kotiin niin huomasin että eihän minulla ollut avaimia mukana. Ja Vesku oli uimassa, puhelin pois päältä. Eikun taas lenkille Riehan kanssa, ettei kylmyys olisi iskenyt. Tokoiltiin vielä vähän läheisellä kentällä, kun intoa riitti. Alkuun sivulletuloja namipelillä, sitten seuruun imuttelua. Sitten vähän stoppitreeniä, jossa tuli muutamat istumiset seisomisen sijaan, mutta suurimmaksi osaksi tosi nopeat stopit. Luoksetulosta treenattiin loppuosaa ja hienosti alkoi tarjoaman istumista edessä jo ihan muutaman kerran jälkeen. Loppuun vielä tunnarikapulan nostamista ja luovutusta. Tunnari tippuu selkeästi herkemmin kuin tavallinen kapula käsiä ojentaessa, mutta ei siihen kuin malttitreeniä vaan.

Kolmen tunnin seikkailun jälkeen päästiin kotiin ja pikkukelpillekin uni maittoi!

Liidellen

Eilen treenailtiin vaan vähän kotona kaikenmoisia perusjuttuja. Isot koirat kävi juoksulenkillä ja Rieha pääsi leikkimään 10-viikkoisen karjakoiran pennun kanssa. Vitsit Rieha on kyllä niin kiva kaveri tuollaiselle pienellekin. Se antoi pikkupennun olla rauhassa, kun sitä selkeästi jännitti ja pelotti. Ja sitten kun leikki alkoi, niin Rieha antoi pienemmälle helpotusta esim. vetoleikeissä. Loppuvaiheessa pari sitten riehuikin jo tosi kivasti. Riehan silmäily ja vaaniminen oli taas jotain niin hupaisaa, mutta hienosti se teki hyökkäykset niin, ettei pikkupentu jäänyt jalkoihin. Rieha on siis kaiken muun fiksuuden lisäksi myös sosiaalisesti erittäin fiksu.

Tänään käytiin koko porukka Viherlandialla. Viima teki rataa:

Ensimmäisen kierroksen se teki minun kanssa, mutta sen jälkeen Vesku astui ohjaimiin. Minunkin kanssa se teki ok, mutta vauhti ei ollut parasta. Siihen varmasti vaikutti se, että kunto meinannut riittää paksussa hiekassa juoksemiseen ja samalla Viiman kannustamiseen. Ja Viiman kanssa pitää tosiaan itse juosta koko ajan.

Veskulla ja Viimalla menikin aika kivasti. Vaikein kohta oli A:lta pujotteluun meneminen. Päädyttiin siinä vauhdin säilymiseksi siihen, että Vesku valssasi A:n jälkeen niin, että pääsi laittamaan Viiman pujotteluun vasemmalta puolelta ja se sujui ihan todella hyvin. Muuten Viima teki varmaa, puhdasta rataa.

Rieha teki alkuun hyppy-putki-suoraa. Into oli valtaisa ja vauhti kova. Siitä mentiin tekemään ekaa kertaa pussia. Se oli Riehasta yhtä hauskaa kuin putkikin ja parin toiston jälkeen pussin kankaan pystyi jo laskemaan melkein maahan. Loppuun vielä vähän keinun rämäyttelyä, joka sujui hienosti.

Pennun painotsekki

Pitää ihan tänne kirjata että jää mieleen. Rieha 19-viikkoa painoi 11.4kg. Säkää ei olla mitattu, mutta se on aikalailla puolessa välissä Tuikea ~31cm ja Viimaa ~48cm, lähempänä kuitenkin Viimaa eli varmaan sen reipas 40cm. Hieman on jänskää se, että Viima on ollut melkein kaksi viikkoa vanhempana yli kilon kevyempi... Simpsakka Rieha kyllä on ja niin nopea ja elastinen.

Yksityistreenit

10 tunnin työpäivän jälkeen mieli rentoutui oikeasti, kun treenasi jokaisen koiran kanssa erikseen ja heitti pienen lenkin samalla. Itselle kaivattua liikuntaa ja raitista ilmaa maan alla istumisen jälkeen ja koirille ihka omaa aikaa.

Tuike pääsi vanhimman oikeudella mukaan ensimmäisenä. Sen kanssa käpsittiin läheiselle kääntöpaikalle, jossa otettiin seuruuta. Tehtiin pitkää pätkää, tökkäisyistä kehuja ja satunnaisesti palkkaa, muuten ignoorasin kaiken muun. Ja sehän paransi koko ajan! Loppupalkka odotteli reunalla ja kai se pikkujapsikin alkaa skarppaamaan kun ei sinne pääsekään. Alkuun paikka nimittäin löyseni huomattavasti, mutta loppua kohti tarjosi tökkäisyä todella hyvin ja jopa pientä turhaumaa saatiin aikaiseksi, mikä heti parantaa menoa. Hyvä Tuike! Sille nyt nimittäin oikeasti pitäisi taas rakentaa kestoa tuohon seuraamiseen, muuten ei ikinä tule mitään.

Omalla parkkiksella tehtiin vielä kaukoja. Taas sama meininki kuin seuraamisessa, loppupalkka sivuun ja jos liikkuu niin ignooraus ja alusta. Kyllä se ainakin yrittämään pistää ja loppuun saatiin oikein nättejä s-m-siirtoja.

Viima jatkoi ikärasismiin perustuvaa treenausta. Sen kanssa eka lenksu ja sitten omalla parkkiksella treenausta. Sille loppupalkat kaikissa liikkeissä. Ensin seuraaminen, jossa paljon käännöksiä. Tosi hyvä, tykkäsin. Sitten nouto. Ihana!! Vauhti hirmuinen ja naama loisti. Saalistusta oli, mutta palautus hieno. Siitä sitten vielä nämä yhdistäen ketjutus:

• Kaukot: Ekaan istumiseen tarvitsi useamman käskyn, muuten hyvä.
• Nouto: Ihana tämäkin! Ilme loistava, saalistuksesta ja vinosta sivulle tulosta miinusta, mutta ei se mitään.
• Seuraaminen: Suurimmaksi osaksi erinomaista. Vasemmalle käännöksessä meinasi tulla jäkkiä, mutta tehtiin sitten niin paljon käännöksiä, ettei enää haitannut. Oikeasti siis oli pitkä pätkä ja Viima jaksoi tosi hyvin. Siitä oli hyvä vapauttaa onnistuneen vasurin jälkeen loppupalkalle.

Rieha-pentueläin lähti mukaan viimeisenä. Samalle kääntöpaikalle kuin Tuikenkin kanssa. Siinä saatiin vähän häiriötä vieraasta koirasta, mutta hyvin Rieha keskittyi. Aloiteltiin noudolla ja siinä treenattin nyt pelkästään takaa kiertäen nostamista. Tehtiin n. 10 toistoa ja älyttömän hyvin se alkoi hiffaamaan. Ja vaikka kapula ei lennä, niin silti se on ehkä maailman siistein! Sitten seuraamisen imuttelua ja sivulle tuloja. Seuraamisessa pitää olla tarkkana, ettei mene vinoon, asenne ja ilme erinomaisia. Sivulletulot oli Riehasta aivan mahtavia kun otettiin namipelillä. Se juoksee ihan täysiä ihan kiinni jalkaan ja tärpättää siinä. Loppuun vielä naksuttelua siitä että tuli eteen, luoksetulon loppuasentoa ajatellen. Edelleen asennepentu, pakko sitä on vaan aina hehkuttaa!

Tokoa

Tänään Laukaan kisaryhmän tokossa. Tuike aloitti porsastelemalla oikein urakalla. Otettiin ruutu liikkuroituna ja mitä tekee pikkujapsi. Se juoksee ruutuu, nuuskii siellä sekunnin ja pissaa sinne. Niin, 6-vuotias neitokainen päätti vähän merkata... Tokihan siellä varmasti oli jonkun toisen pissat alla, mutta silti, ohjaaja otsasuonessa oli havaittavissa hienoista pullistumista. Tästä varmaan osaksi johtuen ruutuun menosta ei tullut sitten yhtään mitään, Tuike jäi syömään matkalle heppakakkaa tmv. ja jos meni ruutuun niin ei mennyt maahan. Vein sinne sitten lätkän, joka helpotti hommaa ja saatiin lopulta onnistunut kokonainen ruutu. Treenien lopussa otin vielä paikan hakua lentävällä namilla ja kyllähän se taas kivaa olikin.

Tunnari sen sijaan sujui hyvin. Nuuskinta oli varma (eikä heppakakat tässä vaiheessa maistuneet ollenkaan) ja meni sekä tuli laukalla. Palautusasento oli väljä, joten sitä korjasin. Sen jälkeenotettiin ihan muutaman askeleen seuruu, josta vapautus loppupalkalle. Loppuun paikkamakuu kolmen muun koirakon kanssa, ja se oli hieno kaikinpuolin. Lisäksi makuutin Tuikea lyhyellä matkalla, kun keskimmäinen koira kutsuttiin piiloon luokse ja hyvin kesti senkin. Jotain hyvääkin, vaikka alku porsastelua olikin.

Rieha pääsi myös tekemään hommia. Ja sen asenne on niin mahtava!!! Se vaihtaa heti työmoodille ja odottaa vaan että mitä saa tehdä. Alkuun se leikki  vähän vieraamman ihmisen kanssa ja hienosti sujui. Sitten otettiin ruutua. Suoraan näyttöruutuun ja matka oli ihan kisamatka. Aivan mahtava meno! Se juoksi ihan suorilta ruutuun kummallakin toistolla, tasan oikeaan paikkaan ja kääntyy silmänräpäyksessä paikalleen odottamaan narupalloa. On se vaan nopea ja hurja. Tosin kyllä se myös ehtii rekisteröidä kaiken, vaikka meneekin täysiä. Meinasin nimittäin toisellä lähetyksellä ottaa narupallon taskusta liian aikaisin ja vaikka en sitä tehnyt, niin täysiä juokseva pikkukelpi ehti sen verran huomata että pää kääntyi.

Lisäksi tehtiin vähän perusasentoja ja niissä se napottaa kyllä niin hienosti ja tarjoaa itse. Ainoa ongelma on että herkästi menee vinoon, kun nojaa niin innoissaan. Noutoa otettiin tavallisella kapulalla. Ensin vauhtinouto. Hieman alkaa saalistusta näkymään, eli pakko se on opettaa nostamaan kapula takaa. Ei varmasti tule olemaan ongelma tai hidastamaan vauhtia yhtään. Kokeiltiin sitä pari kertaa ja lyhyellä matkalla toimi todella hyvin. Loppuun vielä pari luoksetuloa suoraan narupalloon. Riehasta tulee varmaankin eteentuleva koira, joten koitin seistä mahdollisimman koemaisesti ja narupallo tuli esiin ihan lopussa jalkojen välistä. Ja vauhti oli huisia!

Hakua, esineitä, jälkeä ja tokoa

Vapaapäivät kuluvat oikein mukavasti kun treenaa kaikkia kolmea . Lajeihinkaan ei tule kyllästymistä, kun voi jokaisen kanssa tehdä eri hommaa, kätevää!

Saatiin hakuseuraksi Miia ja Tytti-mali ja pitihän sitä pikkukelpiä tutustuttaa tähänkin maailmaan. Olin ensin itse Tytille ilmaisutreenissä maalimiehenä, mutta sitten Rieha pääsi kehiin. Ensin tutustumista maalimieheen ja Rieha oli tietysti ihan innoissaan, leikki sujui taas vieraankin kanssa todella hyvin: Rieha repii, kiskoo, päästää irti käskystä ja tuo heitetyn pallon hienosti takaisin revittäväksi.

Otettiin Riehalle ihan yksinkertaista treeniä: maalimies piiloon ja sitten keskilinjalla tepastellen koitettiin ottaa hajua maalimiehestä. Rieha oli ihan innoissaan, vaikka sillä ei ollut mitään hajua mitä tehdään, pääasia kunhan tehdään . Ekoilla kerroilla jouduin viemään sitä vähän lähemmäksi, että hiffasi maalimiehen, mutta parilla viime toistolla alkoi jo saada jotain hajua ja lähti ihan itse kohti maalimiestä. Kyllä se vaan nopeasti tajuaa! Maalimies oli ehkä maailman ihaninta, eikä ollut väliä istuiko vaiko makasi. Sellaiset hyppypusupomput maalimies sai osakseen, että todettiin että Rieha on paras alusta saakka opettaa menemään maahan maalimiehellä.

Sitten otettiin Riehalle vähän esineruutua. Tallattiin pitkä ja kapea alue ja sinne esineiksi autosta löytyneet lapsen kengät (älkää edes kysykö, mitä ne siellä tekivät). Miia vei esineet niin, että Rieha näki ja tuli sitten pois. Vähän mietin että lähteekö suoraan Miian luokse, mutta höpsis, kyllä kelpipentu tämän osaa! Eka esine nousi suorilta ja tuli hienosti palautuksella leluun. Toinen esine oli vähän vaikeammassa paikassa, ison kiven takana ja syvemmällä. Mutta voi vitsi että Rieha etsi hyvin! Se käyttää nenäänsä ja risteilee sellaista vauhtia että oksat pois. Eikä se luovuta vaikka esine heti ei löydykään, etsii vaan tiukemmin, ihana pentu! Uutta käskyä ei tarvinnut antaa ja heti jos meni tallatun alueen reunalle niin tajusi palata. Kyllä sitä vaan on vaikea käsittää miten makea pentu tuo on, huh.

-------------------------------------------------------------------------------

Viima ajoi metsäjälkeä. Pituutta n.200m ja 7 keppiä. Taas oli hyvin varma jäljen nosto ja lähti hienosti liikkeelle. Ihan hinasen oli välillä kiire ja 2 keppiä jäi metsään. Toisen huomasin itsekin ja varmistin, että Viimakaan ei tosiaan sitä huomannut. Muut 5 keppiä nousivat todella hyvin ja hienoilla ilmaisuilla. Yhdelle kepille Vimps tuli reilusti etukäteen, koska olin päästänyt liinasta irti. Hienosti se odotti ja ilmaisi siitä huolimatta! Kepit siis tuntuvat olevan hyvin mieluisia, mahtista!

-------------------------------------------------------------------------------

Tuike pääsi lopuksi vähän tokoilemaan. Otettiin Pulliaisen Riikan neuvomaa merkki-ruutu-peliä, eli lähetyksiä vuorotellen kumpaankin ja välillä esim. ruudusta merkille. Tarkoituksena saada ideaa niiden erottamiseksi. Alkuun muistuttelin kummatkin erikseen ja sitten menin puoleen väliin seisomaan ja peli alkoi. Tosi hyvin Tuike tajusi idean, eikä koittanut väärillä käskyillä mennä väärään paikkaan. Sitten otettiin seuraamisen tökkimistä ja pikkaisen kaukoja jumpaten. Loppuun liikkeestä istumista namipelillä ja oikein mukavasti sujui.

Agihommia

Viima reenasi lyhyttä radanpätkää, joka oli valmiina hallissa:

Tänään ohjaaja tarvitsi hieman lämmittelyä ennen kuin alkoi sujumaan, mutta sitten sujui kivasti. Keppejä haki hienosti ja itsenäisesti ja muutenkin ok meno. Toki simppeli rata. Vimps teki myös Veskun kanssa pari kertaa ja hyvin niilläkin pelasi yhteen.

Tuiken kanssa otettiin kahdella hypyllä ja putkella jaakotustreeniä rimat alhaalla. Hämäyksenä ekan hypyn takana oli toinen putki. Alkuun hämyputki veti pientä puoleensa, mutta nopeasti jaakotus alkoi toimimaan ja sain käännettyä sen hyvin. Kovasti oli intoa tehdä ja vauhti oli oikein kiva.

Rieha teki ensimmäisenä rengasta. Varulta hihnassa, vaikka tuntuu että sillä jo jonkinlainen idea oikeasta kohdasta onkin. Ohjasin kummaltakin puolelta ja hyvin sujui. Into on kyllä valtaisa, mutta hienoa oli että malttoi välillä vähän odottaakin käsimerkillä. Puomin alastuloa tehtiin kosketusalustalla. Nostettiin pentu alastulolle, lätkästä naksu ja palkka ja luvalla pois. Älyttömän hienosti yhdisti lätkän puomillakin, tosin vauhti kohti lätkää oli aikamoinen, mikä meinasi aiheuttaa pientä lipsumista. Mutta onpahan nyt tästäkin idea aluillaan. Loppuun se sai juosta vielä pari mutkaputkea, joissa harjoiteltiin odottamista edes vähän aikaa ennen kuin lupa esteelle tuli. Käsimerkillä pysyy jo jonkin aikaa, hieno homma. Hauska se on kun paikallaan ollessa odottaa lupaa kaikki lihakset valmiina ja luvan saatuaan syöksyy putkeen naama loistaen. Miten tuntuu että neitokaisen ykköslaji taitaa olla aika selvillä...

Agihommia

Viima reenasi lyhyttä radanpätkää, joka oli valmiina hallissa:

Tänään ohjaaja tarvitsi hieman lämmittelyä ennen kuin alkoi sujumaan, mutta sitten sujui kivasti. Keppejä haki hienosti ja itsenäisesti ja muutenkin ok meno. Toki simppeli rata. Vimps teki myös Veskun kanssa pari kertaa ja hyvin niilläkin pelasi yhteen.

Tuiken kanssa otettiin kahdella hypyllä ja putkella jaakotustreeniä rimat alhaalla. Hämäyksenä ekan hypyn takana oli toinen putki. Alkuun hämyputki veti pientä puoleensa, mutta nopeasti jaakotus alkoi toimimaan ja sain käännettyä sen hyvin. Kovasti oli intoa tehdä ja vauhti oli oikein kiva.

Rieha teki ensimmäisenä rengasta. Varulta hihnassa, vaikka tuntuu että sillä jo jonkinlainen idea oikeasta kohdasta onkin. Ohjasin kummaltakin puolelta ja hyvin sujui. Into on kyllä valtaisa, mutta hienoa oli että malttoi välillä vähän odottaakin käsimerkillä. Puomin alastuloa tehtiin kosketusalustalla. Nostettiin pentu alastulolle, lätkästä naksu ja palkka ja luvalla pois. Älyttömän hienosti yhdisti lätkän puomillakin, tosin vauhti kohti lätkää oli aikamoinen, mikä meinasi aiheuttaa pientä lipsumista. Mutta onpahan nyt tästäkin idea aluillaan. Loppuun se sai juosta vielä pari mutkaputkea, joissa harjoiteltiin odottamista edes vähän aikaa ennen kuin lupa esteelle tuli. Käsimerkillä pysyy jo jonkin aikaa, hieno homma. Hauska se on kun paikallaan ollessa odottaa lupaa kaikki lihakset valmiina ja luvan saatuaan syöksyy putkeen naama loistaen. Miten tuntuu että neitokaisen ykköslaji taitaa olla aika selvillä...

Namit hukkuu ja narupallolla turpaan

Treenaamassa Ylistöllä kera Sadun ja Naavan. Ihan liian pimeää ja märkää, ihan oikeasti vaikeuttaa treenaamista, kun koirat ei näe kunnolla heitettäviä nameja. Riehalle ne on erityisen vaikeita ja puolet nameistä taisi jäädä sinne maahan. Riehan kanssa aloiteltiin perusasennoilla ja imuttelulla. Namipelillä perusasentoon tuleminen oli tosi vauhdikasta ja tuli ihan jalkaan kiinni.

Otsikon toinen osa aiheuituikin sitten ruudusta... Hirmuisen pätevää menoa, ensin lätkällä ja sitten näyttöruudulla. Päädyin palkkaamaan narupallolla, koska namit tosiaan hukkui maahan ja niiden etsiminen meni ihan nuuskutteluksi. No, sitten yhden hienon ruutuun menon jälkeen naksautin ja heitin pennulle lelun. Harmi vaan että se lensi ihan suoraan vastapallona luokse juossutta pentua kuonoon. Kauhea kiljunta siitä tuli ja ihan selkeästi sattui. Eihän siinä muu auttanut kuin jatkaa vaan hommia ja innostaa leikkimään uudestaan. Ja niinhän se vaan pieni taistelukelpi kävi narupalloon pienen yllytyksen jälkeen, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ruudustakaan ei jäänyt paha mieli ja se juoksi sinne vielä pari kertaa ihan onnessaan. Että semmoista, itseä otti aika lujasti päähän, kun heitin vielä oikeasti lujaa alakautta. Seuraavat heitot meni kyllä paljon pienemmällä voimalla. En ole ihan varma, mutta tuntui että yksi etuhampaista taisi irrota tuon seurauksena. Toki nuo pentuleegot on nyt muutenkin aika löyhästi kiinni, mutta silti... Mutta ei ainakaan ollut havaittavissa mitään paimenkoiran herkistelyä sen jälkeen, toivotaan ettei jatkossakaan.

Loppuun Rieha teki vielä pari luoksetuloa Veskun pitäessä kiinni. Koitin seistä mahdollisimman koemaisesti ja lelu esiin vasta viime hetkellä. Hirmuinen vauhti oli tässäkin. Treenin kruunasi painileikit Naavan kanssa. Alkuun tuntui että Rieha vähän nuoleskeli huuliaan ym., mikä varmaan johtui tuosta tällistä. Muuten se ei ollut moksiskaan ja hurjat leikit saivat aikaseksi. Käytiin vielä kotimatkalla Sannan luona kylässä ja siellä pentu oli ihan oma itsensä: repi kenkiä, kiipeili pöydille ja sai hurjia pussailuhepuleita.

Muuten Riepotin on kasvanut kovasti. Ehkä pienen pientä mörköikää on havaittavissa, mutta ei mitenkään pahasti. Sen sijaan se on nyt välillä ollut sitä mieltä että luokse ei tarvii aina tulla, koska kyllähän noin urhea ja rohkea pieni kelpie ihan hyvin pärjää yksinkin maailmassa. No, saapas nähdä sen kanssa.... Lelu on kyllä sellainen asia, millä sen saa tulemaan aina, eli se on ainakin hyvä pitää mielessä. Tuike ja Viima leikkivät sen kanssa pihalla jo tosi paljon. On oikeasti aivan tosi ihanaa nähdä kuinka koko porukka juoksee, Rieha edellä ja aikuiset koirat perässä. Erityisesti Viima tuntuu nuortuneen kovasti, se kun on aina välillä vähän vakava akka.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Tuike aloitteli kisamaisella ruudulla. Suuri häiriö oli Vesku, jolle olin antanut meidän namikupin ja tietysti Tuike sen bongasi. Koitin vihjesanalla hakea ruutua, mutta Tuike vaan tuijotti Veskua ja inisi. Ja Veskun luoksehan se sitten lähti, mietti siinä hetken ja juoksi sitten ruutuun. Pysäytyksiä ei kuunnellut ollenkaan ja jouduin lähettämään uudestaan. Uusinassa hyvät stopit ja loppuosa hyvä. Ruudulla haettiin sitten vielä paikkaa ja erikseen otettiin sivulletuloja.

Liikkeestä istumista treenattiin namipelillä, hyvin meni. Luoksetulon pätkin osiin ja treenattiin kumpaakin stoppia. Seisomisessa pitää vaan olla tiukka, man toimii paljon helpommin. Mutta kivoja toistoja kummmastakin ja Tuike tuli hyvää vauhtia.

Loppuun otettiin vielä ketjutus:

• Liikkeestä istuminen: Jee! Istui ja seurasi tosi hyvin.
• Luoksetulo: Ensimmäinen luoksetulo meni vähän pieleen, kun en huomannut että parkkisella käveli juuri mies, joka tuli juuri luoksetulolinjalle kun kutsuin. Eihän T kyennyt mitään stoppia tekemään kun ihmetteli vierasta, joka oli tiellä. Sallin siis itselleni ja koiralle uusinnan, joka oli tosi hieno. Kumpikin stoppi hyviä, tuli laukalla ja perusasento suora. Siitä oli hyvä vapauttaa loppupalkalle.

----------------------------------------------------------------------------------------------

Viimakin pääsi tokoilemaan. Ja voi vitsit se oli taas innoissaan. Meillä oli palkkana keitettyjä hirven roippeita ja Vimps ei meinannut pysyä karvoissaan, kun ne oli niin hyviä. Aloitettiin noudolla ja Viima teki kaksi aivan ihanaa, iloista ja vauhdikasta noutoa. Saalistihan se, mutta meni ja tuli ihan täysiä ja luovutus oli erinomainen. Eli kyllä se siitä kun motivaatio (eli palkka) on kunnossa.

Koska fiilis oli noin hyvä niin tehtiin kaksi koemaista ketjutusta:

• Luoksetulo: Ihana laukka koko matkan. Stoppi ei ihan niin nopsa kuin mahdollista, mutta ihan sääntöjen puitteissa. Hyvä eteentulo ja ok sivulle meno.
• Seuraaminen: Pitkä pätkä, jossa kaikkea mahdollista ja paljon käännöksiä. Ja aivan sairaan hieno oli, vireessä ei puhettakaan laskemisesta, eikä minkäänlaisia käännösjäkkejä havaittavissa.

• Liikkeestä seisominen: Hyvä seuruu ja seisominen. Nyt oli niin paljon intoa, että meinasi lähteä loppupalkalle kun käännyin kohti koiraa. Kun kielsin niin alkoi kauhea haukku ja hännänheilutus. Pöljäke.
• Kaukot: Tokassa maahanmenossa meinasi jäädä puoli-istuvaan, mutta laskeutui sitten itse ja sivulle tarvitsi kaksi käskyä. Muuten tosi pätevät.
• Seuraaminen: Lyhyt suora ja vapautus palkalle. Hieno.

Eli Vimpsiltä älyttömän hyvä fiilis, pitäisköhän sitä mennä johonkin kokeesen, jos saisi vaikka lisää hirvenlihaa ;).