Kai se on tämäkin joskus purettava. Koetilanteessa ei naurattanut, mutta sen jälkeen kylläkin. Sanoinkin palkintojen jaossa tuomarina toimineelle Tuire Marjamäelle että meillä on aina huono karma hänen kokeissaan, siltä se nimittäin kyllä tuntui :). Vesa ja Tuike olivat mukana, Vesa seurasi koetta kentän laidalla kun en ajatellut sen haittaavan. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, kenttä avoimella paikalla, Viima teki toiseksi viimeisenä 11 koirakosta. Lähdetäänpäs sitten liikkeelle.
Luoksepäästävyys 10. No tässä nyt ei ole ikinä ollut ongelmaa.
Paikkamakuu 7. Hieno paikkamakuu, vaikka häiriötä oli reilusti, vieressä ollut koira piippasi ihan koko makuun, yksi toinen haukkui jne. Viima makasi kuitenkin rauhallisena, tuomarikin kehui. No mutta koska tänään oli katastrofin aineksia ilmassa niin eihän se tietenkään siihen jäänyt. Kun palasin koiran luo, Viima teki bravuuritemppunsa eli "pitkän koiran" eli vetäisi itsensä niin suoraksi kuin mahdollista, takajalat suoraan taakse ja hirveän hännän heilutus ja piiitkä venytyys kera haukotusten. Menin vierelle ja Viima jäi edelleen pitkään koiraan ja eihän se siitä pystynyt mitenkään fiksusti nousemaan, takajalkojen ollessa suorana takana on vähän huono ponkaista terävästi istumaan. Annoin siis kaksi käskyä ja jätin sitten siihen kun ei toiminut. Kyllä muuten harmitti, toinen oli vaan niin iloinen että ei todellista. Juuri ennen kehään menoa Vesa sanoi että toivottavasti Viima ei tee pitkää koiraa ja tietysti Murphyn lait toimivat ja juuri silloin se päätti pistää kaiken hauskuutuksensa peliin.
Hihnassa seuraaminen 9. Hieno, suoritus näin hyviä pisteitä sai harva koko alokasluokassa eli odotukset oli tämän jälkeen positiiviset. Tuomari kehui että kaunis kontakti, joka parissa kohtaa hieman tipahti ja sanoi vielä että oli mukavaa nähdä tälläistä seuraamista.
Irti seuraaminen 0. No niin, siitähän se sitten lähti. Ei mitään tajua mistään, jolkottelua perässä, katselua muualle. Tuomari nollasi liikkeen, kun katsoi että koskin koiraan kun hoputin sitä, vaikka käytännössä en sitä tehnyt. Mutta ihan sama, kaameaa se oli kuitenkin ja nyt rupesi jo ärsyttämään kun neiti kuitenkin ihan suht hyvillä mielin touhuili ihan muuta (ei siis ollut mitenkään rauhoitteleva tms., ennemmin muut jutut nyt vaan kiinnosti enemmän).
Liikkeestä maahanmeno 8,5. Seuraaminen oli jopa ihan ok, vaikka itse lähdin liikkeelle ennen käskyä ja jouduin palaamaan takaisin. Tuomari sanoi että käsky oli liian pitkä eli mmmaaahan, siitä miinusta.
Luoksetulo 0. Tämä oli jo jotain aivan uskomatonta. Viima jäi iloisena korvat pystyssä istumaan. Menin matkan päähän, kutsuin, ei mitään. Kutsuin, ei edelleenkään muuta reaktiota kuin korvat hörössä istuminen. Kutsuin taas, ilmekään ei värähdä. Tässä vaiheessa liike nollille ja ajattelin että kunhan sen koiran saa jotenkin edes tulemaan. Mutta ei, Viima ei liikkunut milliäkään mihinkään suuntaan vaikka kutsuin kyykyssä jne. eli suoritus oli aivan täydellinen paikalla istuminen, ennemminkin koira taisi pitää ohjaajan riehumista salaisena yrityksenä pilata hyvä paikalla olo... Lopulta hain koiran pannnasta mukaan, nyt rupesi jo naurattamaan ja mietin jopa keskeytystä, mutta ajattelin että mennään loppuun saakka koko rahan edestä ja huvitetaan yleisöä.
Liikkeestä seisominen 0. Seuraamisessa katseli lähinnä Vesaa joka edessä, samoin viereisellä pellolla rähähtänyt koira sai huomiota. Pysähtyminen ei toiminut ollenkaan, pysäytin sen lopulta kädellä.
Estehyppy 9. Hyvä hyppy, tuomari sanoi että olisi saanut olla vaikka parikin lautaa enemmän esteessä, sen verta lennokkaasti mentiin. Tässäkin tietysti ennakoi perusasennon.
Kokonaisvaikutus 7. Ihan ymmärrettävää, pidin Viimaa paljon kiinni, kontakti oli ihan hakusassa. Tuomari harmitteli miten eka seuraaminen oli niin hieno ja parissa muussakin se osaaminen kyllä näkyi.
Sitten analyysiä. Veikkaan että Vesan mukana olo, pitkä vuoron odottelu (tuomari oli vielä reilun vartin myöhässä), viikon päästä alkanut juoksu tekivät kaikki osansa. Yleisesti ottaen Viima oli niin hälläväliä-meninigillä liikkeellä ettei todellista, taisi olla sitä mieltä että saa tuo naikkonen huudella mitä haluaa, osaan itse parhaiten. En tiedä onko tämä joku 2-vuoden kriisi, välillä tuntuu että sujuu unelmasti, välillä tuntuu että suhde on ihan hukassa. Täytyy kyllä myös sanoa että oma fiilis oli vähän huono, jännitin ja pelkäsin pahinta. Nyt tuli kuitenkin päätös että alokasluokkaan ei enää mennä, pidetään taukoa reilusti ja katsellaan taas kun tuntuu että hommat loksahtelee.
Että semmoinen reissu meillä :D.
